37+1

Tiistaina kävin neuvolassa, joka oli taas sellainen vartin kääntyminen paikan päällä. Mittailtiin vaan ne perusjutut, joista voisin mainita sf-mitan olevan tällä viikolla 33 (kahtena edellisenä mittauskertana 32, ja terkka sanoi, että se tarkoittaa sitä, että vauva on laskeutunut jonkun verran), ja painoa on tullut lisää 1,3 kiloa, hui! Tai ei ehkä muuten mikään hui, mutta jotenkin tuntuu että viikon sisällä yli kilo lisää on vähän liikaa :D Pitäis kai jättää ne jätskit ja suklaat vähän vähemmälle.. En oikeestaan ees pystynyt joulun jälkeen syömään suklaata, mutta nyt kylmä maitosuklaa uppoo ehkä vähän liiankin hyvin :D

Keskiviikkona kävin keuhkopolilla vielä ennen synnytystä, eikä sieltäkään oikein jäänyt mitään käteen! Kuvittelin, että saisin jotain vinkkejä koskien tulevaa synnytystä, mutta vanha mieslääkäri vain kyseli, että oonko ajatellut synnyttää alakautta ja that's it. Sain mä sentään uudet reseptit, kun hukkasin vanhat kesäkuun sairaalareissun yhteydessä. Niin, ja uuden ajan muutaman kuukauden päähän. Onpa kivaa maksaa melkein kolme kymppiä tollasesta, kun ei oikeasti olis ihan hirveästi rahaa, ja sit tosta käynnistä ei edes ollut mitään hyötyä...!

Viimeisten päivien aikana on supistukset alkaneet tuntua vähän erilailla (onkohan vadelmalehtiteen juomisella vaikutusta?). Vieläkin kivuttomia, mutta välillä tulee tosi tiukka supistus, jonka aikana mulle tulee ihan hiki otsalle, plus kurkkua alkaa kuristamaan (vähän vaikea selittää..). Oon kuitenkin saanut ton epämiellyttävän tunteen lähtemään, kun hengittelen "syvää hyvää hengitystä" eli pallealla nenänkautta sisään ja suun kautta ulos. Sitä ilmeisesti suositellaan myös synnytyksessä avautumisvaiheen kivunlievityksenä. Lainasin kirjastosta Malla Rautaparran Kantamisen kausi-kirjan, jossa on myös hyviä hengitystekniikoita, joita voi käyttää avautumisvaiheessa. Sanoin miehelle, että ottaa vaikka ton kirjan sit mukaan ja lukee mulle sieltä ohjeita :D Jos nää supistukset on samanlaisia synnytyksen käynnistyessä, näen kyllä tarpeelliseksi harjoitella jo etukäteen näitä hengitystekniikoita.

Nyt vaan täytyy kuullostella kroppaa ja arvailla, koska se synnytys sitten oikeasti käynnistyy! Sillä välin voisin mennä äidin ja kummipojan kanssa kävelylle :D

Raportti ja takaisin hellan ääreen...

Kaikenlaista on tapahtunut, mutta mulla ei ole ollut aikaa kirjoitella tänne, kun häät lähestyy! Häihin on siis kaksi päivää aikaa, ja mun täytyy alkaa laittamaan kaikkia ruokia! Nyt on taas menetetty niin monet yöunet tän takia, että apua... Ja varattiin pieni häämatka Roomaan, sitä kieltäkin kai pitäisi lukea jossain vaiheessa :D
Eilen oli 24+0 kun huomasin, että rinnoista tulee maitoa. Oon jo useampana päivänä nähnyt sellaista rähmän näköistä kuivunutta rinnoissa, mutta nyt tuli ihan sitä nestemäistä juttua. Tuntuu ihan kauheen aikaselta! Nyt täytyy käydä ostamassa paketti liivinsuojia :D Ajattelin, että jos tulisi tehtyä niitä kestoina itsekin, mutta se jää nähtäväksi.. Luin eilen jonkun jutun äidistä, jonka lapsi oli syntynyt rv 24+2, enkä saanut viestiketjusta selville, jäikö poika henkiin :/ Ihan hirveetä ajatella, jos meidän pikkuinen syntyisi huomenna O_O Kun menin sitten nukkumaan, vauva potkaisi jonnekkin navan lähettyville, ja maha alkoi kovettumaan siitä kohden, ja oli sitten lopulta koko maha sen tuntuinen, kun olisin jännittänyt jotain jättiläismäistä vatsalihasta :D Että jos tuo nyt oli harjoitussupistus, niin niitäkin alkaa nyt sitten olemaan. Sekin tuntuu hirveän aikaiselta, mutta toisaalta eipä tässä ole enää kuin 15 viikkoa ja 6 päivää laskettuun aikaan!! Joitain liitoskipujen tapaisia tuntemuksia on myös ollut, ehkä jostain rv 13 lähtien todella harvoin ja epäsäännöllisesti, nyt muutamana viikkona vähän useammin. En ole yhdistänyt niitä kyllä mihinkään tiettyyn toimintaan.
Keuhkopolillakin kävin, mutta sieltä ne vaan antoi yhden nenäsumutteen siitepölykautta varten. Ja uusi aika heinä-elokuulle missä sitten tarkastellaan lähemmin synnytystapaa jne :)
Tässäpä näitä oli, nyt meen tekeen täytekakut, ja toivon, että kaikki menee häissä hyvin! Ainakin on luvattu ihan kauheeta säätä, voi ei :( Tämän jälkeen elän kyllä niin rennosti loppuraskauden että!

Lääkäri ja np-ultra

Tiistaina oli keuhkopoliklinikkakäynti. Mulla on paha astma, joten sitä seurataan puolivuosittain, ja nyt ilmeisesti ainakin muutaman käynnin verran raskauden aikana.
Lääkäri oli oikein mukava, ja puhuttiinkin koko aika vain seuraavan kevään siitepölyongelmista (lisäksi elämää hankaloittamaan kauheat allergiat) ja miten raskauden kanssa täytyy käyttää lääkkeitä ym. Äitini tuli mukaan, ja samalla sain häneltä kyydin. On hyvä olla joku toinen siinä vieressä, kun ei koskaan tule ajatelleeksi kaikkea mitä pitäis kysyä!
Neuvolakäynnillähän mitattiin myös paino, jolloin sanoin, että on varmaan noussut 57kg:sta että kannattaa mitata uudestaan. Vaaka näytti vain 53kg :( Arvelin sen johtuvan oksentelusta, mutta nyt kun en enää Sea Band-rannekkeiden takia ole oksennellut, niin toinen vaihtoehto on ripuli. Se on nyt vaivannut koko odotusajan, ja näköjään laskee painoa, sillä lääkärissä se oli enää 51kg. Minusta se on huono juttu, kun olen valmistautunut siihen, että paino tulee nousemaan enkä edes ajatellut tätä mahdollisuutta. No, minulle sanottiin että vauva ottaa aina omansa, ja toivotaan että näin on! Jäämme seuraamaan tilannetta..
Synnytyksestä sen verran, että lääkäri arvioi spirometria-tulosten ja tämänhetkisen vointini perusteella normaalin alatiesynnytyksen olevan mahdollinen! Vielä 1½ vuotta sitten pohdin, onkohan meidän mitään järkeä yrittää lasta, pystyisinkö siihen kaikkeen astman kanssa. Sitten kun tulin raskaaksi, mietin, että voinko synnyttää normaalisti, vai täytyykö turvautua sektioon. Ennen raskautta olin sitä mieltä, että sektio olisi helppo homma ja sen haluaisin. Nyt kuitenkin olen lukenut muiden äitien kokemuksia, enkä missään nimessä halua ensimmäiseksi vaihtoehdoksi sektiota! :D Näin ollen on helpottavaa tietää, että jos tilani ei tästä raskauden edetessä huonone, normaali alatiesynnytys on mahdollinen. Jos meidän paikkakunnalla on mammajoogaa, haluaisin aloittaa jo ihan siitäkin syystä, että hengitystekniikat auttaa sitten synnytyksen jälkeenkin.

No sitten se niskapoimu-ultra. Lähdettiin töistä kesken kaiken ultraan, ja siellä kaikki oli ok. Mua alkoi varsinkin alussa ihan hirveesti naurattaan kun pikkuinen oli niin hassun näköinen! Koitin hillitä siinä itteeni kun kätilö kertoi meille missä mikäkin elin on :D Hieman tuli tippa linssiin, ainakin mulla :D En tiedä miehestä :D Kätilö oli todella mukava, ihan kun oma äiti olisi ollut siinä kertomassa! Hän mittasi kaikki nenänvarret, reisiluut ja niskaturvotuksen, joka oli muuten 0,9mm. Yhdessä veriseulan kanssa riski saada esim. Down-lapsi on 1:100 000.
Sydän löi hienosti, syke oli + ja samoin liikkeet. Pikkuinen vastasi viikkoja, eli 13+0 ja la ei muuttunut siitä 22.8.

Tässä vielä kuva kullanmurusta, siellä se heiluttelee! <3