Näytetään tekstit, joissa on tunniste unet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste unet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. marraskuuta 2014

Tokiossa puolitoistavuotiaan kanssa.

Niinkuin viime postauksessa jo mainitsin, ollaan taas lähdössä Jaappaniin. 
Millaista siellä sitten oli 1,5-vuotiaan kanssa?
Tässä nyt jotain meidän matkasta, pidemmänkin tarinan voisin kirjoittaa, mutta tässä pääpiirteittäin:



Eli ostimme lennot Finnairilta, koska saimme hyvän tarjouksen. Liput ostimme lokakuun lopussa, ja matkaan lähdimme helmikuun puolessa välissä. Olimme viimeeksi vain 10 päivää, joka oli kyllä liian vähän. Matkustamiseenkin meni siitä kaksi, joten saimme kierrellä kaupunkia vain seitsemän päivää! (Tällä kerralla otimme vahingon takaisin, ja varasimme 16 päivää :D) Voitte varmaan kuvitella, millaista pojalla oli aikaeron tuoman väsymyksen kanssa? Japanissa kello on +7 tuntia, eikä laps nukkunut menomatkalla kuin kolme tuntia kymmenestä. 



Saavuimme Naritan lentokentälle aamukymmeneltä paikallista aikaa, kolmelta yöllä Suomen aikaa. Miehen kanssa nukuttiin vaivaiset pari tuntia, oli aika väsynyttä sakkia lentokentällä. 
Me ostettiin kentältä Suica+Nex-kortit, joilla pääsi lentokentältä keskustaan, ja tuo Suica on vähän niinkuin Helsingin matkakortti, käy junissa ja metroissa jne. Sillä pystyi myös maksamaan ostoksia kioskissa, joka näytti hyvin kätevältä, itse emme kokeilleet. 
Eli junalla Shinjukun asemalle, ja siellä piti kahdestakymmenestä junaraiteesta osata päätellä, mikä oli juuri meidän kotiasemalle menevä. Vaikka olimme käyneet japanin alkeet ennen lähtöä, ja kysyimme monelta ihmiseltä ennen junaan hyppäämistä, menimme kolme kertaa väärällä junalla, vasta neljännellä pääsimme oikeaan junaan ja oikealle asemalle. (Japanissa saatetaan neuvoa, vaikka väärin, jos ei tiedetä oikeaa vastausta. Tässä tilanteessa todella hyödyllistä, not!)
Olimme siis vuokranneet Koenjista kolmion. Vuokranantajamme oli mukava japanilainen nainen, joka puhui suomea. Olimme oikein tyytyväisiä valintaamme, ja vuokrasimme tällekkin kerralle saman asunnon, kuin viimeeksi. Paikan nimi on Nekotalo. 



Ensimmäinen päivä meni asunnolle löytäessä, ja ruokakaupassa käydessä. Poika nukkui vaunuissa vielä muutaman tunnin illalla, ja me kävimme sushiravintolassa syömässä. Koenjissa oli monenlaista ruokapaikkaa, ja pikkupurtavaa sai aseman läheltä kioskeista pikkurahalla. Suosittelemme erityisesti Ten'ya-nimistä tempurapaikkaa, halpaa ja erittäin hyvän makuista!

Me emme kovin monessa leikkipaikassa käyneet pojan kanssa, ainoat taisivat olla kissakahvila, jossa sai silitellä kissoja, Odaiban Hello Kitty-leikkialue, ja Harajukun puistoalue sunnuntai-iltapäivänä, kun kaikki muut paikat oli suljettu. Seuraavalle matkalle varasimme jo liput Ghibli-museoon, koska poika rakastaa niitä piirrettyjä yli kaiken. Kuuleman mukaan museossa pääsee myös ison kissabussin sisään! 
Olemme myös ottaneet selvää useista puistoista ja leikkipaikoista, just in case, jos meillä on aikaa.  



Paikallisia ruokia tuo silloin niin rajoittunut poikamme söi uskomattoman hyvin, hänelle maistui kaikki riisistä nuudeliin. Kaupastakin sai alle eurolla onigirejä, joita ostimme joka päivälle lounaaksi pojalle. Myös 2,5dl maitopurkkeja myytiin, tosin vaativat kylmäsäilytyksen. 
Teimme aamiaisen aina itse asunnolla. Kaupoista oli vaikeaa löytää voita (ostimme monta kertaa voipaketin näköistä juustoa), ja paahtoleivätkin oli kahden normaalin paksuisia, pahvin makuisia vehnämötiköitä. 
Onneksi kaupoista sai myös kaikenlaisia hedelmäkuppeja ja valmisruokia. 





Vaikka mieleistä ruokaa löytyikin, oli vaippoja ja tutteja(sekä vauvanruokaa) erittäin vaikeaa löytää! Tutteja oli yksi kappale myynnissä Isetanin kauppakeskuksessa Shinjukussa, ja toisen samanlaisen löysimme Odaibasta Venus fortin kauppakeskuksen alimman kerroksen kaupasta, jossa myytiin myös vaippoja. Mä olen sen verran epäileväinen ja vannon liberojen nimeen, että ei ostettu paikallisia vaippoja ollenkaan, vaan otettiin omat Suomesta, ja hyvä niin. 

Meidän vaaleatukkaista poikaa jaksettiin ihastella niin junissa, hisseissä, kuin ravintoloissakin. Taisi poika alkaa kerran itkemäänkin, kun muutama parikymppinen vaateliikkeen myyjä tuli liian kovaan ääneen kiljumaan japaniksi söpöä pojan juuri herättyä päiväunilta! :D



Liikuimme pääasiassa junalla, ja täytyy kyllä sanoa, että jos olisin itse ollut yksin pojan kanssa matkalla, ei liikkumisesta olisi tullut mitään! Suurimmassa osassa metroja ja junia ei ollut ollenkaan hissejä, tai ne oli jossain toisessa päässä laituria. Meillä meni suunnaton määrä aikaa etsiä hissejä, odottaa seuraavaa junaa jne, koska meillä oli vaunut. Onneksi mies jaksoi aina kantaa lapsen vaunuissa portaat ylös, jos (ja kun) hissejä ei ollut. Ja junatkin tulivat muutaman minuutin välein, jos emme mahtuneet kyytiin ruuhka-aikana. 
Kannattaa kyllä välttää aamu-ja iltaruuhkia vaunujen/lasten kanssa, ettei tuhlaa aikaansa junia odottaessa. Yksi vinkki: me menimme yleensä viimeiseen junavaunuun, koska siellä ei ollut niin täyttä, ja koska siellä oli yleensä konnari, jolta pystyi kysymään, meneekö tämä juna sinne, minne me haluamme (vastaus oli sitten hankalampi ymmärtää, välillä.). 

Hanavesi on juomakelpoista, tosin maistui aivan kloorille. Mutta kyllä siitä puurot keitti ja hampaat pesi. 
Kuulin ennen matkaa, että yleisiä vessoja on vaikea löytää. Mun mielestä jopa invavessaan oli helppo päästä, ja niissä oli hyvä vaihtaa vaippa ja käydä itse samalla asioilla. Invavessoissa oli myös usein ne kuuluisat napit, joita painamalla sai istuimen lämmityksen tai vaikka alapääpesun :D
Tosin omat saippuat ja pyyhkeet kannattaa olla vessapaperin lisäksi, että saa kädet pestyä kakkavaipan vaihdon jälkeen. 



(Sorry huonot puhelinkuvat, tällä hetkellä pääsen päivittämään blogia ainoastaan puhelimella. )

Mainitaan vielä, että otimme koko porukalle a-ja b-hepatiittirokotukset ennen matkaa. 
Ostimme myös matkaa varten kätevät kaupunkivaunut, Bugaboot. Ilman niitä matka olis voinut olla vähän vaikeempi tehdä. 
Ja vaikka pojan ensimmäinen lento ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, kotiinpaluu meni paljon paremmin: hän nukahti isin syliin, ennen kuin kone oli rullannut kiitoradalle, nukkui pari tuntia, leikki, ja nukahti vielä ennen laskeutumista uudelleen. 

Tällainen oli meidän matkamme, toivottavasti siitä oli jollekkin hyötyä!




keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Heinäkuun alku

Nyt on muutto takana päin, asumme nykyään rivitalokolmiossa. Poika sai oman huoneen, ja me laitellaan kämppää pikku hiljaa kuntoon.. Muutosta on vasta päiviä, mutta poika nukkuu jo hienosti omassa huoneessaan. Ei kiipeä meidän väliin joka yö, onneksi. Sitten parin viikon päästä lähdetään Italiaan, ja sen jälkeen alamme opettaa poikaa nukahtamaan yksin omaan huoneeseen...
2-v neuvola on varattu, pottailu ei ota onnistuakseen. Ruoka ei maistu. Tämmöistä meillä. 

Tänään on kp 28, joka taitaa muuttua kp 1:ksi. Tiputtelua on ollut taas joka välissä, ja fiilis huono. Seuraava yk on jo neljästoista. Edellinen raskaus alkoi yk 10/11, en enää muista kumpi.. 
Seuraava kierto menee kokonaan hukkaan, kun olemme Italiassa eri kaupungeissa, eikä petipuuhille taida löytyä aikaa.. 
Hirveä masennus päällä, olen suunnannut ajatukset jo syksyyn, vaikka ei olla oikein eletty vielä kesääkään. Seksi ei maistu (en tiedä onko kunnolla maistunut synnytyksen jälkeen, mutta varsinkin yrityskuukausien kuluessa eteenpäin, tunne vain vahvistuu), mikään ei huvita. 

Poika oppii hiljalleen uusia temppuja ja äänteitä. Osaa kääntää rattia niinkuin isi, ja eilen sanoi "tippu!" mun perässä. 
Toisaalta taas uhma on tullut ihan kamalan vahvana, tänäänkin mulla meni hermot kun miehen perhe oli kylässä ja yritin antaa ruokaa pojalle. Tämä kieltäytyi parin lusikan jälkeen ja rupesi pää punaisena vääntään mun käsiä irti jne. anopin mielestä tais olla kauhean hauska taistelu, kun se sanoi muille: "kattokaa!" ja siinä kihersi. Huono päivä muutenkin, ei jaksa tuollaista kattella ollenkaan (kumpaakaan). Haluan nyt vain velloa  tässä menetyksen (minkä?) surussa, jota kukaan lähipiiristä ei tunnu ymmärtävän.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Missä mennään?

Kuukautiset alkoivat eilen aaamulla. Itkin aamupalapöydässä, kun mies oli lähtenyt kouluun. En oikein tiedä, miksi. Laitoin pojalle animetunnareita soimaan, ja jotenkin herkistyin? Olin kai vähän toivonut, että närästys ja hajuherkkyys olisivat tarkoittaneet sitä. Viime kierrossa ei paljon yritystä ollut, vain kp 12... Tämän kierron teoreettinen la olisi 14.2. jos vaikka onnistaisi..? ;) 
On se perhepeti aika seksintappaja pitkällä juoksulla.. Hankimme kuitenkin "isojen poikien" sängyn muutama viikko sitten. Vieläkin totutellaan siihen. Parannustakin on tapahtunut: enää poika ei tule joka yö väliimme, eikä nukuttaminenkaan ole kamalan vaikeaa. Tutista luopuminen meni odotettua paremmin, ja nyt se on historiaa!
Huomasin pari päivää sitten, että hänelle on tulossa uusi takahammas! Sekin voi vaikeuttaa omaan sänkyyn nukahtamista...
Meillä on ollut kiireitä viime aikoina: saimme  opiskelija-asunnosta tarjouksen, joten muutamme kaksiosta kolmioon heinäkuussa. Lisäksi mies pääsee opiskelemaan Italian Paviaan pariksi viikoksi heinäkuussa ja koko perhe lähtee mukaan! Olenkin viime päivät selaillut vuokra-asuntoa Milanosta ja Paviasta.. Olemme suurimman osan ajasta kaksin pojan kanssa, ellei äitini pääse mukaan reissuun. Olen kuitenkin luottavaisin mielin. Nyt täytyy vaan palautella italian kieli takaisin mieleen!

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Tutiton päivä no. 2

Noniin, ensimmäinen yö meni oikein hyvin. Mentiin sänkyyn puoli 9, ja poika nukahti jo ysiltä! Pientä tekoitkua oli välillä havaittavissa, ja valojen sammuttua poika pyöri meidän välissä levottomana. Sitten kun isi rupesi kuorsaamaan, simahti poikakin :D Uskomatonta, ajattelin. 

Mehän oltiin katkaistu tuteista päät pois aiemmin päivällä, ja laitoin tutteja pöydille pojan löydettäviksi. Pian hän jo toikin tutin mulle näytille ja koitti laittaa suuhun. Selitin hämmästyneelle pojalle, että tutit on mennyt rikki, heitetään roskiin. Ei hän niitä hirveästi näyttänyt kaipailevankaan. 

Yöllä heräsi siis kerran tunti nukahtamisesta, ja nukahti itse uudestaan pää meidän jalkopäähän päin. Parin tunnin päästä herättiin kauheeseen kolinaan, ja poika löytyi lattialta. Oli ilmeisesti pyörinyt niin paljon, että reuna oli tullut vastaan :( Tietenkin hän säikähti kamalasti, eikä suostunut enää meidän viereen nukkumaan. Purettiin jo pinnasänky, joten ainoa vaihtoehto oli mennä olohuoneen vuodesohvalle nukkumaan. Siinä loppuyö sujui oikein hyvin. 

Tänäänkin ollaan pientä tekoitkua väännetty, mutta ei mitään sen kummempaa. Katsotaan vielä pari yötä, ja juhlitaan sitten. 

torstai 27. maaliskuuta 2014

Tutiton päivä no. 1

Tänään se innolla ja kauhulla odotettu päivä koitti: Tänään ottaisimme pojalta tutin pois. Hyvästi rauhalliset yöt, tervetuloa katkonaiset ja itkuiset yöt. 

Mies lukee pojalle iltasatuja meidän perhepedissä, ja kohta menemme kaikki ensimmäistä kertaa yhdessä nukkumaan- vain tutti puuttuu. 

Teen tästä varmaan liian suuren numeron, varsinkin kun ensiksi suunnitelmissa oli jättää the Tutti pois jo 6kk iässä :D
Tulevana yönä emme luultavasti nuku ollenkaan, näin luulen. Mies on onneksi positiivisempi. 

Tulen myöhemmin kertomaan, miten meidän tuttiaddiktipoikamme on parannettu riippuvuudestaan.