sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ajatuksia omasta kropasta

Varmaan joskus kirjoittelinkin tänne, etten varmaankaan aio laittaa kuvia mahastani synnytyksen jälkeen. Nyt kun siitä on kulunut 6 kuukautta, olen ehtinyt ajatella asiaa ja "tutustua" uudelleen omaan kroppaani. Oikeastaan olenkin aika tyytyväinen siihen! Vaikka mulla on aina ollut huono minäkuva ja pukuhuoneessa riisuutuminen on ollut kammottavaa jo teini-iästä lähtien, synnytyksen jälkeen en ole enää ajatellut samalla tavalla. Ei ne raskausarvet mitään hienoja koristeita ole, mutta ehkä tunnen, että nyt mun vatsanseutu saa näyttää siltä kun on, koska mulla on pieni lapsi. Kannan arpia ylpeydellä, enkä häpeile niitä. Tissitkin näyttää nykyään enää nahkarukkasilta, mutta ei se eikä mikään muukaan estä mua menemästä vauvauintiin bikinit päällä. Vielä vuosi sitten olisin harkinnut vakavasti moista :D


Raskauden aikana rasvasin masua öljyllä välttyäkseni suuremmilta arvilta. Näin kävikin, kunnes viimeisen kahden viikon aikana maha alkoi venyä ja paukkua ja kaikki arvet tuli yks kaks! Synnytyksen jälkeen olen lähinnä rasvaillut kaakaovoilla arpia, se kuulemma vaalentaa niitä. Siitä en kyllä tiedä, että auttaako tuo mitään, mutta ylläoleva voide tuoksuu ihanan kesäiseltä ja vastustamattomalta ja olenkin lähinnä sen takia käyttänyt sitä :D


Tässä maha sivusta. Se palautui pari viikkoa synnytyksestä, ja aloin jo silloin pitämään omia housuja. Mulla on ollut nuoresta asti tollanen pieni pömppö, johtuu siitä että rasva on kerääntynyt vanhan leikkausarven yläpuolelle (alakuvassa) enkä ole mikään urheilijatyyppi, niin siihen se on jäänyt :D


Ja viimeinen kuva... Raskausarpia on tullut eniten tuon vanhan arven ympärille, kun iho ei luonnollisestikaan kovin hyvin siitä kohtaa venynyt...

Vaikken olisi koskaan uskonut, on äidiksi tulo tuonut mulle helvetin paljon itseluottamusta, ja olen alkanut hyväksymään kroppani ja olemaan sinut sen kanssa. Tiedostan kyllä, ettei näky ole mikään kovin kaunis, mutta itseluottamusta nostattaa, kun mies jaksaa kehua, eikä inhoksu nykyistä ulkomuotoani.

Sanottakoot nyt vielä, että yhtään en ole treenannut, enkä laihduttanut, vaan vauvan kanssa puuhaillut kotona.  Ennen raskautta painoin ehkä 57-59kg, viimeisellä raskausviikolla 62kg, ja nykyään 55-56kg. Kun niitä raskauskiloja ei ehtinyt kauheasti tulemaan, niin oli helppo päästä takaisin omaan painoon :) Äh, laitan vielä masukuvan, jonka oon ottanut pari päivää ennen synnytystä (masua on jokseenkin ikävä, kumma juttu <3)



Että tällästä!
Miten te olette palautuneet synnytyksestä, ja onko ollut helppoa elää muuttuneen kropan kanssa?

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

6 hammasta, 6 kuukautta

Poika täyttää tänään 13. päivä 6kk. Ajattelin listata uusia juttuja, ja sellaisia, mitkä ovat muuttuneet.

Poju 6kk osaa:

-Tarttua varpaisiin ja viedä ne suuhun
-Kiljua "ei" epämieluisissa tilanteissa
-Nukahtaa pinnasänkyyn rituaalien jälkeen itsestään (paitsi nyt kun tehdään 4 hammasta kerralla... Tämäkin riippuu ihan päivästä)
-Viedä esineitä suuhun
-Seurata katseellaan
-Tuijottaa silmiin pitkiä aikoja
-Kääntyä selältä vatsalleen
-Liikkua lelun perään lattialla
-Liikkua peruuttamalla/pyörimällä itsensä ympäri
-Osaa nojata käsiin vatsallaan. Kädet ja pylly nousee vuorotellen lattiasta
-Pitää pulloa ja lusikkaa (jotenkuten :D)
-Osaa sanoa "äiti"
-Antaa vauhtia itselleen sitterissä

-Vaatii Soft kitty-laulun rauhoittuakseen sängyssä
-6 hammasta
-Menee yöunille n. klo 23 aikaan
-Ei pidä pukemisesta, tosin tykkää kun riisutaan :D
-Syö soseita ja puuroa
-Tykkää kutittamisesta ja "missä äiti?"-leikistä
-Ei tykkää olla yksin
-Vierastaa
-Pituus 71,5cm ja paino 7,3kg (5kk neuvolassa)
-Bodyn koko 74 ja housujen 68. Sukat kokoa 19/21
-Nukkuu mielellään vaunuissa ja autossa
-Pitää vauvauinnista
-On kiinnostunut aikuisten ruokailusta

Poju 0-3kk:

-Itki turvakaukalossa ja kaupassa
-Piti nukuttaa aina syliin josta siirrettiin sänkyyn
-Itki klo 18-01 joka ilta
-Nukahti heijaamalla koppaa harson ja tutin kanssa (+3kk)
-Söi huonosti rintaa (alk. n. 3vko) ja enemmän pullosta
-Äiti käytti joka päivä korvatulppia ekat 2kk (kerran huomasin vasta neuvolassa että mulla on korvatulpat edelleen päässä :D)
-Säikkyi ääniä (5kk asti)
-Möllötti ammeessa hoomoilasena
-Jokelsi enemmän
-Yöunille 00-02 välillä


Nyt kun vertailee tämänhetkistä tilannetta ja ekoja kuukausia vauvan kanssa, alkaa tää tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa rupee vauvanhoito sujumaan. En haluais ihan heti uudestaan kokea samanlaisia ekoja kolmea kuukautta, mitä pojan kanssa oli. Silti ajattelen jatkuvasti pikkukakkosta, ja millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa. Nää haaveet tuntuu aika tyhmiltä, kun poika on vasta puolivuotias.. Mutta silti. Kai tää on taas sellasta orastavaa vauvakuumetta, jossa kaikki mahdottomimmatkin haaveet tuntuu olevan mahdollisia..?

Noista poitsun hampaista vielä sen verran, että ne kaksi ensimmäistä tuli viikon erotuksella alas eteen (3kk iässä). Seuraavaksi huomasin ylhäälle tulevan kulmahampaan(5,5kk), ja parin päivän päästä toisen. Nyt kun kurkkasin taas suuhun (poika ei oikein anna sinne katsoa enkä siksi oo aiemmin huomannut hampaita), näin että toinen yläetuhammas on tullut ikenestä läpi, mutta toisen ien on vasta vetäytynyt.. Laitoin nyt silti että 6 hammasta :D Kun nämä 4 tunkee yhtäaikaa läpi, mahtaa pojalla olla kipua ja vaivaa niistä. Meillä on ollut viikon ajan flunssaa ja poikakin on tainnut saada siitä osansa. Välillä hengitys rohisee ja olen antanut keittosuolatippoja, että räkä lähtis pois. Aina välillä ei oikein tiedä, pitäisikö tähän ja tähän itkuun antaa nestemäistä panadolia vai ei. Ei ole oikein kokemusta, millainen poika on ilman niitä hammasvaivoja :D Sitten ollaan menty lottoamalla, annettu jos mikään ei oikein tunnu auttavan ja itku vaan jatkuu... Sitten kun annetaan panadolia jo kolmatta päivää putkeen, rupee miettimään että annankohan mä tätä ihan turhaa sille?

Meillä on huomenna asuntonäyttö! Käydään kurkkaamassa omakotitaloa lähellä keskustaa. Ollaan jo pitkään haaveiltu omasta kodista (varsinkin nyt kun asutaan ärsyttävässä kerrostalossa) jota laittaa... Nyt löytyi pikkasen yli budjetin oleva, vähän remonttia kaipaava talo, jossa on iso piha ja koulu samalla kadulla! Oon niin innoissani! :)