sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Mä jätän tän tähän.

Ei tuonut yk 18 meille toivottua tulosta. Sovittiin miehen kanssa, että tämä jää nyt viimeiseksi yrityskierroksi. Olen palaamassa Japanin-matkan jälkeen töihin (heti kun jotain löytäisin), eikä se varmaan matkan aikaankaan olis hauskaa kärsiä aamupahoinvoinnista. Nyt teoreettinen laskettu aika ajoittuisi elo-syyskuun vaihteeseen, jolloinka voisin olla yhtä soittoa kotona ilman, että pojan tarvitsisi mennä päiväkotiin. 

Mulla oli vähän huonoja kokemuksia pojan odotusajalta, kun meni työpaikka alta kolmannella kuulla. Sitten tein enää lyhyen työharjoittelupätkän ennen laskettua aikaa, koska en löytänyt työkkärin kautta uutta työtä. Saattoi hieman käydä aika pitkäksi...
No, joka tapauksessa, välttääkseni saman skenaarion uudelleen, päätin, että jätän luget ja tikut ym pois tämän kierron jälkeen. Mitään ehkäisyä en koe tähän tarvitsevani, näillä mennään. Harmillista, että puolentoista vuoden yritys päättyi näin. Olisi ollut ihanaa antaa pojalle pikkusisarus..! Kyyneleet tässä nousee pintaan, kun tämä tuntuu niin lopulliselta tuomiolta. Miehellä on vielä yksi lukuvuosi tämän jälkeen koulua, vasta sen jälkeen meillä olisi varaa isompiin tutkimuksiin. 

Saatan nyt jättää tämän blogin tähän hetkeksi, keskittyä joulun odotukseen ja perheeseeni. Onhan mulla sentään yksi lapsi ja kaksi kuukautta kotonaoloaikaa jäljellä :)
Siispä toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

maanantai 17. marraskuuta 2014

Tokiossa puolitoistavuotiaan kanssa.

Niinkuin viime postauksessa jo mainitsin, ollaan taas lähdössä Jaappaniin. 
Millaista siellä sitten oli 1,5-vuotiaan kanssa?
Tässä nyt jotain meidän matkasta, pidemmänkin tarinan voisin kirjoittaa, mutta tässä pääpiirteittäin:



Eli ostimme lennot Finnairilta, koska saimme hyvän tarjouksen. Liput ostimme lokakuun lopussa, ja matkaan lähdimme helmikuun puolessa välissä. Olimme viimeeksi vain 10 päivää, joka oli kyllä liian vähän. Matkustamiseenkin meni siitä kaksi, joten saimme kierrellä kaupunkia vain seitsemän päivää! (Tällä kerralla otimme vahingon takaisin, ja varasimme 16 päivää :D) Voitte varmaan kuvitella, millaista pojalla oli aikaeron tuoman väsymyksen kanssa? Japanissa kello on +7 tuntia, eikä laps nukkunut menomatkalla kuin kolme tuntia kymmenestä. 



Saavuimme Naritan lentokentälle aamukymmeneltä paikallista aikaa, kolmelta yöllä Suomen aikaa. Miehen kanssa nukuttiin vaivaiset pari tuntia, oli aika väsynyttä sakkia lentokentällä. 
Me ostettiin kentältä Suica+Nex-kortit, joilla pääsi lentokentältä keskustaan, ja tuo Suica on vähän niinkuin Helsingin matkakortti, käy junissa ja metroissa jne. Sillä pystyi myös maksamaan ostoksia kioskissa, joka näytti hyvin kätevältä, itse emme kokeilleet. 
Eli junalla Shinjukun asemalle, ja siellä piti kahdestakymmenestä junaraiteesta osata päätellä, mikä oli juuri meidän kotiasemalle menevä. Vaikka olimme käyneet japanin alkeet ennen lähtöä, ja kysyimme monelta ihmiseltä ennen junaan hyppäämistä, menimme kolme kertaa väärällä junalla, vasta neljännellä pääsimme oikeaan junaan ja oikealle asemalle. (Japanissa saatetaan neuvoa, vaikka väärin, jos ei tiedetä oikeaa vastausta. Tässä tilanteessa todella hyödyllistä, not!)
Olimme siis vuokranneet Koenjista kolmion. Vuokranantajamme oli mukava japanilainen nainen, joka puhui suomea. Olimme oikein tyytyväisiä valintaamme, ja vuokrasimme tällekkin kerralle saman asunnon, kuin viimeeksi. Paikan nimi on Nekotalo. 



Ensimmäinen päivä meni asunnolle löytäessä, ja ruokakaupassa käydessä. Poika nukkui vaunuissa vielä muutaman tunnin illalla, ja me kävimme sushiravintolassa syömässä. Koenjissa oli monenlaista ruokapaikkaa, ja pikkupurtavaa sai aseman läheltä kioskeista pikkurahalla. Suosittelemme erityisesti Ten'ya-nimistä tempurapaikkaa, halpaa ja erittäin hyvän makuista!

Me emme kovin monessa leikkipaikassa käyneet pojan kanssa, ainoat taisivat olla kissakahvila, jossa sai silitellä kissoja, Odaiban Hello Kitty-leikkialue, ja Harajukun puistoalue sunnuntai-iltapäivänä, kun kaikki muut paikat oli suljettu. Seuraavalle matkalle varasimme jo liput Ghibli-museoon, koska poika rakastaa niitä piirrettyjä yli kaiken. Kuuleman mukaan museossa pääsee myös ison kissabussin sisään! 
Olemme myös ottaneet selvää useista puistoista ja leikkipaikoista, just in case, jos meillä on aikaa.  



Paikallisia ruokia tuo silloin niin rajoittunut poikamme söi uskomattoman hyvin, hänelle maistui kaikki riisistä nuudeliin. Kaupastakin sai alle eurolla onigirejä, joita ostimme joka päivälle lounaaksi pojalle. Myös 2,5dl maitopurkkeja myytiin, tosin vaativat kylmäsäilytyksen. 
Teimme aamiaisen aina itse asunnolla. Kaupoista oli vaikeaa löytää voita (ostimme monta kertaa voipaketin näköistä juustoa), ja paahtoleivätkin oli kahden normaalin paksuisia, pahvin makuisia vehnämötiköitä. 
Onneksi kaupoista sai myös kaikenlaisia hedelmäkuppeja ja valmisruokia. 





Vaikka mieleistä ruokaa löytyikin, oli vaippoja ja tutteja(sekä vauvanruokaa) erittäin vaikeaa löytää! Tutteja oli yksi kappale myynnissä Isetanin kauppakeskuksessa Shinjukussa, ja toisen samanlaisen löysimme Odaibasta Venus fortin kauppakeskuksen alimman kerroksen kaupasta, jossa myytiin myös vaippoja. Mä olen sen verran epäileväinen ja vannon liberojen nimeen, että ei ostettu paikallisia vaippoja ollenkaan, vaan otettiin omat Suomesta, ja hyvä niin. 

Meidän vaaleatukkaista poikaa jaksettiin ihastella niin junissa, hisseissä, kuin ravintoloissakin. Taisi poika alkaa kerran itkemäänkin, kun muutama parikymppinen vaateliikkeen myyjä tuli liian kovaan ääneen kiljumaan japaniksi söpöä pojan juuri herättyä päiväunilta! :D



Liikuimme pääasiassa junalla, ja täytyy kyllä sanoa, että jos olisin itse ollut yksin pojan kanssa matkalla, ei liikkumisesta olisi tullut mitään! Suurimmassa osassa metroja ja junia ei ollut ollenkaan hissejä, tai ne oli jossain toisessa päässä laituria. Meillä meni suunnaton määrä aikaa etsiä hissejä, odottaa seuraavaa junaa jne, koska meillä oli vaunut. Onneksi mies jaksoi aina kantaa lapsen vaunuissa portaat ylös, jos (ja kun) hissejä ei ollut. Ja junatkin tulivat muutaman minuutin välein, jos emme mahtuneet kyytiin ruuhka-aikana. 
Kannattaa kyllä välttää aamu-ja iltaruuhkia vaunujen/lasten kanssa, ettei tuhlaa aikaansa junia odottaessa. Yksi vinkki: me menimme yleensä viimeiseen junavaunuun, koska siellä ei ollut niin täyttä, ja koska siellä oli yleensä konnari, jolta pystyi kysymään, meneekö tämä juna sinne, minne me haluamme (vastaus oli sitten hankalampi ymmärtää, välillä.). 

Hanavesi on juomakelpoista, tosin maistui aivan kloorille. Mutta kyllä siitä puurot keitti ja hampaat pesi. 
Kuulin ennen matkaa, että yleisiä vessoja on vaikea löytää. Mun mielestä jopa invavessaan oli helppo päästä, ja niissä oli hyvä vaihtaa vaippa ja käydä itse samalla asioilla. Invavessoissa oli myös usein ne kuuluisat napit, joita painamalla sai istuimen lämmityksen tai vaikka alapääpesun :D
Tosin omat saippuat ja pyyhkeet kannattaa olla vessapaperin lisäksi, että saa kädet pestyä kakkavaipan vaihdon jälkeen. 



(Sorry huonot puhelinkuvat, tällä hetkellä pääsen päivittämään blogia ainoastaan puhelimella. )

Mainitaan vielä, että otimme koko porukalle a-ja b-hepatiittirokotukset ennen matkaa. 
Ostimme myös matkaa varten kätevät kaupunkivaunut, Bugaboot. Ilman niitä matka olis voinut olla vähän vaikeempi tehdä. 
Ja vaikka pojan ensimmäinen lento ei ollut sieltä parhaimmasta päästä, kotiinpaluu meni paljon paremmin: hän nukahti isin syliin, ennen kuin kone oli rullannut kiitoradalle, nukkui pari tuntia, leikki, ja nukahti vielä ennen laskeutumista uudelleen. 

Tällainen oli meidän matkamme, toivottavasti siitä oli jollekkin hyötyä!




Kohti pimeintä vuodenaikaa

No ei tärpännyt tälläkään kertaa. Testasin parit negat jo kp 28 ja tänään on kp 31 kun menkat alkoi. Kierron pituus siis 30pvää ja yk 18.
Luget piti taas tuhrun poissa, mutta muita oireita on ollut, lisäksi vielä hengenahdistusta, joka ei oo vieläkään loppunut, vaikka lopetin luget jo 4pvää sitten. 

Ei oo kyllä suuria odotuksia enää jatkoille. Jonkinlaista luopumisprosessia olen alkanut tekemään laittamalla äitiysvaatteet myyntiin. Myös pojan hoitopöytä ja syöttötuoli saa mennä. 
On tässä takana myös jotain muuta, nimittäin lähtö Japaniin taas helmikuussa! Ehkä sen ajatuksen voimalla jaksaa lapsettomuusajatusten yli, ja voidaan keskittyä säästämään rahaa matkaa varten..? 

Me alettiin myös tän syksyn aikana käymään perhetyöntekijän juttusilla, kun alkoi tuntumaan, ettei pojan uhman kanssa enää jaksa. On tämäkin varmasti joku vaihe, kun pojan useimmiten käytetyt sanat on ei, joo ja anna. Mahtaa sitä itseäänkin ottaa päähän, kun ei tule kuulluksi ja vanhemmat saa vain arvata mitä tälläkin kertaa pitäis antaa. Meille suositeltiin sellaista loruryhmää, jossa opetellaan viittomia puheen tueksi, ja lauletaan ja leikitään lapsen kanssa. 

Näistä keskusteluista on ollut jonkun verran apua, ollaan saatu vähän uutta näkökulmaa, ja tulevilla kerroilla otetaan käsittelyyn yhteiset pelisäännöt. Tarkoittaa siis pojan kanssa käytettävistä säännöistä myös meidän huushollin kunnossapitämiseen tarkoitettuihin sääntöihin. 
Tällä hetkellä minä teen kaiken siivoamisen, ja mies vain pakon edessä, jos olen valittanut sille tarpeeksi kauan. Viiden vuoden yhdessä asumisen jälkeen se alkaa ottaa jo päähän, pitäisi sen toisen osapuolen myös tehdä ja vielä pyytämättäkin se ymmärtää. 

Kyllä mä luulen että näillä eväillä hyvä tulee. 

lauantai 18. lokakuuta 2014

Koska on meidän vuoro?!

Hiljaista on ollut, kun ei ole paljon raportoitavaa. 
Tänään alkoi kp 1 ja yk 17. 17!!! Edellinen kierto oli 30 päivää, tämä vain 25. En edes kerennyt testiä tekemään, kun ne pirulaiset alkoivat. 
Oli pakko mennä ilman lugeja, kun mulle meinas tulla keuhkokuume korkeiden allergisten tulehdusarvojen takia, kroppa on liian pitkään yhtäjaksoisesti koetuksella niistä. Ensi kierron vedän vaikka keuhkokuumeessa sen 2vko (plus tietty n.10raskausviikolle asti :'D) jos tästä raskaudutaan!! Mulla alkaa toivo loppumaan, jos en vuoden loppuun mennessä tule raskaaksi, työnhaku on edessä, että on sitten jotain, kun esikoinen täyttää kolme elokuussa :/

Mun mielipide vaihtuu ihan lennossa. Ennen ovista ajattelin jopa vihaisesti, etten edes halua enää toista. Oviksen aikaan kuitenkin heiluteltiin peittoja, ja toiveet oli korkealla. Myöskin joitain raskautumiseen liittyviä oireita oli, mm. uutena nännien kipeytyminen. Ilman lugeja tuhrua kesti oviksen jälkeen 3pvää ja nyt menkat alkoi kaksi päivää etuajassa :/ toisaalta oon surullinen, ja toisaalta tää ei tunnu missään. Vauvauutisia tulee aivan joka tuutista. Välillä ne satuttaa, välillä ei tunnu missään. 

Lähinnä yrityskierto 17 tuntuu siltä, kuin meillä ei olisi enää toivoa. Ja toisaalta, tilastojen varjossa, nyt on kulunut jo niin kauan aikaa, että kyllä jo pitäisi tärpätä. 

Koska on meidän vuoro?

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Pettymys

Eilen oli viimein The Päivä, kp 28, kun sain tehdä raskaustestin. Tein varmuuden vuoksi kaksi erimerkkistä, ettei tarvitse arvuutella. 
Negojahan ne oli molemmat :(

Luget kuitenkin auttoivat siinä määrin, ettei sitä tuhrua tullut koko kierron aikana.. Ja nyt jännäämään, koska ne menkat sitten tulee. 

Oon myös miettinyt, että entä jos testit näyttää negaa ja oon silti raskaana ja lopetin luget. Viimeeksihän sain plussan tikkuun vasta kp 36... Niitä pirun kalliita CB:n testejä en kyllä osta ennen kuin oon saanu jotain plussan tapaista normitikkuun. 

Lugesteron ei onneksi ihan hirveitä oireita mulle aiheuttanut, sitä hengenahdistusta oli silloin tällöin, mutta se nyt oli odotettavissa jos olen maapähkinäöljylle allerginen. Kerran mulle tuli huimaus- ja pahoinvointikohtaus samaan aikaan, ja välillä oli tissit tosi kipeät. Nämäkin oireet vaihteli päivittäin. 

Pettymyksen yli päässeenä odotukset kohti lugekiertoa nro 2 ja yk nro 16:a. 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Piinailusta

Tänään on vasta kp 17. Täytyy odottaa ens viikon lauantaihin, että voin tehdä testin. Ja mahdollisesti lopettaa luget. 
Oon siis reilu vuorokauden lugeja käyttänyt, ja heti ensimmäisen kapselin otettuani sain hengenahdistuskohtauksen. Pillereissä olikin maapähkinäöljyä, ja olen allerginen pähkinöille :( En muistanut kertoa tästä lääkärille ollenkaan! Kuitenkin, kun otin lääkkeeni, oireet laantuivat. Eikä uusia kohtauksia ole tullut, kun olen muistanut ottaa ne astmalääkkeet samaan aikaan. Seuraan tilannetta, ja soittelen lääkärille jos en millään pysty enää lugeja käyttämään. 
Mitään muita oireita ei onneksi ole ollut, vaikka alkuun pelkäsin hirveää huimausta ja pahoinvointia. 

Huomenna mennään pojan ylimääräiseen neuvolaan selvittelemään näitä ruokailukuvioita sun muita..

Muoks: eilen, kp 16 tuli ihan pikkiriikkisen ruskeaa tuhrua. Samantien ajattelin, että tästä kierrosta ei olla raskaana :( Tämä ei kuitenkaan ole toistunut, joten katsotaan, katsotaan. 

perjantai 5. syyskuuta 2014

Elämäni ensimmäinen


Siinä se nyt on!! Elämäni ensimmäinen kunnollinen ovisplussa!! Toi Pregcheckin liuska ei mun mielestä oo ihan positiivinen vielä, mut Clearbluella sen varmistin!

Nyt on kp 13, talletuksia on tehty jo aiemmin ja nyt olisi vielä tarkoitus varmistaa tänään. Ja ne luget voin aloittaa kolmen päivän päästä! 

Viimeyönä näin unta, että sain tietää olevani raskaana. Ehkä se oli enneuni :))