Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokailu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. marraskuuta 2014

Tokiossa puolitoistavuotiaan kanssa.

Niinkuin viime postauksessa jo mainitsin, ollaan taas lähdössä Jaappaniin. 
Millaista siellä sitten oli 1,5-vuotiaan kanssa?
Tässä nyt jotain meidän matkasta, pidemmänkin tarinan voisin kirjoittaa, mutta tässä pääpiirteittäin:



Eli ostimme lennot Finnairilta, koska saimme hyvän tarjouksen. Liput ostimme lokakuun lopussa, ja matkaan lähdimme helmikuun puolessa välissä. Olimme viimeeksi vain 10 päivää, joka oli kyllä liian vähän. Matkustamiseenkin meni siitä kaksi, joten saimme kierrellä kaupunkia vain seitsemän päivää! (Tällä kerralla otimme vahingon takaisin, ja varasimme 16 päivää :D) Voitte varmaan kuvitella, millaista pojalla oli aikaeron tuoman väsymyksen kanssa? Japanissa kello on +7 tuntia, eikä laps nukkunut menomatkalla kuin kolme tuntia kymmenestä. 



Saavuimme Naritan lentokentälle aamukymmeneltä paikallista aikaa, kolmelta yöllä Suomen aikaa. Miehen kanssa nukuttiin vaivaiset pari tuntia, oli aika väsynyttä sakkia lentokentällä. 
Me ostettiin kentältä Suica+Nex-kortit, joilla pääsi lentokentältä keskustaan, ja tuo Suica on vähän niinkuin Helsingin matkakortti, käy junissa ja metroissa jne. Sillä pystyi myös maksamaan ostoksia kioskissa, joka näytti hyvin kätevältä, itse emme kokeilleet. 
Eli junalla Shinjukun asemalle, ja siellä piti kahdestakymmenestä junaraiteesta osata päätellä, mikä oli juuri meidän kotiasemalle menevä. Vaikka olimme käyneet japanin alkeet ennen lähtöä, ja kysyimme monelta ihmiseltä ennen junaan hyppäämistä, menimme kolme kertaa väärällä junalla, vasta neljännellä pääsimme oikeaan junaan ja oikealle asemalle. (Japanissa saatetaan neuvoa, vaikka väärin, jos ei tiedetä oikeaa vastausta. Tässä tilanteessa todella hyödyllistä, not!)
Olimme siis vuokranneet Koenjista kolmion. Vuokranantajamme oli mukava japanilainen nainen, joka puhui suomea. Olimme oikein tyytyväisiä valintaamme, ja vuokrasimme tällekkin kerralle saman asunnon, kuin viimeeksi. Paikan nimi on Nekotalo. 



Ensimmäinen päivä meni asunnolle löytäessä, ja ruokakaupassa käydessä. Poika nukkui vaunuissa vielä muutaman tunnin illalla, ja me kävimme sushiravintolassa syömässä. Koenjissa oli monenlaista ruokapaikkaa, ja pikkupurtavaa sai aseman läheltä kioskeista pikkurahalla. Suosittelemme erityisesti Ten'ya-nimistä tempurapaikkaa, halpaa ja erittäin hyvän makuista!

Me emme kovin monessa leikkipaikassa käyneet pojan kanssa, ainoat taisivat olla kissakahvila, jossa sai silitellä kissoja, Odaiban Hello Kitty-leikkialue, ja Harajukun puistoalue sunnuntai-iltapäivänä, kun kaikki muut paikat oli suljettu. Seuraavalle matkalle varasimme jo liput Ghibli-museoon, koska poika rakastaa niitä piirrettyjä yli kaiken. Kuuleman mukaan museossa pääsee myös ison kissabussin sisään! 
Olemme myös ottaneet selvää useista puistoista ja leikkipaikoista, just in case, jos meillä on aikaa.  



Paikallisia ruokia tuo silloin niin rajoittunut poikamme söi uskomattoman hyvin, hänelle maistui kaikki riisistä nuudeliin. Kaupastakin sai alle eurolla onigirejä, joita ostimme joka päivälle lounaaksi pojalle. Myös 2,5dl maitopurkkeja myytiin, tosin vaativat kylmäsäilytyksen. 
Teimme aamiaisen aina itse asunnolla. Kaupoista oli vaikeaa löytää voita (ostimme monta kertaa voipaketin näköistä juustoa), ja paahtoleivätkin oli kahden normaalin paksuisia, pahvin makuisia vehnämötiköitä. 
Onneksi kaupoista sai myös kaikenlaisia hedelmäkuppeja ja valmisruokia. 





Vaikka mieleistä ruokaa löytyikin, oli vaippoja ja tutteja(sekä vauvanruokaa) erittäin vaikeaa löytää! Tutteja oli yksi kappale myynnissä Isetanin kauppakeskuksessa Shinjukussa, ja toisen samanlaisen löysimme Odaibasta Venus fortin kauppakeskuksen alimman kerroksen kaupasta, jossa myytiin myös vaippoja. Mä olen sen verran epäileväinen ja vannon liberojen nimeen, että ei ostettu paikallisia vaippoja ollenkaan, vaan otettiin omat Suomesta, ja hyvä niin. 

Meidän vaaleatukkaista poikaa jaksettiin ihastella niin junissa, hisseissä, kuin ravintoloissakin. Taisi poika alkaa kerran itkemäänkin, kun muutama parikymppinen vaateliikkeen myyjä tuli liian kovaan ääneen kiljumaan japaniksi söpöä pojan juuri herättyä päiväunilta! :D



Liikuimme pääasiassa junalla, ja täytyy kyllä sanoa, että jos olisin itse ollut yksin pojan kanssa matkalla, ei liikkumisesta olisi tullut mitään! Suurimmassa osassa metroja ja junia ei ollut ollenkaan hissejä, tai ne oli jossain toisessa päässä laituria. Meillä meni suunnaton määrä aikaa etsiä hissejä, odottaa seuraavaa junaa jne, koska meillä oli vaunut. Onneksi mies jaksoi aina kantaa lapsen vaunuissa portaat ylös, jos (ja kun) hissejä ei ollut. Ja junatkin tulivat muutaman minuutin välein, jos emme mahtuneet kyytiin ruuhka-aikana. 
Kannattaa kyllä välttää aamu-ja iltaruuhkia vaunujen/lasten kanssa, ettei tuhlaa aikaansa junia odottaessa. Yksi vinkki: me menimme yleensä viimeiseen junavaunuun, koska siellä ei ollut niin täyttä, ja koska siellä oli yleensä konnari, jolta pystyi kysymään, meneekö tämä juna sinne, minne me haluamme (vastaus oli sitten hankalampi ymmärtää, välillä.). 

Hanavesi on juomakelpoista, tosin maistui aivan kloorille. Mutta kyllä siitä puurot keitti ja hampaat pesi. 
Kuulin ennen matkaa, että yleisiä vessoja on vaikea löytää. Mun mielestä jopa invavessaan oli helppo päästä, ja niissä oli hyvä vaihtaa vaippa ja käydä itse samalla asioilla. Invavessoissa oli myös usein ne kuuluisat napit, joita painamalla sai istuimen lämmityksen tai vaikka alapääpesun :D
Tosin omat saippuat ja pyyhkeet kannattaa olla vessapaperin lisäksi, että saa kädet pestyä kakkavaipan vaihdon jälkeen. 



(Sorry huonot puhelinkuvat, tällä hetkellä pääsen päivittämään blogia ainoastaan puhelimella. )

Mainitaan vielä, että otimme koko porukalle a-ja b-hepatiittirokotukset ennen matkaa. 
Ostimme myös matkaa varten kätevät kaupunkivaunut, Bugaboot. Ilman niitä matka olis voinut olla vähän vaikeempi tehdä. 
Ja vaikka pojan ensimmäinen lento ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, kotiinpaluu meni paljon paremmin: hän nukahti isin syliin, ennen kuin kone oli rullannut kiitoradalle, nukkui pari tuntia, leikki, ja nukahti vielä ennen laskeutumista uudelleen. 

Tällainen oli meidän matkamme, toivottavasti siitä oli jollekkin hyötyä!




maanantai 18. elokuuta 2014

2v neuvola

Tänään käytiin pojan 2-v neuvolassa. Aika rankkaa settiä sieltä tuli. 
Juteltiin ruokailusta, unista ja uhmasta. 
Pojalla on ollut aina hirveän vahva oma tahto, ja saatiinkin ohjeiksi, että pitää pitää se oma periaate jokaisessa käskyssä tms. Olihan se tuttu juttu jo entuudestaan, mutta nyt pidetään siitä entistä enemmän kiinni, kun jopa neuvolantädin mielestä uhmaa vahvasti eikä edes heittänyt mitään kohtausta siellä. 

Muoks: Pituus olikin neuvolakortissa 98,8cm 95,5cm(jonka itse muistin) sijaan!! Ja paino 12,3kg, josta siirrymmekin seuraavaan huolenaiheeseen, nimittäin ruoka. Saatiin aika kk päähän uudestaan neuvolaan, johon asti noudatamme uutta kellon tarkkaa lukujärjestystä koko päivän ajan. 
Neuvolatäti sitten tarkastaa, onko ruoka alkanut maistumaan uudella tavalla, vai tarvitseeko meidät lähettää ruokaterapeutin puheille. 
Joka aterialla tarjotaan ensin ruoka, lisänä saa nokkamukista vettä. Ruuan jälkeen vain 1,5dl maitoa (norm 2,5-3dl/ateria) mukista/nokkamukista. Maitoa ei saa antaa, jos ruoka ei ole mennyt. Sitten vasta seuraavalla aterialla taas kolmen tunnin päästä uusi ruoka. 
Jos nyt totta puhutaan, en usko, että tarkat kellonajat tai maidon tarjoamattomuus saisi poikaa syömään, mutta kokeillaan nyt kuukausi näin. Aion myös panostaa tuorekasviksiin ja -hedelmiin, jos ne alkais tekemään kauppaansa. Yritän panostaa kotiruokaan pilttipurkkien sijaan. Ei vain ole hajuakaan, mistä sitä lähtisi uusia makuja kokeilemaan, ehkä sitä japanilaista, kun kerta sitä hän välillä syö (kumma kyllä..). 

Kysyin myös, onko normaalia, kun ei vielä kunnolla tuota puhetta. Hän sanoi pitävänsä tätäkin silmällä, ja ehkä sitten myöhemmin puheterapeutille. 

Pelkkää terapeuttia koko lähitulevaisuus! Tuntuu, ettei tässä mitään osata tehdä oikein, edes lasta kasvattaa... Ja kerroin, että on meillä toinen lapsi teon alla, mut ei ole kuulunut. Mua neuvottiin ottaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja yleislääkäri tekee lähetteen sairaalaan, jos tarvitsemme myöhemmin lisähoitoja (joihin ei kyllä ole tällä hetkellä varaa, parempi ois vaan toimia, luget!!). Vaikka en mä mistään keinohedelmöityksistä vielä unelmoi, sen verran olen vielä järjissäni, ja yhdestä lapsesta on sentään jotain lohtua. 
23-vuotiaalla on vielä onneksi aikaa lisääntyä!

lauantai 9. elokuuta 2014

Elokuun kuulumisia

Kesä on ollut meille hirveetä taistelua ruuan kanssa. Oon ollut todella huolissani pojan syömisistä, kun välillä on päiviä, jolloin juo vain vettä ja maitoa(tai velliä). 
Kesän aikana on mennyt seuraavanlaiset ruuat: mansikat, herneet, maissi, kirsikkatomaatti, kurkku ja vadelmat. Lämpimät ruuat pasta pomodoro tai piltit. Että aika pieni määrä ruokia, jotka menevät alas (ja tuoreista kolme viimeistä on tullut uusina viimeisen kahden viikon aikana). Ei hän suorilta kaikkea torju, laittaa usein suuhun ja toteaa, ettei ole syötävää :D
Kovin vain on laiha poika, kaikki housut tippuvat päältä. Milanossa ollessamme jouduin ostamaan hänelle uudet shortsit, kun puhtaat alkoivat loppumaan. Jouduin ottamaan 12-18kk koon vyötärökiristyksellä, että pysyivät ylhäällä...

No, mitäs muuta..? Sanoja ei hirveästi tule, mutta äänteitä kylläkin. Eläinten äänteistä ainakin ihahaa, vuhvuh, huhuu(tää voi olla joko kyyhky tai pöllö :D), a(sorsa tai varis) ja aau(kissa). Muita: ei, too(joo), au, o-ou, oho, aha, anna/antaa, hei hei, tippu, loppu, äitä(äiti), iia(isi), ja oman nimenkin osaa sanoa :) olihan siinä aika monta, vaikkei siltä tunnukaan :D Montaa kertaa en oo kuullut kaksisanaista lausetta, mutta ainakin ei oo ja äitä anna on tullut!
Puhelimeen vastataan "too!" ja mopo sanoo bruuum!
Lemppariohjelmia on tällä hetkellä Ponyo rantakalliolla, Kikin lähettipalvelu ja Naapurini Totoro, kaikki japanilaisia. Pikku kakkosesta kivoimmat on Saara ja sorsa sekä Late lammas (vai tuleekse galaxissa?).
Poika täyttää keskiviikkona kaksi, eikä meille ole tulossa kunnon juhlia :( Kämppä on vielä niin vaiheessa, etten tänne viitsi ketään kutsua.. Kakun teen, ja mummit saa tulla kahville. 


^oltiin vadelmia poimimassa

Tämä on yk 14. Lähestytään kierron puoltaväliä. Nyt on kalenterin mukaan kulunut vuosi yrityksen aloittamisesta. Varasin vihdoin ajan gynelle, 14.8. Aika on vain 20min ja mietin, mitä siinä kerkeää juttelemaan? Monta tapaamista tarvitaan, että saisin reseptin pillereihin (jos se nyt olisi sopiva hoitomuoto edes)? Ainakin papa-koe pitää ottaa. 
No, nää on näitä. Tulen sitten raportoimaan, miten kävi gynen kanssa. Kesä-vauva 2015 siintää mielessä<3

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Matka lähestyy

Meidän koko perhe on ollut kipeänä. Siinä yksi syy, jonka takia en ole viitsinyt alkaa päivittämään blogia. Ollaan myös yritetty haalia kasaan tavaroita, joita tarvitaan ensi tiistaina alkavaa Japanin-matkaa varten (aikaa vievää hommaa). 

Yrityksestä. Kuten arvata saattaa, viime kierrosta ei tultu raskaaksi, eikä varmasti tästäkään. Siispä maanantaina odottelen taas täti punaista saapuvaksi. Juuri sopivasti seuraavana päivänä on kymmenen tunnin lento edessä... 
Yks juttu mikä mua hämää noissa japski-vessoissa on, et miten sellasessa reikä lattiassa-mallisessa käymälässä toimitaan kuukautisten aikana? Mua inhottaa koko ajatus jo etukäteen xD

Poikanen alkoi n. viikko sitten käyttää sanaa "anna". Se on kyllä pitänyt samanlaista hnng-ääntä jo vähän aikaa halutessaan, mut nyt se on "anna" tai "nna" :D 
On oppinut paljon, mm. vihdoin sen palikkaleikin, että mihin reikään minkäkin muotoinen palikka menee. Sitä ollaan kyllä leikitty jostain 7kk ikäisestä. 
Poika pitää myös maalauksesta, tai lähinnä siveltimen kastamisesta veteen ja siitä paperille. Ostettiin Prismasta huimalla kahdella eurolla 6kpl (?) siveltimiä, ja heti tuli samana iltana käyttöön :) 
Taisin joskus mainita, et poika pelkää imuria. Onneks nykyään tahtoo välillä jopa itse imuroida! Meidän 2v kummipoika pelkää edelleen imuria kuollakseen...


Ostettiin muuten tollanen Momma-merkkinen pillimuki matkaa varten. Siihen saa vetää päälle "lämpöpussin" joka estää nestettä jäähtymästä. Sai pullon sen avulla myös esim. vaunuihin kiinni. Ihan kelpo kapistus, mutta poika ei vielä tajunnut, miten siitä juodaan. Eipä kyllä tavallisista pilleistäkään juo vielä kunnolla. Ajattelin, että kun kerta matkan jälkeen laitetaan ensin tuttipullo pois, ja sitten tutit, niin tämä olis ihan hyvä vaihtoehto korvaamaan tuttipulloa. Katsotaan, katsotaan. 

Poika on muuten nukkumassa edelleen, vaikka kello on 10:13, ja mä heräsin jo tunti sitten. Välillä myös näin päin!

Tää saattaa jäädä viimeiseksi postaukseksi ennen matkaa, ellei nyt yhtäkkiä tule jotain erityistä mieleen. Palaillaan astialle sitten maaliskuussa!



keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Punaista joulua!


Hyvää joulua kaikille! 

Täti Punainen tuli taas visiitille. Jouluaattoaamuna tein "varmuuden  (=alkomahoolin nauttimisen) vuoksi" raskaustestin kp 27. 

Olojakin oli ollut, enimmäkseen tissien arkuutta. Kp 28 joulupäivän aamuna ne kuitenkin alkoivat. Ei tullut meille toivotuinta joululahjaa niinkuin kaksi vuotta sitten tehdessäni positiivisen testin aattoaamuna. 


Meillä joulu meni hyvin, liialta stressiltäkin vältyttiin. Vietettiin joulu mun lokakuussa poisnukkuneen mummon talossa. 
Poika sai paljon lahjoja(lähinnä leluja) ja pääsi tekemään tuttavuutta elukoiden kanssa. 
Jouluruoka ei hälle kumma kyllä maistunut, suurinta herkkua oli kovat juustot, kuivakakku ja pulla :D Onneksi oli omat Piltit mukana, niin sai edes jotain "kunnon ruokaa". 
Joulusaunassakin poika viihtyi ammeessa sillä välin kuin äiti otti tätien kanssa löylyä. Kokeiltiin me vähän vihtoakin, mutta se tais olla vielä liian jännä juttu! 
Kiukuiltakaan ei kokonaan säästytty, ja yksi mun tädeistä suuttui mulle, koska en vienyt lattialle heittäytynyttä, parkuvaa lasta toiseen huoneeseen (!). Kyseessä oli siis tilanne, jossa poika tulistui, kun olin kieltänyt häntä koskemasta kynttilöihin. Sitten hän läpsi mua naamaan, ja kielsin siitäkin. Ei tarvittu muuta, ja poika heittäytyi sylistä maahan eikä mitkään rauhoittelut auttaneet, kun en saanut edes koskea poikaan.  Tällaista se on nykyään joka päivä, enkä voi tehdä yhtään mitään. Harmittaa molempia, äitiä ja poikaa. Muutenkin musta tuntuu, että en enää kelpaa mihinkään. 

Mies mittasi juuri pojalta 39 asteen lämmön, täytyykin mennä tästä laittamaan poikaa iltatoimille... Toivottavasti ei ole mitään pahaa...

perjantai 29. marraskuuta 2013

Pojankin kuulumisia

Oon jauhanut joka postauksessa vaan miten mulla menee, joten olis varmaan korkee aika kertoa pojankin kuulumisia. 


Meillä oli 15kk-neuvola pari viikkoa sitten, ja siellä oli meitä vastassa sijainen ja harjoittelija. Molemmat korkeintaan mun ikäisiä. Pituus oli 84,2cm ja paino 10.1kg.  Hemoglobiini 120. Tehtiin taas näkö- ja kuulotestejä. 
Oltiin vähän huolissaan pojan vasemmasta jalasta, joka kääntyy sisäänpäin kävellessä. Näytetään sitä vielä 1,5-v lääkärineuvolassa, mutta yleensä tällaiset korjaantuvat itsestään. Ostettiin muuten pojalle Reima-tecin talvikengät, jotka ovat kuulemma hyvät jalkavaivaisille lapsille. Toivottavasti niistä olisi jotakin apua (lähinnä tukemaan nilkkaa)...

Meillä ei edelleenkään puhuta paljoa sanoja, perus äiti, isi ja ei osataan. Uutena juttuna on nyt tullut "iiaa" tai "i-ha-ha", jonka me arvellaan liittyvän piippolan vaari/ihahaa-lauluun. Poika myös tykkää kiivetä samalla selkään ja laulaa "iiaa" :D
Puhetta hän ymmärtää oikein hyvin, mutta totellaanko, se on ihan toinen juttu.
Aika perus negatiivinen luonne näyttää olevan, kun kaikkeen pitää heiluttaa päätä sivulle, "ei". 
Muita kivoja juttuja on taputtaminen, heiluttaminen, pillistä juominen, ja ensin halailu, mutta nyt myös pussailu! Oon onnistunu saamaan vasta kaksi pusua, mies ei yhtäkään :D Aina poika vaan heiluttaa päätään, kun kysyn, annatko pusun?
Osaa hän myös joitain asioita osoittaa, kun kysyn missä pupu/vauva/lintu/auto. 

Ruoka on alkanut maistumaan paremmin, kun ollaan annettu hänelle oma lusikka käteen. Välistä lappaan itse ruokaa pojan suuhun, ja välillä hän laittaa itse.   

Olen myös huomannut perhekahvilassa käydessä, että poika on kovin kiinnostunut lattialla pötköttävistä vauvoista ^_^ Menee aina siihen viereen, kallistaa päätään kysyvästi ja jokeltelee pienille.. Välillä saattaa jopa kierähtää viereen pötköttämään :D Toiset lapset saavat myös osansa tän poitsun random-halailuista.. 

Ei kai tässä muuta..? Pimeys on vaikuttanut myös meidän nukkumaanmenoaikoihin, illalla saatetaan mennä kasilta nukkumaan, mutta herätään vasta puoli kymmenen, kun on taas valoista, hups!

torstai 3. lokakuuta 2013

Meidän (epä)normaali päivä

Tänään on sattunut kaikenlaista, joten ajattelin, että olisi hauska kirjoittaa miten meidän (epänormaali)päivä on mennyt:

Klo 10:11
Herään, ja katson ensimmäiseksi kelloa. Sehän on jo kymmenen! Tais jäädä perhekahvila väliin tänään...
Klo 10:30
Tekstaan miehelle, että mitäs sitä nyt tekis, kun poika nukkuu edelleen? Samalla nousen ylös, ja hän herää. Menen laittamaan aamupalaa: spelttimannapuuroa ja pari lusikallista omenasosetta, plus 2,4dl korviketta (nykyään tavallinen maitokin saattaa mennä, mutta meiltä oli maito vähissä). 
Klo 11
Vielä juodaan maitoa sylissä tuttipullosta ja katsotaan Idolsia nauhalta, jonka jälkeen vaihdan pojan vaipan ja teen aamupesut. 
Klo 11:20
Kakkavaippa. 
Klo 11:30
Rupean tekemään itselleni aamupalaa, jonka aikana poika leikkii meidän eilen rikki menneellä mikrolla (toisin kuin roikkuisi jaloissa ja sotkisi keittiötä, niinkuin joka aamu). Syön kiitollisena aamupalan rauhassa(muutamaa vaativaa käskyä lukuunottamatta:mä haluun maistaa!), mikro kiinnostaa edelleen. 
Klo 11:48
Katson tv:tä, ja ajattelen, että kohta pitäisi itse alkaa pukeutumaan. Sohvan takaa kuuluu oven avaus ja mietin "eihän se voi saada parvekkeen ovea auki!" Samalla kun hyppään ylös sohvalta. Siellähän se epeli kurkisteli oven raosta ja huuteli ulos :D (ei siellä parvekkeella mikään putoamisvaara ole, mutta lattia on likainen pakokaasuista ja siellä on paljon ruukkuja ym rikkoutuvia esineitä, joten me ei poikaa sinne päästetä.)
12:04
Valmistelen leipomista varten keittiössä pienen hetken, ja kun menen tarkistamaan, mitä poika tekee, löydän hänet sohvalta tyytyväisenä istumassa mun tyhjän leipälautasen vierestä. Hän tarjoaa mulle iloisesti pientä juustonökärettä jonka löysi lautaselta :D Saman tien nostan pojan pois ja kiellän kiipeämästä protestien saattelemana(ei osaa vielä peruuttaa, vaan tulee yleensä pää edellä alas). 
Klo 12:30 
Vien pojan sänkyyn.  
Klo 13:30 
Poika ollut koko ajan hereillä, mutta rauhassa. Vaihdoin vaatteet, laitoin pesukoneen pyörimään. Nyt alkaa sängystä kuulumaan jo vaativaa itkustelua ja ajattelen että turhaa mä sitä laitan nukkumaan, kun kerta olis jo lounaan aika. 
13:35
Lounaaksi menee puolikas couscous-naudanliha-piltti ja n. 160ml korviketta. 


13:50
Leikkaan pojan kynnet sylissä, kun yks kaks poika änkee nyrkin suuhunsa ja oksentaa harson ja mun päälle. Käydään pesulla ja vien pojan sänkyyn. 
14:03
Pinniksestä ei enää kuulu ääntä, taisi nukahtaa. Nyt äiti aloittaa tiskikoneen täytön ja piimäkakun leipomisen sunnuntain juhliin. 
15:00
Pari älähdystä kaikuu keittiöön asti, mutta kun ehdin makkariin, poika on nukahtanut uudelleen. 
15:45
Jäbä heräilee, ja mies astuu ulko-ovesta samaan aikaan. 
Otan kakun uunista ja laitan pyykit kuivumaan. 
16:30 
Koko perhe on syönyt, ja lähdetään Prismaan palauttamaan mikroa ja ostamaan viikonlopun ruokia. Ulkotamineiden pukeminen ei onnistu ilman isin puhelimesta soivaa Psyn Gentleman-musavideota. 
19:00
Palataan kaupasta. Poika leikkii duploilla. 
19:30
Iltapalaksi lisää mannapuuroa ja omppusosetta. Maitoa 1,5dl. 
Mies lähtee vielä auttamaan sukulaista muutossa, ja minä rupean laittamaan poikaa iltapesuille. Kakkavaippa. Hampaiden pesulla kiukutellaan kovastikin. Unipussi puetaan lopuksi sylissä. Vetoketju onkin rikki. Kannan pojan makkariin. Sängyn yläpuolella hän ilmeisesti tajuaa, että ollaan menossa nukkumaan, ja rupeaa itkemään kovaäänisesti. Rauhoittuu kuitenkin kuin salamaniskusta kun saa tutin suuhun ja harson käteen. Sinne se pikkuinen jäi nukkumaan <3

Kaikenmaailman ulkoilut jäivät tänään väliin, kun nukuttiin liian pitkään. Myöskin yhdet päikkärit saattavat tarkoittaa kauhukohtauksia yöllä, se jää vielä nähtäväksi. 

tiistai 13. elokuuta 2013

Yksivuotias

Nyt se on vaan niin että meidän pienestä vauvelista on kasvanut taapero! 

Tähän aikaan viimevuonna pohdin kuumeisesti, olisiko aivan nössöä lähteä jo sairaalaan, kun supistukset tuntuvat vasta menkkakivuilta ja mies raivosi vieressä että "turhaa tulin töistä kotiin, vielä saan mennä loppupäiväks takas..!"

Näihin aikoihin viime vuonna mä selasin sisustusblogia ja näytin miehelle mistä huonekaluista pidän ja pomppasin aina salamana ylös supistuksen tullessa. Ei muuten tullut edes mieleen kellottaa supistuksia, vaikka olin ladannut puhelimeen sitä varten oikein ohjelman. Autossa matkalla vasta tajusin, että täytyyhän mun nyt jotain kertoa sairaalan hoitohenkilökunnalle, että ne osaa arvioida missä mennään. Ehdin katsoa radion kellosta kaksi 6min välein tulevaa supistusta ennen kuin oltiin perillä. 

Muistan olleeni koko synnytyksen rauhallisin mielin, luotin siihen, että kaikki menee niinkuin pitää. Ainoat pienet paniikin hetket tuli silloin, kun pää syntyi, enkä uskaltanut ponnistaa, koska tunsin repivää kipua (niihin kohtiin tulikin pari tikkiä). Muuten kaikki meni hienosti, kympin poika sieltä syntyi. Näin jälkeenpäin muistellessa naurattaa, kun hänet nostettiin rinnalle, en osannut tehdä mitään vaikka poika huusi täyttä kurkkua. Kätilö joutui rauhoittelemaan poikaa, kun huomasi että makaan enkä ymmärrä tehdä mitään :D Olin vaan niin huojentunut ja puulla päähän lyöty kun sain vihdoinkin nähdä oman pienokaisen <3

Mulla oli pitkä lista asioista, joita suunnittelin; näin meillä toimitaan. Kumma kyllä, mikään ei ole mennyt niinkuin on ennalta suunniteltu :D En imettänyt puolivuotiaaksi, en vieroittanut tutista. Ei alusta asti nukutettu suoraan sänkyyn, vaan kannettiin joka ilta sylissä. En käyttänyt kestovaippoja heti laitokselta päästyäni, enkä oikeastaan koko vuoden aikana muutamaa satunnaiskokeilua lukuunottamatta (nyt ollaan tultu siihen tulokseen että turha niitä on yrittää väkisin pojalle tunkea kun jo ihan normivaipan vaihtaminenkin saa aikaan hirveän raivokohtauksen meidän pojalla). 

Meillä on nähty viimeaikoina niiin suurta omaa tahtoa, että en povaa kovin helppoa lähitulevaisuutta. Ruokailuiden kanssa on mennyt vaihtelevasti: lähes koko kesänä poika ei ole syönyt kunnolla, ja oli tässä melkein parin viikon nälkälakkokin, kun ei kelvannut edes 4kk-piltit, ei maito, ei mikään. Sen hirvityksen jälkeen on itseasiassa mennyt paremmin! Nykyään saattaa upota jopa 8kk-lihasose ja 2dl maitoa samalla aterialla! Täytyy yrittää pikku hiljaa totutella niihin karkeampiin ruokiin, mutta hampominen on saanut meillä aivan uusia ulottuvuuksia kun herra vääntää samaan aikaan viittä poski-/kulmahammasta samaan aikaan... Sillon ei paljon ruokaa mene eikä mikään huvita. 

Ottipa tuo kaksi ensiaskeltakin kaksi päivää sitten! Vielä ei onneksi juosta eteenpäin, ja kyykistymistä ilman tukea harjoitellaan kovasti. 
Huomenna neuvolassa saadaan kuulla taas painoa ja pituutta. 

Vauvakuume on kova, ja on jotenkin vaikea uskoa, että siitä on jo vuosi kun me saatiin lapsi. Ja toisaalta kaikkiin rutiineihin on jo niin tottunut, että voisin kuvitella että meillä on ollut lapsi jo paljon pidempään. 

Jos meille vielä perheenlisäystä suodaan, haluaisin tehdä asiat erilailla. En nyt tarkoita että mikään täydellinen mutsi pitäis olla, vaan että olosuhteiden pakosta ollaan jouduttu tekemään asiat ihan erilailla kuin aluksi kuviteltiin. 

Tätä kirjoittaessani poika tulee lähelle, kuiskaa ihan pienellä äänellä: "Äiti? Tutti." no, minähän haen tutin ja mietin sitä vieroittamista sitten kun aika on sopiva (eli kun hampominen vähän rauhoittuu).  

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kymppikuinen neuvola

Käväistiin neuvolassa lähestulkoon kääntymässä- niin nopeasti meidät lähetettiin pois.
Ehdittiin kuitenkin jostain jutella, kerroin kuulumisia ja "saatiin lupa" aloittaa hapanmaitotuotteet. Me varmaan aloitetaan maustamattomalla jugurtilla, ja kun sitä on maisteltu, niin heinäkuussa ostan ensimmäiset suomalaiset mansikat! Mä oon ollut mansikan myyjä pari kesää, ja oon totaalinen mansikkafani! On ollu hirveen vaikeeta pidättäytyä noista ulkomaalaisista, mutta kohta onneks saa jo suomalaisia!
Mutta niin, mitattiin ja punnittiin poika: 79,7cm (77cm) ja 8980g (8200g). Suluissa 8kk-mitat. Edelleen se vaan kasvaa +2-käyrällä, niinkun on koko pienen elämänsä. Jotenkin siitä on niin ylpee, vaikka ärsyttää kyllä olla aina hankkimassa uusia vaatteita kun ei tiiä edes mitä kokoa ens syksynä käytetään!

10kk-pose (häviääkö tästä kaikki hohto jos kerron, että kuva on otettu hierontatuolissa? :D)

Meidän "pikku" pallero on tätä nykyään ihanan huumorintajuinen, iloinen ja touhukas. Ei vierasta ihmisiä, mutta raivoaa imurille, föönille tai bamixille kumma kyllä :D Silmät on ihanan siniset, ja ripset pitkät ja tummat (josta sain kommenttia "ootko nää menny värjäämään lapses ripset?" joltain mummolta...), oikee hurmuri! Isin poika muuten, mutta suostuu juomaan vaan äidin sylissä maidon tuttipullosta. Ehkä pitäis olla iloinen, että edes sylittely käy (mutta vaan sen hetken), kun en enää imetäkään.
Vielä meillä ei kävellä, muuta kun sohvan reunaa pitkin... Ei edes vaikka kävelyttäisin. Noustaan siis seisomaan ja kontataan hirveää vauhtia :) Tuntuu, että kun oon alkanut käyttään samoja fraaseja tietyissä jutuissa, poika alkaa jo ymmärtämään niitä. Esim. tulee luokse pyydettäessä (tunnistaa myös nimensä), laskeutuu alas jos roikkuu jossain kielletyssä jne... Jokelteleekin jo niin taitavasti (vauvauvau, tätätä, aijaijai), että välillä luulis että se puhuu jo ihan oikeasti!
Vaipanvaihto on edelleen saatanasta- kestovaipat on jäänyt ihan kokonaan, kun se vaippa vaan pitää saada sekunnissa päälle ja housut takas, ei tulis kuuloonkaan enää jos herra joutuis odottamaan kun äiti pähkäilee miten tämänkin keston vetäsee imuineen päivineen päälle... Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että myös pukeminen on nykyään mahdotonta. Osallistutaan yleensä molemmat tähän pukemis/vaipparumbaan, jos mies sattuu oleen kotona. Toinen pitää, toinen pukee ja sitä rataa :D Nykyään onkin helpompaa laittaa paita ja housut, kun aiemmin pidin bodyja ja jopa kietaisubodyja(mun lemppareita!). Enää laitan bodyn vaan viileämpinä päivinä selkää lämmittämään.

Kuva

Tähän loppuun voisin mainostaa, jos joku ei ole sattunut huomaamaan, että Linnanmäellä on tänä kesänä ilmainen sisäänpääsy ja 11 ilmaista laitetta! Me aiotaan mennä perinteitä kunnioittaen juhannuksena Lintsille, mutta vaan niihin ilmaisiin, mihin pojan kanssa pääsee :) Säästökuurilla ollaan koko kesä, joten täytyy ottaa kaikki ilo irti siitä mitä ilmaseks saa!
Enää pari viikkoa töitä, ja sitten miehellä alkaa isäkuukausi! Sitten meillä alkaa LOMA!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Pieni telttailija



Viime vuonna mietin, tulenkohan enää ensi kesänä takaisin näille ihanille hiekkarannoille telttailemaan? Ajattelin, että voiko pienen lapsen kanssa retkeillä, ja millaista se olisi ensimmäisen kanssa? Meneekö (kakka)vaipan vaihto liian vaikeaksi ilman puhdasta hanavettä, ja millä strategialla aiomme lämmittää vauvanruuat?

Huomenta!

Emme voineet vastustaa jokavuotista perinnettä, kun sääkartta lupaili hellettä. Päätimme lähteä kokeilemaan, mitä siitä tulisi, kun poika heräilee nykyään 0-1 kertaa yössä tutin takia, eikä enää muutenkaan ole niin hankala lapsi, kuin aluksi. Hyvää harjoitusta tulevia mökkivierailuita varten, ajattelimme.


Me ollaan pyritty siihen, että poika nukahtaisi itsekseen, eikä tarvitsisi aikuisen läsnäoloa. Sen takia otettiin mukaan mun vanhempien kotoa matkasänky, että pojan ei tarvitse hakea unta pyörimällä teltan lattiaa ympäri :D Mukaan lähti myös talvella vaunuissa käytetty makuupussi, pari termospullollista kiehuvaa vettä johon sekoittaa korvikejauhetta, lämmitysastia pilttipurkeille, kannellinen sosekulho, 5l vettä, hyttysverkko, sateenvarjo uv-suojalla, kosteuspyyhkeitä, hiekkaleluja, lämpimiä varavaatteita jne...
Kiehautimme lisää vettä edellisen loppuessa kaasupolttimella ja kattilalla. Vedellä lämmitettiin soseita ja valmistettiin korviketta. Janojuomaksi tarjottiin vettä, maitoa ja smoothieta. Oli niin kuuma, että pojalla tais mennä ruokahalu, ja keskityttiinkin antamaan paljon nesteitä.



Yöllä oli n. 13 astetta lämmintä, ja pojalla oli ihan sopivan lämmin, kun laitoimme hänelle merinovillabodyn, sukkahousut, villasukat, fleeceunipussin ja kevätpipon+makuupussin. Aamuaurinko lämmitti sen verran, että makuupussi piti avata ja pipo ottaa pois. Nukkumaan laittaminen ei ollut kaikista kätevintä, kun yritettiin jättää laps yksin telttaan, ja poistuttiin, alkoi hän melkein samantien itkemään :D Tais olla vähän outo paikka, ja se häiritsi nukahtamista. Niinpä mä sitten jäin telttaan selailemaan facebookia ihan hissukseen siksi aikaa, kun poika nukahti, ja hiivin hiljaa pois. Siinä tilanteessa mun läsnäolo riitti ja poika nukahti saman tien. Yöllä heräili pari kertaa, mutta omasta mielestäni yö meni ihan ok.


Hieno matkasänkyviritys ja taka-alalla meidän viiden hengen teltta.

Seuraavana päivänä päikkäreille ei meinattu nukahtaa ollenkaan. Normaalisti mennään 1-2h aamupalan jälkeen nukkumaan, niin nyt yritin laittaa sitä melkein 2h yhtäjaksoisesti nukkumaan. Tuotiin matkasänky teltasta puiden varjoon ja laitettiin hyttysverkko sängyn päälle, mutta mikään ei auttanut.. Nukkuihan tuo nyt lopulta n. 1,5h ja ne jäivätkin ainoiksi päikkäreiksi sinä päivänä. Paluumatkalla autossa nukkui sitten illalla koko matkan, n. 1,5h, jonka jälkeen annettiin kotona iltapala ja laitettiin poika nukkumaan.

Poika tykkäs leikkiä hiekkarannalla suojassa auringolta
No, miten reissu meni noin niinkuin kokonaisuudessaan?
Ensiksi huomauttaisin, että ei kannata lähteä pienellä varoitusajalla, että ehtii pakkaamaan kaiken oleellisen. Meillä kun meni pieni tovi miettiessä, miten ajattelimme laittaa pojan nukkumaan, tarvitsemmeko peiton vai makuupussin, mahtuuko vaunut mukaan jne.
Aina helpompaa on lähteä, kun on enemmän käsipareja mukana. Yksi voi antaa lapselle ruokaa, toinen sillävälin valmistaa aikuisten ruuan...
Kakkavaippoja kahdessa vuorokaudessa vaihdoimme ehkä ennätysmäärän, ja kannattaakin varata niitä harsoja, kosteuspyyhkeitä ja vaippoja tarpeeksi näitä vahinkoja varten.
Päiväunissa oli ehkä eniten haastetta tälle reissulle, koska sänky oli uusi, ja paikka myös. Onneksi otimme unirätin ja -lelun mukaan turvaa tuomaan! Ongelmaa olisi tietenkin helpottanut, jos olisimme ottaneet vaunut mukaan, mutta ne vaan ei yksinkertaisesti mahtuneet enää kaiken muun kaman lisäksi autoon! Ehkä olisi voinut harkita rintareppua, mutta en minä ainakaan jaksaisi kökkiä varjossa koko ajan kävellen 1,5h että poika nukkuu... Ja siirto sänkyyn kesken kaiken ei varmaankaan olisi onnistunut...
Ulkona ollessa täytyy miettiä, onko lapselle paikkaa varjossa, jossa voi leikkiä ja liikkua turvallisesti. Me käytimme lisäsuojaa tuomaan sateenvarjoa, jossa on uv-suoja. Poika ei suostunut pitämään aurinkolaseja, ja huivikin pysyi päässä vain hädin tuskin :D

Meidän reissu oli ihana, rentouttava ja tuntui, että akut latautui täysillä. Kuitenkin täytyy aina muistaa, että matkalla mennään lapsen ehtojen mukaan ja aikataulu kannattaa suunnitella myös siten.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Helppoa kotiruokaa

Me ostettiin kuukausi takaperin uusi parisänky sellaisten 105cm ja 120cm- kokoisten sänkyjen tilalle, kun ajateltiin et pinnasängyn viereenkin pitäis mahtua seisomaan.
Sängyn viedessä ison osan meidän rahoista,on meillä ollut paljon pienempi ruokabudjetti jo melkein kaksi kuukautta.



Mä olen sellainen ihminen, joka ei inspiroidu makkarakastikkeesta ja keitetyistä perunoista, vaan tarvitsen jotain eksoottista ja uutta. Voitte kuvitella, miten hankalaa on ollut keksiä halpoja ja maistuvia ruokia pastasta ja riisistä, kun oikeasti tekisi mieli sushia ja kampasimpukoita.
Olen kuitenkin yrittänyt etsiä jotain uutta näkökulmaa vanhoihin resepteihin, ja kokeilla perinteisiä ruokia, joita meillä ei koskaan syödä. Toissa viikolla kokeilin tehdä kaalilaatikkoa ensimmäistä kertaa, mutta laitoin riisin sijaan ohraa. Hyvää tuli, mutta note to self: osta isompi uunivuoka, niin saisit koko kaalin käyttöön ja enemmän syötävää :D
Olen myös alkanut innokkaasti kokeilemaan Jamie Oliverin ja Nigella Lawsonin reseptejä, ja ainakin tämä kanaruoka osoittautui aivan uskomattoman herkulliseksi, vaikka meiltä taisi jäädä puolet yrteistä ja selleri kokonaan pois, suosittelen! Huomenna ajattelin testata tällaista reseptiä. Yritän tuoda vaihtelua ruokiin käyttämällä naudan eri ruhonosia, kokonaista kanaa jne (mikä nyt on tarjouksessa milläkin hetkellä). Välillä teen pelkkää kasvisruokaa, että tulisi tarpeeksi syötyä vihreitäkin.


Meillä taitaa mennä kuukaudessa n. 400€ ruokakauppaan rahaa, mutta siihen kuuluu pojan vaipat ja maidot ym. mukaan. En haluaisi tinkiä tästä (tai alkaa ostaan eineksiä), mutta ensi syksynä taitaa olla edessä opiskelijan ruokabudjetti :/ Sitten pitää karsia heräteostoksia, ja muutenkin ostaa halvinta. Nykyisellään käymme kaksi kertaa viikossa kaupassa, joka on mun mielestä ihan hyvä, kun ennen lasta kävimme joka tai joka toinen päivä kaupassa :D Sillon sitä rahaa taisi mennä vielä enemmän ruokaan..


Poika on nyt 9kuukautta, ja aloitetaan kuukauden kuluttua hapanmaitotuotteiden maistelu. Tällä hetkellä uusina makuina on ollut mm. mannapuuro. Kaapista löytyi kauramannapuuroa, jossa on 55% kauraa ja loput vehnää. Siitä poika tuntuu nyt tykkäävän paljon, kun alkoi kaikki muut puurot tökkiä. Kohta voisin keitellä pastaa soseiden joukkoon, kun nyt hän saa vain riisiä.
Kohtahan se syö jo meidän kanssa samaa ruokaa, apua! :D

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Vauvan ensimmäinen sairastuminen

Aprillipäivänä poika puklasi ruokalusikallisen verran jotain oranssia joka näytti musta ihan oksennukselta. Heti perään tuli ilmeisesti ripuli (tästä en oo ihan varma) vaippaan ja illalla oksennettiin jo vatsa tyhjäksi. Päivän aikana ei mennyt mitään ruokaa, ja oltiin jo ehditty luulla että ruokahaluttomuus johtuu pian läpi tulevasta hampaasta (8. hammas). Kuumetta ei ole ollut, ja vasta nyt alkaa ruokahalu olla taas kohdillaan.
Yritin antaa pojalle apteekista saatavaa Floridralia, joka siis sisältää elektrolyyttejä ja glukoosia, mutta eihän hän sitä suostunut juomaan. Puurot vaihdettiin velliin ja annettiin vain sileimpiä soseita. Kaikkea helposti sulavaa.
Pieniä maitopukluja tuli vielä vuorokausi sitten, ja välillä kakoo syödessään, muuten on iloinen ja touhukas oma itsensä :)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun poika on kunnolla kipeenä. Nyt ikää on 7,5kk. Onneksi ei tullut alkutalvesta, kun me kaikki muut oltiin vatsataudissa. Ja nyttenkin taisi olla aika laimea tapaus tämä tartunta :)
Juuri kun ehdin toivoa, että tämä tauti ei meihin olisi tarttunut, niin mies tulee kotiin töistä ja alkaa voida pahoin... Toivottavasti edes minä pysyn terveenä, että jaksaisin hoitaa näitä kahta muuta...
Kävi mulla mielessä, että voishan nää oireet periaatteessa tulla jostain ruoka-aine allergiasta. Poika oli syönyt kaurapuuroa, omenaa ja avokadoa. Niistä pidän nyt varmuuden vuoksi parin viikon tauon. Mutta ehkä kyseessä oli vatsatauti, jos mieskin sairastaa...
Aikaisemmin luultiin, että pikkuinen olisi saanut jonkinmoisen flunssan 4-5kk ikäisenä ja silloin annettiin keittosuolatippoja nenään, mutta ei sekään tauti mennyt pahemmaksi ja selvittiin tukkoisella nenällä.

Nyt se ihanuus tuolla ottaa välillä karhukävelyasentoa ja välillä konttausasentoa.. Vielä ei osaa mennä eteenpäin, mutta laittaa välillä toisen jalan tai käden eteen ja sitten lysähtää lattialle <3

torstai 28. maaliskuuta 2013

Miten opettaa peruuttava vauva liikkumaan eteenpäin?

No kaukosäätimellä tietenkin! :D
Mies keksi eilen laittaa kaukosäätimen puolen metrin päähän lattialle, ja poikanen lähti perään työntämällä käsillä eteenpäin :D Nyt osataan peruuttaa, pyöriä ympäri ja liikkua eteenpäin. Vielä kun mahalta selälle kääntyminen onnistuisi paremmin, niin ei meiltä molemmilta palaisi hermot koko ajan :/
Poika on alkanut myös ottaa "karhukävely"-asentoa paikoillaan, ja konttausasennosta toinen jalka menee koukkuun jalkapohja lattiaa vasten. En tiedä, yrittääkö se kierähtää siitä istumaan, mutta tällä hetkellä kääntyy vaan selälleen :D

Ruokailut menee vaan koko ajan huonompaan suuntaan... Luulin kaiken ensin johtuvan hampaista, mutta ei niitä ole vieläkään näkynyt lisää! Välillä poika kieltäytyy syömästä jo puolen pilttipurkin (joo näitä on meille ilmestynyt kun pakastimesta loppui tila :/) jälkeen, ja maitoakin menee vaan 20-30ml kerrallaan. Aikaisemmin kaikki ruoka meni alas, mutta nyt ainakin itse tehty omenasose, päärynä, mustikka ja puurot ei maistu :( Kokeiltiin tällä viikolla ekaa kertaa avokadoa, banaaniin sekoitettuna. Ensimmäinen lusikka tuli hirveän irvistyksen kanssa ulos, mutta sitten poika oikein hihkui innosta, onneksi.
Ollaan enemmän tehty lihasoseita itse, ja sekoitettu sitä kasvispilttien kanssa. Ja yleensä tarjoan välipalalla jotain tuoretta hedelmää, kuten banaania tai sitä avokadoa :D Jos ei ole mihinkään kiire, ollaan harjoiteltu sormiruokailua kurkun, maissinaksujen ja porkkanan kanssa.
Poika nukkuu edelleen paljon päivän aikana, ja jos iltapuuroa ennen on menty nukkumaan, ja sitten vielä herätty tankkaamaan ennen yöunia, on lusikasta syöminen ollut väsyneenä hankalaa. Nyt ostettiin ekaa kertaa vellejä niitä kertoja varten, kun poika haluaisi saman tien jatkaa uniaan eikä keskittyä syömiseen.
Olen myös harkinnut öljyjen lisäämistä soseisiin. Mua huolestuttaa, että miten toi poika oikein kasvaa, kun viime neuvolakerralla painoa ei ollut tullut juuri mitään lisää, mutta pituutta taas paljon.. Ja nyt ruokaa menee vähemmän ja vähemmän... Ja neuvolassa tosiaan sanottiin että ruokailut sujuu paremmin, niin ei sieltäkään kommeintoitu, että mitä kannattas tehdä. :(

Seuraaville viikoille ois luvassa ainakin aurinkolasien hankintaa ja turvaistuimen ostamista.

Nyt taidankin käydä laittamassa pojan päikkäreille ja valmistelemaan päivän ruokaa. Hyvää pääsiäistä kaikille!

torstai 14. maaliskuuta 2013

7kk

Noniin, taas on kuukausi mennyt enkä ole päivittänyt... En käy koskaan koneella vaan selaan Facebookin ym. aina kännykällä joten ei tule päiviteltyä...!


Tältä tämä poika näyttää nykyään! Mistäs mä aloittaisin..? No vaikka niistä perinteisistä neuvolamitoista. Meillä oli ylimääräinen neuvolakäynti tällä viikolla mun takia, kun viime kerralla valittelin että en oikein jaksa ja aina väsyttää eikä huvita. Sain myös kehotuksen käydä hierojalla käsien hermopinteiden takia mutta ei ollut rahaa käydä. Poika kuitenkin mitattiin samalla ja pituus oli 74,5cm ja paino 7,8kg. Laskin pojan lattialle mahalleen ja menin istumaan sen selän taakse, ja poika vilkuili olkansa yli että minne äiti meni. Th siitä kommentoi, että ihana kun tuollai varmistaa <3
Valittelin vähän pojan syömisestä, kun soseen jälkeen ei meinaa maito maistua vaan vetää aina hirveet kilarit. Syöttötuolissa juominen ei tule kysymykseenkään, sitterissäkin taistellaan ja lopuksi sylissä pienen tappelun jälkeen onnistun rauhoittamaan pojan ja sitten juodaan nätisti (telkkaria katsellen -_-) Tulee ihan sama homma mieleen kun sillon imetyksen kanssa. Sanoin, että ihan varmasti on nälkä kun sitten kun saan hänet syömään niin kyllä sitten menee 1-1,5dl. Th kommentoi et "ei sillä varmaan oo nälkä" täh?! Ja neuvolakorttiin kirjotti et ruokailut sujuu paremmin, kiva.. Et ei sit saatu mitään hyvää neuvoa tähänkään ongelmaan. Tekis mieli vaihtaa hoitajaa mut mun lemppari on kuulemma vuorotteluvapaalla eikä hänelle onnistu nyt vaihtaminen.

Nyt ollaan miehen kanssa sovittu että hän herää viikonloppuisin hoitamaan poikaa yöllä, kun ne tunnin välein herätykset ei ihan ollu mun juttu. Nyt tuntuu että jaksan taas, eikä tarvi joka päivä nukkua vielä aamupalan jälkeen kahteentoista... Ollaankin siis aloitettu muskari ja MLL:n vauvakahvila sen vauvauinnin lisäksi. Tällä hetkellä tuntuu et on vähän liikaakin menoa, mutta kyllä mä nautin että pääsen tuolla aurinkoisessa talvipäivässä kärryttelemään! :) Ja meidän vauvauinti on perjantaina iltaisin, joten sinne ei ole vaikeuksia ollut herätä :P



Vielä meillä nukutaan paljon vaunuissa, mutta kyllä mun mielestä olis jo aika ajankohtaista ostaa pikkuiselle aurinkolasit! Tässä kokeillaan Julbon olikohan jopa kolmoskoon laseja! Mun mielestä kakkoset oli paremman kokoset, mut mies halus et ostettas kolmoset jos uutena hankitaan. Jätettiin asia mietintämyssyn alle hautumaan ja yritänkin etsiä netistä käytettyjä kakkoskoon laseja. Nää Julbot siis maksoi Instrumentariumissa 39€.

Palataan tuohon ruoka-asiaan nyt vielä, kun siitä on aina niin kiva puhua. Oon alkanut antaan pojalle välipalaksi maissinaksuja, kurkkua, porkkanaa, banaania ym. sormiruokaa. Kuivatut omenat ja kurkku on ollut tähänastisista huonoimmat. Varsinkin omena jää helposti kurkkuun ja sitä on vaikea saada alas. Kurkun kanssa ei ollut aiemmin ongelmia, mutta yks päivä annoin syödä sitä sylissä kun oltiin kahvilassa ja sillon se oksensi kun pala meinas mennä kurkkuun. Eli tästä lähin vaan syöttötuolissa sormiruokaa siis (tiesin kyllä että lapsen pitää istua suorassa sormiruokailessa mutta kahvilassa ei ollut mahdollista laittaa syöttötuoliin). Muutenkin poika huojuu istuessaan syöttiksessä. Johtuukohan siitä, että sillä on niin pitkä selkä..? Tai sitten ei vain vielä osaa kunnolla hallita selkälihaksia.
Uusina makuina meillä on ollut sipuli ja herne pieninä maistiaisina ettei tule masu kipeäksi. Tällä viikolla tein pakastimeen nautaa ja paprikaa. Paprikan tein niin, että paistoin uunissa puolikkaita paprikoita ylävastuksen alla 250 asteessa niin kauan, että ne alkaa olla aika mustia. Sitten laitoin folion päälle ja annoin "hikoilla" vielä vartin pöydällä ja kuorin ne. Sitten vain soseutin ja pakkaseen. Tulee mun mielestä tosi hyvää, makeaa. En tiedä uskaltaako paprikaa antaa isoja määriä pienelle, mutta ainakin on pian maistanut.

Lemppariasioita on tällä hetkellä rapsuttaminen, välillä äidin kättä raavitaan ihan verille asti :S Toisten vauvojen näkeminen on kanssa mukavaa. Nykyään liikutaan ympyrää mahallaan lattialla ja peruutellaan edelleen. Hampaita on nykyään seitsemän. Ja hammasharja on tietenkin kovin ikävä jos se joutuu suuhun, joten jokapäiväiset hampaiden harjaukset on välillä yhtä taistelua... Saatiin muuten seuraava neuvola-aika 8kk-neuvolaan ja lisäksi olis lääkärin tarkastus ja hammashoitaja tiedossa.

Oltiin vähän aikaa sitten myymässä MLL:n kirppiksellä pojan pieniä vaatteita (10 kassillista!!) Ja saatiin voittoa joku 11e.. Aivan törkeän hiljaista ja kukaan ei oikeesti ees ostanu mitään meiltä :D Halusin säästää vaan ne kaikista ihanimmat pari kassillista vaatetta (jotka varmaan olis mennytkin kaupaks) ja laitoin kirppikselle ne mitä en halua enää. No, kiva oli myydä ja nyt on ainakin vaatteet katsottuna jos vaikka ens kerralla varais taas pöydän? Ei tarvis nähdä samaa vaivaa uudestaan :D


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

6 hammasta, 6 kuukautta

Poika täyttää tänään 13. päivä 6kk. Ajattelin listata uusia juttuja, ja sellaisia, mitkä ovat muuttuneet.

Poju 6kk osaa:

-Tarttua varpaisiin ja viedä ne suuhun
-Kiljua "ei" epämieluisissa tilanteissa
-Nukahtaa pinnasänkyyn rituaalien jälkeen itsestään (paitsi nyt kun tehdään 4 hammasta kerralla... Tämäkin riippuu ihan päivästä)
-Viedä esineitä suuhun
-Seurata katseellaan
-Tuijottaa silmiin pitkiä aikoja
-Kääntyä selältä vatsalleen
-Liikkua lelun perään lattialla
-Liikkua peruuttamalla/pyörimällä itsensä ympäri
-Osaa nojata käsiin vatsallaan. Kädet ja pylly nousee vuorotellen lattiasta
-Pitää pulloa ja lusikkaa (jotenkuten :D)
-Osaa sanoa "äiti"
-Antaa vauhtia itselleen sitterissä

-Vaatii Soft kitty-laulun rauhoittuakseen sängyssä
-6 hammasta
-Menee yöunille n. klo 23 aikaan
-Ei pidä pukemisesta, tosin tykkää kun riisutaan :D
-Syö soseita ja puuroa
-Tykkää kutittamisesta ja "missä äiti?"-leikistä
-Ei tykkää olla yksin
-Vierastaa
-Pituus 71,5cm ja paino 7,3kg (5kk neuvolassa)
-Bodyn koko 74 ja housujen 68. Sukat kokoa 19/21
-Nukkuu mielellään vaunuissa ja autossa
-Pitää vauvauinnista
-On kiinnostunut aikuisten ruokailusta

Poju 0-3kk:

-Itki turvakaukalossa ja kaupassa
-Piti nukuttaa aina syliin josta siirrettiin sänkyyn
-Itki klo 18-01 joka ilta
-Nukahti heijaamalla koppaa harson ja tutin kanssa (+3kk)
-Söi huonosti rintaa (alk. n. 3vko) ja enemmän pullosta
-Äiti käytti joka päivä korvatulppia ekat 2kk (kerran huomasin vasta neuvolassa että mulla on korvatulpat edelleen päässä :D)
-Säikkyi ääniä (5kk asti)
-Möllötti ammeessa hoomoilasena
-Jokelsi enemmän
-Yöunille 00-02 välillä


Nyt kun vertailee tämänhetkistä tilannetta ja ekoja kuukausia vauvan kanssa, alkaa tää tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa rupee vauvanhoito sujumaan. En haluais ihan heti uudestaan kokea samanlaisia ekoja kolmea kuukautta, mitä pojan kanssa oli. Silti ajattelen jatkuvasti pikkukakkosta, ja millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa. Nää haaveet tuntuu aika tyhmiltä, kun poika on vasta puolivuotias.. Mutta silti. Kai tää on taas sellasta orastavaa vauvakuumetta, jossa kaikki mahdottomimmatkin haaveet tuntuu olevan mahdollisia..?

Noista poitsun hampaista vielä sen verran, että ne kaksi ensimmäistä tuli viikon erotuksella alas eteen (3kk iässä). Seuraavaksi huomasin ylhäälle tulevan kulmahampaan(5,5kk), ja parin päivän päästä toisen. Nyt kun kurkkasin taas suuhun (poika ei oikein anna sinne katsoa enkä siksi oo aiemmin huomannut hampaita), näin että toinen yläetuhammas on tullut ikenestä läpi, mutta toisen ien on vasta vetäytynyt.. Laitoin nyt silti että 6 hammasta :D Kun nämä 4 tunkee yhtäaikaa läpi, mahtaa pojalla olla kipua ja vaivaa niistä. Meillä on ollut viikon ajan flunssaa ja poikakin on tainnut saada siitä osansa. Välillä hengitys rohisee ja olen antanut keittosuolatippoja, että räkä lähtis pois. Aina välillä ei oikein tiedä, pitäisikö tähän ja tähän itkuun antaa nestemäistä panadolia vai ei. Ei ole oikein kokemusta, millainen poika on ilman niitä hammasvaivoja :D Sitten ollaan menty lottoamalla, annettu jos mikään ei oikein tunnu auttavan ja itku vaan jatkuu... Sitten kun annetaan panadolia jo kolmatta päivää putkeen, rupee miettimään että annankohan mä tätä ihan turhaa sille?

Meillä on huomenna asuntonäyttö! Käydään kurkkaamassa omakotitaloa lähellä keskustaa. Ollaan jo pitkään haaveiltu omasta kodista (varsinkin nyt kun asutaan ärsyttävässä kerrostalossa) jota laittaa... Nyt löytyi pikkasen yli budjetin oleva, vähän remonttia kaipaava talo, jossa on iso piha ja koulu samalla kadulla! Oon niin innoissani! :)


tiistai 29. tammikuuta 2013

Äiti!

Facebook-päivitys parin viikon takaa: 
"Se tunne kun katsot telkkaria, syötät vauvaa ja se sylkee tuttipullon suusta ja sanoo "äiti" ♥"

Jep jep. Aivan yllättäen pikkuinen päättää hämmästyttää mut ihan täysin. Ilme oli kyllä ton kuultuani ihan " O_O NIIN MITÄ SÄ JUST SANOIT??!" Nyt pari viikkoa eteenpäin poika tapailee äitiä jo useammin, ehkä 6-8 kertaa päivässä :) Mies ei  miellä sitä jokeltelua äiti-sanaksi, mutta kyllä mun mielestä äi-i ja vastaavat lasketaan! Tämä facebook-päivityksen "äiti" oli kyllä ihan just, ei mikään sinne päin :)

Muita "saavutuksia" on mm.
-Uudenvuoden päivänä poika repi ekaa kertaa sukat pois jalasta sängyssä (ei kyllä onneksi vieläkään revi niitä joka päivä :D)
-Vuoden ensimmäisellä viikolla kierähti ekaa kertaa selältä vatsalleen n. 4,5kk iässä! Olin juuri tulossa suihkusta kun mies tuli huutamaan "Nyt se taitaa tehdä sen! Se kääntyy!" ja minä ihan paniikissa "Äää ota äkkiä videoo, mä tuun!!" Just ehdin nähdä ja videollekin tuli :P 
Tässä on vaan ärsyttävää se, että nyt pinnasängyssä kääntyillään ihan koko ajan mahalleen, ja leikkimatolla kans. Sitten se ei kuitenkaan oo kivaa olla mahalleen, joten mun täytyy heti kääntää poika takas, tai muuten saan kuulla palosireenin lailla kirkuvaa lasta :D
-Nyt ollaan myös nukahdettu paremmin uuteen pinnasänkyyn. Pari ekaa päivää oli ihan katastrofeja, mutta kyllä se sitten kolmantena päivänä alkoi jo sujua. Heti jos menee sinne huoneeseen sellaisilla fiiliksillä että mä en nyt vittu jaksa yhtään/ei se nukahda kuitenkaan, niin lapsi kyllä sen vaistoaa eikä todellakaan nukahda. Myös pesukoneen ääneen nukahdetaan helposti ja ollaan laitettu pinnasänkyyn pyyhkeitä reunoille, että siitä tulisi vähän pienempi ja "pesämaisempi"
-Muita "sanoja" mitä poika osaa: Äijä, ei, hyi, ällöö, nam. On se sellanen papukaija :)
-5kk-neuvolassa pituus 71,5cm(4kk:70,5cm) ja paino 7,3kg(4kk:6,9kg). Nyt on pituus alkanut vähän tasaantumaan, ei kasveta sitä kahta senttiä kuussa, thank god!
-Aloitettiin iltapalalla puuro, nimittäin riisipuuro. Nallen riisihiutaleista keittää kolmessa minuutissa puuroa, ja ainakin mä olen myös pakastanut sitä. Maistuu hyvin hedelmäsoseen kanssa :)

Oma "masennus" alkaa kai vihdoin vähän helpottaa, tuntuu että välillä jaksan tehdä kotitöitä ilman miehen avustusta, jos vaan poika antaa tehdä. Hirveä stressi on vieläkin päällä kun ajattelen pikkukakkosen alulle laittamista, uutta kämppää, töitä ja koko tätä vuotta. Mun täytyy oikeesti alkaa vähän rentoutumaan! Ystävän kanssa aiotaan juosta naisten kymppi Helsingissä toukokuussa (jos siitä treenaamisesta ny mitään tulee) ja olen alkanut tekemään pidempiä vaunulenkkejä vähän oman jaksamisen mukaan. Maaliskuussa aletaan enemmän treenaamaan, mutta aloittelen kevyesti kävelemällä. Ulkoilusta tulee parempi mieli, varsinkin, jos kävelee jossain hiljaisessa paikassa missä ei ole ketään muita, eikä kuulu muuta ääntä kuin omat askeleet ja vaunujen pyörien rapina aurinkoisena päivänä!

torstai 3. tammikuuta 2013

Neuvolasta kuultua ja vähän muutakin

Viimeviikolla oli 4kk-neuvola, jossa paino 6950g ja pituus 70,5cm. Nyyh taas on poika kasvanut, ja kaikki 68cm vaatteet ei meinaa mahtua T__T Nähtiin siinä odotushuoneessa lääkärille jonottaessa pari viikkoa nuorempi vauva, ja se oli oikeesti ihan mini! Mä vähän hämmästyin siinä vertaillessa, että meidän poikahan on oikeesti jättiläinen! Neuvolan täti siis oli kieltänyt meitä aloittamasta soseita ennen tätä käyntiä jostain kumman syystä. Mähän aloitin ne pojan täyttäessä 4kk, koska mun mielestä se kasvaa niin hurjaa vauhtia, että tarvii jo lisäravintoa, jos suolisto vaan kestää. Nyt terveydenhoitaja totesi: "Ja nyt olisi oikein hyvä aika aloittaa soseet." En viittinyt sanoa, että joo ihan kun en olisi tota jo tajunnut -_- Ei saatu mitään uutta tietoa, ja lähdettiin lääkärin tarkastukseen. Neuvolakortissa lukee:

"Pitkä ja hoikka. Tarkkaan seuraa, hieman juttelee tutkittaessakin. Tarttuu leluun, vie suuhun. Vatsalla hieno kyynärnoja, pään hallinta hyvää. Iho kunnossa. Varhaisheijastukset hävinneet. Sydämestä ja keuhkoista ausk ei poikkeavaa. Vatsa ok. (tässä jotain mistä en saa selvää) Lonkat ok. Silmät, korvat ja suu kunnossa. Kivekset paikoillaan."

Uudenvuoden päivänä poika löysi jalkansa ja repi ensimmäistä kertaa sukkia pois jaloista <3
Siivosin pojan vaatehyllyä ja sinne jäi 5 sopivat housut ja saman verran potkareita :D Bodyja sentään oli 10-15 kpl (joista suurin osa menee myös kohta pieneksi). Onneks me ostettiin sellainen bodyn jatkopala, että edes osa bodyista menee pidempään.

Soseista vielä sen verran, että aloitettiin perunalla. Sitä annettiin n. teelusikallinen päivässä viikon ajan. Sen jälkeen siirryttiin porkkanaan, jota parin päivän maistelun jälkeen annoinkin jo pari lusikkaa enemmän kun näytti maistuvan. Nyt ollaan maisteltu bataattia, ja tänään annan ensimmäistä kertaa päärynää. Kasvissose annetaan päivän toisella aterialla ja hedelmäsose niin, että kasvissoseen ja hedelmäsoseen välissä on yksi maitoateria. Tämän päärynäviikon ajan annan noita kolmea kasvissosetta vuorotellen, koska meille ei pian mahdu pakastimeen uusia soseita! :D Sitten päärynäviikon jälkeen maistellaan uutta kasvista (en ole ajatellut vielä mitä se olisi) ja hedelmäsose pysyy samana. Täytyy katsoa perunasoseen rakenne vielä uudestaan, kun musta näytti vähän siltä, että se olisi mennyt kokkareiseksi :( Voi olla, että heitän sen sitten roskiin.
Me ollaan tehty soseet tällaiseen jääpalamuottiin. Tähän mahtuu tosi paljon sosetta, varmaan puoli litraa. Meillä on varana yksi pieni muotti, jos tuohon ei mahdu kaikki, mutta en ole joutunut käyttämään sitä kertaakaan.

Päivällä poika on edelleen ärtyisä ja hermoheikko jos ei pääse vähän väliä höyhensaarille. Me ollaan taannuttu tässä nukutushommassa, kun aiemmin ei tarvinnut kun laulaa vähän ja pitää käsistä kiinni niin johan nukahti. Nyt kiljutaan hullun lailla heti kun pää menee tyynyyn, ja ainoo keino millä saadaan hänet nukahtamaan, on vauvakopan edestakaisin työntely. Tämmöinen takaisku johtuu osin siitä, että mies ei saanut poikaa nukkumaan samoin keinoin kuin minä, vaan työnteli sänkyä. Siihenhän poika sitten oppi, eikä muu enää kelpaa :( Pelottaa vaan mitä siitä tulee, kun ollaan juuri siirtymässä pinnasänkyyn, eikä sitä voi työnnellä.

Poika on muutenkin hirveän hankala temperamentiltaan, se ollaan saatu todistaa monen monet kerrat. Aina ruokaillessa täytyy olla aivan rauhallista, tai muuten ei pysty syömään. Jos joku sattuu yskäisemään, aivastamaan tai silittämään poskea kun hän syö, iskee armoton paniikkiraivokohtaus päälle. Sitten ei syödä enää ollenkaan, ja hyvä jos sylikään enää kelpaa rauhoittelemiseen. Tää ongelma on ollut aina pulloruokintaan siirtymisestä asti (enkä tiedä juontuiko tämä alunalkaen rintaraivareista vai miten on), mutta on korostunut viime viikkojen aikana. Yleensä yleisillä paikoilla syöminen teettää näitä raivareita eniten, mutta oli myös kerta, kun syötin poikaa ja mummi tuli hyvästelemään ja sipaisi pojan poskea "yllättäen". Siitäkös poika säikähti ja alkoi hirveä itku. Täytyy vaan toivoa, että tämä menee ohi ajan kanssa ja poika ei säiky enää niin paljon.

Musta tuntuu, että mulla on jonkinlainen masennus meneillään. Siivoaminen ei huvita, ja syön hirveitä määriä herkkuja joka päivä. Välillä en jaksa kuunnella ollenkaan vauvan itkua, ja kaikki on huonosti. Luulen, että tää johtuu tästä pimeästä vuodenajasta, nimittäin pari vuotta sitten mulla oli ihan sama tilanne. Masennuin niin, että meinasin lopettaa koulun kesken kun kaikki tuntui menevän huonosti. Viime talvena tätä ongelmaa ei ollut, kun tein positiivisen raskaustestin ja vaihdoimme paikkakuntaa, oli uusia mieluisia haasteita. Nyt ei huvita kertakaikkiaan mikään kotityö, ja tunnen syyllisyyttä kun miehen pitäisi tehdä kaikki. Vaikka ei sekään hirveästi ole jaksanut siivota 6-7 päiväisen työviikon jälkeen. Aiemmin jaksoin valittaa jälkien korjaamisesta tai roskien viemisestä, mutta nyt en valita mistään, annan vaan olla. Stressiä on vieläkin, on jatkunut jo kuukauden. Tulisipa pian kevät, että löytäisin taas ilon tehdä asioita, enkä vaan katsella telkkaria koko päivää. Sillä välin yritän hakea inspiraatiota Instagram-kuvista ja hyvää mieltä shoppailemalla.