Pahoinvointia on jatkunut jo 3kk. Yleensä se iskee heti kun mulle alkaa tulemaan pieninkin nälkä. Saattaa se silti tulla yllättävän voimakkaana roskista vaihtaessa, taikka syödessä. Vauvan potkuja nyt oon tuntenut jo iät ja ajat, mutta viime aikoina ne on alkaneet tuntua korkeammalla, ja eri kohdissa mahaa (vaikka eihän niitä oikeesti tunne alkuraskaudessa). Tunteet on pinnassa, kun katson Twilight-elokuvaa. Voisin itkeä onnesta tai surusta. Jos vessassa täytyy käydä tunnin välein, on se taas yksi merkki raskausoireista. Uusimpana ja ehkä hauskimpana mieleni oikkuna on harjoitussupistukset. Aina kun kokeilen vatsaa, niin se ei kuitenkaan kovetu niinkuin oikeasti kuuluisi.
...ja kymmentä raskaustestiä myöhemmin en vieläkään ole raskaana, ja oireet vain jatkuvat.
Tosiaan, oon holtittomasti tehnyt parin viikon välein testejä, että saisin ees jonkinlaisen mielenrauhan. En enää keksi, mistä muustakaan nää "oireet" tulis, kun mun pään sisältä. Onneks maha ei oo alkanut kasvaan, tai tulisin varmaan hulluks! Joko mä nyt lopetan tän testailun ja hyväksyn asian, tai tilaan äkkiä lisää raskaustestejä loppuneiden tilalle.
Niin toivottu pikkukakkonen jo olis, mut kai mä vaan rakastan sitä ajatusta olla raskaana taas. Kuitenkin mun mahan ulkopuolella oleva pikkuinen kasvaa joka päivä, ja siitä on tulossa oikee hurmuri! Ihana hammasrivi vilkkuu hymyillessä, ei vierasta ketään (paitsi imuria, bamixia ja hiustenkuivainta), nauraa käkättää ja syö pikkukiviä vaikka äiti kuinka kieltäis :D <3
Nyt mun täytyy hillitä itseni (ja luuloni) ja odottaa heinäkuuhun, että saadaan tietää pääseekö mies opiskelemaan vai ei. Sitten on isojen päätösten aika.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kolotuksia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kolotuksia. Näytä kaikki tekstit
lauantai 1. kesäkuuta 2013
torstai 27. syyskuuta 2012
Myös äidinkin kuulumisia
Tällä kertaa ajattelin kertoa, mitä minulle nykyään kuuluu.
Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat olleet kaikista väsyttävimmät. Itkua on ollut niin paljon, että vasta nyt olen alkanut nauttia vauvasta edes vähän. Tämä on ollut todella hämmentävää, kun vaikka kuinka haluaisi välittää enemmän omasta vauvastaan, jokapäiväinen itku (jolle ei osaa tehdä mitään) ottaa niin paljon voimille, että päivät on pelkästään suorittamista, ei nauttimista. Nyt olemme jättäneet d-tipat pois, ja koitetaan hoidella masukipuja uusilla keinoilla, ja jotain pientä tulosta ollaan huomattu.
Synnytyksestä jäi siis hyvät muistot, omalla kohdallani kipu ei ollut ylivoimaista ja kaikki meni "niinkuin Strömsössä". Maito nousi viimeisenä päivänä sairaalassa kunnolla, ja jouduin pumppaamaan maitoa parikin kertaa päivässä. Sen jälkeen maitoa on tullut jopa liian vähän herran tarpeisiin. Jälkivuoto oli kohtuullista ja loppui siinä kolme-neljä viikkoa synnytyksestä.
Painoa tuli raskausaikana yhteensä n. 5 kiloa ja painoin synnärille lähtiessä 62kg. Kaikki kilot jäivät sairaalaan, ja viikko synnytyksestä painoin 56kg. Se on jopa vähemmän kuin ennen raskautta, wow :D Mitään ennen ja jälkeen-mahakuvia en ole ottanut, enkä varmaan otakaan, mutta mainittakoot, että maha on saman näköinen pieni pömppö kuin ennen raskautta. Ainoastaan raskausarvet (joita sitten tulikin viimeisillä viikoilla vanhan leikkausarven ympärille monta) kertovat, että olen joskus ollut raskaana. Omat vaatteet mahtuivat päälle ensimmäisen viikon jälkeen. Kaikki tutut äidit painottavat sitä, kuinka imettävä ei saa laihduttaa, mutta en kyllä ymmärrä, miksi kukaan mut tunteva kuvittelee, että mä edes jaksaisin laihduttaa? :D Jopa oma äitini jaksaa muistuttaa asiasta, vaikka hän varmasti tietää, etten ole ikinä jaksanut edes aloittaa laihduttamista, ja olen oikein tyytyväinen kroppaani sellaisena kuin se on. Kuvittelin melkein loppusuoralle asti, että masu pyöristyy ja kasvaa vielä, enkä oikein enää pitänyt raskausvatsastani. Halusin oman pömppömahani takaisin. Ehkä tähän vaikutti kesä, kun kaikilla oli vähän vaatteita ja paljasta pintaa näkyi paljon joten aloin kaipaamaan omaa kroppaa.
Synnytyshän käynnistyi menkkamaisilla supistuksilla. Samanlaisia jomotuksia on nyt tullut taas muutaman kerran, ja olen jo luullut, että menkat alkavat. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta aina kun kipu tulee, muhun iskee jonkinlainen paniikki, että nyt tätä "synnytyskipua" kestää tauotta muutaman päivän. Supistukset kun kesti vain sen puoli minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen oli taas normaali olo, niin menkkakivut pelottaa tän takia nyt kamalasti. Kai nää fiilikset tasaantuu tästä sitten kun ne menkat joskus alkaa...
Olen kyllä nyt alkanut kyllästyä meidän neuvolantätiin. Sunnuntaina alkoi kuume ja rintatulehdus. Maanantaiaamuna soitin hänelle, ja kysyin että menenkö lääkäriin. Th:n mielestä kannatti jäädä kotiin seurailemaan tilannetta, mutta soitin kuitenkin lääkärille anopin kehotuksesta. Sain antibioottikuurin ja samana iltana kuume oli jo 39 astetta. Pistää vaan miettimään, että jos en olisi käynyt tarkistuttamassa tilannetta, olisin kyllä todella kipeä tällä hetkellä. Miksi meidän neuvolantäti neuvoi parantelemaan kotona??! Luulisi hänen tietävän vanhempana naishenkilönä miten pahaksi rintatulehdus voi mennä...
Keskiviikkona mentiin sitten neuvolaan, kun pojalla oli neuvolalääkäriaika. Siellä th kysyi, että vieläkö annetaan rela+d-tippoja, joita hän oli määrännyt. Sanoin, että ei anneta yhtään mitään, kun tuntuu, että itkua oli paljon enemmän ja että poika saa korvikkeesta vähän d-vitamiinia. Siihen th sanoi tosi pomottavaan sävyyn että kyllä täytyy antaa d-tippoja, 5 päivässä eikä riitä että antais vaikka joka toinen päivä, koska se 5/pvä on minimi. Kuullosti ihan siltä, että niitä tippoja on annettava vaikka lapsi huutaisi 24/7. Hän sai tuolla tavalla asian ilmaistuaan mut tuntemaan itseni varsin huonoksi äidiksi, mutta minähän sen lapsen kanssa joudun olemaan joka päivä ja kuuntelemaan sitä itkua, niin ehkä näen parhaaksi pitää pientä taukoa niistä. Tässä masuvaiva-ongelmassa otetaan kyllä kaikki neuvot vastaan, mutta kun th sanoi että cuplatonia ei kannata käyttää vielä ja samana päivänä lääkäri määräsi cuplatonia, alkaa vähän menemään hermot, kun tuntuu, että meidän terveydenhoitajalla ei ole ammattitaitoa. Aiemmin olen luottanut hänen neuvoihinsa, mutta nyt tekee mieli kyseenalaistaa kaikki mitä hän sanoo :( Tämän käynnin jälkeen menin sitten kyselemään apteekista mm. relatippoja (ilman d-vitamiinia, 18e), cuplatonia (14e) ja korvakuumemittaria (yli 100e (ok näitä löytyi kyllä netistä selailemalla halvempiakin)). Alkoi niin vituttamaan toi rahanmeno, kun kaikkea pitäis kokeilla, mutta mistään ei ole varmuutta, toimiiko. Otin vaan cuplatonit ja marssin ulos. Kotona muistin, että olisi ollut olemassa joku toinen merkki, mitä pitää antaa muutaman kerran päivässä ilmavaivoihin, kun cuplatonia annetaan ennen joka ateriaa. Siitäkös sitten aloin taas kiehumaan entistä enemmän, kun rahaa meni taas "hukkaan" :D Eilinen oli kyllä niiin huono päivä, ettei mitään rajaa! Kai tää johtuu osaksi myös stressistä, kun täytyy valmistella sunnuntain ristiäisiä, mutta ei saisi valmistella mitään, vaan levätä. Tällaisina huonoina päivinä annan pojan illalla isälleen ja menen kylppäriin pesulle. Pesen kasvot kaikessa rauhassa, laitan ihanaa voidetta naamaan ja sen jälkeen rasvaan koko kropan jollain hyväntuoksuisella voiteella. Se on mun tapani parantaa mielialaa, kun päivä on ollut kamala. Oon myös huomannut, että karkkia ja suklaata uppoo enemmän kuin aiemmin. Mutta sekin tuntuu auttavan huonoon mieleen, joten sallittakoot :D
Nyt menen iskemään kaalinlehdet rintsikoihin ja katselemaan, josko beibi olis jo hereillä.
Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat olleet kaikista väsyttävimmät. Itkua on ollut niin paljon, että vasta nyt olen alkanut nauttia vauvasta edes vähän. Tämä on ollut todella hämmentävää, kun vaikka kuinka haluaisi välittää enemmän omasta vauvastaan, jokapäiväinen itku (jolle ei osaa tehdä mitään) ottaa niin paljon voimille, että päivät on pelkästään suorittamista, ei nauttimista. Nyt olemme jättäneet d-tipat pois, ja koitetaan hoidella masukipuja uusilla keinoilla, ja jotain pientä tulosta ollaan huomattu.
Synnytyksestä jäi siis hyvät muistot, omalla kohdallani kipu ei ollut ylivoimaista ja kaikki meni "niinkuin Strömsössä". Maito nousi viimeisenä päivänä sairaalassa kunnolla, ja jouduin pumppaamaan maitoa parikin kertaa päivässä. Sen jälkeen maitoa on tullut jopa liian vähän herran tarpeisiin. Jälkivuoto oli kohtuullista ja loppui siinä kolme-neljä viikkoa synnytyksestä.
Painoa tuli raskausaikana yhteensä n. 5 kiloa ja painoin synnärille lähtiessä 62kg. Kaikki kilot jäivät sairaalaan, ja viikko synnytyksestä painoin 56kg. Se on jopa vähemmän kuin ennen raskautta, wow :D Mitään ennen ja jälkeen-mahakuvia en ole ottanut, enkä varmaan otakaan, mutta mainittakoot, että maha on saman näköinen pieni pömppö kuin ennen raskautta. Ainoastaan raskausarvet (joita sitten tulikin viimeisillä viikoilla vanhan leikkausarven ympärille monta) kertovat, että olen joskus ollut raskaana. Omat vaatteet mahtuivat päälle ensimmäisen viikon jälkeen. Kaikki tutut äidit painottavat sitä, kuinka imettävä ei saa laihduttaa, mutta en kyllä ymmärrä, miksi kukaan mut tunteva kuvittelee, että mä edes jaksaisin laihduttaa? :D Jopa oma äitini jaksaa muistuttaa asiasta, vaikka hän varmasti tietää, etten ole ikinä jaksanut edes aloittaa laihduttamista, ja olen oikein tyytyväinen kroppaani sellaisena kuin se on. Kuvittelin melkein loppusuoralle asti, että masu pyöristyy ja kasvaa vielä, enkä oikein enää pitänyt raskausvatsastani. Halusin oman pömppömahani takaisin. Ehkä tähän vaikutti kesä, kun kaikilla oli vähän vaatteita ja paljasta pintaa näkyi paljon joten aloin kaipaamaan omaa kroppaa.
Synnytyshän käynnistyi menkkamaisilla supistuksilla. Samanlaisia jomotuksia on nyt tullut taas muutaman kerran, ja olen jo luullut, että menkat alkavat. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta aina kun kipu tulee, muhun iskee jonkinlainen paniikki, että nyt tätä "synnytyskipua" kestää tauotta muutaman päivän. Supistukset kun kesti vain sen puoli minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen oli taas normaali olo, niin menkkakivut pelottaa tän takia nyt kamalasti. Kai nää fiilikset tasaantuu tästä sitten kun ne menkat joskus alkaa...
Olen kyllä nyt alkanut kyllästyä meidän neuvolantätiin. Sunnuntaina alkoi kuume ja rintatulehdus. Maanantaiaamuna soitin hänelle, ja kysyin että menenkö lääkäriin. Th:n mielestä kannatti jäädä kotiin seurailemaan tilannetta, mutta soitin kuitenkin lääkärille anopin kehotuksesta. Sain antibioottikuurin ja samana iltana kuume oli jo 39 astetta. Pistää vaan miettimään, että jos en olisi käynyt tarkistuttamassa tilannetta, olisin kyllä todella kipeä tällä hetkellä. Miksi meidän neuvolantäti neuvoi parantelemaan kotona??! Luulisi hänen tietävän vanhempana naishenkilönä miten pahaksi rintatulehdus voi mennä...
Keskiviikkona mentiin sitten neuvolaan, kun pojalla oli neuvolalääkäriaika. Siellä th kysyi, että vieläkö annetaan rela+d-tippoja, joita hän oli määrännyt. Sanoin, että ei anneta yhtään mitään, kun tuntuu, että itkua oli paljon enemmän ja että poika saa korvikkeesta vähän d-vitamiinia. Siihen th sanoi tosi pomottavaan sävyyn että kyllä täytyy antaa d-tippoja, 5 päivässä eikä riitä että antais vaikka joka toinen päivä, koska se 5/pvä on minimi. Kuullosti ihan siltä, että niitä tippoja on annettava vaikka lapsi huutaisi 24/7. Hän sai tuolla tavalla asian ilmaistuaan mut tuntemaan itseni varsin huonoksi äidiksi, mutta minähän sen lapsen kanssa joudun olemaan joka päivä ja kuuntelemaan sitä itkua, niin ehkä näen parhaaksi pitää pientä taukoa niistä. Tässä masuvaiva-ongelmassa otetaan kyllä kaikki neuvot vastaan, mutta kun th sanoi että cuplatonia ei kannata käyttää vielä ja samana päivänä lääkäri määräsi cuplatonia, alkaa vähän menemään hermot, kun tuntuu, että meidän terveydenhoitajalla ei ole ammattitaitoa. Aiemmin olen luottanut hänen neuvoihinsa, mutta nyt tekee mieli kyseenalaistaa kaikki mitä hän sanoo :( Tämän käynnin jälkeen menin sitten kyselemään apteekista mm. relatippoja (ilman d-vitamiinia, 18e), cuplatonia (14e) ja korvakuumemittaria (yli 100e (ok näitä löytyi kyllä netistä selailemalla halvempiakin)). Alkoi niin vituttamaan toi rahanmeno, kun kaikkea pitäis kokeilla, mutta mistään ei ole varmuutta, toimiiko. Otin vaan cuplatonit ja marssin ulos. Kotona muistin, että olisi ollut olemassa joku toinen merkki, mitä pitää antaa muutaman kerran päivässä ilmavaivoihin, kun cuplatonia annetaan ennen joka ateriaa. Siitäkös sitten aloin taas kiehumaan entistä enemmän, kun rahaa meni taas "hukkaan" :D Eilinen oli kyllä niiin huono päivä, ettei mitään rajaa! Kai tää johtuu osaksi myös stressistä, kun täytyy valmistella sunnuntain ristiäisiä, mutta ei saisi valmistella mitään, vaan levätä. Tällaisina huonoina päivinä annan pojan illalla isälleen ja menen kylppäriin pesulle. Pesen kasvot kaikessa rauhassa, laitan ihanaa voidetta naamaan ja sen jälkeen rasvaan koko kropan jollain hyväntuoksuisella voiteella. Se on mun tapani parantaa mielialaa, kun päivä on ollut kamala. Oon myös huomannut, että karkkia ja suklaata uppoo enemmän kuin aiemmin. Mutta sekin tuntuu auttavan huonoon mieleen, joten sallittakoot :D
Nyt menen iskemään kaalinlehdet rintsikoihin ja katselemaan, josko beibi olis jo hereillä.
lauantai 11. elokuuta 2012
Vielä kerran äitipolille..
Toivoin kuukausi sitten, että palaisin seuraavan kerran äitipolille sitten kun synnytys käynnistyy, mutta toisin kävi.
Eilen aamulla vessakäynnin yhteydessä huomasin paljon veristä limaa. Voihan se olla vähän verisempi limatulppakin, ajattelin, mutta soitin sairaalaan. Tuli vaan niin elävästi mieleen ne alkuraskauden verenvuodot, että en viitsinyt vähätellä asiaa.
Lääkäri ultrasi ensin mahan päältä, ja katsoi, ettei istukassa ole vikaa. Sen jälkeen hän katsoi vielä alakautta, ettei mitään hematoomaa ole, joka löydettiin raskauden alussa. Kaikki oli kunnossa, ja hän sanoi, että vuoto taitaa olla ihan normaalia. Pojan painoarvioksi saimme 3100-3200g. Kohdunkaulaa oli jäljellä enää 1cm ja olin sormelle väljästi auki (mitä se "väljästi" tässä sitten tarkoittaakaan..). Arvelinkin, että tässä ollaan edetty, koska viimepäivinä on ollut ikävää menkkajomotusta selän ja vatsan puolella.
Loppupäivästä ei enää tullut verta, mutta tänä aamuna taas tuli. Ota tästä nyt sitten selvää, onko merkki lähestyvästä synnytyksestä, ja onko normaalia vai ei? Mun iphonen pregnancy tracker tiesi kertoa lähestyvän synnytyksen merkeiksi lapsiveden menon, mutta myös ripulin ja pahoinvoinnin. Lievää pahoinvointia on kyllä ollut jo viikon päivät, ei muuta.
Olo on aika kurja, jos joutuu vaan istumaan koko päivän. Tänäänkin olen kävellyt ensin kolme tuntia kaupungilla, ja sitten vielä illalla tehtiin miehen kanssa kahden tunnin lenkki. Eteneminen on hidasta, mutta pystyasennossa liitoskivut ei vaivaa, ja olo on paljon parempi. Heti, kun menen makaamaan, kivut alkaa heti, ja asentoakin on hankala vaihtaa.
Supistukset on muuttaneet muotoaan kurkkua kuristavista miedompiin. Niitä tulee enemmän juuri kävellessä, ja silloin yleensä tekee mieli pysähtyä, koska kävely tuntuu epämukavalta, vaikkei supistukset tee yhtään kipeää.
Näillä mennään ja kovasti jo odotan, että pääsis näkemään pikkuisen :)
Cinnamonroll girl ja kulta 38+3 <3
Eilen aamulla vessakäynnin yhteydessä huomasin paljon veristä limaa. Voihan se olla vähän verisempi limatulppakin, ajattelin, mutta soitin sairaalaan. Tuli vaan niin elävästi mieleen ne alkuraskauden verenvuodot, että en viitsinyt vähätellä asiaa.
Lääkäri ultrasi ensin mahan päältä, ja katsoi, ettei istukassa ole vikaa. Sen jälkeen hän katsoi vielä alakautta, ettei mitään hematoomaa ole, joka löydettiin raskauden alussa. Kaikki oli kunnossa, ja hän sanoi, että vuoto taitaa olla ihan normaalia. Pojan painoarvioksi saimme 3100-3200g. Kohdunkaulaa oli jäljellä enää 1cm ja olin sormelle väljästi auki (mitä se "väljästi" tässä sitten tarkoittaakaan..). Arvelinkin, että tässä ollaan edetty, koska viimepäivinä on ollut ikävää menkkajomotusta selän ja vatsan puolella.
Loppupäivästä ei enää tullut verta, mutta tänä aamuna taas tuli. Ota tästä nyt sitten selvää, onko merkki lähestyvästä synnytyksestä, ja onko normaalia vai ei? Mun iphonen pregnancy tracker tiesi kertoa lähestyvän synnytyksen merkeiksi lapsiveden menon, mutta myös ripulin ja pahoinvoinnin. Lievää pahoinvointia on kyllä ollut jo viikon päivät, ei muuta.
Olo on aika kurja, jos joutuu vaan istumaan koko päivän. Tänäänkin olen kävellyt ensin kolme tuntia kaupungilla, ja sitten vielä illalla tehtiin miehen kanssa kahden tunnin lenkki. Eteneminen on hidasta, mutta pystyasennossa liitoskivut ei vaivaa, ja olo on paljon parempi. Heti, kun menen makaamaan, kivut alkaa heti, ja asentoakin on hankala vaihtaa.
Supistukset on muuttaneet muotoaan kurkkua kuristavista miedompiin. Niitä tulee enemmän juuri kävellessä, ja silloin yleensä tekee mieli pysähtyä, koska kävely tuntuu epämukavalta, vaikkei supistukset tee yhtään kipeää.
Näillä mennään ja kovasti jo odotan, että pääsis näkemään pikkuisen :)
Cinnamonroll girl ja kulta 38+3 <3
torstai 9. elokuuta 2012
Sellainen kivempi neuvolakäynti
Tulin äsken neuvolasta, ja voin sanoa, että tällä kertaa lähdin sieltä oikein hyvillä mielin! Viime kerralla homma hoitui vartissa, ja lähdin vähän tympääntyneenä pois. Nyt vakiterkalla oli sijainen, ja me juteltiin koko tunti! Toki mulla oli tällä kerralla paljon myös kysyttävää, mutta tämä terveydenhoitaja kertoi paljon synnytyksestä, vaikken niin hirveästi kysellytkään. Tällaisten keskustelujen jälkeen musta tuntuu, että olen paljon valmiimpi tulevaan synnytykseen. Saan kerättyä paljon henkisesti voimia, ja tunnen, että pystyn siihen.
Jos nyt vielä perään joitain mittaustuloksia:
Paino: 62,5kg (+800g/vk)
RR: 127/86
U-Prot: -
U-Gluk: -
Sf-mitta: 34
Sykkeet: +130
Liikkeet: ++
Samalla, kun th etsi sydänääniä, hän sanoi, että masu on kyllä pelkkää vauvaa, kun päältä päin kokeilee :D Kyselin sitten, olisiko poju jo mahdollisesti laskeutunut, ja hän sanoi, että kyllä tuntuu kiinnittyneen.
Viime päivinä on usko ollut koetuksella, että koskakohan tää synnytys käynnistyy, mutta nyt sain taas vähän toivoa, että ehkä ihan pian :) Näiden liitoskipujen kanssa ei ole ollut helppoa liikuskella, kun jokaisella askeleella vihlaisee. Nyt niitä kestää edes vähän paremmin, kun tietää, että loppu häämöttää :) On muuten hassua, miten nää kaksi viimeistä viikkoa tuntuu ihan mahdottoman pitkiltä, että odotus ei pääty koskaan...
Nyt mä lähden kiduttamaan itseäni kirpputorille, jos vaikka sieltä löytyis harsoja tai muuta kestovaippamateriaalia :)
Cinnamonroll girl ja kultamuru 38+1
Jos nyt vielä perään joitain mittaustuloksia:
Paino: 62,5kg (+800g/vk)
RR: 127/86
U-Prot: -
U-Gluk: -
Sf-mitta: 34
Sykkeet: +130
Liikkeet: ++
Samalla, kun th etsi sydänääniä, hän sanoi, että masu on kyllä pelkkää vauvaa, kun päältä päin kokeilee :D Kyselin sitten, olisiko poju jo mahdollisesti laskeutunut, ja hän sanoi, että kyllä tuntuu kiinnittyneen.
Viime päivinä on usko ollut koetuksella, että koskakohan tää synnytys käynnistyy, mutta nyt sain taas vähän toivoa, että ehkä ihan pian :) Näiden liitoskipujen kanssa ei ole ollut helppoa liikuskella, kun jokaisella askeleella vihlaisee. Nyt niitä kestää edes vähän paremmin, kun tietää, että loppu häämöttää :) On muuten hassua, miten nää kaksi viimeistä viikkoa tuntuu ihan mahdottoman pitkiltä, että odotus ei pääty koskaan...
Nyt mä lähden kiduttamaan itseäni kirpputorille, jos vaikka sieltä löytyis harsoja tai muuta kestovaippamateriaalia :)
Cinnamonroll girl ja kultamuru 38+1
tiistai 7. elokuuta 2012
Pieni shokki
Laitoin meille eilen illalla ruuaksi linssipihvejä ja riisiä. Heti, kun olin syönyt ruuan loppuun, tunsin polttavaa tunnetta leuan ihossa. Polttelu levisi ylähuuleen, käsivarsiin, kynsien alle ja silmiin. En saanut piilareitakaan pois, kun se linssin siirtäminen alkoi aina polttamaan silmämunaa :O Googlettelin allergiaoireita, ja silmiin pisti anafylaktisen shokin samankaltaiset oireet. Rupesin heti tietenkin kuullostelemaan, että vinkuuko henki tai turpoaako kurkku tms. Kun en vielä kolmen tunnin jälkeenkään saanut piilareita pois, vaikka kaikki muut polttelut oli lähteneet, soitin sairaanhoitaja-äidilleni ja kerroin tilanteen. Hän neuvoi ottamaan kortisonia (jota mulla thank god oli varastossa!), antihistamiinia ja laittamaan silmätippoja silmiin. Sain kuin sainkin linssit pois, mutta en pystynyt pitämään hetkeen silmiä auki, kun poltti niin kovasti. Kerroin miehelle kaikki oireet (jos joudutaan sairaalaan), laitettiin adrenaliinipiikki ja astmalääke sängyn viereen ja mentiin nukkumaan. Pientä hengenahdistusta tuli, ja otin yön aikana kolmisen kertaa astmalääkettä, että sain nukuttua. Piikkiä tai sairaalareissua ei tarvittu, mutta kyllä säikähdin!
Tänään tehtiin äidin kanssa herkkukurkkuja, ja minä tietenkin kokkina pilkoin kaikki aineet, mm. piparjuuren. Pitelin niitä paloja käsissäni, kun jaoin ne purkkeihin, kun yhtäkkiä sormien välistä alkoi ihoa kirvelemään. Ajattelin, että hitto, taasko joku allerginen reaktio?! Käsien pesulla siitä selvittiin... Mutta söin vielä lohta ja perunoita äidillä, ja taas alkoi kynsien alle polttelemaan. Äiti oli maustanut lohta jollain mausteseoksella, jossa oli natriumglutamaattia ja chiliä. Ne oli ainoat samat aineet, mitä myös mun ruokaan olin laittanut edellisenä päivänä. Jäi sitten loppu lohi lautaselle ja minä harmittelin, että onkohan tässä nyt jotain ristiallergioita ja lisääköhän tää loppuraskaus jotenkin mun allergiaherkkyyttä? Tästä lähin en kyllä lähde ilman adrenaliinipiikkiä minnekään! Hankalinta tästä on hahmottaa, mikä aine sen yliherkkyyden aiheutti, kun olen syönyt noita kaikkia mahdollisia pitkin raskautta... Vaikuttaako tässä nyt taustalla mun paha heinäallergia? Pitää kysyä neuvolasta torstaina.
Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin, ja vauvakin on liikkunut normaalisti :)
Cinnamonroll girl ja pikkuinen 37+6
Tänään tehtiin äidin kanssa herkkukurkkuja, ja minä tietenkin kokkina pilkoin kaikki aineet, mm. piparjuuren. Pitelin niitä paloja käsissäni, kun jaoin ne purkkeihin, kun yhtäkkiä sormien välistä alkoi ihoa kirvelemään. Ajattelin, että hitto, taasko joku allerginen reaktio?! Käsien pesulla siitä selvittiin... Mutta söin vielä lohta ja perunoita äidillä, ja taas alkoi kynsien alle polttelemaan. Äiti oli maustanut lohta jollain mausteseoksella, jossa oli natriumglutamaattia ja chiliä. Ne oli ainoat samat aineet, mitä myös mun ruokaan olin laittanut edellisenä päivänä. Jäi sitten loppu lohi lautaselle ja minä harmittelin, että onkohan tässä nyt jotain ristiallergioita ja lisääköhän tää loppuraskaus jotenkin mun allergiaherkkyyttä? Tästä lähin en kyllä lähde ilman adrenaliinipiikkiä minnekään! Hankalinta tästä on hahmottaa, mikä aine sen yliherkkyyden aiheutti, kun olen syönyt noita kaikkia mahdollisia pitkin raskautta... Vaikuttaako tässä nyt taustalla mun paha heinäallergia? Pitää kysyä neuvolasta torstaina.
Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin, ja vauvakin on liikkunut normaalisti :)
Cinnamonroll girl ja pikkuinen 37+6
maanantai 6. elokuuta 2012
16 days to go!
Olen lukenut viimepäivinä useiden kanssabloggaajien vauvauutisista. Laskettuun aikaan on enää päälle kaksi viikkoa! Haluaisin jo hirveästi nähdä meidän pienokaisen :) Kenties tästä johtuen olen ollut tänään oikein super-herkässä tilassa, ja pidätellyt kyyneleitä aina, kun telkusta tulee jotain vauvaohjelmaa. Oli se sitten tuore isä, joka kuvailee vauvan hoitoa jatkuvaksi Ikean tv-tason kokoamiseksi, taikka ohjelma lasten ravitsemuksesta, kyynel meinaa joka tapauksessa vierähtää poskelle.
Aamupäivällä kävin tekemässä 40 minuutin lenkin ulkoilmassa. Tunsin kävellessä painetta ala-vatsassa, että jos se vauva olisi jo laskeutunut enemmän? :) Ainakaan vessareissuja ei tarvitse tehdä enää joka tunti yöllä, vaan saattaa mennä hyvin jopa 4-5 tuntia! Tekee hyvää, kun saan unen päästä kiinni joka yö vasta kahdelta, että pystyn edes nukkumaan vähän pidempiä pätkiä kerrallaan (aiemmin vessaan sai juosta jopa tunnin välein koko yön). Noh, joka tapauksessa, heti, kun tulin kotiin ja otin Anitan baby beltin pois päältä, alkoi liitoskivut taas vaivata :( Tätä tää on varmaan koko loppu odotuksen ajan...
En kuitenkaan aio jäädä sohvan pohjalle makaamaan, päin vastoin! Yritän siivota ja tehdä niin paljon kuin jaksan, niin ehkä painovoima tekee ennen pitkään tehtävänsä ja vauva kiinnittyy ja synnytys lähtee käyntiin!
Cinnamonroll girl & beibi 37+5
Aamupäivällä kävin tekemässä 40 minuutin lenkin ulkoilmassa. Tunsin kävellessä painetta ala-vatsassa, että jos se vauva olisi jo laskeutunut enemmän? :) Ainakaan vessareissuja ei tarvitse tehdä enää joka tunti yöllä, vaan saattaa mennä hyvin jopa 4-5 tuntia! Tekee hyvää, kun saan unen päästä kiinni joka yö vasta kahdelta, että pystyn edes nukkumaan vähän pidempiä pätkiä kerrallaan (aiemmin vessaan sai juosta jopa tunnin välein koko yön). Noh, joka tapauksessa, heti, kun tulin kotiin ja otin Anitan baby beltin pois päältä, alkoi liitoskivut taas vaivata :( Tätä tää on varmaan koko loppu odotuksen ajan...
En kuitenkaan aio jäädä sohvan pohjalle makaamaan, päin vastoin! Yritän siivota ja tehdä niin paljon kuin jaksan, niin ehkä painovoima tekee ennen pitkään tehtävänsä ja vauva kiinnittyy ja synnytys lähtee käyntiin!
Cinnamonroll girl & beibi 37+5
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Liitoskipuja! :(
Oon kävellyt loppuviikon aikana tavallista enemmän, ja nyt viikonlopun aikana ensimmäiset liitoskivut on alkaneet tuntua! :( Onneksi ei vielä mitään kovin pahaa kipua, mutta jos tämä tästä on vain pahenemaan päin, niin sitten toivotan kyllä beibin tervetulleeksi maailmaan vaikka jo huomenna! :D Neuvolan tädin mukaan ei luultavasti mennä lasketun ajan yli, kun kuitenkin kohdunsuu on pehmennyt ja sormelle auki. Tosin kuukausi sitten tehdyissä tutkimuksissa kaula ei ollut vielä lähtenyt lyhenemään, niin en kyllä tiedä, kuinka lähellä h-hetki on...
Tällä(kin) viikolla olen saanut taas kuulla puolitutuilta masun koosta. "Eikö sen pitäisi jo olla isompi??!" Tulee jokaisen suusta. Ja joka ikinen on ihmetellyt, miten lähellä laskettu aika on, eikä maha näytä siltä yhtään. Oma äitini on ollut muutaman kerran mukana, kun joku, joka ei vielä ole mahaa nähnyt, kommentoi sitä, ja äiti kyllä puolustaa mua ihan kympillä :) Sanoo vaan topakasti takaisin että "ei kato oo tullut yhtään ylimääräsiä kiloja! Niin!" Se saa kyllä kaikki kommentoijat hiljenemään, ja on tosi kiva, että äiti ei tyydy vaan nyökyttelemään, niinkuin minä teen :D
Kuvat on räpsäisty tänään. Mun mielestä masu on isomman näköinen tolleen vähän enemmän edestä päin katsottuna :)
Ja raskausarpiakin on tullut! Pari pientä molempiin kylkiin noiden vanhojen arpien jatkoksi, ja sitten ton vanhan leikkausarven ympärille ja navan yläpuolelle. Navan yläpuolella olevia arpia kutittaa joka päivä. Oon levittänyt Weledan raskausöljyn lisäksi pitkin päivää kaakaovoita tai mitä nyt ikinä sattuu käsillä olemaan, aina kun kutittaa.
Eilen tuli hirveän flunssainen olo nenään. Sama olo on jatkunut tänään, ja käväisin apteekissa hakemassa uuden nenäsumutteen, jos tää vaikka johtuis tuosta heinäallergiasta? Oon pitänyt koivun kukinnan jälkeen taukoa sumutteesta, ja syönyt pelkästään antihistamiinia. Nyt kuitenkin tuntuu taas, että oireita alkaa tulla, mutta täytyy toki seurailla, että onko tää flunssaa vai allergiaa. Niiden välinen raja tuntuu välillä olevan tosi pieni ja hankala hahmottaa, kumpi on kyseessä.
Cinnamonroll girl ja poju 37+4
Tällä(kin) viikolla olen saanut taas kuulla puolitutuilta masun koosta. "Eikö sen pitäisi jo olla isompi??!" Tulee jokaisen suusta. Ja joka ikinen on ihmetellyt, miten lähellä laskettu aika on, eikä maha näytä siltä yhtään. Oma äitini on ollut muutaman kerran mukana, kun joku, joka ei vielä ole mahaa nähnyt, kommentoi sitä, ja äiti kyllä puolustaa mua ihan kympillä :) Sanoo vaan topakasti takaisin että "ei kato oo tullut yhtään ylimääräsiä kiloja! Niin!" Se saa kyllä kaikki kommentoijat hiljenemään, ja on tosi kiva, että äiti ei tyydy vaan nyökyttelemään, niinkuin minä teen :D
 |
| Päällä H&M:n Mamapaita |
Kuvat on räpsäisty tänään. Mun mielestä masu on isomman näköinen tolleen vähän enemmän edestä päin katsottuna :)
Ja raskausarpiakin on tullut! Pari pientä molempiin kylkiin noiden vanhojen arpien jatkoksi, ja sitten ton vanhan leikkausarven ympärille ja navan yläpuolelle. Navan yläpuolella olevia arpia kutittaa joka päivä. Oon levittänyt Weledan raskausöljyn lisäksi pitkin päivää kaakaovoita tai mitä nyt ikinä sattuu käsillä olemaan, aina kun kutittaa.
Eilen tuli hirveän flunssainen olo nenään. Sama olo on jatkunut tänään, ja käväisin apteekissa hakemassa uuden nenäsumutteen, jos tää vaikka johtuis tuosta heinäallergiasta? Oon pitänyt koivun kukinnan jälkeen taukoa sumutteesta, ja syönyt pelkästään antihistamiinia. Nyt kuitenkin tuntuu taas, että oireita alkaa tulla, mutta täytyy toki seurailla, että onko tää flunssaa vai allergiaa. Niiden välinen raja tuntuu välillä olevan tosi pieni ja hankala hahmottaa, kumpi on kyseessä.
Cinnamonroll girl ja poju 37+4
torstai 2. elokuuta 2012
37+1
Tiistaina kävin neuvolassa, joka oli taas sellainen vartin kääntyminen paikan päällä. Mittailtiin vaan ne perusjutut, joista voisin mainita sf-mitan olevan tällä viikolla 33 (kahtena edellisenä mittauskertana 32, ja terkka sanoi, että se tarkoittaa sitä, että vauva on laskeutunut jonkun verran), ja painoa on tullut lisää 1,3 kiloa, hui! Tai ei ehkä muuten mikään hui, mutta jotenkin tuntuu että viikon sisällä yli kilo lisää on vähän liikaa :D Pitäis kai jättää ne jätskit ja suklaat vähän vähemmälle.. En oikeestaan ees pystynyt joulun jälkeen syömään suklaata, mutta nyt kylmä maitosuklaa uppoo ehkä vähän liiankin hyvin :D
Keskiviikkona kävin keuhkopolilla vielä ennen synnytystä, eikä sieltäkään oikein jäänyt mitään käteen! Kuvittelin, että saisin jotain vinkkejä koskien tulevaa synnytystä, mutta vanha mieslääkäri vain kyseli, että oonko ajatellut synnyttää alakautta ja that's it. Sain mä sentään uudet reseptit, kun hukkasin vanhat kesäkuun sairaalareissun yhteydessä. Niin, ja uuden ajan muutaman kuukauden päähän. Onpa kivaa maksaa melkein kolme kymppiä tollasesta, kun ei oikeasti olis ihan hirveästi rahaa, ja sit tosta käynnistä ei edes ollut mitään hyötyä...!
Viimeisten päivien aikana on supistukset alkaneet tuntua vähän erilailla (onkohan vadelmalehtiteen juomisella vaikutusta?). Vieläkin kivuttomia, mutta välillä tulee tosi tiukka supistus, jonka aikana mulle tulee ihan hiki otsalle, plus kurkkua alkaa kuristamaan (vähän vaikea selittää..). Oon kuitenkin saanut ton epämiellyttävän tunteen lähtemään, kun hengittelen "syvää hyvää hengitystä" eli pallealla nenänkautta sisään ja suun kautta ulos. Sitä ilmeisesti suositellaan myös synnytyksessä avautumisvaiheen kivunlievityksenä. Lainasin kirjastosta Malla Rautaparran Kantamisen kausi-kirjan, jossa on myös hyviä hengitystekniikoita, joita voi käyttää avautumisvaiheessa. Sanoin miehelle, että ottaa vaikka ton kirjan sit mukaan ja lukee mulle sieltä ohjeita :D Jos nää supistukset on samanlaisia synnytyksen käynnistyessä, näen kyllä tarpeelliseksi harjoitella jo etukäteen näitä hengitystekniikoita.
Nyt vaan täytyy kuullostella kroppaa ja arvailla, koska se synnytys sitten oikeasti käynnistyy! Sillä välin voisin mennä äidin ja kummipojan kanssa kävelylle :D
Keskiviikkona kävin keuhkopolilla vielä ennen synnytystä, eikä sieltäkään oikein jäänyt mitään käteen! Kuvittelin, että saisin jotain vinkkejä koskien tulevaa synnytystä, mutta vanha mieslääkäri vain kyseli, että oonko ajatellut synnyttää alakautta ja that's it. Sain mä sentään uudet reseptit, kun hukkasin vanhat kesäkuun sairaalareissun yhteydessä. Niin, ja uuden ajan muutaman kuukauden päähän. Onpa kivaa maksaa melkein kolme kymppiä tollasesta, kun ei oikeasti olis ihan hirveästi rahaa, ja sit tosta käynnistä ei edes ollut mitään hyötyä...!
Viimeisten päivien aikana on supistukset alkaneet tuntua vähän erilailla (onkohan vadelmalehtiteen juomisella vaikutusta?). Vieläkin kivuttomia, mutta välillä tulee tosi tiukka supistus, jonka aikana mulle tulee ihan hiki otsalle, plus kurkkua alkaa kuristamaan (vähän vaikea selittää..). Oon kuitenkin saanut ton epämiellyttävän tunteen lähtemään, kun hengittelen "syvää hyvää hengitystä" eli pallealla nenänkautta sisään ja suun kautta ulos. Sitä ilmeisesti suositellaan myös synnytyksessä avautumisvaiheen kivunlievityksenä. Lainasin kirjastosta Malla Rautaparran Kantamisen kausi-kirjan, jossa on myös hyviä hengitystekniikoita, joita voi käyttää avautumisvaiheessa. Sanoin miehelle, että ottaa vaikka ton kirjan sit mukaan ja lukee mulle sieltä ohjeita :D Jos nää supistukset on samanlaisia synnytyksen käynnistyessä, näen kyllä tarpeelliseksi harjoitella jo etukäteen näitä hengitystekniikoita.
Nyt vaan täytyy kuullostella kroppaa ja arvailla, koska se synnytys sitten oikeasti käynnistyy! Sillä välin voisin mennä äidin ja kummipojan kanssa kävelylle :D
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Päivitetty oirelista
Välillä tuntuu, että ei ole mitään raskausoireita, eikä mitään kerrottavaa, mutta tässä nyt pientä päivitystä:
-Tissit on muuttunut ihan koviksi, kuumiksi ja kipeiksi. En ole vielä ostanut yhtään imetysliivejä, ja nyt tuntuukin siltä, että kuppikoko on saattanut kasvaa (vihdoin). Joten jos sitä ensi viikolla menis sovittelemaan liivejä :)
-Harjoitus(?)supistuksia on ollut joka päivä, vaikken tekisi mitään. Yöllä kellottelen supistuksia, jos ne tuntuvat kovilta. Yhtenä päivänä sain jopa 4min pituisia supistuksia parin minuutin välein. Tavallisemmin supistukset kestävät n.1-2 min ja väli on samat 1-2min. Välillä niistä tulee alaselkä ja -vatsa kipeiksi, mutta vain sellaista mietoa menkkamaista jomotusta. Saan yleensä nukuttua, jos käännyn kyljelleni, jolloin ne ei tunnu niin hyvin.
-Jano vaivaa vieläkin, ja nyt kuumilla keleillä on tullut juotua paljon vettä. Lomotan myös useita kertoja päivässä vettä närästyksen takia, että polte vähän helpottaisi kurkussa.
-Kuumien säiden takia en ole myöskään saanut nukuttua. Varpaat on niin hemmetin kuumat, että koko muu kroppa ei viilene :( Oon yrittänyt käyttää kaurapussia pakkasessa ja varpaiden päällä, mutta eihän se kauaa auta.. Ostin myös Lumenen uutta jalkavoidetta, koska luin, että se viilentää jalkoja. Minä eikä mies kyllä kumpikaan huomattu tätä efektiä, ja olin tosi pettynyt :(
-Pystyn syömään vain pieniä annoksia kerralla, jonka takia mässytän ruokaa useamman kerran päivässä.
-Muutamana viime päivänä olen herännyt ihan virkeänä mm. klo 4 ja 7 aamulla. Jos esim. nälkä vaivaa, en pysty nukahtamaan enää uudestaan. Onneksi pääsen milloin vain päiväunille :P
-Välillä sormet tai varpaat alkavat yhtäkkiä puutua.
-Pissahätä on melkein joka tunti; ei ole kovin kivaa lähteä käymään kaupungilla pitkiä aikoja, jos ei ole vessaa lähellä. Onneksi on kesä, ja oonkin harrastellut kyykkypissailua aika ajoin pitkillä matkoilla xD
-Ihanat peräpukamat on myös tulleet kuvioihin, vaikka ei ummetusta ole ollutkaan. Onneksi eivät kuitenkaan ole kivuliaita tai muutenkaan haittaa menoa.
Vielä oireista, joita oletin, että mulle automaattisesti tulee, mutta ei ole vielä näkynyt:
-Turvotusta on ollut vain todella pienissä määrin, eikä kyllä edes joka viikko. Koon 15,5 vihkisormus mahtuu vielä hyvin sormeen :)
-Liitoskipuja ei ole näkynyt, tai tuntunut.
-Väsymys ei ole tullut takaisin ja hyvä niin!
-Maha ei ole vielä nukkuessa hirveästi tiellä, ja olenkin suurimmaksi osaksi pystynyt pötköttelemään myös selälläni.
-Kuten jo mainitsin, ei ummetustakaan ole ollut.
-Raskausarpia on tullut vain rintoihin, eikä yhtäkään mahaan. En ollut ottanut tätä huomioon päivittäisessä öljyämisrituaalissa, ja nyt olenkin vasta alkanut kunnolla rasvaamaan myös rintoja. Olen laskeskellut, että raskauden aikana kuluu n. 4 pulloa öljyä. Tähän asti käyttämäni Weledan öljy on ollut hyvää.
-Suonenvetojakaan en ole jäänyt kaipailemaan.
Hirveä listahan tästä tuli!
Olo on useimmiten niin hyvä, että tuntuu ihanalta olla raskaana :)
-Tissit on muuttunut ihan koviksi, kuumiksi ja kipeiksi. En ole vielä ostanut yhtään imetysliivejä, ja nyt tuntuukin siltä, että kuppikoko on saattanut kasvaa (vihdoin). Joten jos sitä ensi viikolla menis sovittelemaan liivejä :)
-Harjoitus(?)supistuksia on ollut joka päivä, vaikken tekisi mitään. Yöllä kellottelen supistuksia, jos ne tuntuvat kovilta. Yhtenä päivänä sain jopa 4min pituisia supistuksia parin minuutin välein. Tavallisemmin supistukset kestävät n.1-2 min ja väli on samat 1-2min. Välillä niistä tulee alaselkä ja -vatsa kipeiksi, mutta vain sellaista mietoa menkkamaista jomotusta. Saan yleensä nukuttua, jos käännyn kyljelleni, jolloin ne ei tunnu niin hyvin.
-Jano vaivaa vieläkin, ja nyt kuumilla keleillä on tullut juotua paljon vettä. Lomotan myös useita kertoja päivässä vettä närästyksen takia, että polte vähän helpottaisi kurkussa.
-Kuumien säiden takia en ole myöskään saanut nukuttua. Varpaat on niin hemmetin kuumat, että koko muu kroppa ei viilene :( Oon yrittänyt käyttää kaurapussia pakkasessa ja varpaiden päällä, mutta eihän se kauaa auta.. Ostin myös Lumenen uutta jalkavoidetta, koska luin, että se viilentää jalkoja. Minä eikä mies kyllä kumpikaan huomattu tätä efektiä, ja olin tosi pettynyt :(
-Pystyn syömään vain pieniä annoksia kerralla, jonka takia mässytän ruokaa useamman kerran päivässä.
-Muutamana viime päivänä olen herännyt ihan virkeänä mm. klo 4 ja 7 aamulla. Jos esim. nälkä vaivaa, en pysty nukahtamaan enää uudestaan. Onneksi pääsen milloin vain päiväunille :P
-Välillä sormet tai varpaat alkavat yhtäkkiä puutua.
-Pissahätä on melkein joka tunti; ei ole kovin kivaa lähteä käymään kaupungilla pitkiä aikoja, jos ei ole vessaa lähellä. Onneksi on kesä, ja oonkin harrastellut kyykkypissailua aika ajoin pitkillä matkoilla xD
-Ihanat peräpukamat on myös tulleet kuvioihin, vaikka ei ummetusta ole ollutkaan. Onneksi eivät kuitenkaan ole kivuliaita tai muutenkaan haittaa menoa.
Vielä oireista, joita oletin, että mulle automaattisesti tulee, mutta ei ole vielä näkynyt:
-Turvotusta on ollut vain todella pienissä määrin, eikä kyllä edes joka viikko. Koon 15,5 vihkisormus mahtuu vielä hyvin sormeen :)
-Liitoskipuja ei ole näkynyt, tai tuntunut.
-Väsymys ei ole tullut takaisin ja hyvä niin!
-Maha ei ole vielä nukkuessa hirveästi tiellä, ja olenkin suurimmaksi osaksi pystynyt pötköttelemään myös selälläni.
-Kuten jo mainitsin, ei ummetustakaan ole ollut.
-Raskausarpia on tullut vain rintoihin, eikä yhtäkään mahaan. En ollut ottanut tätä huomioon päivittäisessä öljyämisrituaalissa, ja nyt olenkin vasta alkanut kunnolla rasvaamaan myös rintoja. Olen laskeskellut, että raskauden aikana kuluu n. 4 pulloa öljyä. Tähän asti käyttämäni Weledan öljy on ollut hyvää.
-Suonenvetojakaan en ole jäänyt kaipailemaan.
Hirveä listahan tästä tuli!
Olo on useimmiten niin hyvä, että tuntuu ihanalta olla raskaana :)
keskiviikko 13. kesäkuuta 2012
Kohti kesälomaa
Enää on huominen työpäivä ja sitten mun kesäloma alkaa! :D
Hankin vielä tähän munuais-episodin lisäksi kyynelkanavan tulehduksen (tms.) itselleni, ettei vaan olis liian helppoa elämä. Nyt silmä alkaa voida jo vähän paremmin, mutta on jo monta päivää vuotanut. Apuna tähän on antibiootti-silmätipat sekä Panadol (joka ei auta kyllä ollenkaan).
Supistuksiakin on nyt tullut hieman erilaisia, joiden takia soittelin eilen neuvolaan. Muutama yö sitten alkoi sängyssä n. 1min kestävät supistukset 2min välein. Eivät niin kamalan kipeitä olleet, ainakaan sellaista menkkamaista kipua en tuntenut, mutta kun vauva mesosi ja venytteli samalla ihan hirveästi, niin näiden tujumpien supistusten aikana oli tosi hankala olla. Tällaista kesti 1-2 tuntia. Neuvolasta sanottiin, että tule näytille, ja sain ajan tälle päivälle.
Kerroin myös näistä munuaisoireista, ja kaikista pienistä vihlaisuista mitä nyt on mahassa ollut. Terkka oli sitä mieltä, että mun on parempi mennä heti päivystyksenä äitipolille, jos vaikka kaikki johtuukin munuaisista.
Äitipolilla mut laitettiin sitten käyrille. Hoitaja totesi, että kyseessä taitaa olla ennakoivat supistukset, kun niitä piirtyi paperille pari kappaletta. Tuntui vaan itsestä tosi pahalta, kun supistuksen aikana vauvan sydänäänet laski tosi paljon, melkein sataan :(
Seuraavaksi oli lääkärin tapaaminen. Hän katsoi ultralla että kohdunsuu on kiinni ja kiinteä ja ultrasi lopuksi munuaiset. Kysyin vielä samalla, että painaako vauva jo palleaan, kun välillä on hankala hengittää jos makaan selälläni. Lääkäri vain totesi iloisesti, että "juu, täällähän tämä potkii suoraan palleaan!" :D
Lääkäri olisi laittanut mut jo tänään saikulle, ettei tarvitsisi tuota viimeistä päivää tehdä, mutta pakkohan mun on sinne mennä, että saan mun paperit työkkäriin, ja tavarat kaapista ym. Ja koko loppuraskaus otetaan nyt sitten rennosti, esim. siivousta (ja kaikkea muutakin raskasta) täytyy välttää.
Tänä viikonloppuna lähdetään miehen kanssa vuokramökille rentoutumaan! Olenkin odottanut hirveästi, että pääsen saunomaan ja lintuja bongaamaan :D
Cinnamonroll girl ja vauva 30+0
Hankin vielä tähän munuais-episodin lisäksi kyynelkanavan tulehduksen (tms.) itselleni, ettei vaan olis liian helppoa elämä. Nyt silmä alkaa voida jo vähän paremmin, mutta on jo monta päivää vuotanut. Apuna tähän on antibiootti-silmätipat sekä Panadol (joka ei auta kyllä ollenkaan).
Supistuksiakin on nyt tullut hieman erilaisia, joiden takia soittelin eilen neuvolaan. Muutama yö sitten alkoi sängyssä n. 1min kestävät supistukset 2min välein. Eivät niin kamalan kipeitä olleet, ainakaan sellaista menkkamaista kipua en tuntenut, mutta kun vauva mesosi ja venytteli samalla ihan hirveästi, niin näiden tujumpien supistusten aikana oli tosi hankala olla. Tällaista kesti 1-2 tuntia. Neuvolasta sanottiin, että tule näytille, ja sain ajan tälle päivälle.
Kerroin myös näistä munuaisoireista, ja kaikista pienistä vihlaisuista mitä nyt on mahassa ollut. Terkka oli sitä mieltä, että mun on parempi mennä heti päivystyksenä äitipolille, jos vaikka kaikki johtuukin munuaisista.
Äitipolilla mut laitettiin sitten käyrille. Hoitaja totesi, että kyseessä taitaa olla ennakoivat supistukset, kun niitä piirtyi paperille pari kappaletta. Tuntui vaan itsestä tosi pahalta, kun supistuksen aikana vauvan sydänäänet laski tosi paljon, melkein sataan :(
Seuraavaksi oli lääkärin tapaaminen. Hän katsoi ultralla että kohdunsuu on kiinni ja kiinteä ja ultrasi lopuksi munuaiset. Kysyin vielä samalla, että painaako vauva jo palleaan, kun välillä on hankala hengittää jos makaan selälläni. Lääkäri vain totesi iloisesti, että "juu, täällähän tämä potkii suoraan palleaan!" :D
Lääkäri olisi laittanut mut jo tänään saikulle, ettei tarvitsisi tuota viimeistä päivää tehdä, mutta pakkohan mun on sinne mennä, että saan mun paperit työkkäriin, ja tavarat kaapista ym. Ja koko loppuraskaus otetaan nyt sitten rennosti, esim. siivousta (ja kaikkea muutakin raskasta) täytyy välttää.
Tänä viikonloppuna lähdetään miehen kanssa vuokramökille rentoutumaan! Olenkin odottanut hirveästi, että pääsen saunomaan ja lintuja bongaamaan :D
Cinnamonroll girl ja vauva 30+0
torstai 7. kesäkuuta 2012
Takaisin kotona
Sunnuntai-iltana alkoi kauhea hikoilu, ja menin jo puoli kymmeneltä nukkumaan. Olimme vaihtaneet sänkyjä, ja menin nukkumaan eri sänkyyn, kuin aikaisemmin. Hikoilutti ihan törkeästi, ja selkä oli kauhean kipeä, vaikka vaihdoin koko ajan asentoa. Ihmettelin, että ei tässä sängyssä mitään vikaa aikaisemmin ole ollut, kun joskus on öitä tässäkin nukuttu.. Johtuuko sitten raskaudesta? Noh, jouduin kuitenkin vaihtamaan sänkyä, ja sain vain vaivoin nukuttua koiran unta kahteen asti. Yöllä kysyin mieheltä, että missä on oksennusvati, on huono olo. En kuitenkaan ajatellut tosissani oksentavani, kunhan vain varmuuden vuoksi.. Kävin vessassa, jonka jälkeen oksensin heti. Join tietenkin heti lasillisen vettä päälle, etten kuivuisi. Kun olin oksentanut vielä neljä kertaa, ja maha alkoi olla tyhjä, mutta oksennus vaan tuli, tajusin, ettei tää nyt enää ole normaalia raskauspahoinvointia. Aloin kuullostelemaan, tunnenko mitään muuta. Oikean kylkiluun alta pisti kauheasti, samoin oikean puolen selkä oli tullut kipeämmäksi. Mies epäili oksennustautia, kun hänen töissä oli sitä juuri ollut. Minä epäilin raskausmyrkytystä, mutta en voinut kuollaksenikaan muistaa keskellä yötä, mitä kaikkia oireita siihen liittyi.
Kolmelta päätettiin lähteä ensiapuun, ihan varmuuden vuoksi. Siellä käskettiin olla juomatta nesteitä. Pääsin heti vuodepaikalle, ja tultiin ottamaan verikokeet ja mitattiin kuume. Sain primperania pahoinvointiin, jonka oksensin heti pois. Sen jälkeen join vain aivan pieniä kulauksia mehua, koska oli niin hirveä jano. Olin kyljelläni, ja mies painoi päänsä mun lonkalle, että saisi vähän nukuttua. Yllättäen tämä asento auttoi, eikä enää sattunut selkään tai kylkiluiden alle! Kasilta meidät siirrettiin naistentautien polille, koska mulla epäiltiin virtsatietulehdusta. Oltiin aivan hämmentyneitä, että miten voi olla, tällaiset oireet! Kun mitään kirvelyä ei ole ollut alapäässä, eikä muutenkaan mitään siihen viittaavaa. Oksennus loppui näihin aikoihin ja pystyin syömään ensimmäisen kerran. Naistentautien polilta mut siirrettiin saman tien ilmoittautumisluukulta naistentautien osastolle, joka on samassa kun synnytysosasto. Siellä pääsin käyrille, ja vauvalla oli kaikki ok. Lääkäri teki ultran, jossa ei ollut mitään poikkeavaa. Vauva on nyt muuten raivotarjonnassa. Tämäkin saattaa vielä muuttua moneen kertaan. Saimme painoarvioksi 1 350g ja tällä hetkellä ollaan keskikäyrillä. Kiva kuulla, kun kaikki on marissut mulle siitä, mitä pistän suuhuni >:(
Lääkäri määräsi mut osastolle tiputukseen, ja pääsin sieltä vasta eilen illalla. Ihan täysin ei selvinnyt, mikä mua vaivas, mutta ilmeisesti munuaisaltaan tulehdus, tai virtsakivet. Vauva saattoi myös painaa oikeanpuoleista virtsaputkea niin, että virtaus oikeaan munuaiseen estyi. Samanlaisia kohtauksia saattaa vielä tulla raskauden edetessä, eikä siihen ole oikein mitään hoitoa. Jos kivut on kovat, voi olla, että raskaus saatetaan käynnistää ennenaikaisesti. Nyt mun täytyy vaan juoda reilusti, että munuaiset ei ainakaan pääse kuivumaan ja mahdolliset virtsakivet hankaamaan.
Kontrolliaika on parin viikon päästä, ja nyt vain jännitetään, miten käy.
Kolmelta päätettiin lähteä ensiapuun, ihan varmuuden vuoksi. Siellä käskettiin olla juomatta nesteitä. Pääsin heti vuodepaikalle, ja tultiin ottamaan verikokeet ja mitattiin kuume. Sain primperania pahoinvointiin, jonka oksensin heti pois. Sen jälkeen join vain aivan pieniä kulauksia mehua, koska oli niin hirveä jano. Olin kyljelläni, ja mies painoi päänsä mun lonkalle, että saisi vähän nukuttua. Yllättäen tämä asento auttoi, eikä enää sattunut selkään tai kylkiluiden alle! Kasilta meidät siirrettiin naistentautien polille, koska mulla epäiltiin virtsatietulehdusta. Oltiin aivan hämmentyneitä, että miten voi olla, tällaiset oireet! Kun mitään kirvelyä ei ole ollut alapäässä, eikä muutenkaan mitään siihen viittaavaa. Oksennus loppui näihin aikoihin ja pystyin syömään ensimmäisen kerran. Naistentautien polilta mut siirrettiin saman tien ilmoittautumisluukulta naistentautien osastolle, joka on samassa kun synnytysosasto. Siellä pääsin käyrille, ja vauvalla oli kaikki ok. Lääkäri teki ultran, jossa ei ollut mitään poikkeavaa. Vauva on nyt muuten raivotarjonnassa. Tämäkin saattaa vielä muuttua moneen kertaan. Saimme painoarvioksi 1 350g ja tällä hetkellä ollaan keskikäyrillä. Kiva kuulla, kun kaikki on marissut mulle siitä, mitä pistän suuhuni >:(
Lääkäri määräsi mut osastolle tiputukseen, ja pääsin sieltä vasta eilen illalla. Ihan täysin ei selvinnyt, mikä mua vaivas, mutta ilmeisesti munuaisaltaan tulehdus, tai virtsakivet. Vauva saattoi myös painaa oikeanpuoleista virtsaputkea niin, että virtaus oikeaan munuaiseen estyi. Samanlaisia kohtauksia saattaa vielä tulla raskauden edetessä, eikä siihen ole oikein mitään hoitoa. Jos kivut on kovat, voi olla, että raskaus saatetaan käynnistää ennenaikaisesti. Nyt mun täytyy vaan juoda reilusti, että munuaiset ei ainakaan pääse kuivumaan ja mahdolliset virtsakivet hankaamaan.
Kontrolliaika on parin viikon päästä, ja nyt vain jännitetään, miten käy.
perjantai 1. kesäkuuta 2012
Vauvan yksiön neliöt ei kelpaa kaikille
Olen ollut viimepäivät niin poikki harjoittelun jälkeen, etten ole jaksanut päivitellä blogia.
Jos nyt kuitenkin tämän viikon kuulumisia: Ensinnäkin, harjoitussupistukset on "pahentuneet" niin, että ne tekevät välillä hieman kipeää. Tämän takia mulla iskee aina paniikki, että nostelinko tänään liian painavia ämpäreitä töissä, tai olenko muuten vaan repinyt itseäni liikaa. Pelkään ihan tolkuttomasti ennenaikaista synnytystä! Oon nähnyt siitä lukemattomia unia, eikä tää harjoittelujakso nyt kauheasti paranna olotilaa... Onneksi on enää kaksi viikkoa jäljellä ja sitten alkaa munkin kesäloma :)
Allergiaoireet on helpottaneet jo jonkun verran, vaikka aluksi ajattelin, että näillä nykyisillä lääkkeillä ei kesästä tule mitään. Kuitenkin tabletti+nenäsumute on auttanut ihan kiitettävästi. Nenä ei enää vuoda, mutta ääni on koko ajan käheänä pienen jatkuvan hengenahdistuksen takia. Se ei kuitenkaan häiritse niin paljon kuin tuo nenän oireilu.
En muista, mainitsinko jo aiemmin, että tunsin luultavasti kerran vauvan hikkaavan :) Nyt kuitenkin hikottelu tuntuu jo useammin.
Vauvan liikkeet tuntuu jotenkin vaimentuneen, mutta näkyvät silti todella selvästi mahan päältä, eli en usko että ne on oikeasti heikentynyt, musta vaan tuntuu siltä :D Tässä koneella eilen istuskelemassa tunsin, kun vauva puski pitkään kylkiluiden alta, ja kun painoin siitä kohdasta, niin tunsin ekaa kertaa, missä vauva on. Tai siis että se kosketus kesti pitkään, eikä ollut sellainen nopea ja lyhyt potkaisu. :) Onneksi en oo vielä heräillyt noihin potkuihin yöllä! Vessareissuissa on ihan tarpeeksi heräämistä :D
Meillä oli myös viimeinen valmennustuokio, tällä kertaa vauvanhoitotunti. Paikan päälle oli vaivautunut tällä kertaa vaan yksi pariskunta meidän lisäksi :D Tälläkin kertaa, kuten muinakin, asia oli suurimmaksi osaksi tuttua juttua mulle, mutta toivottavasti mies sai siitä enemmän irti. Paikalla oli myös kuukauden vanhan tytön vanhemmat ja itse vauva. Terkkari kyseli heiltä, miten on arki sujunut ja millaista oli sairaalassa ym. Sitten th otti vauvan ja näytti, miten vaipat vaihdetaan. Tosin hän selosti jostain ihan muusta samalla, ja meidän piti sitten koittaa hahmottaa miten se vaippa pitäisi vaihtaa. Onneksi me kuitenkin ollaan päästy vaippoja vaihtaan aika monet kummipojan syntymän jälkeen, niin ei haitannut, ettei sitä hirveästi neuvottu. Jos en olis koskaan vaippaa vaihtanut, olisin kyllä halunnut kuulla jotain selostusta asiasta samalla kun se vaihdettiin.
Viikkoja on kasassa 28+2 ja voisinpa vaikka lisätä uuden masukuvan. Mun mielestä se ei ole kasvanut ihan niin isoksi, kuin mitä olen odottanut näiltä viikoilta. Ihan hyvä näin, alkaa silti olemaan hankalaa lakata varpaan kynnet tai muutenkin kumarrella.. Ehkä sitä tukalaa oloa kestää vähemmän aikaa ;) Riippuu kai vähän kellonajasta, milloin kuva on otettu, mutta välillä on tuntunut siltä, että tällä viikolla on pienempi maha kuin viime viikolla xD Ylempi kuva on rv 24+1 ja alempi kuukautta myöhemmin, pari päivää sitten räpsäisty.
Ja taas tällä viikolla oon saanu kuulla mieltä ylentävää palautetta kuinka masun pitäis olla paljon isompi näillä viikoilla >:( Tuntuu, että kaikilla ventovieraillakin saa olla oma mielipiteensä asiasta.. Tämä kyseinen nainen sanoi "Siis sulla on kaks kuukautta laskettuun aikaan?! Tossa vaiheessa jouduttiin jo leventämään ovia että mahduin sisään, kun mä olin raskaana! En mä ees huomannu et odotat!" Joo kiitos kovasti, mutta jos kaikki on hyvin ja vauva normaalin kokoinen niin mä olen ihan tyytyväinen, ettei ole isompi, vaikka pyöreä vauvamasu oliskin kiva juttu... Täytyy vaan nousta tollasten kommenttien yläpuolelle.
Mutta nyt on viikonloppu, ja mä aion vaan rentoutua kun ei ole edes valmistujaisjuhlia tiedossa!
Jos nyt kuitenkin tämän viikon kuulumisia: Ensinnäkin, harjoitussupistukset on "pahentuneet" niin, että ne tekevät välillä hieman kipeää. Tämän takia mulla iskee aina paniikki, että nostelinko tänään liian painavia ämpäreitä töissä, tai olenko muuten vaan repinyt itseäni liikaa. Pelkään ihan tolkuttomasti ennenaikaista synnytystä! Oon nähnyt siitä lukemattomia unia, eikä tää harjoittelujakso nyt kauheasti paranna olotilaa... Onneksi on enää kaksi viikkoa jäljellä ja sitten alkaa munkin kesäloma :)
Allergiaoireet on helpottaneet jo jonkun verran, vaikka aluksi ajattelin, että näillä nykyisillä lääkkeillä ei kesästä tule mitään. Kuitenkin tabletti+nenäsumute on auttanut ihan kiitettävästi. Nenä ei enää vuoda, mutta ääni on koko ajan käheänä pienen jatkuvan hengenahdistuksen takia. Se ei kuitenkaan häiritse niin paljon kuin tuo nenän oireilu.
En muista, mainitsinko jo aiemmin, että tunsin luultavasti kerran vauvan hikkaavan :) Nyt kuitenkin hikottelu tuntuu jo useammin.
Vauvan liikkeet tuntuu jotenkin vaimentuneen, mutta näkyvät silti todella selvästi mahan päältä, eli en usko että ne on oikeasti heikentynyt, musta vaan tuntuu siltä :D Tässä koneella eilen istuskelemassa tunsin, kun vauva puski pitkään kylkiluiden alta, ja kun painoin siitä kohdasta, niin tunsin ekaa kertaa, missä vauva on. Tai siis että se kosketus kesti pitkään, eikä ollut sellainen nopea ja lyhyt potkaisu. :) Onneksi en oo vielä heräillyt noihin potkuihin yöllä! Vessareissuissa on ihan tarpeeksi heräämistä :D
Meillä oli myös viimeinen valmennustuokio, tällä kertaa vauvanhoitotunti. Paikan päälle oli vaivautunut tällä kertaa vaan yksi pariskunta meidän lisäksi :D Tälläkin kertaa, kuten muinakin, asia oli suurimmaksi osaksi tuttua juttua mulle, mutta toivottavasti mies sai siitä enemmän irti. Paikalla oli myös kuukauden vanhan tytön vanhemmat ja itse vauva. Terkkari kyseli heiltä, miten on arki sujunut ja millaista oli sairaalassa ym. Sitten th otti vauvan ja näytti, miten vaipat vaihdetaan. Tosin hän selosti jostain ihan muusta samalla, ja meidän piti sitten koittaa hahmottaa miten se vaippa pitäisi vaihtaa. Onneksi me kuitenkin ollaan päästy vaippoja vaihtaan aika monet kummipojan syntymän jälkeen, niin ei haitannut, ettei sitä hirveästi neuvottu. Jos en olis koskaan vaippaa vaihtanut, olisin kyllä halunnut kuulla jotain selostusta asiasta samalla kun se vaihdettiin.
Viikkoja on kasassa 28+2 ja voisinpa vaikka lisätä uuden masukuvan. Mun mielestä se ei ole kasvanut ihan niin isoksi, kuin mitä olen odottanut näiltä viikoilta. Ihan hyvä näin, alkaa silti olemaan hankalaa lakata varpaan kynnet tai muutenkin kumarrella.. Ehkä sitä tukalaa oloa kestää vähemmän aikaa ;) Riippuu kai vähän kellonajasta, milloin kuva on otettu, mutta välillä on tuntunut siltä, että tällä viikolla on pienempi maha kuin viime viikolla xD Ylempi kuva on rv 24+1 ja alempi kuukautta myöhemmin, pari päivää sitten räpsäisty.
Ja taas tällä viikolla oon saanu kuulla mieltä ylentävää palautetta kuinka masun pitäis olla paljon isompi näillä viikoilla >:( Tuntuu, että kaikilla ventovieraillakin saa olla oma mielipiteensä asiasta.. Tämä kyseinen nainen sanoi "Siis sulla on kaks kuukautta laskettuun aikaan?! Tossa vaiheessa jouduttiin jo leventämään ovia että mahduin sisään, kun mä olin raskaana! En mä ees huomannu et odotat!" Joo kiitos kovasti, mutta jos kaikki on hyvin ja vauva normaalin kokoinen niin mä olen ihan tyytyväinen, ettei ole isompi, vaikka pyöreä vauvamasu oliskin kiva juttu... Täytyy vaan nousta tollasten kommenttien yläpuolelle.
Mutta nyt on viikonloppu, ja mä aion vaan rentoutua kun ei ole edes valmistujaisjuhlia tiedossa!
perjantai 25. toukokuuta 2012
Imetysvalmennus
Nyt alkoi kolmas kolmannes. Kävimme tällä viikolla imetysvalmennuksessa, jossa ei ollut meidän lisäksi taaskaan kuin kaksi pariskuntaa. Terveydenhoitaja kertoi vauvan ruuan tarpeesta, imetysväleistä ym. Hän esitteli myös rintapumppuja, rintakumeja, sekä maidonkerääjiä. Suositteli ostamaan rintakumin ja -pumpun kotiin jo ennen vauvan syntymää, ettei tarvitse sitten ekana päivänä lähteä sellaisia ostamaan.
Ehkä vähän ristiriitaista, kun th suositteli lypsämään maitoa (jos tulee ylimääräistä) ja laittamaan jääkaappiin/pakastamaan. Kuitenkin melkein seuraavassa lauseessa hän neuvoi, että jos syöttää vauvaa tuttipullosta, ei vauva opi kunnon imuotetta rinnasta. Mitähän sillä ylimääräisellä maidolla sitten tekee, jos vauvaa ei saa syöttää tuttipullosta, ellei sitä käytä soseiden valmistuksessa, kysynpähän vaan. Lopuksi katsoimme norjalaisen imetysvideon, missä näytettiin vauvan nälkäviestintää ja oikeanlainen imuote.
Kun maanantaina lääkärissä kerroin harkkasupistuksista, sanoin, että en välillä edes huomaa niitä, eikä ole kipeitä. Nyt kuitenkin neljä päivää myöhemmin on ihan eri ääni kellossa: Huomaan joka kerta, kun supistus alkaa, ja välillä ne on jopa vähän kipeitä :( En tiedä, johtuuko tää nyt tosta työharjottelusta, vai mistä.. Onneksi nyt on kolmen päivän vapaaputki! Oon jättänyt jopa tiskikoneen täyttämisen miehelle, ettei tarvitse mitään lautasiakaan nostella.. Ja tänään kävin asioilla kävellen, en pyörällä, niinkuin yleensä. Katsotaan, jos tällainen lepo auttaisi... Eilen illalla tuli nimittäin joku outo hengenahdistuskohtaus, enkä tiennyt, mistä se johtui... Sängyssä en tuntenut ollenkaan vauvan liikkeitä (vaikka yleensä just ennen nukkumaan menoa tunnen niitä kaikista eniten), ja aloin olla tosi huolestunut, kun koko ajan tuli vaan uusia supistuksia :( Kävin sitten ottamassa lääkettä ja join vielä mehua, niin tunsin muutaman heikon potkun.
Tänään vauva on ollut vähän virkeämpi, ja oon tuntenut ekaa kertaa pieniä potkuja kylkiluissa asti :) Kävin myös ostamassa Seppälästä ensimmäisen vaatteen! Siis ensimmäisen sen jälkeen, kun saatiin tietää, että poika on tulossa :)
Cinnamonroll girl ja kulta 27+2 (ja mun pregnancy-app ilmoittaa että vauva on nyt kukkakaalin kokoinen :D)
Ehkä vähän ristiriitaista, kun th suositteli lypsämään maitoa (jos tulee ylimääräistä) ja laittamaan jääkaappiin/pakastamaan. Kuitenkin melkein seuraavassa lauseessa hän neuvoi, että jos syöttää vauvaa tuttipullosta, ei vauva opi kunnon imuotetta rinnasta. Mitähän sillä ylimääräisellä maidolla sitten tekee, jos vauvaa ei saa syöttää tuttipullosta, ellei sitä käytä soseiden valmistuksessa, kysynpähän vaan. Lopuksi katsoimme norjalaisen imetysvideon, missä näytettiin vauvan nälkäviestintää ja oikeanlainen imuote.
Kun maanantaina lääkärissä kerroin harkkasupistuksista, sanoin, että en välillä edes huomaa niitä, eikä ole kipeitä. Nyt kuitenkin neljä päivää myöhemmin on ihan eri ääni kellossa: Huomaan joka kerta, kun supistus alkaa, ja välillä ne on jopa vähän kipeitä :( En tiedä, johtuuko tää nyt tosta työharjottelusta, vai mistä.. Onneksi nyt on kolmen päivän vapaaputki! Oon jättänyt jopa tiskikoneen täyttämisen miehelle, ettei tarvitse mitään lautasiakaan nostella.. Ja tänään kävin asioilla kävellen, en pyörällä, niinkuin yleensä. Katsotaan, jos tällainen lepo auttaisi... Eilen illalla tuli nimittäin joku outo hengenahdistuskohtaus, enkä tiennyt, mistä se johtui... Sängyssä en tuntenut ollenkaan vauvan liikkeitä (vaikka yleensä just ennen nukkumaan menoa tunnen niitä kaikista eniten), ja aloin olla tosi huolestunut, kun koko ajan tuli vaan uusia supistuksia :( Kävin sitten ottamassa lääkettä ja join vielä mehua, niin tunsin muutaman heikon potkun.
Tänään vauva on ollut vähän virkeämpi, ja oon tuntenut ekaa kertaa pieniä potkuja kylkiluissa asti :) Kävin myös ostamassa Seppälästä ensimmäisen vaatteen! Siis ensimmäisen sen jälkeen, kun saatiin tietää, että poika on tulossa :)
Cinnamonroll girl ja kulta 27+2 (ja mun pregnancy-app ilmoittaa että vauva on nyt kukkakaalin kokoinen :D)
keskiviikko 16. toukokuuta 2012
Synnytysvalmennus
Maanantai-iltana keuhkot tuli kauheen kipeeksi. Menin kuitenkin tiistaina normaalisti työharjoitteluun, mutta jo tunnin jälkeen mun oli pakko sanoa, että lähden kyllä lääkäriin tarkistuttamaan tilanteen. En voinut ollenkaan seistä, kun pyörrytti koko ajan, samalla oksetti ja ne keuhkot oli tosi kipeet. Tilasin sitten taksin alle 2km matkalle terveyskeskukseen, kun en viitsinyt lähteä rasittamaan itseäni ajamalla sinne pyörällä. Lääkäri oli joku ulkomaalainen, ja se kuunteli vaan keuhkot ja kirjoitti antibioottikuurin. Se oli jo lähettämässä mua pois, kun sanoin, että eikö muka tarvitse ottaa tulehdusarvoja? Hän sanoi vaan, että ei tarvitse, selvä löydös on keuhkoissa. Mutta kun mä siinä aikani vaadin, niin hoitaja tuli ottamaan pika-CRP:n, jonka tulos oli sitten 81. Jos se on alle 100, niin pitäisi pärjätä omahoidolla. Mun mielestä se oli hyvä tarkistaa, kun oli jo noin paljon koholla eikä mulla ole ollut kuumetta kuin 37.1 astetta. Lääkäri muuten höpisi koko ajan että ensimmäisellä kolmanneksella sitä ja tätä.. Oli ihan pakko kommentoida, että oon jo kuudennella kuulla :D Hitto enää pari viikkoa niin viimeinen kolmannes pyörähtää käyntiin!! Mikä ensimmäinen kolmannes?? Todella asiantunteva lääkäri :D
Olen nyt tämän viikon saikulla keuhkokuumeen takia. Harmittaa ihan hirveästi, koska sitten on enää kolme viikkoa työharjoittelua jäljellä! Ja muutenkin, kun heti Roomasta palattuamme saankin tällaisen tyhmän taudin :( Vauva on kuitenkin potkinut oikein reippaasti, ja se piristää mua joka kerta, kun makailen sängyssä ja yks touhuaa hirveesti :)
Lepäilin koko päivän, ja illalla menimme synnytysvalmennukseen. Kaikenkaikkiaan asiat oli (mulle, ei ehkä miehelle) tuttuja entuudestaan, mutta saimme kuulla, että kesän ja loppukesän synnyttäjille ei ole ollenkaan sairaalaan tutustumista. Oli kiva, että th kertoi millaista on meidän sairaalassa, niin jäi edes joku mielikuva siitä paikasta ennen synnytystä :) Toinen vähän vieraampi asia oli erilaisten puudutusten kavalkadi, josta meille kerrottiin, mutta kuulemma meidän kaupungissa suositaan yleisesti epiduraalia.
Lapsimessujen luentojen jälkeen aloin miettimään, haluanko sittenkään mitään puudutusta. Enhän mä todellakaan voi vielä tietää, millaisia on synnytyskivut, ja pärjäisinkö ilman kivunlievitystä, mutta kun kuuntelin yhden osteopaatin selostusta epiduraalin vaikutuksesta, se pisti kyllä miettimään. Osteopaatti kertoi, että jos äiti ottaa epiduraalin kovien supistusten takia, ne loppuvat. Seuraavaksi tarvitaan siis oksitosiini-tippa vauhdittamaan supistuksia. En nyt muista ihan tarkkaan, miten tämä meni, mutta supistuksista saattaa tulla oksitosiinin takia niin kivuliaita, että tarvitaan puudutusta. Että kierrettäisiin koko ajan kehää.. Ja taisi niillä supistuksilla olla jotain vaikutusta vauvan laskeutumiseenkin, että jos niitä ei ole, vauva ei laskeudu, synnytys kestää ja pahimmassa tapauksessa voidaan joutua tekemään hätäsektio, tai jotenkin näin se meni.
Siitä en ole ihan samaa mieltä, että luomuna synnyttäminen olisi jotenkin voimaannuttava kokemus (mä inhoon sitä kun joku puhuu synnytyksestä voimaannuttavana, sehän nähdään...) äidille ja mitä kaikkea höpö höpöä saman osteopaatin suusta kuulin.. Kyllä se silti pistää miettimään, että pystyisinkö olemaan ilman epiduraalia/muita lääkkeellisiä kivunlievityksiä?
Lopuksi mainitsen vielä, että oon nyt käyttänyt kohta 2 viikkoa liivinsuojia maidontuotannon käynnistymisen kunniaksi. Toisesta rinnasta tulee enemmän maitoa kuin toisesta, hassua. Tuntuu ihan hirveältä roskaamiselta vaihtaa noita joka päivä, kun niihin tulee vaan muutama pisara päivässä, mutta toisaalta ilman suojia ne olis rintsikoissa.. Tällä hetkellä mulla on käytössä Natusanin suojat, eikä niissä ole mitään moitittavaa (vielä, saas nähdä pitääkö enää imetyksen alettua).
Olen nyt tämän viikon saikulla keuhkokuumeen takia. Harmittaa ihan hirveästi, koska sitten on enää kolme viikkoa työharjoittelua jäljellä! Ja muutenkin, kun heti Roomasta palattuamme saankin tällaisen tyhmän taudin :( Vauva on kuitenkin potkinut oikein reippaasti, ja se piristää mua joka kerta, kun makailen sängyssä ja yks touhuaa hirveesti :)
Lepäilin koko päivän, ja illalla menimme synnytysvalmennukseen. Kaikenkaikkiaan asiat oli (mulle, ei ehkä miehelle) tuttuja entuudestaan, mutta saimme kuulla, että kesän ja loppukesän synnyttäjille ei ole ollenkaan sairaalaan tutustumista. Oli kiva, että th kertoi millaista on meidän sairaalassa, niin jäi edes joku mielikuva siitä paikasta ennen synnytystä :) Toinen vähän vieraampi asia oli erilaisten puudutusten kavalkadi, josta meille kerrottiin, mutta kuulemma meidän kaupungissa suositaan yleisesti epiduraalia.
Lapsimessujen luentojen jälkeen aloin miettimään, haluanko sittenkään mitään puudutusta. Enhän mä todellakaan voi vielä tietää, millaisia on synnytyskivut, ja pärjäisinkö ilman kivunlievitystä, mutta kun kuuntelin yhden osteopaatin selostusta epiduraalin vaikutuksesta, se pisti kyllä miettimään. Osteopaatti kertoi, että jos äiti ottaa epiduraalin kovien supistusten takia, ne loppuvat. Seuraavaksi tarvitaan siis oksitosiini-tippa vauhdittamaan supistuksia. En nyt muista ihan tarkkaan, miten tämä meni, mutta supistuksista saattaa tulla oksitosiinin takia niin kivuliaita, että tarvitaan puudutusta. Että kierrettäisiin koko ajan kehää.. Ja taisi niillä supistuksilla olla jotain vaikutusta vauvan laskeutumiseenkin, että jos niitä ei ole, vauva ei laskeudu, synnytys kestää ja pahimmassa tapauksessa voidaan joutua tekemään hätäsektio, tai jotenkin näin se meni.
Siitä en ole ihan samaa mieltä, että luomuna synnyttäminen olisi jotenkin voimaannuttava kokemus (mä inhoon sitä kun joku puhuu synnytyksestä voimaannuttavana, sehän nähdään...) äidille ja mitä kaikkea höpö höpöä saman osteopaatin suusta kuulin.. Kyllä se silti pistää miettimään, että pystyisinkö olemaan ilman epiduraalia/muita lääkkeellisiä kivunlievityksiä?
Lopuksi mainitsen vielä, että oon nyt käyttänyt kohta 2 viikkoa liivinsuojia maidontuotannon käynnistymisen kunniaksi. Toisesta rinnasta tulee enemmän maitoa kuin toisesta, hassua. Tuntuu ihan hirveältä roskaamiselta vaihtaa noita joka päivä, kun niihin tulee vaan muutama pisara päivässä, mutta toisaalta ilman suojia ne olis rintsikoissa.. Tällä hetkellä mulla on käytössä Natusanin suojat, eikä niissä ole mitään moitittavaa (vielä, saas nähdä pitääkö enää imetyksen alettua).
maanantai 14. toukokuuta 2012
Hääpuku ja uutta oirelistaa
Lyhyt blogihiljaisuus johtui häämatkastamme. Matkustimme Roomaan, ja sitä lämpöä on jo kauhea ikävä! Nyt olen muistellut häitä ja matkaa katselemalla kuvia :) Täytyy kyllä suositella Italiaa odottaville äideille! Meidän ei tarvinnut jonottaa 2h lippuja Colosseumille kun vartijat huomasivat, että olen raskaana :) Samoin metrossa sain aina istumapaikan, oli se kuinka täynnä tahansa. Ei tällaista vain Suomessa yleensä ole :D Suosittelen valitsemaan hotellin jonkun metroaseman läheisyydestä, sillä mulla meinas mennä jalat kaiken sen kävelyn jälkeen, kun piti vielä raahautua hotellille illalla.
Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä oli mun hääpuku:
Masu taisi olla 24+3. Puku oli ihan maahan asti, en vain löytänyt sopivaa kuvaa, missä en näyttäisi ihan muumilta ja jalatkin näkyisi :D Tehtiin puku yhdessä kaason kanssa, eikä siihen ole mitään kaavoja, mutta jos joku on kiinnostunut, niin voin kyllä kertoa lisää kankaista ja tekovaiheista :)
Viimeaikoina ei ole ihan hirveästi ollut raskausoireita, mutta muutama kyllä:
-Närästys kiusaa aina välillä, joskus kahvin/rasvaisen ruuan jälkeen, mutta joskus ennen nukkumaanmenoa. Siihen en ole ostanut mitään lääkkeitä, vain juonut ison lasin vettä.
-Pahoinvointia on ollut useana päivänä viime viikolla, molemmilla kerroilla lentokoneessa, ensin menomatkalla nousussa ja tulomatkalla laskeuduttaessa. Huono olo iskee automaattisesti myös kun olen liian kauan syömättä tai yöllä juuri kun olen mennyt sänkyyn. Olenkin yrittänyt pitää ruokailuvälit n. 2-4 tunnissa ja pienet ateriat riittävät hyvin, vaikka pystyisinkin syömään jotain ihan järjettömiä määriä ilman oksettavaa ähky-oloa (joka tuli ennen raskautta joka aterialla jos söin liikaa).
-Nenäverenvuotoa on ollut muutaman kerran kun aloitin nenäsumutteen käytön. Tuskin se siitä johtuu, vaan tuosta siitepölystä.. Mutta aina se on sama sierain, ja joka kerta vuoto loppuu niistämisen ja hetken tuputtelun jälkeen.
-Jotain liitoskipujen tapaisia vihlaisuja on ollut, mutta ei mitään pahempaa.
-Myös vanhassa leikkausarvessa tuntuu napakoita vihlaisuja, kun iho venyy (ja jotkut ihonalaiset kiinnikkeet(?)).
Hankinnoista vielä sen verran, että ostimme matkarattaat, Graco Mirage-merkkiset. Löysin ne käytettyinä fb-kirppikseltä 60€:lla, ja ajateltiin, että meidän kummipoika voi käyttää tämän kesän niitä, mikäli vanhemmat vain haluavat. Aluksi ajattelin käyttää niitä vauvan synnyttyä elo-syyskuussa kaukalon kanssa. Näin mun on helppo käydä yksin kaupungilla ja kantaa vauva ja rattaat kotiin. Sitten talvella joudumme käyttämään vaunukellaria Brion Happyjen kanssa, kun niitä ei saa kätevästi kokoon. Kellari sijaitsee toisella puolella rakennusta, niin saa nähdä miten hyvin saan raahattua ostokset vauvan kanssa kun raskaita ovia olisi 5-6 matkan varrella kellarista kotiin ja kaikki lukossa xD
Tänään alkoi myös työharjoittelujakso. Kaikki oli vähän näreissään kun en tee normaalia 6-7,5 tuntisia työpäiviä, mutta mä itse tiedän, että tää neljä tuntia on mulle hyvä ja oon siihen tyytyväinen.
Cinnamonroll girl ja vauveli 25+5
Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä oli mun hääpuku:
Viimeaikoina ei ole ihan hirveästi ollut raskausoireita, mutta muutama kyllä:
-Närästys kiusaa aina välillä, joskus kahvin/rasvaisen ruuan jälkeen, mutta joskus ennen nukkumaanmenoa. Siihen en ole ostanut mitään lääkkeitä, vain juonut ison lasin vettä.
-Pahoinvointia on ollut useana päivänä viime viikolla, molemmilla kerroilla lentokoneessa, ensin menomatkalla nousussa ja tulomatkalla laskeuduttaessa. Huono olo iskee automaattisesti myös kun olen liian kauan syömättä tai yöllä juuri kun olen mennyt sänkyyn. Olenkin yrittänyt pitää ruokailuvälit n. 2-4 tunnissa ja pienet ateriat riittävät hyvin, vaikka pystyisinkin syömään jotain ihan järjettömiä määriä ilman oksettavaa ähky-oloa (joka tuli ennen raskautta joka aterialla jos söin liikaa).
-Nenäverenvuotoa on ollut muutaman kerran kun aloitin nenäsumutteen käytön. Tuskin se siitä johtuu, vaan tuosta siitepölystä.. Mutta aina se on sama sierain, ja joka kerta vuoto loppuu niistämisen ja hetken tuputtelun jälkeen.
-Jotain liitoskipujen tapaisia vihlaisuja on ollut, mutta ei mitään pahempaa.
-Myös vanhassa leikkausarvessa tuntuu napakoita vihlaisuja, kun iho venyy (ja jotkut ihonalaiset kiinnikkeet(?)).
Hankinnoista vielä sen verran, että ostimme matkarattaat, Graco Mirage-merkkiset. Löysin ne käytettyinä fb-kirppikseltä 60€:lla, ja ajateltiin, että meidän kummipoika voi käyttää tämän kesän niitä, mikäli vanhemmat vain haluavat. Aluksi ajattelin käyttää niitä vauvan synnyttyä elo-syyskuussa kaukalon kanssa. Näin mun on helppo käydä yksin kaupungilla ja kantaa vauva ja rattaat kotiin. Sitten talvella joudumme käyttämään vaunukellaria Brion Happyjen kanssa, kun niitä ei saa kätevästi kokoon. Kellari sijaitsee toisella puolella rakennusta, niin saa nähdä miten hyvin saan raahattua ostokset vauvan kanssa kun raskaita ovia olisi 5-6 matkan varrella kellarista kotiin ja kaikki lukossa xD
Tänään alkoi myös työharjoittelujakso. Kaikki oli vähän näreissään kun en tee normaalia 6-7,5 tuntisia työpäiviä, mutta mä itse tiedän, että tää neljä tuntia on mulle hyvä ja oon siihen tyytyväinen.
Cinnamonroll girl ja vauveli 25+5
maanantai 7. toukokuuta 2012
Äitienpäivälahja
Nyt olen sitten virallisesti rouva ja häistä on selvitty(laitan ehkä myöhemmin kuvaa puvusta, jos joku on kiinnostunut odottavien äitien hääpuvuista). Olen myöskin saanut yöuneni takaisin. Ainoa asia, joka nyt vaivaa, on siitepöly :( Kaikista lääkkeistä huolimatta mulla on ihan kauheat oireet ja tuntuu että olisin flunssassa :O
Tällä viikolla on äitienpäivä. Olen jo pitkään ennen raskautta haaveillut, että saisin ensimmäisenä äitienpäivänäni lahjaksi bola-korun.
Reilu viikko sitten takaperin kävimme häähumusta huolimatta Lapsimessuilla mieheni kanssa. Mun piti lähinnä mennä kuuntelemaan sinne luentoja, mutta kun kiertelimme ständejä, mieheni huomasi bola-koruja myyvän pöydän. Messutarjouksena sattui olemaan tämä nätti koru 30€, ja mieheni halusi ostaa juuri sen mulle :) Oli kuulemma kaikista hienoin! :D Oli kiva päästä katselemaan koruja livenä ennen ostopäätöstä. Kokeilin myös ettei korusta lähtenyt liian kova ääni, koska olin jotain sen tapaista lukenut blogeista aikaisemmin. Messuilla ääntä ei kuullut juuri ollenkaan, johtuen ilmeisesti kovasta melusta, mutta kyllä tämä 20mm bola kuuluu vieressä kävelevälle ihmiselle, jos ollaan vähän rauhallisemmassa paikassa. Koru on kuitenkin nätti, ja vaikken ihan uskokaan, että lapsi tunnistaisi sen äänen, on musta se ajatus siinä niin ihana, että halusin tällaisen itselleni.
Tällä viikolla on äitienpäivä. Olen jo pitkään ennen raskautta haaveillut, että saisin ensimmäisenä äitienpäivänäni lahjaksi bola-korun.
Reilu viikko sitten takaperin kävimme häähumusta huolimatta Lapsimessuilla mieheni kanssa. Mun piti lähinnä mennä kuuntelemaan sinne luentoja, mutta kun kiertelimme ständejä, mieheni huomasi bola-koruja myyvän pöydän. Messutarjouksena sattui olemaan tämä nätti koru 30€, ja mieheni halusi ostaa juuri sen mulle :) Oli kuulemma kaikista hienoin! :D Oli kiva päästä katselemaan koruja livenä ennen ostopäätöstä. Kokeilin myös ettei korusta lähtenyt liian kova ääni, koska olin jotain sen tapaista lukenut blogeista aikaisemmin. Messuilla ääntä ei kuullut juuri ollenkaan, johtuen ilmeisesti kovasta melusta, mutta kyllä tämä 20mm bola kuuluu vieressä kävelevälle ihmiselle, jos ollaan vähän rauhallisemmassa paikassa. Koru on kuitenkin nätti, ja vaikken ihan uskokaan, että lapsi tunnistaisi sen äänen, on musta se ajatus siinä niin ihana, että halusin tällaisen itselleni.
torstai 3. toukokuuta 2012
Raportti ja takaisin hellan ääreen...
Kaikenlaista on tapahtunut, mutta mulla ei ole ollut aikaa kirjoitella tänne, kun häät lähestyy! Häihin on siis kaksi päivää aikaa, ja mun täytyy alkaa laittamaan kaikkia ruokia! Nyt on taas menetetty niin monet yöunet tän takia, että apua... Ja varattiin pieni häämatka Roomaan, sitä kieltäkin kai pitäisi lukea jossain vaiheessa :D
Eilen oli 24+0 kun huomasin, että rinnoista tulee maitoa. Oon jo useampana päivänä nähnyt sellaista rähmän näköistä kuivunutta rinnoissa, mutta nyt tuli ihan sitä nestemäistä juttua. Tuntuu ihan kauheen aikaselta! Nyt täytyy käydä ostamassa paketti liivinsuojia :D Ajattelin, että jos tulisi tehtyä niitä kestoina itsekin, mutta se jää nähtäväksi.. Luin eilen jonkun jutun äidistä, jonka lapsi oli syntynyt rv 24+2, enkä saanut viestiketjusta selville, jäikö poika henkiin :/ Ihan hirveetä ajatella, jos meidän pikkuinen syntyisi huomenna O_O Kun menin sitten nukkumaan, vauva potkaisi jonnekkin navan lähettyville, ja maha alkoi kovettumaan siitä kohden, ja oli sitten lopulta koko maha sen tuntuinen, kun olisin jännittänyt jotain jättiläismäistä vatsalihasta :D Että jos tuo nyt oli harjoitussupistus, niin niitäkin alkaa nyt sitten olemaan. Sekin tuntuu hirveän aikaiselta, mutta toisaalta eipä tässä ole enää kuin 15 viikkoa ja 6 päivää laskettuun aikaan!! Joitain liitoskipujen tapaisia tuntemuksia on myös ollut, ehkä jostain rv 13 lähtien todella harvoin ja epäsäännöllisesti, nyt muutamana viikkona vähän useammin. En ole yhdistänyt niitä kyllä mihinkään tiettyyn toimintaan.
Keuhkopolillakin kävin, mutta sieltä ne vaan antoi yhden nenäsumutteen siitepölykautta varten. Ja uusi aika heinä-elokuulle missä sitten tarkastellaan lähemmin synnytystapaa jne :)
Tässäpä näitä oli, nyt meen tekeen täytekakut, ja toivon, että kaikki menee häissä hyvin! Ainakin on luvattu ihan kauheeta säätä, voi ei :( Tämän jälkeen elän kyllä niin rennosti loppuraskauden että!
Eilen oli 24+0 kun huomasin, että rinnoista tulee maitoa. Oon jo useampana päivänä nähnyt sellaista rähmän näköistä kuivunutta rinnoissa, mutta nyt tuli ihan sitä nestemäistä juttua. Tuntuu ihan kauheen aikaselta! Nyt täytyy käydä ostamassa paketti liivinsuojia :D Ajattelin, että jos tulisi tehtyä niitä kestoina itsekin, mutta se jää nähtäväksi.. Luin eilen jonkun jutun äidistä, jonka lapsi oli syntynyt rv 24+2, enkä saanut viestiketjusta selville, jäikö poika henkiin :/ Ihan hirveetä ajatella, jos meidän pikkuinen syntyisi huomenna O_O Kun menin sitten nukkumaan, vauva potkaisi jonnekkin navan lähettyville, ja maha alkoi kovettumaan siitä kohden, ja oli sitten lopulta koko maha sen tuntuinen, kun olisin jännittänyt jotain jättiläismäistä vatsalihasta :D Että jos tuo nyt oli harjoitussupistus, niin niitäkin alkaa nyt sitten olemaan. Sekin tuntuu hirveän aikaiselta, mutta toisaalta eipä tässä ole enää kuin 15 viikkoa ja 6 päivää laskettuun aikaan!! Joitain liitoskipujen tapaisia tuntemuksia on myös ollut, ehkä jostain rv 13 lähtien todella harvoin ja epäsäännöllisesti, nyt muutamana viikkona vähän useammin. En ole yhdistänyt niitä kyllä mihinkään tiettyyn toimintaan.
Keuhkopolillakin kävin, mutta sieltä ne vaan antoi yhden nenäsumutteen siitepölykautta varten. Ja uusi aika heinä-elokuulle missä sitten tarkastellaan lähemmin synnytystapaa jne :)
Tässäpä näitä oli, nyt meen tekeen täytekakut, ja toivon, että kaikki menee häissä hyvin! Ainakin on luvattu ihan kauheeta säätä, voi ei :( Tämän jälkeen elän kyllä niin rennosti loppuraskauden että!
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Puolivälissä
Nyt se 20+0 paukkuu täälläkin! Sen kunniaksi voisin julkaista pari kuvaa, jos vaikka se tyydyttäisi ihmisiä, jotka ovat joka päivä kyselemässä "MAHA, MAHA, ONKO SE KASVANUT?!?"
Ylempi kuva siis viikolta 16+0 ja alempi nyt tänään 20+0. Ja kun en omista mitään kuvanmuokkausohjelmaa, jolla osaisin muokata nämä kaksi kuvaa yhteen, saatika sitten laittaa niitä tähän blogitekstiin vierekkäin, saatte pällistellä kuvia allekkain :D
No eipä vielä kovin moni tajuaisi tosta mahasta että oon raskaana, mutta on se kasvanut.. vähän. Saan kyllä vieläkin joka kerta kuulla, kuinka pieni maha on, kun kerron jollekulle randomille, että oon raskaana.
"Mm-m, puolivälissä ollaan"
"AI JAA, onpas kyllä pieni maha"
Joo, kiitos. Olen katsonut viimeiset 2 viikkoa joka päivä peiliin miettien, onko se pieni, sopiva, tai että onko kaikki kunnossa. Pientä vainoharhaisuutta peliin, ja paskamutsifiilikset ovat saman tien täällä.
"Entä jos en syökään tarpeeksi, eikä lapsi saa kaikkea tarvitsemaansa, eikä siis kasva??"
"Entä jos syön liian epäterveellisesti ja meille tulee sokerivauva??"
Ja tätä rataa.
Rakenneultra on viikoilla 21+5 ja eiköhän siellä sitten selviä, onko vauva "oikeen" kokoinen. Tota ultraa on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa jo kuukauden verran, miksi se on meillä noin myöhään?? >:(
Huomaa kyllä, että kaikki muutkin odottaa ultraa, ehkä vielä enemmän kun minä ja mies. Saatiin kummitytöltä palmusunnuntaina virpomisvitsa, joka oli koristeltu vaaleanpunaisilla ja -sinisillä höyhenillä -___- ja koristelu-apuna oli toiminut miehen äiti! Anoppiin meinaa kyllä mennä välillä hermot, kun se ihan aina jaksaa muistuttaa, että poikahan sieltä on tulossa. No, 50-50 mahdollisuudet (eikä ole, sanoi mies. Suomessa syntyy enemmän poikia, kuin tyttöjä, daa) että on aika suuret mahdollisuudet olla oikeessa. Mutta viime kerralla, kun nähtiin, anoppi sanoikin että "kun sulla on noin pieni maha, niin ehkä se onkin tyttö!" WTF?! Päätä jo.. :D Kohta ei kerrota kenellekään kumpi tulee! Jos tää vatsanseudun kommentointi alkaa jo tässä vaiheessa ärsyttään, niin entäs sitten myöhemmillä viikoilla? :D
Olin eilen kaupungilla tekemässä häähankintoja, kun yhtäkkiä alkoi alavatsaan koskemaan. Tuli ihan sellainen tunne, että menkat alkais. Jouduin vähän herätteleen itteeni, ettei ne nyt oikein voi alkaa, vaan tää on jotain muuta.. Ihan ensimmäisten viikkojen aikana oli tuntunut samanlaista, mutta en ollut oikein varma, onko enää tässä vaiheessa hyvä tuntea näin. Ensin mietin, että täytyy odottaa jossain istuen että mies tulee töistä ja hakee mut kotiin, mutta päätin kuitenkin kävellä rauhallisesti. Kotona join lasin mehua ja menin sänkyyn makaamaan. Kolmen tunnin yhtäjaksoisen kivun jälkeen se pikku hiljaa helpotti, ja uskalsin olla normaalisti. Ei kai kyse ollut supistuksista, kun kipu ei ollut siksakkimaista, vaan oli kokoajan samanlaista, eikä helpottanut välissä?
Nyt aion kuitenkin ottaa rauhallisesti, ettei vaan kipuilu tule takaisin! :D
Ylempi kuva siis viikolta 16+0 ja alempi nyt tänään 20+0. Ja kun en omista mitään kuvanmuokkausohjelmaa, jolla osaisin muokata nämä kaksi kuvaa yhteen, saatika sitten laittaa niitä tähän blogitekstiin vierekkäin, saatte pällistellä kuvia allekkain :D
"Mm-m, puolivälissä ollaan"
"AI JAA, onpas kyllä pieni maha"
Joo, kiitos. Olen katsonut viimeiset 2 viikkoa joka päivä peiliin miettien, onko se pieni, sopiva, tai että onko kaikki kunnossa. Pientä vainoharhaisuutta peliin, ja paskamutsifiilikset ovat saman tien täällä.
"Entä jos en syökään tarpeeksi, eikä lapsi saa kaikkea tarvitsemaansa, eikä siis kasva??"
"Entä jos syön liian epäterveellisesti ja meille tulee sokerivauva??"
Ja tätä rataa.Rakenneultra on viikoilla 21+5 ja eiköhän siellä sitten selviä, onko vauva "oikeen" kokoinen. Tota ultraa on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa jo kuukauden verran, miksi se on meillä noin myöhään?? >:(
Huomaa kyllä, että kaikki muutkin odottaa ultraa, ehkä vielä enemmän kun minä ja mies. Saatiin kummitytöltä palmusunnuntaina virpomisvitsa, joka oli koristeltu vaaleanpunaisilla ja -sinisillä höyhenillä -___- ja koristelu-apuna oli toiminut miehen äiti! Anoppiin meinaa kyllä mennä välillä hermot, kun se ihan aina jaksaa muistuttaa, että poikahan sieltä on tulossa. No, 50-50 mahdollisuudet (eikä ole, sanoi mies. Suomessa syntyy enemmän poikia, kuin tyttöjä, daa) että on aika suuret mahdollisuudet olla oikeessa. Mutta viime kerralla, kun nähtiin, anoppi sanoikin että "kun sulla on noin pieni maha, niin ehkä se onkin tyttö!" WTF?! Päätä jo.. :D Kohta ei kerrota kenellekään kumpi tulee! Jos tää vatsanseudun kommentointi alkaa jo tässä vaiheessa ärsyttään, niin entäs sitten myöhemmillä viikoilla? :D
Olin eilen kaupungilla tekemässä häähankintoja, kun yhtäkkiä alkoi alavatsaan koskemaan. Tuli ihan sellainen tunne, että menkat alkais. Jouduin vähän herätteleen itteeni, ettei ne nyt oikein voi alkaa, vaan tää on jotain muuta.. Ihan ensimmäisten viikkojen aikana oli tuntunut samanlaista, mutta en ollut oikein varma, onko enää tässä vaiheessa hyvä tuntea näin. Ensin mietin, että täytyy odottaa jossain istuen että mies tulee töistä ja hakee mut kotiin, mutta päätin kuitenkin kävellä rauhallisesti. Kotona join lasin mehua ja menin sänkyyn makaamaan. Kolmen tunnin yhtäjaksoisen kivun jälkeen se pikku hiljaa helpotti, ja uskalsin olla normaalisti. Ei kai kyse ollut supistuksista, kun kipu ei ollut siksakkimaista, vaan oli kokoajan samanlaista, eikä helpottanut välissä?
Nyt aion kuitenkin ottaa rauhallisesti, ettei vaan kipuilu tule takaisin! :D
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Kun menin hakemaan todistusta, huomasin, että siinä oli väärä päivämäärä, joten se ei edes kelpaisi työkkärissä. Ja työnantaja vaan pahoitteli, että ei nyt satu olemaan mitään töitä mulle tarjolla :( Juuri kun olin toivonut, että pääsisin helpolla, eikä tarvitsisi enää hakea uusia töitä..
Viime kerralla kirjoittelin tuosta työkkäristä.. Noh, onneks ne ei vielä tuputtanu mulle mitään älyttömiä töitä! Kävin viemässä sinne työtodistusta, ja kävi ilmi, että se ei ollut oikeenlainen, joten piti soittaa työnantajalle. Se sanoi puhelimessa, että soittaa pian takaisin, ja kun soitti, kertoi heti ensimmäiseksi että "sori, olin just tekemässä uutta sopparia". Ihan niinkuin mun se pitäis tietää? Sitten kerroin asiani, ja hän lupasi tuoda henk.koht. todistuksen ensiviikon alussa. Kyseli, miten on raskaus mennyt ja kerroin, että tietty harmittaa, että en luultavasti saa enää töitä. Vielä puhelun loppuun hän totesi, että "katsotaan, mitä me sulle keksittäis". Näistä hienovaraisista vinkkailuista ehdin jo ymmärtää, että ehkäpä vanhan työpaikkani tilalle oltaiisin keksimässä jotain uutta konseptia, ja he ottaisivat mut uudestaan töihin!
Viikonloppuna paikallislehdessä oli ilmoitus marjanmyyjän paikasta. Mulla on siitä jo aikaisemmilta vuosilta kokemusta, joten ajattelin, että tähän mun on pakko päästä! Soitin ilmoituksessa olleeseen numeroon, ja kerroin olevani kiinnostunut. Kun sitten mainitsin äitiysloman alkavan 18.7. mies puhelimen toisessa päässä meni ihan paniikkiin ja rupesi keksimään vaikka mitä tekosyitä miks mun työkokemus ei ole yhtään eduksi ym ym. että en sitten päässyt edes haastatteluun. Tajusin, että mun on ihan helvetin vaikee saada enää yhtään mitään töitä, jos kerta työkokemuksella ei pääse edes kesätöihin enää. Tää masentaa mua jotenkin hirveesti, vaikka kuitenkin tajuan, että mulla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia enää :(No mutta, olo on viime viikkoina ollut mitä mainioin, ja olen saanut kaikenlaista aikaiseksi. Tämän hetken oireet on kyllä sieltä iisimmästä päästä, ja luulenkin, että tätä ei kestä enää kauaa. Mitä oireita mulla sitten on ollut?
Hirveä jano iskee ihan missä tahansa, ihan milloin tahansa. Sillon on pakko saada vettä, ja äkkiä!! Olenkin varautunut tähän kiusalliseen vaivaan 2dl Smoothie-pullolla, jonka täytän laukkuun aina ennen kauppaan lähtöä. Kuitenkin yleensä se jano tulee aina silloin, kun sitä juomapulloa ei ole mukana :DHuonovointisuus tulee vain enää jos haistan jotain todella pahaa, tai sitten kun on liian kova nälkä. Eli ei enää joka aamuista oksentelua, jee!
Mahaa on kutittanut jo jonkun aikaa, vaikka koitankin sitä joka päivä öljytä.
Tunteet eivät ole olleet pinnassa usein, ja yleensä liikutun vain iloisista asioista(mm. kerran katsoin korealaista Arirang-kanavaa. Sieltä tuli ohjelma, jossa korealainen tyttöbändi tuli keikkailemaan Eurooppaan ja muutamat fanitytöt pääsivät tapaamaan heitä konsertin jälkeen. Ja meikä tyttö rupee vollottamaan. En edes tiennyt bändiä, joten en ymmärrä, miksi piti alkaa itkemään? :D). Kerran raivostuin miehelle pahemmin aika pienestä jutusta, mutta en kokenut sen olevan mitenkään poikkeavaa normaalista käytöksestäni :D
Migreeni iskee heti, jos en huolehdi ruokailusta. Yli kolmen tunnin syömättömyyden jälkeen alkaa päässä jyskyttää ja se on menoa sitten. Siinä tilanteessa ei kelpaa kuin burana, pimeä, hiljainen huone ja sänky. Kun nyt kuitenkin tiedostan tämän, on ollut helpompaa pitää migreeni loitolla.
Nyt ulkona sataa lunta, ja meikäläinen alkaa valmistaa macaronseja häihin!
Cinnamonrollgirl ja pikkuinen 19+5
kuvat täältä ja täältä
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Neuvolassa
Eilen kävin neuvolassa, ja tällä kertaa paikalla oli mun oma terveydenhoitaja, eikä sijainen. Varasin ajan jo kahdeksaksi, että mieskin pääsee mukaan ja sen jälkeen töihin, mutta ei se halunnut tulla. On kuulemma liian vähän rahaa tulossa muutenkin, nyt kun mun työt loppu.. Noh, lähdin jo kävelemään neuvolalle päin, kun huomasin, että eihän mulla ole sitä korttia mukana! Äkkiä soitto miehelle että muistaisko se missä se on, ja takaisin kotiin :D Siinä muutaman minuutin pengottuani oli pakko todeta, että ei löydy, ja myöhästyn pian jos en lähde. Hyvä kun viimeeksi mä olin hukannut sen kortin, ja nyt en löytänyt sitä uutta korttia mistään :D Siinä sitten koitin selitellä että unohtui kotiin ja varmaan joku dementia on iskenyt :D Onneksi tää terkka oli kauheen ymmärtäväinen ja sanoi vaan, että jos sinne ultraan sitten otan mukaan :P
Noh, joka tapauksessa, pissa oli puhdas, vauvan sykkeet ok, olisikohan ollut 140. Vielä päivää aikaisemmin oli taas tullut uutta vuotoa, jonka takia oli hyvä päästä kuuntelemaan, että vielä se sydän lyö :) Kerroin tästä neuvolan tädille ja hän sanoi, että se vuotelu voi kestää kauankin. Onhan tätä jatkunut jo kolmatta viikkoa siitä edellisestä lääkärikäynnistä.
Neuvolassa totesin, että miehen olisi ollut hyvä tulla paikan päälle, kun multa kyseltiin meidän perhekuvioista, enkä mä oikein osannut vastata siihen, millainen lapsuus miehellä on ollut. Seuraavaan käyntiin kuulemma olisi hyvä saapua, nimittäin sillon keskustellaan isyyslomista sun muista miestä enemmän koskevista asioista.
Multa kysyttiin myös, että tunnenko vauvan liikkeitä vielä. En ole oikein varma, jotain siellä mahassa tuntuu päivittäin, mutta onko ne sitten liikkeitä vai ei, sitä en tiedä :D
Kuva täältä
Ensimmäisen kolmanneksen vaivat, kuten pahoinvointi ja rintojen kipeys on selätetty melkein kokonaan. Nyt kun masu alkaa kasvaa, tuntuu navan ympäriltä välillä varsin piukealta, ihan kuin se plopsahtaisi pian ulos :D En tiedä, johtuuko mahan kasvu suurimmaksi osaksi turvotuksesta. Kun ensimmäisellä kolmanneksella kärsin jokapäiväisestä ripulista ja mahakrampeista, niin nyt näyttää siltä, että ummetus on tulossa kuvioihin :/ Viimeeksi punnitsin itseni ystävänpäivänä, 51kg ja nyt 52,5kg. Kai se hidas aineenvaihdunta vaikuttaa? :D Mutta silti jaksan aina vähän hämmästellä sitä, kuinka ennen raskautta painoin n. 59kg ja olin varautunut ainoastaan painon huimaan nousuun. Sitten se laskikin noin paljon :O Ainakaan ei sitten haittaa kun niitä raskauskiloja alkaa tuleen :D
Hääjärjestelytkin sujuvat taas pikkasen paremmin. Eilen sain tehtyä kutsukortit valmiiksi, enää pitää viedä postiin. Ja hääpuku on viimeistelyä vaille valmis! Kangasvalinnan takia puvusta ei tullut aivan samanlaista kuin mitä mallikuvassa, mutta olen silti erittäin tyytyväinen. Olemme tehneet pukua kaason kanssa meillä, mutta eilen hän halusi, että menemme hänen luokseen. Perheessä on koira, jonka takia mua ei ihan hirveesti huvittanut lähteä, mutta en nyt viitsinyt kieltäytyäkään. Lopputulos oli kuitenkin aivan kauhea: mua alkoi ahdistaan henkeen heti ensimmäisen tunnin aikana tosi pahasti, koska oon näköjään jotenkin superyliherkkä kaikkien mun allergioiden kanssa raskauden aikana :( Sitten kun ruvettiin silittämään pukua, huomasin, että koko helma on ihan täynnä mustia koiran karvoja :( Siinä vaiheessa pikkasen vitutti, kun ei edes saatu niitä millään pois! Sanoin kaasolle että on kyllä parempi jos seuraavat kerrat ollaan meidän luona. Vedin koko illan astmalääkettä, jota ei edes saisi käyttää raskauden aikana :( Tuli kauheet paskamutsi-fiilikset mut pakko mun oli sitä ottaa et pystyin meneen edes nukkumaan :(
Nyt mulle on tullut astmakohtaus ruoka-aineesta ja eläimestä (ennen raskautta nää allergiaoireet oli paljon lievempiä). Innolla jään odottamaan mitä tuleva kevät ja siitepölykausi tuo tullessaan. Vähän lupailis jotain saman suuntaista, mutta toivottavasti ei! Muuten muutan jonnekkin siitepölyttömään valtioon ja tuun takas vasta elokuussa :D
Noh, joka tapauksessa, pissa oli puhdas, vauvan sykkeet ok, olisikohan ollut 140. Vielä päivää aikaisemmin oli taas tullut uutta vuotoa, jonka takia oli hyvä päästä kuuntelemaan, että vielä se sydän lyö :) Kerroin tästä neuvolan tädille ja hän sanoi, että se vuotelu voi kestää kauankin. Onhan tätä jatkunut jo kolmatta viikkoa siitä edellisestä lääkärikäynnistä.
Neuvolassa totesin, että miehen olisi ollut hyvä tulla paikan päälle, kun multa kyseltiin meidän perhekuvioista, enkä mä oikein osannut vastata siihen, millainen lapsuus miehellä on ollut. Seuraavaan käyntiin kuulemma olisi hyvä saapua, nimittäin sillon keskustellaan isyyslomista sun muista miestä enemmän koskevista asioista.
Multa kysyttiin myös, että tunnenko vauvan liikkeitä vielä. En ole oikein varma, jotain siellä mahassa tuntuu päivittäin, mutta onko ne sitten liikkeitä vai ei, sitä en tiedä :D
Kuva täältä
Ensimmäisen kolmanneksen vaivat, kuten pahoinvointi ja rintojen kipeys on selätetty melkein kokonaan. Nyt kun masu alkaa kasvaa, tuntuu navan ympäriltä välillä varsin piukealta, ihan kuin se plopsahtaisi pian ulos :D En tiedä, johtuuko mahan kasvu suurimmaksi osaksi turvotuksesta. Kun ensimmäisellä kolmanneksella kärsin jokapäiväisestä ripulista ja mahakrampeista, niin nyt näyttää siltä, että ummetus on tulossa kuvioihin :/ Viimeeksi punnitsin itseni ystävänpäivänä, 51kg ja nyt 52,5kg. Kai se hidas aineenvaihdunta vaikuttaa? :D Mutta silti jaksan aina vähän hämmästellä sitä, kuinka ennen raskautta painoin n. 59kg ja olin varautunut ainoastaan painon huimaan nousuun. Sitten se laskikin noin paljon :O Ainakaan ei sitten haittaa kun niitä raskauskiloja alkaa tuleen :D
Hääjärjestelytkin sujuvat taas pikkasen paremmin. Eilen sain tehtyä kutsukortit valmiiksi, enää pitää viedä postiin. Ja hääpuku on viimeistelyä vaille valmis! Kangasvalinnan takia puvusta ei tullut aivan samanlaista kuin mitä mallikuvassa, mutta olen silti erittäin tyytyväinen. Olemme tehneet pukua kaason kanssa meillä, mutta eilen hän halusi, että menemme hänen luokseen. Perheessä on koira, jonka takia mua ei ihan hirveesti huvittanut lähteä, mutta en nyt viitsinyt kieltäytyäkään. Lopputulos oli kuitenkin aivan kauhea: mua alkoi ahdistaan henkeen heti ensimmäisen tunnin aikana tosi pahasti, koska oon näköjään jotenkin superyliherkkä kaikkien mun allergioiden kanssa raskauden aikana :( Sitten kun ruvettiin silittämään pukua, huomasin, että koko helma on ihan täynnä mustia koiran karvoja :( Siinä vaiheessa pikkasen vitutti, kun ei edes saatu niitä millään pois! Sanoin kaasolle että on kyllä parempi jos seuraavat kerrat ollaan meidän luona. Vedin koko illan astmalääkettä, jota ei edes saisi käyttää raskauden aikana :( Tuli kauheet paskamutsi-fiilikset mut pakko mun oli sitä ottaa et pystyin meneen edes nukkumaan :(
Nyt mulle on tullut astmakohtaus ruoka-aineesta ja eläimestä (ennen raskautta nää allergiaoireet oli paljon lievempiä). Innolla jään odottamaan mitä tuleva kevät ja siitepölykausi tuo tullessaan. Vähän lupailis jotain saman suuntaista, mutta toivottavasti ei! Muuten muutan jonnekkin siitepölyttömään valtioon ja tuun takas vasta elokuussa :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)