Käynti lääkärillä

Odottelu lääkärin vastaanotolle tuntui pitkältä, ja vihdoin tänään pääsin sinne! 

Kerroin meidän tilanteesta, otettiin papa-koe (kuulemma tarvisi ottaa 5 vuoden välein), ultrattiin ja tässä tulos:

Eli vasemmalla puolella 2cm follikkeli, ovuloinut eilen. 

Limakalvo oli 5.9mm, en tiedä, mitä sen kuuluisi olla, mutta kuulemma ohut. Oik. munasarjassa näkyi n.10 rakkulaa. 

Sovittiin, että menen testauttamaan keltarauhashormoniarvot viikon päästä, ja jos ne on matalat, pääsen follikkeliuä-tutkimukseen seuraavan kierron 10-13 päivänä. 

Jos tiputtelu jatkuu loppukierrossa, voin aloittaa ensi kuussa lugesteronit 100mg 3pv positiivisen ovistestin jälkeen. 

Koko huvi maksoi yhteensä 200€ ilman lugeja. Sain myös suositukseksi ottaa foolihappoa, ja niitä ovistestejä pitäisi ostaa. Mutta mikähän merkki olisi hyvä, kun en ole koskaan saanut kunnon positiivista tulosta? Olen käyttänyt sylkitestiä, sekä david-tikkuja. Nyt meinasin jotain uutta merkkiä. Kuulemma apteekissa maksaa 7kpl testejä 30-40€, ja suositteli vielä aamuin illoin testaamaan, huhhuh tulee kallista..!

Taidan kuitenkin kokeilla ensin jotain prisma-versiota yhden kierron...

Tulen sitten myöhemmin kertomaan, miten kävi!

Siellä se meidän eilen 2v täyttänyt poika nukkuu ^_^

Neuvolasta kuultua ja vähän muutakin

Viimeviikolla oli 4kk-neuvola, jossa paino 6950g ja pituus 70,5cm. Nyyh taas on poika kasvanut, ja kaikki 68cm vaatteet ei meinaa mahtua T__T Nähtiin siinä odotushuoneessa lääkärille jonottaessa pari viikkoa nuorempi vauva, ja se oli oikeesti ihan mini! Mä vähän hämmästyin siinä vertaillessa, että meidän poikahan on oikeesti jättiläinen! Neuvolan täti siis oli kieltänyt meitä aloittamasta soseita ennen tätä käyntiä jostain kumman syystä. Mähän aloitin ne pojan täyttäessä 4kk, koska mun mielestä se kasvaa niin hurjaa vauhtia, että tarvii jo lisäravintoa, jos suolisto vaan kestää. Nyt terveydenhoitaja totesi: "Ja nyt olisi oikein hyvä aika aloittaa soseet." En viittinyt sanoa, että joo ihan kun en olisi tota jo tajunnut -_- Ei saatu mitään uutta tietoa, ja lähdettiin lääkärin tarkastukseen. Neuvolakortissa lukee:

"Pitkä ja hoikka. Tarkkaan seuraa, hieman juttelee tutkittaessakin. Tarttuu leluun, vie suuhun. Vatsalla hieno kyynärnoja, pään hallinta hyvää. Iho kunnossa. Varhaisheijastukset hävinneet. Sydämestä ja keuhkoista ausk ei poikkeavaa. Vatsa ok. (tässä jotain mistä en saa selvää) Lonkat ok. Silmät, korvat ja suu kunnossa. Kivekset paikoillaan."

Uudenvuoden päivänä poika löysi jalkansa ja repi ensimmäistä kertaa sukkia pois jaloista <3
Siivosin pojan vaatehyllyä ja sinne jäi 5 sopivat housut ja saman verran potkareita :D Bodyja sentään oli 10-15 kpl (joista suurin osa menee myös kohta pieneksi). Onneks me ostettiin sellainen bodyn jatkopala, että edes osa bodyista menee pidempään.

Soseista vielä sen verran, että aloitettiin perunalla. Sitä annettiin n. teelusikallinen päivässä viikon ajan. Sen jälkeen siirryttiin porkkanaan, jota parin päivän maistelun jälkeen annoinkin jo pari lusikkaa enemmän kun näytti maistuvan. Nyt ollaan maisteltu bataattia, ja tänään annan ensimmäistä kertaa päärynää. Kasvissose annetaan päivän toisella aterialla ja hedelmäsose niin, että kasvissoseen ja hedelmäsoseen välissä on yksi maitoateria. Tämän päärynäviikon ajan annan noita kolmea kasvissosetta vuorotellen, koska meille ei pian mahdu pakastimeen uusia soseita! :D Sitten päärynäviikon jälkeen maistellaan uutta kasvista (en ole ajatellut vielä mitä se olisi) ja hedelmäsose pysyy samana. Täytyy katsoa perunasoseen rakenne vielä uudestaan, kun musta näytti vähän siltä, että se olisi mennyt kokkareiseksi :( Voi olla, että heitän sen sitten roskiin.
Me ollaan tehty soseet tällaiseen jääpalamuottiin. Tähän mahtuu tosi paljon sosetta, varmaan puoli litraa. Meillä on varana yksi pieni muotti, jos tuohon ei mahdu kaikki, mutta en ole joutunut käyttämään sitä kertaakaan.

Päivällä poika on edelleen ärtyisä ja hermoheikko jos ei pääse vähän väliä höyhensaarille. Me ollaan taannuttu tässä nukutushommassa, kun aiemmin ei tarvinnut kun laulaa vähän ja pitää käsistä kiinni niin johan nukahti. Nyt kiljutaan hullun lailla heti kun pää menee tyynyyn, ja ainoo keino millä saadaan hänet nukahtamaan, on vauvakopan edestakaisin työntely. Tämmöinen takaisku johtuu osin siitä, että mies ei saanut poikaa nukkumaan samoin keinoin kuin minä, vaan työnteli sänkyä. Siihenhän poika sitten oppi, eikä muu enää kelpaa :( Pelottaa vaan mitä siitä tulee, kun ollaan juuri siirtymässä pinnasänkyyn, eikä sitä voi työnnellä.

Poika on muutenkin hirveän hankala temperamentiltaan, se ollaan saatu todistaa monen monet kerrat. Aina ruokaillessa täytyy olla aivan rauhallista, tai muuten ei pysty syömään. Jos joku sattuu yskäisemään, aivastamaan tai silittämään poskea kun hän syö, iskee armoton paniikkiraivokohtaus päälle. Sitten ei syödä enää ollenkaan, ja hyvä jos sylikään enää kelpaa rauhoittelemiseen. Tää ongelma on ollut aina pulloruokintaan siirtymisestä asti (enkä tiedä juontuiko tämä alunalkaen rintaraivareista vai miten on), mutta on korostunut viime viikkojen aikana. Yleensä yleisillä paikoilla syöminen teettää näitä raivareita eniten, mutta oli myös kerta, kun syötin poikaa ja mummi tuli hyvästelemään ja sipaisi pojan poskea "yllättäen". Siitäkös poika säikähti ja alkoi hirveä itku. Täytyy vaan toivoa, että tämä menee ohi ajan kanssa ja poika ei säiky enää niin paljon.

Musta tuntuu, että mulla on jonkinlainen masennus meneillään. Siivoaminen ei huvita, ja syön hirveitä määriä herkkuja joka päivä. Välillä en jaksa kuunnella ollenkaan vauvan itkua, ja kaikki on huonosti. Luulen, että tää johtuu tästä pimeästä vuodenajasta, nimittäin pari vuotta sitten mulla oli ihan sama tilanne. Masennuin niin, että meinasin lopettaa koulun kesken kun kaikki tuntui menevän huonosti. Viime talvena tätä ongelmaa ei ollut, kun tein positiivisen raskaustestin ja vaihdoimme paikkakuntaa, oli uusia mieluisia haasteita. Nyt ei huvita kertakaikkiaan mikään kotityö, ja tunnen syyllisyyttä kun miehen pitäisi tehdä kaikki. Vaikka ei sekään hirveästi ole jaksanut siivota 6-7 päiväisen työviikon jälkeen. Aiemmin jaksoin valittaa jälkien korjaamisesta tai roskien viemisestä, mutta nyt en valita mistään, annan vaan olla. Stressiä on vieläkin, on jatkunut jo kuukauden. Tulisipa pian kevät, että löytäisin taas ilon tehdä asioita, enkä vaan katsella telkkaria koko päivää. Sillä välin yritän hakea inspiraatiota Instagram-kuvista ja hyvää mieltä shoppailemalla.

Myös äidinkin kuulumisia

Tällä kertaa ajattelin kertoa, mitä minulle nykyään kuuluu.
Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat olleet kaikista väsyttävimmät. Itkua on ollut niin paljon, että vasta nyt olen alkanut nauttia vauvasta edes vähän. Tämä on ollut todella hämmentävää, kun vaikka kuinka haluaisi välittää enemmän omasta vauvastaan, jokapäiväinen itku (jolle ei osaa tehdä mitään) ottaa niin paljon voimille, että päivät on pelkästään suorittamista, ei nauttimista. Nyt olemme jättäneet d-tipat pois, ja koitetaan hoidella masukipuja uusilla keinoilla, ja jotain pientä tulosta ollaan huomattu.

Synnytyksestä jäi siis hyvät muistot, omalla kohdallani kipu ei ollut ylivoimaista ja kaikki meni "niinkuin Strömsössä". Maito nousi viimeisenä päivänä sairaalassa kunnolla, ja jouduin pumppaamaan maitoa parikin kertaa päivässä. Sen jälkeen maitoa on tullut jopa liian vähän herran tarpeisiin. Jälkivuoto oli kohtuullista ja loppui siinä kolme-neljä viikkoa synnytyksestä.
Painoa tuli raskausaikana yhteensä n. 5 kiloa ja painoin synnärille lähtiessä 62kg. Kaikki kilot jäivät sairaalaan, ja viikko synnytyksestä painoin 56kg. Se on jopa vähemmän kuin ennen raskautta, wow :D Mitään ennen ja jälkeen-mahakuvia en ole ottanut, enkä varmaan otakaan, mutta mainittakoot, että maha on saman näköinen pieni pömppö kuin ennen raskautta. Ainoastaan raskausarvet (joita sitten tulikin viimeisillä viikoilla vanhan leikkausarven ympärille monta) kertovat, että olen joskus ollut raskaana. Omat vaatteet mahtuivat päälle ensimmäisen viikon jälkeen. Kaikki tutut äidit painottavat sitä, kuinka imettävä ei saa laihduttaa, mutta en kyllä ymmärrä, miksi kukaan mut tunteva kuvittelee, että mä edes jaksaisin laihduttaa? :D Jopa oma äitini jaksaa muistuttaa asiasta, vaikka hän varmasti tietää, etten ole ikinä jaksanut edes aloittaa laihduttamista, ja olen oikein tyytyväinen kroppaani sellaisena kuin se on. Kuvittelin melkein loppusuoralle asti, että masu pyöristyy ja kasvaa vielä, enkä oikein enää pitänyt raskausvatsastani. Halusin oman pömppömahani takaisin. Ehkä tähän vaikutti kesä, kun kaikilla oli vähän vaatteita ja paljasta pintaa näkyi paljon joten aloin kaipaamaan omaa kroppaa.
Synnytyshän käynnistyi menkkamaisilla supistuksilla. Samanlaisia jomotuksia on nyt tullut taas muutaman kerran, ja olen jo luullut, että menkat alkavat. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta aina kun kipu tulee, muhun iskee jonkinlainen paniikki, että nyt tätä "synnytyskipua" kestää tauotta muutaman päivän. Supistukset kun kesti vain sen puoli minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen oli taas normaali olo, niin menkkakivut pelottaa tän takia nyt kamalasti. Kai nää fiilikset tasaantuu tästä sitten kun ne menkat joskus alkaa...

Olen kyllä nyt alkanut kyllästyä meidän neuvolantätiin. Sunnuntaina alkoi kuume ja rintatulehdus. Maanantaiaamuna soitin hänelle, ja kysyin että menenkö lääkäriin. Th:n mielestä kannatti jäädä kotiin seurailemaan tilannetta, mutta soitin kuitenkin lääkärille anopin kehotuksesta. Sain antibioottikuurin ja samana iltana kuume oli jo 39 astetta. Pistää vaan miettimään, että jos en olisi käynyt tarkistuttamassa tilannetta, olisin kyllä todella kipeä tällä hetkellä. Miksi meidän neuvolantäti neuvoi parantelemaan kotona??! Luulisi hänen tietävän vanhempana naishenkilönä miten pahaksi rintatulehdus voi mennä...
Keskiviikkona mentiin sitten neuvolaan, kun pojalla oli neuvolalääkäriaika. Siellä th kysyi, että vieläkö annetaan rela+d-tippoja, joita hän oli määrännyt. Sanoin, että ei anneta yhtään mitään, kun tuntuu, että itkua oli paljon enemmän ja että poika saa korvikkeesta vähän d-vitamiinia. Siihen th sanoi tosi pomottavaan sävyyn että kyllä täytyy antaa d-tippoja, 5 päivässä eikä riitä että antais vaikka joka toinen päivä, koska se 5/pvä on minimi. Kuullosti ihan siltä, että niitä tippoja on annettava vaikka lapsi huutaisi 24/7. Hän sai tuolla tavalla asian ilmaistuaan mut tuntemaan itseni varsin huonoksi äidiksi, mutta minähän sen lapsen kanssa joudun olemaan joka päivä ja kuuntelemaan sitä itkua, niin ehkä näen parhaaksi pitää pientä taukoa niistä. Tässä masuvaiva-ongelmassa otetaan kyllä kaikki neuvot vastaan, mutta kun th sanoi että cuplatonia ei kannata käyttää vielä ja samana päivänä lääkäri määräsi cuplatonia, alkaa vähän menemään hermot, kun tuntuu, että meidän terveydenhoitajalla ei ole ammattitaitoa. Aiemmin olen luottanut hänen neuvoihinsa, mutta nyt tekee mieli kyseenalaistaa kaikki mitä hän sanoo :( Tämän käynnin jälkeen menin sitten kyselemään apteekista mm. relatippoja (ilman d-vitamiinia, 18e), cuplatonia (14e) ja korvakuumemittaria (yli 100e (ok näitä löytyi kyllä netistä selailemalla halvempiakin)). Alkoi niin vituttamaan toi rahanmeno, kun kaikkea pitäis kokeilla, mutta mistään ei ole varmuutta, toimiiko. Otin vaan cuplatonit ja marssin ulos. Kotona muistin, että olisi ollut olemassa joku toinen merkki, mitä pitää antaa muutaman kerran päivässä ilmavaivoihin, kun cuplatonia annetaan ennen joka ateriaa. Siitäkös sitten aloin taas kiehumaan entistä enemmän, kun rahaa meni taas "hukkaan" :D Eilinen oli kyllä niiin huono päivä, ettei mitään rajaa! Kai tää johtuu osaksi myös stressistä, kun täytyy valmistella sunnuntain ristiäisiä, mutta ei saisi valmistella mitään, vaan levätä. Tällaisina huonoina päivinä annan pojan illalla isälleen ja menen kylppäriin pesulle. Pesen kasvot kaikessa rauhassa, laitan ihanaa voidetta naamaan ja sen jälkeen rasvaan koko kropan jollain hyväntuoksuisella voiteella. Se on mun tapani parantaa mielialaa, kun päivä on ollut kamala. Oon myös huomannut, että karkkia ja suklaata uppoo enemmän kuin aiemmin. Mutta sekin tuntuu auttavan huonoon mieleen, joten sallittakoot :D

Nyt menen iskemään kaalinlehdet rintsikoihin ja katselemaan, josko beibi olis jo hereillä.

Vielä kerran äitipolille..

Toivoin kuukausi sitten, että palaisin seuraavan kerran äitipolille sitten kun synnytys käynnistyy, mutta toisin kävi.
Eilen aamulla vessakäynnin yhteydessä huomasin paljon veristä limaa. Voihan se olla vähän verisempi limatulppakin, ajattelin, mutta soitin sairaalaan. Tuli vaan niin elävästi mieleen ne alkuraskauden verenvuodot, että en viitsinyt vähätellä asiaa.
Lääkäri ultrasi ensin mahan päältä, ja katsoi, ettei istukassa ole vikaa. Sen jälkeen hän katsoi vielä alakautta, ettei mitään hematoomaa ole, joka löydettiin raskauden alussa. Kaikki oli kunnossa, ja hän sanoi, että vuoto taitaa olla ihan normaalia. Pojan painoarvioksi saimme 3100-3200g. Kohdunkaulaa oli jäljellä enää 1cm ja olin sormelle väljästi auki (mitä se "väljästi" tässä sitten tarkoittaakaan..). Arvelinkin, että tässä ollaan edetty, koska viimepäivinä on ollut ikävää menkkajomotusta selän ja vatsan puolella.
Loppupäivästä ei enää tullut verta, mutta tänä aamuna taas tuli. Ota tästä nyt sitten selvää, onko merkki lähestyvästä synnytyksestä, ja onko normaalia vai ei? Mun iphonen pregnancy tracker tiesi kertoa lähestyvän synnytyksen merkeiksi lapsiveden menon, mutta myös ripulin ja pahoinvoinnin. Lievää pahoinvointia on kyllä ollut jo viikon päivät, ei muuta.

Olo on aika kurja, jos joutuu vaan istumaan koko päivän. Tänäänkin olen kävellyt ensin kolme tuntia kaupungilla, ja sitten vielä illalla tehtiin miehen kanssa kahden tunnin lenkki. Eteneminen on hidasta, mutta pystyasennossa liitoskivut ei vaivaa, ja olo on paljon parempi. Heti, kun menen makaamaan, kivut alkaa heti, ja asentoakin on hankala vaihtaa.
Supistukset on muuttaneet muotoaan kurkkua kuristavista miedompiin. Niitä tulee enemmän juuri kävellessä, ja silloin yleensä tekee mieli pysähtyä, koska kävely tuntuu epämukavalta, vaikkei supistukset tee yhtään kipeää.

Näillä mennään ja kovasti jo odotan, että pääsis näkemään pikkuisen :)


Cinnamonroll girl ja kulta 38+3 <3

Mammaloma alkaa!

Tästä päivästä lähtien meikä viettää äippälomaa, jee! Enää siis päälle kuukausi laskettuun aikaan :)

Tänään oli neuvola+viimeinen lääkärikäynti. En muistaakseni ole kirjoitellut viime käynnin (2 viikkoa sitten) lukemia, joten laitan ne tuohon perään sulkeisiin.

Paino: 59.9kg (59.8kg (+50g/viikko))
Verenpaine: 120/77 (116/72)
U-prot: neg (neg)
U-gluk: neg (neg)
Hemoglobiini: (130)
Sf-mitta: 32 (30)
Liikkeet: ++ (++)
Syke: +150 (+140)

Tässäpä näitä lukuja... Paino ei ole vieläkään mennyt uusille kymmenluvuille, vaikka vähän jo niin pelkäsinkin :D Meillä punnitaan aina niin, että ei miinusteta vaatteista mitään, vaan pistetään vaa'an lukema suoraan paperille.

Piti vielä mainita, että viikonlopun aikana tissit tosiaan tulivat ihan kivikoviksi, ja loppujen lopuksi oli tosi hankala nukkua kyljellään, kun teki niin kipeää. Soitin maanantaina neuvolaan, ja sieltä neuvottiin, että käsin kannattaa lypsää lämpimässä suihkussa. Niinpä mä sitten koko päivän yritin helpottaa oloani ja nyt on taas tissit normaalit, ihanaa :) Th kuitenkin varoitteli, että maidonnousu saattaa myös kieliä lähestyvästä synnytyksestä (no, onhan se joka tapauksessa lähellä, mutta kenties ihan kulman takana..). Tällä hetkellä näitä ennenaikaisen synnytyksen merkkejä on mm. limatulpan(?) irtoaminen, supistukset sekä tämä maidonnousu. Käyn huomenna pikaisesti Helsingissä vähän etsimässä lisää kestovaippatavaraa kirppikseltä (meidän kaupungin kaikki kirppispöydät on koluttu NIIN puhki eikä edes löydy paljon mitään!), sekä yhdessä blogitapahtumassa, siitä myöhemmin lisää :)

Kuulumisia

Vois sitä välillä päivitellä tätä blogiakin :D Joka päivä on pitänyt, mutta aina se jää tekemättä!

Aloitetaanpas tämä stoori vaikka kertomalla viime keskiviikon neuvolalääkärikäynnistä. Neuvolan terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että lääkäri voisi tarkastaa kohdunsuun tilanteen, ettei vaan oo päässyt mitään muutoksia tapahtumaan, koska on vieläkin supistellut (tai että ne huomattaisiin). Keskiviikkona lääkäri siis tutki mut, ja oli sitä mieltä, että kohdunsuu on sormelle auki ja tuntuu pehmeältä. Sanoi, että saan varmuuden vuoksi ajan äitipolille, jossa voidaan katsoa tilanne ultralla. Mun olis pitänyt mennä päivystyksellisenä sairaalaan, mutta kun lääkäri sanoi, että ä.polilta soitetaan mulle aika, lähdin kotiin. Seuraavana aamuna tuli jotain limatulppaa muistuttavaa vuotoa paljon housuihin, ja kun ei sitä aikaa (ylläri) kukaan soitellut mulle, päätin soittaa itse sairaalaan. Sieltä totesivat, että juu tule vaan suoraan käymään.

Aluksi otettiin pissanäyte, josta myös leukosyytit sun muut, eikä ollut mitään hälyyttävää. Sitten pääsin käyrille. Sen jälkeen oli lääkärin tapaaminen, jossa sitten katsottiin ultralla ensin kohdunsuu, joka oli kiinni, mutta sormella kokeiltaessa pehmeä. Sitten kysyin vielä painoarviota, jos vauva nyt päättäisikin tulla maailmaan (ja jos se aamuinen oli edes mikään tulppa). Saatiin n. 2,4kg ja kyllä helpotti omaa oloa, ei ainakaan ihan minivauva ole tulossa :)
Sain yhtä verenpainelääkettä hillitsemään supistuksia, sekä kortisonipiikin kypsyttämään vauvan keuhkoja, torstaina ja uudelleen perjantaina. Kuulemma enää 34+5 (tai jotain sinne päin) ei enää anneta kortisonia, jos vauva meinaa syntyä ennen aikaisesti. Selkä on ollut sen pistoksen jälkeen aivan törkeen kipee, ja vaan toivon että se on johtunut noista piikeistä, eikä oo mitään outoja supistuksia :D
Illalla sitten otin ensimmäisen verenpainelääkkeen, enkä saanut nukuttua kuin max. 5h muutamissa pätkissä. Sivuvaikutuksina tuosta lääkkeestä tuli mm. punoittava iho, astmakohtaus, sekä aivan törkeä migreeni-tason päänsärky. Supistuksia oli koko yön ja seuraavan aamun, mutta en kellottanut niitä, koska ilmeisesti lääke kuitenkin sen verran auttoi, etten tuntenut yhtään kipua.
Perjantaina piti mennä vielä ottamaan toinen kortisonipiikki 24h kuluttua ensimmäisestä, joten suuntasin taas sairaalaan. Tällä kertaa käyrillä supistusmittari meni johonkin 97:än normaalin 40:n sijaan, oli vähän pelottavaa. Kysyin hoitajalta, että tarkoittaako se luku supistusten vahvuutta, mutta hän vain sanoi, että niillä katsotaan supistusten väliä (?). Ei sitten oikein selvinnyt, miksi ne luvut siinä monitorissa sitten vaihtelee niin paljon :D
Lääkäri ultrasi vielä kohdunsuun, eikä ollut mitään muutoksia tapahtunut. Kerroin verenpainelääkkeen haittavaikutuksista, eikä mun ole tarvinnut sitä sitten enää ottaa. Mut määrättiin lepäämään 2 viikkoa, ja sitten vauvan olisi lupa tulla maailmaan. Seksiä ei saa harrastaa, eikä mustikkametsään lähteä yksin :D Mulle kuitenkin painotettiin, että nyt on jo ihan hyvät viikot, mutta se rv 36 olisi parempi vauvalle.

Tämän rumban jälkeen iski kyllä sellanen paniikki, että jos se poika sieltä nyt on tullakseen, niin eihän meillä ole vielä yhtään vaatteita tai kestovaippoja pestynä! :D Nyt on koko viikonlopun pesukone ollut käynnissä ja äitinikin on muutaman koneellisen pessyt :D Tällä hetkellä on ihan normaali olo, eikä tunnu yhtään siltä, että synnytys voisi käynnistyä. Ollaan nyt ostettu sitten kaiken maailman rintapumput ja tutit sun muut, että nyt vain odotellaan ja silitellään vaatteita :)



Cinnamonroll girl ja poju 34+4

Asioiden järjestelyä ja lomailua

Taas on ollut asioiden hoitamista ja paljon tekemistä! Tuntuu, että kun saa jonkun asia pois päiväjärjestysestä, tulee kasa uusia hommia :D Mulla tosiaan alkoi nyt loma, ja mieskin pitää lomaa kaksi viikkoa. Ensimmäiseksi me päätettiin hankkia juhannuksen jälkeen oma auto, ja nyt mies on tulossa autonhakureissulta :) Päädyttiin 2003 vuoden Toyota Corollan farkku-malliin, että mahtuu sitten vaunutkin kyytiin mukaan, eikä tule kauhean ahdasta, jos takana on kaksi ihmistä turvakaukalon kanssa... Tosin se selviää sitten vasta myöhemmin, onko siellä ahdasta, tietenkin :D

Ennen juhannusta mulla oli kontrollikäynti äitipolilla, ja siellä tutkittiin mm. ultralla kohdunkaulan pituutta. Lääkäri sanoi, että kaikki oli muuten ok, mutta käsikopelolla kohdunsuu tuntuu hieman pehmeältä, ja että otetaan varmuuden vuoksi testi emättimestä, että onko ennenaikaisuudelle vaaraa. Testi näytti negatiivista, eli on joku alle 2% mahdollisuus ennenaikaisuudelle. Sain kuitenkin vielä ensi viikolle uuden ajan ja lääkäri vielä lopuksi varoitteli, ettei kannata mennä järviveteen uimaan, ettei tule supistuksia.

Kävin tänään ostamassa meille teepannun, kun sellaista ei vielä ollut. Kotimatkalla kastuin ihan läpimäräksi, kun en ottanut sateenvarjoa mukaan, ja päätin heti keitellä teetä :) Pystyn enää sateisina päivinä juomaan teetä, kun muuten tulee kauhee hiki otsalle, eikä siitä voi oikein nauttia :( Pitäisi muuten kokeilla sitä vadelmalehtiteetä muutaman viikon päästä ;)

Loppuun vielä pari kuvaa masusta. Nyt on rv 32+0. Välillä tuntuu siltä, että kun noita kuvia katselee, niin maha on kyllä ihan päivästä riippuen eri näkönen ja kokonen :D

 rv 29+3

rv32+0

Kohti kesälomaa

Enää on huominen työpäivä ja sitten mun kesäloma alkaa! :D

Hankin vielä tähän munuais-episodin lisäksi kyynelkanavan tulehduksen (tms.) itselleni, ettei vaan olis liian helppoa elämä. Nyt silmä alkaa voida jo vähän paremmin, mutta on jo monta päivää vuotanut. Apuna tähän on antibiootti-silmätipat sekä Panadol (joka ei auta kyllä ollenkaan).

Supistuksiakin on nyt tullut hieman erilaisia, joiden takia soittelin eilen neuvolaan. Muutama yö sitten alkoi sängyssä n. 1min kestävät supistukset 2min välein. Eivät niin kamalan kipeitä olleet, ainakaan sellaista menkkamaista kipua en tuntenut, mutta kun vauva mesosi ja venytteli samalla ihan hirveästi, niin näiden tujumpien supistusten aikana oli tosi hankala olla. Tällaista kesti 1-2 tuntia. Neuvolasta sanottiin, että tule näytille, ja sain ajan tälle päivälle.
Kerroin myös näistä munuaisoireista, ja kaikista pienistä vihlaisuista mitä nyt on mahassa ollut. Terkka oli sitä mieltä, että mun on parempi mennä heti päivystyksenä äitipolille, jos vaikka kaikki johtuukin munuaisista.
Äitipolilla mut laitettiin sitten käyrille. Hoitaja totesi, että kyseessä taitaa olla ennakoivat supistukset, kun niitä piirtyi paperille pari kappaletta. Tuntui vaan itsestä tosi pahalta, kun supistuksen aikana vauvan sydänäänet laski tosi paljon, melkein sataan :(
Seuraavaksi oli lääkärin tapaaminen. Hän katsoi ultralla että kohdunsuu on kiinni ja kiinteä ja ultrasi lopuksi munuaiset. Kysyin vielä samalla, että painaako vauva jo palleaan, kun välillä on hankala hengittää jos makaan selälläni. Lääkäri vain totesi iloisesti, että "juu, täällähän tämä potkii suoraan palleaan!" :D
Lääkäri olisi laittanut mut jo tänään saikulle, ettei tarvitsisi tuota viimeistä päivää tehdä, mutta pakkohan mun on sinne mennä, että saan mun paperit työkkäriin, ja tavarat kaapista ym. Ja koko loppuraskaus otetaan nyt sitten rennosti, esim. siivousta (ja kaikkea muutakin raskasta) täytyy välttää.

Tänä viikonloppuna lähdetään miehen kanssa vuokramökille rentoutumaan! Olenkin odottanut hirveästi, että pääsen saunomaan ja lintuja bongaamaan :D


Cinnamonroll girl ja vauva 30+0

Takaisin kotona

Sunnuntai-iltana alkoi kauhea hikoilu, ja menin jo puoli kymmeneltä nukkumaan. Olimme vaihtaneet sänkyjä, ja menin nukkumaan eri sänkyyn, kuin aikaisemmin. Hikoilutti ihan törkeästi, ja selkä oli kauhean kipeä, vaikka vaihdoin koko ajan asentoa. Ihmettelin, että ei tässä sängyssä mitään vikaa aikaisemmin ole ollut, kun joskus on öitä tässäkin nukuttu.. Johtuuko sitten raskaudesta? Noh, jouduin kuitenkin vaihtamaan sänkyä, ja sain vain vaivoin nukuttua koiran unta kahteen asti. Yöllä kysyin mieheltä, että missä on oksennusvati, on huono olo. En kuitenkaan ajatellut tosissani oksentavani, kunhan vain varmuuden vuoksi.. Kävin vessassa, jonka jälkeen oksensin heti. Join tietenkin heti lasillisen vettä päälle, etten kuivuisi. Kun olin oksentanut vielä neljä kertaa, ja maha alkoi olla tyhjä, mutta oksennus vaan tuli, tajusin, ettei tää nyt enää ole normaalia raskauspahoinvointia. Aloin kuullostelemaan, tunnenko mitään muuta. Oikean kylkiluun alta pisti kauheasti, samoin oikean puolen selkä oli tullut kipeämmäksi. Mies epäili oksennustautia, kun hänen töissä oli sitä juuri ollut. Minä epäilin raskausmyrkytystä, mutta en voinut kuollaksenikaan muistaa keskellä yötä, mitä kaikkia oireita siihen liittyi.

Kolmelta päätettiin lähteä ensiapuun, ihan varmuuden vuoksi. Siellä käskettiin olla juomatta nesteitä. Pääsin heti vuodepaikalle, ja tultiin ottamaan verikokeet ja mitattiin kuume. Sain primperania pahoinvointiin, jonka oksensin heti pois. Sen jälkeen join vain aivan pieniä kulauksia mehua, koska oli niin hirveä jano. Olin kyljelläni, ja mies painoi päänsä mun lonkalle, että saisi vähän nukuttua. Yllättäen tämä asento auttoi, eikä enää sattunut selkään tai kylkiluiden alle! Kasilta meidät siirrettiin naistentautien polille, koska mulla epäiltiin virtsatietulehdusta. Oltiin aivan hämmentyneitä, että miten voi olla, tällaiset oireet! Kun mitään kirvelyä ei ole ollut alapäässä, eikä muutenkaan mitään siihen viittaavaa. Oksennus loppui näihin aikoihin ja pystyin syömään ensimmäisen kerran. Naistentautien polilta mut siirrettiin saman tien ilmoittautumisluukulta naistentautien osastolle, joka on samassa kun synnytysosasto. Siellä pääsin käyrille, ja vauvalla oli kaikki ok. Lääkäri teki ultran, jossa ei ollut mitään poikkeavaa. Vauva on nyt muuten raivotarjonnassa. Tämäkin saattaa vielä muuttua moneen kertaan. Saimme painoarvioksi 1 350g ja tällä hetkellä ollaan keskikäyrillä. Kiva kuulla, kun kaikki on marissut mulle siitä, mitä pistän suuhuni >:(
Lääkäri määräsi mut osastolle tiputukseen, ja pääsin sieltä vasta eilen illalla. Ihan täysin ei selvinnyt, mikä mua vaivas, mutta ilmeisesti munuaisaltaan tulehdus, tai virtsakivet. Vauva saattoi myös painaa oikeanpuoleista virtsaputkea niin, että virtaus oikeaan munuaiseen estyi. Samanlaisia kohtauksia saattaa vielä tulla raskauden edetessä, eikä siihen ole oikein mitään hoitoa. Jos kivut on kovat, voi olla, että raskaus saatetaan käynnistää ennenaikaisesti. Nyt mun täytyy vaan juoda reilusti, että munuaiset ei ainakaan pääse kuivumaan ja mahdolliset virtsakivet hankaamaan.
Kontrolliaika on parin viikon päästä, ja nyt vain jännitetään, miten käy.

Neuvolalääkärissä

Palasin tänään takaisin työharjoitteluun. Töitten jälkeen oli toinen neuvolalääkärikäynti.
Aluksi kävin th:n luona, joka otti verenpaineen (ok), hemoblobiinin (124) ja painon (57kg, eli +2kg, 500g/vk). Myös pissa oli puhdas.
Lääkäri kyseli aluksi kuulumisia, ja koska viimekertainen lääkäri oli lopettanut tyyliin saman tien työt tuolla kun oli aloittanutkin (hyvä vaan niillä ihmissuhdetaidoilla), oli mulla nyt eri lääkäri. Kerroin, että harkkasupistuksia on ollut, välillä aika paljonkin, joten hän teki sisätutkimuksen, jossa katsottiin onko kohdunsuu kiinteä ja kiinni. Samalla kuunneltiin sydänäänet, jotka oli myös tälläkin kertaa +140. Sf-mitta oli 23cm (viimeeksi 21cm yläkäyrän yläpuolella) ja nyt keskikäyrän alapuolella. Lääkäri kuitenkin totesi, että mitta saattaa olla vähän alakanttiin, koska hän mittasi vasta ensimmäistä kertaa, niin tulos ei ole yhtä luotettava, kuin että sama henkilö mittaisi joka kerta.
Siinäpä näitä kuulumisia tältä kertaa :) Huomenna on imetysneuvontaa ja viikonpäästä vauvanhoitotunti.

Synnytysvalmennus

Maanantai-iltana keuhkot tuli kauheen kipeeksi. Menin kuitenkin tiistaina normaalisti työharjoitteluun, mutta jo tunnin jälkeen mun oli pakko sanoa, että lähden kyllä lääkäriin tarkistuttamaan tilanteen. En voinut ollenkaan seistä, kun pyörrytti koko ajan, samalla oksetti ja ne keuhkot oli tosi kipeet. Tilasin sitten taksin alle 2km matkalle terveyskeskukseen, kun en viitsinyt lähteä rasittamaan itseäni ajamalla sinne pyörällä. Lääkäri oli joku ulkomaalainen, ja se kuunteli vaan keuhkot ja kirjoitti antibioottikuurin. Se oli jo lähettämässä mua pois, kun sanoin, että eikö muka tarvitse ottaa tulehdusarvoja? Hän sanoi vaan, että ei tarvitse, selvä löydös on keuhkoissa. Mutta kun mä siinä aikani vaadin, niin hoitaja tuli ottamaan pika-CRP:n, jonka tulos oli sitten 81. Jos se on alle 100, niin pitäisi pärjätä omahoidolla. Mun mielestä se oli hyvä tarkistaa, kun oli jo noin paljon koholla eikä mulla ole ollut kuumetta kuin 37.1 astetta. Lääkäri muuten höpisi koko ajan että ensimmäisellä kolmanneksella sitä ja tätä.. Oli ihan pakko kommentoida, että oon jo kuudennella kuulla :D Hitto enää pari viikkoa niin viimeinen kolmannes pyörähtää käyntiin!! Mikä ensimmäinen kolmannes?? Todella asiantunteva lääkäri :D
Olen nyt tämän viikon saikulla keuhkokuumeen takia. Harmittaa ihan hirveästi, koska sitten on enää kolme viikkoa työharjoittelua jäljellä! Ja muutenkin, kun heti Roomasta palattuamme saankin tällaisen tyhmän taudin :( Vauva on kuitenkin potkinut oikein reippaasti, ja se piristää mua joka kerta, kun makailen sängyssä ja yks touhuaa hirveesti :)

Lepäilin koko päivän, ja illalla menimme synnytysvalmennukseen. Kaikenkaikkiaan asiat oli (mulle, ei ehkä miehelle) tuttuja entuudestaan, mutta saimme kuulla, että kesän ja loppukesän synnyttäjille ei ole ollenkaan sairaalaan tutustumista. Oli kiva, että th kertoi millaista on meidän sairaalassa, niin jäi edes joku mielikuva siitä paikasta ennen synnytystä :) Toinen vähän vieraampi asia oli erilaisten puudutusten kavalkadi, josta meille kerrottiin, mutta kuulemma meidän kaupungissa suositaan yleisesti epiduraalia.
Lapsimessujen luentojen jälkeen aloin miettimään, haluanko sittenkään mitään puudutusta. Enhän mä todellakaan voi vielä tietää, millaisia on synnytyskivut, ja pärjäisinkö ilman kivunlievitystä, mutta kun kuuntelin yhden osteopaatin selostusta epiduraalin vaikutuksesta, se pisti kyllä miettimään. Osteopaatti kertoi, että jos äiti ottaa epiduraalin kovien supistusten takia, ne loppuvat. Seuraavaksi tarvitaan siis oksitosiini-tippa vauhdittamaan supistuksia. En nyt muista ihan tarkkaan, miten tämä meni, mutta supistuksista saattaa tulla oksitosiinin takia niin kivuliaita, että tarvitaan puudutusta. Että kierrettäisiin koko ajan kehää.. Ja taisi niillä supistuksilla olla jotain vaikutusta vauvan laskeutumiseenkin, että jos niitä ei ole, vauva ei laskeudu, synnytys kestää ja pahimmassa tapauksessa voidaan joutua tekemään hätäsektio, tai jotenkin näin se meni.
Siitä en ole ihan samaa mieltä, että luomuna synnyttäminen olisi jotenkin voimaannuttava kokemus (mä inhoon sitä kun joku puhuu synnytyksestä voimaannuttavana, sehän nähdään...) äidille ja mitä kaikkea höpö höpöä saman osteopaatin suusta kuulin.. Kyllä se silti pistää miettimään, että pystyisinkö olemaan ilman epiduraalia/muita lääkkeellisiä kivunlievityksiä?

Lopuksi mainitsen vielä, että oon nyt käyttänyt kohta 2 viikkoa liivinsuojia maidontuotannon käynnistymisen kunniaksi. Toisesta rinnasta tulee enemmän maitoa kuin toisesta, hassua. Tuntuu ihan hirveältä roskaamiselta vaihtaa noita joka päivä, kun niihin tulee vaan muutama pisara päivässä, mutta toisaalta ilman suojia ne olis rintsikoissa.. Tällä hetkellä mulla on käytössä Natusanin suojat, eikä niissä ole mitään moitittavaa (vielä, saas nähdä pitääkö enää imetyksen alettua).

Flunssa iskee :(

Täällä käytiin taas keskiviikkona lääkärissä ja ultrassa, kun alkoi hirveä vuoto aamuyöstä. Tällä kertaa olin ihan varma, että nyt se on menoa. Sain varattua ajan yleislääkärille, joka sitten teki sisätutkimuksen ja totesi, että tällä hetkellä ei tule vuotoa. Kohtukin on jo miltei navan kohdalla. Olenkin ihmetellyt, kun on viimeaikoina tää maha ollut kauhee pömppis, ehkä johtuukin siitä :D Jokatapauksessa, lääkäri kirjoitti sunnuntaihin asti sairaslomaa, ja meidät lähetettiin ultraan. Siellä kätilö näki, että kohdun seinämässä on pieni verinen hyytymä, joka poistuu omia aikojaan. Se ei vaikuta vauvaan mitenkään, joten päätin sitten mennä takaisin töihin seuraavana päivänä. Onneksi tämä selvisi, muuten olisin taas ollut paniikissa, kun tää ei vaan lopu..

Nyt sitten tulin kipeeksi, kai mullakin on joku flunssa tulossa :/  Tavallisesti mulla on lauantait vapaina, mutta nyt parina lauantaina joudun meneen töihin. Tosi kiva, kun just nyt lepo ois ollut hyvä juttu ja töissäkin kaikki mua kipeempiä.
En saanut yöllä kunnolla nukuttua kun nenä oli ihan tukossa :( Yleensä mulle tulee heti keuhkokuume, jos on flunssa ja kuumetta, joten meen kohta hakeen apteekista antibioottikuurin. Sit ei ainakan toivottavasti tarvis sairaalareissua. Nyt on niin vaikeeta ennustaa, miten helposti se sit tulee mulle, niin parempi pelata varman päälle..

Häävalmistelutkin etenee hyvää vauhtia. Kävin ostamassa Helsingistä kutsukorttimateriaalit, ja pian on hääpukukin valmis. Sitten täytyy alkaa leipomaan tarjottavia ja askarrella kortit!

Kai tästä pitää lähtee apteekin kautta töihin, tänään kulutetaan paljon nenäliinoja..

Eka lääkäri

Eilen oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Tulin paikalle 15min aikaisemmin ja istuin odottamaan ensimmäiseen aulaan. Mieheni sisko soitteli ja kysyi, haluaisinko että hän tulee hetkeksi odottamaan kanssani. Hänellä oli puolen tunnin päästä hammaslääkäri samassa rakennuksessa, joten mikä ettei.
Kun aikani oli mennyt 20 minuuttia sitten, ihmettelin että mikä siellä kestää. Ajateltiin, että kyllä ne kohta kutsuu, on vaan myöhässä vähän. Sitten jäin jo yksikseni odottelemaan, eikä hälytyskellot alkanut soida, vaikka mun jälkeen tulleet perheet pääsi jo pois ja minä vaan istuin odottamassa :D Samalla kun soitin miehelleni että pitäisköhän jo tunnin odottelun jälkeen käydä kysymässä että mikä kestää, miehen sisko tuli takaisin hammaslääkäriltä ja mentiin yhdessä selvittämään asia.
Kävi ilmi, että tämä lääkäri oli huutanut ovelta nimeltä, mutta talossa oli kaksi odotushuonetta, eikä hän ollut käynyt tarkastamassa siellä missä minä olin odottanut. Selvä. No, onneksi se otti meidät heti sisään.
En ollut tullut ajatelleeksi, että mitä siellä lääkärin vastaanotolla oikein edes tehdään, joten en tiennyt mistä olisin puhunut. Lääkäri vaan tuijotti mua aina kun olin sanonu jotain, ja irvisti perään. Tuli ihan sellanen epämiellyttävä olo. Sitten aivan yhtäkkiä hän vaan töksäytti "ota housut pois". Oli kyllä tosi kovakourainen lääkäri. Ei aikaisemmin oo koskaan sisätutkimus sattunut noin paljoa, kuin mitä nyt!
Onneksi saatiin kuunnella sydänäänet, ja hyvinhän ne kuului. Se helpotti omaa epävarmaa oloa tosi paljon, kaiken tän vuotelun jälkeen kaikki onkin ok. Nyt kävin ostamassa hiivatulehdukseen lääkettä, että jos se vuotelu olis johtunut siitä.


Kuva täältä
Ostin tänään tällaisen Hello kitty-mobilen. Maksoi Suomalaisessa n. 5€ poistomyynnistä. Mies ei hirveästi tykännyt, mutta mä olen Hello kitty-fani, joten halusin ton ehdottomasti! :D
Seuraavaksi pitäisi varailla aikaa niskapoimu-ultraan.