Synnytysvalmennus

Maanantai-iltana keuhkot tuli kauheen kipeeksi. Menin kuitenkin tiistaina normaalisti työharjoitteluun, mutta jo tunnin jälkeen mun oli pakko sanoa, että lähden kyllä lääkäriin tarkistuttamaan tilanteen. En voinut ollenkaan seistä, kun pyörrytti koko ajan, samalla oksetti ja ne keuhkot oli tosi kipeet. Tilasin sitten taksin alle 2km matkalle terveyskeskukseen, kun en viitsinyt lähteä rasittamaan itseäni ajamalla sinne pyörällä. Lääkäri oli joku ulkomaalainen, ja se kuunteli vaan keuhkot ja kirjoitti antibioottikuurin. Se oli jo lähettämässä mua pois, kun sanoin, että eikö muka tarvitse ottaa tulehdusarvoja? Hän sanoi vaan, että ei tarvitse, selvä löydös on keuhkoissa. Mutta kun mä siinä aikani vaadin, niin hoitaja tuli ottamaan pika-CRP:n, jonka tulos oli sitten 81. Jos se on alle 100, niin pitäisi pärjätä omahoidolla. Mun mielestä se oli hyvä tarkistaa, kun oli jo noin paljon koholla eikä mulla ole ollut kuumetta kuin 37.1 astetta. Lääkäri muuten höpisi koko ajan että ensimmäisellä kolmanneksella sitä ja tätä.. Oli ihan pakko kommentoida, että oon jo kuudennella kuulla :D Hitto enää pari viikkoa niin viimeinen kolmannes pyörähtää käyntiin!! Mikä ensimmäinen kolmannes?? Todella asiantunteva lääkäri :D
Olen nyt tämän viikon saikulla keuhkokuumeen takia. Harmittaa ihan hirveästi, koska sitten on enää kolme viikkoa työharjoittelua jäljellä! Ja muutenkin, kun heti Roomasta palattuamme saankin tällaisen tyhmän taudin :( Vauva on kuitenkin potkinut oikein reippaasti, ja se piristää mua joka kerta, kun makailen sängyssä ja yks touhuaa hirveesti :)

Lepäilin koko päivän, ja illalla menimme synnytysvalmennukseen. Kaikenkaikkiaan asiat oli (mulle, ei ehkä miehelle) tuttuja entuudestaan, mutta saimme kuulla, että kesän ja loppukesän synnyttäjille ei ole ollenkaan sairaalaan tutustumista. Oli kiva, että th kertoi millaista on meidän sairaalassa, niin jäi edes joku mielikuva siitä paikasta ennen synnytystä :) Toinen vähän vieraampi asia oli erilaisten puudutusten kavalkadi, josta meille kerrottiin, mutta kuulemma meidän kaupungissa suositaan yleisesti epiduraalia.
Lapsimessujen luentojen jälkeen aloin miettimään, haluanko sittenkään mitään puudutusta. Enhän mä todellakaan voi vielä tietää, millaisia on synnytyskivut, ja pärjäisinkö ilman kivunlievitystä, mutta kun kuuntelin yhden osteopaatin selostusta epiduraalin vaikutuksesta, se pisti kyllä miettimään. Osteopaatti kertoi, että jos äiti ottaa epiduraalin kovien supistusten takia, ne loppuvat. Seuraavaksi tarvitaan siis oksitosiini-tippa vauhdittamaan supistuksia. En nyt muista ihan tarkkaan, miten tämä meni, mutta supistuksista saattaa tulla oksitosiinin takia niin kivuliaita, että tarvitaan puudutusta. Että kierrettäisiin koko ajan kehää.. Ja taisi niillä supistuksilla olla jotain vaikutusta vauvan laskeutumiseenkin, että jos niitä ei ole, vauva ei laskeudu, synnytys kestää ja pahimmassa tapauksessa voidaan joutua tekemään hätäsektio, tai jotenkin näin se meni.
Siitä en ole ihan samaa mieltä, että luomuna synnyttäminen olisi jotenkin voimaannuttava kokemus (mä inhoon sitä kun joku puhuu synnytyksestä voimaannuttavana, sehän nähdään...) äidille ja mitä kaikkea höpö höpöä saman osteopaatin suusta kuulin.. Kyllä se silti pistää miettimään, että pystyisinkö olemaan ilman epiduraalia/muita lääkkeellisiä kivunlievityksiä?

Lopuksi mainitsen vielä, että oon nyt käyttänyt kohta 2 viikkoa liivinsuojia maidontuotannon käynnistymisen kunniaksi. Toisesta rinnasta tulee enemmän maitoa kuin toisesta, hassua. Tuntuu ihan hirveältä roskaamiselta vaihtaa noita joka päivä, kun niihin tulee vaan muutama pisara päivässä, mutta toisaalta ilman suojia ne olis rintsikoissa.. Tällä hetkellä mulla on käytössä Natusanin suojat, eikä niissä ole mitään moitittavaa (vielä, saas nähdä pitääkö enää imetyksen alettua).