keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Heinäkuun alku

Nyt on muutto takana päin, asumme nykyään rivitalokolmiossa. Poika sai oman huoneen, ja me laitellaan kämppää pikku hiljaa kuntoon.. Muutosta on vasta päiviä, mutta poika nukkuu jo hienosti omassa huoneessaan. Ei kiipeä meidän väliin joka yö, onneksi. Sitten parin viikon päästä lähdetään Italiaan, ja sen jälkeen alamme opettaa poikaa nukahtamaan yksin omaan huoneeseen...
2-v neuvola on varattu, pottailu ei ota onnistuakseen. Ruoka ei maistu. Tämmöistä meillä. 

Tänään on kp 28, joka taitaa muuttua kp 1:ksi. Tiputtelua on ollut taas joka välissä, ja fiilis huono. Seuraava yk on jo neljästoista. Edellinen raskaus alkoi yk 10/11, en enää muista kumpi.. 
Seuraava kierto menee kokonaan hukkaan, kun olemme Italiassa eri kaupungeissa, eikä petipuuhille taida löytyä aikaa.. 
Hirveä masennus päällä, olen suunnannut ajatukset jo syksyyn, vaikka ei olla oikein eletty vielä kesääkään. Seksi ei maistu (en tiedä onko kunnolla maistunut synnytyksen jälkeen, mutta varsinkin yrityskuukausien kuluessa eteenpäin, tunne vain vahvistuu), mikään ei huvita. 

Poika oppii hiljalleen uusia temppuja ja äänteitä. Osaa kääntää rattia niinkuin isi, ja eilen sanoi "tippu!" mun perässä. 
Toisaalta taas uhma on tullut ihan kamalan vahvana, tänäänkin mulla meni hermot kun miehen perhe oli kylässä ja yritin antaa ruokaa pojalle. Tämä kieltäytyi parin lusikan jälkeen ja rupesi pää punaisena vääntään mun käsiä irti jne. anopin mielestä tais olla kauhean hauska taistelu, kun se sanoi muille: "kattokaa!" ja siinä kihersi. Huono päivä muutenkin, ei jaksa tuollaista kattella ollenkaan (kumpaakaan). Haluan nyt vain velloa  tässä menetyksen (minkä?) surussa, jota kukaan lähipiiristä ei tunnu ymmärtävän.