Luget piti taas tuhrun poissa, mutta muita oireita on ollut, lisäksi vielä hengenahdistusta, joka ei oo vieläkään loppunut, vaikka lopetin luget jo 4pvää sitten.
Ei oo kyllä suuria odotuksia enää jatkoille. Jonkinlaista luopumisprosessia olen alkanut tekemään laittamalla äitiysvaatteet myyntiin. Myös pojan hoitopöytä ja syöttötuoli saa mennä.
On tässä takana myös jotain muuta, nimittäin lähtö Japaniin taas helmikuussa! Ehkä sen ajatuksen voimalla jaksaa lapsettomuusajatusten yli, ja voidaan keskittyä säästämään rahaa matkaa varten..?
Me alettiin myös tän syksyn aikana käymään perhetyöntekijän juttusilla, kun alkoi tuntumaan, ettei pojan uhman kanssa enää jaksa. On tämäkin varmasti joku vaihe, kun pojan useimmiten käytetyt sanat on ei, joo ja anna. Mahtaa sitä itseäänkin ottaa päähän, kun ei tule kuulluksi ja vanhemmat saa vain arvata mitä tälläkin kertaa pitäis antaa. Meille suositeltiin sellaista loruryhmää, jossa opetellaan viittomia puheen tueksi, ja lauletaan ja leikitään lapsen kanssa.
Näistä keskusteluista on ollut jonkun verran apua, ollaan saatu vähän uutta näkökulmaa, ja tulevilla kerroilla otetaan käsittelyyn yhteiset pelisäännöt. Tarkoittaa siis pojan kanssa käytettävistä säännöistä myös meidän huushollin kunnossapitämiseen tarkoitettuihin sääntöihin.
Tällä hetkellä minä teen kaiken siivoamisen, ja mies vain pakon edessä, jos olen valittanut sille tarpeeksi kauan. Viiden vuoden yhdessä asumisen jälkeen se alkaa ottaa jo päähän, pitäisi sen toisen osapuolen myös tehdä ja vielä pyytämättäkin se ymmärtää.
Kyllä mä luulen että näillä eväillä hyvä tulee.
