Heinäkuun alku

Nyt on muutto takana päin, asumme nykyään rivitalokolmiossa. Poika sai oman huoneen, ja me laitellaan kämppää pikku hiljaa kuntoon.. Muutosta on vasta päiviä, mutta poika nukkuu jo hienosti omassa huoneessaan. Ei kiipeä meidän väliin joka yö, onneksi. Sitten parin viikon päästä lähdetään Italiaan, ja sen jälkeen alamme opettaa poikaa nukahtamaan yksin omaan huoneeseen...

2-v neuvola on varattu, pottailu ei ota onnistuakseen. Ruoka ei maistu. Tämmöistä meillä. 

Tänään on kp 28, joka taitaa muuttua kp 1:ksi. Tiputtelua on ollut taas joka välissä, ja fiilis huono. Seuraava yk on jo neljästoista. Edellinen raskaus alkoi yk 10/11, en enää muista kumpi.. 

Seuraava kierto menee kokonaan hukkaan, kun olemme Italiassa eri kaupungeissa, eikä petipuuhille taida löytyä aikaa.. 

Hirveä masennus päällä, olen suunnannut ajatukset jo syksyyn, vaikka ei olla oikein eletty vielä kesääkään. Seksi ei maistu (en tiedä onko kunnolla maistunut synnytyksen jälkeen, mutta varsinkin yrityskuukausien kuluessa eteenpäin, tunne vain vahvistuu), mikään ei huvita. 

Poika oppii hiljalleen uusia temppuja ja äänteitä. Osaa kääntää rattia niinkuin isi, ja eilen sanoi "tippu!" mun perässä. 

Toisaalta taas uhma on tullut ihan kamalan vahvana, tänäänkin mulla meni hermot kun miehen perhe oli kylässä ja yritin antaa ruokaa pojalle. Tämä kieltäytyi parin lusikan jälkeen ja rupesi pää punaisena vääntään mun käsiä irti jne. anopin mielestä tais olla kauhean hauska taistelu, kun se sanoi muille: "kattokaa!" ja siinä kihersi. Huono päivä muutenkin, ei jaksa tuollaista kattella ollenkaan (kumpaakaan). Haluan nyt vain velloa  tässä menetyksen (minkä?) surussa, jota kukaan lähipiiristä ei tunnu ymmärtävän.

Tutiton päivä no. 1

Tänään se innolla ja kauhulla odotettu päivä koitti: Tänään ottaisimme pojalta tutin pois. Hyvästi rauhalliset yöt, tervetuloa katkonaiset ja itkuiset yöt. 

Mies lukee pojalle iltasatuja meidän perhepedissä, ja kohta menemme kaikki ensimmäistä kertaa yhdessä nukkumaan- vain tutti puuttuu. 

Teen tästä varmaan liian suuren numeron, varsinkin kun ensiksi suunnitelmissa oli jättää the Tutti pois jo 6kk iässä :D

Tulevana yönä emme luultavasti nuku ollenkaan, näin luulen. Mies on onneksi positiivisempi. 

Tulen myöhemmin kertomaan, miten meidän tuttiaddiktipoikamme on parannettu riippuvuudestaan. 

Pojankin kuulumisia

Oon jauhanut joka postauksessa vaan miten mulla menee, joten olis varmaan korkee aika kertoa pojankin kuulumisia. 

Meillä oli 15kk-neuvola pari viikkoa sitten, ja siellä oli meitä vastassa sijainen ja harjoittelija. Molemmat korkeintaan mun ikäisiä. Pituus oli 84,2cm ja paino 10.1kg.  Hemoglobiini 120. Tehtiin taas näkö- ja kuulotestejä. 

Oltiin vähän huolissaan pojan vasemmasta jalasta, joka kääntyy sisäänpäin kävellessä. Näytetään sitä vielä 1,5-v lääkärineuvolassa, mutta yleensä tällaiset korjaantuvat itsestään. Ostettiin muuten pojalle Reima-tecin talvikengät, jotka ovat kuulemma hyvät jalkavaivaisille lapsille. Toivottavasti niistä olisi jotakin apua (lähinnä tukemaan nilkkaa)...

Meillä ei edelleenkään puhuta paljoa sanoja, perus äiti, isi ja ei osataan. Uutena juttuna on nyt tullut "iiaa" tai "i-ha-ha", jonka me arvellaan liittyvän piippolan vaari/ihahaa-lauluun. Poika myös tykkää kiivetä samalla selkään ja laulaa "iiaa" :D

Puhetta hän ymmärtää oikein hyvin, mutta totellaanko, se on ihan toinen juttu.

Aika perus negatiivinen luonne näyttää olevan, kun kaikkeen pitää heiluttaa päätä sivulle, "ei". 

Muita kivoja juttuja on taputtaminen, heiluttaminen, pillistä juominen, ja ensin halailu, mutta nyt myös pussailu! Oon onnistunu saamaan vasta kaksi pusua, mies ei yhtäkään :D Aina poika vaan heiluttaa päätään, kun kysyn, annatko pusun?

Osaa hän myös joitain asioita osoittaa, kun kysyn missä pupu/vauva/lintu/auto. 

Ruoka on alkanut maistumaan paremmin, kun ollaan annettu hänelle oma lusikka käteen. Välistä lappaan itse ruokaa pojan suuhun, ja välillä hän laittaa itse.   

Olen myös huomannut perhekahvilassa käydessä, että poika on kovin kiinnostunut lattialla pötköttävistä vauvoista ^_^ Menee aina siihen viereen, kallistaa päätään kysyvästi ja jokeltelee pienille.. Välillä saattaa jopa kierähtää viereen pötköttämään :D Toiset lapset saavat myös osansa tän poitsun random-halailuista.. 

Ei kai tässä muuta..? Pimeys on vaikuttanut myös meidän nukkumaanmenoaikoihin, illalla saatetaan mennä kasilta nukkumaan, mutta herätään vasta puoli kymmenen, kun on taas valoista, hups!

Meidän (epä)normaali päivä

Tänään on sattunut kaikenlaista, joten ajattelin, että olisi hauska kirjoittaa miten meidän (epänormaali)päivä on mennyt:

Klo 10:11

Herään, ja katson ensimmäiseksi kelloa. Sehän on jo kymmenen! Tais jäädä perhekahvila väliin tänään...

Klo 10:30

Tekstaan miehelle, että mitäs sitä nyt tekis, kun poika nukkuu edelleen? Samalla nousen ylös, ja hän herää. Menen laittamaan aamupalaa: spelttimannapuuroa ja pari lusikallista omenasosetta, plus 2,4dl korviketta (nykyään tavallinen maitokin saattaa mennä, mutta meiltä oli maito vähissä). 

Klo 11

Vielä juodaan maitoa sylissä tuttipullosta ja katsotaan Idolsia nauhalta, jonka jälkeen vaihdan pojan vaipan ja teen aamupesut. 

Klo 11:20

Kakkavaippa. 

Klo 11:30

Rupean tekemään itselleni aamupalaa, jonka aikana poika leikkii meidän eilen rikki menneellä mikrolla (toisin kuin roikkuisi jaloissa ja sotkisi keittiötä, niinkuin joka aamu). Syön kiitollisena aamupalan rauhassa(muutamaa vaativaa käskyä lukuunottamatta:mä haluun maistaa!), mikro kiinnostaa edelleen. 

Klo 11:48

Katson tv:tä, ja ajattelen, että kohta pitäisi itse alkaa pukeutumaan. Sohvan takaa kuuluu oven avaus ja mietin "eihän se voi saada parvekkeen ovea auki!" Samalla kun hyppään ylös sohvalta. Siellähän se epeli kurkisteli oven raosta ja huuteli ulos :D (ei siellä parvekkeella mikään putoamisvaara ole, mutta lattia on likainen pakokaasuista ja siellä on paljon ruukkuja ym rikkoutuvia esineitä, joten me ei poikaa sinne päästetä.)

12:04

Valmistelen leipomista varten keittiössä pienen hetken, ja kun menen tarkistamaan, mitä poika tekee, löydän hänet sohvalta tyytyväisenä istumassa mun tyhjän leipälautasen vierestä. Hän tarjoaa mulle iloisesti pientä juustonökärettä jonka löysi lautaselta :D Saman tien nostan pojan pois ja kiellän kiipeämästä protestien saattelemana(ei osaa vielä peruuttaa, vaan tulee yleensä pää edellä alas). 

Klo 12:30 

Vien pojan sänkyyn.  

Klo 13:30 

Poika ollut koko ajan hereillä, mutta rauhassa. Vaihdoin vaatteet, laitoin pesukoneen pyörimään. Nyt alkaa sängystä kuulumaan jo vaativaa itkustelua ja ajattelen että turhaa mä sitä laitan nukkumaan, kun kerta olis jo lounaan aika. 

13:35

Lounaaksi menee puolikas couscous-naudanliha-piltti ja n. 160ml korviketta. 

13:50

Leikkaan pojan kynnet sylissä, kun yks kaks poika änkee nyrkin suuhunsa ja oksentaa harson ja mun päälle. Käydään pesulla ja vien pojan sänkyyn. 

14:03

Pinniksestä ei enää kuulu ääntä, taisi nukahtaa. Nyt äiti aloittaa tiskikoneen täytön ja piimäkakun leipomisen sunnuntain juhliin. 

15:00

Pari älähdystä kaikuu keittiöön asti, mutta kun ehdin makkariin, poika on nukahtanut uudelleen. 

15:45

Jäbä heräilee, ja mies astuu ulko-ovesta samaan aikaan. 

Otan kakun uunista ja laitan pyykit kuivumaan. 

16:30 

Koko perhe on syönyt, ja lähdetään Prismaan palauttamaan mikroa ja ostamaan viikonlopun ruokia. Ulkotamineiden pukeminen ei onnistu ilman isin puhelimesta soivaa Psyn Gentleman-musavideota. 

19:00

Palataan kaupasta. Poika leikkii duploilla. 

19:30

Iltapalaksi lisää mannapuuroa ja omppusosetta. Maitoa 1,5dl. 

Mies lähtee vielä auttamaan sukulaista muutossa, ja minä rupean laittamaan poikaa iltapesuille. Kakkavaippa. Hampaiden pesulla kiukutellaan kovastikin. Unipussi puetaan lopuksi sylissä. Vetoketju onkin rikki. Kannan pojan makkariin. Sängyn yläpuolella hän ilmeisesti tajuaa, että ollaan menossa nukkumaan, ja rupeaa itkemään kovaäänisesti. Rauhoittuu kuitenkin kuin salamaniskusta kun saa tutin suuhun ja harson käteen. Sinne se pikkuinen jäi nukkumaan <3

Kaikenmaailman ulkoilut jäivät tänään väliin, kun nukuttiin liian pitkään. Myöskin yhdet päikkärit saattavat tarkoittaa kauhukohtauksia yöllä, se jää vielä nähtäväksi. 

13.

Mies on pitänyt isäkuukautta tämän kuun, joten bloggaaminen on jäänyt taka-alalle. Ensinnäkin, olemme koko ajan menossa ja toiseksi, ei ole huvittanut alkaa rustailemaan tekstejä kun mies kurkkii olan yli mitä kirjoitan...

Mutta itse asiaan. Poika on paria viikkoa vaille yksivuotias, ja minä jo kovasti hankin synttäritarvikkeita ym. Tarkoitus olisi tehdä Angry birds-kakku, mutta en vielä tiedä, osaanko tehdä niitä tipuja :D

Muutaman kuukauden hampomistauon jälkeen löydettiin yksi uusi hammas, vasemmalta alhaalta kulmahammas. Viikko pari kuunneltiin sitä hirveää kitinää, kirkumista ja katteltiin huonosti nukuttuja öitä, kunnes tajuttiin kurkistaa suuhun uudestaan. Sinne oli tullut 4 uutta, joista jokaisesta näkyi pieni kulma! <3 vielä en osaa sanoa, onko ne kulma- vai poskihampaita, mut kyllä kivi putos sydämeltä kun tajusin että helvetilliset yöheräilyt onkin johtuneet uusista hampaista!

Uusia taitoja ei ole hirveästi tullut, poika seisoo nykyään vähän pidempiä aikoja ilman tukea, ja kävelyttäessä kävelee huoneesta toiseen. Mutta ei nouse itse seisomaan, eikä kävele ilman tukea :/ Odotin vain niin kovasti, että poika pääsisi kävelemään nurmikolla vielä tänä kesänä...

Mies pääsi opiskelemaan syksyllä ammattikorkeaan, ja päätettiin, että jos hänelle myönnetään ansiosidonnainen päiväraha, jään kotiin pojan kanssa vielä 1-2 vuodeksi. Sitten pääsen vielä syksyllä MLL:n taaperokerhoon pojan kanssa, ja ehkäpä pikkukakkosen haaveilu muuttuu jossain vaiheessa yrittämiseksi :)

Onpa haikeaa, heinäkuu on lopuillaan ja elokuu alkaa. Mihin se aika oikein menee??

Kymppikuinen neuvola

Käväistiin neuvolassa lähestulkoon kääntymässä- niin nopeasti meidät lähetettiin pois.
Ehdittiin kuitenkin jostain jutella, kerroin kuulumisia ja "saatiin lupa" aloittaa hapanmaitotuotteet. Me varmaan aloitetaan maustamattomalla jugurtilla, ja kun sitä on maisteltu, niin heinäkuussa ostan ensimmäiset suomalaiset mansikat! Mä oon ollut mansikan myyjä pari kesää, ja oon totaalinen mansikkafani! On ollu hirveen vaikeeta pidättäytyä noista ulkomaalaisista, mutta kohta onneks saa jo suomalaisia!
Mutta niin, mitattiin ja punnittiin poika: 79,7cm (77cm) ja 8980g (8200g). Suluissa 8kk-mitat. Edelleen se vaan kasvaa +2-käyrällä, niinkun on koko pienen elämänsä. Jotenkin siitä on niin ylpee, vaikka ärsyttää kyllä olla aina hankkimassa uusia vaatteita kun ei tiiä edes mitä kokoa ens syksynä käytetään!

10kk-pose (häviääkö tästä kaikki hohto jos kerron, että kuva on otettu hierontatuolissa? :D)

Meidän "pikku" pallero on tätä nykyään ihanan huumorintajuinen, iloinen ja touhukas. Ei vierasta ihmisiä, mutta raivoaa imurille, föönille tai bamixille kumma kyllä :D Silmät on ihanan siniset, ja ripset pitkät ja tummat (josta sain kommenttia "ootko nää menny värjäämään lapses ripset?" joltain mummolta...), oikee hurmuri! Isin poika muuten, mutta suostuu juomaan vaan äidin sylissä maidon tuttipullosta. Ehkä pitäis olla iloinen, että edes sylittely käy (mutta vaan sen hetken), kun en enää imetäkään.
Vielä meillä ei kävellä, muuta kun sohvan reunaa pitkin... Ei edes vaikka kävelyttäisin. Noustaan siis seisomaan ja kontataan hirveää vauhtia :) Tuntuu, että kun oon alkanut käyttään samoja fraaseja tietyissä jutuissa, poika alkaa jo ymmärtämään niitä. Esim. tulee luokse pyydettäessä (tunnistaa myös nimensä), laskeutuu alas jos roikkuu jossain kielletyssä jne... Jokelteleekin jo niin taitavasti (vauvauvau, tätätä, aijaijai), että välillä luulis että se puhuu jo ihan oikeasti!
Vaipanvaihto on edelleen saatanasta- kestovaipat on jäänyt ihan kokonaan, kun se vaippa vaan pitää saada sekunnissa päälle ja housut takas, ei tulis kuuloonkaan enää jos herra joutuis odottamaan kun äiti pähkäilee miten tämänkin keston vetäsee imuineen päivineen päälle... Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että myös pukeminen on nykyään mahdotonta. Osallistutaan yleensä molemmat tähän pukemis/vaipparumbaan, jos mies sattuu oleen kotona. Toinen pitää, toinen pukee ja sitä rataa :D Nykyään onkin helpompaa laittaa paita ja housut, kun aiemmin pidin bodyja ja jopa kietaisubodyja(mun lemppareita!). Enää laitan bodyn vaan viileämpinä päivinä selkää lämmittämään.

Kuva

Tähän loppuun voisin mainostaa, jos joku ei ole sattunut huomaamaan, että Linnanmäellä on tänä kesänä ilmainen sisäänpääsy ja 11 ilmaista laitetta! Me aiotaan mennä perinteitä kunnioittaen juhannuksena Lintsille, mutta vaan niihin ilmaisiin, mihin pojan kanssa pääsee :) Säästökuurilla ollaan koko kesä, joten täytyy ottaa kaikki ilo irti siitä mitä ilmaseks saa!
Enää pari viikkoa töitä, ja sitten miehellä alkaa isäkuukausi! Sitten meillä alkaa LOMA!

Pieni telttailija

Viime vuonna mietin, tulenkohan enää ensi kesänä takaisin näille ihanille hiekkarannoille telttailemaan? Ajattelin, että voiko pienen lapsen kanssa retkeillä, ja millaista se olisi ensimmäisen kanssa? Meneekö (kakka)vaipan vaihto liian vaikeaksi ilman puhdasta hanavettä, ja millä strategialla aiomme lämmittää vauvanruuat?

Huomenta!

Emme voineet vastustaa jokavuotista perinnettä, kun sääkartta lupaili hellettä. Päätimme lähteä kokeilemaan, mitä siitä tulisi, kun poika heräilee nykyään 0-1 kertaa yössä tutin takia, eikä enää muutenkaan ole niin hankala lapsi, kuin aluksi. Hyvää harjoitusta tulevia mökkivierailuita varten, ajattelimme.

Me ollaan pyritty siihen, että poika nukahtaisi itsekseen, eikä tarvitsisi aikuisen läsnäoloa. Sen takia otettiin mukaan mun vanhempien kotoa matkasänky, että pojan ei tarvitse hakea unta pyörimällä teltan lattiaa ympäri :D Mukaan lähti myös talvella vaunuissa käytetty makuupussi, pari termospullollista kiehuvaa vettä johon sekoittaa korvikejauhetta, lämmitysastia pilttipurkeille, kannellinen sosekulho, 5l vettä, hyttysverkko, sateenvarjo uv-suojalla, kosteuspyyhkeitä, hiekkaleluja, lämpimiä varavaatteita jne...
Kiehautimme lisää vettä edellisen loppuessa kaasupolttimella ja kattilalla. Vedellä lämmitettiin soseita ja valmistettiin korviketta. Janojuomaksi tarjottiin vettä, maitoa ja smoothieta. Oli niin kuuma, että pojalla tais mennä ruokahalu, ja keskityttiinkin antamaan paljon nesteitä.

Yöllä oli n. 13 astetta lämmintä, ja pojalla oli ihan sopivan lämmin, kun laitoimme hänelle merinovillabodyn, sukkahousut, villasukat, fleeceunipussin ja kevätpipon+makuupussin. Aamuaurinko lämmitti sen verran, että makuupussi piti avata ja pipo ottaa pois. Nukkumaan laittaminen ei ollut kaikista kätevintä, kun yritettiin jättää laps yksin telttaan, ja poistuttiin, alkoi hän melkein samantien itkemään :D Tais olla vähän outo paikka, ja se häiritsi nukahtamista. Niinpä mä sitten jäin telttaan selailemaan facebookia ihan hissukseen siksi aikaa, kun poika nukahti, ja hiivin hiljaa pois. Siinä tilanteessa mun läsnäolo riitti ja poika nukahti saman tien. Yöllä heräili pari kertaa, mutta omasta mielestäni yö meni ihan ok.

Hieno matkasänkyviritys ja taka-alalla meidän viiden hengen teltta.

Seuraavana päivänä päikkäreille ei meinattu nukahtaa ollenkaan. Normaalisti mennään 1-2h aamupalan jälkeen nukkumaan, niin nyt yritin laittaa sitä melkein 2h yhtäjaksoisesti nukkumaan. Tuotiin matkasänky teltasta puiden varjoon ja laitettiin hyttysverkko sängyn päälle, mutta mikään ei auttanut.. Nukkuihan tuo nyt lopulta n. 1,5h ja ne jäivätkin ainoiksi päikkäreiksi sinä päivänä. Paluumatkalla autossa nukkui sitten illalla koko matkan, n. 1,5h, jonka jälkeen annettiin kotona iltapala ja laitettiin poika nukkumaan.

Poika tykkäs leikkiä hiekkarannalla suojassa auringolta

No, miten reissu meni noin niinkuin kokonaisuudessaan?
Ensiksi huomauttaisin, että ei kannata lähteä pienellä varoitusajalla, että ehtii pakkaamaan kaiken oleellisen. Meillä kun meni pieni tovi miettiessä, miten ajattelimme laittaa pojan nukkumaan, tarvitsemmeko peiton vai makuupussin, mahtuuko vaunut mukaan jne.
Aina helpompaa on lähteä, kun on enemmän käsipareja mukana. Yksi voi antaa lapselle ruokaa, toinen sillävälin valmistaa aikuisten ruuan...
Kakkavaippoja kahdessa vuorokaudessa vaihdoimme ehkä ennätysmäärän, ja kannattaakin varata niitä harsoja, kosteuspyyhkeitä ja vaippoja tarpeeksi näitä vahinkoja varten.
Päiväunissa oli ehkä eniten haastetta tälle reissulle, koska sänky oli uusi, ja paikka myös. Onneksi otimme unirätin ja -lelun mukaan turvaa tuomaan! Ongelmaa olisi tietenkin helpottanut, jos olisimme ottaneet vaunut mukaan, mutta ne vaan ei yksinkertaisesti mahtuneet enää kaiken muun kaman lisäksi autoon! Ehkä olisi voinut harkita rintareppua, mutta en minä ainakaan jaksaisi kökkiä varjossa koko ajan kävellen 1,5h että poika nukkuu... Ja siirto sänkyyn kesken kaiken ei varmaankaan olisi onnistunut...
Ulkona ollessa täytyy miettiä, onko lapselle paikkaa varjossa, jossa voi leikkiä ja liikkua turvallisesti. Me käytimme lisäsuojaa tuomaan sateenvarjoa, jossa on uv-suoja. Poika ei suostunut pitämään aurinkolaseja, ja huivikin pysyi päässä vain hädin tuskin :D

Meidän reissu oli ihana, rentouttava ja tuntui, että akut latautui täysillä. Kuitenkin täytyy aina muistaa, että matkalla mennään lapsen ehtojen mukaan ja aikataulu kannattaa suunnitella myös siten.

Asiaa nukkumisesta

Meillä nukutaan nykyään suht hyvin. Aamupäivällä ensimmäiset päikkärit kestävät lähemmäs kaksi ja puoli tuntia entisen yhden sijaan. Toiset päikkärit nukutaan yleensä 1-2h edellisten jälkeen ja nekin kestää sen kaksi tuntia vähintään. Nukkumaan laittaminen on yleensä helpompaa päivällä kuin illalla. Toki ajoituksellakin on vaikutuksensa, mutta rutiinien myötä poika sulkee saman tien silmänsä ja alkaa hakea unta. Yleensä minä laitan pojan päikkäreille ja miehen kanssa ravataan illalla vuorotellen makkarissa kääntämään poika takaisin selälleen sänkyyn. Ilmeisesti pikkuinen ei haluaisi mennä yöunille, kun olisi kaikkea kivaa tekemistä vielä (vaan ei virtaa tehdä)!
Yöllä poika ei ole tällä viikolla kertaakaan herännyt tutin tarpeeseen, vau! Toki saattaa herätä klo 21-22 ennen kuin me mennään nukkumaan, mutta ei kertaakaan klo 23-07 välissä! Viime viikollakin taisi herättää vain kerran sen normaalin 5x30minuutissa sijaan... Iltaisin laitamme pojan nukkumaan suunnilleen 20-20:30 aikaan.
Lapsimessuilla tuli kysyttyä apua meidän yöunien parantamiseen, ja saatiin neuvo, että korvattaisiin tutti jollain muulla, kuten harsolla. Olenkin nyt koittanut ajaa sisään uutta "unilelua", nimittäin 0,5l:n smoothiepulloa, jossa on sisällä herneitä :D Sitä laps kääntelee ja katselee ja nukahtaa pullo kainalossa :) Pullossa on myös se hyvä puoli, että se on tarpeeksi iso, eikä siis putoa pinnojen välistä lattialle. Jos hän ei muuten meinaa rauhoittua niin tuolla kyllä!

En tiedä mikä asia on muuttunut, että poika on ensin alkanut nukkua pitkiä päikkäreitä ja sitten vielä yöuniakin! Pojan 8kk-neuvolassa sanottiin että kannattaa odottaa 10kk:n ikään jos vaikka tuttipulmat ratkeaisivat helpommin. En uskonut tilanteeseen tulevan mitään muutosta ellemme vieroittaisi tutista, mutta onneksi nyt tämän viikon perusteella näyttää jo paremmalta vaikka laps onkin päälle 9kk.

Koputetaan puuta, ettei heti ensi viikolla pukkaa uutta hammasta läpi tai jotain muuta mukavaa minkä vuoksi taannuttaisiin takaisin katkonaisiin yöuniin!

Helppoa kotiruokaa

Me ostettiin kuukausi takaperin uusi parisänky sellaisten 105cm ja 120cm- kokoisten sänkyjen tilalle, kun ajateltiin et pinnasängyn viereenkin pitäis mahtua seisomaan.
Sängyn viedessä ison osan meidän rahoista,on meillä ollut paljon pienempi ruokabudjetti jo melkein kaksi kuukautta.

Mä olen sellainen ihminen, joka ei inspiroidu makkarakastikkeesta ja keitetyistä perunoista, vaan tarvitsen jotain eksoottista ja uutta. Voitte kuvitella, miten hankalaa on ollut keksiä halpoja ja maistuvia ruokia pastasta ja riisistä, kun oikeasti tekisi mieli sushia ja kampasimpukoita.
Olen kuitenkin yrittänyt etsiä jotain uutta näkökulmaa vanhoihin resepteihin, ja kokeilla perinteisiä ruokia, joita meillä ei koskaan syödä. Toissa viikolla kokeilin tehdä kaalilaatikkoa ensimmäistä kertaa, mutta laitoin riisin sijaan ohraa. Hyvää tuli, mutta note to self: osta isompi uunivuoka, niin saisit koko kaalin käyttöön ja enemmän syötävää :D
Olen myös alkanut innokkaasti kokeilemaan Jamie Oliverin ja Nigella Lawsonin reseptejä, ja ainakin tämä kanaruoka osoittautui aivan uskomattoman herkulliseksi, vaikka meiltä taisi jäädä puolet yrteistä ja selleri kokonaan pois, suosittelen! Huomenna ajattelin testata tällaista reseptiä. Yritän tuoda vaihtelua ruokiin käyttämällä naudan eri ruhonosia, kokonaista kanaa jne (mikä nyt on tarjouksessa milläkin hetkellä). Välillä teen pelkkää kasvisruokaa, että tulisi tarpeeksi syötyä vihreitäkin.

Meillä taitaa mennä kuukaudessa n. 400€ ruokakauppaan rahaa, mutta siihen kuuluu pojan vaipat ja maidot ym. mukaan. En haluaisi tinkiä tästä (tai alkaa ostaan eineksiä), mutta ensi syksynä taitaa olla edessä opiskelijan ruokabudjetti :/ Sitten pitää karsia heräteostoksia, ja muutenkin ostaa halvinta. Nykyisellään käymme kaksi kertaa viikossa kaupassa, joka on mun mielestä ihan hyvä, kun ennen lasta kävimme joka tai joka toinen päivä kaupassa :D Sillon sitä rahaa taisi mennä vielä enemmän ruokaan..

Poika on nyt 9kuukautta, ja aloitetaan kuukauden kuluttua hapanmaitotuotteiden maistelu. Tällä hetkellä uusina makuina on ollut mm. mannapuuro. Kaapista löytyi kauramannapuuroa, jossa on 55% kauraa ja loput vehnää. Siitä poika tuntuu nyt tykkäävän paljon, kun alkoi kaikki muut puurot tökkiä. Kohta voisin keitellä pastaa soseiden joukkoon, kun nyt hän saa vain riisiä.
Kohtahan se syö jo meidän kanssa samaa ruokaa, apua! :D

Isi isi!

Onnea on, kun...

...Lapsonen konttaa lattialla ja kuiskailee "äiti, isi, äiti.." <3

...Äiti herätetään arkiaamuna ensimmäisen kerran vasta seitsemältä aamulla!

Totta tosiaan, eilinen vauvakahvilavisiitti tais vähän väsyttää poikaa, ja kun vielä illallakin riehuttiin, tankattiin läheisyyttä ja puuroa oikein kunnolla, niin äiti sai nukkua koko yön putkeen ilman yhtäkään herätystä!
Tänä aamuna jalkoihin oli ilmestynyt mustelmia pojan hypytyksestä, voimat olikin eilen illalla ihan loppu!

Ai niin, äitienpäiväkin oli ja meni. Parasta oli, kun aamulla poika tuli syliin ja kiljahti iloisesti "äiti!" ja mies ojensi ruusun aamukahvin ja croissantin kera. Päivällä oltiin kahden suvun voimin piknikillä, jonne olin leiponut cupcakeja. Illalla käytiin vielä harjulla etsimässä kylmänkukkia (ja kuuntelemassa lintuja, yhden uuden bongauksen tein!), kun poika veteli unia vaunuissa.

Millainen oli teidän muiden ensimmäinen äitienpäivä? Lahjottiinko teitä, ja jos, niin millaisia lahjoja toivoitte?

Päiväkotiin

Päiväkotihakemus on tehty. Mulla ei aiemmin ollut mitään sitä vastaan, että laittaisin pikkuisen hoitoon vaikka jo 9-kuukautisena, jos vaan tarve (=rahatilanne) niin vaatii. Nyt kun tein hakemuksen, päiväsin sen syyskuun alkuun ja tuntuu hirveältä ajatukselta, että äitiysloma on loppu, ja nyt olen hoitovapaalla muutaman kuukauden. Tuntuukohan pojan hoitoon laittaminen niin kauheelta koska en itse halua mennä töihin? :D
Joudun etsimään uusia töitä, koska edellinen työpaikkani meni kiinni. Oon siis ollut jo valmiiksi yli vuoden pois töistä. Toisaalta mieli halajaisi jo ihmisten ilmoille ja töitä paiskimaan, mutta toisaalta on ollut ihanaa, kun olen paistanut aamulla leivän aamupalaksi, lojunut sängyllä kasvonaamio naamalla ilman mitään kiirettä (toki jokainen päivä ei ole samanlainen :D).

Ensimmäistä kertaa puistossa keinumassa.

Poika olisi siis vuoden ikäinen, jos hän syksyllä aloittaisi päiväkodissa. Jos sen takia, että haluaisin jäädä pidemmäksi aikaa kotiin jos mies ei pääse syksyllä opiskelemaan. Mieheni ei nyt kuitenkaan ole sieltä tyhmimmästä päästä, ja uskonkin että hänet valitaan. Tietoa jännätään heinäkuuhun asti, ja sitten meilläkin varmaan menee suunnitelmat uusiksi: luvassa on luultavasti opiskelijakämpän ja töiden hakua (ja vauvahaaveiden siirtämistä? :( ). On kurjaa muuttaa, varsinkin, kun kyseessä ei ole meidän oma omakotitalo vaan pieni opiskelijaluukku. Rahatilanteestakin saan stressata tälläkin hetkellä, joten en halua edes ajatella, millaista se syksyllä tulee olemaan.

Muutaman päivän ajan poju on alkanut yhä useammin nousemaan seisomaan tukea vasten, ja varmaan ottaa ensiaskeleet kesän aikana :) Kuulemma päiväkodissa lapsella on helpompaa, jos hän osaa kävellä. Täytyy pojan vielä opetella istumaan ilman tukea, että voi sitten pudota aina pyllylleen kävelyä harjoitellessa :)

Miten aikaisin äitiysloman lopun jälkeen te aiotte palata töihin? Ja millaista hoitomuotoa olette lapsellenne ajatellut?

8kk neuvola ja vappu

Tänään loppui äitiysloma. Siirsin viimeiset päivät miehelle, joka pitää isäkuukauden heinäkuun alussa. Aika on mennyt todella nopeasti! Vasta viikko sitten mulle tuli kunnon kotiäiti-fiilis kun lapsi oli nukkumassa, pesukone kävi ja ruoka oli valmis ennen kuin mies tuli kotiin. Heh, hassua, että jostain noin arkisesta asiasta voikaan nauttia niin paljon! :)
Tän kirjoitustauon aikana poika on täyttänyt 8kk, oppinut samana päivänä konttaamaan, ja nyt se jo nousee ylöskin! Me ostettiin jopa konttauskypärä, vaikka olin ensin sitä mieltä, että ei pienet kolhut pahaa tee. Kuitenkin viikon seurannan jälkeen päätettiin hankkia se, kun poika oli yks päivä kaatunut 3 kertaa sydäntäsärkevän itkun säestämänä jo ennen klo 12. En mä kuitenkaan sitä joka paikkaan (vessaan) aio jatkossakaan ottaa mukaan ja muutenkaan koko ajan ole kädestä pitämässä kiinni...


Neuvolassa paino oli 8,2kg (ed. 7,8kg) ja pituus 77cm (74,5cm). Kyllä se poika edelleen vaan kasvaa kuukaudessa hirveästi! Nyt ollaan enemmän ottamassa 80-senttisiä vaatteita käyttöön, ja laittamassa 74-kokoa pois. Tuntuu kuitenkin, että nyt sama vaatekoko menee useamman kuukauden. Pitäis tehdä inventaario ja laskea kuinka monet sortsit ja t-paidat meillä oikein on kesää varten. Ulkona täytyy suojautua auringolta, mutta meidän kämpässä on todella kuuma kesällä, ja sisällä tarvii varmasti niitä lyhythihaisia.
Saatiin sellaiset terveiset neuvolasta, että tutista kannattaa vierottaa n. 10-12kk ikäisenä, kun poika ei luultavasti heräilisi harjoittelemaan uusia taitoja enää. Myöskin hampaiden tulo ja eroahdistus(onneksi aika lievä sellainen) saattaa kaikki yhdessä tehdä sen, että poika heräilee useita kertoja yössä. Mä vain olen aivan puhki ja kypsä tohon tutin nostelemiseen. En kuitenkaan jaksa aloittaa unikoulua, koska silloin joutuis olemaan vielä enemmän hereillä... Toisaalta en jaksa enää kahta kuukautta herätä joka tunti nostamaan tuttia (parhaillaan puolessa tunnissa 5 kertaa)! Että en sitten tiiä mitä pitäis tehdä... Kuitenkin poika on alkanut nukkumaan pidempiä päikkäreitä, nytkin nukkuu jo toista tuntia ja oon saanut kirjoitettua blogia. Ja ehkä kerran viikossa saattaa olla yks yö, kun laitan tutin suuhun ennen kun meen nukkumaan, kerran yöllä, ja sit kun poika herää 6-7 aikaan aamulla. Sen jälkeen nukutaan vielä tunti pari.
Lapsimessuilla unipulmia-luennoitsija otti kantaa meidän ongelmaan, että voitais antaa lapselle jokin toinen kiintymyksen kohde tutin sijaan, esim. purulelu tai harso. Tai että annettaisiin tutti päiväunille, muttei yöllä. Tai annettaisiin jomman kumman isovanhemman hoitaa unikoulu viikonloppuna meillä toisessa huoneessa, että me saataisiin miehen kanssa levätä. Mutta 1. ongelma: pojalla on jo se harso, ja se tunkee sitä suuhunsakin jos ei oo tuttia, mutta se ei auta mitään (ja tassuttelu ei auta). 2. Mun mielestä tutti pitäs ottaa kokonaan pois, eikä antaa päivällä/yöllä. 3. Tää unikoulu on meidän ongelma, eikä sitä pitäis antaa anopille tai omalle äidille hoidettavaks, vaikka mieli tekisikin. Löytyispä tähän joku fiksu ratkaisu!!

Kuvassa metsähanhia lentämässä auringonlaskuun.

Keväällä on ihanaa mennä luontoon päästämään höyryjä. Mä harrastan lintujen bongausta, ja on aivan mieletöntä päästä välillä ulkoilmaan kuuntelemaan lintujen laulua ja nähdä joitain harvinaisiakin lintulajeja ja muita metsän eläimiä. Välillä voi vaan unohtaa milloin poika on viimeeks syönyt, eikä tarvitse koko ajan taistella vaipanvaihdosta tai syömisestä.

Vappuna käytiin torilla syömässä jätskit ja kiinalaisessa buffetissa. Ostettiin muuten nuo ylemmässä kuvassa näkyvät Julbot facebook-kirppikseltä. Olin jostain lukenut, että lasit kestää vaikka mitä ja annoinkin ne lapselle käteen katseltavaksi. Ei ehkä olis pitänyt, sillä seuraavan kerran kun katsoin laseja, ne oli ihan täynnä naarmuja! Harmittaa hirveästi, mutta onneks me saatiin lahjaksi jo koon 3 Julbot (kuvassa koko 2) :)
Illalla päästiin miehen kanssa kaksin elokuviin, katsottiin Vuoden se kestää. Ei mikään kovin hyvä leffa, mutta siinä näytteli se nami Mentalist, Simon Baker, joten oli edes vähän silmänruokaa ;)

Kohta on meidän ensimmäinen hääpäivä, ja mulla ei oo rahaa leipoa mitään hienoa kakkua tai kolmen ruokalajin menua! :( Ja seuraavana viikonloppuna taas äitienpäivä. Taitaa lahjat ja herkut jäädä tänä vuonna saamatta kumpanakin päivänä :( Ei kai sillä muuten olis niin väliä, mutta kun kyseessä on eka hääpäivä ja eka oikea äitienpäivä, niin siks harmittaa... No, tuleehan niitä vielä tulevina vuosina.. :P

Miten opettaa peruuttava vauva liikkumaan eteenpäin?

No kaukosäätimellä tietenkin! :D
Mies keksi eilen laittaa kaukosäätimen puolen metrin päähän lattialle, ja poikanen lähti perään työntämällä käsillä eteenpäin :D Nyt osataan peruuttaa, pyöriä ympäri ja liikkua eteenpäin. Vielä kun mahalta selälle kääntyminen onnistuisi paremmin, niin ei meiltä molemmilta palaisi hermot koko ajan :/
Poika on alkanut myös ottaa "karhukävely"-asentoa paikoillaan, ja konttausasennosta toinen jalka menee koukkuun jalkapohja lattiaa vasten. En tiedä, yrittääkö se kierähtää siitä istumaan, mutta tällä hetkellä kääntyy vaan selälleen :D

Ruokailut menee vaan koko ajan huonompaan suuntaan... Luulin kaiken ensin johtuvan hampaista, mutta ei niitä ole vieläkään näkynyt lisää! Välillä poika kieltäytyy syömästä jo puolen pilttipurkin (joo näitä on meille ilmestynyt kun pakastimesta loppui tila :/) jälkeen, ja maitoakin menee vaan 20-30ml kerrallaan. Aikaisemmin kaikki ruoka meni alas, mutta nyt ainakin itse tehty omenasose, päärynä, mustikka ja puurot ei maistu :( Kokeiltiin tällä viikolla ekaa kertaa avokadoa, banaaniin sekoitettuna. Ensimmäinen lusikka tuli hirveän irvistyksen kanssa ulos, mutta sitten poika oikein hihkui innosta, onneksi.
Ollaan enemmän tehty lihasoseita itse, ja sekoitettu sitä kasvispilttien kanssa. Ja yleensä tarjoan välipalalla jotain tuoretta hedelmää, kuten banaania tai sitä avokadoa :D Jos ei ole mihinkään kiire, ollaan harjoiteltu sormiruokailua kurkun, maissinaksujen ja porkkanan kanssa.
Poika nukkuu edelleen paljon päivän aikana, ja jos iltapuuroa ennen on menty nukkumaan, ja sitten vielä herätty tankkaamaan ennen yöunia, on lusikasta syöminen ollut väsyneenä hankalaa. Nyt ostettiin ekaa kertaa vellejä niitä kertoja varten, kun poika haluaisi saman tien jatkaa uniaan eikä keskittyä syömiseen.
Olen myös harkinnut öljyjen lisäämistä soseisiin. Mua huolestuttaa, että miten toi poika oikein kasvaa, kun viime neuvolakerralla painoa ei ollut tullut juuri mitään lisää, mutta pituutta taas paljon.. Ja nyt ruokaa menee vähemmän ja vähemmän... Ja neuvolassa tosiaan sanottiin että ruokailut sujuu paremmin, niin ei sieltäkään kommeintoitu, että mitä kannattas tehdä. :(

Seuraaville viikoille ois luvassa ainakin aurinkolasien hankintaa ja turvaistuimen ostamista.

Nyt taidankin käydä laittamassa pojan päikkäreille ja valmistelemaan päivän ruokaa. Hyvää pääsiäistä kaikille!

7kk

Noniin, taas on kuukausi mennyt enkä ole päivittänyt... En käy koskaan koneella vaan selaan Facebookin ym. aina kännykällä joten ei tule päiviteltyä...!

Tältä tämä poika näyttää nykyään! Mistäs mä aloittaisin..? No vaikka niistä perinteisistä neuvolamitoista. Meillä oli ylimääräinen neuvolakäynti tällä viikolla mun takia, kun viime kerralla valittelin että en oikein jaksa ja aina väsyttää eikä huvita. Sain myös kehotuksen käydä hierojalla käsien hermopinteiden takia mutta ei ollut rahaa käydä. Poika kuitenkin mitattiin samalla ja pituus oli 74,5cm ja paino 7,8kg. Laskin pojan lattialle mahalleen ja menin istumaan sen selän taakse, ja poika vilkuili olkansa yli että minne äiti meni. Th siitä kommentoi, että ihana kun tuollai varmistaa <3
Valittelin vähän pojan syömisestä, kun soseen jälkeen ei meinaa maito maistua vaan vetää aina hirveet kilarit. Syöttötuolissa juominen ei tule kysymykseenkään, sitterissäkin taistellaan ja lopuksi sylissä pienen tappelun jälkeen onnistun rauhoittamaan pojan ja sitten juodaan nätisti (telkkaria katsellen -_-) Tulee ihan sama homma mieleen kun sillon imetyksen kanssa. Sanoin, että ihan varmasti on nälkä kun sitten kun saan hänet syömään niin kyllä sitten menee 1-1,5dl. Th kommentoi et "ei sillä varmaan oo nälkä" täh?! Ja neuvolakorttiin kirjotti et ruokailut sujuu paremmin, kiva.. Et ei sit saatu mitään hyvää neuvoa tähänkään ongelmaan. Tekis mieli vaihtaa hoitajaa mut mun lemppari on kuulemma vuorotteluvapaalla eikä hänelle onnistu nyt vaihtaminen.

Nyt ollaan miehen kanssa sovittu että hän herää viikonloppuisin hoitamaan poikaa yöllä, kun ne tunnin välein herätykset ei ihan ollu mun juttu. Nyt tuntuu että jaksan taas, eikä tarvi joka päivä nukkua vielä aamupalan jälkeen kahteentoista... Ollaankin siis aloitettu muskari ja MLL:n vauvakahvila sen vauvauinnin lisäksi. Tällä hetkellä tuntuu et on vähän liikaakin menoa, mutta kyllä mä nautin että pääsen tuolla aurinkoisessa talvipäivässä kärryttelemään! :) Ja meidän vauvauinti on perjantaina iltaisin, joten sinne ei ole vaikeuksia ollut herätä :P

Vielä meillä nukutaan paljon vaunuissa, mutta kyllä mun mielestä olis jo aika ajankohtaista ostaa pikkuiselle aurinkolasit! Tässä kokeillaan Julbon olikohan jopa kolmoskoon laseja! Mun mielestä kakkoset oli paremman kokoset, mut mies halus et ostettas kolmoset jos uutena hankitaan. Jätettiin asia mietintämyssyn alle hautumaan ja yritänkin etsiä netistä käytettyjä kakkoskoon laseja. Nää Julbot siis maksoi Instrumentariumissa 39€.

Palataan tuohon ruoka-asiaan nyt vielä, kun siitä on aina niin kiva puhua. Oon alkanut antaan pojalle välipalaksi maissinaksuja, kurkkua, porkkanaa, banaania ym. sormiruokaa. Kuivatut omenat ja kurkku on ollut tähänastisista huonoimmat. Varsinkin omena jää helposti kurkkuun ja sitä on vaikea saada alas. Kurkun kanssa ei ollut aiemmin ongelmia, mutta yks päivä annoin syödä sitä sylissä kun oltiin kahvilassa ja sillon se oksensi kun pala meinas mennä kurkkuun. Eli tästä lähin vaan syöttötuolissa sormiruokaa siis (tiesin kyllä että lapsen pitää istua suorassa sormiruokailessa mutta kahvilassa ei ollut mahdollista laittaa syöttötuoliin). Muutenkin poika huojuu istuessaan syöttiksessä. Johtuukohan siitä, että sillä on niin pitkä selkä..? Tai sitten ei vain vielä osaa kunnolla hallita selkälihaksia.
Uusina makuina meillä on ollut sipuli ja herne pieninä maistiaisina ettei tule masu kipeäksi. Tällä viikolla tein pakastimeen nautaa ja paprikaa. Paprikan tein niin, että paistoin uunissa puolikkaita paprikoita ylävastuksen alla 250 asteessa niin kauan, että ne alkaa olla aika mustia. Sitten laitoin folion päälle ja annoin "hikoilla" vielä vartin pöydällä ja kuorin ne. Sitten vain soseutin ja pakkaseen. Tulee mun mielestä tosi hyvää, makeaa. En tiedä uskaltaako paprikaa antaa isoja määriä pienelle, mutta ainakin on pian maistanut.

Lemppariasioita on tällä hetkellä rapsuttaminen, välillä äidin kättä raavitaan ihan verille asti :S Toisten vauvojen näkeminen on kanssa mukavaa. Nykyään liikutaan ympyrää mahallaan lattialla ja peruutellaan edelleen. Hampaita on nykyään seitsemän. Ja hammasharja on tietenkin kovin ikävä jos se joutuu suuhun, joten jokapäiväiset hampaiden harjaukset on välillä yhtä taistelua... Saatiin muuten seuraava neuvola-aika 8kk-neuvolaan ja lisäksi olis lääkärin tarkastus ja hammashoitaja tiedossa.

Oltiin vähän aikaa sitten myymässä MLL:n kirppiksellä pojan pieniä vaatteita (10 kassillista!!) Ja saatiin voittoa joku 11e.. Aivan törkeän hiljaista ja kukaan ei oikeesti ees ostanu mitään meiltä :D Halusin säästää vaan ne kaikista ihanimmat pari kassillista vaatetta (jotka varmaan olis mennytkin kaupaks) ja laitoin kirppikselle ne mitä en halua enää. No, kiva oli myydä ja nyt on ainakin vaatteet katsottuna jos vaikka ens kerralla varais taas pöydän? Ei tarvis nähdä samaa vaivaa uudestaan :D

6 hammasta, 6 kuukautta

Poika täyttää tänään 13. päivä 6kk. Ajattelin listata uusia juttuja, ja sellaisia, mitkä ovat muuttuneet.

Poju 6kk osaa:

-Tarttua varpaisiin ja viedä ne suuhun
-Kiljua "ei" epämieluisissa tilanteissa
-Nukahtaa pinnasänkyyn rituaalien jälkeen itsestään (paitsi nyt kun tehdään 4 hammasta kerralla... Tämäkin riippuu ihan päivästä)
-Viedä esineitä suuhun
-Seurata katseellaan
-Tuijottaa silmiin pitkiä aikoja
-Kääntyä selältä vatsalleen
-Liikkua lelun perään lattialla
-Liikkua peruuttamalla/pyörimällä itsensä ympäri
-Osaa nojata käsiin vatsallaan. Kädet ja pylly nousee vuorotellen lattiasta
-Pitää pulloa ja lusikkaa (jotenkuten :D)
-Osaa sanoa "äiti"
-Antaa vauhtia itselleen sitterissä

-Vaatii Soft kitty-laulun rauhoittuakseen sängyssä
-6 hammasta
-Menee yöunille n. klo 23 aikaan
-Ei pidä pukemisesta, tosin tykkää kun riisutaan :D
-Syö soseita ja puuroa
-Tykkää kutittamisesta ja "missä äiti?"-leikistä
-Ei tykkää olla yksin
-Vierastaa
-Pituus 71,5cm ja paino 7,3kg (5kk neuvolassa)
-Bodyn koko 74 ja housujen 68. Sukat kokoa 19/21
-Nukkuu mielellään vaunuissa ja autossa
-Pitää vauvauinnista
-On kiinnostunut aikuisten ruokailusta

Poju 0-3kk:

-Itki turvakaukalossa ja kaupassa
-Piti nukuttaa aina syliin josta siirrettiin sänkyyn
-Itki klo 18-01 joka ilta
-Nukahti heijaamalla koppaa harson ja tutin kanssa (+3kk)
-Söi huonosti rintaa (alk. n. 3vko) ja enemmän pullosta
-Äiti käytti joka päivä korvatulppia ekat 2kk (kerran huomasin vasta neuvolassa että mulla on korvatulpat edelleen päässä :D)
-Säikkyi ääniä (5kk asti)
-Möllötti ammeessa hoomoilasena
-Jokelsi enemmän
-Yöunille 00-02 välillä


Nyt kun vertailee tämänhetkistä tilannetta ja ekoja kuukausia vauvan kanssa, alkaa tää tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa rupee vauvanhoito sujumaan. En haluais ihan heti uudestaan kokea samanlaisia ekoja kolmea kuukautta, mitä pojan kanssa oli. Silti ajattelen jatkuvasti pikkukakkosta, ja millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa. Nää haaveet tuntuu aika tyhmiltä, kun poika on vasta puolivuotias.. Mutta silti. Kai tää on taas sellasta orastavaa vauvakuumetta, jossa kaikki mahdottomimmatkin haaveet tuntuu olevan mahdollisia..?

Noista poitsun hampaista vielä sen verran, että ne kaksi ensimmäistä tuli viikon erotuksella alas eteen (3kk iässä). Seuraavaksi huomasin ylhäälle tulevan kulmahampaan(5,5kk), ja parin päivän päästä toisen. Nyt kun kurkkasin taas suuhun (poika ei oikein anna sinne katsoa enkä siksi oo aiemmin huomannut hampaita), näin että toinen yläetuhammas on tullut ikenestä läpi, mutta toisen ien on vasta vetäytynyt.. Laitoin nyt silti että 6 hammasta :D Kun nämä 4 tunkee yhtäaikaa läpi, mahtaa pojalla olla kipua ja vaivaa niistä. Meillä on ollut viikon ajan flunssaa ja poikakin on tainnut saada siitä osansa. Välillä hengitys rohisee ja olen antanut keittosuolatippoja, että räkä lähtis pois. Aina välillä ei oikein tiedä, pitäisikö tähän ja tähän itkuun antaa nestemäistä panadolia vai ei. Ei ole oikein kokemusta, millainen poika on ilman niitä hammasvaivoja :D Sitten ollaan menty lottoamalla, annettu jos mikään ei oikein tunnu auttavan ja itku vaan jatkuu... Sitten kun annetaan panadolia jo kolmatta päivää putkeen, rupee miettimään että annankohan mä tätä ihan turhaa sille?

Meillä on huomenna asuntonäyttö! Käydään kurkkaamassa omakotitaloa lähellä keskustaa. Ollaan jo pitkään haaveiltu omasta kodista (varsinkin nyt kun asutaan ärsyttävässä kerrostalossa) jota laittaa... Nyt löytyi pikkasen yli budjetin oleva, vähän remonttia kaipaava talo, jossa on iso piha ja koulu samalla kadulla! Oon niin innoissani! :)

Äiti!

Facebook-päivitys parin viikon takaa: 

"Se tunne kun katsot telkkaria, syötät vauvaa ja se sylkee tuttipullon suusta ja sanoo "äiti" ♥"

Jep jep. Aivan yllättäen pikkuinen päättää hämmästyttää mut ihan täysin. Ilme oli kyllä ton kuultuani ihan " O_O NIIN MITÄ SÄ JUST SANOIT??!" Nyt pari viikkoa eteenpäin poika tapailee äitiä jo useammin, ehkä 6-8 kertaa päivässä :) Mies ei  miellä sitä jokeltelua äiti-sanaksi, mutta kyllä mun mielestä äi-i ja vastaavat lasketaan! Tämä facebook-päivityksen "äiti" oli kyllä ihan just, ei mikään sinne päin :)

Muita "saavutuksia" on mm.

-Uudenvuoden päivänä poika repi ekaa kertaa sukat pois jalasta sängyssä (ei kyllä onneksi vieläkään revi niitä joka päivä :D)

-Vuoden ensimmäisellä viikolla kierähti ekaa kertaa selältä vatsalleen n. 4,5kk iässä! Olin juuri tulossa suihkusta kun mies tuli huutamaan "Nyt se taitaa tehdä sen! Se kääntyy!" ja minä ihan paniikissa "Äää ota äkkiä videoo, mä tuun!!" Just ehdin nähdä ja videollekin tuli :P 
Tässä on vaan ärsyttävää se, että nyt pinnasängyssä kääntyillään ihan koko ajan mahalleen, ja leikkimatolla kans. Sitten se ei kuitenkaan oo kivaa olla mahalleen, joten mun täytyy heti kääntää poika takas, tai muuten saan kuulla palosireenin lailla kirkuvaa lasta :D

-Nyt ollaan myös nukahdettu paremmin uuteen pinnasänkyyn. Pari ekaa päivää oli ihan katastrofeja, mutta kyllä se sitten kolmantena päivänä alkoi jo sujua. Heti jos menee sinne huoneeseen sellaisilla fiiliksillä että mä en nyt vittu jaksa yhtään/ei se nukahda kuitenkaan, niin lapsi kyllä sen vaistoaa eikä todellakaan nukahda. Myös pesukoneen ääneen nukahdetaan helposti ja ollaan laitettu pinnasänkyyn pyyhkeitä reunoille, että siitä tulisi vähän pienempi ja "pesämaisempi"

-Muita "sanoja" mitä poika osaa: Äijä, ei, hyi, ällöö, nam. On se sellanen papukaija :)

-5kk-neuvolassa pituus 71,5cm(4kk:70,5cm) ja paino 7,3kg(4kk:6,9kg). Nyt on pituus alkanut vähän tasaantumaan, ei kasveta sitä kahta senttiä kuussa, thank god!

-Aloitettiin iltapalalla puuro, nimittäin riisipuuro. Nallen riisihiutaleista keittää kolmessa minuutissa puuroa, ja ainakin mä olen myös pakastanut sitä. Maistuu hyvin hedelmäsoseen kanssa :)

Oma "masennus" alkaa kai vihdoin vähän helpottaa, tuntuu että välillä jaksan tehdä kotitöitä ilman miehen avustusta, jos vaan poika antaa tehdä. Hirveä stressi on vieläkin päällä kun ajattelen pikkukakkosen alulle laittamista, uutta kämppää, töitä ja koko tätä vuotta. Mun täytyy oikeesti alkaa vähän rentoutumaan! Ystävän kanssa aiotaan juosta naisten kymppi Helsingissä toukokuussa (jos siitä treenaamisesta ny mitään tulee) ja olen alkanut tekemään pidempiä vaunulenkkejä vähän oman jaksamisen mukaan. Maaliskuussa aletaan enemmän treenaamaan, mutta aloittelen kevyesti kävelemällä. Ulkoilusta tulee parempi mieli, varsinkin, jos kävelee jossain hiljaisessa paikassa missä ei ole ketään muita, eikä kuulu muuta ääntä kuin omat askeleet ja vaunujen pyörien rapina aurinkoisena päivänä!

Neuvolasta kuultua ja vähän muutakin

Viimeviikolla oli 4kk-neuvola, jossa paino 6950g ja pituus 70,5cm. Nyyh taas on poika kasvanut, ja kaikki 68cm vaatteet ei meinaa mahtua T__T Nähtiin siinä odotushuoneessa lääkärille jonottaessa pari viikkoa nuorempi vauva, ja se oli oikeesti ihan mini! Mä vähän hämmästyin siinä vertaillessa, että meidän poikahan on oikeesti jättiläinen! Neuvolan täti siis oli kieltänyt meitä aloittamasta soseita ennen tätä käyntiä jostain kumman syystä. Mähän aloitin ne pojan täyttäessä 4kk, koska mun mielestä se kasvaa niin hurjaa vauhtia, että tarvii jo lisäravintoa, jos suolisto vaan kestää. Nyt terveydenhoitaja totesi: "Ja nyt olisi oikein hyvä aika aloittaa soseet." En viittinyt sanoa, että joo ihan kun en olisi tota jo tajunnut -_- Ei saatu mitään uutta tietoa, ja lähdettiin lääkärin tarkastukseen. Neuvolakortissa lukee:

"Pitkä ja hoikka. Tarkkaan seuraa, hieman juttelee tutkittaessakin. Tarttuu leluun, vie suuhun. Vatsalla hieno kyynärnoja, pään hallinta hyvää. Iho kunnossa. Varhaisheijastukset hävinneet. Sydämestä ja keuhkoista ausk ei poikkeavaa. Vatsa ok. (tässä jotain mistä en saa selvää) Lonkat ok. Silmät, korvat ja suu kunnossa. Kivekset paikoillaan."

Uudenvuoden päivänä poika löysi jalkansa ja repi ensimmäistä kertaa sukkia pois jaloista <3
Siivosin pojan vaatehyllyä ja sinne jäi 5 sopivat housut ja saman verran potkareita :D Bodyja sentään oli 10-15 kpl (joista suurin osa menee myös kohta pieneksi). Onneks me ostettiin sellainen bodyn jatkopala, että edes osa bodyista menee pidempään.

Soseista vielä sen verran, että aloitettiin perunalla. Sitä annettiin n. teelusikallinen päivässä viikon ajan. Sen jälkeen siirryttiin porkkanaan, jota parin päivän maistelun jälkeen annoinkin jo pari lusikkaa enemmän kun näytti maistuvan. Nyt ollaan maisteltu bataattia, ja tänään annan ensimmäistä kertaa päärynää. Kasvissose annetaan päivän toisella aterialla ja hedelmäsose niin, että kasvissoseen ja hedelmäsoseen välissä on yksi maitoateria. Tämän päärynäviikon ajan annan noita kolmea kasvissosetta vuorotellen, koska meille ei pian mahdu pakastimeen uusia soseita! :D Sitten päärynäviikon jälkeen maistellaan uutta kasvista (en ole ajatellut vielä mitä se olisi) ja hedelmäsose pysyy samana. Täytyy katsoa perunasoseen rakenne vielä uudestaan, kun musta näytti vähän siltä, että se olisi mennyt kokkareiseksi :( Voi olla, että heitän sen sitten roskiin.
Me ollaan tehty soseet tällaiseen jääpalamuottiin. Tähän mahtuu tosi paljon sosetta, varmaan puoli litraa. Meillä on varana yksi pieni muotti, jos tuohon ei mahdu kaikki, mutta en ole joutunut käyttämään sitä kertaakaan.

Päivällä poika on edelleen ärtyisä ja hermoheikko jos ei pääse vähän väliä höyhensaarille. Me ollaan taannuttu tässä nukutushommassa, kun aiemmin ei tarvinnut kun laulaa vähän ja pitää käsistä kiinni niin johan nukahti. Nyt kiljutaan hullun lailla heti kun pää menee tyynyyn, ja ainoo keino millä saadaan hänet nukahtamaan, on vauvakopan edestakaisin työntely. Tämmöinen takaisku johtuu osin siitä, että mies ei saanut poikaa nukkumaan samoin keinoin kuin minä, vaan työnteli sänkyä. Siihenhän poika sitten oppi, eikä muu enää kelpaa :( Pelottaa vaan mitä siitä tulee, kun ollaan juuri siirtymässä pinnasänkyyn, eikä sitä voi työnnellä.

Poika on muutenkin hirveän hankala temperamentiltaan, se ollaan saatu todistaa monen monet kerrat. Aina ruokaillessa täytyy olla aivan rauhallista, tai muuten ei pysty syömään. Jos joku sattuu yskäisemään, aivastamaan tai silittämään poskea kun hän syö, iskee armoton paniikkiraivokohtaus päälle. Sitten ei syödä enää ollenkaan, ja hyvä jos sylikään enää kelpaa rauhoittelemiseen. Tää ongelma on ollut aina pulloruokintaan siirtymisestä asti (enkä tiedä juontuiko tämä alunalkaen rintaraivareista vai miten on), mutta on korostunut viime viikkojen aikana. Yleensä yleisillä paikoilla syöminen teettää näitä raivareita eniten, mutta oli myös kerta, kun syötin poikaa ja mummi tuli hyvästelemään ja sipaisi pojan poskea "yllättäen". Siitäkös poika säikähti ja alkoi hirveä itku. Täytyy vaan toivoa, että tämä menee ohi ajan kanssa ja poika ei säiky enää niin paljon.

Musta tuntuu, että mulla on jonkinlainen masennus meneillään. Siivoaminen ei huvita, ja syön hirveitä määriä herkkuja joka päivä. Välillä en jaksa kuunnella ollenkaan vauvan itkua, ja kaikki on huonosti. Luulen, että tää johtuu tästä pimeästä vuodenajasta, nimittäin pari vuotta sitten mulla oli ihan sama tilanne. Masennuin niin, että meinasin lopettaa koulun kesken kun kaikki tuntui menevän huonosti. Viime talvena tätä ongelmaa ei ollut, kun tein positiivisen raskaustestin ja vaihdoimme paikkakuntaa, oli uusia mieluisia haasteita. Nyt ei huvita kertakaikkiaan mikään kotityö, ja tunnen syyllisyyttä kun miehen pitäisi tehdä kaikki. Vaikka ei sekään hirveästi ole jaksanut siivota 6-7 päiväisen työviikon jälkeen. Aiemmin jaksoin valittaa jälkien korjaamisesta tai roskien viemisestä, mutta nyt en valita mistään, annan vaan olla. Stressiä on vieläkin, on jatkunut jo kuukauden. Tulisipa pian kevät, että löytäisin taas ilon tehdä asioita, enkä vaan katsella telkkaria koko päivää. Sillä välin yritän hakea inspiraatiota Instagram-kuvista ja hyvää mieltä shoppailemalla.

Mashu poteitoo!

..Sanoi japanilainen kun ravintolasta perunamuusia tilasi.
Meidän poika on nyt melkein viikon ajan maistellut perunaa. Th sanoi viimekäynnillä (kuukausi sitten) että ei alotettaisi soseita ennen seuraavaa käyntiä joka on joulun jälkeen. Mä olen kuitenkin odottanut soseiden maistattelua pari kuukautta, enkä siis voinut itselleni mitään, ja aloitettiin samana päivänä, kun poika täytti 4kk. Olen antanut vain teelusikallisen päivässä ja hyvin on pysynyt sisällä, vaikka ilme ei ole kovin tyytyväinen. En ole huomannut, että peruna olisi vaikuttanut kakan koostumukseen tai tehnyt lisää vatsavaivoja- vielä ainakaan. Seuraavaksi maistellaan sitten porkkanaa, bataattia, päärynää ja luumua. En vielä tiedä, missä järjestyksessä. Jos vatsa menee kovalle soseista, niin varmaan luumua kokeillaan, jos se auttaisi.
Mä oon kiinnostunut sormiruokailusta, ja ajattelinkin ainakin kokeilla sitä. Ajattelin ennen puolen vuoden ikää antaa vaikka porkkanatikkua käteen samalla kun ruokaillaan, että pääsee ihmettelemään ja opettelemaan miten se ruoka viedään suuhun.

Juuri ennen soseiden aloittamista poika sai hirveitä yliväsymyskohtauksia, jotka on nyt jatkunut joka päivä, jos en laita sitä nukkumaan joka syötön välissä. Tuntuu vähän siltä, että poika nukkuu tavallista enemmän, kun välillä on mennyt hyvin hereillä se 3-4h syöttöjen välissä. Päätin kirjata ylös jokaiset päikkärit ja vuorokaudessa poika nukkuu n. 14-15h joka ei ainakaan mun käsittääkseni ole liian vähän tuon ikäiselle. Ehkä se tuntuu paljolta, kun poika nukkuu päivällä vaan tunnin päikkäreitä kerralla. Yöllä nukutaan putkeen 6-7,5h. Kuitenkin mennään nukkumaan vasta 24-01 aikaan. Kerralla yhdellä syötöllä menee 150-180ml maitoa 3 tunnin välein ja päivän toisella aterialla se lusikallinen sosetta.

Mua on koko joulukuun stressannut hirveästi kaikki- jouluvalmistelut, miehen sukulaiset, siivous(tai se ettei siivota), toinen lapsi... Kaikki ajatukset pyörii joka päivä päässä ja mun kehoni reagoi siihen niin, että vatsa menee kuralle. Joka päivä. Nyt odotellaan, että joulu menee ohi, enkä välitä mistään joulusiivouksista, vaikka kuinka pitäisi tehdä. Sitten kun en enää stressaa niin paljon, jaksan ehkä tehdäkin jotain.

Edit:
Unohtui mainita, että kuukautisetkin alkoivat. Siitä on nyt 1kk kun lopetin imetyksen, ja pojan ollessa 4kk 1pvä menkat alkoi. Heti kipujen tullessa ajattelin vihaisesti "mun ei tarvitse kestää näitä kamalia synnytyskipuja hetkeäkään!!!" Ja menin kaapille hakemaan Buranaa :D Sen jälkeen olenkin pärjännyt hyvin ilman, mikä on ihme. Aikaisemmin kivut on olleet kovemmat, jopa niin että yleensä oksennan. Voi olla, että pojan läheisyys auttaa tähän, kun endorfiini vähentää kivun tunnetta..? Illalla en saanut unta ja muistelin kipujen kautta synnytystä. Kaikki on niin ristiriitaista, kun jo mietin toista lasta ja siitä tulee jonkinlaisia paineita ja odotuksia, varsinkin nyt kun menkat alko. Sit taas ajattelen synnytystä, ja vaikkei se mitään hirveetä ollutkaan, niin en mä nyt ihan heti lähtis uusimaankaan sitä, kun tietää, mihin on lähdössä mukaan. Miksen mä vaan voi olla ajattelematta tulevaisuutta ja elää hetkessä??

Kaikki kiusaa mua!

Niin, on se vauvan elämä välillä rankkaa. Ensin 4 hammasta ilmoittelee tulostaan, ja sitten heti perään ilkeä neuvolantäti pistää parit rokotteet 3kk-neuvolassa. Viime viikko on siis ollut pelkkää itkua ja kitinää. No, ainakin rokotteista ollaan selvitty hienosti, eikä ole tullut mitään oireita, muuta kun pistospäivänä itkettiin pikkaisen enemmän kuin yleensä. Itse piikitys meni todella nopeasti ja poju oli tosi reipas. Monesti on ollut niin, että pojalle ei kelpaa äidin syli, eikä rauhoitu vaikka mitä tekisin. Se vähän pisti jännittämään, että mitenköhän saisin hänet tällä kertaa rauhalliseksi. Ei kuitenkaan tarvinnut tehdä muuta kuin kävellä huonetta hetken ympäri ja poika antoi jo pukea housut takaisin jalkaan! Puntari näytti 6,3kg ja pituutta oli 66cm. Ei ihmekään että jotkut 62cm vaatteet alkaa oleen pieniä :D Ja mä en oo vielä ees saanut niitä kaikkia kaappiin! Pojan täyttäessä 2kk, laitoin kaikki 56-senttiset vaatteet pois, ja nyt käytetään 62-68cm. Ainakin H&M:n bodyt on niin pieniä, että niistä menee ennemmin se 68. Seuraava neuvola-aika saatiin vasta joulun jälkeen, ja mua harmittaa, kun ei saatu lupaa aloittaa soseita sitä ennen, vaikka poika täyttää 4kk jo joulukuun puolessa välissä. Mä taidan odottaa vähän liian innolla niiden soseiden tekoa :D Johtuisikohan osaksi siitä, kun en enää imetä, niin täytyy kuitenkin jotain "omaa" ruokaa antaa, en tykkää kaupan tuotteista ollenkaan. Th kuitenkin sanoi, että voin tehdä soseita pakastimeen, mutta ei kannata pakastaa perunaa, koska se menee jotenkin kokkareiseksi tai jotain. Onko kukaan kuullut tällaisesta, sillä mä en ole ja haluaisin sitä perunaakin tehdä... Millä soseella aloitatte ja millon (ja onko kukaan ylipäätään vielä ajatellutkaan asiaa?)?

Pojalla on tullut kaksi hammasta alhaalle viikossa. Ylhäällä näkyy myös kaksi, mutta ehkä ne tulee sitten vähän myöhemmin. Käytiin alkuviikosta ostamassa kaksi purulelua, toinen kutinaan ja toinen viilentämään. Viilentämiseen tarkoitettu pienikokoinen silikoninen Emman purulelu on ollut pojan mieleen, ja sitä pureskellessa alkaa aina hymyilyttään. Välillä lämmin maito ei uppoa, ja poitsu on lopettanut aterian kesken. Silloin olen röyhtäyttänyt ja antanut tuota viilentävää purulelua, ja hetken päästä maitokin menee, kun se on vähän viilentynyt enemmän.

Olen ollut viime viikkoina niin väsynyt, etten ole jaksanut lähteä aamulla vauvajumppaan kertaakaan :( Se on jo kymmeneltä, ja mun pitäis vaunuilla sinne. 4-5 tunnin yöunilla ei ihan jaksa herätä seitsemän aikaan jumppaamaan :D Mutta kyllä mä vielä sinne menen! Motivaatio kuntoiluun on ehkä korkeimmalla ikinä- en edes pidä liikunnasta, mutta nyt tuntuu hyvältä yrittää liikkua enemmän. Herkkujakin valitettavasti menee törkeitä määriä ja pelkään että lihon ihan hirveästi! Mies jaksaa hokea, että olen kaunis, vaikka omassa mielessä kummittelee vasta vaalenemaan päin olevat raskausarvet ja likainen tukka ja ties mitä kaikkea. On hienoa tietää, että kaiken muutoksen jälkeen mä kelpaan silti tällaisena mun miehelle! :)

Poika 3kk

Nyrkki menee suuhun 2kk ikäisenä

Tällä viikolla poika täytti 3kk.
Mun kesti selvitä mahataudista(ei muuten Sea band-rannekkeet auttaneet tähän pahoinvointiin ollenkaan, vaikka odotusaikana veivät usein pahoinvoinnin pois!) viikko ja neljä päivää, jonka seurauksena maidon tulo on nyt ehtynyt. Harmittaa ihan hirveästi, mutta luulenpa että ei kannata enää yrittää jatkaa imetystä. Ei olla oikein keksitty, mitä varten poika saa hirveät raivokohtaukset aina, kun hänet lasketaan imetystyynyn päälle imetystä varten. Kuvittelin aluksi, että tämä johtui tutista ja tuttipullosta, sitten kävi mielessä maitoallergia, mutta välttämis-altistus-periaatteella ei saatu mitään selviä tuloksia. Lopetin maidottoman ruokavalion juuri ennen oksennustautia, ja kysyin neuvolasta, olisiko mahdollista että tässä itketään ihan vaan rintaraivareita. Saatiin neuvo, että vaihtakaa imetyspaikkaaja -asentoa, niin kyllä se siitä. Muutaman kerran kokeiltiin menneen viikon aikana ja aluksi se toimikin, mutta parin kerran jälkeen mikään asento tai paikka ei pitänyt raivareita poissa. Olen päätynyt siihen tulokseen, että nämä raivarit ei varmaan johdu myöskään koliikista, eikä mun kannata tuhlata voimiani kolmen tunnin välein siihen, että saataisiin raivoava poika huijattua syömään.

Ensimmäiset hymyt nähtiin jo siinä kahden kuukauden tienoilla, mutta tällä viikolla on poika alkanut myös nauramaan ja se jos jokin on hauskan kuuloista!

3kk-päivän aamuna

Nyt kun poika on hieman isompi, tuntuu erilaiset itkutkin hahmottuvan helpommin. Nälkäitkun tiedän, ja meillä muutenkin syödään tarkalleen 3h välein (yöllä n. 6h välein). Väsyitku on myös helppo arvata, sekä masukipuja itkevä vauva. Ollaan myös löydetty keinot nopeaan nukuttamiseen, joten tällä hetkellä menee aika hyvin, kun ei tarvitse väsyttää itseään imetyksen kanssa taistellen.

Olen ostanut itselleni loppuvuodeksi kuntosalikortin, ja siihen kuuluu myös jumpat päälle. Huomenna suuntaan siis pojan kanssa ensimmäistä kertaa vauvajumppaan! Niitä kokemuksia kirjoittelen myöhemmin...

Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti jaksaisin vielä vähän useammin tulla päivittelemään blogia, niin ei tulisi tällaisia kilometripostauksia! :)