Pieni telttailija

Viime vuonna mietin, tulenkohan enää ensi kesänä takaisin näille ihanille hiekkarannoille telttailemaan? Ajattelin, että voiko pienen lapsen kanssa retkeillä, ja millaista se olisi ensimmäisen kanssa? Meneekö (kakka)vaipan vaihto liian vaikeaksi ilman puhdasta hanavettä, ja millä strategialla aiomme lämmittää vauvanruuat?

Huomenta!

Emme voineet vastustaa jokavuotista perinnettä, kun sääkartta lupaili hellettä. Päätimme lähteä kokeilemaan, mitä siitä tulisi, kun poika heräilee nykyään 0-1 kertaa yössä tutin takia, eikä enää muutenkaan ole niin hankala lapsi, kuin aluksi. Hyvää harjoitusta tulevia mökkivierailuita varten, ajattelimme.

Me ollaan pyritty siihen, että poika nukahtaisi itsekseen, eikä tarvitsisi aikuisen läsnäoloa. Sen takia otettiin mukaan mun vanhempien kotoa matkasänky, että pojan ei tarvitse hakea unta pyörimällä teltan lattiaa ympäri :D Mukaan lähti myös talvella vaunuissa käytetty makuupussi, pari termospullollista kiehuvaa vettä johon sekoittaa korvikejauhetta, lämmitysastia pilttipurkeille, kannellinen sosekulho, 5l vettä, hyttysverkko, sateenvarjo uv-suojalla, kosteuspyyhkeitä, hiekkaleluja, lämpimiä varavaatteita jne...
Kiehautimme lisää vettä edellisen loppuessa kaasupolttimella ja kattilalla. Vedellä lämmitettiin soseita ja valmistettiin korviketta. Janojuomaksi tarjottiin vettä, maitoa ja smoothieta. Oli niin kuuma, että pojalla tais mennä ruokahalu, ja keskityttiinkin antamaan paljon nesteitä.

Yöllä oli n. 13 astetta lämmintä, ja pojalla oli ihan sopivan lämmin, kun laitoimme hänelle merinovillabodyn, sukkahousut, villasukat, fleeceunipussin ja kevätpipon+makuupussin. Aamuaurinko lämmitti sen verran, että makuupussi piti avata ja pipo ottaa pois. Nukkumaan laittaminen ei ollut kaikista kätevintä, kun yritettiin jättää laps yksin telttaan, ja poistuttiin, alkoi hän melkein samantien itkemään :D Tais olla vähän outo paikka, ja se häiritsi nukahtamista. Niinpä mä sitten jäin telttaan selailemaan facebookia ihan hissukseen siksi aikaa, kun poika nukahti, ja hiivin hiljaa pois. Siinä tilanteessa mun läsnäolo riitti ja poika nukahti saman tien. Yöllä heräili pari kertaa, mutta omasta mielestäni yö meni ihan ok.

Hieno matkasänkyviritys ja taka-alalla meidän viiden hengen teltta.

Seuraavana päivänä päikkäreille ei meinattu nukahtaa ollenkaan. Normaalisti mennään 1-2h aamupalan jälkeen nukkumaan, niin nyt yritin laittaa sitä melkein 2h yhtäjaksoisesti nukkumaan. Tuotiin matkasänky teltasta puiden varjoon ja laitettiin hyttysverkko sängyn päälle, mutta mikään ei auttanut.. Nukkuihan tuo nyt lopulta n. 1,5h ja ne jäivätkin ainoiksi päikkäreiksi sinä päivänä. Paluumatkalla autossa nukkui sitten illalla koko matkan, n. 1,5h, jonka jälkeen annettiin kotona iltapala ja laitettiin poika nukkumaan.

Poika tykkäs leikkiä hiekkarannalla suojassa auringolta

No, miten reissu meni noin niinkuin kokonaisuudessaan?
Ensiksi huomauttaisin, että ei kannata lähteä pienellä varoitusajalla, että ehtii pakkaamaan kaiken oleellisen. Meillä kun meni pieni tovi miettiessä, miten ajattelimme laittaa pojan nukkumaan, tarvitsemmeko peiton vai makuupussin, mahtuuko vaunut mukaan jne.
Aina helpompaa on lähteä, kun on enemmän käsipareja mukana. Yksi voi antaa lapselle ruokaa, toinen sillävälin valmistaa aikuisten ruuan...
Kakkavaippoja kahdessa vuorokaudessa vaihdoimme ehkä ennätysmäärän, ja kannattaakin varata niitä harsoja, kosteuspyyhkeitä ja vaippoja tarpeeksi näitä vahinkoja varten.
Päiväunissa oli ehkä eniten haastetta tälle reissulle, koska sänky oli uusi, ja paikka myös. Onneksi otimme unirätin ja -lelun mukaan turvaa tuomaan! Ongelmaa olisi tietenkin helpottanut, jos olisimme ottaneet vaunut mukaan, mutta ne vaan ei yksinkertaisesti mahtuneet enää kaiken muun kaman lisäksi autoon! Ehkä olisi voinut harkita rintareppua, mutta en minä ainakaan jaksaisi kökkiä varjossa koko ajan kävellen 1,5h että poika nukkuu... Ja siirto sänkyyn kesken kaiken ei varmaankaan olisi onnistunut...
Ulkona ollessa täytyy miettiä, onko lapselle paikkaa varjossa, jossa voi leikkiä ja liikkua turvallisesti. Me käytimme lisäsuojaa tuomaan sateenvarjoa, jossa on uv-suoja. Poika ei suostunut pitämään aurinkolaseja, ja huivikin pysyi päässä vain hädin tuskin :D

Meidän reissu oli ihana, rentouttava ja tuntui, että akut latautui täysillä. Kuitenkin täytyy aina muistaa, että matkalla mennään lapsen ehtojen mukaan ja aikataulu kannattaa suunnitella myös siten.

Vauvan ensimmäinen sairastuminen

Aprillipäivänä poika puklasi ruokalusikallisen verran jotain oranssia joka näytti musta ihan oksennukselta. Heti perään tuli ilmeisesti ripuli (tästä en oo ihan varma) vaippaan ja illalla oksennettiin jo vatsa tyhjäksi. Päivän aikana ei mennyt mitään ruokaa, ja oltiin jo ehditty luulla että ruokahaluttomuus johtuu pian läpi tulevasta hampaasta (8. hammas). Kuumetta ei ole ollut, ja vasta nyt alkaa ruokahalu olla taas kohdillaan.
Yritin antaa pojalle apteekista saatavaa Floridralia, joka siis sisältää elektrolyyttejä ja glukoosia, mutta eihän hän sitä suostunut juomaan. Puurot vaihdettiin velliin ja annettiin vain sileimpiä soseita. Kaikkea helposti sulavaa.
Pieniä maitopukluja tuli vielä vuorokausi sitten, ja välillä kakoo syödessään, muuten on iloinen ja touhukas oma itsensä :)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun poika on kunnolla kipeenä. Nyt ikää on 7,5kk. Onneksi ei tullut alkutalvesta, kun me kaikki muut oltiin vatsataudissa. Ja nyttenkin taisi olla aika laimea tapaus tämä tartunta :)
Juuri kun ehdin toivoa, että tämä tauti ei meihin olisi tarttunut, niin mies tulee kotiin töistä ja alkaa voida pahoin... Toivottavasti edes minä pysyn terveenä, että jaksaisin hoitaa näitä kahta muuta...
Kävi mulla mielessä, että voishan nää oireet periaatteessa tulla jostain ruoka-aine allergiasta. Poika oli syönyt kaurapuuroa, omenaa ja avokadoa. Niistä pidän nyt varmuuden vuoksi parin viikon tauon. Mutta ehkä kyseessä oli vatsatauti, jos mieskin sairastaa...
Aikaisemmin luultiin, että pikkuinen olisi saanut jonkinmoisen flunssan 4-5kk ikäisenä ja silloin annettiin keittosuolatippoja nenään, mutta ei sekään tauti mennyt pahemmaksi ja selvittiin tukkoisella nenällä.

Nyt se ihanuus tuolla ottaa välillä karhukävelyasentoa ja välillä konttausasentoa.. Vielä ei osaa mennä eteenpäin, mutta laittaa välillä toisen jalan tai käden eteen ja sitten lysähtää lattialle <3

Miten opettaa peruuttava vauva liikkumaan eteenpäin?

No kaukosäätimellä tietenkin! :D
Mies keksi eilen laittaa kaukosäätimen puolen metrin päähän lattialle, ja poikanen lähti perään työntämällä käsillä eteenpäin :D Nyt osataan peruuttaa, pyöriä ympäri ja liikkua eteenpäin. Vielä kun mahalta selälle kääntyminen onnistuisi paremmin, niin ei meiltä molemmilta palaisi hermot koko ajan :/
Poika on alkanut myös ottaa "karhukävely"-asentoa paikoillaan, ja konttausasennosta toinen jalka menee koukkuun jalkapohja lattiaa vasten. En tiedä, yrittääkö se kierähtää siitä istumaan, mutta tällä hetkellä kääntyy vaan selälleen :D

Ruokailut menee vaan koko ajan huonompaan suuntaan... Luulin kaiken ensin johtuvan hampaista, mutta ei niitä ole vieläkään näkynyt lisää! Välillä poika kieltäytyy syömästä jo puolen pilttipurkin (joo näitä on meille ilmestynyt kun pakastimesta loppui tila :/) jälkeen, ja maitoakin menee vaan 20-30ml kerrallaan. Aikaisemmin kaikki ruoka meni alas, mutta nyt ainakin itse tehty omenasose, päärynä, mustikka ja puurot ei maistu :( Kokeiltiin tällä viikolla ekaa kertaa avokadoa, banaaniin sekoitettuna. Ensimmäinen lusikka tuli hirveän irvistyksen kanssa ulos, mutta sitten poika oikein hihkui innosta, onneksi.
Ollaan enemmän tehty lihasoseita itse, ja sekoitettu sitä kasvispilttien kanssa. Ja yleensä tarjoan välipalalla jotain tuoretta hedelmää, kuten banaania tai sitä avokadoa :D Jos ei ole mihinkään kiire, ollaan harjoiteltu sormiruokailua kurkun, maissinaksujen ja porkkanan kanssa.
Poika nukkuu edelleen paljon päivän aikana, ja jos iltapuuroa ennen on menty nukkumaan, ja sitten vielä herätty tankkaamaan ennen yöunia, on lusikasta syöminen ollut väsyneenä hankalaa. Nyt ostettiin ekaa kertaa vellejä niitä kertoja varten, kun poika haluaisi saman tien jatkaa uniaan eikä keskittyä syömiseen.
Olen myös harkinnut öljyjen lisäämistä soseisiin. Mua huolestuttaa, että miten toi poika oikein kasvaa, kun viime neuvolakerralla painoa ei ollut tullut juuri mitään lisää, mutta pituutta taas paljon.. Ja nyt ruokaa menee vähemmän ja vähemmän... Ja neuvolassa tosiaan sanottiin että ruokailut sujuu paremmin, niin ei sieltäkään kommeintoitu, että mitä kannattas tehdä. :(

Seuraaville viikoille ois luvassa ainakin aurinkolasien hankintaa ja turvaistuimen ostamista.

Nyt taidankin käydä laittamassa pojan päikkäreille ja valmistelemaan päivän ruokaa. Hyvää pääsiäistä kaikille!

7kk

Noniin, taas on kuukausi mennyt enkä ole päivittänyt... En käy koskaan koneella vaan selaan Facebookin ym. aina kännykällä joten ei tule päiviteltyä...!

Tältä tämä poika näyttää nykyään! Mistäs mä aloittaisin..? No vaikka niistä perinteisistä neuvolamitoista. Meillä oli ylimääräinen neuvolakäynti tällä viikolla mun takia, kun viime kerralla valittelin että en oikein jaksa ja aina väsyttää eikä huvita. Sain myös kehotuksen käydä hierojalla käsien hermopinteiden takia mutta ei ollut rahaa käydä. Poika kuitenkin mitattiin samalla ja pituus oli 74,5cm ja paino 7,8kg. Laskin pojan lattialle mahalleen ja menin istumaan sen selän taakse, ja poika vilkuili olkansa yli että minne äiti meni. Th siitä kommentoi, että ihana kun tuollai varmistaa <3
Valittelin vähän pojan syömisestä, kun soseen jälkeen ei meinaa maito maistua vaan vetää aina hirveet kilarit. Syöttötuolissa juominen ei tule kysymykseenkään, sitterissäkin taistellaan ja lopuksi sylissä pienen tappelun jälkeen onnistun rauhoittamaan pojan ja sitten juodaan nätisti (telkkaria katsellen -_-) Tulee ihan sama homma mieleen kun sillon imetyksen kanssa. Sanoin, että ihan varmasti on nälkä kun sitten kun saan hänet syömään niin kyllä sitten menee 1-1,5dl. Th kommentoi et "ei sillä varmaan oo nälkä" täh?! Ja neuvolakorttiin kirjotti et ruokailut sujuu paremmin, kiva.. Et ei sit saatu mitään hyvää neuvoa tähänkään ongelmaan. Tekis mieli vaihtaa hoitajaa mut mun lemppari on kuulemma vuorotteluvapaalla eikä hänelle onnistu nyt vaihtaminen.

Nyt ollaan miehen kanssa sovittu että hän herää viikonloppuisin hoitamaan poikaa yöllä, kun ne tunnin välein herätykset ei ihan ollu mun juttu. Nyt tuntuu että jaksan taas, eikä tarvi joka päivä nukkua vielä aamupalan jälkeen kahteentoista... Ollaankin siis aloitettu muskari ja MLL:n vauvakahvila sen vauvauinnin lisäksi. Tällä hetkellä tuntuu et on vähän liikaakin menoa, mutta kyllä mä nautin että pääsen tuolla aurinkoisessa talvipäivässä kärryttelemään! :) Ja meidän vauvauinti on perjantaina iltaisin, joten sinne ei ole vaikeuksia ollut herätä :P

Vielä meillä nukutaan paljon vaunuissa, mutta kyllä mun mielestä olis jo aika ajankohtaista ostaa pikkuiselle aurinkolasit! Tässä kokeillaan Julbon olikohan jopa kolmoskoon laseja! Mun mielestä kakkoset oli paremman kokoset, mut mies halus et ostettas kolmoset jos uutena hankitaan. Jätettiin asia mietintämyssyn alle hautumaan ja yritänkin etsiä netistä käytettyjä kakkoskoon laseja. Nää Julbot siis maksoi Instrumentariumissa 39€.

Palataan tuohon ruoka-asiaan nyt vielä, kun siitä on aina niin kiva puhua. Oon alkanut antaan pojalle välipalaksi maissinaksuja, kurkkua, porkkanaa, banaania ym. sormiruokaa. Kuivatut omenat ja kurkku on ollut tähänastisista huonoimmat. Varsinkin omena jää helposti kurkkuun ja sitä on vaikea saada alas. Kurkun kanssa ei ollut aiemmin ongelmia, mutta yks päivä annoin syödä sitä sylissä kun oltiin kahvilassa ja sillon se oksensi kun pala meinas mennä kurkkuun. Eli tästä lähin vaan syöttötuolissa sormiruokaa siis (tiesin kyllä että lapsen pitää istua suorassa sormiruokailessa mutta kahvilassa ei ollut mahdollista laittaa syöttötuoliin). Muutenkin poika huojuu istuessaan syöttiksessä. Johtuukohan siitä, että sillä on niin pitkä selkä..? Tai sitten ei vain vielä osaa kunnolla hallita selkälihaksia.
Uusina makuina meillä on ollut sipuli ja herne pieninä maistiaisina ettei tule masu kipeäksi. Tällä viikolla tein pakastimeen nautaa ja paprikaa. Paprikan tein niin, että paistoin uunissa puolikkaita paprikoita ylävastuksen alla 250 asteessa niin kauan, että ne alkaa olla aika mustia. Sitten laitoin folion päälle ja annoin "hikoilla" vielä vartin pöydällä ja kuorin ne. Sitten vain soseutin ja pakkaseen. Tulee mun mielestä tosi hyvää, makeaa. En tiedä uskaltaako paprikaa antaa isoja määriä pienelle, mutta ainakin on pian maistanut.

Lemppariasioita on tällä hetkellä rapsuttaminen, välillä äidin kättä raavitaan ihan verille asti :S Toisten vauvojen näkeminen on kanssa mukavaa. Nykyään liikutaan ympyrää mahallaan lattialla ja peruutellaan edelleen. Hampaita on nykyään seitsemän. Ja hammasharja on tietenkin kovin ikävä jos se joutuu suuhun, joten jokapäiväiset hampaiden harjaukset on välillä yhtä taistelua... Saatiin muuten seuraava neuvola-aika 8kk-neuvolaan ja lisäksi olis lääkärin tarkastus ja hammashoitaja tiedossa.

Oltiin vähän aikaa sitten myymässä MLL:n kirppiksellä pojan pieniä vaatteita (10 kassillista!!) Ja saatiin voittoa joku 11e.. Aivan törkeän hiljaista ja kukaan ei oikeesti ees ostanu mitään meiltä :D Halusin säästää vaan ne kaikista ihanimmat pari kassillista vaatetta (jotka varmaan olis mennytkin kaupaks) ja laitoin kirppikselle ne mitä en halua enää. No, kiva oli myydä ja nyt on ainakin vaatteet katsottuna jos vaikka ens kerralla varais taas pöydän? Ei tarvis nähdä samaa vaivaa uudestaan :D

6 hammasta, 6 kuukautta

Poika täyttää tänään 13. päivä 6kk. Ajattelin listata uusia juttuja, ja sellaisia, mitkä ovat muuttuneet.

Poju 6kk osaa:

-Tarttua varpaisiin ja viedä ne suuhun
-Kiljua "ei" epämieluisissa tilanteissa
-Nukahtaa pinnasänkyyn rituaalien jälkeen itsestään (paitsi nyt kun tehdään 4 hammasta kerralla... Tämäkin riippuu ihan päivästä)
-Viedä esineitä suuhun
-Seurata katseellaan
-Tuijottaa silmiin pitkiä aikoja
-Kääntyä selältä vatsalleen
-Liikkua lelun perään lattialla
-Liikkua peruuttamalla/pyörimällä itsensä ympäri
-Osaa nojata käsiin vatsallaan. Kädet ja pylly nousee vuorotellen lattiasta
-Pitää pulloa ja lusikkaa (jotenkuten :D)
-Osaa sanoa "äiti"
-Antaa vauhtia itselleen sitterissä

-Vaatii Soft kitty-laulun rauhoittuakseen sängyssä
-6 hammasta
-Menee yöunille n. klo 23 aikaan
-Ei pidä pukemisesta, tosin tykkää kun riisutaan :D
-Syö soseita ja puuroa
-Tykkää kutittamisesta ja "missä äiti?"-leikistä
-Ei tykkää olla yksin
-Vierastaa
-Pituus 71,5cm ja paino 7,3kg (5kk neuvolassa)
-Bodyn koko 74 ja housujen 68. Sukat kokoa 19/21
-Nukkuu mielellään vaunuissa ja autossa
-Pitää vauvauinnista
-On kiinnostunut aikuisten ruokailusta

Poju 0-3kk:

-Itki turvakaukalossa ja kaupassa
-Piti nukuttaa aina syliin josta siirrettiin sänkyyn
-Itki klo 18-01 joka ilta
-Nukahti heijaamalla koppaa harson ja tutin kanssa (+3kk)
-Söi huonosti rintaa (alk. n. 3vko) ja enemmän pullosta
-Äiti käytti joka päivä korvatulppia ekat 2kk (kerran huomasin vasta neuvolassa että mulla on korvatulpat edelleen päässä :D)
-Säikkyi ääniä (5kk asti)
-Möllötti ammeessa hoomoilasena
-Jokelsi enemmän
-Yöunille 00-02 välillä


Nyt kun vertailee tämänhetkistä tilannetta ja ekoja kuukausia vauvan kanssa, alkaa tää tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa rupee vauvanhoito sujumaan. En haluais ihan heti uudestaan kokea samanlaisia ekoja kolmea kuukautta, mitä pojan kanssa oli. Silti ajattelen jatkuvasti pikkukakkosta, ja millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa. Nää haaveet tuntuu aika tyhmiltä, kun poika on vasta puolivuotias.. Mutta silti. Kai tää on taas sellasta orastavaa vauvakuumetta, jossa kaikki mahdottomimmatkin haaveet tuntuu olevan mahdollisia..?

Noista poitsun hampaista vielä sen verran, että ne kaksi ensimmäistä tuli viikon erotuksella alas eteen (3kk iässä). Seuraavaksi huomasin ylhäälle tulevan kulmahampaan(5,5kk), ja parin päivän päästä toisen. Nyt kun kurkkasin taas suuhun (poika ei oikein anna sinne katsoa enkä siksi oo aiemmin huomannut hampaita), näin että toinen yläetuhammas on tullut ikenestä läpi, mutta toisen ien on vasta vetäytynyt.. Laitoin nyt silti että 6 hammasta :D Kun nämä 4 tunkee yhtäaikaa läpi, mahtaa pojalla olla kipua ja vaivaa niistä. Meillä on ollut viikon ajan flunssaa ja poikakin on tainnut saada siitä osansa. Välillä hengitys rohisee ja olen antanut keittosuolatippoja, että räkä lähtis pois. Aina välillä ei oikein tiedä, pitäisikö tähän ja tähän itkuun antaa nestemäistä panadolia vai ei. Ei ole oikein kokemusta, millainen poika on ilman niitä hammasvaivoja :D Sitten ollaan menty lottoamalla, annettu jos mikään ei oikein tunnu auttavan ja itku vaan jatkuu... Sitten kun annetaan panadolia jo kolmatta päivää putkeen, rupee miettimään että annankohan mä tätä ihan turhaa sille?

Meillä on huomenna asuntonäyttö! Käydään kurkkaamassa omakotitaloa lähellä keskustaa. Ollaan jo pitkään haaveiltu omasta kodista (varsinkin nyt kun asutaan ärsyttävässä kerrostalossa) jota laittaa... Nyt löytyi pikkasen yli budjetin oleva, vähän remonttia kaipaava talo, jossa on iso piha ja koulu samalla kadulla! Oon niin innoissani! :)

Äiti!

Facebook-päivitys parin viikon takaa: 

"Se tunne kun katsot telkkaria, syötät vauvaa ja se sylkee tuttipullon suusta ja sanoo "äiti" ♥"

Jep jep. Aivan yllättäen pikkuinen päättää hämmästyttää mut ihan täysin. Ilme oli kyllä ton kuultuani ihan " O_O NIIN MITÄ SÄ JUST SANOIT??!" Nyt pari viikkoa eteenpäin poika tapailee äitiä jo useammin, ehkä 6-8 kertaa päivässä :) Mies ei  miellä sitä jokeltelua äiti-sanaksi, mutta kyllä mun mielestä äi-i ja vastaavat lasketaan! Tämä facebook-päivityksen "äiti" oli kyllä ihan just, ei mikään sinne päin :)

Muita "saavutuksia" on mm.

-Uudenvuoden päivänä poika repi ekaa kertaa sukat pois jalasta sängyssä (ei kyllä onneksi vieläkään revi niitä joka päivä :D)

-Vuoden ensimmäisellä viikolla kierähti ekaa kertaa selältä vatsalleen n. 4,5kk iässä! Olin juuri tulossa suihkusta kun mies tuli huutamaan "Nyt se taitaa tehdä sen! Se kääntyy!" ja minä ihan paniikissa "Äää ota äkkiä videoo, mä tuun!!" Just ehdin nähdä ja videollekin tuli :P 
Tässä on vaan ärsyttävää se, että nyt pinnasängyssä kääntyillään ihan koko ajan mahalleen, ja leikkimatolla kans. Sitten se ei kuitenkaan oo kivaa olla mahalleen, joten mun täytyy heti kääntää poika takas, tai muuten saan kuulla palosireenin lailla kirkuvaa lasta :D

-Nyt ollaan myös nukahdettu paremmin uuteen pinnasänkyyn. Pari ekaa päivää oli ihan katastrofeja, mutta kyllä se sitten kolmantena päivänä alkoi jo sujua. Heti jos menee sinne huoneeseen sellaisilla fiiliksillä että mä en nyt vittu jaksa yhtään/ei se nukahda kuitenkaan, niin lapsi kyllä sen vaistoaa eikä todellakaan nukahda. Myös pesukoneen ääneen nukahdetaan helposti ja ollaan laitettu pinnasänkyyn pyyhkeitä reunoille, että siitä tulisi vähän pienempi ja "pesämaisempi"

-Muita "sanoja" mitä poika osaa: Äijä, ei, hyi, ällöö, nam. On se sellanen papukaija :)

-5kk-neuvolassa pituus 71,5cm(4kk:70,5cm) ja paino 7,3kg(4kk:6,9kg). Nyt on pituus alkanut vähän tasaantumaan, ei kasveta sitä kahta senttiä kuussa, thank god!

-Aloitettiin iltapalalla puuro, nimittäin riisipuuro. Nallen riisihiutaleista keittää kolmessa minuutissa puuroa, ja ainakin mä olen myös pakastanut sitä. Maistuu hyvin hedelmäsoseen kanssa :)

Oma "masennus" alkaa kai vihdoin vähän helpottaa, tuntuu että välillä jaksan tehdä kotitöitä ilman miehen avustusta, jos vaan poika antaa tehdä. Hirveä stressi on vieläkin päällä kun ajattelen pikkukakkosen alulle laittamista, uutta kämppää, töitä ja koko tätä vuotta. Mun täytyy oikeesti alkaa vähän rentoutumaan! Ystävän kanssa aiotaan juosta naisten kymppi Helsingissä toukokuussa (jos siitä treenaamisesta ny mitään tulee) ja olen alkanut tekemään pidempiä vaunulenkkejä vähän oman jaksamisen mukaan. Maaliskuussa aletaan enemmän treenaamaan, mutta aloittelen kevyesti kävelemällä. Ulkoilusta tulee parempi mieli, varsinkin, jos kävelee jossain hiljaisessa paikassa missä ei ole ketään muita, eikä kuulu muuta ääntä kuin omat askeleet ja vaunujen pyörien rapina aurinkoisena päivänä!

Neuvolasta kuultua ja vähän muutakin

Viimeviikolla oli 4kk-neuvola, jossa paino 6950g ja pituus 70,5cm. Nyyh taas on poika kasvanut, ja kaikki 68cm vaatteet ei meinaa mahtua T__T Nähtiin siinä odotushuoneessa lääkärille jonottaessa pari viikkoa nuorempi vauva, ja se oli oikeesti ihan mini! Mä vähän hämmästyin siinä vertaillessa, että meidän poikahan on oikeesti jättiläinen! Neuvolan täti siis oli kieltänyt meitä aloittamasta soseita ennen tätä käyntiä jostain kumman syystä. Mähän aloitin ne pojan täyttäessä 4kk, koska mun mielestä se kasvaa niin hurjaa vauhtia, että tarvii jo lisäravintoa, jos suolisto vaan kestää. Nyt terveydenhoitaja totesi: "Ja nyt olisi oikein hyvä aika aloittaa soseet." En viittinyt sanoa, että joo ihan kun en olisi tota jo tajunnut -_- Ei saatu mitään uutta tietoa, ja lähdettiin lääkärin tarkastukseen. Neuvolakortissa lukee:

"Pitkä ja hoikka. Tarkkaan seuraa, hieman juttelee tutkittaessakin. Tarttuu leluun, vie suuhun. Vatsalla hieno kyynärnoja, pään hallinta hyvää. Iho kunnossa. Varhaisheijastukset hävinneet. Sydämestä ja keuhkoista ausk ei poikkeavaa. Vatsa ok. (tässä jotain mistä en saa selvää) Lonkat ok. Silmät, korvat ja suu kunnossa. Kivekset paikoillaan."

Uudenvuoden päivänä poika löysi jalkansa ja repi ensimmäistä kertaa sukkia pois jaloista <3
Siivosin pojan vaatehyllyä ja sinne jäi 5 sopivat housut ja saman verran potkareita :D Bodyja sentään oli 10-15 kpl (joista suurin osa menee myös kohta pieneksi). Onneks me ostettiin sellainen bodyn jatkopala, että edes osa bodyista menee pidempään.

Soseista vielä sen verran, että aloitettiin perunalla. Sitä annettiin n. teelusikallinen päivässä viikon ajan. Sen jälkeen siirryttiin porkkanaan, jota parin päivän maistelun jälkeen annoinkin jo pari lusikkaa enemmän kun näytti maistuvan. Nyt ollaan maisteltu bataattia, ja tänään annan ensimmäistä kertaa päärynää. Kasvissose annetaan päivän toisella aterialla ja hedelmäsose niin, että kasvissoseen ja hedelmäsoseen välissä on yksi maitoateria. Tämän päärynäviikon ajan annan noita kolmea kasvissosetta vuorotellen, koska meille ei pian mahdu pakastimeen uusia soseita! :D Sitten päärynäviikon jälkeen maistellaan uutta kasvista (en ole ajatellut vielä mitä se olisi) ja hedelmäsose pysyy samana. Täytyy katsoa perunasoseen rakenne vielä uudestaan, kun musta näytti vähän siltä, että se olisi mennyt kokkareiseksi :( Voi olla, että heitän sen sitten roskiin.
Me ollaan tehty soseet tällaiseen jääpalamuottiin. Tähän mahtuu tosi paljon sosetta, varmaan puoli litraa. Meillä on varana yksi pieni muotti, jos tuohon ei mahdu kaikki, mutta en ole joutunut käyttämään sitä kertaakaan.

Päivällä poika on edelleen ärtyisä ja hermoheikko jos ei pääse vähän väliä höyhensaarille. Me ollaan taannuttu tässä nukutushommassa, kun aiemmin ei tarvinnut kun laulaa vähän ja pitää käsistä kiinni niin johan nukahti. Nyt kiljutaan hullun lailla heti kun pää menee tyynyyn, ja ainoo keino millä saadaan hänet nukahtamaan, on vauvakopan edestakaisin työntely. Tämmöinen takaisku johtuu osin siitä, että mies ei saanut poikaa nukkumaan samoin keinoin kuin minä, vaan työnteli sänkyä. Siihenhän poika sitten oppi, eikä muu enää kelpaa :( Pelottaa vaan mitä siitä tulee, kun ollaan juuri siirtymässä pinnasänkyyn, eikä sitä voi työnnellä.

Poika on muutenkin hirveän hankala temperamentiltaan, se ollaan saatu todistaa monen monet kerrat. Aina ruokaillessa täytyy olla aivan rauhallista, tai muuten ei pysty syömään. Jos joku sattuu yskäisemään, aivastamaan tai silittämään poskea kun hän syö, iskee armoton paniikkiraivokohtaus päälle. Sitten ei syödä enää ollenkaan, ja hyvä jos sylikään enää kelpaa rauhoittelemiseen. Tää ongelma on ollut aina pulloruokintaan siirtymisestä asti (enkä tiedä juontuiko tämä alunalkaen rintaraivareista vai miten on), mutta on korostunut viime viikkojen aikana. Yleensä yleisillä paikoilla syöminen teettää näitä raivareita eniten, mutta oli myös kerta, kun syötin poikaa ja mummi tuli hyvästelemään ja sipaisi pojan poskea "yllättäen". Siitäkös poika säikähti ja alkoi hirveä itku. Täytyy vaan toivoa, että tämä menee ohi ajan kanssa ja poika ei säiky enää niin paljon.

Musta tuntuu, että mulla on jonkinlainen masennus meneillään. Siivoaminen ei huvita, ja syön hirveitä määriä herkkuja joka päivä. Välillä en jaksa kuunnella ollenkaan vauvan itkua, ja kaikki on huonosti. Luulen, että tää johtuu tästä pimeästä vuodenajasta, nimittäin pari vuotta sitten mulla oli ihan sama tilanne. Masennuin niin, että meinasin lopettaa koulun kesken kun kaikki tuntui menevän huonosti. Viime talvena tätä ongelmaa ei ollut, kun tein positiivisen raskaustestin ja vaihdoimme paikkakuntaa, oli uusia mieluisia haasteita. Nyt ei huvita kertakaikkiaan mikään kotityö, ja tunnen syyllisyyttä kun miehen pitäisi tehdä kaikki. Vaikka ei sekään hirveästi ole jaksanut siivota 6-7 päiväisen työviikon jälkeen. Aiemmin jaksoin valittaa jälkien korjaamisesta tai roskien viemisestä, mutta nyt en valita mistään, annan vaan olla. Stressiä on vieläkin, on jatkunut jo kuukauden. Tulisipa pian kevät, että löytäisin taas ilon tehdä asioita, enkä vaan katsella telkkaria koko päivää. Sillä välin yritän hakea inspiraatiota Instagram-kuvista ja hyvää mieltä shoppailemalla.

Mashu poteitoo!

..Sanoi japanilainen kun ravintolasta perunamuusia tilasi.
Meidän poika on nyt melkein viikon ajan maistellut perunaa. Th sanoi viimekäynnillä (kuukausi sitten) että ei alotettaisi soseita ennen seuraavaa käyntiä joka on joulun jälkeen. Mä olen kuitenkin odottanut soseiden maistattelua pari kuukautta, enkä siis voinut itselleni mitään, ja aloitettiin samana päivänä, kun poika täytti 4kk. Olen antanut vain teelusikallisen päivässä ja hyvin on pysynyt sisällä, vaikka ilme ei ole kovin tyytyväinen. En ole huomannut, että peruna olisi vaikuttanut kakan koostumukseen tai tehnyt lisää vatsavaivoja- vielä ainakaan. Seuraavaksi maistellaan sitten porkkanaa, bataattia, päärynää ja luumua. En vielä tiedä, missä järjestyksessä. Jos vatsa menee kovalle soseista, niin varmaan luumua kokeillaan, jos se auttaisi.
Mä oon kiinnostunut sormiruokailusta, ja ajattelinkin ainakin kokeilla sitä. Ajattelin ennen puolen vuoden ikää antaa vaikka porkkanatikkua käteen samalla kun ruokaillaan, että pääsee ihmettelemään ja opettelemaan miten se ruoka viedään suuhun.

Juuri ennen soseiden aloittamista poika sai hirveitä yliväsymyskohtauksia, jotka on nyt jatkunut joka päivä, jos en laita sitä nukkumaan joka syötön välissä. Tuntuu vähän siltä, että poika nukkuu tavallista enemmän, kun välillä on mennyt hyvin hereillä se 3-4h syöttöjen välissä. Päätin kirjata ylös jokaiset päikkärit ja vuorokaudessa poika nukkuu n. 14-15h joka ei ainakaan mun käsittääkseni ole liian vähän tuon ikäiselle. Ehkä se tuntuu paljolta, kun poika nukkuu päivällä vaan tunnin päikkäreitä kerralla. Yöllä nukutaan putkeen 6-7,5h. Kuitenkin mennään nukkumaan vasta 24-01 aikaan. Kerralla yhdellä syötöllä menee 150-180ml maitoa 3 tunnin välein ja päivän toisella aterialla se lusikallinen sosetta.

Mua on koko joulukuun stressannut hirveästi kaikki- jouluvalmistelut, miehen sukulaiset, siivous(tai se ettei siivota), toinen lapsi... Kaikki ajatukset pyörii joka päivä päässä ja mun kehoni reagoi siihen niin, että vatsa menee kuralle. Joka päivä. Nyt odotellaan, että joulu menee ohi, enkä välitä mistään joulusiivouksista, vaikka kuinka pitäisi tehdä. Sitten kun en enää stressaa niin paljon, jaksan ehkä tehdäkin jotain.

Edit:
Unohtui mainita, että kuukautisetkin alkoivat. Siitä on nyt 1kk kun lopetin imetyksen, ja pojan ollessa 4kk 1pvä menkat alkoi. Heti kipujen tullessa ajattelin vihaisesti "mun ei tarvitse kestää näitä kamalia synnytyskipuja hetkeäkään!!!" Ja menin kaapille hakemaan Buranaa :D Sen jälkeen olenkin pärjännyt hyvin ilman, mikä on ihme. Aikaisemmin kivut on olleet kovemmat, jopa niin että yleensä oksennan. Voi olla, että pojan läheisyys auttaa tähän, kun endorfiini vähentää kivun tunnetta..? Illalla en saanut unta ja muistelin kipujen kautta synnytystä. Kaikki on niin ristiriitaista, kun jo mietin toista lasta ja siitä tulee jonkinlaisia paineita ja odotuksia, varsinkin nyt kun menkat alko. Sit taas ajattelen synnytystä, ja vaikkei se mitään hirveetä ollutkaan, niin en mä nyt ihan heti lähtis uusimaankaan sitä, kun tietää, mihin on lähdössä mukaan. Miksen mä vaan voi olla ajattelematta tulevaisuutta ja elää hetkessä??