torstai 30. elokuuta 2012

Synnytyskertomus


Täällä ollaan välillä niin kiinni vauvassa, että ei ehdi edes ajatella koneen avaamista.. Tai jos on aikaa, niin ei ensimmäisenä tule mieleen, että päivittäisinpä blogia :D Nyt kuitenkin poika nukkuu, ja mä voisin muistella, miten se synnytys taas menikään...

Perjantaina kävin näytillä äitipolilla verisen vuodon takia, mutta se oli kuulemma normaalia. Tarkastuksessa kohdunkaula oli jo hyvin lyhentynyt, ja niinpä avittaakseni vauvan laskeutumista, kävelin paljon koko viikonloppuna.
Sitten maanantaiaamuna kello seitsemältä heräsin, kun vatsa meni sekaisin. Samaan aikaan alkoi menkkamaiset supistukset. Siinä sitten istuin pöntöllä kun vatsa kramppasi. Tätä kesti muutama tunti, niin kauan kun suoli oli tyhjentynyt kokonaan (mulle hyvin tyypillistä... ajattelinkin, että mä en ainakaan mitään peräruiskeita tarvitse synnyttämään lähtiessä, kun vatsa menee kuitenkin sekaisin...). Kyselin äitipolilta, että voiskohan tämä nyt olla synnytyssupistelua vai mitä? Sieltä sanottiin, että mitä luultavimmin, ja saa tulla koska vaan näytille, jos tulee huono olo tms. Soittelin miehelle kasin jälkeen, että saattaa olla, että nämä on nyt niitä supistuksia. Mies on töissä toisessa kaupungissa, ja pikku hiljaa alkoi tuntua siltä, että ehkä hänen olisi hyvä tulla kotiin, varmuuden vuoksi. Istuin aamun koneella blogeja lueskellen ja kynsiä lakkaillen. Supistukset oli mulle aivan normaaleja menkkakipuja, ei mitään pahoja. Niitä tuli aika harvakseltaan, ja ne kesti suht vähän aikaa, joten oli oikein hyvin kestettävissä. Pikku hiljaa mua alkoi myös oksettaa supistuksen tullessa, ja siitä tunnin sisään päätin, että ehkä on parempi lähteä sairaalaan, jos oikeesti alkaa sattua enemmän ja oksennus tulee (myös hyvin tyypillistä mulle.. Melkein joka kuukautisten aikaan kipu on niin kovaa, että se saa mut oksentamaan..). Niinpä siis yhden jälkeen lähdettiin sairaalaan. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, kun ajoimme sairaalalle. Tällä kertaa automatkan aikana ei itkettänyt eikä jännittänyt ollenkaan.
Pääsin heti käyrille, ja makuuasennossa oli tosi paha olla, kun uusi supistus tuli. Aikaisemmin olin kestänyt ne ihan hyvin, kun vaan pääsin seisomaan, mutta eihän siinä tilanteessa päässyt, tietenkään... Seuraavaksi vanhempi naiskätilö teki sisätutkimuksen. Ajattelin, että varmaan oon jotain 2cm auki ja lähdetään kohta kotiin, mutta olin jo 4-5cm auki! Siitä sitten vaatteita vaihtamaan ja synnytyssaliin. Kerroin toiveistani, että haluan olla ilman kipulääkkeitä, jos vaan mahdollista. Tai ainakaan en halua heti ensimmäisenä epiduraalia. Ja jos vaan olisi mahdollista, haluaisin heti ammeeseen. Siispä pääsimme ammehuoneeseen. Juuri kun olin menossa ammeeseen, lapsivettä alkoi tihuttaa. Sain kuitenkin luvan mennä kylpyyn. Mies laittoi mun cd:n soimaan (Laitan tähän biisin muistoksi itselleni :) Aina, kun kuulen jonkun laulun tuolta cd:ltä, tulee ensimmäisenä synnytys mieleen :)), ja me pelattiin Trivial Pursuitia aikaa tappaaksemme. Ammeessa supistukset ei tuntuneet yhtään! Välillä piti vähän asentoa muutella tai hengittää syvään, mutta muuten olin oikein positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin kivut lähti.







En enää muista tarkkaan, olinko ammeessa tunnin vai kaksi, mutta jotain siltä väliltä. Nousin pois, kun kätilö halusi tehdä uuden sisätutkimuksen. Kello oli siis jotain kolmen ja neljän välissä, ja olin 7cm auki. Kätilö avitti loputkin lapsivedet ulos, ja samalla hetkellä ne kovat supparit vasta alkoikin! Kun olin tähän asti ollut ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, supistukset oli tosi kovia. Ne tuntui kuitenkin vain alavatsassa, ja säteili hieman selkään. Olin odottanut koko kropan valtaavaa polttavaa kipua, mutta en tuntenut sellaista koko synnytyksen aikana! :O Halusin kuitenkin jotain kipulääkettä, ja kätilö ehdotti kohdunkaulanpuudutusta. Sen laitto ehkä hieman nipisteli, mutta ei silti sattunut paljoa. Sain vielä lisäksi spinaalipuudutteen selkään. Mun mielestä kohdunkaulanpuudutus sattui enemmän näistä kahdesta. Kumpikaan ei heti auttanut, ja kestin supistukset paremmin seisaaltaan. Roikuin miehen kaulassa ja hän antoi mehua, koska mulla oli koko ajan kauhee jano :D Supistukset oli tässä vaiheessa tosi lyhyitä, mutta tujakoita. Onneksi tämän kovempaa kipua mun ei tarvinnut tuntea loppusynnytyksen aikana, kun puudutteet alkoi toimia. Spinaalin sivuvaikutuksena jalat alkoi tärisemään ihan hervottomasti. Makasin aika kauan sängyssä, kun tuntui, että jalat oli voimattomat. Kätilö tyhjensi rakon katetrilla. Pian sain alkaa kevyesti ponnistamaan supistuksen aikana. Mies painoi peukalon ja etusormen välissä olevaa akupistettä, ja minä ponnistelin. Kipu helpotti mukavasti näin.
Enää en ole kellonajoista kovin selvillä, mutta siinä kuuden aikaan suunnilleen kätilö ehdotti, että nousisin vähäksi aikaa pystyyn, että vauva laskeutuisi enemmän ja syntyisi ennen kuin puudutteet lakkaavat. Kokeilin muutaman kerran kevyesti ponnistaa kyykyssä, kun mies piteli kainaloista. En voinut kauaa seisoa, kun jalat oli niin voimattoman tuntuiset, että mieluummin makaisin sängyssä.
Papereihin oli kirjattu ponnistusvaiheen alkaneeksi puoli seitsemältä. En vaan aluksi tajunnut, että nyt saan luvan ponnistaa kunnolla, vaan yhä edelleen ponnistelin kevyesti ja säästelin voimia. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että hei, nyt pitäis kai jo ponnistaa oikeesti, ja sit ryhdyttiin tositoimiin :D Vauvan jalat oli ikävästi mun kyljissä, kun ponnistin puoli-istuvassa, ja kokeiltiin välillä kyljellään. Lopulta halusin takaisin puoli-istuvaan asentoon, kun kyljellään ei ollut yhtään sen parempi (ja minä kun nimenomaan en halunnut synnyttää puoli-istuvassa.. noh, pääsin kuitenkin kokeilemaan muitakin asentoja..). Taisin tässä vaiheessa saada oksitosiiniakin vauhdittamaan supistuksia. En tuntenut mitään kipua, vaan ponnistin lähinnä silloin, kun tunsin enemmän painetta. Loppua kohden supistukset oli niin lyhyitä ja niitä tuli tosi tiuhaan, että multa meinas vähän happi loppua kesken. Olis tehnyt mieli pitää minuutin hengähdystauko välissä, mutta ei onnistunut :D Pään syntyessä taisi paikat hieman revetä, ja pari tikkiä ommeltiin emättimeen ja välilihaan. Kun muu vartalo syntyi, tuntui ihan siltä, kun joku olis lyöny mua mahaan ja siitä olis lähteny ilmat pihalle, oli epämukavan tuntuista. Puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen meille syntyi ihana poika klo 19:00! Hän sai pisteitä kokonaiset 10/10.
Jälkeiset syntyi oksitosiinitipan kanssa kymmenen minuuttia myöhemmin, ja synnytyksen koko kestoksi kirjattiin 12h 10min. Sain pojan heti rinnalle, ja se huusi ihan koko ajan. Olin tosi hämilläni, enkä osannut rauhoitella häntä ollenkaan :D Itkin vain onnesta ja helpotuksesta. Odotusaikana olin kuvitellut, millainen meidän lapsi olisi, ja suureksi ilokseni voin sanoa, että hän näyttää paljolti siltä, mitä olin kuvitellut :D Paljon tukkaa, ja mun nenä <3
Kun yritin imettää ensimmäistä kertaa, poika ei saanut otetta ilman rintakumia. Aika hyvin se siitä lähti kumin kanssa, ja imuotekin on ollut hyvä.
Joimme onnittelukaakaot ja -lasit salissa, ja kymmenen jälkeen pääsin vuodeosastolle. Olin sen verran väsynyt, että annoin pojan vauvalaan yöksi. Aluksi oli tosi hankalaa käydä vessassa, kun tuntui, etten osannut enää pissata! Yö meni koko ajan vessassa ravatessa, ja sain vasta aamulla rakon kunnolla tyhjentymään. En ollut kuullutkaan moisesta, joten en osannut varautua tällaiseen ollenkaan!

Kaikenkaikkiaan synnytyksestä jäi aivan ihana muisto! Olen ehkä hieman pessimistinen, ja olin ennalta varautunut kolme vuorokautta kestävään synnytykseen, ja miljoona kertaa menkkakipuja kovempaan kipuun. Kumpikaan ei toteutunut, ja voisin jopa väittää, että olisin kestänyt vielä vähän kovempaakin kipua. Luulin, että tällaisia synnytyskertomuksia ei oikeasti ole olemassakaan, näin helppoa se ei voi olla. Onneksi kuitenkin olin väärässä :)


lauantai 18. elokuuta 2012

Pieni herra muutti taloon

Blogihiljaisuuteen on ollut syynsä... Meille nimittäin syntyi poika raskausviikolla 38+5, 13.8. klo 19:00!
Painoa oli 3360g ja pituutta 51cm. Täyden kympin poika ;)
Tämä äiti on aika väsynyt jatkuvista yöheräämisistä, kun vielä haetaan itkun syytä ja kaikki on uutta. Niinpä kirjoittelenkin synnytyksestä joskus, kun on aikaa, ja jaksan. Sen verran voin kertoa, että kaikki meni todella hienosti, ja mulle jäi (ihme kyllä) todella positiivinen muisto synnytyksestä :)




lauantai 11. elokuuta 2012

Vielä kerran äitipolille..

Toivoin kuukausi sitten, että palaisin seuraavan kerran äitipolille sitten kun synnytys käynnistyy, mutta toisin kävi.
Eilen aamulla vessakäynnin yhteydessä huomasin paljon veristä limaa. Voihan se olla vähän verisempi limatulppakin, ajattelin, mutta soitin sairaalaan. Tuli vaan niin elävästi mieleen ne alkuraskauden verenvuodot, että en viitsinyt vähätellä asiaa.
Lääkäri ultrasi ensin mahan päältä, ja katsoi, ettei istukassa ole vikaa. Sen jälkeen hän katsoi vielä alakautta, ettei mitään hematoomaa ole, joka löydettiin raskauden alussa. Kaikki oli kunnossa, ja hän sanoi, että vuoto taitaa olla ihan normaalia. Pojan painoarvioksi saimme 3100-3200g. Kohdunkaulaa oli jäljellä enää 1cm ja olin sormelle väljästi auki (mitä se "väljästi" tässä sitten tarkoittaakaan..). Arvelinkin, että tässä ollaan edetty, koska viimepäivinä on ollut ikävää menkkajomotusta selän ja vatsan puolella.
Loppupäivästä ei enää tullut verta, mutta tänä aamuna taas tuli. Ota tästä nyt sitten selvää, onko merkki lähestyvästä synnytyksestä, ja onko normaalia vai ei? Mun iphonen pregnancy tracker tiesi kertoa lähestyvän synnytyksen merkeiksi lapsiveden menon, mutta myös ripulin ja pahoinvoinnin. Lievää pahoinvointia on kyllä ollut jo viikon päivät, ei muuta.

Olo on aika kurja, jos joutuu vaan istumaan koko päivän. Tänäänkin olen kävellyt ensin kolme tuntia kaupungilla, ja sitten vielä illalla tehtiin miehen kanssa kahden tunnin lenkki. Eteneminen on hidasta, mutta pystyasennossa liitoskivut ei vaivaa, ja olo on paljon parempi. Heti, kun menen makaamaan, kivut alkaa heti, ja asentoakin on hankala vaihtaa.
Supistukset on muuttaneet muotoaan kurkkua kuristavista miedompiin. Niitä tulee enemmän juuri kävellessä, ja silloin yleensä tekee mieli pysähtyä, koska kävely tuntuu epämukavalta, vaikkei supistukset tee yhtään kipeää.

Näillä mennään ja kovasti jo odotan, että pääsis näkemään pikkuisen :)


Cinnamonroll girl ja kulta 38+3 <3

torstai 9. elokuuta 2012

Sellainen kivempi neuvolakäynti

Tulin äsken neuvolasta, ja voin sanoa, että tällä kertaa lähdin sieltä oikein hyvillä mielin! Viime kerralla homma hoitui vartissa, ja lähdin vähän tympääntyneenä pois. Nyt vakiterkalla oli sijainen, ja me juteltiin koko tunti! Toki mulla oli tällä kerralla paljon myös kysyttävää, mutta tämä terveydenhoitaja kertoi paljon synnytyksestä,  vaikken niin hirveästi kysellytkään. Tällaisten keskustelujen jälkeen musta tuntuu, että olen paljon valmiimpi tulevaan synnytykseen. Saan kerättyä paljon henkisesti voimia, ja tunnen, että pystyn siihen.
Jos nyt vielä perään joitain mittaustuloksia:
Paino: 62,5kg (+800g/vk)
RR: 127/86
U-Prot: -
U-Gluk: -
Sf-mitta: 34
Sykkeet: +130
Liikkeet: ++
Samalla, kun th etsi sydänääniä, hän sanoi, että masu on kyllä pelkkää vauvaa, kun päältä päin kokeilee :D Kyselin sitten, olisiko poju jo mahdollisesti laskeutunut, ja hän sanoi, että kyllä tuntuu kiinnittyneen.
Viime päivinä on usko ollut koetuksella, että koskakohan tää synnytys käynnistyy, mutta nyt sain taas vähän toivoa, että ehkä ihan pian :) Näiden liitoskipujen kanssa ei ole ollut helppoa liikuskella, kun jokaisella askeleella vihlaisee. Nyt niitä kestää edes vähän paremmin, kun tietää, että loppu häämöttää :) On muuten hassua, miten nää kaksi viimeistä viikkoa tuntuu ihan mahdottoman pitkiltä, että odotus ei pääty koskaan...

Nyt mä lähden kiduttamaan itseäni kirpputorille, jos vaikka sieltä löytyis harsoja tai muuta kestovaippamateriaalia :)


Cinnamonroll girl ja kultamuru 38+1

tiistai 7. elokuuta 2012

Pieni shokki

Laitoin meille eilen illalla ruuaksi linssipihvejä ja riisiä. Heti, kun olin syönyt ruuan loppuun, tunsin polttavaa tunnetta leuan ihossa. Polttelu levisi ylähuuleen, käsivarsiin, kynsien alle ja silmiin. En saanut piilareitakaan pois, kun se linssin siirtäminen alkoi aina polttamaan silmämunaa :O Googlettelin allergiaoireita, ja silmiin pisti anafylaktisen shokin samankaltaiset oireet. Rupesin heti tietenkin kuullostelemaan, että vinkuuko henki tai turpoaako kurkku tms. Kun en vielä kolmen tunnin jälkeenkään saanut piilareita pois, vaikka kaikki muut polttelut oli lähteneet, soitin sairaanhoitaja-äidilleni ja kerroin tilanteen. Hän neuvoi ottamaan kortisonia (jota mulla thank god oli varastossa!), antihistamiinia ja laittamaan silmätippoja silmiin. Sain kuin sainkin linssit pois, mutta en pystynyt pitämään hetkeen silmiä auki, kun poltti niin kovasti. Kerroin miehelle kaikki oireet (jos joudutaan sairaalaan), laitettiin adrenaliinipiikki ja astmalääke sängyn viereen ja mentiin nukkumaan. Pientä hengenahdistusta tuli, ja otin yön aikana kolmisen kertaa astmalääkettä, että sain nukuttua. Piikkiä tai sairaalareissua ei tarvittu, mutta kyllä säikähdin!
Tänään tehtiin äidin kanssa herkkukurkkuja, ja minä tietenkin kokkina pilkoin kaikki aineet, mm. piparjuuren. Pitelin niitä paloja käsissäni, kun jaoin ne purkkeihin, kun yhtäkkiä sormien välistä alkoi ihoa kirvelemään. Ajattelin, että hitto, taasko joku allerginen reaktio?! Käsien pesulla siitä selvittiin... Mutta söin vielä lohta ja perunoita äidillä, ja taas alkoi kynsien alle polttelemaan. Äiti oli maustanut lohta jollain mausteseoksella, jossa oli natriumglutamaattia ja chiliä. Ne oli ainoat samat aineet, mitä myös mun ruokaan olin laittanut edellisenä päivänä. Jäi sitten loppu lohi lautaselle ja minä harmittelin, että onkohan tässä nyt jotain ristiallergioita ja lisääköhän tää loppuraskaus jotenkin mun allergiaherkkyyttä? Tästä lähin en kyllä lähde ilman adrenaliinipiikkiä minnekään! Hankalinta tästä on hahmottaa, mikä aine sen yliherkkyyden aiheutti, kun olen syönyt noita kaikkia mahdollisia pitkin raskautta... Vaikuttaako tässä nyt taustalla mun paha heinäallergia? Pitää kysyä neuvolasta torstaina.

Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin, ja vauvakin on liikkunut normaalisti :)


Cinnamonroll girl ja pikkuinen 37+6

maanantai 6. elokuuta 2012

16 days to go!

Olen lukenut viimepäivinä useiden kanssabloggaajien vauvauutisista. Laskettuun aikaan on enää päälle kaksi viikkoa! Haluaisin jo hirveästi nähdä meidän pienokaisen :) Kenties tästä johtuen olen ollut tänään oikein super-herkässä tilassa, ja pidätellyt kyyneleitä aina, kun telkusta tulee jotain vauvaohjelmaa. Oli se sitten tuore isä, joka kuvailee vauvan hoitoa jatkuvaksi Ikean tv-tason kokoamiseksi, taikka ohjelma lasten ravitsemuksesta, kyynel meinaa joka tapauksessa vierähtää poskelle.

Aamupäivällä kävin tekemässä 40 minuutin lenkin ulkoilmassa. Tunsin kävellessä painetta ala-vatsassa, että jos se vauva olisi jo laskeutunut enemmän? :) Ainakaan vessareissuja ei tarvitse tehdä enää joka tunti yöllä, vaan saattaa mennä hyvin jopa 4-5 tuntia! Tekee hyvää, kun saan unen päästä kiinni joka yö vasta kahdelta, että pystyn edes nukkumaan vähän pidempiä pätkiä kerrallaan (aiemmin vessaan sai juosta jopa tunnin välein koko yön). Noh, joka tapauksessa, heti, kun tulin kotiin ja otin Anitan baby beltin pois päältä, alkoi liitoskivut taas vaivata :( Tätä tää on varmaan koko loppu odotuksen ajan...
En kuitenkaan aio jäädä sohvan pohjalle makaamaan, päin vastoin! Yritän siivota ja tehdä niin paljon kuin jaksan, niin ehkä painovoima tekee ennen pitkään tehtävänsä ja vauva kiinnittyy ja synnytys lähtee käyntiin!


Cinnamonroll girl & beibi 37+5

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Liitoskipuja! :(

Oon kävellyt loppuviikon aikana tavallista enemmän, ja nyt viikonlopun aikana ensimmäiset liitoskivut on alkaneet tuntua! :( Onneksi ei vielä mitään kovin pahaa kipua, mutta jos tämä tästä on vain pahenemaan päin, niin sitten toivotan kyllä beibin tervetulleeksi maailmaan vaikka jo huomenna! :D Neuvolan tädin mukaan ei luultavasti mennä lasketun ajan yli, kun kuitenkin kohdunsuu on pehmennyt ja sormelle auki. Tosin kuukausi sitten tehdyissä tutkimuksissa kaula ei ollut vielä lähtenyt lyhenemään, niin en kyllä tiedä, kuinka lähellä h-hetki on...

Tällä(kin) viikolla olen saanut taas kuulla puolitutuilta masun koosta. "Eikö sen pitäisi jo olla isompi??!" Tulee jokaisen suusta. Ja joka ikinen on ihmetellyt, miten lähellä laskettu aika on, eikä maha näytä siltä yhtään. Oma äitini on ollut muutaman kerran mukana, kun joku, joka ei vielä ole mahaa nähnyt, kommentoi sitä, ja äiti kyllä puolustaa mua ihan kympillä :) Sanoo vaan topakasti takaisin että "ei kato oo tullut yhtään ylimääräsiä kiloja! Niin!" Se saa kyllä kaikki kommentoijat hiljenemään, ja on tosi kiva, että äiti ei tyydy vaan nyökyttelemään, niinkuin minä teen :D

Päällä H&M:n Mamapaita


Kuvat on räpsäisty tänään. Mun mielestä masu on isomman näköinen tolleen vähän enemmän edestä päin katsottuna :)
Ja raskausarpiakin on tullut! Pari pientä molempiin kylkiin noiden vanhojen arpien jatkoksi, ja sitten ton vanhan leikkausarven ympärille ja navan yläpuolelle. Navan yläpuolella olevia arpia kutittaa joka päivä. Oon levittänyt Weledan raskausöljyn lisäksi pitkin päivää kaakaovoita tai mitä nyt ikinä sattuu käsillä olemaan, aina kun kutittaa.

Eilen tuli hirveän flunssainen olo nenään. Sama olo on jatkunut tänään, ja käväisin apteekissa hakemassa uuden nenäsumutteen, jos tää vaikka johtuis tuosta heinäallergiasta? Oon pitänyt koivun kukinnan jälkeen taukoa sumutteesta, ja syönyt pelkästään antihistamiinia. Nyt kuitenkin tuntuu taas, että oireita alkaa tulla, mutta täytyy toki seurailla, että onko tää flunssaa vai allergiaa. Niiden välinen raja tuntuu välillä olevan tosi pieni ja hankala hahmottaa, kumpi on kyseessä.


Cinnamonroll girl ja poju 37+4

torstai 2. elokuuta 2012

37+1

Tiistaina kävin neuvolassa, joka oli taas sellainen vartin kääntyminen paikan päällä. Mittailtiin vaan ne perusjutut, joista voisin mainita sf-mitan olevan tällä viikolla 33 (kahtena edellisenä mittauskertana 32, ja terkka sanoi, että se tarkoittaa sitä, että vauva on laskeutunut jonkun verran), ja painoa on tullut lisää 1,3 kiloa, hui! Tai ei ehkä muuten mikään hui, mutta jotenkin tuntuu että viikon sisällä yli kilo lisää on vähän liikaa :D Pitäis kai jättää ne jätskit ja suklaat vähän vähemmälle.. En oikeestaan ees pystynyt joulun jälkeen syömään suklaata, mutta nyt kylmä maitosuklaa uppoo ehkä vähän liiankin hyvin :D

Keskiviikkona kävin keuhkopolilla vielä ennen synnytystä, eikä sieltäkään oikein jäänyt mitään käteen! Kuvittelin, että saisin jotain vinkkejä koskien tulevaa synnytystä, mutta vanha mieslääkäri vain kyseli, että oonko ajatellut synnyttää alakautta ja that's it. Sain mä sentään uudet reseptit, kun hukkasin vanhat kesäkuun sairaalareissun yhteydessä. Niin, ja uuden ajan muutaman kuukauden päähän. Onpa kivaa maksaa melkein kolme kymppiä tollasesta, kun ei oikeasti olis ihan hirveästi rahaa, ja sit tosta käynnistä ei edes ollut mitään hyötyä...!

Viimeisten päivien aikana on supistukset alkaneet tuntua vähän erilailla (onkohan vadelmalehtiteen juomisella vaikutusta?). Vieläkin kivuttomia, mutta välillä tulee tosi tiukka supistus, jonka aikana mulle tulee ihan hiki otsalle, plus kurkkua alkaa kuristamaan (vähän vaikea selittää..). Oon kuitenkin saanut ton epämiellyttävän tunteen lähtemään, kun hengittelen "syvää hyvää hengitystä" eli pallealla nenänkautta sisään ja suun kautta ulos. Sitä ilmeisesti suositellaan myös synnytyksessä avautumisvaiheen kivunlievityksenä. Lainasin kirjastosta Malla Rautaparran Kantamisen kausi-kirjan, jossa on myös hyviä hengitystekniikoita, joita voi käyttää avautumisvaiheessa. Sanoin miehelle, että ottaa vaikka ton kirjan sit mukaan ja lukee mulle sieltä ohjeita :D Jos nää supistukset on samanlaisia synnytyksen käynnistyessä, näen kyllä tarpeelliseksi harjoitella jo etukäteen näitä hengitystekniikoita.

Nyt vaan täytyy kuullostella kroppaa ja arvailla, koska se synnytys sitten oikeasti käynnistyy! Sillä välin voisin mennä äidin ja kummipojan kanssa kävelylle :D