Neuvolalääkärissä

Palasin tänään takaisin työharjoitteluun. Töitten jälkeen oli toinen neuvolalääkärikäynti.
Aluksi kävin th:n luona, joka otti verenpaineen (ok), hemoblobiinin (124) ja painon (57kg, eli +2kg, 500g/vk). Myös pissa oli puhdas.
Lääkäri kyseli aluksi kuulumisia, ja koska viimekertainen lääkäri oli lopettanut tyyliin saman tien työt tuolla kun oli aloittanutkin (hyvä vaan niillä ihmissuhdetaidoilla), oli mulla nyt eri lääkäri. Kerroin, että harkkasupistuksia on ollut, välillä aika paljonkin, joten hän teki sisätutkimuksen, jossa katsottiin onko kohdunsuu kiinteä ja kiinni. Samalla kuunneltiin sydänäänet, jotka oli myös tälläkin kertaa +140. Sf-mitta oli 23cm (viimeeksi 21cm yläkäyrän yläpuolella) ja nyt keskikäyrän alapuolella. Lääkäri kuitenkin totesi, että mitta saattaa olla vähän alakanttiin, koska hän mittasi vasta ensimmäistä kertaa, niin tulos ei ole yhtä luotettava, kuin että sama henkilö mittaisi joka kerta.
Siinäpä näitä kuulumisia tältä kertaa :) Huomenna on imetysneuvontaa ja viikonpäästä vauvanhoitotunti.

Synnytysvalmennus

Maanantai-iltana keuhkot tuli kauheen kipeeksi. Menin kuitenkin tiistaina normaalisti työharjoitteluun, mutta jo tunnin jälkeen mun oli pakko sanoa, että lähden kyllä lääkäriin tarkistuttamaan tilanteen. En voinut ollenkaan seistä, kun pyörrytti koko ajan, samalla oksetti ja ne keuhkot oli tosi kipeet. Tilasin sitten taksin alle 2km matkalle terveyskeskukseen, kun en viitsinyt lähteä rasittamaan itseäni ajamalla sinne pyörällä. Lääkäri oli joku ulkomaalainen, ja se kuunteli vaan keuhkot ja kirjoitti antibioottikuurin. Se oli jo lähettämässä mua pois, kun sanoin, että eikö muka tarvitse ottaa tulehdusarvoja? Hän sanoi vaan, että ei tarvitse, selvä löydös on keuhkoissa. Mutta kun mä siinä aikani vaadin, niin hoitaja tuli ottamaan pika-CRP:n, jonka tulos oli sitten 81. Jos se on alle 100, niin pitäisi pärjätä omahoidolla. Mun mielestä se oli hyvä tarkistaa, kun oli jo noin paljon koholla eikä mulla ole ollut kuumetta kuin 37.1 astetta. Lääkäri muuten höpisi koko ajan että ensimmäisellä kolmanneksella sitä ja tätä.. Oli ihan pakko kommentoida, että oon jo kuudennella kuulla :D Hitto enää pari viikkoa niin viimeinen kolmannes pyörähtää käyntiin!! Mikä ensimmäinen kolmannes?? Todella asiantunteva lääkäri :D
Olen nyt tämän viikon saikulla keuhkokuumeen takia. Harmittaa ihan hirveästi, koska sitten on enää kolme viikkoa työharjoittelua jäljellä! Ja muutenkin, kun heti Roomasta palattuamme saankin tällaisen tyhmän taudin :( Vauva on kuitenkin potkinut oikein reippaasti, ja se piristää mua joka kerta, kun makailen sängyssä ja yks touhuaa hirveesti :)

Lepäilin koko päivän, ja illalla menimme synnytysvalmennukseen. Kaikenkaikkiaan asiat oli (mulle, ei ehkä miehelle) tuttuja entuudestaan, mutta saimme kuulla, että kesän ja loppukesän synnyttäjille ei ole ollenkaan sairaalaan tutustumista. Oli kiva, että th kertoi millaista on meidän sairaalassa, niin jäi edes joku mielikuva siitä paikasta ennen synnytystä :) Toinen vähän vieraampi asia oli erilaisten puudutusten kavalkadi, josta meille kerrottiin, mutta kuulemma meidän kaupungissa suositaan yleisesti epiduraalia.
Lapsimessujen luentojen jälkeen aloin miettimään, haluanko sittenkään mitään puudutusta. Enhän mä todellakaan voi vielä tietää, millaisia on synnytyskivut, ja pärjäisinkö ilman kivunlievitystä, mutta kun kuuntelin yhden osteopaatin selostusta epiduraalin vaikutuksesta, se pisti kyllä miettimään. Osteopaatti kertoi, että jos äiti ottaa epiduraalin kovien supistusten takia, ne loppuvat. Seuraavaksi tarvitaan siis oksitosiini-tippa vauhdittamaan supistuksia. En nyt muista ihan tarkkaan, miten tämä meni, mutta supistuksista saattaa tulla oksitosiinin takia niin kivuliaita, että tarvitaan puudutusta. Että kierrettäisiin koko ajan kehää.. Ja taisi niillä supistuksilla olla jotain vaikutusta vauvan laskeutumiseenkin, että jos niitä ei ole, vauva ei laskeudu, synnytys kestää ja pahimmassa tapauksessa voidaan joutua tekemään hätäsektio, tai jotenkin näin se meni.
Siitä en ole ihan samaa mieltä, että luomuna synnyttäminen olisi jotenkin voimaannuttava kokemus (mä inhoon sitä kun joku puhuu synnytyksestä voimaannuttavana, sehän nähdään...) äidille ja mitä kaikkea höpö höpöä saman osteopaatin suusta kuulin.. Kyllä se silti pistää miettimään, että pystyisinkö olemaan ilman epiduraalia/muita lääkkeellisiä kivunlievityksiä?

Lopuksi mainitsen vielä, että oon nyt käyttänyt kohta 2 viikkoa liivinsuojia maidontuotannon käynnistymisen kunniaksi. Toisesta rinnasta tulee enemmän maitoa kuin toisesta, hassua. Tuntuu ihan hirveältä roskaamiselta vaihtaa noita joka päivä, kun niihin tulee vaan muutama pisara päivässä, mutta toisaalta ilman suojia ne olis rintsikoissa.. Tällä hetkellä mulla on käytössä Natusanin suojat, eikä niissä ole mitään moitittavaa (vielä, saas nähdä pitääkö enää imetyksen alettua).

Hääpuku ja uutta oirelistaa

Lyhyt blogihiljaisuus johtui häämatkastamme. Matkustimme Roomaan, ja sitä lämpöä on jo kauhea ikävä! Nyt olen muistellut häitä ja matkaa katselemalla kuvia :) Täytyy kyllä suositella Italiaa odottaville äideille! Meidän ei tarvinnut jonottaa 2h lippuja Colosseumille kun vartijat huomasivat, että olen raskaana :) Samoin metrossa sain aina istumapaikan, oli se kuinka täynnä tahansa. Ei tällaista vain Suomessa yleensä ole :D Suosittelen valitsemaan hotellin jonkun metroaseman läheisyydestä, sillä mulla meinas mennä jalat kaiken sen kävelyn jälkeen, kun piti vielä raahautua hotellille illalla.

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä oli mun hääpuku:

Masu taisi olla 24+3. Puku oli ihan maahan asti, en vain löytänyt sopivaa kuvaa, missä en näyttäisi ihan muumilta ja jalatkin näkyisi :D Tehtiin puku yhdessä kaason kanssa, eikä siihen ole mitään kaavoja, mutta jos joku on kiinnostunut, niin voin kyllä kertoa lisää kankaista ja tekovaiheista :)

Viimeaikoina ei ole ihan hirveästi ollut raskausoireita, mutta muutama kyllä:
-Närästys kiusaa aina välillä, joskus kahvin/rasvaisen ruuan jälkeen, mutta joskus ennen nukkumaanmenoa. Siihen en ole ostanut mitään lääkkeitä, vain juonut ison lasin vettä.
-Pahoinvointia on ollut useana päivänä viime viikolla, molemmilla kerroilla lentokoneessa, ensin menomatkalla nousussa ja tulomatkalla laskeuduttaessa. Huono olo iskee automaattisesti myös kun olen liian kauan syömättä tai yöllä juuri kun olen mennyt sänkyyn. Olenkin yrittänyt pitää ruokailuvälit n. 2-4 tunnissa ja pienet ateriat riittävät hyvin, vaikka pystyisinkin syömään jotain ihan järjettömiä määriä ilman oksettavaa ähky-oloa (joka tuli ennen raskautta joka aterialla jos söin liikaa).
-Nenäverenvuotoa on ollut muutaman kerran kun aloitin nenäsumutteen käytön. Tuskin se siitä johtuu, vaan tuosta siitepölystä.. Mutta aina se on sama sierain, ja joka kerta vuoto loppuu niistämisen ja hetken tuputtelun jälkeen.
-Jotain liitoskipujen tapaisia vihlaisuja on ollut, mutta ei mitään pahempaa.
-Myös vanhassa leikkausarvessa tuntuu napakoita vihlaisuja, kun iho venyy (ja jotkut ihonalaiset kiinnikkeet(?)).

Hankinnoista vielä sen verran, että ostimme matkarattaat, Graco Mirage-merkkiset. Löysin ne käytettyinä fb-kirppikseltä 60€:lla, ja ajateltiin, että meidän kummipoika voi käyttää tämän kesän niitä, mikäli vanhemmat vain haluavat. Aluksi ajattelin käyttää niitä vauvan synnyttyä elo-syyskuussa kaukalon kanssa. Näin mun on helppo käydä yksin kaupungilla ja kantaa vauva ja rattaat kotiin. Sitten talvella joudumme käyttämään vaunukellaria Brion Happyjen kanssa, kun niitä ei saa kätevästi kokoon. Kellari sijaitsee toisella puolella rakennusta, niin saa nähdä miten hyvin saan raahattua ostokset vauvan kanssa kun raskaita ovia olisi 5-6 matkan varrella kellarista kotiin ja kaikki lukossa xD

Tänään alkoi myös työharjoittelujakso. Kaikki oli vähän näreissään kun en tee normaalia 6-7,5 tuntisia työpäiviä, mutta mä itse tiedän, että tää neljä tuntia on mulle hyvä ja oon siihen tyytyväinen.

Cinnamonroll girl ja vauveli 25+5

Äitienpäivälahja

Nyt olen sitten virallisesti rouva ja häistä on selvitty(laitan ehkä myöhemmin kuvaa puvusta, jos joku on kiinnostunut odottavien äitien hääpuvuista). Olen myöskin saanut yöuneni takaisin. Ainoa asia, joka nyt vaivaa, on siitepöly :( Kaikista lääkkeistä huolimatta mulla on ihan kauheat oireet ja tuntuu että olisin flunssassa :O
Tällä viikolla on äitienpäivä. Olen jo pitkään ennen raskautta haaveillut, että saisin ensimmäisenä äitienpäivänäni lahjaksi bola-korun.
Reilu viikko sitten takaperin kävimme häähumusta huolimatta Lapsimessuilla mieheni kanssa. Mun piti lähinnä mennä kuuntelemaan sinne luentoja, mutta kun kiertelimme ständejä, mieheni huomasi bola-koruja myyvän pöydän. Messutarjouksena sattui olemaan tämä nätti koru 30€, ja mieheni halusi ostaa juuri sen mulle :) Oli kuulemma kaikista hienoin! :D Oli kiva päästä katselemaan koruja livenä ennen ostopäätöstä. Kokeilin myös ettei korusta lähtenyt liian kova ääni, koska olin jotain sen tapaista lukenut blogeista aikaisemmin. Messuilla ääntä ei kuullut juuri ollenkaan, johtuen ilmeisesti kovasta melusta, mutta kyllä tämä 20mm bola kuuluu vieressä kävelevälle ihmiselle, jos ollaan vähän rauhallisemmassa paikassa. Koru on kuitenkin nätti, ja vaikken ihan uskokaan, että lapsi tunnistaisi sen äänen, on musta se ajatus siinä niin ihana, että halusin tällaisen itselleni.

Raportti ja takaisin hellan ääreen...

Kaikenlaista on tapahtunut, mutta mulla ei ole ollut aikaa kirjoitella tänne, kun häät lähestyy! Häihin on siis kaksi päivää aikaa, ja mun täytyy alkaa laittamaan kaikkia ruokia! Nyt on taas menetetty niin monet yöunet tän takia, että apua... Ja varattiin pieni häämatka Roomaan, sitä kieltäkin kai pitäisi lukea jossain vaiheessa :D
Eilen oli 24+0 kun huomasin, että rinnoista tulee maitoa. Oon jo useampana päivänä nähnyt sellaista rähmän näköistä kuivunutta rinnoissa, mutta nyt tuli ihan sitä nestemäistä juttua. Tuntuu ihan kauheen aikaselta! Nyt täytyy käydä ostamassa paketti liivinsuojia :D Ajattelin, että jos tulisi tehtyä niitä kestoina itsekin, mutta se jää nähtäväksi.. Luin eilen jonkun jutun äidistä, jonka lapsi oli syntynyt rv 24+2, enkä saanut viestiketjusta selville, jäikö poika henkiin :/ Ihan hirveetä ajatella, jos meidän pikkuinen syntyisi huomenna O_O Kun menin sitten nukkumaan, vauva potkaisi jonnekkin navan lähettyville, ja maha alkoi kovettumaan siitä kohden, ja oli sitten lopulta koko maha sen tuntuinen, kun olisin jännittänyt jotain jättiläismäistä vatsalihasta :D Että jos tuo nyt oli harjoitussupistus, niin niitäkin alkaa nyt sitten olemaan. Sekin tuntuu hirveän aikaiselta, mutta toisaalta eipä tässä ole enää kuin 15 viikkoa ja 6 päivää laskettuun aikaan!! Joitain liitoskipujen tapaisia tuntemuksia on myös ollut, ehkä jostain rv 13 lähtien todella harvoin ja epäsäännöllisesti, nyt muutamana viikkona vähän useammin. En ole yhdistänyt niitä kyllä mihinkään tiettyyn toimintaan.
Keuhkopolillakin kävin, mutta sieltä ne vaan antoi yhden nenäsumutteen siitepölykautta varten. Ja uusi aika heinä-elokuulle missä sitten tarkastellaan lähemmin synnytystapaa jne :)
Tässäpä näitä oli, nyt meen tekeen täytekakut, ja toivon, että kaikki menee häissä hyvin! Ainakin on luvattu ihan kauheeta säätä, voi ei :( Tämän jälkeen elän kyllä niin rennosti loppuraskauden että!

Neuvolakäynti

En ole jostain syystä saanut aikaiseksi kirjoitella tänne torstain neuvolakäynnistä...
Olen ollut aika hämmentynyt siitä, että meille on tulossa poika. Pohdin asiaa joka päivä, ja koitan totutella ajatukseen. Parina ensimmäisenä aamuna ajattelin heti ensimmäisenä "jaha, meille on tulossa poika." Yksi laskukin jäi maksamatta kun olen koko ajan vaan ihmetellyt itsekseni :D Kävin heti maanantaina meidän kaikki lainaksi saadut vauvan vaatteet läpi, ja niitä oli ihan hirveästi!! 50-60cm bodyjä 34kpl joista itse olen ostanut 4-5 :D
Mutta siihen neuvolaan.. Eli mies oli tällä kertaa mukana, kun viimekerralla olisi jo ollut hyvä tulla. Puhuttiin meidän tunteista, että mitkä fiilikset nyt on kun sukupuoli on selvillä. Höpöteltiin yli puolet ajasta vaan kaikesta mahdollisesta kun sitten neuvolantäti sanoi että nyt pitää kiristää tahtia ja siirrytään näihin kela-asioihin, että ehditään käymään kaikki läpi :D Sain siis raskaustodistuksen kelaa varten, ja meille selvitettiin niitä loma-asioita. Lopuksi mitattiin paino, 55kg. Onneksi paino on nyt alkanut nousemaan, niin ei tarvitse huolehtia koko ajan.. Kun kysyin, että mitähän tää kätilön neuvoma herkkukielto oikein tarkotti, mulle sanottiin, että voin pari kertaa viikossa herkutella, mutta mun tapauksessa joudun kokonaan karkkikieltoon!! Alkoi vähän ärsyttään, kun vaikka kuinka sanoin, että en syö hirveitä määriä karkkia, mutta kuitenkin vähän joka päivä, niin neuvolan täti ymmärsi asian ihan kuin vetäisin joku kilon karkkia päivässä >:( Että yks karkkipäivä maksimissaan viikossa. En nää siinä mitään järkeä, jos syön viikon aikana maksimissaan 100-200g pussin niin miten se on yhtään parempi että yhtenä päivänä saa syödä vaikka puol kiloo? En ajatellu tohon oikein kiinnittää huomiota, enemmän siihen, että en syö karkkia/suklaata nostattaakseni verensokeria, koska siitä se vauva saa sitä huonoo energiaa ja lihoo.
Sitten olikin enää 5min aikaa ennen seuraavaa asiakasta, kun alettiin kuuntelemaan sydänääniä. Mä odotin sitä kovasti, kun mies ei vielä ollut kertaakaan paikalla kuuntelemassa niitä :) Aluksi lukemaksi saatiin 130, mutta pikkuinen alkoi touhuamaan ihan hirveästi, ja piilottelemaan istukan (on muuten edessä ylhäällä, unohtui varmaan viimeeksi mainita) takana. Välillä kävi vaan potkasemassa anturia ja meni takaisin piiloon, hassu :) Sitten saatiin lukemaksi 170, kun oltiin vartti niitä yritetty metsästää. Sain ajan perjantaille, että tarkistetaan vielä syke ja samalla saisin ajan lääkäriin. Seuraavana päivänä sykkeet kuului hyvin, vahvaa jumputusta ja 140.

Löysin facebook-kirppikseltä Gracon Mirage-matkarattaat 60e:llä ja käytiin ostamassa ne. Tarkoitus olisi ostaa myös Gracon kaukalo että mä voisin syksyllä käydä kaupungilla helposti tällä yhdistelmällä kävellen, ja jaksaisin kantaa rattaat meidän hissittömään kerrostaloasuntoon. Meillä on myös pyörä-/vaunuvarasto, mutta se on toisessa päässä taloa, ja sisäkautta pitää avata monen monta ovea avaimella, että sinne pääsee. Ostosten ja vauvan kanssa ei varmaan helpointa, joten jos tämä yhdistelmä toimisi syksyllä ja sitten myöhemmin kun pikkuinen osaa istua. Talvi joudutaan selviytymään miehen siskolta lainassa olevilla Brion kombi tai happy-mallisilla vaunuilla ja ikävällä varastossa ravaamisella.

Häihin on enää 2 viikkoa, ja varmaan juurikin sen takia mä en ole saanut pitkään aikaan kunnolla unen päästä kiinni. Stressaan ehkä tietämättäni, mutta nyt olen luopunut joistakin leivonnaisista, ja melkein kaikki asiat alkaa olla hoidettuina, joten parina viime yönä olen nukahtanut ihan heti. Vessassakin käyn yleensä vasta aamuyön puolella, joskus viiden-kuuden maissa. Ollaan kovasti mietitty minne mentäis häämatkalle. Vaihtoehtoina on ollut Tukholma ja Nizza, mutta nyt yhtäkkiä viikonlopun aikana mun on alkanut hirveästi tekeen mieli lähteä Roomaan. En tiiä mitä me siellä tehtäis, mutta ruoka ja jäätelö houkuttelis :D Mies ei ole hirveästi innostunut, mutta ehkä se lämpenee vaan hitaasti :P
Nyt mä alan tekeen kakun koristeita, että ei kaikki jää vikalle viikolle!

It's a boy!

Tulin äsken ultrasta, ja pää on vieläkin ihan pyörällä...
En saanut kunnolla nukuttua viime yönä, kun jännitti ihan kauheesti toi rakenneultra.. Näin monta unta, missä me saatiin poika.. Ja sehän meille on oikeasti tulossa! Oon kai ollut vähän liian varma siitä, että tyttö on tulossa, kun nyt on pää ihan pyörällä enkä tiedä miten päin olis :D Tässä on nyt kaks juttua mitkä mua harmittaa: ensinnäkin, mulla olis ollut ihana tytön nimi valmiina, mutta pojalle EI MITÄÄN. Toiseksi, vähän pinnallisempi juttu, harmittaa kun en pääse ostamaan ihania mekkoja sun muita! :( No, ehkä mä selviän. Sanoin miehelle, että tehdään sitten niin monta lasta, että tulee myös tyttö! :D Mutta mä luulen ettei se vähään aikaan halua lapsia, kun tää on ollut niin huolestuttavaa tähän asti :P
Muistin vasta kotona, että eihän sitä verenpurkauma-tilannetta katsottu ollenkaan! Vaikka se piti selvittää tässä ultrassa :( Vuotoa ei ole ollut, mutta nyt kun kävin äsken vessassa, huomasin pari nuppineulan kokoista punaista länttiä housuissa ja nyt kyllä harmittaa etten itse muistanut siitä kysyä! Se on sitten uus ultra, jos tulee runsasta vuotoa ja kipuja. Turhauttavaa kun nyt olis voitu se asia tarkistaa samalla..
Tässä vielä kuva meidän beibistä peukku suussa <3:

Kaikki oli ok, ja liikkeetkin ++. Pää-perämittaa ei taidettu saada ollenkaan, mutta painoarvio oli 465g. Kätilö sanoi, että poika kasvaa nyt yläkäyrillä, että ei sitten ylimääräisiä herkkuja tai tämä 159cm likka saa synnyttää 4,5kg vauvan :D Tällä hetkellä arvioitu syntymispaino oli 3,5kg, nice. Tätä mä vähän olin pelännytkin, että tulee iso vauva.. Kun mies on 190cm paremmalla puolella, voi siitä tulla joko pieni tai iso lapsi :D Mutta siis pitäisikö tässä nyt vaihtaa kermajuusto kevyt-versioon ja kevytmaito rasvattomaan vai tarkoittaako toi herkuttelu hampurilaisia ja karkkia ym?

Hauskaa, kun luin just eilen yöllä jutun astmapotilaiden vauvoista, että ne on tavallista pienempiä ja voi syntyä ennenaikaisina :D Ja mä oon koko ajan miettinyt että vauva on varmasti pieni, kun maha ei kauheesti näy jne.. :'D Seuraavaks sitten jännitetään mitä vaaka näyttää torstaina neuvolassa, oonko saanut paljon painoa edelliseen verrattuna. Kai se vaaka meillekin pitäisi ostaa, että voin itsekin seurata painon kehitystä, jos siihen pitää nyt kiinnittää huomiota.

Ai niin, ostettiin myös yks viikonloppu hoitopöytä, tämännäköinen:

kuva täältä

Sotkan hoitopöytä löytyi käytettynä fb-kirppikseltä, 50e. Normaalisti 129e. Meidän hoitopöytä on osina varastossa, niin en ottanut siitä kuvaa :D

Nyt meen helpottaan tätä epätodellista oloa penkomalla poikien vaatteita ja lajittelemalla ne koon mukaan! :D

Cinnamonroll girl ja pieni herra 21+5

Uusi viikko, uusi masukuva

Tänään on 21+0, eli 22. raskausviikko, jee! Laitetaan sen kunniaksi uusi kuva masusta!
Vatsa on melkein yhtä valkoinen kun seinä :D

Olen voinut jostain syystä koko päivän huonosti :( Heti aamusta oli oksettava olo, joka lähti syömällä. Sitten se tuli takaisin, kun kävin sovittamassa piilolinssejä. Toivottavasti ei ole jäädäkseen :D
Linssien sovituksen jälkeen käväisin H&M:llä, koska siellä on alkanut alet. Löytyi muutama kiva äitiysvaate, mutta sovituskopissa ja päällä ne ei sitten ollutkaan kivoja :P Huomasin sovitellessani vaatteita, että onpas maha pyöreä tänään! :D Siitä tuli jotenkin hyvälle mielelle kun mammavaatteetkin näytti kivemmalle päällä :) Ostin sitten yhden harmaan mekon jossa oli pieniä valkoisia palloja, söpöä!
Kävin äsken kysymässä työharjoittelupaikkaa tuosta läheltä, ja sanoin, että äitiysloma alkaa heinäkuussa, eikä sitä miestä näyttänyt haittaavan :) Melkein lupasi mulle paikan, mutta sanoi että laita vielä sähköpostilla tiedot niin hän lukaisee ne vielä läpi, jes! Ajattelin, että jos mahdollista, haluaisin tehdä 4 tuntia päivässä, 4 päivää viikossa, ettei sitten ainakaan ole liian raskasta. Siitä kuitenkin saa 9e/pvä enemmän työttömyystukea kuin ilman harjoittelua!
Eilen tuli kaupassa ihan hirveä jano, joka ei lähtenyt, vaikka join koko pullon vettä >:( Yritä nyt siinä janoisena miettiä mitä piti ostaa. Ostoslistalla ei ollut mm. banaania ja päärynää, mutta kun oli jano, niin ne kuullosti hyvältä ajatukselta (?) :D. Nyt sitten väsäsin itselleni banaani-päärynä-mixin ja vetelen sitä samalla kun kirjoitan. Tuntuu vaan että huuli alkaa turpoomaan, en kai mä ole päärynällekin allerginen raskausaikana? Banaania oon aikaisemminkin syönyt, niin en usko että siitä tulis.. Ärsyttävää kun ei voi tietää.. Mun pitäis varmaan käydä ostamassa epipen jos tulee joku paha anafylaktinen shokki kun ei näistä allergioista enää ota selvää.

Cinnamonroll girl ja pienokainen 21+0

Onni on..

...Kun miehellä on pitkä pääsiäisvapaa ja meillä paljon yhteistä aikaa! Paljon suukkoja ja haleja jaeltiin koko viikonloppu :)
...kun mies tunsi ensimmäisen kerran pienen pienen potkun rv 20+3 ^_^

Miten mä voinkaan olla näin onnellinen?? Tuntuu ihan, että oisin jotenkin hassusti "uudestaan" rakastunut mun mieheen! :D Kaikki tuntuu paljon paremmalta, jopa ikävien sukulaisten tapaaminen ei haittaa vaan oon hymyssä suin koko illan.

Käytiin katsomassa yhtä tonttia, mutta jää nähtäväksi, ostetaanko. Tontti oli kuitenkin pohjoisessa rinteessä, ja ilmeisesti maksaa vähän enemmän rakentaa rinteeseen. Laskutoimituksia tehdessä... :)

Oon ajatellut koko raskausajan, että meille tulee tyttö. Nyt kun ultra lähestyy, oon alkanut miettimään, että entä jos sieltä tuleekin poika? :D On vaan koko ajan tuntunut siltä, että tyttö se on, niin poikavauva ei jotenkin sovi mun mielikuviin :'D Olis jo tytölle nimikin valmiina, mutta pojalle ei mitään tietoa mikä annettais :S Turha sitä on murehtia, voihan olla että vauva on jalat ristissä koko ajan eikä sitä saa edes selville!

Olen rasvaillut mahaa tunnollisesti aamuin illoin joka päivä, eikä ainakaan vielä näy raskausarpia. Toisaalta, omat housutkin mahtuu vielä päälle hyvin, että enpä tiedä onko se maha edes kasvanut kauheesti :D Mies kommentoi yks päivä että näytän ihan kuin olisin laihtunut joka puolelta, paitsi vatsasta :O Mä en oikein osaa ottaa tohon mitään kantaa, kun ei ole vaakaakaan näyttämässä suuntaa. Eiköhän se selviä sitten ens torstaina neuvolassa. Omasta mielestä sais kyllä jo tulla niitä kiloja, eikä vaan sitä laihtumista :D

Seuraavina päivinä tapahtuu kaikenlaista, mm. huomenna on piilarien sovitusta häitä varten, hääpaikan katsastamista ja ylihuomenna tehdään hääkampauksesta testiversio. Ensiviikolla ultra ja sen jälkeen neuvola :)

Taidan heittää ulkovaatteet niskaan ja lähtee kävellen työkkäriin (varmasti olen jo vakioasiakas siellä)!

Cinnamonroll girl ja pieni kullanmuru 20+6

Puolivälissä

Nyt se 20+0 paukkuu täälläkin! Sen kunniaksi voisin julkaista pari kuvaa, jos vaikka se tyydyttäisi ihmisiä, jotka ovat joka päivä kyselemässä "MAHA, MAHA, ONKO SE KASVANUT?!?"
Ylempi kuva siis viikolta 16+0 ja alempi nyt tänään 20+0. Ja kun en omista mitään kuvanmuokkausohjelmaa, jolla osaisin muokata nämä kaksi kuvaa yhteen, saatika sitten laittaa niitä tähän blogitekstiin vierekkäin, saatte pällistellä kuvia allekkain :D

 No eipä vielä kovin moni tajuaisi tosta mahasta että oon raskaana, mutta on se kasvanut.. vähän. Saan kyllä vieläkin joka kerta kuulla, kuinka pieni maha on, kun kerron jollekulle randomille, että oon raskaana.
"Mm-m, puolivälissä ollaan"
"AI JAA, onpas kyllä pieni maha"
Joo, kiitos. Olen katsonut viimeiset 2 viikkoa joka päivä peiliin miettien, onko se pieni, sopiva, tai että onko kaikki kunnossa. Pientä vainoharhaisuutta peliin, ja paskamutsifiilikset ovat saman tien täällä.
"Entä jos en syökään tarpeeksi, eikä lapsi saa kaikkea tarvitsemaansa, eikä siis kasva??"
"Entä jos syön liian epäterveellisesti ja meille tulee sokerivauva??"
Ja tätä rataa.
Rakenneultra on viikoilla 21+5 ja eiköhän siellä sitten selviä, onko vauva "oikeen" kokoinen. Tota ultraa on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa jo kuukauden verran, miksi se on meillä noin myöhään?? >:(

Huomaa kyllä, että kaikki muutkin odottaa ultraa, ehkä vielä enemmän kun minä ja mies. Saatiin kummitytöltä palmusunnuntaina virpomisvitsa, joka oli koristeltu vaaleanpunaisilla ja -sinisillä höyhenillä -___- ja koristelu-apuna oli toiminut miehen äiti! Anoppiin meinaa kyllä mennä välillä hermot, kun se ihan aina jaksaa muistuttaa, että poikahan sieltä on tulossa. No, 50-50 mahdollisuudet (eikä ole, sanoi mies. Suomessa syntyy enemmän poikia, kuin tyttöjä, daa) että on aika suuret mahdollisuudet olla oikeessa. Mutta viime kerralla, kun nähtiin, anoppi sanoikin että "kun sulla on noin pieni maha, niin ehkä se onkin tyttö!" WTF?! Päätä jo.. :D Kohta ei kerrota kenellekään kumpi tulee! Jos tää vatsanseudun kommentointi alkaa jo tässä vaiheessa ärsyttään, niin entäs sitten myöhemmillä viikoilla? :D


Olin eilen kaupungilla tekemässä häähankintoja, kun yhtäkkiä alkoi alavatsaan koskemaan. Tuli ihan sellainen tunne, että menkat alkais. Jouduin vähän herätteleen itteeni, ettei ne nyt oikein voi alkaa, vaan tää on jotain muuta.. Ihan ensimmäisten viikkojen aikana oli tuntunut samanlaista, mutta en ollut oikein varma, onko enää tässä vaiheessa hyvä tuntea näin. Ensin mietin, että täytyy odottaa jossain istuen että mies tulee töistä ja hakee mut kotiin, mutta päätin kuitenkin kävellä rauhallisesti. Kotona join lasin mehua ja menin sänkyyn makaamaan. Kolmen tunnin yhtäjaksoisen kivun jälkeen se pikku hiljaa helpotti, ja uskalsin olla normaalisti. Ei kai kyse ollut supistuksista, kun kipu ei ollut siksakkimaista, vaan oli kokoajan samanlaista, eikä helpottanut välissä?
Nyt aion kuitenkin ottaa rauhallisesti, ettei vaan kipuilu tule takaisin! :D

Kun menin hakemaan todistusta, huomasin, että siinä oli väärä päivämäärä, joten se ei edes kelpaisi työkkärissä. Ja työnantaja vaan pahoitteli, että ei nyt satu olemaan mitään töitä mulle tarjolla :( Juuri kun olin toivonut, että pääsisin helpolla, eikä tarvitsisi enää hakea uusia töitä..

Viime kerralla kirjoittelin tuosta työkkäristä.. Noh, onneks ne ei vielä tuputtanu mulle mitään älyttömiä töitä! Kävin viemässä sinne työtodistusta, ja kävi ilmi, että se ei ollut oikeenlainen, joten piti soittaa työnantajalle. Se sanoi puhelimessa, että soittaa pian takaisin, ja kun soitti, kertoi heti ensimmäiseksi että "sori, olin just tekemässä uutta sopparia". Ihan niinkuin mun se pitäis tietää? Sitten kerroin asiani, ja hän lupasi tuoda henk.koht. todistuksen ensiviikon alussa. Kyseli, miten on raskaus mennyt ja kerroin, että tietty harmittaa, että en luultavasti saa enää töitä. Vielä puhelun loppuun hän totesi, että "katsotaan, mitä me sulle keksittäis". Näistä hienovaraisista vinkkailuista ehdin jo ymmärtää, että ehkäpä vanhan työpaikkani tilalle oltaiisin keksimässä jotain uutta konseptia, ja he ottaisivat mut uudestaan töihin!
Viikonloppuna paikallislehdessä oli ilmoitus marjanmyyjän paikasta. Mulla on siitä jo aikaisemmilta vuosilta kokemusta, joten ajattelin, että tähän mun on pakko päästä! Soitin ilmoituksessa olleeseen numeroon, ja kerroin olevani kiinnostunut. Kun sitten mainitsin äitiysloman alkavan 18.7. mies puhelimen toisessa päässä meni ihan paniikkiin ja rupesi keksimään vaikka mitä tekosyitä miks mun työkokemus ei ole yhtään eduksi ym ym. että en sitten päässyt edes haastatteluun. Tajusin, että mun on ihan helvetin vaikee saada enää yhtään mitään töitä, jos kerta työkokemuksella ei pääse edes kesätöihin enää. Tää masentaa mua   jotenkin hirveesti, vaikka kuitenkin tajuan, että mulla ei ole käytännössä mitään mahdollisuuksia enää :(

No mutta, olo on viime viikkoina ollut mitä mainioin, ja olen saanut kaikenlaista aikaiseksi. Tämän hetken oireet on kyllä sieltä iisimmästä päästä, ja luulenkin, että tätä ei kestä enää kauaa. Mitä oireita mulla sitten on ollut?
Hirveä jano iskee ihan missä tahansa, ihan milloin tahansa. Sillon on pakko saada vettä, ja äkkiä!! Olenkin varautunut tähän kiusalliseen vaivaan 2dl Smoothie-pullolla, jonka täytän laukkuun aina ennen kauppaan lähtöä. Kuitenkin yleensä se jano tulee aina silloin, kun sitä juomapulloa ei ole mukana :D
Huonovointisuus tulee vain enää jos haistan jotain todella pahaa, tai sitten kun on liian kova nälkä. Eli ei enää joka aamuista oksentelua, jee!
Mahaa on kutittanut jo jonkun aikaa, vaikka koitankin sitä joka päivä öljytä.
Tunteet eivät ole olleet pinnassa usein, ja yleensä liikutun vain iloisista asioista(mm. kerran katsoin korealaista Arirang-kanavaa. Sieltä tuli ohjelma, jossa korealainen tyttöbändi tuli keikkailemaan Eurooppaan ja muutamat fanitytöt pääsivät tapaamaan heitä konsertin jälkeen. Ja meikä tyttö rupee vollottamaan. En edes tiennyt bändiä, joten en ymmärrä, miksi piti alkaa itkemään? :D). Kerran raivostuin miehelle pahemmin aika pienestä jutusta, mutta en kokenut sen olevan mitenkään poikkeavaa normaalista käytöksestäni :D
Migreeni iskee heti, jos en huolehdi ruokailusta. Yli kolmen tunnin syömättömyyden jälkeen alkaa päässä jyskyttää ja se on menoa sitten. Siinä tilanteessa ei kelpaa kuin burana, pimeä, hiljainen huone ja sänky. Kun nyt kuitenkin tiedostan tämän, on ollut helpompaa pitää migreeni loitolla.

Nyt ulkona sataa lunta, ja meikäläinen alkaa valmistaa macaronseja häihin!

Cinnamonrollgirl ja pikkuinen 19+5

kuvat täältä ja täältä

Maha, maha, maha..

Viimepäivät on kulunut töitä etsiessä ja häävalmisteluja tehdessä. Mitään töitä ei tunnu löytyvän, ei ainakaan sellaista mitä jaksaisin tehdä ison mahan kanssa vielä kesälläkin. Laskin kelan laskurilla, että mun äitiysloma alkaisi 18.7.
Työkkärissä ne iloisesti kannustaa mua ettimään töitä, ja vieläpä monen kilometrin päästä. Mulla ei ole edes ajokorttia, ja täällä meidän kylässä ei oikein julkinen liikenne kulje, ja yks lippukin taitaa maksaa jo neljä euroa. Eli ei kannateta.
En nyt oikein tiedä, mikä olisi sellaista työtä, jota jaksais tehdä. Oman alan työt on rankkaa, 10-13 tunnin seisomatyöpäiviä saattaa helposti tulla pari-kolme viikossa. Lisäksi pitäis jaksaa nostaa 20-30kg painoisia tavaroita ympäriinsä. Enkä mä ole edes kovin vahva :D

Kun oon tän kirjotellu, lähden talsimaan sinne työkkäriin näyttämään työtodistusta ja kuuntelemaan, mitä hienoo ne on keksinyt mulle. Varmaan joudun jonnekkin 30km päähän golfkentälle töihin tekeen jotain hullunpitkää päivää.

Toinen mun mieltäni huolestuttanut asia, tai pikemminkin ärsyttänyt on, kun mun kaikki kaverit vuoron perään kyselee fb:ssä että mitä kuuluu, onko maha kasvanut? Ja joka kerta sitä saa vastata, että ihan samalta se näyttää ku ennenkin.
Muutama viikko sitten olin ihan innoissaan, kun kaverit ihasteli kasvavaa mahaa, mutta nyt se on mun mielestä vieläkin ihan saman kokonen kun sillonkin.
Tällä viikolla vein kummityttöä kerhoon, ja siellä oli puhetta että meillekin on tulossa kohta lapsi. Kerhontäti, vähän vanhempi nainen, vastasi siihen että joo, katoin kans mutta ompa pieni maha!
Sen jälkeen oon ehkä tullu vainoharhaseks, kun oon alkanut katsomaan koko ajan peiliin ja mietin et pitäskö mahan olla näillä viikoilla isompi xD Nyt mennään "jo" 18+2 ja se tuntuu musta hirveen paljolta. Painookaan ei oo tullut yhtään ylimäärästä kiloo, oon vaan laihtunut. Mikä juttu??
Koitan vaan lohdutella itteeni ajattelemalla, että ehkä meille tulee pieni vauva, tai että mun maha ei edes kasva paljookaan. Kuitenkin tällaista on ihan hölmöä miettiä tässä vaiheessa, kun se isoin kasvupyrähdys on vielä näkemättä :D

Tossa yks aamu tein itselleni aamupalaa, kun pikkuinen potkaisi mahassa. Muhun tulvi oikein iso rakkaudentunne tota pientä kohtaan <3 Se tuntui tosi hölmöltä, kun en aikaisemmin oo antanut itseni tuntea mitään kiintymystä sitä kohtaan. Nyt viikkoja alkaa oleen niin paljon, että kai mäkin pian alan tajuta että meille on oikeesti tulossa vauva!
Nyt kun alan iloitsemaan yhä enemmän, olen myös alkanut hankkia äitiysvaatteita kesäksi. Yhdet shortsit, caprit ja paidan oon vasta ostanut, mutta jos löydän jotain halpaa, niin en kyllä enää epäröi sitä ostaa! Tänään ollaan menossa miehen kanssa katsomaan paria pikkureppua vaaville. Meidän ensimmäinen yhteinen hankinta tulee olemaan sieltä tärkeimmästä päästä, not! :D

Uutta ja vanhaa projektia

Olen ollut hirveän kiireinen muutamana viime päivänä. Innostuin viimein tekemään jo syksyllä aloittamaani vilttiä kummipojalle ja sain sen valmiiksi. En todellakaan ole mikään mestarineuloja/virkkaaja, mutta koitan opetella parhaani mukaan, että osaisin tehdä jotain myös omalle lapselle. Nyt kun tuo peitto on valmis, halusin heti alkaa neulomaan jotain uutta, mutta mitä? Lueskelin blogeja ja löysin ihanien siililapasten ohjeen. No, sopivan väristä lankaa löytyi, ja mä aloin heti hommiin :) Pistän kuvaa myöhemmin, jos niistä tulee jotain julkaisukelpoista :D

Nyt kun olen työttömänä ja aamupäivät lähinnä kotona, olen koittanut alkaa väsäämään uudenlaisia välipaloja, mm. mansikka-banaanismoothieita joihin laitan päälle tota kuvassakin näkyvää Myllärin luomumysliä. Ai että tulee hyvää! Löysin kaupan pakastealtaasta smoothie-mixin missä on yksittäin pakattuja annospusseja mansikkaa, banaania ja mustikkaa. Yksi pussi blenderiin kera jugurttipikarin, ja tilkan mehua. Pyöräytetään tasaiseksi ja nautitaan myslin kanssa! Minusta ihan hyvä välipala, masu tulee täyteen ja kuitujen lisäksi siitä saa mm. kalsiumia. Yritänkin olla ilman kalsium-lisää, kun noita omiakin lääkkeitä on sen verran paljon.. Aloitin muuten taas mama-vitamiinien syönnin ja katsotaan, alkaako maha menemään joka päivä sekaisin vai auttaisko tää hidastunut aineenvaihdunta asiaa.

Nyt kun oon tehnyt kämppään  kevätsiivouksen, on mukavaa ostaa kauniita pääsiäiskukkia ja muutenkin laittaa kotia.


Meillä oli pokeriturnausilta eilen. Miehen kaverit tuli pelaamaan ja me laitettiin syötävää. Mä pelasin kuus tuntia, ja tulin kolmanneks. Sovittiin, että lopetetaan peli, kun kello oli jo yli 12 ja kaikki alkoi vähän väsymään siihen peliin. Jaettiin potti kolmeen osaan ja sain sitten kokonaiset 10e rahaa :D
Tuli taas huomattua, kuinka tää astma vaikuttaa erilailla raskauden aikana: Pelin aikana olin todella jännittävässä all in-tilanteessa, ja mulle tuli siitä astmakohtaus! :D Pistin miehen sekoittamaan kortit tilanteen jälkeen ja menin ottamaan lääkettä. Kohtaus helpotti saman tien kun tilanne laukesi ja mä voitin. Sama on jos katson jotain vähänkään pelottavaa ja jännittävää tv-ohjelmaa.. Tunnen tosi voimakkaasti sen ahdistuksen, niin, että ihan rintaan sattuu ja jähmetyn pelosta :O Ehkä elän liikaa tunteella :D

Perhevalmennusta

Oltiin eilen miehen kanssa ekassa perhevalmennuksessa. Aiheena oli "kun kahdesta tulee kolme" ja parisuhteen ylläpitäminen. Mentiin luennolle vähän sillä mielellä, että ehkei tää nyt oo se kaikista mielenkiintoisin aihe. Mies kuitenkin sanoi jälkeenpäin, että olipa hyvä että mentiin :) Mun mielestä siellä oli paljon sellasta asiaa, mitä oon lukenut aikaisemmin kirjoista ym. Oli kuitenkin ihan hyvä, että asioita käsiteltiin naisen ja miehen näkökulmasta, että me molemmat ymmärretään toisiamme sitten kun tulee perheenlisäystä.

Nyt on kyllä möyrinyt tuolla mahassa sen verran, että mä luulen et nää on niitä liikkeitä! :) Tai sit mahassa kiertää tosi pahasti monta päivää putkeen :DD Noh, ainakin mun mielestä on kiva kuvitella että ne pienet muksaukset tulee mun pikkumurulta <3

Tässä vielä tän viikon masukuva, 17+0:

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Juuri kun olin toissapäivänä pohdiskellut tätä mun työtilannetta, että jatkuuko se, vai päättyykö piankin, niin heti seuraavana aamuna esimies iski käteen tiedotteen, jossa kerrotaan firman lopettamisesta. Se siis meinaa sitä, että lauantaina on mun vika työpäivä. Yhtäkkiä onkin enää kaksi työpäivää jäljellä! Oltiin eilen tosi haikein mielin töissä, kukaan meistä ei tätä toivonut, mutta näin kuitenkin kävi. Päätös ei kuitenkaan ollut meidän, vaan ylempien johtajien.
Aluksi olin tietenkin harmissani, että joudunko nyt vielä hakemaan ennen heinäkuun äitiyslomaa jotain töitä. Kuka tällaisen raskaana olevan haluu töihin?? :( Mutta pian aloinkin jo miettimään iloisempia asioita: nyt voin tehdä kunnon kevätsiivouksen, leipoa häitä varten jne :)
Vaikka kuinka yritän olla stressaamatta, huomasin illalla että mullahan on hirvee astmakohtaus, enkä pystynyt edes nukkumaan.. Että näin vaan se vaikuttaa myös psyykkisesti, vaikkei haluaisikaan :D

Istutettiin tänään miehen kanssa muutama yrtti ja mm. mansikoita kesää varten parvekkeelle, toivottavasti onnistuvat! :) Mä oon niin suuri mansikkafani, että odotan kyllä suuresti että pääsis maistamaan omia mansikoita :D

Tässä vielä loppuun masukuva viikoilla 16+0. Mies naureskeli hulluna kun otti näitä kuvia, että ihan suutuin sille :( Kuulemma on niin huvittavan näkönen maha.. Kiitos!

Rentoudu!

Eilen vietin ihanaa vapaapäivää, kun meidän parvekkeelle paistoi aurinko ja mittari näytti +26 astetta. Keitin iltapäiväteet, pistin musiikin soimaan ja menin istumaan auringonpaisteeseen. Kyllä se kevät sieltä tulee!

Viikonloppuna töistä tullessani huomasin yhden sisustusliikkeen näyteikkunassa taulun, johon oli kirjoitettu "just relax!"
Se sai mut oikein ajattelemaan, mitä lupasin itselleni viime kesänä: lupasin, että jos joskus meille siunaantuu lapsi, niin aivan varmasti elän stressivapaan odotusajan!
Mutta kun mietin, miten tämä alkuraskaus on oikein elettykään, niin rupesi ihan hävettämään! Onhan tässä nyt ollut aihetta stressiin ja vasta muutamana viime viikkona olen alkanut oikeasti iloitsemaan raskaudesta. Tästä eteenpäin kuitenkin teen parhaani, että en murehdi työasioita (vaikka ei olla varmoja meneekö työpaikka alta ensi viikolla vaiko kenties tämän kuun lopulla), hääjärjestelyjä enkä mitään muutakaan. Vauvan hankintoja ei ainakaan tarvitse stressata, koska me saadaan melkein kaikki käytettynä ja ilmaiseksi.

Olen käyttänyt rv 5 asti jotain raskausöljyä, jonka hankin apteekista, ja nyt kun viimeeksi kävin Helsingissä, ostin tällaisen Weledan raskausajan hoitoöljyn, jonka pitäisi ehkäistä raskausarpia.


Kuva täältä

En kyllä hirveästi usko, että tällaiset mitään auttaa, mutta kokeillaan nyt kumminkin. Olen rasvaillut tissejä ja mahaa tällä kerran-pari päivässä. Tämä öljy tuoksuu jollekin yrteille tms. kasveille, joka ei ole ihan mun makuun, mutta onneksi se ei tuoksahda levityksen jälkeen. Mulla on mahassa sellainen vanha leikkausarpi, joka välillä tekee todella kipeää, kun maha alkaa pikku hiljaa venyä. Mm. sitä olen koittanut rasvailla, vaikka se ei luultavasti auta mitään. No, myöhemmin sitten pystyn kertomaan, miten tämän tuotteen kanssa kävi.

Vähän olen jo koittanut tunnustella vauvan liikkeitä, mutta ei ne vielä tunnu :D Ylläri :D

Seuraava neuvola onkin jo ensi maanantaina, jee!

Cinnamonroll girl ja pikkumuru 15+6

Kipeinä edelleen..

En vieläkään ole parantunut flunssasta, ja huomenna pitäisi mennä töihin :(
Ab-kuuri ei ole vielä helpottanut oloa, ja keuhkotkin on tullut kipeiksi. Lisäksi siitä lääkkeestä tulee aina kauhean paha olo ja oksennus, jos otan sen tyhjään vatsaan, niinkun pitäisi :( Ja sitä pitää ottaa vielä kolme kertaa päivässä, jee. Onneksi Sea band-rannekkeet on auttanut tosi hyvin, ja vie pahoinvoinnilta pahimman terän pois.
Viime yön sain nukuttua hyvin. Heräsin vasta kun miehen kello soi kuudelta ja nukuin vielä yhteentoista :D Nyt kun ei ole kuumekaan noussut, niin en ole viitsinyt soittaa lääkäriin ja pyytää saikkua.. Mutta tietenkin huomenna töissä se tulee :D

Mies on alkanut silitellä jo vähän kasvavaa masua, ja tuntuu, että hän jo odottaa innoissaan vauvan tuloa :)
Muutaman kivan nimivaihtoehdonkin olemme keksineet, mutta ehkä niitä kannattaa miettiä enemmän sitten kun tietää sen sukupuolen (rakenneultra 16.4.).

Jahas, nyt on mies tehnyt valkosipulilla höystettyä ruokaa mulle, täytyy mennä syömään(vaikkakin makuaisti on jo lähtenyt kauan sitten :D)!

Flunssa iskee :(

Täällä käytiin taas keskiviikkona lääkärissä ja ultrassa, kun alkoi hirveä vuoto aamuyöstä. Tällä kertaa olin ihan varma, että nyt se on menoa. Sain varattua ajan yleislääkärille, joka sitten teki sisätutkimuksen ja totesi, että tällä hetkellä ei tule vuotoa. Kohtukin on jo miltei navan kohdalla. Olenkin ihmetellyt, kun on viimeaikoina tää maha ollut kauhee pömppis, ehkä johtuukin siitä :D Jokatapauksessa, lääkäri kirjoitti sunnuntaihin asti sairaslomaa, ja meidät lähetettiin ultraan. Siellä kätilö näki, että kohdun seinämässä on pieni verinen hyytymä, joka poistuu omia aikojaan. Se ei vaikuta vauvaan mitenkään, joten päätin sitten mennä takaisin töihin seuraavana päivänä. Onneksi tämä selvisi, muuten olisin taas ollut paniikissa, kun tää ei vaan lopu..

Nyt sitten tulin kipeeksi, kai mullakin on joku flunssa tulossa :/  Tavallisesti mulla on lauantait vapaina, mutta nyt parina lauantaina joudun meneen töihin. Tosi kiva, kun just nyt lepo ois ollut hyvä juttu ja töissäkin kaikki mua kipeempiä.
En saanut yöllä kunnolla nukuttua kun nenä oli ihan tukossa :( Yleensä mulle tulee heti keuhkokuume, jos on flunssa ja kuumetta, joten meen kohta hakeen apteekista antibioottikuurin. Sit ei ainakan toivottavasti tarvis sairaalareissua. Nyt on niin vaikeeta ennustaa, miten helposti se sit tulee mulle, niin parempi pelata varman päälle..

Häävalmistelutkin etenee hyvää vauhtia. Kävin ostamassa Helsingistä kutsukorttimateriaalit, ja pian on hääpukukin valmis. Sitten täytyy alkaa leipomaan tarjottavia ja askarrella kortit!

Kai tästä pitää lähtee apteekin kautta töihin, tänään kulutetaan paljon nenäliinoja..

Lääkäri ja np-ultra

Tiistaina oli keuhkopoliklinikkakäynti. Mulla on paha astma, joten sitä seurataan puolivuosittain, ja nyt ilmeisesti ainakin muutaman käynnin verran raskauden aikana.
Lääkäri oli oikein mukava, ja puhuttiinkin koko aika vain seuraavan kevään siitepölyongelmista (lisäksi elämää hankaloittamaan kauheat allergiat) ja miten raskauden kanssa täytyy käyttää lääkkeitä ym. Äitini tuli mukaan, ja samalla sain häneltä kyydin. On hyvä olla joku toinen siinä vieressä, kun ei koskaan tule ajatelleeksi kaikkea mitä pitäis kysyä!
Neuvolakäynnillähän mitattiin myös paino, jolloin sanoin, että on varmaan noussut 57kg:sta että kannattaa mitata uudestaan. Vaaka näytti vain 53kg :( Arvelin sen johtuvan oksentelusta, mutta nyt kun en enää Sea Band-rannekkeiden takia ole oksennellut, niin toinen vaihtoehto on ripuli. Se on nyt vaivannut koko odotusajan, ja näköjään laskee painoa, sillä lääkärissä se oli enää 51kg. Minusta se on huono juttu, kun olen valmistautunut siihen, että paino tulee nousemaan enkä edes ajatellut tätä mahdollisuutta. No, minulle sanottiin että vauva ottaa aina omansa, ja toivotaan että näin on! Jäämme seuraamaan tilannetta..
Synnytyksestä sen verran, että lääkäri arvioi spirometria-tulosten ja tämänhetkisen vointini perusteella normaalin alatiesynnytyksen olevan mahdollinen! Vielä 1½ vuotta sitten pohdin, onkohan meidän mitään järkeä yrittää lasta, pystyisinkö siihen kaikkeen astman kanssa. Sitten kun tulin raskaaksi, mietin, että voinko synnyttää normaalisti, vai täytyykö turvautua sektioon. Ennen raskautta olin sitä mieltä, että sektio olisi helppo homma ja sen haluaisin. Nyt kuitenkin olen lukenut muiden äitien kokemuksia, enkä missään nimessä halua ensimmäiseksi vaihtoehdoksi sektiota! :D Näin ollen on helpottavaa tietää, että jos tilani ei tästä raskauden edetessä huonone, normaali alatiesynnytys on mahdollinen. Jos meidän paikkakunnalla on mammajoogaa, haluaisin aloittaa jo ihan siitäkin syystä, että hengitystekniikat auttaa sitten synnytyksen jälkeenkin.

No sitten se niskapoimu-ultra. Lähdettiin töistä kesken kaiken ultraan, ja siellä kaikki oli ok. Mua alkoi varsinkin alussa ihan hirveesti naurattaan kun pikkuinen oli niin hassun näköinen! Koitin hillitä siinä itteeni kun kätilö kertoi meille missä mikäkin elin on :D Hieman tuli tippa linssiin, ainakin mulla :D En tiedä miehestä :D Kätilö oli todella mukava, ihan kun oma äiti olisi ollut siinä kertomassa! Hän mittasi kaikki nenänvarret, reisiluut ja niskaturvotuksen, joka oli muuten 0,9mm. Yhdessä veriseulan kanssa riski saada esim. Down-lapsi on 1:100 000.
Sydän löi hienosti, syke oli + ja samoin liikkeet. Pikkuinen vastasi viikkoja, eli 13+0 ja la ei muuttunut siitä 22.8.

Tässä vielä kuva kullanmurusta, siellä se heiluttelee! <3

12+4

Tällä viikolla siirryttiin toiselle kolmannekselle! Välillä aika tuntuu menevän niin hitaasti, välillä taas todella nopeasti :D

Varasin ajan niskapoimu-ultraan, se on ensi keskiviikkona. En saanut muuta aikaa, joten joudumme menemään sinne kesken työpäivän. Onneksi se kuitenkin sopi pomolle.
Viimeaikoina olen miettinyt, että mitä jos np-ultrassa kaikki ei ole hyvin, ja meille olisi suurella todennäköisyydellä tulossa esim. down-lapsi.  Tällä hetkellä se herättää mussa niin ristiriitaisia tunteita, että en tiedä, miten siitä jatkettaisiin. Emme ole miehen kanssa kauheasti puhuneet asiasta, enkä ole varma, mitä hän ajattelee. Ennen raskautta olin ehdottomasti sitä mieltä, etten halua kehitysvammaista lasta, mutta nyt kun on raskaana, ajattelen vain, etten halua keskeyttää sitä kevyin perustein. Jos nyt vauvalta puuttuisi puolet aivoista, eikä olisi mahdollisuutta selvitä, tilanne olisi tietenkin toinen. Mutta palaillaan tähän asiaan sitten keskiviikon jälkeen, jos on tarvis.

Häitäkin olemme järjestelleet kovalla vauhdilla. Näyttää siltä, että teemme kaason kanssa yhdessä puvun mulle. Ihan hirveän iso mahan ei pitäisi vielä n. viikoilla 20 olla, mutta saan ainakin sellaisen puvun mistä pidän, eikä tarvitse stressata sopiiko kaupan puvut (:
Eilen kävimme katsomassa materiaaleja kutsukortteihin, ja nyt pitäisi vielä kokeilla, tuleeko hyvä lopputulos.
Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä katsomassa juhlapaikkaa ja varata kirkko!