2v neuvola

Tänään käytiin pojan 2-v neuvolassa. Aika rankkaa settiä sieltä tuli. 

Juteltiin ruokailusta, unista ja uhmasta. 

Pojalla on ollut aina hirveän vahva oma tahto, ja saatiinkin ohjeiksi, että pitää pitää se oma periaate jokaisessa käskyssä tms. Olihan se tuttu juttu jo entuudestaan, mutta nyt pidetään siitä entistä enemmän kiinni, kun jopa neuvolantädin mielestä uhmaa vahvasti eikä edes heittänyt mitään kohtausta siellä. 

Muoks: Pituus olikin neuvolakortissa 98,8cm 95,5cm(jonka itse muistin) sijaan!! Ja paino 12,3kg, josta siirrymmekin seuraavaan huolenaiheeseen, nimittäin ruoka. Saatiin aika kk päähän uudestaan neuvolaan, johon asti noudatamme uutta kellon tarkkaa lukujärjestystä koko päivän ajan. 

Neuvolatäti sitten tarkastaa, onko ruoka alkanut maistumaan uudella tavalla, vai tarvitseeko meidät lähettää ruokaterapeutin puheille. 

Joka aterialla tarjotaan ensin ruoka, lisänä saa nokkamukista vettä. Ruuan jälkeen vain 1,5dl maitoa (norm 2,5-3dl/ateria) mukista/nokkamukista. Maitoa ei saa antaa, jos ruoka ei ole mennyt. Sitten vasta seuraavalla aterialla taas kolmen tunnin päästä uusi ruoka. 

Jos nyt totta puhutaan, en usko, että tarkat kellonajat tai maidon tarjoamattomuus saisi poikaa syömään, mutta kokeillaan nyt kuukausi näin. Aion myös panostaa tuorekasviksiin ja -hedelmiin, jos ne alkais tekemään kauppaansa. Yritän panostaa kotiruokaan pilttipurkkien sijaan. Ei vain ole hajuakaan, mistä sitä lähtisi uusia makuja kokeilemaan, ehkä sitä japanilaista, kun kerta sitä hän välillä syö (kumma kyllä..). 

Kysyin myös, onko normaalia, kun ei vielä kunnolla tuota puhetta. Hän sanoi pitävänsä tätäkin silmällä, ja ehkä sitten myöhemmin puheterapeutille. 

Pelkkää terapeuttia koko lähitulevaisuus! Tuntuu, ettei tässä mitään osata tehdä oikein, edes lasta kasvattaa... Ja kerroin, että on meillä toinen lapsi teon alla, mut ei ole kuulunut. Mua neuvottiin ottaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja yleislääkäri tekee lähetteen sairaalaan, jos tarvitsemme myöhemmin lisähoitoja (joihin ei kyllä ole tällä hetkellä varaa, parempi ois vaan toimia, luget!!). Vaikka en mä mistään keinohedelmöityksistä vielä unelmoi, sen verran olen vielä järjissäni, ja yhdestä lapsesta on sentään jotain lohtua. 

23-vuotiaalla on vielä onneksi aikaa lisääntyä!

Aikaistettu 1,5v neuvola

Tänään meillä oli muutamaa viikkoa aiemmin 1,5-v neuvola ja lääkäri. Viimeeksi uuden vuoden kieppeillä kävimme ottamassa a- ja b-hepatiittirokotukset. Taisi poika muistaa sen ikävän viime kerran, kun alkoi heti itkeä, kun vaatteita alettiin riisua :( 

Sitten se koko käynti olikin yhtä hysteeristä itkua, kun lääkäri teki erilaisia testejä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, ja saatiin me uudet mitatkin: 87,5cm ja 10,6kg! Täytyy alkaa kattelemaan niitä 92cm vaatteita pian jo varastoon tätä menoa...

Syy, miksi pyysimme aikaistamaan tätä neuvolakäyntiä oli että pääsisimme näyttämään pojan toista jalkaa lääkärille. Se kun alkoi kääntymään (kun oppi kävelemään) sisäänpäin. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että asialle ei voi tehdä mitään, ja luultavasti se korjaantuu itsekseen.  

Emme muuten saaneet uutta aikaa, enkä nyt tiedä, koska seuraava neuvola pitäisi olla, ja pitääkö meidän soitella aikaa sitten lähempänä? :/ Miten teillä muilla on neuvoloita?

Erästä asiaa pitää vielä hehkuttaa, nimittäin poju teki ekat pissat pottaan! Ja vielä ihan vahingossa! Nimittäin, oltiin otettu vaippa hältä pois, että saisi vaippaihottumapylly hieman ilmakylpyä, menin vessanpöntölle, poika seurasi perässä, istui potalle, ja pissa tuli! Nyt tuntuu ihan tyhmältä, että oonkin kuvitellut pottailun olevan jotenkin vaikeeta :D Tosin ei ole pissaa tullut sen jälkeen pottaan, mutta aletaan sitä joskus Tokion-matkan jälkeen treenaamaan, kunhan saadaan ensin tuttipullo ja tutti pois... 

Millaisissa mitoissa muut taaperot siellä huitelevat? Tuntuu tämä pituuskasvu niin hurjalta...

Pojankin kuulumisia

Oon jauhanut joka postauksessa vaan miten mulla menee, joten olis varmaan korkee aika kertoa pojankin kuulumisia. 

Meillä oli 15kk-neuvola pari viikkoa sitten, ja siellä oli meitä vastassa sijainen ja harjoittelija. Molemmat korkeintaan mun ikäisiä. Pituus oli 84,2cm ja paino 10.1kg.  Hemoglobiini 120. Tehtiin taas näkö- ja kuulotestejä. 

Oltiin vähän huolissaan pojan vasemmasta jalasta, joka kääntyy sisäänpäin kävellessä. Näytetään sitä vielä 1,5-v lääkärineuvolassa, mutta yleensä tällaiset korjaantuvat itsestään. Ostettiin muuten pojalle Reima-tecin talvikengät, jotka ovat kuulemma hyvät jalkavaivaisille lapsille. Toivottavasti niistä olisi jotakin apua (lähinnä tukemaan nilkkaa)...

Meillä ei edelleenkään puhuta paljoa sanoja, perus äiti, isi ja ei osataan. Uutena juttuna on nyt tullut "iiaa" tai "i-ha-ha", jonka me arvellaan liittyvän piippolan vaari/ihahaa-lauluun. Poika myös tykkää kiivetä samalla selkään ja laulaa "iiaa" :D

Puhetta hän ymmärtää oikein hyvin, mutta totellaanko, se on ihan toinen juttu.

Aika perus negatiivinen luonne näyttää olevan, kun kaikkeen pitää heiluttaa päätä sivulle, "ei". 

Muita kivoja juttuja on taputtaminen, heiluttaminen, pillistä juominen, ja ensin halailu, mutta nyt myös pussailu! Oon onnistunu saamaan vasta kaksi pusua, mies ei yhtäkään :D Aina poika vaan heiluttaa päätään, kun kysyn, annatko pusun?

Osaa hän myös joitain asioita osoittaa, kun kysyn missä pupu/vauva/lintu/auto. 

Ruoka on alkanut maistumaan paremmin, kun ollaan annettu hänelle oma lusikka käteen. Välistä lappaan itse ruokaa pojan suuhun, ja välillä hän laittaa itse.   

Olen myös huomannut perhekahvilassa käydessä, että poika on kovin kiinnostunut lattialla pötköttävistä vauvoista ^_^ Menee aina siihen viereen, kallistaa päätään kysyvästi ja jokeltelee pienille.. Välillä saattaa jopa kierähtää viereen pötköttämään :D Toiset lapset saavat myös osansa tän poitsun random-halailuista.. 

Ei kai tässä muuta..? Pimeys on vaikuttanut myös meidän nukkumaanmenoaikoihin, illalla saatetaan mennä kasilta nukkumaan, mutta herätään vasta puoli kymmenen, kun on taas valoista, hups!

Uusia kuulumisia

Olen pyöritellyt päässäni asioita, joita voisin tänne kirjoittaa. Nyt tulee aika laidasta laitaan kuulumisia, koska en tiedä milloin taas seuraavan kerran tulee kirjoitettua. 

Ensiksi selvennän meidän hoitokuvioita, eli toisin kuin aiemmin kirjoitin aikeistani mennä töihin syksyllä, päätinkin jäädä kotiin pojan kanssa. Mies pääsi kouluun ansiosidonnaisella päivärahalla, ja me päätettiin että ihan pojan parasta on jäädä vielä kotiin. 

1-v neuvolassa mitat 83cm ja 9,8kg. Kuulemma se 10kg pitäis mennä yksivuotiaana rikki, mutta ei meitä painosta moitittu. 

Poika on aloittanut pottailun, mutta mitään ei ole vielä sinne asti tullut. Rauhallisesti jatketaan pojan ehdoilla. 

Tutista vieroittamista ei olla vieläkään aloitettu, syynä uudet hampaat. Niitä on nyt luultavasti (pitäisi tarkistaa) 15kpl kunhan nuo uusimmat puhkeaa kunnolla.

Tiedä sitten johtuuko nykyiset kiukuttelut hampaista vai omasta tahdosta, mutta nykyisin lähes aina on joku, joka kommentoi pojan kovaäänisyyttä/kiukuttelua julkisilla paikoilla. Alkaa pahoittelut ja hermot äidiltä loppumaan, kun aina löytyy joku jonka korvat ei kestä "pientä" huutoa -__-

Poika on siirtynyt kypsässä 1v 1kk iässä ottamaan yhä enemmän kävelyaskelia (ensiaskeleet 2pvää ennen 1-v synttäreitä). Pienet matkat äidiltä isille on kiva taittaa jalan, mutta jos pitää päästä kovaa, on parempi kontata. :D

Muita taitoja on heiluttaminen (1v1kk), päristäminen (1v), ja kiipeily (1v). 

Siinä ne tärkeimmät pojasta, nyt mun kuulumisia. 

Jotkut tietävätkin, että vauvakuumeilen ja pahasti. Kesä meni muiden ihania vauvamahoja kadehtien ja epävarmoissa mielentiloissa "saadaankohan me sitä ansiosidonnaista?", "onko talous kunnossa toista lasta varten?", "Tulisiko lapsille liian pienet ikäerot?" ja "suostuisikohan mies yrittämään toista tjottailun sijaan?" 

Oma kuukautiskiertoni on selkeytynyt synnytyksen jälkeen: kuukautiskivut ovat vähentyneet ja tunnistan ovulaation helposti. Uutta mulle on se, että dpo 1-3/4 seuraa joka kierrossa niukkaa veristä vuotoa ja menkkakipuja. Siinä missä ennen raskautta en edes tiennyt koska ovis oli, pystyn nykyään sanomaan sen ihan tunnepohjalta. 

Olen alkanut pitämään kirjaa kaikista oireista kierron aikana, että pystyn päättelemään mitkä oireet tulevat joka kierrossa, jos siitä olisi apua. 

Tällä hetkellä menossa dpo 1 ja piinailen jo valmiiksi, tärppäsikö(kauhea sana) vai ei. Laskeskelen jo seuraavaa ovisajankohtaa ja laskettua aikaa ^_^" olisi ihanaa olla viimeisillään raskaana taas ensi kesänä!

Kymppikuinen neuvola

Käväistiin neuvolassa lähestulkoon kääntymässä- niin nopeasti meidät lähetettiin pois.
Ehdittiin kuitenkin jostain jutella, kerroin kuulumisia ja "saatiin lupa" aloittaa hapanmaitotuotteet. Me varmaan aloitetaan maustamattomalla jugurtilla, ja kun sitä on maisteltu, niin heinäkuussa ostan ensimmäiset suomalaiset mansikat! Mä oon ollut mansikan myyjä pari kesää, ja oon totaalinen mansikkafani! On ollu hirveen vaikeeta pidättäytyä noista ulkomaalaisista, mutta kohta onneks saa jo suomalaisia!
Mutta niin, mitattiin ja punnittiin poika: 79,7cm (77cm) ja 8980g (8200g). Suluissa 8kk-mitat. Edelleen se vaan kasvaa +2-käyrällä, niinkun on koko pienen elämänsä. Jotenkin siitä on niin ylpee, vaikka ärsyttää kyllä olla aina hankkimassa uusia vaatteita kun ei tiiä edes mitä kokoa ens syksynä käytetään!

10kk-pose (häviääkö tästä kaikki hohto jos kerron, että kuva on otettu hierontatuolissa? :D)

Meidän "pikku" pallero on tätä nykyään ihanan huumorintajuinen, iloinen ja touhukas. Ei vierasta ihmisiä, mutta raivoaa imurille, föönille tai bamixille kumma kyllä :D Silmät on ihanan siniset, ja ripset pitkät ja tummat (josta sain kommenttia "ootko nää menny värjäämään lapses ripset?" joltain mummolta...), oikee hurmuri! Isin poika muuten, mutta suostuu juomaan vaan äidin sylissä maidon tuttipullosta. Ehkä pitäis olla iloinen, että edes sylittely käy (mutta vaan sen hetken), kun en enää imetäkään.
Vielä meillä ei kävellä, muuta kun sohvan reunaa pitkin... Ei edes vaikka kävelyttäisin. Noustaan siis seisomaan ja kontataan hirveää vauhtia :) Tuntuu, että kun oon alkanut käyttään samoja fraaseja tietyissä jutuissa, poika alkaa jo ymmärtämään niitä. Esim. tulee luokse pyydettäessä (tunnistaa myös nimensä), laskeutuu alas jos roikkuu jossain kielletyssä jne... Jokelteleekin jo niin taitavasti (vauvauvau, tätätä, aijaijai), että välillä luulis että se puhuu jo ihan oikeasti!
Vaipanvaihto on edelleen saatanasta- kestovaipat on jäänyt ihan kokonaan, kun se vaippa vaan pitää saada sekunnissa päälle ja housut takas, ei tulis kuuloonkaan enää jos herra joutuis odottamaan kun äiti pähkäilee miten tämänkin keston vetäsee imuineen päivineen päälle... Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että myös pukeminen on nykyään mahdotonta. Osallistutaan yleensä molemmat tähän pukemis/vaipparumbaan, jos mies sattuu oleen kotona. Toinen pitää, toinen pukee ja sitä rataa :D Nykyään onkin helpompaa laittaa paita ja housut, kun aiemmin pidin bodyja ja jopa kietaisubodyja(mun lemppareita!). Enää laitan bodyn vaan viileämpinä päivinä selkää lämmittämään.

Kuva

Tähän loppuun voisin mainostaa, jos joku ei ole sattunut huomaamaan, että Linnanmäellä on tänä kesänä ilmainen sisäänpääsy ja 11 ilmaista laitetta! Me aiotaan mennä perinteitä kunnioittaen juhannuksena Lintsille, mutta vaan niihin ilmaisiin, mihin pojan kanssa pääsee :) Säästökuurilla ollaan koko kesä, joten täytyy ottaa kaikki ilo irti siitä mitä ilmaseks saa!
Enää pari viikkoa töitä, ja sitten miehellä alkaa isäkuukausi! Sitten meillä alkaa LOMA!

Asiaa nukkumisesta

Meillä nukutaan nykyään suht hyvin. Aamupäivällä ensimmäiset päikkärit kestävät lähemmäs kaksi ja puoli tuntia entisen yhden sijaan. Toiset päikkärit nukutaan yleensä 1-2h edellisten jälkeen ja nekin kestää sen kaksi tuntia vähintään. Nukkumaan laittaminen on yleensä helpompaa päivällä kuin illalla. Toki ajoituksellakin on vaikutuksensa, mutta rutiinien myötä poika sulkee saman tien silmänsä ja alkaa hakea unta. Yleensä minä laitan pojan päikkäreille ja miehen kanssa ravataan illalla vuorotellen makkarissa kääntämään poika takaisin selälleen sänkyyn. Ilmeisesti pikkuinen ei haluaisi mennä yöunille, kun olisi kaikkea kivaa tekemistä vielä (vaan ei virtaa tehdä)!
Yöllä poika ei ole tällä viikolla kertaakaan herännyt tutin tarpeeseen, vau! Toki saattaa herätä klo 21-22 ennen kuin me mennään nukkumaan, mutta ei kertaakaan klo 23-07 välissä! Viime viikollakin taisi herättää vain kerran sen normaalin 5x30minuutissa sijaan... Iltaisin laitamme pojan nukkumaan suunnilleen 20-20:30 aikaan.
Lapsimessuilla tuli kysyttyä apua meidän yöunien parantamiseen, ja saatiin neuvo, että korvattaisiin tutti jollain muulla, kuten harsolla. Olenkin nyt koittanut ajaa sisään uutta "unilelua", nimittäin 0,5l:n smoothiepulloa, jossa on sisällä herneitä :D Sitä laps kääntelee ja katselee ja nukahtaa pullo kainalossa :) Pullossa on myös se hyvä puoli, että se on tarpeeksi iso, eikä siis putoa pinnojen välistä lattialle. Jos hän ei muuten meinaa rauhoittua niin tuolla kyllä!

En tiedä mikä asia on muuttunut, että poika on ensin alkanut nukkua pitkiä päikkäreitä ja sitten vielä yöuniakin! Pojan 8kk-neuvolassa sanottiin että kannattaa odottaa 10kk:n ikään jos vaikka tuttipulmat ratkeaisivat helpommin. En uskonut tilanteeseen tulevan mitään muutosta ellemme vieroittaisi tutista, mutta onneksi nyt tämän viikon perusteella näyttää jo paremmalta vaikka laps onkin päälle 9kk.

Koputetaan puuta, ettei heti ensi viikolla pukkaa uutta hammasta läpi tai jotain muuta mukavaa minkä vuoksi taannuttaisiin takaisin katkonaisiin yöuniin!

8kk neuvola ja vappu

Tänään loppui äitiysloma. Siirsin viimeiset päivät miehelle, joka pitää isäkuukauden heinäkuun alussa. Aika on mennyt todella nopeasti! Vasta viikko sitten mulle tuli kunnon kotiäiti-fiilis kun lapsi oli nukkumassa, pesukone kävi ja ruoka oli valmis ennen kuin mies tuli kotiin. Heh, hassua, että jostain noin arkisesta asiasta voikaan nauttia niin paljon! :)
Tän kirjoitustauon aikana poika on täyttänyt 8kk, oppinut samana päivänä konttaamaan, ja nyt se jo nousee ylöskin! Me ostettiin jopa konttauskypärä, vaikka olin ensin sitä mieltä, että ei pienet kolhut pahaa tee. Kuitenkin viikon seurannan jälkeen päätettiin hankkia se, kun poika oli yks päivä kaatunut 3 kertaa sydäntäsärkevän itkun säestämänä jo ennen klo 12. En mä kuitenkaan sitä joka paikkaan (vessaan) aio jatkossakaan ottaa mukaan ja muutenkaan koko ajan ole kädestä pitämässä kiinni...


Neuvolassa paino oli 8,2kg (ed. 7,8kg) ja pituus 77cm (74,5cm). Kyllä se poika edelleen vaan kasvaa kuukaudessa hirveästi! Nyt ollaan enemmän ottamassa 80-senttisiä vaatteita käyttöön, ja laittamassa 74-kokoa pois. Tuntuu kuitenkin, että nyt sama vaatekoko menee useamman kuukauden. Pitäis tehdä inventaario ja laskea kuinka monet sortsit ja t-paidat meillä oikein on kesää varten. Ulkona täytyy suojautua auringolta, mutta meidän kämpässä on todella kuuma kesällä, ja sisällä tarvii varmasti niitä lyhythihaisia.
Saatiin sellaiset terveiset neuvolasta, että tutista kannattaa vierottaa n. 10-12kk ikäisenä, kun poika ei luultavasti heräilisi harjoittelemaan uusia taitoja enää. Myöskin hampaiden tulo ja eroahdistus(onneksi aika lievä sellainen) saattaa kaikki yhdessä tehdä sen, että poika heräilee useita kertoja yössä. Mä vain olen aivan puhki ja kypsä tohon tutin nostelemiseen. En kuitenkaan jaksa aloittaa unikoulua, koska silloin joutuis olemaan vielä enemmän hereillä... Toisaalta en jaksa enää kahta kuukautta herätä joka tunti nostamaan tuttia (parhaillaan puolessa tunnissa 5 kertaa)! Että en sitten tiiä mitä pitäis tehdä... Kuitenkin poika on alkanut nukkumaan pidempiä päikkäreitä, nytkin nukkuu jo toista tuntia ja oon saanut kirjoitettua blogia. Ja ehkä kerran viikossa saattaa olla yks yö, kun laitan tutin suuhun ennen kun meen nukkumaan, kerran yöllä, ja sit kun poika herää 6-7 aikaan aamulla. Sen jälkeen nukutaan vielä tunti pari.
Lapsimessuilla unipulmia-luennoitsija otti kantaa meidän ongelmaan, että voitais antaa lapselle jokin toinen kiintymyksen kohde tutin sijaan, esim. purulelu tai harso. Tai että annettaisiin tutti päiväunille, muttei yöllä. Tai annettaisiin jomman kumman isovanhemman hoitaa unikoulu viikonloppuna meillä toisessa huoneessa, että me saataisiin miehen kanssa levätä. Mutta 1. ongelma: pojalla on jo se harso, ja se tunkee sitä suuhunsakin jos ei oo tuttia, mutta se ei auta mitään (ja tassuttelu ei auta). 2. Mun mielestä tutti pitäs ottaa kokonaan pois, eikä antaa päivällä/yöllä. 3. Tää unikoulu on meidän ongelma, eikä sitä pitäis antaa anopille tai omalle äidille hoidettavaks, vaikka mieli tekisikin. Löytyispä tähän joku fiksu ratkaisu!!

Kuvassa metsähanhia lentämässä auringonlaskuun.

Keväällä on ihanaa mennä luontoon päästämään höyryjä. Mä harrastan lintujen bongausta, ja on aivan mieletöntä päästä välillä ulkoilmaan kuuntelemaan lintujen laulua ja nähdä joitain harvinaisiakin lintulajeja ja muita metsän eläimiä. Välillä voi vaan unohtaa milloin poika on viimeeks syönyt, eikä tarvitse koko ajan taistella vaipanvaihdosta tai syömisestä.

Vappuna käytiin torilla syömässä jätskit ja kiinalaisessa buffetissa. Ostettiin muuten nuo ylemmässä kuvassa näkyvät Julbot facebook-kirppikseltä. Olin jostain lukenut, että lasit kestää vaikka mitä ja annoinkin ne lapselle käteen katseltavaksi. Ei ehkä olis pitänyt, sillä seuraavan kerran kun katsoin laseja, ne oli ihan täynnä naarmuja! Harmittaa hirveästi, mutta onneks me saatiin lahjaksi jo koon 3 Julbot (kuvassa koko 2) :)
Illalla päästiin miehen kanssa kaksin elokuviin, katsottiin Vuoden se kestää. Ei mikään kovin hyvä leffa, mutta siinä näytteli se nami Mentalist, Simon Baker, joten oli edes vähän silmänruokaa ;)

Kohta on meidän ensimmäinen hääpäivä, ja mulla ei oo rahaa leipoa mitään hienoa kakkua tai kolmen ruokalajin menua! :( Ja seuraavana viikonloppuna taas äitienpäivä. Taitaa lahjat ja herkut jäädä tänä vuonna saamatta kumpanakin päivänä :( Ei kai sillä muuten olis niin väliä, mutta kun kyseessä on eka hääpäivä ja eka oikea äitienpäivä, niin siks harmittaa... No, tuleehan niitä vielä tulevina vuosina.. :P

7kk

Noniin, taas on kuukausi mennyt enkä ole päivittänyt... En käy koskaan koneella vaan selaan Facebookin ym. aina kännykällä joten ei tule päiviteltyä...!

Tältä tämä poika näyttää nykyään! Mistäs mä aloittaisin..? No vaikka niistä perinteisistä neuvolamitoista. Meillä oli ylimääräinen neuvolakäynti tällä viikolla mun takia, kun viime kerralla valittelin että en oikein jaksa ja aina väsyttää eikä huvita. Sain myös kehotuksen käydä hierojalla käsien hermopinteiden takia mutta ei ollut rahaa käydä. Poika kuitenkin mitattiin samalla ja pituus oli 74,5cm ja paino 7,8kg. Laskin pojan lattialle mahalleen ja menin istumaan sen selän taakse, ja poika vilkuili olkansa yli että minne äiti meni. Th siitä kommentoi, että ihana kun tuollai varmistaa <3
Valittelin vähän pojan syömisestä, kun soseen jälkeen ei meinaa maito maistua vaan vetää aina hirveet kilarit. Syöttötuolissa juominen ei tule kysymykseenkään, sitterissäkin taistellaan ja lopuksi sylissä pienen tappelun jälkeen onnistun rauhoittamaan pojan ja sitten juodaan nätisti (telkkaria katsellen -_-) Tulee ihan sama homma mieleen kun sillon imetyksen kanssa. Sanoin, että ihan varmasti on nälkä kun sitten kun saan hänet syömään niin kyllä sitten menee 1-1,5dl. Th kommentoi et "ei sillä varmaan oo nälkä" täh?! Ja neuvolakorttiin kirjotti et ruokailut sujuu paremmin, kiva.. Et ei sit saatu mitään hyvää neuvoa tähänkään ongelmaan. Tekis mieli vaihtaa hoitajaa mut mun lemppari on kuulemma vuorotteluvapaalla eikä hänelle onnistu nyt vaihtaminen.

Nyt ollaan miehen kanssa sovittu että hän herää viikonloppuisin hoitamaan poikaa yöllä, kun ne tunnin välein herätykset ei ihan ollu mun juttu. Nyt tuntuu että jaksan taas, eikä tarvi joka päivä nukkua vielä aamupalan jälkeen kahteentoista... Ollaankin siis aloitettu muskari ja MLL:n vauvakahvila sen vauvauinnin lisäksi. Tällä hetkellä tuntuu et on vähän liikaakin menoa, mutta kyllä mä nautin että pääsen tuolla aurinkoisessa talvipäivässä kärryttelemään! :) Ja meidän vauvauinti on perjantaina iltaisin, joten sinne ei ole vaikeuksia ollut herätä :P

Vielä meillä nukutaan paljon vaunuissa, mutta kyllä mun mielestä olis jo aika ajankohtaista ostaa pikkuiselle aurinkolasit! Tässä kokeillaan Julbon olikohan jopa kolmoskoon laseja! Mun mielestä kakkoset oli paremman kokoset, mut mies halus et ostettas kolmoset jos uutena hankitaan. Jätettiin asia mietintämyssyn alle hautumaan ja yritänkin etsiä netistä käytettyjä kakkoskoon laseja. Nää Julbot siis maksoi Instrumentariumissa 39€.

Palataan tuohon ruoka-asiaan nyt vielä, kun siitä on aina niin kiva puhua. Oon alkanut antaan pojalle välipalaksi maissinaksuja, kurkkua, porkkanaa, banaania ym. sormiruokaa. Kuivatut omenat ja kurkku on ollut tähänastisista huonoimmat. Varsinkin omena jää helposti kurkkuun ja sitä on vaikea saada alas. Kurkun kanssa ei ollut aiemmin ongelmia, mutta yks päivä annoin syödä sitä sylissä kun oltiin kahvilassa ja sillon se oksensi kun pala meinas mennä kurkkuun. Eli tästä lähin vaan syöttötuolissa sormiruokaa siis (tiesin kyllä että lapsen pitää istua suorassa sormiruokailessa mutta kahvilassa ei ollut mahdollista laittaa syöttötuoliin). Muutenkin poika huojuu istuessaan syöttiksessä. Johtuukohan siitä, että sillä on niin pitkä selkä..? Tai sitten ei vain vielä osaa kunnolla hallita selkälihaksia.
Uusina makuina meillä on ollut sipuli ja herne pieninä maistiaisina ettei tule masu kipeäksi. Tällä viikolla tein pakastimeen nautaa ja paprikaa. Paprikan tein niin, että paistoin uunissa puolikkaita paprikoita ylävastuksen alla 250 asteessa niin kauan, että ne alkaa olla aika mustia. Sitten laitoin folion päälle ja annoin "hikoilla" vielä vartin pöydällä ja kuorin ne. Sitten vain soseutin ja pakkaseen. Tulee mun mielestä tosi hyvää, makeaa. En tiedä uskaltaako paprikaa antaa isoja määriä pienelle, mutta ainakin on pian maistanut.

Lemppariasioita on tällä hetkellä rapsuttaminen, välillä äidin kättä raavitaan ihan verille asti :S Toisten vauvojen näkeminen on kanssa mukavaa. Nykyään liikutaan ympyrää mahallaan lattialla ja peruutellaan edelleen. Hampaita on nykyään seitsemän. Ja hammasharja on tietenkin kovin ikävä jos se joutuu suuhun, joten jokapäiväiset hampaiden harjaukset on välillä yhtä taistelua... Saatiin muuten seuraava neuvola-aika 8kk-neuvolaan ja lisäksi olis lääkärin tarkastus ja hammashoitaja tiedossa.

Oltiin vähän aikaa sitten myymässä MLL:n kirppiksellä pojan pieniä vaatteita (10 kassillista!!) Ja saatiin voittoa joku 11e.. Aivan törkeän hiljaista ja kukaan ei oikeesti ees ostanu mitään meiltä :D Halusin säästää vaan ne kaikista ihanimmat pari kassillista vaatetta (jotka varmaan olis mennytkin kaupaks) ja laitoin kirppikselle ne mitä en halua enää. No, kiva oli myydä ja nyt on ainakin vaatteet katsottuna jos vaikka ens kerralla varais taas pöydän? Ei tarvis nähdä samaa vaivaa uudestaan :D

Äiti!

Facebook-päivitys parin viikon takaa: 

"Se tunne kun katsot telkkaria, syötät vauvaa ja se sylkee tuttipullon suusta ja sanoo "äiti" ♥"

Jep jep. Aivan yllättäen pikkuinen päättää hämmästyttää mut ihan täysin. Ilme oli kyllä ton kuultuani ihan " O_O NIIN MITÄ SÄ JUST SANOIT??!" Nyt pari viikkoa eteenpäin poika tapailee äitiä jo useammin, ehkä 6-8 kertaa päivässä :) Mies ei  miellä sitä jokeltelua äiti-sanaksi, mutta kyllä mun mielestä äi-i ja vastaavat lasketaan! Tämä facebook-päivityksen "äiti" oli kyllä ihan just, ei mikään sinne päin :)

Muita "saavutuksia" on mm.

-Uudenvuoden päivänä poika repi ekaa kertaa sukat pois jalasta sängyssä (ei kyllä onneksi vieläkään revi niitä joka päivä :D)

-Vuoden ensimmäisellä viikolla kierähti ekaa kertaa selältä vatsalleen n. 4,5kk iässä! Olin juuri tulossa suihkusta kun mies tuli huutamaan "Nyt se taitaa tehdä sen! Se kääntyy!" ja minä ihan paniikissa "Äää ota äkkiä videoo, mä tuun!!" Just ehdin nähdä ja videollekin tuli :P 
Tässä on vaan ärsyttävää se, että nyt pinnasängyssä kääntyillään ihan koko ajan mahalleen, ja leikkimatolla kans. Sitten se ei kuitenkaan oo kivaa olla mahalleen, joten mun täytyy heti kääntää poika takas, tai muuten saan kuulla palosireenin lailla kirkuvaa lasta :D

-Nyt ollaan myös nukahdettu paremmin uuteen pinnasänkyyn. Pari ekaa päivää oli ihan katastrofeja, mutta kyllä se sitten kolmantena päivänä alkoi jo sujua. Heti jos menee sinne huoneeseen sellaisilla fiiliksillä että mä en nyt vittu jaksa yhtään/ei se nukahda kuitenkaan, niin lapsi kyllä sen vaistoaa eikä todellakaan nukahda. Myös pesukoneen ääneen nukahdetaan helposti ja ollaan laitettu pinnasänkyyn pyyhkeitä reunoille, että siitä tulisi vähän pienempi ja "pesämaisempi"

-Muita "sanoja" mitä poika osaa: Äijä, ei, hyi, ällöö, nam. On se sellanen papukaija :)

-5kk-neuvolassa pituus 71,5cm(4kk:70,5cm) ja paino 7,3kg(4kk:6,9kg). Nyt on pituus alkanut vähän tasaantumaan, ei kasveta sitä kahta senttiä kuussa, thank god!

-Aloitettiin iltapalalla puuro, nimittäin riisipuuro. Nallen riisihiutaleista keittää kolmessa minuutissa puuroa, ja ainakin mä olen myös pakastanut sitä. Maistuu hyvin hedelmäsoseen kanssa :)

Oma "masennus" alkaa kai vihdoin vähän helpottaa, tuntuu että välillä jaksan tehdä kotitöitä ilman miehen avustusta, jos vaan poika antaa tehdä. Hirveä stressi on vieläkin päällä kun ajattelen pikkukakkosen alulle laittamista, uutta kämppää, töitä ja koko tätä vuotta. Mun täytyy oikeesti alkaa vähän rentoutumaan! Ystävän kanssa aiotaan juosta naisten kymppi Helsingissä toukokuussa (jos siitä treenaamisesta ny mitään tulee) ja olen alkanut tekemään pidempiä vaunulenkkejä vähän oman jaksamisen mukaan. Maaliskuussa aletaan enemmän treenaamaan, mutta aloittelen kevyesti kävelemällä. Ulkoilusta tulee parempi mieli, varsinkin, jos kävelee jossain hiljaisessa paikassa missä ei ole ketään muita, eikä kuulu muuta ääntä kuin omat askeleet ja vaunujen pyörien rapina aurinkoisena päivänä!

Neuvolasta kuultua ja vähän muutakin

Viimeviikolla oli 4kk-neuvola, jossa paino 6950g ja pituus 70,5cm. Nyyh taas on poika kasvanut, ja kaikki 68cm vaatteet ei meinaa mahtua T__T Nähtiin siinä odotushuoneessa lääkärille jonottaessa pari viikkoa nuorempi vauva, ja se oli oikeesti ihan mini! Mä vähän hämmästyin siinä vertaillessa, että meidän poikahan on oikeesti jättiläinen! Neuvolan täti siis oli kieltänyt meitä aloittamasta soseita ennen tätä käyntiä jostain kumman syystä. Mähän aloitin ne pojan täyttäessä 4kk, koska mun mielestä se kasvaa niin hurjaa vauhtia, että tarvii jo lisäravintoa, jos suolisto vaan kestää. Nyt terveydenhoitaja totesi: "Ja nyt olisi oikein hyvä aika aloittaa soseet." En viittinyt sanoa, että joo ihan kun en olisi tota jo tajunnut -_- Ei saatu mitään uutta tietoa, ja lähdettiin lääkärin tarkastukseen. Neuvolakortissa lukee:

"Pitkä ja hoikka. Tarkkaan seuraa, hieman juttelee tutkittaessakin. Tarttuu leluun, vie suuhun. Vatsalla hieno kyynärnoja, pään hallinta hyvää. Iho kunnossa. Varhaisheijastukset hävinneet. Sydämestä ja keuhkoista ausk ei poikkeavaa. Vatsa ok. (tässä jotain mistä en saa selvää) Lonkat ok. Silmät, korvat ja suu kunnossa. Kivekset paikoillaan."

Uudenvuoden päivänä poika löysi jalkansa ja repi ensimmäistä kertaa sukkia pois jaloista <3
Siivosin pojan vaatehyllyä ja sinne jäi 5 sopivat housut ja saman verran potkareita :D Bodyja sentään oli 10-15 kpl (joista suurin osa menee myös kohta pieneksi). Onneks me ostettiin sellainen bodyn jatkopala, että edes osa bodyista menee pidempään.

Soseista vielä sen verran, että aloitettiin perunalla. Sitä annettiin n. teelusikallinen päivässä viikon ajan. Sen jälkeen siirryttiin porkkanaan, jota parin päivän maistelun jälkeen annoinkin jo pari lusikkaa enemmän kun näytti maistuvan. Nyt ollaan maisteltu bataattia, ja tänään annan ensimmäistä kertaa päärynää. Kasvissose annetaan päivän toisella aterialla ja hedelmäsose niin, että kasvissoseen ja hedelmäsoseen välissä on yksi maitoateria. Tämän päärynäviikon ajan annan noita kolmea kasvissosetta vuorotellen, koska meille ei pian mahdu pakastimeen uusia soseita! :D Sitten päärynäviikon jälkeen maistellaan uutta kasvista (en ole ajatellut vielä mitä se olisi) ja hedelmäsose pysyy samana. Täytyy katsoa perunasoseen rakenne vielä uudestaan, kun musta näytti vähän siltä, että se olisi mennyt kokkareiseksi :( Voi olla, että heitän sen sitten roskiin.
Me ollaan tehty soseet tällaiseen jääpalamuottiin. Tähän mahtuu tosi paljon sosetta, varmaan puoli litraa. Meillä on varana yksi pieni muotti, jos tuohon ei mahdu kaikki, mutta en ole joutunut käyttämään sitä kertaakaan.

Päivällä poika on edelleen ärtyisä ja hermoheikko jos ei pääse vähän väliä höyhensaarille. Me ollaan taannuttu tässä nukutushommassa, kun aiemmin ei tarvinnut kun laulaa vähän ja pitää käsistä kiinni niin johan nukahti. Nyt kiljutaan hullun lailla heti kun pää menee tyynyyn, ja ainoo keino millä saadaan hänet nukahtamaan, on vauvakopan edestakaisin työntely. Tämmöinen takaisku johtuu osin siitä, että mies ei saanut poikaa nukkumaan samoin keinoin kuin minä, vaan työnteli sänkyä. Siihenhän poika sitten oppi, eikä muu enää kelpaa :( Pelottaa vaan mitä siitä tulee, kun ollaan juuri siirtymässä pinnasänkyyn, eikä sitä voi työnnellä.

Poika on muutenkin hirveän hankala temperamentiltaan, se ollaan saatu todistaa monen monet kerrat. Aina ruokaillessa täytyy olla aivan rauhallista, tai muuten ei pysty syömään. Jos joku sattuu yskäisemään, aivastamaan tai silittämään poskea kun hän syö, iskee armoton paniikkiraivokohtaus päälle. Sitten ei syödä enää ollenkaan, ja hyvä jos sylikään enää kelpaa rauhoittelemiseen. Tää ongelma on ollut aina pulloruokintaan siirtymisestä asti (enkä tiedä juontuiko tämä alunalkaen rintaraivareista vai miten on), mutta on korostunut viime viikkojen aikana. Yleensä yleisillä paikoilla syöminen teettää näitä raivareita eniten, mutta oli myös kerta, kun syötin poikaa ja mummi tuli hyvästelemään ja sipaisi pojan poskea "yllättäen". Siitäkös poika säikähti ja alkoi hirveä itku. Täytyy vaan toivoa, että tämä menee ohi ajan kanssa ja poika ei säiky enää niin paljon.

Musta tuntuu, että mulla on jonkinlainen masennus meneillään. Siivoaminen ei huvita, ja syön hirveitä määriä herkkuja joka päivä. Välillä en jaksa kuunnella ollenkaan vauvan itkua, ja kaikki on huonosti. Luulen, että tää johtuu tästä pimeästä vuodenajasta, nimittäin pari vuotta sitten mulla oli ihan sama tilanne. Masennuin niin, että meinasin lopettaa koulun kesken kun kaikki tuntui menevän huonosti. Viime talvena tätä ongelmaa ei ollut, kun tein positiivisen raskaustestin ja vaihdoimme paikkakuntaa, oli uusia mieluisia haasteita. Nyt ei huvita kertakaikkiaan mikään kotityö, ja tunnen syyllisyyttä kun miehen pitäisi tehdä kaikki. Vaikka ei sekään hirveästi ole jaksanut siivota 6-7 päiväisen työviikon jälkeen. Aiemmin jaksoin valittaa jälkien korjaamisesta tai roskien viemisestä, mutta nyt en valita mistään, annan vaan olla. Stressiä on vieläkin, on jatkunut jo kuukauden. Tulisipa pian kevät, että löytäisin taas ilon tehdä asioita, enkä vaan katsella telkkaria koko päivää. Sillä välin yritän hakea inspiraatiota Instagram-kuvista ja hyvää mieltä shoppailemalla.

Kaikki kiusaa mua!

Niin, on se vauvan elämä välillä rankkaa. Ensin 4 hammasta ilmoittelee tulostaan, ja sitten heti perään ilkeä neuvolantäti pistää parit rokotteet 3kk-neuvolassa. Viime viikko on siis ollut pelkkää itkua ja kitinää. No, ainakin rokotteista ollaan selvitty hienosti, eikä ole tullut mitään oireita, muuta kun pistospäivänä itkettiin pikkaisen enemmän kuin yleensä. Itse piikitys meni todella nopeasti ja poju oli tosi reipas. Monesti on ollut niin, että pojalle ei kelpaa äidin syli, eikä rauhoitu vaikka mitä tekisin. Se vähän pisti jännittämään, että mitenköhän saisin hänet tällä kertaa rauhalliseksi. Ei kuitenkaan tarvinnut tehdä muuta kuin kävellä huonetta hetken ympäri ja poika antoi jo pukea housut takaisin jalkaan! Puntari näytti 6,3kg ja pituutta oli 66cm. Ei ihmekään että jotkut 62cm vaatteet alkaa oleen pieniä :D Ja mä en oo vielä ees saanut niitä kaikkia kaappiin! Pojan täyttäessä 2kk, laitoin kaikki 56-senttiset vaatteet pois, ja nyt käytetään 62-68cm. Ainakin H&M:n bodyt on niin pieniä, että niistä menee ennemmin se 68. Seuraava neuvola-aika saatiin vasta joulun jälkeen, ja mua harmittaa, kun ei saatu lupaa aloittaa soseita sitä ennen, vaikka poika täyttää 4kk jo joulukuun puolessa välissä. Mä taidan odottaa vähän liian innolla niiden soseiden tekoa :D Johtuisikohan osaksi siitä, kun en enää imetä, niin täytyy kuitenkin jotain "omaa" ruokaa antaa, en tykkää kaupan tuotteista ollenkaan. Th kuitenkin sanoi, että voin tehdä soseita pakastimeen, mutta ei kannata pakastaa perunaa, koska se menee jotenkin kokkareiseksi tai jotain. Onko kukaan kuullut tällaisesta, sillä mä en ole ja haluaisin sitä perunaakin tehdä... Millä soseella aloitatte ja millon (ja onko kukaan ylipäätään vielä ajatellutkaan asiaa?)?

Pojalla on tullut kaksi hammasta alhaalle viikossa. Ylhäällä näkyy myös kaksi, mutta ehkä ne tulee sitten vähän myöhemmin. Käytiin alkuviikosta ostamassa kaksi purulelua, toinen kutinaan ja toinen viilentämään. Viilentämiseen tarkoitettu pienikokoinen silikoninen Emman purulelu on ollut pojan mieleen, ja sitä pureskellessa alkaa aina hymyilyttään. Välillä lämmin maito ei uppoa, ja poitsu on lopettanut aterian kesken. Silloin olen röyhtäyttänyt ja antanut tuota viilentävää purulelua, ja hetken päästä maitokin menee, kun se on vähän viilentynyt enemmän.

Olen ollut viime viikkoina niin väsynyt, etten ole jaksanut lähteä aamulla vauvajumppaan kertaakaan :( Se on jo kymmeneltä, ja mun pitäis vaunuilla sinne. 4-5 tunnin yöunilla ei ihan jaksa herätä seitsemän aikaan jumppaamaan :D Mutta kyllä mä vielä sinne menen! Motivaatio kuntoiluun on ehkä korkeimmalla ikinä- en edes pidä liikunnasta, mutta nyt tuntuu hyvältä yrittää liikkua enemmän. Herkkujakin valitettavasti menee törkeitä määriä ja pelkään että lihon ihan hirveästi! Mies jaksaa hokea, että olen kaunis, vaikka omassa mielessä kummittelee vasta vaalenemaan päin olevat raskausarvet ja likainen tukka ja ties mitä kaikkea. On hienoa tietää, että kaiken muutoksen jälkeen mä kelpaan silti tällaisena mun miehelle! :)

2kk-neuvola

Maanantaina (kyllä, hyvin uutta tietoa!) oltiin 2kk-neuvolassa. Sieltä tällaisia numeroita ja tietoja:
-Pituus 61cm
-Paino 5,4kg
-D-tipat vaihtui Rela-d -> Jekovit (vielä en ole kokeillut, kun on ollut paljon muutakin miksi itketään, ehkä ens viikolla)
-Cuplaton vaihtui Disflatyliin
-Otettiin rotavirus-rokote
-Korvikkeena Nan H.A. ja epäilty maitoallergiaa -> äidillä maidoton ruokavalio (vaikka en mä kyllä imetä kun kerran pari päivässä, et tuntuu välillä turhalta..)

Jatkuviin rintaraivareihin ei olla löydetty mitään ratkaisua. Epäilen myös refluksitautia, mutta ken tietää... Tänään oli aamulla lääkäriaika, että olisin päässyt keskustelemaan näistä asioista, mutta en muistanut mennä sinne! Väsymys tekee tehtävänsä.. Ajatus ei kulje, ja lauseiden muodostaminen on välillä vähän liian vaikeeta :D

No nyt se poika jo heräs unilta, täytyy mennä ruokkimaan pieni!

Myös äidinkin kuulumisia

Tällä kertaa ajattelin kertoa, mitä minulle nykyään kuuluu.
Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat olleet kaikista väsyttävimmät. Itkua on ollut niin paljon, että vasta nyt olen alkanut nauttia vauvasta edes vähän. Tämä on ollut todella hämmentävää, kun vaikka kuinka haluaisi välittää enemmän omasta vauvastaan, jokapäiväinen itku (jolle ei osaa tehdä mitään) ottaa niin paljon voimille, että päivät on pelkästään suorittamista, ei nauttimista. Nyt olemme jättäneet d-tipat pois, ja koitetaan hoidella masukipuja uusilla keinoilla, ja jotain pientä tulosta ollaan huomattu.

Synnytyksestä jäi siis hyvät muistot, omalla kohdallani kipu ei ollut ylivoimaista ja kaikki meni "niinkuin Strömsössä". Maito nousi viimeisenä päivänä sairaalassa kunnolla, ja jouduin pumppaamaan maitoa parikin kertaa päivässä. Sen jälkeen maitoa on tullut jopa liian vähän herran tarpeisiin. Jälkivuoto oli kohtuullista ja loppui siinä kolme-neljä viikkoa synnytyksestä.
Painoa tuli raskausaikana yhteensä n. 5 kiloa ja painoin synnärille lähtiessä 62kg. Kaikki kilot jäivät sairaalaan, ja viikko synnytyksestä painoin 56kg. Se on jopa vähemmän kuin ennen raskautta, wow :D Mitään ennen ja jälkeen-mahakuvia en ole ottanut, enkä varmaan otakaan, mutta mainittakoot, että maha on saman näköinen pieni pömppö kuin ennen raskautta. Ainoastaan raskausarvet (joita sitten tulikin viimeisillä viikoilla vanhan leikkausarven ympärille monta) kertovat, että olen joskus ollut raskaana. Omat vaatteet mahtuivat päälle ensimmäisen viikon jälkeen. Kaikki tutut äidit painottavat sitä, kuinka imettävä ei saa laihduttaa, mutta en kyllä ymmärrä, miksi kukaan mut tunteva kuvittelee, että mä edes jaksaisin laihduttaa? :D Jopa oma äitini jaksaa muistuttaa asiasta, vaikka hän varmasti tietää, etten ole ikinä jaksanut edes aloittaa laihduttamista, ja olen oikein tyytyväinen kroppaani sellaisena kuin se on. Kuvittelin melkein loppusuoralle asti, että masu pyöristyy ja kasvaa vielä, enkä oikein enää pitänyt raskausvatsastani. Halusin oman pömppömahani takaisin. Ehkä tähän vaikutti kesä, kun kaikilla oli vähän vaatteita ja paljasta pintaa näkyi paljon joten aloin kaipaamaan omaa kroppaa.
Synnytyshän käynnistyi menkkamaisilla supistuksilla. Samanlaisia jomotuksia on nyt tullut taas muutaman kerran, ja olen jo luullut, että menkat alkavat. Näin ei ole kuitenkaan käynyt, mutta aina kun kipu tulee, muhun iskee jonkinlainen paniikki, että nyt tätä "synnytyskipua" kestää tauotta muutaman päivän. Supistukset kun kesti vain sen puoli minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen oli taas normaali olo, niin menkkakivut pelottaa tän takia nyt kamalasti. Kai nää fiilikset tasaantuu tästä sitten kun ne menkat joskus alkaa...

Olen kyllä nyt alkanut kyllästyä meidän neuvolantätiin. Sunnuntaina alkoi kuume ja rintatulehdus. Maanantaiaamuna soitin hänelle, ja kysyin että menenkö lääkäriin. Th:n mielestä kannatti jäädä kotiin seurailemaan tilannetta, mutta soitin kuitenkin lääkärille anopin kehotuksesta. Sain antibioottikuurin ja samana iltana kuume oli jo 39 astetta. Pistää vaan miettimään, että jos en olisi käynyt tarkistuttamassa tilannetta, olisin kyllä todella kipeä tällä hetkellä. Miksi meidän neuvolantäti neuvoi parantelemaan kotona??! Luulisi hänen tietävän vanhempana naishenkilönä miten pahaksi rintatulehdus voi mennä...
Keskiviikkona mentiin sitten neuvolaan, kun pojalla oli neuvolalääkäriaika. Siellä th kysyi, että vieläkö annetaan rela+d-tippoja, joita hän oli määrännyt. Sanoin, että ei anneta yhtään mitään, kun tuntuu, että itkua oli paljon enemmän ja että poika saa korvikkeesta vähän d-vitamiinia. Siihen th sanoi tosi pomottavaan sävyyn että kyllä täytyy antaa d-tippoja, 5 päivässä eikä riitä että antais vaikka joka toinen päivä, koska se 5/pvä on minimi. Kuullosti ihan siltä, että niitä tippoja on annettava vaikka lapsi huutaisi 24/7. Hän sai tuolla tavalla asian ilmaistuaan mut tuntemaan itseni varsin huonoksi äidiksi, mutta minähän sen lapsen kanssa joudun olemaan joka päivä ja kuuntelemaan sitä itkua, niin ehkä näen parhaaksi pitää pientä taukoa niistä. Tässä masuvaiva-ongelmassa otetaan kyllä kaikki neuvot vastaan, mutta kun th sanoi että cuplatonia ei kannata käyttää vielä ja samana päivänä lääkäri määräsi cuplatonia, alkaa vähän menemään hermot, kun tuntuu, että meidän terveydenhoitajalla ei ole ammattitaitoa. Aiemmin olen luottanut hänen neuvoihinsa, mutta nyt tekee mieli kyseenalaistaa kaikki mitä hän sanoo :( Tämän käynnin jälkeen menin sitten kyselemään apteekista mm. relatippoja (ilman d-vitamiinia, 18e), cuplatonia (14e) ja korvakuumemittaria (yli 100e (ok näitä löytyi kyllä netistä selailemalla halvempiakin)). Alkoi niin vituttamaan toi rahanmeno, kun kaikkea pitäis kokeilla, mutta mistään ei ole varmuutta, toimiiko. Otin vaan cuplatonit ja marssin ulos. Kotona muistin, että olisi ollut olemassa joku toinen merkki, mitä pitää antaa muutaman kerran päivässä ilmavaivoihin, kun cuplatonia annetaan ennen joka ateriaa. Siitäkös sitten aloin taas kiehumaan entistä enemmän, kun rahaa meni taas "hukkaan" :D Eilinen oli kyllä niiin huono päivä, ettei mitään rajaa! Kai tää johtuu osaksi myös stressistä, kun täytyy valmistella sunnuntain ristiäisiä, mutta ei saisi valmistella mitään, vaan levätä. Tällaisina huonoina päivinä annan pojan illalla isälleen ja menen kylppäriin pesulle. Pesen kasvot kaikessa rauhassa, laitan ihanaa voidetta naamaan ja sen jälkeen rasvaan koko kropan jollain hyväntuoksuisella voiteella. Se on mun tapani parantaa mielialaa, kun päivä on ollut kamala. Oon myös huomannut, että karkkia ja suklaata uppoo enemmän kuin aiemmin. Mutta sekin tuntuu auttavan huonoon mieleen, joten sallittakoot :D

Nyt menen iskemään kaalinlehdet rintsikoihin ja katselemaan, josko beibi olis jo hereillä.

Sellainen kivempi neuvolakäynti

Tulin äsken neuvolasta, ja voin sanoa, että tällä kertaa lähdin sieltä oikein hyvillä mielin! Viime kerralla homma hoitui vartissa, ja lähdin vähän tympääntyneenä pois. Nyt vakiterkalla oli sijainen, ja me juteltiin koko tunti! Toki mulla oli tällä kerralla paljon myös kysyttävää, mutta tämä terveydenhoitaja kertoi paljon synnytyksestä,  vaikken niin hirveästi kysellytkään. Tällaisten keskustelujen jälkeen musta tuntuu, että olen paljon valmiimpi tulevaan synnytykseen. Saan kerättyä paljon henkisesti voimia, ja tunnen, että pystyn siihen.
Jos nyt vielä perään joitain mittaustuloksia:
Paino: 62,5kg (+800g/vk)
RR: 127/86
U-Prot: -
U-Gluk: -
Sf-mitta: 34
Sykkeet: +130
Liikkeet: ++
Samalla, kun th etsi sydänääniä, hän sanoi, että masu on kyllä pelkkää vauvaa, kun päältä päin kokeilee :D Kyselin sitten, olisiko poju jo mahdollisesti laskeutunut, ja hän sanoi, että kyllä tuntuu kiinnittyneen.
Viime päivinä on usko ollut koetuksella, että koskakohan tää synnytys käynnistyy, mutta nyt sain taas vähän toivoa, että ehkä ihan pian :) Näiden liitoskipujen kanssa ei ole ollut helppoa liikuskella, kun jokaisella askeleella vihlaisee. Nyt niitä kestää edes vähän paremmin, kun tietää, että loppu häämöttää :) On muuten hassua, miten nää kaksi viimeistä viikkoa tuntuu ihan mahdottoman pitkiltä, että odotus ei pääty koskaan...

Nyt mä lähden kiduttamaan itseäni kirpputorille, jos vaikka sieltä löytyis harsoja tai muuta kestovaippamateriaalia :)


Cinnamonroll girl ja kultamuru 38+1

37+1

Tiistaina kävin neuvolassa, joka oli taas sellainen vartin kääntyminen paikan päällä. Mittailtiin vaan ne perusjutut, joista voisin mainita sf-mitan olevan tällä viikolla 33 (kahtena edellisenä mittauskertana 32, ja terkka sanoi, että se tarkoittaa sitä, että vauva on laskeutunut jonkun verran), ja painoa on tullut lisää 1,3 kiloa, hui! Tai ei ehkä muuten mikään hui, mutta jotenkin tuntuu että viikon sisällä yli kilo lisää on vähän liikaa :D Pitäis kai jättää ne jätskit ja suklaat vähän vähemmälle.. En oikeestaan ees pystynyt joulun jälkeen syömään suklaata, mutta nyt kylmä maitosuklaa uppoo ehkä vähän liiankin hyvin :D

Keskiviikkona kävin keuhkopolilla vielä ennen synnytystä, eikä sieltäkään oikein jäänyt mitään käteen! Kuvittelin, että saisin jotain vinkkejä koskien tulevaa synnytystä, mutta vanha mieslääkäri vain kyseli, että oonko ajatellut synnyttää alakautta ja that's it. Sain mä sentään uudet reseptit, kun hukkasin vanhat kesäkuun sairaalareissun yhteydessä. Niin, ja uuden ajan muutaman kuukauden päähän. Onpa kivaa maksaa melkein kolme kymppiä tollasesta, kun ei oikeasti olis ihan hirveästi rahaa, ja sit tosta käynnistä ei edes ollut mitään hyötyä...!

Viimeisten päivien aikana on supistukset alkaneet tuntua vähän erilailla (onkohan vadelmalehtiteen juomisella vaikutusta?). Vieläkin kivuttomia, mutta välillä tulee tosi tiukka supistus, jonka aikana mulle tulee ihan hiki otsalle, plus kurkkua alkaa kuristamaan (vähän vaikea selittää..). Oon kuitenkin saanut ton epämiellyttävän tunteen lähtemään, kun hengittelen "syvää hyvää hengitystä" eli pallealla nenänkautta sisään ja suun kautta ulos. Sitä ilmeisesti suositellaan myös synnytyksessä avautumisvaiheen kivunlievityksenä. Lainasin kirjastosta Malla Rautaparran Kantamisen kausi-kirjan, jossa on myös hyviä hengitystekniikoita, joita voi käyttää avautumisvaiheessa. Sanoin miehelle, että ottaa vaikka ton kirjan sit mukaan ja lukee mulle sieltä ohjeita :D Jos nää supistukset on samanlaisia synnytyksen käynnistyessä, näen kyllä tarpeelliseksi harjoitella jo etukäteen näitä hengitystekniikoita.

Nyt vaan täytyy kuullostella kroppaa ja arvailla, koska se synnytys sitten oikeasti käynnistyy! Sillä välin voisin mennä äidin ja kummipojan kanssa kävelylle :D

Valtakunnassa kaikki hyvin

Plaah, ei vieläkään mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä. Kaksi viikkoa sitten olin aivan paniikissa, nyt se tulee, pakko valmistautua! Eikä vieläkään mitään. Kyllä on vaikea ennustaa kuinka lähellä tuleva synnytys on! Kai sen pystyy vasta sitten sanomaan varmaksi, kun se oikeasti käynnistyy.

Raskausviikko 37 alkoi tällä viikolla, joka tarkoittaa sitä, että vauvan on lupa tulla maailmaan myös lääkäreiden puolesta. Tulossa oli omat baby shower kutsut, jotka päätin järjestää itse, koska kukaan muu ei niitä mulle olisi järkännyt. Siispä siivosin ja leivoin juhlia varten. Meitä oli vain muutama tulossa, joten tein tällaisen pienen kakun:

Ja kun ei ollut paljon rahaa, en tilannut netistä aineita kakun koristeisiin, vaan tyydyin marketin valikoimaan (hyi, toi sininen väri! :( )

Rv 37 kunniaksi aloitin myös vadelmalehtiteen juomisen. En ollut uskaltanut aloittaa sitä aikaisempien suunnitelmieni mukaan viikolla 35, koska en tiennyt ihan tarkkaan, voiko tämän juomisella olla vaikutusta vauvan tuloon. Täytyy muuten sanoa, että maistuu oikein hyvältä! Kuumista säistä huolimatta olen onnistunut juomaan 2-3 kuppia päivässä. Heti ensimmäisen kupin jälkeen vauva alkoi liikkua tosi paljon, ja mun mielestä venytteli oikein huolella. Muuten en kyllä ole huomannut mitään supistuksia vahvistavaa vaikutusta tai muutakaan.

Lopuksi vielä masukuva! Viikkoja 36+0. Kohtu on aika ylhäällä, ja sen alkaa jo huomata näistä kuvistakin. Muuten masu ei näytä muuttaneen muotoaan :) Neuvolassa saatiin painoarvioksi 2800-2900g, että alle kolmen kilon. Jos tällä tavalla edetään lähelle laskettua aikaa, painoarvio on n. 3,5kg.

Uskalsin vihdoin käydä myös uimassa ensimmäistä kertaa, eikä kyllä alkanut supistelemaan! Tosin vesi oli +25 astetta ^_^''


Cinnamonroll girl ja iso pieni herra 36+4 <3

Mammaloma alkaa!

Tästä päivästä lähtien meikä viettää äippälomaa, jee! Enää siis päälle kuukausi laskettuun aikaan :)

Tänään oli neuvola+viimeinen lääkärikäynti. En muistaakseni ole kirjoitellut viime käynnin (2 viikkoa sitten) lukemia, joten laitan ne tuohon perään sulkeisiin.

Paino: 59.9kg (59.8kg (+50g/viikko))
Verenpaine: 120/77 (116/72)
U-prot: neg (neg)
U-gluk: neg (neg)
Hemoglobiini: (130)
Sf-mitta: 32 (30)
Liikkeet: ++ (++)
Syke: +150 (+140)

Tässäpä näitä lukuja... Paino ei ole vieläkään mennyt uusille kymmenluvuille, vaikka vähän jo niin pelkäsinkin :D Meillä punnitaan aina niin, että ei miinusteta vaatteista mitään, vaan pistetään vaa'an lukema suoraan paperille.

Piti vielä mainita, että viikonlopun aikana tissit tosiaan tulivat ihan kivikoviksi, ja loppujen lopuksi oli tosi hankala nukkua kyljellään, kun teki niin kipeää. Soitin maanantaina neuvolaan, ja sieltä neuvottiin, että käsin kannattaa lypsää lämpimässä suihkussa. Niinpä mä sitten koko päivän yritin helpottaa oloani ja nyt on taas tissit normaalit, ihanaa :) Th kuitenkin varoitteli, että maidonnousu saattaa myös kieliä lähestyvästä synnytyksestä (no, onhan se joka tapauksessa lähellä, mutta kenties ihan kulman takana..). Tällä hetkellä näitä ennenaikaisen synnytyksen merkkejä on mm. limatulpan(?) irtoaminen, supistukset sekä tämä maidonnousu. Käyn huomenna pikaisesti Helsingissä vähän etsimässä lisää kestovaippatavaraa kirppikseltä (meidän kaupungin kaikki kirppispöydät on koluttu NIIN puhki eikä edes löydy paljon mitään!), sekä yhdessä blogitapahtumassa, siitä myöhemmin lisää :)

Kohti kesälomaa

Enää on huominen työpäivä ja sitten mun kesäloma alkaa! :D

Hankin vielä tähän munuais-episodin lisäksi kyynelkanavan tulehduksen (tms.) itselleni, ettei vaan olis liian helppoa elämä. Nyt silmä alkaa voida jo vähän paremmin, mutta on jo monta päivää vuotanut. Apuna tähän on antibiootti-silmätipat sekä Panadol (joka ei auta kyllä ollenkaan).

Supistuksiakin on nyt tullut hieman erilaisia, joiden takia soittelin eilen neuvolaan. Muutama yö sitten alkoi sängyssä n. 1min kestävät supistukset 2min välein. Eivät niin kamalan kipeitä olleet, ainakaan sellaista menkkamaista kipua en tuntenut, mutta kun vauva mesosi ja venytteli samalla ihan hirveästi, niin näiden tujumpien supistusten aikana oli tosi hankala olla. Tällaista kesti 1-2 tuntia. Neuvolasta sanottiin, että tule näytille, ja sain ajan tälle päivälle.
Kerroin myös näistä munuaisoireista, ja kaikista pienistä vihlaisuista mitä nyt on mahassa ollut. Terkka oli sitä mieltä, että mun on parempi mennä heti päivystyksenä äitipolille, jos vaikka kaikki johtuukin munuaisista.
Äitipolilla mut laitettiin sitten käyrille. Hoitaja totesi, että kyseessä taitaa olla ennakoivat supistukset, kun niitä piirtyi paperille pari kappaletta. Tuntui vaan itsestä tosi pahalta, kun supistuksen aikana vauvan sydänäänet laski tosi paljon, melkein sataan :(
Seuraavaksi oli lääkärin tapaaminen. Hän katsoi ultralla että kohdunsuu on kiinni ja kiinteä ja ultrasi lopuksi munuaiset. Kysyin vielä samalla, että painaako vauva jo palleaan, kun välillä on hankala hengittää jos makaan selälläni. Lääkäri vain totesi iloisesti, että "juu, täällähän tämä potkii suoraan palleaan!" :D
Lääkäri olisi laittanut mut jo tänään saikulle, ettei tarvitsisi tuota viimeistä päivää tehdä, mutta pakkohan mun on sinne mennä, että saan mun paperit työkkäriin, ja tavarat kaapista ym. Ja koko loppuraskaus otetaan nyt sitten rennosti, esim. siivousta (ja kaikkea muutakin raskasta) täytyy välttää.

Tänä viikonloppuna lähdetään miehen kanssa vuokramökille rentoutumaan! Olenkin odottanut hirveästi, että pääsen saunomaan ja lintuja bongaamaan :D


Cinnamonroll girl ja vauva 30+0

Neuvolalääkärissä

Palasin tänään takaisin työharjoitteluun. Töitten jälkeen oli toinen neuvolalääkärikäynti.
Aluksi kävin th:n luona, joka otti verenpaineen (ok), hemoblobiinin (124) ja painon (57kg, eli +2kg, 500g/vk). Myös pissa oli puhdas.
Lääkäri kyseli aluksi kuulumisia, ja koska viimekertainen lääkäri oli lopettanut tyyliin saman tien työt tuolla kun oli aloittanutkin (hyvä vaan niillä ihmissuhdetaidoilla), oli mulla nyt eri lääkäri. Kerroin, että harkkasupistuksia on ollut, välillä aika paljonkin, joten hän teki sisätutkimuksen, jossa katsottiin onko kohdunsuu kiinteä ja kiinni. Samalla kuunneltiin sydänäänet, jotka oli myös tälläkin kertaa +140. Sf-mitta oli 23cm (viimeeksi 21cm yläkäyrän yläpuolella) ja nyt keskikäyrän alapuolella. Lääkäri kuitenkin totesi, että mitta saattaa olla vähän alakanttiin, koska hän mittasi vasta ensimmäistä kertaa, niin tulos ei ole yhtä luotettava, kuin että sama henkilö mittaisi joka kerta.
Siinäpä näitä kuulumisia tältä kertaa :) Huomenna on imetysneuvontaa ja viikonpäästä vauvanhoitotunti.

Neuvolakäynti

En ole jostain syystä saanut aikaiseksi kirjoitella tänne torstain neuvolakäynnistä...
Olen ollut aika hämmentynyt siitä, että meille on tulossa poika. Pohdin asiaa joka päivä, ja koitan totutella ajatukseen. Parina ensimmäisenä aamuna ajattelin heti ensimmäisenä "jaha, meille on tulossa poika." Yksi laskukin jäi maksamatta kun olen koko ajan vaan ihmetellyt itsekseni :D Kävin heti maanantaina meidän kaikki lainaksi saadut vauvan vaatteet läpi, ja niitä oli ihan hirveästi!! 50-60cm bodyjä 34kpl joista itse olen ostanut 4-5 :D
Mutta siihen neuvolaan.. Eli mies oli tällä kertaa mukana, kun viimekerralla olisi jo ollut hyvä tulla. Puhuttiin meidän tunteista, että mitkä fiilikset nyt on kun sukupuoli on selvillä. Höpöteltiin yli puolet ajasta vaan kaikesta mahdollisesta kun sitten neuvolantäti sanoi että nyt pitää kiristää tahtia ja siirrytään näihin kela-asioihin, että ehditään käymään kaikki läpi :D Sain siis raskaustodistuksen kelaa varten, ja meille selvitettiin niitä loma-asioita. Lopuksi mitattiin paino, 55kg. Onneksi paino on nyt alkanut nousemaan, niin ei tarvitse huolehtia koko ajan.. Kun kysyin, että mitähän tää kätilön neuvoma herkkukielto oikein tarkotti, mulle sanottiin, että voin pari kertaa viikossa herkutella, mutta mun tapauksessa joudun kokonaan karkkikieltoon!! Alkoi vähän ärsyttään, kun vaikka kuinka sanoin, että en syö hirveitä määriä karkkia, mutta kuitenkin vähän joka päivä, niin neuvolan täti ymmärsi asian ihan kuin vetäisin joku kilon karkkia päivässä >:( Että yks karkkipäivä maksimissaan viikossa. En nää siinä mitään järkeä, jos syön viikon aikana maksimissaan 100-200g pussin niin miten se on yhtään parempi että yhtenä päivänä saa syödä vaikka puol kiloo? En ajatellu tohon oikein kiinnittää huomiota, enemmän siihen, että en syö karkkia/suklaata nostattaakseni verensokeria, koska siitä se vauva saa sitä huonoo energiaa ja lihoo.
Sitten olikin enää 5min aikaa ennen seuraavaa asiakasta, kun alettiin kuuntelemaan sydänääniä. Mä odotin sitä kovasti, kun mies ei vielä ollut kertaakaan paikalla kuuntelemassa niitä :) Aluksi lukemaksi saatiin 130, mutta pikkuinen alkoi touhuamaan ihan hirveästi, ja piilottelemaan istukan (on muuten edessä ylhäällä, unohtui varmaan viimeeksi mainita) takana. Välillä kävi vaan potkasemassa anturia ja meni takaisin piiloon, hassu :) Sitten saatiin lukemaksi 170, kun oltiin vartti niitä yritetty metsästää. Sain ajan perjantaille, että tarkistetaan vielä syke ja samalla saisin ajan lääkäriin. Seuraavana päivänä sykkeet kuului hyvin, vahvaa jumputusta ja 140.

Löysin facebook-kirppikseltä Gracon Mirage-matkarattaat 60e:llä ja käytiin ostamassa ne. Tarkoitus olisi ostaa myös Gracon kaukalo että mä voisin syksyllä käydä kaupungilla helposti tällä yhdistelmällä kävellen, ja jaksaisin kantaa rattaat meidän hissittömään kerrostaloasuntoon. Meillä on myös pyörä-/vaunuvarasto, mutta se on toisessa päässä taloa, ja sisäkautta pitää avata monen monta ovea avaimella, että sinne pääsee. Ostosten ja vauvan kanssa ei varmaan helpointa, joten jos tämä yhdistelmä toimisi syksyllä ja sitten myöhemmin kun pikkuinen osaa istua. Talvi joudutaan selviytymään miehen siskolta lainassa olevilla Brion kombi tai happy-mallisilla vaunuilla ja ikävällä varastossa ravaamisella.

Häihin on enää 2 viikkoa, ja varmaan juurikin sen takia mä en ole saanut pitkään aikaan kunnolla unen päästä kiinni. Stressaan ehkä tietämättäni, mutta nyt olen luopunut joistakin leivonnaisista, ja melkein kaikki asiat alkaa olla hoidettuina, joten parina viime yönä olen nukahtanut ihan heti. Vessassakin käyn yleensä vasta aamuyön puolella, joskus viiden-kuuden maissa. Ollaan kovasti mietitty minne mentäis häämatkalle. Vaihtoehtoina on ollut Tukholma ja Nizza, mutta nyt yhtäkkiä viikonlopun aikana mun on alkanut hirveästi tekeen mieli lähteä Roomaan. En tiiä mitä me siellä tehtäis, mutta ruoka ja jäätelö houkuttelis :D Mies ei ole hirveästi innostunut, mutta ehkä se lämpenee vaan hitaasti :P
Nyt mä alan tekeen kakun koristeita, että ei kaikki jää vikalle viikolle!