Maha, maha, maha..

Viimepäivät on kulunut töitä etsiessä ja häävalmisteluja tehdessä. Mitään töitä ei tunnu löytyvän, ei ainakaan sellaista mitä jaksaisin tehdä ison mahan kanssa vielä kesälläkin. Laskin kelan laskurilla, että mun äitiysloma alkaisi 18.7.
Työkkärissä ne iloisesti kannustaa mua ettimään töitä, ja vieläpä monen kilometrin päästä. Mulla ei ole edes ajokorttia, ja täällä meidän kylässä ei oikein julkinen liikenne kulje, ja yks lippukin taitaa maksaa jo neljä euroa. Eli ei kannateta.
En nyt oikein tiedä, mikä olisi sellaista työtä, jota jaksais tehdä. Oman alan työt on rankkaa, 10-13 tunnin seisomatyöpäiviä saattaa helposti tulla pari-kolme viikossa. Lisäksi pitäis jaksaa nostaa 20-30kg painoisia tavaroita ympäriinsä. Enkä mä ole edes kovin vahva :D

Kun oon tän kirjotellu, lähden talsimaan sinne työkkäriin näyttämään työtodistusta ja kuuntelemaan, mitä hienoo ne on keksinyt mulle. Varmaan joudun jonnekkin 30km päähän golfkentälle töihin tekeen jotain hullunpitkää päivää.

Toinen mun mieltäni huolestuttanut asia, tai pikemminkin ärsyttänyt on, kun mun kaikki kaverit vuoron perään kyselee fb:ssä että mitä kuuluu, onko maha kasvanut? Ja joka kerta sitä saa vastata, että ihan samalta se näyttää ku ennenkin.
Muutama viikko sitten olin ihan innoissaan, kun kaverit ihasteli kasvavaa mahaa, mutta nyt se on mun mielestä vieläkin ihan saman kokonen kun sillonkin.
Tällä viikolla vein kummityttöä kerhoon, ja siellä oli puhetta että meillekin on tulossa kohta lapsi. Kerhontäti, vähän vanhempi nainen, vastasi siihen että joo, katoin kans mutta ompa pieni maha!
Sen jälkeen oon ehkä tullu vainoharhaseks, kun oon alkanut katsomaan koko ajan peiliin ja mietin et pitäskö mahan olla näillä viikoilla isompi xD Nyt mennään "jo" 18+2 ja se tuntuu musta hirveen paljolta. Painookaan ei oo tullut yhtään ylimäärästä kiloo, oon vaan laihtunut. Mikä juttu??
Koitan vaan lohdutella itteeni ajattelemalla, että ehkä meille tulee pieni vauva, tai että mun maha ei edes kasva paljookaan. Kuitenkin tällaista on ihan hölmöä miettiä tässä vaiheessa, kun se isoin kasvupyrähdys on vielä näkemättä :D

Tossa yks aamu tein itselleni aamupalaa, kun pikkuinen potkaisi mahassa. Muhun tulvi oikein iso rakkaudentunne tota pientä kohtaan <3 Se tuntui tosi hölmöltä, kun en aikaisemmin oo antanut itseni tuntea mitään kiintymystä sitä kohtaan. Nyt viikkoja alkaa oleen niin paljon, että kai mäkin pian alan tajuta että meille on oikeesti tulossa vauva!
Nyt kun alan iloitsemaan yhä enemmän, olen myös alkanut hankkia äitiysvaatteita kesäksi. Yhdet shortsit, caprit ja paidan oon vasta ostanut, mutta jos löydän jotain halpaa, niin en kyllä enää epäröi sitä ostaa! Tänään ollaan menossa miehen kanssa katsomaan paria pikkureppua vaaville. Meidän ensimmäinen yhteinen hankinta tulee olemaan sieltä tärkeimmästä päästä, not! :D

Uutta ja vanhaa projektia

Olen ollut hirveän kiireinen muutamana viime päivänä. Innostuin viimein tekemään jo syksyllä aloittamaani vilttiä kummipojalle ja sain sen valmiiksi. En todellakaan ole mikään mestarineuloja/virkkaaja, mutta koitan opetella parhaani mukaan, että osaisin tehdä jotain myös omalle lapselle. Nyt kun tuo peitto on valmis, halusin heti alkaa neulomaan jotain uutta, mutta mitä? Lueskelin blogeja ja löysin ihanien siililapasten ohjeen. No, sopivan väristä lankaa löytyi, ja mä aloin heti hommiin :) Pistän kuvaa myöhemmin, jos niistä tulee jotain julkaisukelpoista :D

Nyt kun olen työttömänä ja aamupäivät lähinnä kotona, olen koittanut alkaa väsäämään uudenlaisia välipaloja, mm. mansikka-banaanismoothieita joihin laitan päälle tota kuvassakin näkyvää Myllärin luomumysliä. Ai että tulee hyvää! Löysin kaupan pakastealtaasta smoothie-mixin missä on yksittäin pakattuja annospusseja mansikkaa, banaania ja mustikkaa. Yksi pussi blenderiin kera jugurttipikarin, ja tilkan mehua. Pyöräytetään tasaiseksi ja nautitaan myslin kanssa! Minusta ihan hyvä välipala, masu tulee täyteen ja kuitujen lisäksi siitä saa mm. kalsiumia. Yritänkin olla ilman kalsium-lisää, kun noita omiakin lääkkeitä on sen verran paljon.. Aloitin muuten taas mama-vitamiinien syönnin ja katsotaan, alkaako maha menemään joka päivä sekaisin vai auttaisko tää hidastunut aineenvaihdunta asiaa.

Nyt kun oon tehnyt kämppään  kevätsiivouksen, on mukavaa ostaa kauniita pääsiäiskukkia ja muutenkin laittaa kotia.


Meillä oli pokeriturnausilta eilen. Miehen kaverit tuli pelaamaan ja me laitettiin syötävää. Mä pelasin kuus tuntia, ja tulin kolmanneks. Sovittiin, että lopetetaan peli, kun kello oli jo yli 12 ja kaikki alkoi vähän väsymään siihen peliin. Jaettiin potti kolmeen osaan ja sain sitten kokonaiset 10e rahaa :D
Tuli taas huomattua, kuinka tää astma vaikuttaa erilailla raskauden aikana: Pelin aikana olin todella jännittävässä all in-tilanteessa, ja mulle tuli siitä astmakohtaus! :D Pistin miehen sekoittamaan kortit tilanteen jälkeen ja menin ottamaan lääkettä. Kohtaus helpotti saman tien kun tilanne laukesi ja mä voitin. Sama on jos katson jotain vähänkään pelottavaa ja jännittävää tv-ohjelmaa.. Tunnen tosi voimakkaasti sen ahdistuksen, niin, että ihan rintaan sattuu ja jähmetyn pelosta :O Ehkä elän liikaa tunteella :D

Perhevalmennusta

Oltiin eilen miehen kanssa ekassa perhevalmennuksessa. Aiheena oli "kun kahdesta tulee kolme" ja parisuhteen ylläpitäminen. Mentiin luennolle vähän sillä mielellä, että ehkei tää nyt oo se kaikista mielenkiintoisin aihe. Mies kuitenkin sanoi jälkeenpäin, että olipa hyvä että mentiin :) Mun mielestä siellä oli paljon sellasta asiaa, mitä oon lukenut aikaisemmin kirjoista ym. Oli kuitenkin ihan hyvä, että asioita käsiteltiin naisen ja miehen näkökulmasta, että me molemmat ymmärretään toisiamme sitten kun tulee perheenlisäystä.

Nyt on kyllä möyrinyt tuolla mahassa sen verran, että mä luulen et nää on niitä liikkeitä! :) Tai sit mahassa kiertää tosi pahasti monta päivää putkeen :DD Noh, ainakin mun mielestä on kiva kuvitella että ne pienet muksaukset tulee mun pikkumurulta <3

Tässä vielä tän viikon masukuva, 17+0:

Neuvolassa

Eilen kävin neuvolassa, ja tällä kertaa paikalla oli mun oma terveydenhoitaja, eikä sijainen. Varasin ajan jo kahdeksaksi, että mieskin pääsee mukaan ja sen jälkeen töihin, mutta ei se halunnut tulla. On kuulemma liian vähän rahaa tulossa muutenkin, nyt kun mun työt loppu.. Noh, lähdin jo kävelemään neuvolalle päin, kun huomasin, että eihän mulla ole sitä korttia mukana! Äkkiä soitto miehelle että muistaisko se missä se on, ja takaisin kotiin :D Siinä muutaman minuutin pengottuani oli pakko todeta, että ei löydy, ja myöhästyn pian jos en lähde. Hyvä kun viimeeksi mä olin hukannut sen kortin, ja nyt en löytänyt sitä uutta korttia mistään :D Siinä sitten koitin selitellä että unohtui kotiin ja varmaan joku dementia on iskenyt :D Onneksi tää terkka oli kauheen ymmärtäväinen ja sanoi vaan, että jos sinne ultraan sitten otan mukaan :P
Noh, joka tapauksessa, pissa oli puhdas, vauvan sykkeet ok, olisikohan ollut 140. Vielä päivää aikaisemmin oli taas tullut uutta vuotoa, jonka takia oli hyvä päästä kuuntelemaan, että vielä se sydän lyö :) Kerroin tästä neuvolan tädille ja hän sanoi, että se vuotelu voi kestää kauankin. Onhan tätä jatkunut jo kolmatta viikkoa siitä edellisestä lääkärikäynnistä.
Neuvolassa totesin, että miehen olisi ollut hyvä tulla paikan päälle, kun multa kyseltiin meidän perhekuvioista, enkä mä oikein osannut vastata siihen, millainen lapsuus miehellä on ollut. Seuraavaan käyntiin kuulemma olisi hyvä saapua, nimittäin sillon keskustellaan isyyslomista sun muista miestä enemmän koskevista asioista.
Multa kysyttiin myös, että tunnenko vauvan liikkeitä vielä. En ole oikein varma, jotain siellä mahassa tuntuu päivittäin, mutta onko ne sitten liikkeitä vai ei, sitä en tiedä :D


Kuva täältä

Ensimmäisen kolmanneksen vaivat, kuten pahoinvointi ja rintojen kipeys on selätetty melkein kokonaan. Nyt kun masu alkaa kasvaa, tuntuu navan ympäriltä välillä varsin piukealta, ihan kuin se plopsahtaisi pian ulos :D En tiedä, johtuuko mahan kasvu suurimmaksi osaksi turvotuksesta. Kun ensimmäisellä kolmanneksella kärsin jokapäiväisestä ripulista ja mahakrampeista, niin nyt näyttää siltä, että ummetus on tulossa kuvioihin :/ Viimeeksi punnitsin itseni ystävänpäivänä, 51kg ja nyt 52,5kg. Kai se hidas aineenvaihdunta vaikuttaa? :D Mutta silti jaksan aina vähän hämmästellä sitä, kuinka ennen raskautta painoin n. 59kg ja olin varautunut ainoastaan painon huimaan nousuun. Sitten se laskikin noin paljon :O Ainakaan ei sitten haittaa kun niitä raskauskiloja alkaa tuleen :D

Hääjärjestelytkin sujuvat taas pikkasen paremmin. Eilen sain tehtyä kutsukortit valmiiksi, enää pitää viedä postiin. Ja hääpuku on viimeistelyä vaille valmis! Kangasvalinnan takia puvusta ei tullut aivan samanlaista kuin mitä mallikuvassa, mutta olen silti erittäin tyytyväinen. Olemme tehneet pukua kaason kanssa meillä, mutta eilen hän halusi, että menemme hänen luokseen. Perheessä on koira, jonka takia mua ei ihan hirveesti huvittanut lähteä, mutta en nyt viitsinyt kieltäytyäkään. Lopputulos oli kuitenkin aivan kauhea: mua alkoi ahdistaan henkeen heti ensimmäisen tunnin aikana tosi pahasti, koska oon näköjään jotenkin superyliherkkä kaikkien mun allergioiden kanssa raskauden aikana :( Sitten kun ruvettiin silittämään pukua, huomasin, että koko helma on ihan täynnä mustia koiran karvoja :( Siinä vaiheessa pikkasen vitutti, kun ei edes saatu niitä millään pois! Sanoin kaasolle että on kyllä parempi jos seuraavat kerrat ollaan meidän luona. Vedin koko illan astmalääkettä, jota ei edes saisi käyttää raskauden aikana :( Tuli kauheet paskamutsi-fiilikset mut pakko mun oli sitä ottaa et pystyin meneen edes nukkumaan :(
Nyt mulle on tullut astmakohtaus ruoka-aineesta ja eläimestä (ennen raskautta nää allergiaoireet oli paljon lievempiä). Innolla jään odottamaan mitä tuleva kevät ja siitepölykausi tuo tullessaan. Vähän lupailis jotain saman suuntaista, mutta toivottavasti ei! Muuten muutan jonnekkin siitepölyttömään valtioon ja tuun takas vasta elokuussa :D

Vaan kuinkas sitten kävikään?

Juuri kun olin toissapäivänä pohdiskellut tätä mun työtilannetta, että jatkuuko se, vai päättyykö piankin, niin heti seuraavana aamuna esimies iski käteen tiedotteen, jossa kerrotaan firman lopettamisesta. Se siis meinaa sitä, että lauantaina on mun vika työpäivä. Yhtäkkiä onkin enää kaksi työpäivää jäljellä! Oltiin eilen tosi haikein mielin töissä, kukaan meistä ei tätä toivonut, mutta näin kuitenkin kävi. Päätös ei kuitenkaan ollut meidän, vaan ylempien johtajien.
Aluksi olin tietenkin harmissani, että joudunko nyt vielä hakemaan ennen heinäkuun äitiyslomaa jotain töitä. Kuka tällaisen raskaana olevan haluu töihin?? :( Mutta pian aloinkin jo miettimään iloisempia asioita: nyt voin tehdä kunnon kevätsiivouksen, leipoa häitä varten jne :)
Vaikka kuinka yritän olla stressaamatta, huomasin illalla että mullahan on hirvee astmakohtaus, enkä pystynyt edes nukkumaan.. Että näin vaan se vaikuttaa myös psyykkisesti, vaikkei haluaisikaan :D

Istutettiin tänään miehen kanssa muutama yrtti ja mm. mansikoita kesää varten parvekkeelle, toivottavasti onnistuvat! :) Mä oon niin suuri mansikkafani, että odotan kyllä suuresti että pääsis maistamaan omia mansikoita :D

Tässä vielä loppuun masukuva viikoilla 16+0. Mies naureskeli hulluna kun otti näitä kuvia, että ihan suutuin sille :( Kuulemma on niin huvittavan näkönen maha.. Kiitos!

Rentoudu!

Eilen vietin ihanaa vapaapäivää, kun meidän parvekkeelle paistoi aurinko ja mittari näytti +26 astetta. Keitin iltapäiväteet, pistin musiikin soimaan ja menin istumaan auringonpaisteeseen. Kyllä se kevät sieltä tulee!

Viikonloppuna töistä tullessani huomasin yhden sisustusliikkeen näyteikkunassa taulun, johon oli kirjoitettu "just relax!"
Se sai mut oikein ajattelemaan, mitä lupasin itselleni viime kesänä: lupasin, että jos joskus meille siunaantuu lapsi, niin aivan varmasti elän stressivapaan odotusajan!
Mutta kun mietin, miten tämä alkuraskaus on oikein elettykään, niin rupesi ihan hävettämään! Onhan tässä nyt ollut aihetta stressiin ja vasta muutamana viime viikkona olen alkanut oikeasti iloitsemaan raskaudesta. Tästä eteenpäin kuitenkin teen parhaani, että en murehdi työasioita (vaikka ei olla varmoja meneekö työpaikka alta ensi viikolla vaiko kenties tämän kuun lopulla), hääjärjestelyjä enkä mitään muutakaan. Vauvan hankintoja ei ainakaan tarvitse stressata, koska me saadaan melkein kaikki käytettynä ja ilmaiseksi.

Olen käyttänyt rv 5 asti jotain raskausöljyä, jonka hankin apteekista, ja nyt kun viimeeksi kävin Helsingissä, ostin tällaisen Weledan raskausajan hoitoöljyn, jonka pitäisi ehkäistä raskausarpia.


Kuva täältä

En kyllä hirveästi usko, että tällaiset mitään auttaa, mutta kokeillaan nyt kumminkin. Olen rasvaillut tissejä ja mahaa tällä kerran-pari päivässä. Tämä öljy tuoksuu jollekin yrteille tms. kasveille, joka ei ole ihan mun makuun, mutta onneksi se ei tuoksahda levityksen jälkeen. Mulla on mahassa sellainen vanha leikkausarpi, joka välillä tekee todella kipeää, kun maha alkaa pikku hiljaa venyä. Mm. sitä olen koittanut rasvailla, vaikka se ei luultavasti auta mitään. No, myöhemmin sitten pystyn kertomaan, miten tämän tuotteen kanssa kävi.

Vähän olen jo koittanut tunnustella vauvan liikkeitä, mutta ei ne vielä tunnu :D Ylläri :D

Seuraava neuvola onkin jo ensi maanantaina, jee!

Cinnamonroll girl ja pikkumuru 15+6