Ajatuksia omasta kropasta

Varmaan joskus kirjoittelinkin tänne, etten varmaankaan aio laittaa kuvia mahastani synnytyksen jälkeen. Nyt kun siitä on kulunut 6 kuukautta, olen ehtinyt ajatella asiaa ja "tutustua" uudelleen omaan kroppaani. Oikeastaan olenkin aika tyytyväinen siihen! Vaikka mulla on aina ollut huono minäkuva ja pukuhuoneessa riisuutuminen on ollut kammottavaa jo teini-iästä lähtien, synnytyksen jälkeen en ole enää ajatellut samalla tavalla. Ei ne raskausarvet mitään hienoja koristeita ole, mutta ehkä tunnen, että nyt mun vatsanseutu saa näyttää siltä kun on, koska mulla on pieni lapsi. Kannan arpia ylpeydellä, enkä häpeile niitä. Tissitkin näyttää nykyään enää nahkarukkasilta, mutta ei se eikä mikään muukaan estä mua menemästä vauvauintiin bikinit päällä. Vielä vuosi sitten olisin harkinnut vakavasti moista :D

Raskauden aikana rasvasin masua öljyllä välttyäkseni suuremmilta arvilta. Näin kävikin, kunnes viimeisen kahden viikon aikana maha alkoi venyä ja paukkua ja kaikki arvet tuli yks kaks! Synnytyksen jälkeen olen lähinnä rasvaillut kaakaovoilla arpia, se kuulemma vaalentaa niitä. Siitä en kyllä tiedä, että auttaako tuo mitään, mutta ylläoleva voide tuoksuu ihanan kesäiseltä ja vastustamattomalta ja olenkin lähinnä sen takia käyttänyt sitä :D

Tässä maha sivusta. Se palautui pari viikkoa synnytyksestä, ja aloin jo silloin pitämään omia housuja. Mulla on ollut nuoresta asti tollanen pieni pömppö, johtuu siitä että rasva on kerääntynyt vanhan leikkausarven yläpuolelle (alakuvassa) enkä ole mikään urheilijatyyppi, niin siihen se on jäänyt :D

Ja viimeinen kuva... Raskausarpia on tullut eniten tuon vanhan arven ympärille, kun iho ei luonnollisestikaan kovin hyvin siitä kohtaa venynyt...

Vaikken olisi koskaan uskonut, on äidiksi tulo tuonut mulle helvetin paljon itseluottamusta, ja olen alkanut hyväksymään kroppani ja olemaan sinut sen kanssa. Tiedostan kyllä, ettei näky ole mikään kovin kaunis, mutta itseluottamusta nostattaa, kun mies jaksaa kehua, eikä inhoksu nykyistä ulkomuotoani.

Sanottakoot nyt vielä, että yhtään en ole treenannut, enkä laihduttanut, vaan vauvan kanssa puuhaillut kotona.  Ennen raskautta painoin ehkä 57-59kg, viimeisellä raskausviikolla 62kg, ja nykyään 55-56kg. Kun niitä raskauskiloja ei ehtinyt kauheasti tulemaan, niin oli helppo päästä takaisin omaan painoon :) Äh, laitan vielä masukuvan, jonka oon ottanut pari päivää ennen synnytystä (masua on jokseenkin ikävä, kumma juttu <3)

Että tällästä!
Miten te olette palautuneet synnytyksestä, ja onko ollut helppoa elää muuttuneen kropan kanssa?

Vielä kerran äitipolille..

Toivoin kuukausi sitten, että palaisin seuraavan kerran äitipolille sitten kun synnytys käynnistyy, mutta toisin kävi.
Eilen aamulla vessakäynnin yhteydessä huomasin paljon veristä limaa. Voihan se olla vähän verisempi limatulppakin, ajattelin, mutta soitin sairaalaan. Tuli vaan niin elävästi mieleen ne alkuraskauden verenvuodot, että en viitsinyt vähätellä asiaa.
Lääkäri ultrasi ensin mahan päältä, ja katsoi, ettei istukassa ole vikaa. Sen jälkeen hän katsoi vielä alakautta, ettei mitään hematoomaa ole, joka löydettiin raskauden alussa. Kaikki oli kunnossa, ja hän sanoi, että vuoto taitaa olla ihan normaalia. Pojan painoarvioksi saimme 3100-3200g. Kohdunkaulaa oli jäljellä enää 1cm ja olin sormelle väljästi auki (mitä se "väljästi" tässä sitten tarkoittaakaan..). Arvelinkin, että tässä ollaan edetty, koska viimepäivinä on ollut ikävää menkkajomotusta selän ja vatsan puolella.
Loppupäivästä ei enää tullut verta, mutta tänä aamuna taas tuli. Ota tästä nyt sitten selvää, onko merkki lähestyvästä synnytyksestä, ja onko normaalia vai ei? Mun iphonen pregnancy tracker tiesi kertoa lähestyvän synnytyksen merkeiksi lapsiveden menon, mutta myös ripulin ja pahoinvoinnin. Lievää pahoinvointia on kyllä ollut jo viikon päivät, ei muuta.

Olo on aika kurja, jos joutuu vaan istumaan koko päivän. Tänäänkin olen kävellyt ensin kolme tuntia kaupungilla, ja sitten vielä illalla tehtiin miehen kanssa kahden tunnin lenkki. Eteneminen on hidasta, mutta pystyasennossa liitoskivut ei vaivaa, ja olo on paljon parempi. Heti, kun menen makaamaan, kivut alkaa heti, ja asentoakin on hankala vaihtaa.
Supistukset on muuttaneet muotoaan kurkkua kuristavista miedompiin. Niitä tulee enemmän juuri kävellessä, ja silloin yleensä tekee mieli pysähtyä, koska kävely tuntuu epämukavalta, vaikkei supistukset tee yhtään kipeää.

Näillä mennään ja kovasti jo odotan, että pääsis näkemään pikkuisen :)


Cinnamonroll girl ja kulta 38+3 <3

Sellainen kivempi neuvolakäynti

Tulin äsken neuvolasta, ja voin sanoa, että tällä kertaa lähdin sieltä oikein hyvillä mielin! Viime kerralla homma hoitui vartissa, ja lähdin vähän tympääntyneenä pois. Nyt vakiterkalla oli sijainen, ja me juteltiin koko tunti! Toki mulla oli tällä kerralla paljon myös kysyttävää, mutta tämä terveydenhoitaja kertoi paljon synnytyksestä,  vaikken niin hirveästi kysellytkään. Tällaisten keskustelujen jälkeen musta tuntuu, että olen paljon valmiimpi tulevaan synnytykseen. Saan kerättyä paljon henkisesti voimia, ja tunnen, että pystyn siihen.
Jos nyt vielä perään joitain mittaustuloksia:
Paino: 62,5kg (+800g/vk)
RR: 127/86
U-Prot: -
U-Gluk: -
Sf-mitta: 34
Sykkeet: +130
Liikkeet: ++
Samalla, kun th etsi sydänääniä, hän sanoi, että masu on kyllä pelkkää vauvaa, kun päältä päin kokeilee :D Kyselin sitten, olisiko poju jo mahdollisesti laskeutunut, ja hän sanoi, että kyllä tuntuu kiinnittyneen.
Viime päivinä on usko ollut koetuksella, että koskakohan tää synnytys käynnistyy, mutta nyt sain taas vähän toivoa, että ehkä ihan pian :) Näiden liitoskipujen kanssa ei ole ollut helppoa liikuskella, kun jokaisella askeleella vihlaisee. Nyt niitä kestää edes vähän paremmin, kun tietää, että loppu häämöttää :) On muuten hassua, miten nää kaksi viimeistä viikkoa tuntuu ihan mahdottoman pitkiltä, että odotus ei pääty koskaan...

Nyt mä lähden kiduttamaan itseäni kirpputorille, jos vaikka sieltä löytyis harsoja tai muuta kestovaippamateriaalia :)


Cinnamonroll girl ja kultamuru 38+1

Pieni shokki

Laitoin meille eilen illalla ruuaksi linssipihvejä ja riisiä. Heti, kun olin syönyt ruuan loppuun, tunsin polttavaa tunnetta leuan ihossa. Polttelu levisi ylähuuleen, käsivarsiin, kynsien alle ja silmiin. En saanut piilareitakaan pois, kun se linssin siirtäminen alkoi aina polttamaan silmämunaa :O Googlettelin allergiaoireita, ja silmiin pisti anafylaktisen shokin samankaltaiset oireet. Rupesin heti tietenkin kuullostelemaan, että vinkuuko henki tai turpoaako kurkku tms. Kun en vielä kolmen tunnin jälkeenkään saanut piilareita pois, vaikka kaikki muut polttelut oli lähteneet, soitin sairaanhoitaja-äidilleni ja kerroin tilanteen. Hän neuvoi ottamaan kortisonia (jota mulla thank god oli varastossa!), antihistamiinia ja laittamaan silmätippoja silmiin. Sain kuin sainkin linssit pois, mutta en pystynyt pitämään hetkeen silmiä auki, kun poltti niin kovasti. Kerroin miehelle kaikki oireet (jos joudutaan sairaalaan), laitettiin adrenaliinipiikki ja astmalääke sängyn viereen ja mentiin nukkumaan. Pientä hengenahdistusta tuli, ja otin yön aikana kolmisen kertaa astmalääkettä, että sain nukuttua. Piikkiä tai sairaalareissua ei tarvittu, mutta kyllä säikähdin!
Tänään tehtiin äidin kanssa herkkukurkkuja, ja minä tietenkin kokkina pilkoin kaikki aineet, mm. piparjuuren. Pitelin niitä paloja käsissäni, kun jaoin ne purkkeihin, kun yhtäkkiä sormien välistä alkoi ihoa kirvelemään. Ajattelin, että hitto, taasko joku allerginen reaktio?! Käsien pesulla siitä selvittiin... Mutta söin vielä lohta ja perunoita äidillä, ja taas alkoi kynsien alle polttelemaan. Äiti oli maustanut lohta jollain mausteseoksella, jossa oli natriumglutamaattia ja chiliä. Ne oli ainoat samat aineet, mitä myös mun ruokaan olin laittanut edellisenä päivänä. Jäi sitten loppu lohi lautaselle ja minä harmittelin, että onkohan tässä nyt jotain ristiallergioita ja lisääköhän tää loppuraskaus jotenkin mun allergiaherkkyyttä? Tästä lähin en kyllä lähde ilman adrenaliinipiikkiä minnekään! Hankalinta tästä on hahmottaa, mikä aine sen yliherkkyyden aiheutti, kun olen syönyt noita kaikkia mahdollisia pitkin raskautta... Vaikuttaako tässä nyt taustalla mun paha heinäallergia? Pitää kysyä neuvolasta torstaina.

Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin, ja vauvakin on liikkunut normaalisti :)


Cinnamonroll girl ja pikkuinen 37+6

16 days to go!

Olen lukenut viimepäivinä useiden kanssabloggaajien vauvauutisista. Laskettuun aikaan on enää päälle kaksi viikkoa! Haluaisin jo hirveästi nähdä meidän pienokaisen :) Kenties tästä johtuen olen ollut tänään oikein super-herkässä tilassa, ja pidätellyt kyyneleitä aina, kun telkusta tulee jotain vauvaohjelmaa. Oli se sitten tuore isä, joka kuvailee vauvan hoitoa jatkuvaksi Ikean tv-tason kokoamiseksi, taikka ohjelma lasten ravitsemuksesta, kyynel meinaa joka tapauksessa vierähtää poskelle.

Aamupäivällä kävin tekemässä 40 minuutin lenkin ulkoilmassa. Tunsin kävellessä painetta ala-vatsassa, että jos se vauva olisi jo laskeutunut enemmän? :) Ainakaan vessareissuja ei tarvitse tehdä enää joka tunti yöllä, vaan saattaa mennä hyvin jopa 4-5 tuntia! Tekee hyvää, kun saan unen päästä kiinni joka yö vasta kahdelta, että pystyn edes nukkumaan vähän pidempiä pätkiä kerrallaan (aiemmin vessaan sai juosta jopa tunnin välein koko yön). Noh, joka tapauksessa, heti, kun tulin kotiin ja otin Anitan baby beltin pois päältä, alkoi liitoskivut taas vaivata :( Tätä tää on varmaan koko loppu odotuksen ajan...
En kuitenkaan aio jäädä sohvan pohjalle makaamaan, päin vastoin! Yritän siivota ja tehdä niin paljon kuin jaksan, niin ehkä painovoima tekee ennen pitkään tehtävänsä ja vauva kiinnittyy ja synnytys lähtee käyntiin!


Cinnamonroll girl & beibi 37+5

Liitoskipuja! :(

Oon kävellyt loppuviikon aikana tavallista enemmän, ja nyt viikonlopun aikana ensimmäiset liitoskivut on alkaneet tuntua! :( Onneksi ei vielä mitään kovin pahaa kipua, mutta jos tämä tästä on vain pahenemaan päin, niin sitten toivotan kyllä beibin tervetulleeksi maailmaan vaikka jo huomenna! :D Neuvolan tädin mukaan ei luultavasti mennä lasketun ajan yli, kun kuitenkin kohdunsuu on pehmennyt ja sormelle auki. Tosin kuukausi sitten tehdyissä tutkimuksissa kaula ei ollut vielä lähtenyt lyhenemään, niin en kyllä tiedä, kuinka lähellä h-hetki on...

Tällä(kin) viikolla olen saanut taas kuulla puolitutuilta masun koosta. "Eikö sen pitäisi jo olla isompi??!" Tulee jokaisen suusta. Ja joka ikinen on ihmetellyt, miten lähellä laskettu aika on, eikä maha näytä siltä yhtään. Oma äitini on ollut muutaman kerran mukana, kun joku, joka ei vielä ole mahaa nähnyt, kommentoi sitä, ja äiti kyllä puolustaa mua ihan kympillä :) Sanoo vaan topakasti takaisin että "ei kato oo tullut yhtään ylimääräsiä kiloja! Niin!" Se saa kyllä kaikki kommentoijat hiljenemään, ja on tosi kiva, että äiti ei tyydy vaan nyökyttelemään, niinkuin minä teen :D

Päällä H&M:n Mamapaita

Kuvat on räpsäisty tänään. Mun mielestä masu on isomman näköinen tolleen vähän enemmän edestä päin katsottuna :)
Ja raskausarpiakin on tullut! Pari pientä molempiin kylkiin noiden vanhojen arpien jatkoksi, ja sitten ton vanhan leikkausarven ympärille ja navan yläpuolelle. Navan yläpuolella olevia arpia kutittaa joka päivä. Oon levittänyt Weledan raskausöljyn lisäksi pitkin päivää kaakaovoita tai mitä nyt ikinä sattuu käsillä olemaan, aina kun kutittaa.

Eilen tuli hirveän flunssainen olo nenään. Sama olo on jatkunut tänään, ja käväisin apteekissa hakemassa uuden nenäsumutteen, jos tää vaikka johtuis tuosta heinäallergiasta? Oon pitänyt koivun kukinnan jälkeen taukoa sumutteesta, ja syönyt pelkästään antihistamiinia. Nyt kuitenkin tuntuu taas, että oireita alkaa tulla, mutta täytyy toki seurailla, että onko tää flunssaa vai allergiaa. Niiden välinen raja tuntuu välillä olevan tosi pieni ja hankala hahmottaa, kumpi on kyseessä.


Cinnamonroll girl ja poju 37+4

37+1

Tiistaina kävin neuvolassa, joka oli taas sellainen vartin kääntyminen paikan päällä. Mittailtiin vaan ne perusjutut, joista voisin mainita sf-mitan olevan tällä viikolla 33 (kahtena edellisenä mittauskertana 32, ja terkka sanoi, että se tarkoittaa sitä, että vauva on laskeutunut jonkun verran), ja painoa on tullut lisää 1,3 kiloa, hui! Tai ei ehkä muuten mikään hui, mutta jotenkin tuntuu että viikon sisällä yli kilo lisää on vähän liikaa :D Pitäis kai jättää ne jätskit ja suklaat vähän vähemmälle.. En oikeestaan ees pystynyt joulun jälkeen syömään suklaata, mutta nyt kylmä maitosuklaa uppoo ehkä vähän liiankin hyvin :D

Keskiviikkona kävin keuhkopolilla vielä ennen synnytystä, eikä sieltäkään oikein jäänyt mitään käteen! Kuvittelin, että saisin jotain vinkkejä koskien tulevaa synnytystä, mutta vanha mieslääkäri vain kyseli, että oonko ajatellut synnyttää alakautta ja that's it. Sain mä sentään uudet reseptit, kun hukkasin vanhat kesäkuun sairaalareissun yhteydessä. Niin, ja uuden ajan muutaman kuukauden päähän. Onpa kivaa maksaa melkein kolme kymppiä tollasesta, kun ei oikeasti olis ihan hirveästi rahaa, ja sit tosta käynnistä ei edes ollut mitään hyötyä...!

Viimeisten päivien aikana on supistukset alkaneet tuntua vähän erilailla (onkohan vadelmalehtiteen juomisella vaikutusta?). Vieläkin kivuttomia, mutta välillä tulee tosi tiukka supistus, jonka aikana mulle tulee ihan hiki otsalle, plus kurkkua alkaa kuristamaan (vähän vaikea selittää..). Oon kuitenkin saanut ton epämiellyttävän tunteen lähtemään, kun hengittelen "syvää hyvää hengitystä" eli pallealla nenänkautta sisään ja suun kautta ulos. Sitä ilmeisesti suositellaan myös synnytyksessä avautumisvaiheen kivunlievityksenä. Lainasin kirjastosta Malla Rautaparran Kantamisen kausi-kirjan, jossa on myös hyviä hengitystekniikoita, joita voi käyttää avautumisvaiheessa. Sanoin miehelle, että ottaa vaikka ton kirjan sit mukaan ja lukee mulle sieltä ohjeita :D Jos nää supistukset on samanlaisia synnytyksen käynnistyessä, näen kyllä tarpeelliseksi harjoitella jo etukäteen näitä hengitystekniikoita.

Nyt vaan täytyy kuullostella kroppaa ja arvailla, koska se synnytys sitten oikeasti käynnistyy! Sillä välin voisin mennä äidin ja kummipojan kanssa kävelylle :D

Valtakunnassa kaikki hyvin

Plaah, ei vieläkään mitään merkkejä alkavasta synnytyksestä. Kaksi viikkoa sitten olin aivan paniikissa, nyt se tulee, pakko valmistautua! Eikä vieläkään mitään. Kyllä on vaikea ennustaa kuinka lähellä tuleva synnytys on! Kai sen pystyy vasta sitten sanomaan varmaksi, kun se oikeasti käynnistyy.

Raskausviikko 37 alkoi tällä viikolla, joka tarkoittaa sitä, että vauvan on lupa tulla maailmaan myös lääkäreiden puolesta. Tulossa oli omat baby shower kutsut, jotka päätin järjestää itse, koska kukaan muu ei niitä mulle olisi järkännyt. Siispä siivosin ja leivoin juhlia varten. Meitä oli vain muutama tulossa, joten tein tällaisen pienen kakun:

Ja kun ei ollut paljon rahaa, en tilannut netistä aineita kakun koristeisiin, vaan tyydyin marketin valikoimaan (hyi, toi sininen väri! :( )

Rv 37 kunniaksi aloitin myös vadelmalehtiteen juomisen. En ollut uskaltanut aloittaa sitä aikaisempien suunnitelmieni mukaan viikolla 35, koska en tiennyt ihan tarkkaan, voiko tämän juomisella olla vaikutusta vauvan tuloon. Täytyy muuten sanoa, että maistuu oikein hyvältä! Kuumista säistä huolimatta olen onnistunut juomaan 2-3 kuppia päivässä. Heti ensimmäisen kupin jälkeen vauva alkoi liikkua tosi paljon, ja mun mielestä venytteli oikein huolella. Muuten en kyllä ole huomannut mitään supistuksia vahvistavaa vaikutusta tai muutakaan.

Lopuksi vielä masukuva! Viikkoja 36+0. Kohtu on aika ylhäällä, ja sen alkaa jo huomata näistä kuvistakin. Muuten masu ei näytä muuttaneen muotoaan :) Neuvolassa saatiin painoarvioksi 2800-2900g, että alle kolmen kilon. Jos tällä tavalla edetään lähelle laskettua aikaa, painoarvio on n. 3,5kg.

Uskalsin vihdoin käydä myös uimassa ensimmäistä kertaa, eikä kyllä alkanut supistelemaan! Tosin vesi oli +25 astetta ^_^''


Cinnamonroll girl ja iso pieni herra 36+4 <3

Raskaustesti

Päätin minäkin nyt sitten tehdä Vauvan raskaustestin. Nyt on viikkoja 35+5.

Minulla on ollut uusia intohimoja ja inhokkeja.
- Raskauden alussa maistui aivan kaikki, vaikka oksensin aika paljon. Aiemmin olin menettänyt kiinnostukseni ruuanlaittoon, mutta silloin tavalliset makkarakastikkeetkin alkoivat kiinnostaa. Nyt loppua kohden kiinnostus ruuanlaittoa kohtaan on taas kadonnut. Mitään järjettömiä mielihaluja ei ole ollut hirveästi, mutta Fazerin vaniljadonitsi on yksi suosikki, ja toinen ehkä Ginger ale. Ensimmäisellä kolmanneksella teki hirveästi mieli salmiakkia, mutta en uskaltanut syödä paljonkaan sitä, koska pelkäsin verenpaineiden nousevan liikaa. Nyt taas ei niin hirveästi enää tee mieli, vaikka paineissa ei ole ollut mitään vikaa :D Kaikki happamat marjat on tosi hyvän makuisia. Ennen raskautta en ole pitänyt sienistä, mutta tälläkin hetkellä tekisi mieli mennä keräämään kanttarelleja metsästä! :D


Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
- Luonnollisesti kerroin työkavereille heti, koska pahoinvointi yltyi oksenteluksi, eikä sitä oikein voinut salata. Pomolle kertominen jäi ja hän sai selville saikkulapusta.


Olen valokuvannut ja mittaillut mahaani.
- Olen ottanut joka viikko kuvan, ja viime viikolla mies otti muistoksi luonnossa kuvia, joista ehkä kehitämme jonkun. Mahaa mittailtiin huvin vuoksi ja testattiin, kummalla on isompi maha. Mies voitti -__-


Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
- En niinkään, vaikka seksihimot on noussut aivan uudelle tasolle, varsinkin sen jälkeen, kun lääkäri kielsi harrastamasta seksiä :D On kuitenkin paljon mukavampi olo kireissäkin vaatteissa, kun ei tarvitse huolehtia näkyykö vatsamakkarat :D Mies ei sano juuta eikä jaata nykyisestä olomuodostani.


Pesänrakennusviettini on herännyt.
- Välillä tulee siivouspuuskia, tai tekee mieli ommella/neuloa, mutta ei nyt mitään hirveetä kuitenkaan :D


Itkeskelen katsoessani televisiota.
- Onneksi näin on käynyt vaan kerran. Ja sekin oli kun korealaiselta kanavalta tuli ohjelma, jossa korealainen tyttöbändi matkusti Eurooppaan keikalle ja fanitytöt pääsivät tapaamaan bändin jäseniä. Vaikka en edes tuntenut bändiä, niin itku pääsi xD Sen jälkeen oon koittanut rajoittaa tota herkistelyä niin, että nieleskelen kyyneleet jos on ihan hölmöstä aiheesta kyse.


Tiedämme lapsen sukupuolen.
- Juu, poika sieltä on tulossa. Mies on ihan innoissaan :D Nyt vaan pitäisi keksiä joku hyvä nimi!


Mummot ohittavat minut suojatiellä.
- Mä en tavallisestikaan kävele mitenkään reippaasti, mutta nyt kun supistuksia on alkanut tulemaan myös kävellessä, oon joutunut hidastaan tahtia entisestään, joten ihan kaikenikäiset pääsee helposti ohi :D Kerran meinasin jäädä auton alle, vaikka mulla oli vihreet valot. Onneksi huomasin auton ja pysähdyin keskelle risteystä, kun auto kaahas ohi.


Olen stressannut imetyksen onnistumista.
- En ehkä stressannut, mutta kyllä toivon, että se onnistuu, ihan rahan takiakin. Kuitenkin tiedän, että jos ei onnistu, niin sitten voidaan käyttää korvikkeita, ja aika moni tuttumme on niin myös tehnyt.


Hyvä äiti on kotona pitkään.
- Kyllä varmasti kaikki äidit olisivat kotona pitkään, jos taloudellinen tilanne antaisi myöten. Mä olen valmis lähtemään takaisin töihin vaikka heti kun lapsi on 9kk, jos rahat ei riitä ja mies lähtee opiskelemaan. Muuten täytyy katsoa, että lähtisinkö töihin pojan 1-v. synttäreiden jälkeen.


Tiedän, miten haluan synnyttää.
- Mullahan ei ole synnytyksestä mitään aikaisempaa kokemusta, joten en tiedä, mitä odottaa. Haluaisin kokeilla ammetta kivunlievityksenä, mutta varmaan joudun ottamaan epiduraalin. Synnytys ilman lääkkeellistä kivunlievitystä kiinnostaisi, mutta en usko, että pystyn siihen. Mennään senhetkisen tilanteen mukaan.

Tunteiden loistoa Lushissa

Sain kutsun Lushin uuden Tunteiden loisto-tuotesarjan julkkareihin, jotka pidettiin 19.7. Olin tietenkin heti innoissani osallistumassa, sillä olen käyttänyt Lushin saippuoita jo muutaman vuoden.

Lushin tuotteet on valmistettu tuoreista raaka-aineista, eikä niitä ole testattu eläinkokeilla. Saippuat on tehty käsityönä, ja muoviset pakkaukset voi kierrättää viemällä ne takaisin myymälään.
Itse tykkään käyttää Lushin saippuoita, sillä ne tuoksuvat aivan taivaallisen hyvältä, eikä mulle tule niistä allergiaoireita, kuten esimerkiksi Body shopin tuotteista tulee. Kesällä on ihanaa peseytyä järvivedessä, kun ei tarvitse pelätä, että nämä saippuat pilaisivat veden. Me ollaan mun tätien kanssa ihan hurahdettu Lushiin, ja aina kesällä on pakko käydä Tallinnan Lushissa ostamassa vähän halvemmalla kauhee kasa saippuoita! ^_^

Tunteiden loisto on Lushin värikäs uusi meikkisarja, johon me tutustuimme. Sarja pitää sisällään 32 tuotetta aina nestemäisistä huulipunista luomiväreihin. Meikeissä on paljon väripigmenttiä, ja esim. huulipunia voi käyttää vaikka poskilla, jos haluaa. Tuotteet oli pakattu hauskannäköisiin pipettipulloihin. Hintaa yhdellä tuotteella oli 17,95€.

Me saimme valita yhden tuotteen mukaan, ja minä valitsin Nuorentunut-värivoiteen, koska en ole tottunut käyttämään ihan noin kirkkaita värejä arkimeikissäni.

Voidetta voi käyttää joko valokynän tapaan, tai sitten sekoittamalla sitä kasvovoiteeseen. Minä kokeilin jälkimmäistä. Sekoitin värivoidetta Lumenen Arctic aqua-linjan päivävoiteen kanssa ja levitin kasvoille.

Tässä tulos, jos siitä nyt saa mitään selvää :D Mielestäni kevyt shimmeri kuulsi läpi hieman enemmän livenä, kuin kuvassa. Laitoin päälle vielä mineraalimeikkipohjan, ja kasvot näyttivät kyllä mukavan heleiltä :) Jos on jäänyt kaipaamaan sitä kuuluisaa raskausajan hehkua, niin tällä voisi loihtia sellaisen helposti! :)

Mammaloma alkaa!

Tästä päivästä lähtien meikä viettää äippälomaa, jee! Enää siis päälle kuukausi laskettuun aikaan :)

Tänään oli neuvola+viimeinen lääkärikäynti. En muistaakseni ole kirjoitellut viime käynnin (2 viikkoa sitten) lukemia, joten laitan ne tuohon perään sulkeisiin.

Paino: 59.9kg (59.8kg (+50g/viikko))
Verenpaine: 120/77 (116/72)
U-prot: neg (neg)
U-gluk: neg (neg)
Hemoglobiini: (130)
Sf-mitta: 32 (30)
Liikkeet: ++ (++)
Syke: +150 (+140)

Tässäpä näitä lukuja... Paino ei ole vieläkään mennyt uusille kymmenluvuille, vaikka vähän jo niin pelkäsinkin :D Meillä punnitaan aina niin, että ei miinusteta vaatteista mitään, vaan pistetään vaa'an lukema suoraan paperille.

Piti vielä mainita, että viikonlopun aikana tissit tosiaan tulivat ihan kivikoviksi, ja loppujen lopuksi oli tosi hankala nukkua kyljellään, kun teki niin kipeää. Soitin maanantaina neuvolaan, ja sieltä neuvottiin, että käsin kannattaa lypsää lämpimässä suihkussa. Niinpä mä sitten koko päivän yritin helpottaa oloani ja nyt on taas tissit normaalit, ihanaa :) Th kuitenkin varoitteli, että maidonnousu saattaa myös kieliä lähestyvästä synnytyksestä (no, onhan se joka tapauksessa lähellä, mutta kenties ihan kulman takana..). Tällä hetkellä näitä ennenaikaisen synnytyksen merkkejä on mm. limatulpan(?) irtoaminen, supistukset sekä tämä maidonnousu. Käyn huomenna pikaisesti Helsingissä vähän etsimässä lisää kestovaippatavaraa kirppikseltä (meidän kaupungin kaikki kirppispöydät on koluttu NIIN puhki eikä edes löydy paljon mitään!), sekä yhdessä blogitapahtumassa, siitä myöhemmin lisää :)

Päivitetty oirelista

Välillä tuntuu, että ei ole mitään raskausoireita, eikä mitään kerrottavaa, mutta tässä nyt pientä päivitystä:

-Tissit on muuttunut ihan koviksi, kuumiksi ja kipeiksi. En ole vielä ostanut yhtään imetysliivejä, ja nyt tuntuukin siltä, että kuppikoko on saattanut kasvaa (vihdoin). Joten jos sitä ensi viikolla menis sovittelemaan liivejä :)
-Harjoitus(?)supistuksia on ollut joka päivä, vaikken tekisi mitään. Yöllä kellottelen supistuksia, jos ne tuntuvat kovilta. Yhtenä päivänä sain jopa 4min pituisia supistuksia parin minuutin välein. Tavallisemmin supistukset kestävät n.1-2 min ja väli on samat 1-2min. Välillä niistä tulee alaselkä ja -vatsa kipeiksi, mutta vain sellaista mietoa menkkamaista jomotusta. Saan yleensä nukuttua, jos käännyn kyljelleni, jolloin ne ei tunnu niin hyvin.
-Jano vaivaa vieläkin, ja nyt kuumilla keleillä on tullut juotua paljon vettä. Lomotan myös useita kertoja päivässä vettä närästyksen takia, että polte vähän helpottaisi kurkussa.
-Kuumien säiden takia en ole myöskään saanut nukuttua. Varpaat on niin hemmetin kuumat, että koko muu kroppa ei viilene :( Oon yrittänyt käyttää kaurapussia pakkasessa ja varpaiden päällä, mutta eihän se kauaa auta.. Ostin myös Lumenen uutta jalkavoidetta, koska luin, että se viilentää jalkoja. Minä eikä mies kyllä kumpikaan huomattu tätä efektiä, ja olin tosi pettynyt :(
-Pystyn syömään vain pieniä annoksia kerralla, jonka takia mässytän ruokaa useamman kerran päivässä.
-Muutamana viime päivänä olen herännyt ihan virkeänä mm. klo 4 ja 7 aamulla. Jos esim. nälkä vaivaa, en pysty nukahtamaan enää uudestaan. Onneksi pääsen milloin vain päiväunille :P
-Välillä sormet tai varpaat alkavat yhtäkkiä puutua.
-Pissahätä on melkein joka tunti; ei ole kovin kivaa lähteä käymään kaupungilla pitkiä aikoja, jos ei ole vessaa lähellä. Onneksi on kesä, ja oonkin harrastellut kyykkypissailua aika ajoin pitkillä matkoilla xD
-Ihanat peräpukamat on myös tulleet kuvioihin, vaikka ei ummetusta ole ollutkaan. Onneksi eivät kuitenkaan ole kivuliaita tai muutenkaan haittaa menoa.

Vielä oireista, joita oletin, että mulle automaattisesti tulee, mutta ei ole vielä näkynyt:

-Turvotusta on ollut vain todella pienissä määrin, eikä kyllä edes joka viikko. Koon 15,5 vihkisormus mahtuu vielä hyvin sormeen :)
-Liitoskipuja ei ole näkynyt, tai tuntunut.
-Väsymys ei ole tullut takaisin ja hyvä niin!
-Maha ei ole vielä nukkuessa hirveästi tiellä, ja olenkin suurimmaksi osaksi pystynyt pötköttelemään myös selälläni.
-Kuten jo mainitsin, ei ummetustakaan ole ollut.
-Raskausarpia on tullut vain rintoihin, eikä yhtäkään mahaan. En ollut ottanut tätä huomioon päivittäisessä öljyämisrituaalissa, ja nyt olenkin vasta alkanut kunnolla rasvaamaan myös rintoja. Olen laskeskellut, että raskauden aikana kuluu n. 4 pulloa öljyä. Tähän asti käyttämäni Weledan öljy on ollut hyvää.
-Suonenvetojakaan en ole jäänyt kaipailemaan.

Hirveä listahan tästä tuli!
Olo on useimmiten niin hyvä, että tuntuu ihanalta olla raskaana :)

Kuulumisia

Vois sitä välillä päivitellä tätä blogiakin :D Joka päivä on pitänyt, mutta aina se jää tekemättä!

Aloitetaanpas tämä stoori vaikka kertomalla viime keskiviikon neuvolalääkärikäynnistä. Neuvolan terveydenhoitaja oli sitä mieltä, että lääkäri voisi tarkastaa kohdunsuun tilanteen, ettei vaan oo päässyt mitään muutoksia tapahtumaan, koska on vieläkin supistellut (tai että ne huomattaisiin). Keskiviikkona lääkäri siis tutki mut, ja oli sitä mieltä, että kohdunsuu on sormelle auki ja tuntuu pehmeältä. Sanoi, että saan varmuuden vuoksi ajan äitipolille, jossa voidaan katsoa tilanne ultralla. Mun olis pitänyt mennä päivystyksellisenä sairaalaan, mutta kun lääkäri sanoi, että ä.polilta soitetaan mulle aika, lähdin kotiin. Seuraavana aamuna tuli jotain limatulppaa muistuttavaa vuotoa paljon housuihin, ja kun ei sitä aikaa (ylläri) kukaan soitellut mulle, päätin soittaa itse sairaalaan. Sieltä totesivat, että juu tule vaan suoraan käymään.

Aluksi otettiin pissanäyte, josta myös leukosyytit sun muut, eikä ollut mitään hälyyttävää. Sitten pääsin käyrille. Sen jälkeen oli lääkärin tapaaminen, jossa sitten katsottiin ultralla ensin kohdunsuu, joka oli kiinni, mutta sormella kokeiltaessa pehmeä. Sitten kysyin vielä painoarviota, jos vauva nyt päättäisikin tulla maailmaan (ja jos se aamuinen oli edes mikään tulppa). Saatiin n. 2,4kg ja kyllä helpotti omaa oloa, ei ainakaan ihan minivauva ole tulossa :)
Sain yhtä verenpainelääkettä hillitsemään supistuksia, sekä kortisonipiikin kypsyttämään vauvan keuhkoja, torstaina ja uudelleen perjantaina. Kuulemma enää 34+5 (tai jotain sinne päin) ei enää anneta kortisonia, jos vauva meinaa syntyä ennen aikaisesti. Selkä on ollut sen pistoksen jälkeen aivan törkeen kipee, ja vaan toivon että se on johtunut noista piikeistä, eikä oo mitään outoja supistuksia :D
Illalla sitten otin ensimmäisen verenpainelääkkeen, enkä saanut nukuttua kuin max. 5h muutamissa pätkissä. Sivuvaikutuksina tuosta lääkkeestä tuli mm. punoittava iho, astmakohtaus, sekä aivan törkeä migreeni-tason päänsärky. Supistuksia oli koko yön ja seuraavan aamun, mutta en kellottanut niitä, koska ilmeisesti lääke kuitenkin sen verran auttoi, etten tuntenut yhtään kipua.
Perjantaina piti mennä vielä ottamaan toinen kortisonipiikki 24h kuluttua ensimmäisestä, joten suuntasin taas sairaalaan. Tällä kertaa käyrillä supistusmittari meni johonkin 97:än normaalin 40:n sijaan, oli vähän pelottavaa. Kysyin hoitajalta, että tarkoittaako se luku supistusten vahvuutta, mutta hän vain sanoi, että niillä katsotaan supistusten väliä (?). Ei sitten oikein selvinnyt, miksi ne luvut siinä monitorissa sitten vaihtelee niin paljon :D
Lääkäri ultrasi vielä kohdunsuun, eikä ollut mitään muutoksia tapahtunut. Kerroin verenpainelääkkeen haittavaikutuksista, eikä mun ole tarvinnut sitä sitten enää ottaa. Mut määrättiin lepäämään 2 viikkoa, ja sitten vauvan olisi lupa tulla maailmaan. Seksiä ei saa harrastaa, eikä mustikkametsään lähteä yksin :D Mulle kuitenkin painotettiin, että nyt on jo ihan hyvät viikot, mutta se rv 36 olisi parempi vauvalle.

Tämän rumban jälkeen iski kyllä sellanen paniikki, että jos se poika sieltä nyt on tullakseen, niin eihän meillä ole vielä yhtään vaatteita tai kestovaippoja pestynä! :D Nyt on koko viikonlopun pesukone ollut käynnissä ja äitinikin on muutaman koneellisen pessyt :D Tällä hetkellä on ihan normaali olo, eikä tunnu yhtään siltä, että synnytys voisi käynnistyä. Ollaan nyt ostettu sitten kaiken maailman rintapumput ja tutit sun muut, että nyt vain odotellaan ja silitellään vaatteita :)



Cinnamonroll girl ja poju 34+4

Asioiden järjestelyä ja lomailua

Taas on ollut asioiden hoitamista ja paljon tekemistä! Tuntuu, että kun saa jonkun asia pois päiväjärjestysestä, tulee kasa uusia hommia :D Mulla tosiaan alkoi nyt loma, ja mieskin pitää lomaa kaksi viikkoa. Ensimmäiseksi me päätettiin hankkia juhannuksen jälkeen oma auto, ja nyt mies on tulossa autonhakureissulta :) Päädyttiin 2003 vuoden Toyota Corollan farkku-malliin, että mahtuu sitten vaunutkin kyytiin mukaan, eikä tule kauhean ahdasta, jos takana on kaksi ihmistä turvakaukalon kanssa... Tosin se selviää sitten vasta myöhemmin, onko siellä ahdasta, tietenkin :D

Ennen juhannusta mulla oli kontrollikäynti äitipolilla, ja siellä tutkittiin mm. ultralla kohdunkaulan pituutta. Lääkäri sanoi, että kaikki oli muuten ok, mutta käsikopelolla kohdunsuu tuntuu hieman pehmeältä, ja että otetaan varmuuden vuoksi testi emättimestä, että onko ennenaikaisuudelle vaaraa. Testi näytti negatiivista, eli on joku alle 2% mahdollisuus ennenaikaisuudelle. Sain kuitenkin vielä ensi viikolle uuden ajan ja lääkäri vielä lopuksi varoitteli, ettei kannata mennä järviveteen uimaan, ettei tule supistuksia.

Kävin tänään ostamassa meille teepannun, kun sellaista ei vielä ollut. Kotimatkalla kastuin ihan läpimäräksi, kun en ottanut sateenvarjoa mukaan, ja päätin heti keitellä teetä :) Pystyn enää sateisina päivinä juomaan teetä, kun muuten tulee kauhee hiki otsalle, eikä siitä voi oikein nauttia :( Pitäisi muuten kokeilla sitä vadelmalehtiteetä muutaman viikon päästä ;)

Loppuun vielä pari kuvaa masusta. Nyt on rv 32+0. Välillä tuntuu siltä, että kun noita kuvia katselee, niin maha on kyllä ihan päivästä riippuen eri näkönen ja kokonen :D

 rv 29+3

rv32+0

Supistelee... taas...

Välillä vauva venyttelee niin, että se tuntuu ihan supistuksilta. Meikäläinen on alle 160cm pitkä, eikä näillä viikoilla mahassa enää ole pituussuunnassakaan hirveästi tilaa. Tämä tuntuu epämukavalta varsinkin istuessa, kun jalat venyttelee jossain kylkiluiden lähistöllä :D
Viimeisen äitipoli-keikan jälkeen latasin iphoneeni supistus-laskurin, jolla voin vaikka yöllä kellottaa supistuksia, jos niistä vielä tulee yhtä pahoja kuin viimeeksi. En ole vielä käyttänyt sitä, mutta kun hieman tutkiskelin, löysin mm. historia- ja taulukkovalikon.
Tänä aamuna heräsin ysiltä ja ajattelin nukkua vielä, mutta sitten alkoi taas supistella enkä saanut enää unta :D Nousin sitten tunnin päästä sängystä. Tällä kertaa supistukset oli kuitenkin normaaleja, enkä jaksanut keskittyä siihen, milloin ne alkaa ja loppuu, kun en niitä hirveästi tuntenut. Ainoastaan se huippu tuntuu, ja sekin vähän epämääräisesti.

Olen aloittanut liikelaskennan kerran aamulla ja illalla, joka päivä. Tunnissa pitäisi siis saada kokoon kymmenen liikettä. Ne voi olla potkuja, muljahduksia, pieniä, tai isoja liikkeitä. Kun sitten käyn pitkäkseni sängylle laskeakseni liikkeitä, menee siinä yleensä vain kymmenisen minuuttia! Toivottavasti vauva tuosta vähän rauhoittuisi viimeisillä viikoilla, nimittäin tuntuu, että ei toi kymmenen liikettä kymmenessä minuutissa kuullosta ihan normaalilta :D En nyt ainakaan vielä kehitä liikkeiden tuntemisesta mitään paniikkia, varsinkin päivisin tunnen aika vähän potkuja. Syy saattaa löytyä siitä, että istukka on edessä ja siis vaimentaa muksaisuja :)

Kohti kesälomaa

Enää on huominen työpäivä ja sitten mun kesäloma alkaa! :D

Hankin vielä tähän munuais-episodin lisäksi kyynelkanavan tulehduksen (tms.) itselleni, ettei vaan olis liian helppoa elämä. Nyt silmä alkaa voida jo vähän paremmin, mutta on jo monta päivää vuotanut. Apuna tähän on antibiootti-silmätipat sekä Panadol (joka ei auta kyllä ollenkaan).

Supistuksiakin on nyt tullut hieman erilaisia, joiden takia soittelin eilen neuvolaan. Muutama yö sitten alkoi sängyssä n. 1min kestävät supistukset 2min välein. Eivät niin kamalan kipeitä olleet, ainakaan sellaista menkkamaista kipua en tuntenut, mutta kun vauva mesosi ja venytteli samalla ihan hirveästi, niin näiden tujumpien supistusten aikana oli tosi hankala olla. Tällaista kesti 1-2 tuntia. Neuvolasta sanottiin, että tule näytille, ja sain ajan tälle päivälle.
Kerroin myös näistä munuaisoireista, ja kaikista pienistä vihlaisuista mitä nyt on mahassa ollut. Terkka oli sitä mieltä, että mun on parempi mennä heti päivystyksenä äitipolille, jos vaikka kaikki johtuukin munuaisista.
Äitipolilla mut laitettiin sitten käyrille. Hoitaja totesi, että kyseessä taitaa olla ennakoivat supistukset, kun niitä piirtyi paperille pari kappaletta. Tuntui vaan itsestä tosi pahalta, kun supistuksen aikana vauvan sydänäänet laski tosi paljon, melkein sataan :(
Seuraavaksi oli lääkärin tapaaminen. Hän katsoi ultralla että kohdunsuu on kiinni ja kiinteä ja ultrasi lopuksi munuaiset. Kysyin vielä samalla, että painaako vauva jo palleaan, kun välillä on hankala hengittää jos makaan selälläni. Lääkäri vain totesi iloisesti, että "juu, täällähän tämä potkii suoraan palleaan!" :D
Lääkäri olisi laittanut mut jo tänään saikulle, ettei tarvitsisi tuota viimeistä päivää tehdä, mutta pakkohan mun on sinne mennä, että saan mun paperit työkkäriin, ja tavarat kaapista ym. Ja koko loppuraskaus otetaan nyt sitten rennosti, esim. siivousta (ja kaikkea muutakin raskasta) täytyy välttää.

Tänä viikonloppuna lähdetään miehen kanssa vuokramökille rentoutumaan! Olenkin odottanut hirveästi, että pääsen saunomaan ja lintuja bongaamaan :D


Cinnamonroll girl ja vauva 30+0

Takaisin kotona

Sunnuntai-iltana alkoi kauhea hikoilu, ja menin jo puoli kymmeneltä nukkumaan. Olimme vaihtaneet sänkyjä, ja menin nukkumaan eri sänkyyn, kuin aikaisemmin. Hikoilutti ihan törkeästi, ja selkä oli kauhean kipeä, vaikka vaihdoin koko ajan asentoa. Ihmettelin, että ei tässä sängyssä mitään vikaa aikaisemmin ole ollut, kun joskus on öitä tässäkin nukuttu.. Johtuuko sitten raskaudesta? Noh, jouduin kuitenkin vaihtamaan sänkyä, ja sain vain vaivoin nukuttua koiran unta kahteen asti. Yöllä kysyin mieheltä, että missä on oksennusvati, on huono olo. En kuitenkaan ajatellut tosissani oksentavani, kunhan vain varmuuden vuoksi.. Kävin vessassa, jonka jälkeen oksensin heti. Join tietenkin heti lasillisen vettä päälle, etten kuivuisi. Kun olin oksentanut vielä neljä kertaa, ja maha alkoi olla tyhjä, mutta oksennus vaan tuli, tajusin, ettei tää nyt enää ole normaalia raskauspahoinvointia. Aloin kuullostelemaan, tunnenko mitään muuta. Oikean kylkiluun alta pisti kauheasti, samoin oikean puolen selkä oli tullut kipeämmäksi. Mies epäili oksennustautia, kun hänen töissä oli sitä juuri ollut. Minä epäilin raskausmyrkytystä, mutta en voinut kuollaksenikaan muistaa keskellä yötä, mitä kaikkia oireita siihen liittyi.

Kolmelta päätettiin lähteä ensiapuun, ihan varmuuden vuoksi. Siellä käskettiin olla juomatta nesteitä. Pääsin heti vuodepaikalle, ja tultiin ottamaan verikokeet ja mitattiin kuume. Sain primperania pahoinvointiin, jonka oksensin heti pois. Sen jälkeen join vain aivan pieniä kulauksia mehua, koska oli niin hirveä jano. Olin kyljelläni, ja mies painoi päänsä mun lonkalle, että saisi vähän nukuttua. Yllättäen tämä asento auttoi, eikä enää sattunut selkään tai kylkiluiden alle! Kasilta meidät siirrettiin naistentautien polille, koska mulla epäiltiin virtsatietulehdusta. Oltiin aivan hämmentyneitä, että miten voi olla, tällaiset oireet! Kun mitään kirvelyä ei ole ollut alapäässä, eikä muutenkaan mitään siihen viittaavaa. Oksennus loppui näihin aikoihin ja pystyin syömään ensimmäisen kerran. Naistentautien polilta mut siirrettiin saman tien ilmoittautumisluukulta naistentautien osastolle, joka on samassa kun synnytysosasto. Siellä pääsin käyrille, ja vauvalla oli kaikki ok. Lääkäri teki ultran, jossa ei ollut mitään poikkeavaa. Vauva on nyt muuten raivotarjonnassa. Tämäkin saattaa vielä muuttua moneen kertaan. Saimme painoarvioksi 1 350g ja tällä hetkellä ollaan keskikäyrillä. Kiva kuulla, kun kaikki on marissut mulle siitä, mitä pistän suuhuni >:(
Lääkäri määräsi mut osastolle tiputukseen, ja pääsin sieltä vasta eilen illalla. Ihan täysin ei selvinnyt, mikä mua vaivas, mutta ilmeisesti munuaisaltaan tulehdus, tai virtsakivet. Vauva saattoi myös painaa oikeanpuoleista virtsaputkea niin, että virtaus oikeaan munuaiseen estyi. Samanlaisia kohtauksia saattaa vielä tulla raskauden edetessä, eikä siihen ole oikein mitään hoitoa. Jos kivut on kovat, voi olla, että raskaus saatetaan käynnistää ennenaikaisesti. Nyt mun täytyy vaan juoda reilusti, että munuaiset ei ainakaan pääse kuivumaan ja mahdolliset virtsakivet hankaamaan.
Kontrolliaika on parin viikon päästä, ja nyt vain jännitetään, miten käy.

Vauvalle musaa!

Tätä meillä kuunnellaan melkein joka päivä. Tämä biisi on meidän molempien mieleen, ja on kiva huomata kuinka vaavikin alkaa jammailemaan masussa kun tämä pärähtää soimaan :)

Eilen satoi vettä, ja me mentiin pienelle kävelylenkille. Enää en pysty kävelemään reippaasti, enkä halua lisää supistuksia enää vapaapäivänä kun pitäisi levätä, joten mies saa tyytyä köpöttely-vauhtiin :D Lenkin jälkeen oli mukava juoda kuppi kaakaota parvekkeella mansikkaviljelmien keskellä :)

Illalla tehtiin vielä pieni linturetki samalla, kun käytiin anopin luona vierailulla. Olisin halunnut aloittaa joko mammajoogan tai -zumban, mutta täällä meidän kaupungissa ei sellaisia järjestetä, joten joudun tyytymään näihin pieniin kävelyretkiin liikuntamuotona. No, mummi kannusti jo kuukausia sitten, että jos et muuta liiku, niin muista kävellä joka päivä, että synnytys olisi helpompi :)

Vauvan yksiön neliöt ei kelpaa kaikille

Olen ollut viimepäivät niin poikki harjoittelun jälkeen, etten ole jaksanut päivitellä blogia.
Jos nyt kuitenkin tämän viikon kuulumisia: Ensinnäkin, harjoitussupistukset on "pahentuneet" niin, että ne tekevät  välillä hieman kipeää. Tämän takia mulla iskee aina paniikki, että nostelinko tänään liian painavia ämpäreitä töissä, tai olenko muuten vaan repinyt itseäni liikaa. Pelkään ihan tolkuttomasti ennenaikaista synnytystä! Oon nähnyt siitä lukemattomia unia, eikä tää harjoittelujakso nyt kauheasti paranna olotilaa... Onneksi on enää kaksi viikkoa jäljellä ja sitten alkaa munkin kesäloma :)
Allergiaoireet on helpottaneet jo jonkun verran, vaikka aluksi ajattelin, että näillä nykyisillä lääkkeillä ei kesästä tule mitään. Kuitenkin tabletti+nenäsumute on auttanut ihan kiitettävästi. Nenä ei enää vuoda, mutta ääni on koko ajan käheänä pienen jatkuvan hengenahdistuksen takia. Se ei kuitenkaan häiritse niin paljon kuin tuo nenän oireilu.
En muista, mainitsinko jo aiemmin, että tunsin luultavasti kerran vauvan hikkaavan :) Nyt kuitenkin hikottelu tuntuu jo useammin.
Vauvan liikkeet tuntuu jotenkin vaimentuneen, mutta näkyvät silti todella selvästi mahan päältä, eli en usko että ne on oikeasti heikentynyt, musta vaan tuntuu siltä :D Tässä koneella eilen istuskelemassa tunsin, kun vauva puski pitkään kylkiluiden alta, ja kun painoin siitä kohdasta, niin tunsin ekaa kertaa, missä vauva on. Tai siis että se kosketus kesti pitkään, eikä ollut sellainen nopea ja lyhyt potkaisu. :) Onneksi en oo vielä heräillyt noihin potkuihin yöllä! Vessareissuissa on ihan tarpeeksi heräämistä :D
Meillä oli myös viimeinen valmennustuokio, tällä kertaa vauvanhoitotunti. Paikan päälle oli vaivautunut tällä kertaa vaan yksi pariskunta meidän lisäksi :D Tälläkin kertaa, kuten muinakin, asia oli suurimmaksi osaksi tuttua juttua mulle, mutta toivottavasti mies sai siitä enemmän irti. Paikalla oli myös kuukauden vanhan tytön vanhemmat ja itse vauva. Terkkari kyseli heiltä, miten on arki sujunut ja millaista oli sairaalassa ym. Sitten th otti vauvan ja näytti, miten vaipat vaihdetaan. Tosin hän selosti jostain ihan muusta samalla, ja meidän piti sitten koittaa hahmottaa miten se vaippa pitäisi vaihtaa. Onneksi me kuitenkin ollaan päästy vaippoja vaihtaan aika monet kummipojan syntymän jälkeen, niin ei haitannut, ettei sitä hirveästi neuvottu. Jos en olis koskaan vaippaa vaihtanut, olisin kyllä halunnut kuulla jotain selostusta asiasta samalla kun se vaihdettiin.

Viikkoja on kasassa 28+2 ja voisinpa vaikka lisätä uuden masukuvan. Mun mielestä se ei ole kasvanut ihan niin isoksi, kuin mitä olen odottanut näiltä viikoilta. Ihan hyvä näin, alkaa silti olemaan hankalaa lakata varpaan kynnet tai muutenkin kumarrella.. Ehkä sitä tukalaa oloa kestää vähemmän aikaa ;) Riippuu kai vähän kellonajasta, milloin kuva on otettu, mutta välillä on tuntunut siltä, että tällä viikolla on pienempi maha kuin viime viikolla xD Ylempi kuva on rv 24+1 ja alempi kuukautta myöhemmin, pari päivää sitten räpsäisty.

Ja taas tällä viikolla oon saanu kuulla mieltä ylentävää palautetta kuinka masun pitäis olla paljon isompi näillä viikoilla >:( Tuntuu, että kaikilla ventovieraillakin saa olla oma mielipiteensä asiasta.. Tämä kyseinen nainen sanoi "Siis sulla on kaks kuukautta laskettuun aikaan?! Tossa vaiheessa jouduttiin jo leventämään ovia että mahduin sisään, kun mä olin raskaana! En mä ees huomannu et odotat!" Joo kiitos kovasti, mutta jos kaikki on hyvin ja vauva normaalin kokoinen niin mä olen ihan tyytyväinen, ettei ole isompi, vaikka pyöreä vauvamasu oliskin kiva juttu... Täytyy vaan nousta tollasten kommenttien yläpuolelle.

Mutta nyt on viikonloppu, ja mä aion vaan rentoutua kun ei ole edes valmistujaisjuhlia tiedossa!

Imetysvalmennus

Nyt alkoi kolmas kolmannes. Kävimme tällä viikolla imetysvalmennuksessa, jossa ei ollut meidän lisäksi taaskaan kuin kaksi pariskuntaa. Terveydenhoitaja kertoi vauvan ruuan tarpeesta, imetysväleistä ym. Hän esitteli myös rintapumppuja, rintakumeja, sekä maidonkerääjiä. Suositteli ostamaan rintakumin ja -pumpun kotiin jo ennen vauvan syntymää, ettei tarvitse sitten ekana päivänä lähteä sellaisia ostamaan.
Ehkä vähän ristiriitaista, kun th suositteli lypsämään maitoa (jos tulee ylimääräistä) ja laittamaan jääkaappiin/pakastamaan. Kuitenkin melkein seuraavassa lauseessa hän neuvoi, että jos syöttää vauvaa tuttipullosta, ei vauva opi kunnon imuotetta rinnasta. Mitähän sillä ylimääräisellä maidolla sitten tekee, jos vauvaa ei saa syöttää tuttipullosta, ellei sitä käytä soseiden valmistuksessa, kysynpähän vaan. Lopuksi katsoimme norjalaisen imetysvideon, missä näytettiin vauvan nälkäviestintää ja oikeanlainen imuote.

Kun maanantaina lääkärissä kerroin harkkasupistuksista, sanoin, että en välillä edes huomaa niitä, eikä ole kipeitä. Nyt kuitenkin neljä päivää myöhemmin on ihan eri ääni kellossa: Huomaan joka kerta, kun supistus alkaa, ja välillä ne on jopa vähän kipeitä :(  En tiedä, johtuuko tää nyt tosta työharjottelusta, vai mistä.. Onneksi nyt on kolmen päivän vapaaputki! Oon jättänyt jopa tiskikoneen täyttämisen miehelle, ettei tarvitse mitään lautasiakaan nostella.. Ja tänään kävin asioilla kävellen, en pyörällä, niinkuin yleensä. Katsotaan, jos tällainen lepo auttaisi... Eilen illalla tuli nimittäin joku outo hengenahdistuskohtaus, enkä tiennyt, mistä se johtui... Sängyssä en tuntenut ollenkaan vauvan liikkeitä (vaikka yleensä just ennen nukkumaan menoa tunnen niitä kaikista eniten), ja aloin olla tosi huolestunut, kun koko ajan tuli vaan uusia supistuksia :( Kävin sitten ottamassa lääkettä ja join vielä mehua, niin tunsin muutaman heikon potkun.
Tänään vauva on ollut vähän virkeämpi, ja oon tuntenut ekaa kertaa pieniä potkuja kylkiluissa asti :) Kävin myös ostamassa Seppälästä ensimmäisen vaatteen! Siis ensimmäisen sen jälkeen, kun saatiin tietää, että poika on tulossa :)

Cinnamonroll girl ja kulta 27+2 (ja mun pregnancy-app ilmoittaa että vauva on nyt kukkakaalin kokoinen :D)