keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Punaista joulua!


Hyvää joulua kaikille! 

Täti Punainen tuli taas visiitille. Jouluaattoaamuna tein "varmuuden  (=alkomahoolin nauttimisen) vuoksi" raskaustestin kp 27. 

Olojakin oli ollut, enimmäkseen tissien arkuutta. Kp 28 joulupäivän aamuna ne kuitenkin alkoivat. Ei tullut meille toivotuinta joululahjaa niinkuin kaksi vuotta sitten tehdessäni positiivisen testin aattoaamuna. 


Meillä joulu meni hyvin, liialta stressiltäkin vältyttiin. Vietettiin joulu mun lokakuussa poisnukkuneen mummon talossa. 
Poika sai paljon lahjoja(lähinnä leluja) ja pääsi tekemään tuttavuutta elukoiden kanssa. 
Jouluruoka ei hälle kumma kyllä maistunut, suurinta herkkua oli kovat juustot, kuivakakku ja pulla :D Onneksi oli omat Piltit mukana, niin sai edes jotain "kunnon ruokaa". 
Joulusaunassakin poika viihtyi ammeessa sillä välin kuin äiti otti tätien kanssa löylyä. Kokeiltiin me vähän vihtoakin, mutta se tais olla vielä liian jännä juttu! 
Kiukuiltakaan ei kokonaan säästytty, ja yksi mun tädeistä suuttui mulle, koska en vienyt lattialle heittäytynyttä, parkuvaa lasta toiseen huoneeseen (!). Kyseessä oli siis tilanne, jossa poika tulistui, kun olin kieltänyt häntä koskemasta kynttilöihin. Sitten hän läpsi mua naamaan, ja kielsin siitäkin. Ei tarvittu muuta, ja poika heittäytyi sylistä maahan eikä mitkään rauhoittelut auttaneet, kun en saanut edes koskea poikaan.  Tällaista se on nykyään joka päivä, enkä voi tehdä yhtään mitään. Harmittaa molempia, äitiä ja poikaa. Muutenkin musta tuntuu, että en enää kelpaa mihinkään. 

Mies mittasi juuri pojalta 39 asteen lämmön, täytyykin mennä tästä laittamaan poikaa iltatoimille... Toivottavasti ei ole mitään pahaa...

perjantai 29. marraskuuta 2013

Pojankin kuulumisia

Oon jauhanut joka postauksessa vaan miten mulla menee, joten olis varmaan korkee aika kertoa pojankin kuulumisia. 


Meillä oli 15kk-neuvola pari viikkoa sitten, ja siellä oli meitä vastassa sijainen ja harjoittelija. Molemmat korkeintaan mun ikäisiä. Pituus oli 84,2cm ja paino 10.1kg.  Hemoglobiini 120. Tehtiin taas näkö- ja kuulotestejä. 
Oltiin vähän huolissaan pojan vasemmasta jalasta, joka kääntyy sisäänpäin kävellessä. Näytetään sitä vielä 1,5-v lääkärineuvolassa, mutta yleensä tällaiset korjaantuvat itsestään. Ostettiin muuten pojalle Reima-tecin talvikengät, jotka ovat kuulemma hyvät jalkavaivaisille lapsille. Toivottavasti niistä olisi jotakin apua (lähinnä tukemaan nilkkaa)...

Meillä ei edelleenkään puhuta paljoa sanoja, perus äiti, isi ja ei osataan. Uutena juttuna on nyt tullut "iiaa" tai "i-ha-ha", jonka me arvellaan liittyvän piippolan vaari/ihahaa-lauluun. Poika myös tykkää kiivetä samalla selkään ja laulaa "iiaa" :D
Puhetta hän ymmärtää oikein hyvin, mutta totellaanko, se on ihan toinen juttu.
Aika perus negatiivinen luonne näyttää olevan, kun kaikkeen pitää heiluttaa päätä sivulle, "ei". 
Muita kivoja juttuja on taputtaminen, heiluttaminen, pillistä juominen, ja ensin halailu, mutta nyt myös pussailu! Oon onnistunu saamaan vasta kaksi pusua, mies ei yhtäkään :D Aina poika vaan heiluttaa päätään, kun kysyn, annatko pusun?
Osaa hän myös joitain asioita osoittaa, kun kysyn missä pupu/vauva/lintu/auto. 

Ruoka on alkanut maistumaan paremmin, kun ollaan annettu hänelle oma lusikka käteen. Välistä lappaan itse ruokaa pojan suuhun, ja välillä hän laittaa itse.   

Olen myös huomannut perhekahvilassa käydessä, että poika on kovin kiinnostunut lattialla pötköttävistä vauvoista ^_^ Menee aina siihen viereen, kallistaa päätään kysyvästi ja jokeltelee pienille.. Välillä saattaa jopa kierähtää viereen pötköttämään :D Toiset lapset saavat myös osansa tän poitsun random-halailuista.. 

Ei kai tässä muuta..? Pimeys on vaikuttanut myös meidän nukkumaanmenoaikoihin, illalla saatetaan mennä kasilta nukkumaan, mutta herätään vasta puoli kymmenen, kun on taas valoista, hups!

Taas täti...

Musta ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan. Nyt on kaikki viisurit poistettu, ja oon ollut kipeenäkin...

Taas meni yksi kierto, enkä ole raskaana. Kierto oli 28 päivää, mutta tein raskaustestin kp 27, koska oltiin menossa ottaan hepatiittirokotukset koko perheelle tulevaa Japaninmatkaa varten. Jos testi olisi ollut positiivinen, olisi täytynyt keskustella neuvolantädin kanssa, että mitä tehdään. 

Sen verran edellisestä kierrosta, että aloitin tikuttamisen kp 12, jolloin sain testiin haalean plussan. Kp 11 ja 13 heiluteltiin peittoja. Kp 12 jälkeen ovistestit onkin näyttäneet vain negaa. Vähän yllätyin.. No, kp 16 tiputteli, mutta se olikin ainoa kerta tässä kierrossa! Yleensä oviksen jälkeen on 2-3 tiputtelupäivää ja taas toiset 3pvää ennen menkkojen alkua. 

Kuvittelin jo tärpänneen, kun olen voinut pahoin oviksen jälkeen, eikä tiputtelua ole ollut samalla lailla kuin yleensä... 

Seuraava ovis joulukuun puolessa välissä, ja la olis 4.9.2014 :) 
Jotenkin tulee toivonkipinä kun miettii noita teoreettisia laskettuja aikoja ja syön foolihappoa ym, vaikka tuskin nekään ihan hirveästi auttaa.. :) 

Sitten seuraava askel olisi varata gynelle aika, että saisin jonkinlaisen mielipiteen mun tilanteeseen...

perjantai 1. marraskuuta 2013

Tietenkin..

Kai se nyt on sanomattakin selvää, että kun aamupäivällä leikataan kaksi hammasta, niin illalla alkaa menkat (kai). Enhän mä nyt tällä hyvällä tuurillani selviäis pelkillä leikkauskivuilla vaan tähän on hyvä lisätä vielä pieni twisti. Ainakin vuodon määrästä päätellen tänään on kp 1. 
En mä kyllä ihan ymmärrä mistä mä noita oireita revin, ja miten voinkaan tulkita omaa kroppaa niin väärin?!

En muuten edes muistanut kysyä leikkaavalta kirurgilta, että mitä jos olenkin raskaana. Olin niin kauhuissani koko leikkauksesta, etten ajatellut koko asiaa...

Valoisa puoli tässä on se, että samalla kipulääkityksellä hoidetaan nyt sitten menkkakivut ja hammassäryt. Viimeinen viisaudenhammas poistetaan muutaman viikon päästä, ja sen jälkeen ei tarvitse enää huolehtia niistäkään :)

torstai 31. lokakuuta 2013

Testing, testing

Nyyh, eipä ollut positiivinen raskaustesti. Tein sen kp 26, dpo 12. Vielä en ihan luota vedenpitävästi testiin, mutta eiköhän ne menkat muutaman päivän päästä ala. 

Eilen oli siitäkin kummallinen päivä, että tiputtelua tuli suhteellisen paljon. Jouduin vaihtamaan siteen housuihin ja ajattelin, että nytkö ne menkat sit alkaa kun kipujakin on ollut jo pari päivää.
No, tänään sitten housuihin tuli enää vain murto-osa aiemmasta määrästä, ja vielä rusehtavana. Tänään vihlaisi alavatsaa ensimmäistä kertaa kun kumarruin. Totta kai siitäkin pitää raskausoire tehdä. Muutenkin olo on todella väsynyt, oon nukkunut tän kierron aikana päikkäreitä (mitä en koskaan tee) ja mennyt kaksi tuntia normaalia aikaisemmin nukkumaan. 

Syy, miksi kiirehdin testin tekemiseen oli se, että mulla on perjantaina viisaudenhampaiden poisto/leikkaus ja sitä ei kai suositella raskaana oleville. Kuitenkin peruutus tulisi tehdä 24h ennen leikkausta, etteivät peri yli kolmen kympin peruutusmaksua. No, täytyy kai kysellä, millaista haittaa mahdolliselle sikiölle leikkauksesta olisi, tiedänpähän ainakin mihin ryhdyin jos kaks viivaa pärähtää ruutuun ens viikolla. 

tiistai 29. lokakuuta 2013

Odotuksen odottamista vol. 2

Olen jo kuukausitolkulla pohtinut, miksi uusi vauvakuume tuli näin pian, vaikka mulla on jo yksi ihana pieni poika.
Pieni linturetkeläinen

Suurimpana syynä voisin veikata tarpeellisuuden tunteen puuttumista. Poika on alusta asti ollut enemmän kiintynyt mieheen, ja mä olen yleensä kuin ilmaa. Vasta kuluneen kuukauden aikana olen tuntenut itseni enemmän äidiksi, kuin aiemmin..! Nykyään äidin syli saattaakin kelvata lohduttajaksi, vaikka isi olisikin paikalla. 

Toinen syy on luultavasti se, että niin moni asia meni pojan kanssa perseelleen, että mulla on tarve tehdä "kaikki oikein"... Tutti, kestovaipat, ruokailu, mainitakseni muutaman asian...

Ja kaikkien järjettömien selitysten lisäksi ehkä kaikista pinnallisin syy: "mä toivon tyttölasta". Mitä järkeä on edes toivoa jompaa kumpaa sukupuolta, kun sitä ei voi millään päättää?!
Onneksi kuitenkin ollaan miehen kanssa molemmat samaa mieltä, että sisarusten ikäero olisi hyvä olla pieni.


Tjottailu ei ole oikein onnistunut, mä kyttään ovista kuin kuuta nousevaa, kirjaan ylös kaikki mahdolliset "raskausoireet" ja kulutan kahdesta kolmeen raskaustestiä kuukaudessa :'D Nyt on menossa yk 3 tai 4, kuinka sen nyt ottaa... Ostin foolihappoa, ja sitä olen syönyt nyt n. kahden kierron verran. Tällä hetkellä tädin odottelua, menossa on kp 25/30. Kyllä niin tekis mieli tehdä raskaustesti, kun tiputteluvuotokin on muuttunut ihan oudoksi tässä kierrossa..! Ensinnäkin, verinen valkovuoto yllätti mut jo kp 15, enkä ollut muistanut edes tikuttaa ovista! Seuraavana päivänä enää vain vähän vuotoa. Yleensä aina on ollut vielä kolmaskin vp, mutta ei tällä kertaa. Sitten taas kp 23 eli dpo 9 illalla tulee paperiin ihan pikkiriikkisen verta alavatsakipujen kera. Olikohan se kiinnittymisvuotoa?! Eikä tässä vielä kaikki... Tänään dpo 11 toissapäiväistä enemmän vuotoa, ja menkkakipuja. What?! Kun tähän vielä perään 2-3 päivää ennen oletettujen kuukautisten alkamispäivää tulis ne perus tiputtelut niin en kyllä tiedä onko oireita vai ei.. Jokatapauksessa, outoa oli se, että oviksen jälkeinen tiputtelu kesti vajaa kaksi päivää kolmen sijasta, ja nuo dpo 9 ja 11 oudot tuhrut, mitä ne meinaa?
Muita "oireita" on ollut iltaisin ja öisin ihan kamala vilu, oon tarkistanu joka ilta, ettei ole kuumetta :D Sitten se ainainen pahoinvointi.. Musta tuntuu, että oon kärsiny tästä vaivasta jo monta kuukautta... Olen myös ollut tosi väsynyt, mutta se varmaan johtuu pimenevistä illoista(ja miksei vilutus kylmistä säistä?)..

Näin muutama yö sitten unta, jossa katselin jonkun toisen tyttövauvaa. Sitten mulle tarjoutui mahdollisuus pitää tätä vierasta vastasyntynyttä sylissä. Vastasin vauvan äidille, että "ei kiitos, en varmaan pysty pitämään lasta sylissä ilman, että tulee itku, vaikka kuinka haluaisin." Niin se varmasti olisi oikeassakin elämässä. Onneksi raskausmahat alkaa pian verhoutumaan paksumpiin takkeihin, ja vauvat on vaunuissa piilossa, ettei mun tarvitse nähdä kumpaakaan.

Taidan repäistä viimeisen raskaustestin huomenaamulla, ja toitottaa itselleni, että ehkei se nyt niin haittaa, jos en vielä tule raskaaksi, eipähän tarvitse istua lentokoneessa pää pöntössä matkalla Japaniin, wohoo!

lauantai 12. lokakuuta 2013

Odotuksen odottamista

Olen matkalla Helsinkiin viettämään pientä viikonloppulomaa pojasta. Tässä junassa istuessa ajattelin, että voisin vähän kirjata omaa kiertoani ylös, se kun on ollut hieman omituinen synnytyksen jälkeen tiputteluvuotoineen päivineen. 

Tämä on siis edellisen kierron puolivälistä eteenpäin:

18.9. Kp 13: Runsaampaa valkovuotoa ja illalla ovistikkuun haamuplussa. Vatsassa vähän menkkakipuja. 
19.9 kp 14: Pupuilun jälkeen illalla alaselkäkipuja, pahoinvointia ja menkkakipuja-ovis? Toisaalta tikussa vaan haamuplussa, vähän vahvempi kuin eilen. 
20.9. Kp 15: Kolmas ja runsain limapvä. Illalla alavatsa- ja alaselkäkipuja. Tikutus unohtui, mutta ovis oli varmaan tänään. 
21.9. Kp 16 dpo 0:limat loppui kuin seinään. Pätkittäin pitkin päivää ollut samoja kiputuntemuksia, illalla enemmän vasemmalla. Tikkuun jo selkeämpi haalea plussa(?!). Illalla myös peittojen heilutusta. 
22.9. Kp 17 dpo1: alavatsakipuja päivällä, myös veristä vuotoa tiputtelee. 
23.9. Kp 18 dpo2: todella vähän veristä vuotoa housuissa, paperissa vähän enemmän. Oik puolella vatsassa pari vihlaisua
24.9. Kp 19 dpo3: edellistä päivää vähemmän vuotoa, varmasti viimeinen tiputtelupäivä (3/3). Päivän tauko piinailusta ja jo mietin näyttäiskö testi plussaa? ^_^" Toiveet raskautumisesta on suuret, tuntuu et tässä kierrossa onnistuttiin. Kunpa en joutuis pettymään. 
1.10. Kp 26, dpo 10: Raskaustesti selvästi nega iltapissasta (miksi edes tein sen?!)
3.10. Kp 28 dpo 12: Ei mitään raskausoireita. Ehkä hiki on haissut vahvasti jos sitä nyt voi oireeksi laskea xD Tädin odottelua, toiveena vaan uus kierto ja yritystä. Klo 19 verensekaista kirkasta limaa paperissa. 
4.10. Kp 29 dpo 13 :Ruskeaa valkovuotoa illalla paperissa. Alaselkää jomottelee. Kai ne menkat sieltä huomenna tulee. 
5.10. Kp 1: Eihän tähän voi muuta sanoa kuin... Perkele. Kierron pituus oli 30pvää (vai kuuluuko nuo kaksi tiputtelupäivää laskea myös mukaan jolloin 1.kp oliskin 3.10.?)

Seuraava ovis: 21.10. (Vau.fi-laskurin mukaan)

9.10. Kp 5: vuoto vähentynyt nopeasti, muutenkin oli vain yksi runsaampi vuotopäivä. Raskaustesti (ei aamuvirtsasta) kp 3 olojen takia: oli pahoinvointia pari pvää, nukuin tuolissa (!) 2h päikkärit ja pissatti usein. Testi siis nega. Nyt vaan ovista odottelemaan!
10.10. Kp 6: vielä tihuttaa rusehtavaa. Voi voi näitä oloja: aamulla hirveä paha olo aamupalan jälkeen, iltapäivällä puolen tunnin päikkärit ja illalla alavatsakipuja. Harkitsen jo uuden testin tekemistä aamupissasta kun en voi uskoa etten ole raskaana! :(

Ja sama outo olo jatkuu.. Pahoinvointia on edelleen, mutta en raaski tehdä enää testiä kun niitä on enää kaapissa yksi. Sen säästän hätätilanteeseen!

torstai 3. lokakuuta 2013

Meidän (epä)normaali päivä

Tänään on sattunut kaikenlaista, joten ajattelin, että olisi hauska kirjoittaa miten meidän (epänormaali)päivä on mennyt:

Klo 10:11
Herään, ja katson ensimmäiseksi kelloa. Sehän on jo kymmenen! Tais jäädä perhekahvila väliin tänään...
Klo 10:30
Tekstaan miehelle, että mitäs sitä nyt tekis, kun poika nukkuu edelleen? Samalla nousen ylös, ja hän herää. Menen laittamaan aamupalaa: spelttimannapuuroa ja pari lusikallista omenasosetta, plus 2,4dl korviketta (nykyään tavallinen maitokin saattaa mennä, mutta meiltä oli maito vähissä). 
Klo 11
Vielä juodaan maitoa sylissä tuttipullosta ja katsotaan Idolsia nauhalta, jonka jälkeen vaihdan pojan vaipan ja teen aamupesut. 
Klo 11:20
Kakkavaippa. 
Klo 11:30
Rupean tekemään itselleni aamupalaa, jonka aikana poika leikkii meidän eilen rikki menneellä mikrolla (toisin kuin roikkuisi jaloissa ja sotkisi keittiötä, niinkuin joka aamu). Syön kiitollisena aamupalan rauhassa(muutamaa vaativaa käskyä lukuunottamatta:mä haluun maistaa!), mikro kiinnostaa edelleen. 
Klo 11:48
Katson tv:tä, ja ajattelen, että kohta pitäisi itse alkaa pukeutumaan. Sohvan takaa kuuluu oven avaus ja mietin "eihän se voi saada parvekkeen ovea auki!" Samalla kun hyppään ylös sohvalta. Siellähän se epeli kurkisteli oven raosta ja huuteli ulos :D (ei siellä parvekkeella mikään putoamisvaara ole, mutta lattia on likainen pakokaasuista ja siellä on paljon ruukkuja ym rikkoutuvia esineitä, joten me ei poikaa sinne päästetä.)
12:04
Valmistelen leipomista varten keittiössä pienen hetken, ja kun menen tarkistamaan, mitä poika tekee, löydän hänet sohvalta tyytyväisenä istumassa mun tyhjän leipälautasen vierestä. Hän tarjoaa mulle iloisesti pientä juustonökärettä jonka löysi lautaselta :D Saman tien nostan pojan pois ja kiellän kiipeämästä protestien saattelemana(ei osaa vielä peruuttaa, vaan tulee yleensä pää edellä alas). 
Klo 12:30 
Vien pojan sänkyyn.  
Klo 13:30 
Poika ollut koko ajan hereillä, mutta rauhassa. Vaihdoin vaatteet, laitoin pesukoneen pyörimään. Nyt alkaa sängystä kuulumaan jo vaativaa itkustelua ja ajattelen että turhaa mä sitä laitan nukkumaan, kun kerta olis jo lounaan aika. 
13:35
Lounaaksi menee puolikas couscous-naudanliha-piltti ja n. 160ml korviketta. 


13:50
Leikkaan pojan kynnet sylissä, kun yks kaks poika änkee nyrkin suuhunsa ja oksentaa harson ja mun päälle. Käydään pesulla ja vien pojan sänkyyn. 
14:03
Pinniksestä ei enää kuulu ääntä, taisi nukahtaa. Nyt äiti aloittaa tiskikoneen täytön ja piimäkakun leipomisen sunnuntain juhliin. 
15:00
Pari älähdystä kaikuu keittiöön asti, mutta kun ehdin makkariin, poika on nukahtanut uudelleen. 
15:45
Jäbä heräilee, ja mies astuu ulko-ovesta samaan aikaan. 
Otan kakun uunista ja laitan pyykit kuivumaan. 
16:30 
Koko perhe on syönyt, ja lähdetään Prismaan palauttamaan mikroa ja ostamaan viikonlopun ruokia. Ulkotamineiden pukeminen ei onnistu ilman isin puhelimesta soivaa Psyn Gentleman-musavideota. 
19:00
Palataan kaupasta. Poika leikkii duploilla. 
19:30
Iltapalaksi lisää mannapuuroa ja omppusosetta. Maitoa 1,5dl. 
Mies lähtee vielä auttamaan sukulaista muutossa, ja minä rupean laittamaan poikaa iltapesuille. Kakkavaippa. Hampaiden pesulla kiukutellaan kovastikin. Unipussi puetaan lopuksi sylissä. Vetoketju onkin rikki. Kannan pojan makkariin. Sängyn yläpuolella hän ilmeisesti tajuaa, että ollaan menossa nukkumaan, ja rupeaa itkemään kovaäänisesti. Rauhoittuu kuitenkin kuin salamaniskusta kun saa tutin suuhun ja harson käteen. Sinne se pikkuinen jäi nukkumaan <3

Kaikenmaailman ulkoilut jäivät tänään väliin, kun nukuttiin liian pitkään. Myöskin yhdet päikkärit saattavat tarkoittaa kauhukohtauksia yöllä, se jää vielä nähtäväksi. 

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Uusia kuulumisia

Olen pyöritellyt päässäni asioita, joita voisin tänne kirjoittaa. Nyt tulee aika laidasta laitaan kuulumisia, koska en tiedä milloin taas seuraavan kerran tulee kirjoitettua. 

Ensiksi selvennän meidän hoitokuvioita, eli toisin kuin aiemmin kirjoitin aikeistani mennä töihin syksyllä, päätinkin jäädä kotiin pojan kanssa. Mies pääsi kouluun ansiosidonnaisella päivärahalla, ja me päätettiin että ihan pojan parasta on jäädä vielä kotiin. 

1-v neuvolassa mitat 83cm ja 9,8kg. Kuulemma se 10kg pitäis mennä yksivuotiaana rikki, mutta ei meitä painosta moitittu. 
Poika on aloittanut pottailun, mutta mitään ei ole vielä sinne asti tullut. Rauhallisesti jatketaan pojan ehdoilla. 
Tutista vieroittamista ei olla vieläkään aloitettu, syynä uudet hampaat. Niitä on nyt luultavasti (pitäisi tarkistaa) 15kpl kunhan nuo uusimmat puhkeaa kunnolla.
Tiedä sitten johtuuko nykyiset kiukuttelut hampaista vai omasta tahdosta, mutta nykyisin lähes aina on joku, joka kommentoi pojan kovaäänisyyttä/kiukuttelua julkisilla paikoilla. Alkaa pahoittelut ja hermot äidiltä loppumaan, kun aina löytyy joku jonka korvat ei kestä "pientä" huutoa -__-
Poika on siirtynyt kypsässä 1v 1kk iässä ottamaan yhä enemmän kävelyaskelia (ensiaskeleet 2pvää ennen 1-v synttäreitä). Pienet matkat äidiltä isille on kiva taittaa jalan, mutta jos pitää päästä kovaa, on parempi kontata. :D
Muita taitoja on heiluttaminen (1v1kk), päristäminen (1v), ja kiipeily (1v). 

Siinä ne tärkeimmät pojasta, nyt mun kuulumisia. 
Jotkut tietävätkin, että vauvakuumeilen ja pahasti. Kesä meni muiden ihania vauvamahoja kadehtien ja epävarmoissa mielentiloissa "saadaankohan me sitä ansiosidonnaista?", "onko talous kunnossa toista lasta varten?", "Tulisiko lapsille liian pienet ikäerot?" ja "suostuisikohan mies yrittämään toista tjottailun sijaan?" 

Oma kuukautiskiertoni on selkeytynyt synnytyksen jälkeen: kuukautiskivut ovat vähentyneet ja tunnistan ovulaation helposti. Uutta mulle on se, että dpo 1-3/4 seuraa joka kierrossa niukkaa veristä vuotoa ja menkkakipuja. Siinä missä ennen raskautta en edes tiennyt koska ovis oli, pystyn nykyään sanomaan sen ihan tunnepohjalta. 
Olen alkanut pitämään kirjaa kaikista oireista kierron aikana, että pystyn päättelemään mitkä oireet tulevat joka kierrossa, jos siitä olisi apua. 
Tällä hetkellä menossa dpo 1 ja piinailen jo valmiiksi, tärppäsikö(kauhea sana) vai ei. Laskeskelen jo seuraavaa ovisajankohtaa ja laskettua aikaa ^_^" olisi ihanaa olla viimeisillään raskaana taas ensi kesänä!

tiistai 13. elokuuta 2013

Yksivuotias

Nyt se on vaan niin että meidän pienestä vauvelista on kasvanut taapero! 

Tähän aikaan viimevuonna pohdin kuumeisesti, olisiko aivan nössöä lähteä jo sairaalaan, kun supistukset tuntuvat vasta menkkakivuilta ja mies raivosi vieressä että "turhaa tulin töistä kotiin, vielä saan mennä loppupäiväks takas..!"

Näihin aikoihin viime vuonna mä selasin sisustusblogia ja näytin miehelle mistä huonekaluista pidän ja pomppasin aina salamana ylös supistuksen tullessa. Ei muuten tullut edes mieleen kellottaa supistuksia, vaikka olin ladannut puhelimeen sitä varten oikein ohjelman. Autossa matkalla vasta tajusin, että täytyyhän mun nyt jotain kertoa sairaalan hoitohenkilökunnalle, että ne osaa arvioida missä mennään. Ehdin katsoa radion kellosta kaksi 6min välein tulevaa supistusta ennen kuin oltiin perillä. 

Muistan olleeni koko synnytyksen rauhallisin mielin, luotin siihen, että kaikki menee niinkuin pitää. Ainoat pienet paniikin hetket tuli silloin, kun pää syntyi, enkä uskaltanut ponnistaa, koska tunsin repivää kipua (niihin kohtiin tulikin pari tikkiä). Muuten kaikki meni hienosti, kympin poika sieltä syntyi. Näin jälkeenpäin muistellessa naurattaa, kun hänet nostettiin rinnalle, en osannut tehdä mitään vaikka poika huusi täyttä kurkkua. Kätilö joutui rauhoittelemaan poikaa, kun huomasi että makaan enkä ymmärrä tehdä mitään :D Olin vaan niin huojentunut ja puulla päähän lyöty kun sain vihdoinkin nähdä oman pienokaisen <3

Mulla oli pitkä lista asioista, joita suunnittelin; näin meillä toimitaan. Kumma kyllä, mikään ei ole mennyt niinkuin on ennalta suunniteltu :D En imettänyt puolivuotiaaksi, en vieroittanut tutista. Ei alusta asti nukutettu suoraan sänkyyn, vaan kannettiin joka ilta sylissä. En käyttänyt kestovaippoja heti laitokselta päästyäni, enkä oikeastaan koko vuoden aikana muutamaa satunnaiskokeilua lukuunottamatta (nyt ollaan tultu siihen tulokseen että turha niitä on yrittää väkisin pojalle tunkea kun jo ihan normivaipan vaihtaminenkin saa aikaan hirveän raivokohtauksen meidän pojalla). 

Meillä on nähty viimeaikoina niiin suurta omaa tahtoa, että en povaa kovin helppoa lähitulevaisuutta. Ruokailuiden kanssa on mennyt vaihtelevasti: lähes koko kesänä poika ei ole syönyt kunnolla, ja oli tässä melkein parin viikon nälkälakkokin, kun ei kelvannut edes 4kk-piltit, ei maito, ei mikään. Sen hirvityksen jälkeen on itseasiassa mennyt paremmin! Nykyään saattaa upota jopa 8kk-lihasose ja 2dl maitoa samalla aterialla! Täytyy yrittää pikku hiljaa totutella niihin karkeampiin ruokiin, mutta hampominen on saanut meillä aivan uusia ulottuvuuksia kun herra vääntää samaan aikaan viittä poski-/kulmahammasta samaan aikaan... Sillon ei paljon ruokaa mene eikä mikään huvita. 

Ottipa tuo kaksi ensiaskeltakin kaksi päivää sitten! Vielä ei onneksi juosta eteenpäin, ja kyykistymistä ilman tukea harjoitellaan kovasti. 
Huomenna neuvolassa saadaan kuulla taas painoa ja pituutta. 

Vauvakuume on kova, ja on jotenkin vaikea uskoa, että siitä on jo vuosi kun me saatiin lapsi. Ja toisaalta kaikkiin rutiineihin on jo niin tottunut, että voisin kuvitella että meillä on ollut lapsi jo paljon pidempään. 

Jos meille vielä perheenlisäystä suodaan, haluaisin tehdä asiat erilailla. En nyt tarkoita että mikään täydellinen mutsi pitäis olla, vaan että olosuhteiden pakosta ollaan jouduttu tekemään asiat ihan erilailla kuin aluksi kuviteltiin. 

Tätä kirjoittaessani poika tulee lähelle, kuiskaa ihan pienellä äänellä: "Äiti? Tutti." no, minähän haen tutin ja mietin sitä vieroittamista sitten kun aika on sopiva (eli kun hampominen vähän rauhoittuu).  

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

13.

Mies on pitänyt isäkuukautta tämän kuun, joten bloggaaminen on jäänyt taka-alalle. Ensinnäkin, olemme koko ajan menossa ja toiseksi, ei ole huvittanut alkaa rustailemaan tekstejä kun mies kurkkii olan yli mitä kirjoitan...

Mutta itse asiaan. Poika on paria viikkoa vaille yksivuotias, ja minä jo kovasti hankin synttäritarvikkeita ym. Tarkoitus olisi tehdä Angry birds-kakku, mutta en vielä tiedä, osaanko tehdä niitä tipuja :D

Muutaman kuukauden hampomistauon jälkeen löydettiin yksi uusi hammas, vasemmalta alhaalta kulmahammas. Viikko pari kuunneltiin sitä hirveää kitinää, kirkumista ja katteltiin huonosti nukuttuja öitä, kunnes tajuttiin kurkistaa suuhun uudestaan. Sinne oli tullut 4 uutta, joista jokaisesta näkyi pieni kulma! <3 vielä en osaa sanoa, onko ne kulma- vai poskihampaita, mut kyllä kivi putos sydämeltä kun tajusin että helvetilliset yöheräilyt onkin johtuneet uusista hampaista!

Uusia taitoja ei ole hirveästi tullut, poika seisoo nykyään vähän pidempiä aikoja ilman tukea, ja kävelyttäessä kävelee huoneesta toiseen. Mutta ei nouse itse seisomaan, eikä kävele ilman tukea :/ Odotin vain niin kovasti, että poika pääsisi kävelemään nurmikolla vielä tänä kesänä...

Mies pääsi opiskelemaan syksyllä ammattikorkeaan, ja päätettiin, että jos hänelle myönnetään ansiosidonnainen päiväraha, jään kotiin pojan kanssa vielä 1-2 vuodeksi. Sitten pääsen vielä syksyllä MLL:n taaperokerhoon pojan kanssa, ja ehkäpä pikkukakkosen haaveilu muuttuu jossain vaiheessa yrittämiseksi :)

Onpa haikeaa, heinäkuu on lopuillaan ja elokuu alkaa. Mihin se aika oikein menee??

torstai 20. kesäkuuta 2013

Hyvää juhannusta!

Me pakkaillaan parhaillaan juhannuksen mökkilomaa varten ja hurautetaan huomenaamulla kohti Kirkkonummea. Kauan odotettu juhannus koittaa hyvän seuran ja ruuan merkeissä! Tätä on odotettu ^_^

Hyvää juhannusta kaikille! Stay safe!

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Kymppikuinen neuvola

Käväistiin neuvolassa lähestulkoon kääntymässä- niin nopeasti meidät lähetettiin pois.
Ehdittiin kuitenkin jostain jutella, kerroin kuulumisia ja "saatiin lupa" aloittaa hapanmaitotuotteet. Me varmaan aloitetaan maustamattomalla jugurtilla, ja kun sitä on maisteltu, niin heinäkuussa ostan ensimmäiset suomalaiset mansikat! Mä oon ollut mansikan myyjä pari kesää, ja oon totaalinen mansikkafani! On ollu hirveen vaikeeta pidättäytyä noista ulkomaalaisista, mutta kohta onneks saa jo suomalaisia!
Mutta niin, mitattiin ja punnittiin poika: 79,7cm (77cm) ja 8980g (8200g). Suluissa 8kk-mitat. Edelleen se vaan kasvaa +2-käyrällä, niinkun on koko pienen elämänsä. Jotenkin siitä on niin ylpee, vaikka ärsyttää kyllä olla aina hankkimassa uusia vaatteita kun ei tiiä edes mitä kokoa ens syksynä käytetään!

10kk-pose (häviääkö tästä kaikki hohto jos kerron, että kuva on otettu hierontatuolissa? :D)

Meidän "pikku" pallero on tätä nykyään ihanan huumorintajuinen, iloinen ja touhukas. Ei vierasta ihmisiä, mutta raivoaa imurille, föönille tai bamixille kumma kyllä :D Silmät on ihanan siniset, ja ripset pitkät ja tummat (josta sain kommenttia "ootko nää menny värjäämään lapses ripset?" joltain mummolta...), oikee hurmuri! Isin poika muuten, mutta suostuu juomaan vaan äidin sylissä maidon tuttipullosta. Ehkä pitäis olla iloinen, että edes sylittely käy (mutta vaan sen hetken), kun en enää imetäkään.
Vielä meillä ei kävellä, muuta kun sohvan reunaa pitkin... Ei edes vaikka kävelyttäisin. Noustaan siis seisomaan ja kontataan hirveää vauhtia :) Tuntuu, että kun oon alkanut käyttään samoja fraaseja tietyissä jutuissa, poika alkaa jo ymmärtämään niitä. Esim. tulee luokse pyydettäessä (tunnistaa myös nimensä), laskeutuu alas jos roikkuu jossain kielletyssä jne... Jokelteleekin jo niin taitavasti (vauvauvau, tätätä, aijaijai), että välillä luulis että se puhuu jo ihan oikeasti!
Vaipanvaihto on edelleen saatanasta- kestovaipat on jäänyt ihan kokonaan, kun se vaippa vaan pitää saada sekunnissa päälle ja housut takas, ei tulis kuuloonkaan enää jos herra joutuis odottamaan kun äiti pähkäilee miten tämänkin keston vetäsee imuineen päivineen päälle... Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että myös pukeminen on nykyään mahdotonta. Osallistutaan yleensä molemmat tähän pukemis/vaipparumbaan, jos mies sattuu oleen kotona. Toinen pitää, toinen pukee ja sitä rataa :D Nykyään onkin helpompaa laittaa paita ja housut, kun aiemmin pidin bodyja ja jopa kietaisubodyja(mun lemppareita!). Enää laitan bodyn vaan viileämpinä päivinä selkää lämmittämään.

Kuva

Tähän loppuun voisin mainostaa, jos joku ei ole sattunut huomaamaan, että Linnanmäellä on tänä kesänä ilmainen sisäänpääsy ja 11 ilmaista laitetta! Me aiotaan mennä perinteitä kunnioittaen juhannuksena Lintsille, mutta vaan niihin ilmaisiin, mihin pojan kanssa pääsee :) Säästökuurilla ollaan koko kesä, joten täytyy ottaa kaikki ilo irti siitä mitä ilmaseks saa!
Enää pari viikkoa töitä, ja sitten miehellä alkaa isäkuukausi! Sitten meillä alkaa LOMA!

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Pieni telttailija



Viime vuonna mietin, tulenkohan enää ensi kesänä takaisin näille ihanille hiekkarannoille telttailemaan? Ajattelin, että voiko pienen lapsen kanssa retkeillä, ja millaista se olisi ensimmäisen kanssa? Meneekö (kakka)vaipan vaihto liian vaikeaksi ilman puhdasta hanavettä, ja millä strategialla aiomme lämmittää vauvanruuat?

Huomenta!

Emme voineet vastustaa jokavuotista perinnettä, kun sääkartta lupaili hellettä. Päätimme lähteä kokeilemaan, mitä siitä tulisi, kun poika heräilee nykyään 0-1 kertaa yössä tutin takia, eikä enää muutenkaan ole niin hankala lapsi, kuin aluksi. Hyvää harjoitusta tulevia mökkivierailuita varten, ajattelimme.


Me ollaan pyritty siihen, että poika nukahtaisi itsekseen, eikä tarvitsisi aikuisen läsnäoloa. Sen takia otettiin mukaan mun vanhempien kotoa matkasänky, että pojan ei tarvitse hakea unta pyörimällä teltan lattiaa ympäri :D Mukaan lähti myös talvella vaunuissa käytetty makuupussi, pari termospullollista kiehuvaa vettä johon sekoittaa korvikejauhetta, lämmitysastia pilttipurkeille, kannellinen sosekulho, 5l vettä, hyttysverkko, sateenvarjo uv-suojalla, kosteuspyyhkeitä, hiekkaleluja, lämpimiä varavaatteita jne...
Kiehautimme lisää vettä edellisen loppuessa kaasupolttimella ja kattilalla. Vedellä lämmitettiin soseita ja valmistettiin korviketta. Janojuomaksi tarjottiin vettä, maitoa ja smoothieta. Oli niin kuuma, että pojalla tais mennä ruokahalu, ja keskityttiinkin antamaan paljon nesteitä.



Yöllä oli n. 13 astetta lämmintä, ja pojalla oli ihan sopivan lämmin, kun laitoimme hänelle merinovillabodyn, sukkahousut, villasukat, fleeceunipussin ja kevätpipon+makuupussin. Aamuaurinko lämmitti sen verran, että makuupussi piti avata ja pipo ottaa pois. Nukkumaan laittaminen ei ollut kaikista kätevintä, kun yritettiin jättää laps yksin telttaan, ja poistuttiin, alkoi hän melkein samantien itkemään :D Tais olla vähän outo paikka, ja se häiritsi nukahtamista. Niinpä mä sitten jäin telttaan selailemaan facebookia ihan hissukseen siksi aikaa, kun poika nukahti, ja hiivin hiljaa pois. Siinä tilanteessa mun läsnäolo riitti ja poika nukahti saman tien. Yöllä heräili pari kertaa, mutta omasta mielestäni yö meni ihan ok.


Hieno matkasänkyviritys ja taka-alalla meidän viiden hengen teltta.

Seuraavana päivänä päikkäreille ei meinattu nukahtaa ollenkaan. Normaalisti mennään 1-2h aamupalan jälkeen nukkumaan, niin nyt yritin laittaa sitä melkein 2h yhtäjaksoisesti nukkumaan. Tuotiin matkasänky teltasta puiden varjoon ja laitettiin hyttysverkko sängyn päälle, mutta mikään ei auttanut.. Nukkuihan tuo nyt lopulta n. 1,5h ja ne jäivätkin ainoiksi päikkäreiksi sinä päivänä. Paluumatkalla autossa nukkui sitten illalla koko matkan, n. 1,5h, jonka jälkeen annettiin kotona iltapala ja laitettiin poika nukkumaan.

Poika tykkäs leikkiä hiekkarannalla suojassa auringolta
No, miten reissu meni noin niinkuin kokonaisuudessaan?
Ensiksi huomauttaisin, että ei kannata lähteä pienellä varoitusajalla, että ehtii pakkaamaan kaiken oleellisen. Meillä kun meni pieni tovi miettiessä, miten ajattelimme laittaa pojan nukkumaan, tarvitsemmeko peiton vai makuupussin, mahtuuko vaunut mukaan jne.
Aina helpompaa on lähteä, kun on enemmän käsipareja mukana. Yksi voi antaa lapselle ruokaa, toinen sillävälin valmistaa aikuisten ruuan...
Kakkavaippoja kahdessa vuorokaudessa vaihdoimme ehkä ennätysmäärän, ja kannattaakin varata niitä harsoja, kosteuspyyhkeitä ja vaippoja tarpeeksi näitä vahinkoja varten.
Päiväunissa oli ehkä eniten haastetta tälle reissulle, koska sänky oli uusi, ja paikka myös. Onneksi otimme unirätin ja -lelun mukaan turvaa tuomaan! Ongelmaa olisi tietenkin helpottanut, jos olisimme ottaneet vaunut mukaan, mutta ne vaan ei yksinkertaisesti mahtuneet enää kaiken muun kaman lisäksi autoon! Ehkä olisi voinut harkita rintareppua, mutta en minä ainakaan jaksaisi kökkiä varjossa koko ajan kävellen 1,5h että poika nukkuu... Ja siirto sänkyyn kesken kaiken ei varmaankaan olisi onnistunut...
Ulkona ollessa täytyy miettiä, onko lapselle paikkaa varjossa, jossa voi leikkiä ja liikkua turvallisesti. Me käytimme lisäsuojaa tuomaan sateenvarjoa, jossa on uv-suoja. Poika ei suostunut pitämään aurinkolaseja, ja huivikin pysyi päässä vain hädin tuskin :D

Meidän reissu oli ihana, rentouttava ja tuntui, että akut latautui täysillä. Kuitenkin täytyy aina muistaa, että matkalla mennään lapsen ehtojen mukaan ja aikataulu kannattaa suunnitella myös siten.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Valeraskaana?

Pahoinvointia on jatkunut jo 3kk. Yleensä se iskee heti kun mulle alkaa tulemaan pieninkin nälkä. Saattaa se silti tulla yllättävän voimakkaana roskista vaihtaessa, taikka syödessä. Vauvan potkuja nyt oon tuntenut jo iät ja ajat, mutta viime aikoina ne on alkaneet tuntua korkeammalla, ja eri kohdissa mahaa (vaikka eihän niitä oikeesti tunne alkuraskaudessa). Tunteet on pinnassa, kun katson Twilight-elokuvaa. Voisin itkeä onnesta tai surusta. Jos vessassa täytyy käydä tunnin välein, on se taas yksi merkki raskausoireista. Uusimpana ja ehkä hauskimpana mieleni oikkuna on harjoitussupistukset. Aina kun kokeilen vatsaa, niin se ei kuitenkaan kovetu niinkuin oikeasti kuuluisi.

...ja kymmentä raskaustestiä myöhemmin en vieläkään ole raskaana, ja oireet vain jatkuvat.

Tosiaan, oon holtittomasti tehnyt parin viikon välein testejä, että saisin ees jonkinlaisen mielenrauhan. En enää keksi, mistä muustakaan nää "oireet" tulis, kun mun pään sisältä. Onneks maha ei oo alkanut kasvaan, tai tulisin varmaan hulluks! Joko mä nyt lopetan tän testailun ja hyväksyn asian, tai tilaan äkkiä lisää raskaustestejä loppuneiden tilalle.

Niin toivottu pikkukakkonen jo olis, mut kai mä vaan rakastan sitä ajatusta olla raskaana taas. Kuitenkin mun mahan ulkopuolella oleva pikkuinen kasvaa joka päivä, ja siitä on tulossa oikee hurmuri! Ihana hammasrivi vilkkuu hymyillessä, ei vierasta ketään (paitsi imuria, bamixia ja hiustenkuivainta), nauraa käkättää ja syö pikkukiviä vaikka äiti kuinka kieltäis :D <3

Nyt mun täytyy hillitä itseni (ja luuloni) ja odottaa heinäkuuhun, että saadaan tietää pääseekö mies opiskelemaan vai ei. Sitten on isojen päätösten aika.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Asiaa nukkumisesta


Meillä nukutaan nykyään suht hyvin. Aamupäivällä ensimmäiset päikkärit kestävät lähemmäs kaksi ja puoli tuntia entisen yhden sijaan. Toiset päikkärit nukutaan yleensä 1-2h edellisten jälkeen ja nekin kestää sen kaksi tuntia vähintään. Nukkumaan laittaminen on yleensä helpompaa päivällä kuin illalla. Toki ajoituksellakin on vaikutuksensa, mutta rutiinien myötä poika sulkee saman tien silmänsä ja alkaa hakea unta. Yleensä minä laitan pojan päikkäreille ja miehen kanssa ravataan illalla vuorotellen makkarissa kääntämään poika takaisin selälleen sänkyyn. Ilmeisesti pikkuinen ei haluaisi mennä yöunille, kun olisi kaikkea kivaa tekemistä vielä (vaan ei virtaa tehdä)!
Yöllä poika ei ole tällä viikolla kertaakaan herännyt tutin tarpeeseen, vau! Toki saattaa herätä klo 21-22 ennen kuin me mennään nukkumaan, mutta ei kertaakaan klo 23-07 välissä! Viime viikollakin taisi herättää vain kerran sen normaalin 5x30minuutissa sijaan... Iltaisin laitamme pojan nukkumaan suunnilleen 20-20:30 aikaan.
Lapsimessuilla tuli kysyttyä apua meidän yöunien parantamiseen, ja saatiin neuvo, että korvattaisiin tutti jollain muulla, kuten harsolla. Olenkin nyt koittanut ajaa sisään uutta "unilelua", nimittäin 0,5l:n smoothiepulloa, jossa on sisällä herneitä :D Sitä laps kääntelee ja katselee ja nukahtaa pullo kainalossa :) Pullossa on myös se hyvä puoli, että se on tarpeeksi iso, eikä siis putoa pinnojen välistä lattialle. Jos hän ei muuten meinaa rauhoittua niin tuolla kyllä!


En tiedä mikä asia on muuttunut, että poika on ensin alkanut nukkua pitkiä päikkäreitä ja sitten vielä yöuniakin! Pojan 8kk-neuvolassa sanottiin että kannattaa odottaa 10kk:n ikään jos vaikka tuttipulmat ratkeaisivat helpommin. En uskonut tilanteeseen tulevan mitään muutosta ellemme vieroittaisi tutista, mutta onneksi nyt tämän viikon perusteella näyttää jo paremmalta vaikka laps onkin päälle 9kk.

Koputetaan puuta, ettei heti ensi viikolla pukkaa uutta hammasta läpi tai jotain muuta mukavaa minkä vuoksi taannuttaisiin takaisin katkonaisiin yöuniin!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Helppoa kotiruokaa

Me ostettiin kuukausi takaperin uusi parisänky sellaisten 105cm ja 120cm- kokoisten sänkyjen tilalle, kun ajateltiin et pinnasängyn viereenkin pitäis mahtua seisomaan.
Sängyn viedessä ison osan meidän rahoista,on meillä ollut paljon pienempi ruokabudjetti jo melkein kaksi kuukautta.



Mä olen sellainen ihminen, joka ei inspiroidu makkarakastikkeesta ja keitetyistä perunoista, vaan tarvitsen jotain eksoottista ja uutta. Voitte kuvitella, miten hankalaa on ollut keksiä halpoja ja maistuvia ruokia pastasta ja riisistä, kun oikeasti tekisi mieli sushia ja kampasimpukoita.
Olen kuitenkin yrittänyt etsiä jotain uutta näkökulmaa vanhoihin resepteihin, ja kokeilla perinteisiä ruokia, joita meillä ei koskaan syödä. Toissa viikolla kokeilin tehdä kaalilaatikkoa ensimmäistä kertaa, mutta laitoin riisin sijaan ohraa. Hyvää tuli, mutta note to self: osta isompi uunivuoka, niin saisit koko kaalin käyttöön ja enemmän syötävää :D
Olen myös alkanut innokkaasti kokeilemaan Jamie Oliverin ja Nigella Lawsonin reseptejä, ja ainakin tämä kanaruoka osoittautui aivan uskomattoman herkulliseksi, vaikka meiltä taisi jäädä puolet yrteistä ja selleri kokonaan pois, suosittelen! Huomenna ajattelin testata tällaista reseptiä. Yritän tuoda vaihtelua ruokiin käyttämällä naudan eri ruhonosia, kokonaista kanaa jne (mikä nyt on tarjouksessa milläkin hetkellä). Välillä teen pelkkää kasvisruokaa, että tulisi tarpeeksi syötyä vihreitäkin.


Meillä taitaa mennä kuukaudessa n. 400€ ruokakauppaan rahaa, mutta siihen kuuluu pojan vaipat ja maidot ym. mukaan. En haluaisi tinkiä tästä (tai alkaa ostaan eineksiä), mutta ensi syksynä taitaa olla edessä opiskelijan ruokabudjetti :/ Sitten pitää karsia heräteostoksia, ja muutenkin ostaa halvinta. Nykyisellään käymme kaksi kertaa viikossa kaupassa, joka on mun mielestä ihan hyvä, kun ennen lasta kävimme joka tai joka toinen päivä kaupassa :D Sillon sitä rahaa taisi mennä vielä enemmän ruokaan..


Poika on nyt 9kuukautta, ja aloitetaan kuukauden kuluttua hapanmaitotuotteiden maistelu. Tällä hetkellä uusina makuina on ollut mm. mannapuuro. Kaapista löytyi kauramannapuuroa, jossa on 55% kauraa ja loput vehnää. Siitä poika tuntuu nyt tykkäävän paljon, kun alkoi kaikki muut puurot tökkiä. Kohta voisin keitellä pastaa soseiden joukkoon, kun nyt hän saa vain riisiä.
Kohtahan se syö jo meidän kanssa samaa ruokaa, apua! :D

tiistai 14. toukokuuta 2013

Isi isi!

Onnea on, kun...

...Lapsonen konttaa lattialla ja kuiskailee "äiti, isi, äiti.." <3

...Äiti herätetään arkiaamuna ensimmäisen kerran vasta seitsemältä aamulla!

Totta tosiaan, eilinen vauvakahvilavisiitti tais vähän väsyttää poikaa, ja kun vielä illallakin riehuttiin, tankattiin läheisyyttä ja puuroa oikein kunnolla, niin äiti sai nukkua koko yön putkeen ilman yhtäkään herätystä!
Tänä aamuna jalkoihin oli ilmestynyt mustelmia pojan hypytyksestä, voimat olikin eilen illalla ihan loppu!




Ai niin, äitienpäiväkin oli ja meni. Parasta oli, kun aamulla poika tuli syliin ja kiljahti iloisesti "äiti!" ja mies ojensi ruusun aamukahvin ja croissantin kera. Päivällä oltiin kahden suvun voimin piknikillä, jonne olin leiponut cupcakeja. Illalla käytiin vielä harjulla etsimässä kylmänkukkia (ja kuuntelemassa lintuja, yhden uuden bongauksen tein!), kun poika veteli unia vaunuissa.

Millainen oli teidän muiden ensimmäinen äitienpäivä? Lahjottiinko teitä, ja jos, niin millaisia lahjoja toivoitte?

perjantai 3. toukokuuta 2013

Päiväkotiin

Päiväkotihakemus on tehty. Mulla ei aiemmin ollut mitään sitä vastaan, että laittaisin pikkuisen hoitoon vaikka jo 9-kuukautisena, jos vaan tarve (=rahatilanne) niin vaatii. Nyt kun tein hakemuksen, päiväsin sen syyskuun alkuun ja tuntuu hirveältä ajatukselta, että äitiysloma on loppu, ja nyt olen hoitovapaalla muutaman kuukauden. Tuntuukohan pojan hoitoon laittaminen niin kauheelta koska en itse halua mennä töihin? :D
Joudun etsimään uusia töitä, koska edellinen työpaikkani meni kiinni. Oon siis ollut jo valmiiksi yli vuoden pois töistä. Toisaalta mieli halajaisi jo ihmisten ilmoille ja töitä paiskimaan, mutta toisaalta on ollut ihanaa, kun olen paistanut aamulla leivän aamupalaksi, lojunut sängyllä kasvonaamio naamalla ilman mitään kiirettä (toki jokainen päivä ei ole samanlainen :D).

Ensimmäistä kertaa puistossa keinumassa.

Poika olisi siis vuoden ikäinen, jos hän syksyllä aloittaisi päiväkodissa. Jos sen takia, että haluaisin jäädä pidemmäksi aikaa kotiin jos mies ei pääse syksyllä opiskelemaan. Mieheni ei nyt kuitenkaan ole sieltä tyhmimmästä päästä, ja uskonkin että hänet valitaan. Tietoa jännätään heinäkuuhun asti, ja sitten meilläkin varmaan menee suunnitelmat uusiksi: luvassa on luultavasti opiskelijakämpän ja töiden hakua (ja vauvahaaveiden siirtämistä? :( ). On kurjaa muuttaa, varsinkin, kun kyseessä ei ole meidän oma omakotitalo vaan pieni opiskelijaluukku. Rahatilanteestakin saan stressata tälläkin hetkellä, joten en halua edes ajatella, millaista se syksyllä tulee olemaan.


Muutaman päivän ajan poju on alkanut yhä useammin nousemaan seisomaan tukea vasten, ja varmaan ottaa ensiaskeleet kesän aikana :) Kuulemma päiväkodissa lapsella on helpompaa, jos hän osaa kävellä. Täytyy pojan vielä opetella istumaan ilman tukea, että voi sitten pudota aina pyllylleen kävelyä harjoitellessa :)

Miten aikaisin äitiysloman lopun jälkeen te aiotte palata töihin? Ja millaista hoitomuotoa olette lapsellenne ajatellut?

torstai 2. toukokuuta 2013

8kk neuvola ja vappu

Tänään loppui äitiysloma. Siirsin viimeiset päivät miehelle, joka pitää isäkuukauden heinäkuun alussa. Aika on mennyt todella nopeasti! Vasta viikko sitten mulle tuli kunnon kotiäiti-fiilis kun lapsi oli nukkumassa, pesukone kävi ja ruoka oli valmis ennen kuin mies tuli kotiin. Heh, hassua, että jostain noin arkisesta asiasta voikaan nauttia niin paljon! :)
Tän kirjoitustauon aikana poika on täyttänyt 8kk, oppinut samana päivänä konttaamaan, ja nyt se jo nousee ylöskin! Me ostettiin jopa konttauskypärä, vaikka olin ensin sitä mieltä, että ei pienet kolhut pahaa tee. Kuitenkin viikon seurannan jälkeen päätettiin hankkia se, kun poika oli yks päivä kaatunut 3 kertaa sydäntäsärkevän itkun säestämänä jo ennen klo 12. En mä kuitenkaan sitä joka paikkaan (vessaan) aio jatkossakaan ottaa mukaan ja muutenkaan koko ajan ole kädestä pitämässä kiinni...


Neuvolassa paino oli 8,2kg (ed. 7,8kg) ja pituus 77cm (74,5cm). Kyllä se poika edelleen vaan kasvaa kuukaudessa hirveästi! Nyt ollaan enemmän ottamassa 80-senttisiä vaatteita käyttöön, ja laittamassa 74-kokoa pois. Tuntuu kuitenkin, että nyt sama vaatekoko menee useamman kuukauden. Pitäis tehdä inventaario ja laskea kuinka monet sortsit ja t-paidat meillä oikein on kesää varten. Ulkona täytyy suojautua auringolta, mutta meidän kämpässä on todella kuuma kesällä, ja sisällä tarvii varmasti niitä lyhythihaisia.
Saatiin sellaiset terveiset neuvolasta, että tutista kannattaa vierottaa n. 10-12kk ikäisenä, kun poika ei luultavasti heräilisi harjoittelemaan uusia taitoja enää. Myöskin hampaiden tulo ja eroahdistus(onneksi aika lievä sellainen) saattaa kaikki yhdessä tehdä sen, että poika heräilee useita kertoja yössä. Mä vain olen aivan puhki ja kypsä tohon tutin nostelemiseen. En kuitenkaan jaksa aloittaa unikoulua, koska silloin joutuis olemaan vielä enemmän hereillä... Toisaalta en jaksa enää kahta kuukautta herätä joka tunti nostamaan tuttia (parhaillaan puolessa tunnissa 5 kertaa)! Että en sitten tiiä mitä pitäis tehdä... Kuitenkin poika on alkanut nukkumaan pidempiä päikkäreitä, nytkin nukkuu jo toista tuntia ja oon saanut kirjoitettua blogia. Ja ehkä kerran viikossa saattaa olla yks yö, kun laitan tutin suuhun ennen kun meen nukkumaan, kerran yöllä, ja sit kun poika herää 6-7 aikaan aamulla. Sen jälkeen nukutaan vielä tunti pari.
Lapsimessuilla unipulmia-luennoitsija otti kantaa meidän ongelmaan, että voitais antaa lapselle jokin toinen kiintymyksen kohde tutin sijaan, esim. purulelu tai harso. Tai että annettaisiin tutti päiväunille, muttei yöllä. Tai annettaisiin jomman kumman isovanhemman hoitaa unikoulu viikonloppuna meillä toisessa huoneessa, että me saataisiin miehen kanssa levätä. Mutta 1. ongelma: pojalla on jo se harso, ja se tunkee sitä suuhunsakin jos ei oo tuttia, mutta se ei auta mitään (ja tassuttelu ei auta). 2. Mun mielestä tutti pitäs ottaa kokonaan pois, eikä antaa päivällä/yöllä. 3. Tää unikoulu on meidän ongelma, eikä sitä pitäis antaa anopille tai omalle äidille hoidettavaks, vaikka mieli tekisikin. Löytyispä tähän joku fiksu ratkaisu!!


Kuvassa metsähanhia lentämässä auringonlaskuun.
Keväällä on ihanaa mennä luontoon päästämään höyryjä. Mä harrastan lintujen bongausta, ja on aivan mieletöntä päästä välillä ulkoilmaan kuuntelemaan lintujen laulua ja nähdä joitain harvinaisiakin lintulajeja ja muita metsän eläimiä. Välillä voi vaan unohtaa milloin poika on viimeeks syönyt, eikä tarvitse koko ajan taistella vaipanvaihdosta tai syömisestä.



Vappuna käytiin torilla syömässä jätskit ja kiinalaisessa buffetissa. Ostettiin muuten nuo ylemmässä kuvassa näkyvät Julbot facebook-kirppikseltä. Olin jostain lukenut, että lasit kestää vaikka mitä ja annoinkin ne lapselle käteen katseltavaksi. Ei ehkä olis pitänyt, sillä seuraavan kerran kun katsoin laseja, ne oli ihan täynnä naarmuja! Harmittaa hirveästi, mutta onneks me saatiin lahjaksi jo koon 3 Julbot (kuvassa koko 2) :)
Illalla päästiin miehen kanssa kaksin elokuviin, katsottiin Vuoden se kestää. Ei mikään kovin hyvä leffa, mutta siinä näytteli se nami Mentalist, Simon Baker, joten oli edes vähän silmänruokaa ;)

Kohta on meidän ensimmäinen hääpäivä, ja mulla ei oo rahaa leipoa mitään hienoa kakkua tai kolmen ruokalajin menua! :( Ja seuraavana viikonloppuna taas äitienpäivä. Taitaa lahjat ja herkut jäädä tänä vuonna saamatta kumpanakin päivänä :( Ei kai sillä muuten olis niin väliä, mutta kun kyseessä on eka hääpäivä ja eka oikea äitienpäivä, niin siks harmittaa... No, tuleehan niitä vielä tulevina vuosina.. :P

Lapsimessut 2013

Viime viikonloppuna oli Lapsimessut Helsingin Messukeskuksessa.
Olen käynyt siellä kolmena viimeisenä vuonna, mutta vasta nyt oli ihan omakin lapsi mukana <3
Meidän budjetti oli oikeastaan täys nolla, kun ei olis ollut ollenkaan varaa lähteä. Halusin kuitenkin käydä noilla "luennoilla", jos vaikka niistä jäis jotain mieleen. Kävin kuuntelemassa vessahätäviestinnästä kertovaa luentoa, sekä unipulmia-luennon. Mehän yritettiin "kakattaa" pikkuista jossakin kolmen ja neljän kuukauden ikäisenä, kun masu oli kovalla, mutta ei siitä tullut mitään. Luovuttiin sitten kokonaan tästä vaistovanhemmuuteenkin perustuvasta vessahätäviestinnästä, kun en koskaan oppinut lukemaan vauvan viestejä, eikä pissattaminen siis sujunut.

Messuilla oli paljon tekemistä lapsille, mm. tämä alla oleva leikkikehä, missä lapset rakentelivat junaratoja.


Meidän pikkuinen ei vielä päässyt leikkimään muiden mukana, vaan käytiin heittämässä matkarattaat vaunuparkkiin, josta saatiin lainaksi rintareppu! Siitä olikin aikaa, kun mä viimeeksi kannoin poikaa, olikohan joskus parin ekan kuukauden aikana?! Hartiat oli sen verran jumissa, että oli pakko vaihtaa kantajaa tunnin kävelyn jälkeen kun poika ei nukahtanut millään (liikaa ihmisiä ja katseltavaa :D). Suosittelen kyllä lämpimästi jättämään vaunut tuollaisessa ihmismassassa, sillä mulla meinas ainakin mennä hermot! Oli paljon rennompaa vaan kävellä poika sylissä, kun jätettiin turhat kamat vaunuihin.


Päädyttiin ostamaan Ainun purulelu kahdella eurolla, kun oli niin halpa (ja edellinen purtu ihan puhki pian :D), sekä uus tuttinauha, joka meni paria minuuttia aiemmin rikki. Siinäpä ne meidän heräteostokset. Olin jo kotona päättänyt ostaa mehujehun ensi kesää varten. Netistä tilaamalla niitä pitää ostaa vähintään kolme (+postikulut), mutta me tarvittais vaan yks, ja saatiin se viidellä eurolla. Me kotiutettiin tuo keltainen "sitruuna".

'

Kädentaidon puolella myytiin aivan ihania kankaita! Noita pöllökuosisiakin myytiin vaikka kuinka ja paljon, mutta kun ei ollut varaa ostaa!! :( 
Oon taas aloittanut ompelemisen, kun saatiin mun ompelukone korjattua. Nyt on työn alla pojalle shortsit kesäksi koossa 80. Laittelen tänne kuvaa sitten kun valmistuvat :)

Lähdettiin messuilta ajoissa, että päästiin vielä seuraamaan Kaisaniemessä sijaitsevan Manga Cafen tiloissa järjestettävää go-turnausta. Tuli kyllä NIIN epämukava olo siellä kahvilassa, ihan kun me ei kuuluttais joukkoon :D Aina kun poika vähän kiljahti, kahvila hiljeni ja kaikki teinit käänsi katseensa meihin :D Sori!! ^_^''

Päivä oli kaikenkaikkiaan mukava, ja toivottavasti päästään taas ensi vuonna!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Vauvan ensimmäinen sairastuminen

Aprillipäivänä poika puklasi ruokalusikallisen verran jotain oranssia joka näytti musta ihan oksennukselta. Heti perään tuli ilmeisesti ripuli (tästä en oo ihan varma) vaippaan ja illalla oksennettiin jo vatsa tyhjäksi. Päivän aikana ei mennyt mitään ruokaa, ja oltiin jo ehditty luulla että ruokahaluttomuus johtuu pian läpi tulevasta hampaasta (8. hammas). Kuumetta ei ole ollut, ja vasta nyt alkaa ruokahalu olla taas kohdillaan.
Yritin antaa pojalle apteekista saatavaa Floridralia, joka siis sisältää elektrolyyttejä ja glukoosia, mutta eihän hän sitä suostunut juomaan. Puurot vaihdettiin velliin ja annettiin vain sileimpiä soseita. Kaikkea helposti sulavaa.
Pieniä maitopukluja tuli vielä vuorokausi sitten, ja välillä kakoo syödessään, muuten on iloinen ja touhukas oma itsensä :)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun poika on kunnolla kipeenä. Nyt ikää on 7,5kk. Onneksi ei tullut alkutalvesta, kun me kaikki muut oltiin vatsataudissa. Ja nyttenkin taisi olla aika laimea tapaus tämä tartunta :)
Juuri kun ehdin toivoa, että tämä tauti ei meihin olisi tarttunut, niin mies tulee kotiin töistä ja alkaa voida pahoin... Toivottavasti edes minä pysyn terveenä, että jaksaisin hoitaa näitä kahta muuta...
Kävi mulla mielessä, että voishan nää oireet periaatteessa tulla jostain ruoka-aine allergiasta. Poika oli syönyt kaurapuuroa, omenaa ja avokadoa. Niistä pidän nyt varmuuden vuoksi parin viikon tauon. Mutta ehkä kyseessä oli vatsatauti, jos mieskin sairastaa...
Aikaisemmin luultiin, että pikkuinen olisi saanut jonkinmoisen flunssan 4-5kk ikäisenä ja silloin annettiin keittosuolatippoja nenään, mutta ei sekään tauti mennyt pahemmaksi ja selvittiin tukkoisella nenällä.

Nyt se ihanuus tuolla ottaa välillä karhukävelyasentoa ja välillä konttausasentoa.. Vielä ei osaa mennä eteenpäin, mutta laittaa välillä toisen jalan tai käden eteen ja sitten lysähtää lattialle <3

torstai 28. maaliskuuta 2013

Miten opettaa peruuttava vauva liikkumaan eteenpäin?

No kaukosäätimellä tietenkin! :D
Mies keksi eilen laittaa kaukosäätimen puolen metrin päähän lattialle, ja poikanen lähti perään työntämällä käsillä eteenpäin :D Nyt osataan peruuttaa, pyöriä ympäri ja liikkua eteenpäin. Vielä kun mahalta selälle kääntyminen onnistuisi paremmin, niin ei meiltä molemmilta palaisi hermot koko ajan :/
Poika on alkanut myös ottaa "karhukävely"-asentoa paikoillaan, ja konttausasennosta toinen jalka menee koukkuun jalkapohja lattiaa vasten. En tiedä, yrittääkö se kierähtää siitä istumaan, mutta tällä hetkellä kääntyy vaan selälleen :D

Ruokailut menee vaan koko ajan huonompaan suuntaan... Luulin kaiken ensin johtuvan hampaista, mutta ei niitä ole vieläkään näkynyt lisää! Välillä poika kieltäytyy syömästä jo puolen pilttipurkin (joo näitä on meille ilmestynyt kun pakastimesta loppui tila :/) jälkeen, ja maitoakin menee vaan 20-30ml kerrallaan. Aikaisemmin kaikki ruoka meni alas, mutta nyt ainakin itse tehty omenasose, päärynä, mustikka ja puurot ei maistu :( Kokeiltiin tällä viikolla ekaa kertaa avokadoa, banaaniin sekoitettuna. Ensimmäinen lusikka tuli hirveän irvistyksen kanssa ulos, mutta sitten poika oikein hihkui innosta, onneksi.
Ollaan enemmän tehty lihasoseita itse, ja sekoitettu sitä kasvispilttien kanssa. Ja yleensä tarjoan välipalalla jotain tuoretta hedelmää, kuten banaania tai sitä avokadoa :D Jos ei ole mihinkään kiire, ollaan harjoiteltu sormiruokailua kurkun, maissinaksujen ja porkkanan kanssa.
Poika nukkuu edelleen paljon päivän aikana, ja jos iltapuuroa ennen on menty nukkumaan, ja sitten vielä herätty tankkaamaan ennen yöunia, on lusikasta syöminen ollut väsyneenä hankalaa. Nyt ostettiin ekaa kertaa vellejä niitä kertoja varten, kun poika haluaisi saman tien jatkaa uniaan eikä keskittyä syömiseen.
Olen myös harkinnut öljyjen lisäämistä soseisiin. Mua huolestuttaa, että miten toi poika oikein kasvaa, kun viime neuvolakerralla painoa ei ollut tullut juuri mitään lisää, mutta pituutta taas paljon.. Ja nyt ruokaa menee vähemmän ja vähemmän... Ja neuvolassa tosiaan sanottiin että ruokailut sujuu paremmin, niin ei sieltäkään kommeintoitu, että mitä kannattas tehdä. :(

Seuraaville viikoille ois luvassa ainakin aurinkolasien hankintaa ja turvaistuimen ostamista.

Nyt taidankin käydä laittamassa pojan päikkäreille ja valmistelemaan päivän ruokaa. Hyvää pääsiäistä kaikille!

torstai 14. maaliskuuta 2013

7kk

Noniin, taas on kuukausi mennyt enkä ole päivittänyt... En käy koskaan koneella vaan selaan Facebookin ym. aina kännykällä joten ei tule päiviteltyä...!


Tältä tämä poika näyttää nykyään! Mistäs mä aloittaisin..? No vaikka niistä perinteisistä neuvolamitoista. Meillä oli ylimääräinen neuvolakäynti tällä viikolla mun takia, kun viime kerralla valittelin että en oikein jaksa ja aina väsyttää eikä huvita. Sain myös kehotuksen käydä hierojalla käsien hermopinteiden takia mutta ei ollut rahaa käydä. Poika kuitenkin mitattiin samalla ja pituus oli 74,5cm ja paino 7,8kg. Laskin pojan lattialle mahalleen ja menin istumaan sen selän taakse, ja poika vilkuili olkansa yli että minne äiti meni. Th siitä kommentoi, että ihana kun tuollai varmistaa <3
Valittelin vähän pojan syömisestä, kun soseen jälkeen ei meinaa maito maistua vaan vetää aina hirveet kilarit. Syöttötuolissa juominen ei tule kysymykseenkään, sitterissäkin taistellaan ja lopuksi sylissä pienen tappelun jälkeen onnistun rauhoittamaan pojan ja sitten juodaan nätisti (telkkaria katsellen -_-) Tulee ihan sama homma mieleen kun sillon imetyksen kanssa. Sanoin, että ihan varmasti on nälkä kun sitten kun saan hänet syömään niin kyllä sitten menee 1-1,5dl. Th kommentoi et "ei sillä varmaan oo nälkä" täh?! Ja neuvolakorttiin kirjotti et ruokailut sujuu paremmin, kiva.. Et ei sit saatu mitään hyvää neuvoa tähänkään ongelmaan. Tekis mieli vaihtaa hoitajaa mut mun lemppari on kuulemma vuorotteluvapaalla eikä hänelle onnistu nyt vaihtaminen.

Nyt ollaan miehen kanssa sovittu että hän herää viikonloppuisin hoitamaan poikaa yöllä, kun ne tunnin välein herätykset ei ihan ollu mun juttu. Nyt tuntuu että jaksan taas, eikä tarvi joka päivä nukkua vielä aamupalan jälkeen kahteentoista... Ollaankin siis aloitettu muskari ja MLL:n vauvakahvila sen vauvauinnin lisäksi. Tällä hetkellä tuntuu et on vähän liikaakin menoa, mutta kyllä mä nautin että pääsen tuolla aurinkoisessa talvipäivässä kärryttelemään! :) Ja meidän vauvauinti on perjantaina iltaisin, joten sinne ei ole vaikeuksia ollut herätä :P



Vielä meillä nukutaan paljon vaunuissa, mutta kyllä mun mielestä olis jo aika ajankohtaista ostaa pikkuiselle aurinkolasit! Tässä kokeillaan Julbon olikohan jopa kolmoskoon laseja! Mun mielestä kakkoset oli paremman kokoset, mut mies halus et ostettas kolmoset jos uutena hankitaan. Jätettiin asia mietintämyssyn alle hautumaan ja yritänkin etsiä netistä käytettyjä kakkoskoon laseja. Nää Julbot siis maksoi Instrumentariumissa 39€.

Palataan tuohon ruoka-asiaan nyt vielä, kun siitä on aina niin kiva puhua. Oon alkanut antaan pojalle välipalaksi maissinaksuja, kurkkua, porkkanaa, banaania ym. sormiruokaa. Kuivatut omenat ja kurkku on ollut tähänastisista huonoimmat. Varsinkin omena jää helposti kurkkuun ja sitä on vaikea saada alas. Kurkun kanssa ei ollut aiemmin ongelmia, mutta yks päivä annoin syödä sitä sylissä kun oltiin kahvilassa ja sillon se oksensi kun pala meinas mennä kurkkuun. Eli tästä lähin vaan syöttötuolissa sormiruokaa siis (tiesin kyllä että lapsen pitää istua suorassa sormiruokailessa mutta kahvilassa ei ollut mahdollista laittaa syöttötuoliin). Muutenkin poika huojuu istuessaan syöttiksessä. Johtuukohan siitä, että sillä on niin pitkä selkä..? Tai sitten ei vain vielä osaa kunnolla hallita selkälihaksia.
Uusina makuina meillä on ollut sipuli ja herne pieninä maistiaisina ettei tule masu kipeäksi. Tällä viikolla tein pakastimeen nautaa ja paprikaa. Paprikan tein niin, että paistoin uunissa puolikkaita paprikoita ylävastuksen alla 250 asteessa niin kauan, että ne alkaa olla aika mustia. Sitten laitoin folion päälle ja annoin "hikoilla" vielä vartin pöydällä ja kuorin ne. Sitten vain soseutin ja pakkaseen. Tulee mun mielestä tosi hyvää, makeaa. En tiedä uskaltaako paprikaa antaa isoja määriä pienelle, mutta ainakin on pian maistanut.

Lemppariasioita on tällä hetkellä rapsuttaminen, välillä äidin kättä raavitaan ihan verille asti :S Toisten vauvojen näkeminen on kanssa mukavaa. Nykyään liikutaan ympyrää mahallaan lattialla ja peruutellaan edelleen. Hampaita on nykyään seitsemän. Ja hammasharja on tietenkin kovin ikävä jos se joutuu suuhun, joten jokapäiväiset hampaiden harjaukset on välillä yhtä taistelua... Saatiin muuten seuraava neuvola-aika 8kk-neuvolaan ja lisäksi olis lääkärin tarkastus ja hammashoitaja tiedossa.

Oltiin vähän aikaa sitten myymässä MLL:n kirppiksellä pojan pieniä vaatteita (10 kassillista!!) Ja saatiin voittoa joku 11e.. Aivan törkeän hiljaista ja kukaan ei oikeesti ees ostanu mitään meiltä :D Halusin säästää vaan ne kaikista ihanimmat pari kassillista vaatetta (jotka varmaan olis mennytkin kaupaks) ja laitoin kirppikselle ne mitä en halua enää. No, kiva oli myydä ja nyt on ainakin vaatteet katsottuna jos vaikka ens kerralla varais taas pöydän? Ei tarvis nähdä samaa vaivaa uudestaan :D


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Ajatuksia omasta kropasta

Varmaan joskus kirjoittelinkin tänne, etten varmaankaan aio laittaa kuvia mahastani synnytyksen jälkeen. Nyt kun siitä on kulunut 6 kuukautta, olen ehtinyt ajatella asiaa ja "tutustua" uudelleen omaan kroppaani. Oikeastaan olenkin aika tyytyväinen siihen! Vaikka mulla on aina ollut huono minäkuva ja pukuhuoneessa riisuutuminen on ollut kammottavaa jo teini-iästä lähtien, synnytyksen jälkeen en ole enää ajatellut samalla tavalla. Ei ne raskausarvet mitään hienoja koristeita ole, mutta ehkä tunnen, että nyt mun vatsanseutu saa näyttää siltä kun on, koska mulla on pieni lapsi. Kannan arpia ylpeydellä, enkä häpeile niitä. Tissitkin näyttää nykyään enää nahkarukkasilta, mutta ei se eikä mikään muukaan estä mua menemästä vauvauintiin bikinit päällä. Vielä vuosi sitten olisin harkinnut vakavasti moista :D


Raskauden aikana rasvasin masua öljyllä välttyäkseni suuremmilta arvilta. Näin kävikin, kunnes viimeisen kahden viikon aikana maha alkoi venyä ja paukkua ja kaikki arvet tuli yks kaks! Synnytyksen jälkeen olen lähinnä rasvaillut kaakaovoilla arpia, se kuulemma vaalentaa niitä. Siitä en kyllä tiedä, että auttaako tuo mitään, mutta ylläoleva voide tuoksuu ihanan kesäiseltä ja vastustamattomalta ja olenkin lähinnä sen takia käyttänyt sitä :D


Tässä maha sivusta. Se palautui pari viikkoa synnytyksestä, ja aloin jo silloin pitämään omia housuja. Mulla on ollut nuoresta asti tollanen pieni pömppö, johtuu siitä että rasva on kerääntynyt vanhan leikkausarven yläpuolelle (alakuvassa) enkä ole mikään urheilijatyyppi, niin siihen se on jäänyt :D


Ja viimeinen kuva... Raskausarpia on tullut eniten tuon vanhan arven ympärille, kun iho ei luonnollisestikaan kovin hyvin siitä kohtaa venynyt...

Vaikken olisi koskaan uskonut, on äidiksi tulo tuonut mulle helvetin paljon itseluottamusta, ja olen alkanut hyväksymään kroppani ja olemaan sinut sen kanssa. Tiedostan kyllä, ettei näky ole mikään kovin kaunis, mutta itseluottamusta nostattaa, kun mies jaksaa kehua, eikä inhoksu nykyistä ulkomuotoani.

Sanottakoot nyt vielä, että yhtään en ole treenannut, enkä laihduttanut, vaan vauvan kanssa puuhaillut kotona.  Ennen raskautta painoin ehkä 57-59kg, viimeisellä raskausviikolla 62kg, ja nykyään 55-56kg. Kun niitä raskauskiloja ei ehtinyt kauheasti tulemaan, niin oli helppo päästä takaisin omaan painoon :) Äh, laitan vielä masukuvan, jonka oon ottanut pari päivää ennen synnytystä (masua on jokseenkin ikävä, kumma juttu <3)



Että tällästä!
Miten te olette palautuneet synnytyksestä, ja onko ollut helppoa elää muuttuneen kropan kanssa?

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

6 hammasta, 6 kuukautta

Poika täyttää tänään 13. päivä 6kk. Ajattelin listata uusia juttuja, ja sellaisia, mitkä ovat muuttuneet.

Poju 6kk osaa:

-Tarttua varpaisiin ja viedä ne suuhun
-Kiljua "ei" epämieluisissa tilanteissa
-Nukahtaa pinnasänkyyn rituaalien jälkeen itsestään (paitsi nyt kun tehdään 4 hammasta kerralla... Tämäkin riippuu ihan päivästä)
-Viedä esineitä suuhun
-Seurata katseellaan
-Tuijottaa silmiin pitkiä aikoja
-Kääntyä selältä vatsalleen
-Liikkua lelun perään lattialla
-Liikkua peruuttamalla/pyörimällä itsensä ympäri
-Osaa nojata käsiin vatsallaan. Kädet ja pylly nousee vuorotellen lattiasta
-Pitää pulloa ja lusikkaa (jotenkuten :D)
-Osaa sanoa "äiti"
-Antaa vauhtia itselleen sitterissä

-Vaatii Soft kitty-laulun rauhoittuakseen sängyssä
-6 hammasta
-Menee yöunille n. klo 23 aikaan
-Ei pidä pukemisesta, tosin tykkää kun riisutaan :D
-Syö soseita ja puuroa
-Tykkää kutittamisesta ja "missä äiti?"-leikistä
-Ei tykkää olla yksin
-Vierastaa
-Pituus 71,5cm ja paino 7,3kg (5kk neuvolassa)
-Bodyn koko 74 ja housujen 68. Sukat kokoa 19/21
-Nukkuu mielellään vaunuissa ja autossa
-Pitää vauvauinnista
-On kiinnostunut aikuisten ruokailusta

Poju 0-3kk:

-Itki turvakaukalossa ja kaupassa
-Piti nukuttaa aina syliin josta siirrettiin sänkyyn
-Itki klo 18-01 joka ilta
-Nukahti heijaamalla koppaa harson ja tutin kanssa (+3kk)
-Söi huonosti rintaa (alk. n. 3vko) ja enemmän pullosta
-Äiti käytti joka päivä korvatulppia ekat 2kk (kerran huomasin vasta neuvolassa että mulla on korvatulpat edelleen päässä :D)
-Säikkyi ääniä (5kk asti)
-Möllötti ammeessa hoomoilasena
-Jokelsi enemmän
-Yöunille 00-02 välillä


Nyt kun vertailee tämänhetkistä tilannetta ja ekoja kuukausia vauvan kanssa, alkaa tää tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa rupee vauvanhoito sujumaan. En haluais ihan heti uudestaan kokea samanlaisia ekoja kolmea kuukautta, mitä pojan kanssa oli. Silti ajattelen jatkuvasti pikkukakkosta, ja millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa. Nää haaveet tuntuu aika tyhmiltä, kun poika on vasta puolivuotias.. Mutta silti. Kai tää on taas sellasta orastavaa vauvakuumetta, jossa kaikki mahdottomimmatkin haaveet tuntuu olevan mahdollisia..?

Noista poitsun hampaista vielä sen verran, että ne kaksi ensimmäistä tuli viikon erotuksella alas eteen (3kk iässä). Seuraavaksi huomasin ylhäälle tulevan kulmahampaan(5,5kk), ja parin päivän päästä toisen. Nyt kun kurkkasin taas suuhun (poika ei oikein anna sinne katsoa enkä siksi oo aiemmin huomannut hampaita), näin että toinen yläetuhammas on tullut ikenestä läpi, mutta toisen ien on vasta vetäytynyt.. Laitoin nyt silti että 6 hammasta :D Kun nämä 4 tunkee yhtäaikaa läpi, mahtaa pojalla olla kipua ja vaivaa niistä. Meillä on ollut viikon ajan flunssaa ja poikakin on tainnut saada siitä osansa. Välillä hengitys rohisee ja olen antanut keittosuolatippoja, että räkä lähtis pois. Aina välillä ei oikein tiedä, pitäisikö tähän ja tähän itkuun antaa nestemäistä panadolia vai ei. Ei ole oikein kokemusta, millainen poika on ilman niitä hammasvaivoja :D Sitten ollaan menty lottoamalla, annettu jos mikään ei oikein tunnu auttavan ja itku vaan jatkuu... Sitten kun annetaan panadolia jo kolmatta päivää putkeen, rupee miettimään että annankohan mä tätä ihan turhaa sille?

Meillä on huomenna asuntonäyttö! Käydään kurkkaamassa omakotitaloa lähellä keskustaa. Ollaan jo pitkään haaveiltu omasta kodista (varsinkin nyt kun asutaan ärsyttävässä kerrostalossa) jota laittaa... Nyt löytyi pikkasen yli budjetin oleva, vähän remonttia kaipaava talo, jossa on iso piha ja koulu samalla kadulla! Oon niin innoissani! :)


tiistai 29. tammikuuta 2013

Äiti!

Facebook-päivitys parin viikon takaa: 
"Se tunne kun katsot telkkaria, syötät vauvaa ja se sylkee tuttipullon suusta ja sanoo "äiti" ♥"

Jep jep. Aivan yllättäen pikkuinen päättää hämmästyttää mut ihan täysin. Ilme oli kyllä ton kuultuani ihan " O_O NIIN MITÄ SÄ JUST SANOIT??!" Nyt pari viikkoa eteenpäin poika tapailee äitiä jo useammin, ehkä 6-8 kertaa päivässä :) Mies ei  miellä sitä jokeltelua äiti-sanaksi, mutta kyllä mun mielestä äi-i ja vastaavat lasketaan! Tämä facebook-päivityksen "äiti" oli kyllä ihan just, ei mikään sinne päin :)

Muita "saavutuksia" on mm.
-Uudenvuoden päivänä poika repi ekaa kertaa sukat pois jalasta sängyssä (ei kyllä onneksi vieläkään revi niitä joka päivä :D)
-Vuoden ensimmäisellä viikolla kierähti ekaa kertaa selältä vatsalleen n. 4,5kk iässä! Olin juuri tulossa suihkusta kun mies tuli huutamaan "Nyt se taitaa tehdä sen! Se kääntyy!" ja minä ihan paniikissa "Äää ota äkkiä videoo, mä tuun!!" Just ehdin nähdä ja videollekin tuli :P 
Tässä on vaan ärsyttävää se, että nyt pinnasängyssä kääntyillään ihan koko ajan mahalleen, ja leikkimatolla kans. Sitten se ei kuitenkaan oo kivaa olla mahalleen, joten mun täytyy heti kääntää poika takas, tai muuten saan kuulla palosireenin lailla kirkuvaa lasta :D
-Nyt ollaan myös nukahdettu paremmin uuteen pinnasänkyyn. Pari ekaa päivää oli ihan katastrofeja, mutta kyllä se sitten kolmantena päivänä alkoi jo sujua. Heti jos menee sinne huoneeseen sellaisilla fiiliksillä että mä en nyt vittu jaksa yhtään/ei se nukahda kuitenkaan, niin lapsi kyllä sen vaistoaa eikä todellakaan nukahda. Myös pesukoneen ääneen nukahdetaan helposti ja ollaan laitettu pinnasänkyyn pyyhkeitä reunoille, että siitä tulisi vähän pienempi ja "pesämaisempi"
-Muita "sanoja" mitä poika osaa: Äijä, ei, hyi, ällöö, nam. On se sellanen papukaija :)
-5kk-neuvolassa pituus 71,5cm(4kk:70,5cm) ja paino 7,3kg(4kk:6,9kg). Nyt on pituus alkanut vähän tasaantumaan, ei kasveta sitä kahta senttiä kuussa, thank god!
-Aloitettiin iltapalalla puuro, nimittäin riisipuuro. Nallen riisihiutaleista keittää kolmessa minuutissa puuroa, ja ainakin mä olen myös pakastanut sitä. Maistuu hyvin hedelmäsoseen kanssa :)

Oma "masennus" alkaa kai vihdoin vähän helpottaa, tuntuu että välillä jaksan tehdä kotitöitä ilman miehen avustusta, jos vaan poika antaa tehdä. Hirveä stressi on vieläkin päällä kun ajattelen pikkukakkosen alulle laittamista, uutta kämppää, töitä ja koko tätä vuotta. Mun täytyy oikeesti alkaa vähän rentoutumaan! Ystävän kanssa aiotaan juosta naisten kymppi Helsingissä toukokuussa (jos siitä treenaamisesta ny mitään tulee) ja olen alkanut tekemään pidempiä vaunulenkkejä vähän oman jaksamisen mukaan. Maaliskuussa aletaan enemmän treenaamaan, mutta aloittelen kevyesti kävelemällä. Ulkoilusta tulee parempi mieli, varsinkin, jos kävelee jossain hiljaisessa paikassa missä ei ole ketään muita, eikä kuulu muuta ääntä kuin omat askeleet ja vaunujen pyörien rapina aurinkoisena päivänä!