Aikaistettu 1,5v neuvola

Tänään meillä oli muutamaa viikkoa aiemmin 1,5-v neuvola ja lääkäri. Viimeeksi uuden vuoden kieppeillä kävimme ottamassa a- ja b-hepatiittirokotukset. Taisi poika muistaa sen ikävän viime kerran, kun alkoi heti itkeä, kun vaatteita alettiin riisua :( 

Sitten se koko käynti olikin yhtä hysteeristä itkua, kun lääkäri teki erilaisia testejä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, ja saatiin me uudet mitatkin: 87,5cm ja 10,6kg! Täytyy alkaa kattelemaan niitä 92cm vaatteita pian jo varastoon tätä menoa...

Syy, miksi pyysimme aikaistamaan tätä neuvolakäyntiä oli että pääsisimme näyttämään pojan toista jalkaa lääkärille. Se kun alkoi kääntymään (kun oppi kävelemään) sisäänpäin. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että asialle ei voi tehdä mitään, ja luultavasti se korjaantuu itsekseen.  

Emme muuten saaneet uutta aikaa, enkä nyt tiedä, koska seuraava neuvola pitäisi olla, ja pitääkö meidän soitella aikaa sitten lähempänä? :/ Miten teillä muilla on neuvoloita?

Erästä asiaa pitää vielä hehkuttaa, nimittäin poju teki ekat pissat pottaan! Ja vielä ihan vahingossa! Nimittäin, oltiin otettu vaippa hältä pois, että saisi vaippaihottumapylly hieman ilmakylpyä, menin vessanpöntölle, poika seurasi perässä, istui potalle, ja pissa tuli! Nyt tuntuu ihan tyhmältä, että oonkin kuvitellut pottailun olevan jotenkin vaikeeta :D Tosin ei ole pissaa tullut sen jälkeen pottaan, mutta aletaan sitä joskus Tokion-matkan jälkeen treenaamaan, kunhan saadaan ensin tuttipullo ja tutti pois... 

Millaisissa mitoissa muut taaperot siellä huitelevat? Tuntuu tämä pituuskasvu niin hurjalta...

Pojankin kuulumisia

Oon jauhanut joka postauksessa vaan miten mulla menee, joten olis varmaan korkee aika kertoa pojankin kuulumisia. 

Meillä oli 15kk-neuvola pari viikkoa sitten, ja siellä oli meitä vastassa sijainen ja harjoittelija. Molemmat korkeintaan mun ikäisiä. Pituus oli 84,2cm ja paino 10.1kg.  Hemoglobiini 120. Tehtiin taas näkö- ja kuulotestejä. 

Oltiin vähän huolissaan pojan vasemmasta jalasta, joka kääntyy sisäänpäin kävellessä. Näytetään sitä vielä 1,5-v lääkärineuvolassa, mutta yleensä tällaiset korjaantuvat itsestään. Ostettiin muuten pojalle Reima-tecin talvikengät, jotka ovat kuulemma hyvät jalkavaivaisille lapsille. Toivottavasti niistä olisi jotakin apua (lähinnä tukemaan nilkkaa)...

Meillä ei edelleenkään puhuta paljoa sanoja, perus äiti, isi ja ei osataan. Uutena juttuna on nyt tullut "iiaa" tai "i-ha-ha", jonka me arvellaan liittyvän piippolan vaari/ihahaa-lauluun. Poika myös tykkää kiivetä samalla selkään ja laulaa "iiaa" :D

Puhetta hän ymmärtää oikein hyvin, mutta totellaanko, se on ihan toinen juttu.

Aika perus negatiivinen luonne näyttää olevan, kun kaikkeen pitää heiluttaa päätä sivulle, "ei". 

Muita kivoja juttuja on taputtaminen, heiluttaminen, pillistä juominen, ja ensin halailu, mutta nyt myös pussailu! Oon onnistunu saamaan vasta kaksi pusua, mies ei yhtäkään :D Aina poika vaan heiluttaa päätään, kun kysyn, annatko pusun?

Osaa hän myös joitain asioita osoittaa, kun kysyn missä pupu/vauva/lintu/auto. 

Ruoka on alkanut maistumaan paremmin, kun ollaan annettu hänelle oma lusikka käteen. Välistä lappaan itse ruokaa pojan suuhun, ja välillä hän laittaa itse.   

Olen myös huomannut perhekahvilassa käydessä, että poika on kovin kiinnostunut lattialla pötköttävistä vauvoista ^_^ Menee aina siihen viereen, kallistaa päätään kysyvästi ja jokeltelee pienille.. Välillä saattaa jopa kierähtää viereen pötköttämään :D Toiset lapset saavat myös osansa tän poitsun random-halailuista.. 

Ei kai tässä muuta..? Pimeys on vaikuttanut myös meidän nukkumaanmenoaikoihin, illalla saatetaan mennä kasilta nukkumaan, mutta herätään vasta puoli kymmenen, kun on taas valoista, hups!

Meidän (epä)normaali päivä

Tänään on sattunut kaikenlaista, joten ajattelin, että olisi hauska kirjoittaa miten meidän (epänormaali)päivä on mennyt:

Klo 10:11

Herään, ja katson ensimmäiseksi kelloa. Sehän on jo kymmenen! Tais jäädä perhekahvila väliin tänään...

Klo 10:30

Tekstaan miehelle, että mitäs sitä nyt tekis, kun poika nukkuu edelleen? Samalla nousen ylös, ja hän herää. Menen laittamaan aamupalaa: spelttimannapuuroa ja pari lusikallista omenasosetta, plus 2,4dl korviketta (nykyään tavallinen maitokin saattaa mennä, mutta meiltä oli maito vähissä). 

Klo 11

Vielä juodaan maitoa sylissä tuttipullosta ja katsotaan Idolsia nauhalta, jonka jälkeen vaihdan pojan vaipan ja teen aamupesut. 

Klo 11:20

Kakkavaippa. 

Klo 11:30

Rupean tekemään itselleni aamupalaa, jonka aikana poika leikkii meidän eilen rikki menneellä mikrolla (toisin kuin roikkuisi jaloissa ja sotkisi keittiötä, niinkuin joka aamu). Syön kiitollisena aamupalan rauhassa(muutamaa vaativaa käskyä lukuunottamatta:mä haluun maistaa!), mikro kiinnostaa edelleen. 

Klo 11:48

Katson tv:tä, ja ajattelen, että kohta pitäisi itse alkaa pukeutumaan. Sohvan takaa kuuluu oven avaus ja mietin "eihän se voi saada parvekkeen ovea auki!" Samalla kun hyppään ylös sohvalta. Siellähän se epeli kurkisteli oven raosta ja huuteli ulos :D (ei siellä parvekkeella mikään putoamisvaara ole, mutta lattia on likainen pakokaasuista ja siellä on paljon ruukkuja ym rikkoutuvia esineitä, joten me ei poikaa sinne päästetä.)

12:04

Valmistelen leipomista varten keittiössä pienen hetken, ja kun menen tarkistamaan, mitä poika tekee, löydän hänet sohvalta tyytyväisenä istumassa mun tyhjän leipälautasen vierestä. Hän tarjoaa mulle iloisesti pientä juustonökärettä jonka löysi lautaselta :D Saman tien nostan pojan pois ja kiellän kiipeämästä protestien saattelemana(ei osaa vielä peruuttaa, vaan tulee yleensä pää edellä alas). 

Klo 12:30 

Vien pojan sänkyyn.  

Klo 13:30 

Poika ollut koko ajan hereillä, mutta rauhassa. Vaihdoin vaatteet, laitoin pesukoneen pyörimään. Nyt alkaa sängystä kuulumaan jo vaativaa itkustelua ja ajattelen että turhaa mä sitä laitan nukkumaan, kun kerta olis jo lounaan aika. 

13:35

Lounaaksi menee puolikas couscous-naudanliha-piltti ja n. 160ml korviketta. 

13:50

Leikkaan pojan kynnet sylissä, kun yks kaks poika änkee nyrkin suuhunsa ja oksentaa harson ja mun päälle. Käydään pesulla ja vien pojan sänkyyn. 

14:03

Pinniksestä ei enää kuulu ääntä, taisi nukahtaa. Nyt äiti aloittaa tiskikoneen täytön ja piimäkakun leipomisen sunnuntain juhliin. 

15:00

Pari älähdystä kaikuu keittiöön asti, mutta kun ehdin makkariin, poika on nukahtanut uudelleen. 

15:45

Jäbä heräilee, ja mies astuu ulko-ovesta samaan aikaan. 

Otan kakun uunista ja laitan pyykit kuivumaan. 

16:30 

Koko perhe on syönyt, ja lähdetään Prismaan palauttamaan mikroa ja ostamaan viikonlopun ruokia. Ulkotamineiden pukeminen ei onnistu ilman isin puhelimesta soivaa Psyn Gentleman-musavideota. 

19:00

Palataan kaupasta. Poika leikkii duploilla. 

19:30

Iltapalaksi lisää mannapuuroa ja omppusosetta. Maitoa 1,5dl. 

Mies lähtee vielä auttamaan sukulaista muutossa, ja minä rupean laittamaan poikaa iltapesuille. Kakkavaippa. Hampaiden pesulla kiukutellaan kovastikin. Unipussi puetaan lopuksi sylissä. Vetoketju onkin rikki. Kannan pojan makkariin. Sängyn yläpuolella hän ilmeisesti tajuaa, että ollaan menossa nukkumaan, ja rupeaa itkemään kovaäänisesti. Rauhoittuu kuitenkin kuin salamaniskusta kun saa tutin suuhun ja harson käteen. Sinne se pikkuinen jäi nukkumaan <3

Kaikenmaailman ulkoilut jäivät tänään väliin, kun nukuttiin liian pitkään. Myöskin yhdet päikkärit saattavat tarkoittaa kauhukohtauksia yöllä, se jää vielä nähtäväksi. 

Uusia kuulumisia

Olen pyöritellyt päässäni asioita, joita voisin tänne kirjoittaa. Nyt tulee aika laidasta laitaan kuulumisia, koska en tiedä milloin taas seuraavan kerran tulee kirjoitettua. 

Ensiksi selvennän meidän hoitokuvioita, eli toisin kuin aiemmin kirjoitin aikeistani mennä töihin syksyllä, päätinkin jäädä kotiin pojan kanssa. Mies pääsi kouluun ansiosidonnaisella päivärahalla, ja me päätettiin että ihan pojan parasta on jäädä vielä kotiin. 

1-v neuvolassa mitat 83cm ja 9,8kg. Kuulemma se 10kg pitäis mennä yksivuotiaana rikki, mutta ei meitä painosta moitittu. 

Poika on aloittanut pottailun, mutta mitään ei ole vielä sinne asti tullut. Rauhallisesti jatketaan pojan ehdoilla. 

Tutista vieroittamista ei olla vieläkään aloitettu, syynä uudet hampaat. Niitä on nyt luultavasti (pitäisi tarkistaa) 15kpl kunhan nuo uusimmat puhkeaa kunnolla.

Tiedä sitten johtuuko nykyiset kiukuttelut hampaista vai omasta tahdosta, mutta nykyisin lähes aina on joku, joka kommentoi pojan kovaäänisyyttä/kiukuttelua julkisilla paikoilla. Alkaa pahoittelut ja hermot äidiltä loppumaan, kun aina löytyy joku jonka korvat ei kestä "pientä" huutoa -__-

Poika on siirtynyt kypsässä 1v 1kk iässä ottamaan yhä enemmän kävelyaskelia (ensiaskeleet 2pvää ennen 1-v synttäreitä). Pienet matkat äidiltä isille on kiva taittaa jalan, mutta jos pitää päästä kovaa, on parempi kontata. :D

Muita taitoja on heiluttaminen (1v1kk), päristäminen (1v), ja kiipeily (1v). 

Siinä ne tärkeimmät pojasta, nyt mun kuulumisia. 

Jotkut tietävätkin, että vauvakuumeilen ja pahasti. Kesä meni muiden ihania vauvamahoja kadehtien ja epävarmoissa mielentiloissa "saadaankohan me sitä ansiosidonnaista?", "onko talous kunnossa toista lasta varten?", "Tulisiko lapsille liian pienet ikäerot?" ja "suostuisikohan mies yrittämään toista tjottailun sijaan?" 

Oma kuukautiskiertoni on selkeytynyt synnytyksen jälkeen: kuukautiskivut ovat vähentyneet ja tunnistan ovulaation helposti. Uutta mulle on se, että dpo 1-3/4 seuraa joka kierrossa niukkaa veristä vuotoa ja menkkakipuja. Siinä missä ennen raskautta en edes tiennyt koska ovis oli, pystyn nykyään sanomaan sen ihan tunnepohjalta. 

Olen alkanut pitämään kirjaa kaikista oireista kierron aikana, että pystyn päättelemään mitkä oireet tulevat joka kierrossa, jos siitä olisi apua. 

Tällä hetkellä menossa dpo 1 ja piinailen jo valmiiksi, tärppäsikö(kauhea sana) vai ei. Laskeskelen jo seuraavaa ovisajankohtaa ja laskettua aikaa ^_^" olisi ihanaa olla viimeisillään raskaana taas ensi kesänä!

Yksivuotias

Nyt se on vaan niin että meidän pienestä vauvelista on kasvanut taapero! 

Tähän aikaan viimevuonna pohdin kuumeisesti, olisiko aivan nössöä lähteä jo sairaalaan, kun supistukset tuntuvat vasta menkkakivuilta ja mies raivosi vieressä että "turhaa tulin töistä kotiin, vielä saan mennä loppupäiväks takas..!"

Näihin aikoihin viime vuonna mä selasin sisustusblogia ja näytin miehelle mistä huonekaluista pidän ja pomppasin aina salamana ylös supistuksen tullessa. Ei muuten tullut edes mieleen kellottaa supistuksia, vaikka olin ladannut puhelimeen sitä varten oikein ohjelman. Autossa matkalla vasta tajusin, että täytyyhän mun nyt jotain kertoa sairaalan hoitohenkilökunnalle, että ne osaa arvioida missä mennään. Ehdin katsoa radion kellosta kaksi 6min välein tulevaa supistusta ennen kuin oltiin perillä. 

Muistan olleeni koko synnytyksen rauhallisin mielin, luotin siihen, että kaikki menee niinkuin pitää. Ainoat pienet paniikin hetket tuli silloin, kun pää syntyi, enkä uskaltanut ponnistaa, koska tunsin repivää kipua (niihin kohtiin tulikin pari tikkiä). Muuten kaikki meni hienosti, kympin poika sieltä syntyi. Näin jälkeenpäin muistellessa naurattaa, kun hänet nostettiin rinnalle, en osannut tehdä mitään vaikka poika huusi täyttä kurkkua. Kätilö joutui rauhoittelemaan poikaa, kun huomasi että makaan enkä ymmärrä tehdä mitään :D Olin vaan niin huojentunut ja puulla päähän lyöty kun sain vihdoinkin nähdä oman pienokaisen <3

Mulla oli pitkä lista asioista, joita suunnittelin; näin meillä toimitaan. Kumma kyllä, mikään ei ole mennyt niinkuin on ennalta suunniteltu :D En imettänyt puolivuotiaaksi, en vieroittanut tutista. Ei alusta asti nukutettu suoraan sänkyyn, vaan kannettiin joka ilta sylissä. En käyttänyt kestovaippoja heti laitokselta päästyäni, enkä oikeastaan koko vuoden aikana muutamaa satunnaiskokeilua lukuunottamatta (nyt ollaan tultu siihen tulokseen että turha niitä on yrittää väkisin pojalle tunkea kun jo ihan normivaipan vaihtaminenkin saa aikaan hirveän raivokohtauksen meidän pojalla). 

Meillä on nähty viimeaikoina niiin suurta omaa tahtoa, että en povaa kovin helppoa lähitulevaisuutta. Ruokailuiden kanssa on mennyt vaihtelevasti: lähes koko kesänä poika ei ole syönyt kunnolla, ja oli tässä melkein parin viikon nälkälakkokin, kun ei kelvannut edes 4kk-piltit, ei maito, ei mikään. Sen hirvityksen jälkeen on itseasiassa mennyt paremmin! Nykyään saattaa upota jopa 8kk-lihasose ja 2dl maitoa samalla aterialla! Täytyy yrittää pikku hiljaa totutella niihin karkeampiin ruokiin, mutta hampominen on saanut meillä aivan uusia ulottuvuuksia kun herra vääntää samaan aikaan viittä poski-/kulmahammasta samaan aikaan... Sillon ei paljon ruokaa mene eikä mikään huvita. 

Ottipa tuo kaksi ensiaskeltakin kaksi päivää sitten! Vielä ei onneksi juosta eteenpäin, ja kyykistymistä ilman tukea harjoitellaan kovasti. 

Huomenna neuvolassa saadaan kuulla taas painoa ja pituutta. 

Vauvakuume on kova, ja on jotenkin vaikea uskoa, että siitä on jo vuosi kun me saatiin lapsi. Ja toisaalta kaikkiin rutiineihin on jo niin tottunut, että voisin kuvitella että meillä on ollut lapsi jo paljon pidempään. 

Jos meille vielä perheenlisäystä suodaan, haluaisin tehdä asiat erilailla. En nyt tarkoita että mikään täydellinen mutsi pitäis olla, vaan että olosuhteiden pakosta ollaan jouduttu tekemään asiat ihan erilailla kuin aluksi kuviteltiin. 

Tätä kirjoittaessani poika tulee lähelle, kuiskaa ihan pienellä äänellä: "Äiti? Tutti." no, minähän haen tutin ja mietin sitä vieroittamista sitten kun aika on sopiva (eli kun hampominen vähän rauhoittuu).  

13.

Mies on pitänyt isäkuukautta tämän kuun, joten bloggaaminen on jäänyt taka-alalle. Ensinnäkin, olemme koko ajan menossa ja toiseksi, ei ole huvittanut alkaa rustailemaan tekstejä kun mies kurkkii olan yli mitä kirjoitan...

Mutta itse asiaan. Poika on paria viikkoa vaille yksivuotias, ja minä jo kovasti hankin synttäritarvikkeita ym. Tarkoitus olisi tehdä Angry birds-kakku, mutta en vielä tiedä, osaanko tehdä niitä tipuja :D

Muutaman kuukauden hampomistauon jälkeen löydettiin yksi uusi hammas, vasemmalta alhaalta kulmahammas. Viikko pari kuunneltiin sitä hirveää kitinää, kirkumista ja katteltiin huonosti nukuttuja öitä, kunnes tajuttiin kurkistaa suuhun uudestaan. Sinne oli tullut 4 uutta, joista jokaisesta näkyi pieni kulma! <3 vielä en osaa sanoa, onko ne kulma- vai poskihampaita, mut kyllä kivi putos sydämeltä kun tajusin että helvetilliset yöheräilyt onkin johtuneet uusista hampaista!

Uusia taitoja ei ole hirveästi tullut, poika seisoo nykyään vähän pidempiä aikoja ilman tukea, ja kävelyttäessä kävelee huoneesta toiseen. Mutta ei nouse itse seisomaan, eikä kävele ilman tukea :/ Odotin vain niin kovasti, että poika pääsisi kävelemään nurmikolla vielä tänä kesänä...

Mies pääsi opiskelemaan syksyllä ammattikorkeaan, ja päätettiin, että jos hänelle myönnetään ansiosidonnainen päiväraha, jään kotiin pojan kanssa vielä 1-2 vuodeksi. Sitten pääsen vielä syksyllä MLL:n taaperokerhoon pojan kanssa, ja ehkäpä pikkukakkosen haaveilu muuttuu jossain vaiheessa yrittämiseksi :)

Onpa haikeaa, heinäkuu on lopuillaan ja elokuu alkaa. Mihin se aika oikein menee??

Kymppikuinen neuvola

Käväistiin neuvolassa lähestulkoon kääntymässä- niin nopeasti meidät lähetettiin pois.
Ehdittiin kuitenkin jostain jutella, kerroin kuulumisia ja "saatiin lupa" aloittaa hapanmaitotuotteet. Me varmaan aloitetaan maustamattomalla jugurtilla, ja kun sitä on maisteltu, niin heinäkuussa ostan ensimmäiset suomalaiset mansikat! Mä oon ollut mansikan myyjä pari kesää, ja oon totaalinen mansikkafani! On ollu hirveen vaikeeta pidättäytyä noista ulkomaalaisista, mutta kohta onneks saa jo suomalaisia!
Mutta niin, mitattiin ja punnittiin poika: 79,7cm (77cm) ja 8980g (8200g). Suluissa 8kk-mitat. Edelleen se vaan kasvaa +2-käyrällä, niinkun on koko pienen elämänsä. Jotenkin siitä on niin ylpee, vaikka ärsyttää kyllä olla aina hankkimassa uusia vaatteita kun ei tiiä edes mitä kokoa ens syksynä käytetään!

10kk-pose (häviääkö tästä kaikki hohto jos kerron, että kuva on otettu hierontatuolissa? :D)

Meidän "pikku" pallero on tätä nykyään ihanan huumorintajuinen, iloinen ja touhukas. Ei vierasta ihmisiä, mutta raivoaa imurille, föönille tai bamixille kumma kyllä :D Silmät on ihanan siniset, ja ripset pitkät ja tummat (josta sain kommenttia "ootko nää menny värjäämään lapses ripset?" joltain mummolta...), oikee hurmuri! Isin poika muuten, mutta suostuu juomaan vaan äidin sylissä maidon tuttipullosta. Ehkä pitäis olla iloinen, että edes sylittely käy (mutta vaan sen hetken), kun en enää imetäkään.
Vielä meillä ei kävellä, muuta kun sohvan reunaa pitkin... Ei edes vaikka kävelyttäisin. Noustaan siis seisomaan ja kontataan hirveää vauhtia :) Tuntuu, että kun oon alkanut käyttään samoja fraaseja tietyissä jutuissa, poika alkaa jo ymmärtämään niitä. Esim. tulee luokse pyydettäessä (tunnistaa myös nimensä), laskeutuu alas jos roikkuu jossain kielletyssä jne... Jokelteleekin jo niin taitavasti (vauvauvau, tätätä, aijaijai), että välillä luulis että se puhuu jo ihan oikeasti!
Vaipanvaihto on edelleen saatanasta- kestovaipat on jäänyt ihan kokonaan, kun se vaippa vaan pitää saada sekunnissa päälle ja housut takas, ei tulis kuuloonkaan enää jos herra joutuis odottamaan kun äiti pähkäilee miten tämänkin keston vetäsee imuineen päivineen päälle... Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että myös pukeminen on nykyään mahdotonta. Osallistutaan yleensä molemmat tähän pukemis/vaipparumbaan, jos mies sattuu oleen kotona. Toinen pitää, toinen pukee ja sitä rataa :D Nykyään onkin helpompaa laittaa paita ja housut, kun aiemmin pidin bodyja ja jopa kietaisubodyja(mun lemppareita!). Enää laitan bodyn vaan viileämpinä päivinä selkää lämmittämään.

Kuva

Tähän loppuun voisin mainostaa, jos joku ei ole sattunut huomaamaan, että Linnanmäellä on tänä kesänä ilmainen sisäänpääsy ja 11 ilmaista laitetta! Me aiotaan mennä perinteitä kunnioittaen juhannuksena Lintsille, mutta vaan niihin ilmaisiin, mihin pojan kanssa pääsee :) Säästökuurilla ollaan koko kesä, joten täytyy ottaa kaikki ilo irti siitä mitä ilmaseks saa!
Enää pari viikkoa töitä, ja sitten miehellä alkaa isäkuukausi! Sitten meillä alkaa LOMA!

Isi isi!

Onnea on, kun...

...Lapsonen konttaa lattialla ja kuiskailee "äiti, isi, äiti.." <3

...Äiti herätetään arkiaamuna ensimmäisen kerran vasta seitsemältä aamulla!

Totta tosiaan, eilinen vauvakahvilavisiitti tais vähän väsyttää poikaa, ja kun vielä illallakin riehuttiin, tankattiin läheisyyttä ja puuroa oikein kunnolla, niin äiti sai nukkua koko yön putkeen ilman yhtäkään herätystä!
Tänä aamuna jalkoihin oli ilmestynyt mustelmia pojan hypytyksestä, voimat olikin eilen illalla ihan loppu!

Ai niin, äitienpäiväkin oli ja meni. Parasta oli, kun aamulla poika tuli syliin ja kiljahti iloisesti "äiti!" ja mies ojensi ruusun aamukahvin ja croissantin kera. Päivällä oltiin kahden suvun voimin piknikillä, jonne olin leiponut cupcakeja. Illalla käytiin vielä harjulla etsimässä kylmänkukkia (ja kuuntelemassa lintuja, yhden uuden bongauksen tein!), kun poika veteli unia vaunuissa.

Millainen oli teidän muiden ensimmäinen äitienpäivä? Lahjottiinko teitä, ja jos, niin millaisia lahjoja toivoitte?

Päiväkotiin

Päiväkotihakemus on tehty. Mulla ei aiemmin ollut mitään sitä vastaan, että laittaisin pikkuisen hoitoon vaikka jo 9-kuukautisena, jos vaan tarve (=rahatilanne) niin vaatii. Nyt kun tein hakemuksen, päiväsin sen syyskuun alkuun ja tuntuu hirveältä ajatukselta, että äitiysloma on loppu, ja nyt olen hoitovapaalla muutaman kuukauden. Tuntuukohan pojan hoitoon laittaminen niin kauheelta koska en itse halua mennä töihin? :D
Joudun etsimään uusia töitä, koska edellinen työpaikkani meni kiinni. Oon siis ollut jo valmiiksi yli vuoden pois töistä. Toisaalta mieli halajaisi jo ihmisten ilmoille ja töitä paiskimaan, mutta toisaalta on ollut ihanaa, kun olen paistanut aamulla leivän aamupalaksi, lojunut sängyllä kasvonaamio naamalla ilman mitään kiirettä (toki jokainen päivä ei ole samanlainen :D).

Ensimmäistä kertaa puistossa keinumassa.

Poika olisi siis vuoden ikäinen, jos hän syksyllä aloittaisi päiväkodissa. Jos sen takia, että haluaisin jäädä pidemmäksi aikaa kotiin jos mies ei pääse syksyllä opiskelemaan. Mieheni ei nyt kuitenkaan ole sieltä tyhmimmästä päästä, ja uskonkin että hänet valitaan. Tietoa jännätään heinäkuuhun asti, ja sitten meilläkin varmaan menee suunnitelmat uusiksi: luvassa on luultavasti opiskelijakämpän ja töiden hakua (ja vauvahaaveiden siirtämistä? :( ). On kurjaa muuttaa, varsinkin, kun kyseessä ei ole meidän oma omakotitalo vaan pieni opiskelijaluukku. Rahatilanteestakin saan stressata tälläkin hetkellä, joten en halua edes ajatella, millaista se syksyllä tulee olemaan.

Muutaman päivän ajan poju on alkanut yhä useammin nousemaan seisomaan tukea vasten, ja varmaan ottaa ensiaskeleet kesän aikana :) Kuulemma päiväkodissa lapsella on helpompaa, jos hän osaa kävellä. Täytyy pojan vielä opetella istumaan ilman tukea, että voi sitten pudota aina pyllylleen kävelyä harjoitellessa :)

Miten aikaisin äitiysloman lopun jälkeen te aiotte palata töihin? Ja millaista hoitomuotoa olette lapsellenne ajatellut?

8kk neuvola ja vappu

Tänään loppui äitiysloma. Siirsin viimeiset päivät miehelle, joka pitää isäkuukauden heinäkuun alussa. Aika on mennyt todella nopeasti! Vasta viikko sitten mulle tuli kunnon kotiäiti-fiilis kun lapsi oli nukkumassa, pesukone kävi ja ruoka oli valmis ennen kuin mies tuli kotiin. Heh, hassua, että jostain noin arkisesta asiasta voikaan nauttia niin paljon! :)
Tän kirjoitustauon aikana poika on täyttänyt 8kk, oppinut samana päivänä konttaamaan, ja nyt se jo nousee ylöskin! Me ostettiin jopa konttauskypärä, vaikka olin ensin sitä mieltä, että ei pienet kolhut pahaa tee. Kuitenkin viikon seurannan jälkeen päätettiin hankkia se, kun poika oli yks päivä kaatunut 3 kertaa sydäntäsärkevän itkun säestämänä jo ennen klo 12. En mä kuitenkaan sitä joka paikkaan (vessaan) aio jatkossakaan ottaa mukaan ja muutenkaan koko ajan ole kädestä pitämässä kiinni...


Neuvolassa paino oli 8,2kg (ed. 7,8kg) ja pituus 77cm (74,5cm). Kyllä se poika edelleen vaan kasvaa kuukaudessa hirveästi! Nyt ollaan enemmän ottamassa 80-senttisiä vaatteita käyttöön, ja laittamassa 74-kokoa pois. Tuntuu kuitenkin, että nyt sama vaatekoko menee useamman kuukauden. Pitäis tehdä inventaario ja laskea kuinka monet sortsit ja t-paidat meillä oikein on kesää varten. Ulkona täytyy suojautua auringolta, mutta meidän kämpässä on todella kuuma kesällä, ja sisällä tarvii varmasti niitä lyhythihaisia.
Saatiin sellaiset terveiset neuvolasta, että tutista kannattaa vierottaa n. 10-12kk ikäisenä, kun poika ei luultavasti heräilisi harjoittelemaan uusia taitoja enää. Myöskin hampaiden tulo ja eroahdistus(onneksi aika lievä sellainen) saattaa kaikki yhdessä tehdä sen, että poika heräilee useita kertoja yössä. Mä vain olen aivan puhki ja kypsä tohon tutin nostelemiseen. En kuitenkaan jaksa aloittaa unikoulua, koska silloin joutuis olemaan vielä enemmän hereillä... Toisaalta en jaksa enää kahta kuukautta herätä joka tunti nostamaan tuttia (parhaillaan puolessa tunnissa 5 kertaa)! Että en sitten tiiä mitä pitäis tehdä... Kuitenkin poika on alkanut nukkumaan pidempiä päikkäreitä, nytkin nukkuu jo toista tuntia ja oon saanut kirjoitettua blogia. Ja ehkä kerran viikossa saattaa olla yks yö, kun laitan tutin suuhun ennen kun meen nukkumaan, kerran yöllä, ja sit kun poika herää 6-7 aikaan aamulla. Sen jälkeen nukutaan vielä tunti pari.
Lapsimessuilla unipulmia-luennoitsija otti kantaa meidän ongelmaan, että voitais antaa lapselle jokin toinen kiintymyksen kohde tutin sijaan, esim. purulelu tai harso. Tai että annettaisiin tutti päiväunille, muttei yöllä. Tai annettaisiin jomman kumman isovanhemman hoitaa unikoulu viikonloppuna meillä toisessa huoneessa, että me saataisiin miehen kanssa levätä. Mutta 1. ongelma: pojalla on jo se harso, ja se tunkee sitä suuhunsakin jos ei oo tuttia, mutta se ei auta mitään (ja tassuttelu ei auta). 2. Mun mielestä tutti pitäs ottaa kokonaan pois, eikä antaa päivällä/yöllä. 3. Tää unikoulu on meidän ongelma, eikä sitä pitäis antaa anopille tai omalle äidille hoidettavaks, vaikka mieli tekisikin. Löytyispä tähän joku fiksu ratkaisu!!

Kuvassa metsähanhia lentämässä auringonlaskuun.

Keväällä on ihanaa mennä luontoon päästämään höyryjä. Mä harrastan lintujen bongausta, ja on aivan mieletöntä päästä välillä ulkoilmaan kuuntelemaan lintujen laulua ja nähdä joitain harvinaisiakin lintulajeja ja muita metsän eläimiä. Välillä voi vaan unohtaa milloin poika on viimeeks syönyt, eikä tarvitse koko ajan taistella vaipanvaihdosta tai syömisestä.

Vappuna käytiin torilla syömässä jätskit ja kiinalaisessa buffetissa. Ostettiin muuten nuo ylemmässä kuvassa näkyvät Julbot facebook-kirppikseltä. Olin jostain lukenut, että lasit kestää vaikka mitä ja annoinkin ne lapselle käteen katseltavaksi. Ei ehkä olis pitänyt, sillä seuraavan kerran kun katsoin laseja, ne oli ihan täynnä naarmuja! Harmittaa hirveästi, mutta onneks me saatiin lahjaksi jo koon 3 Julbot (kuvassa koko 2) :)
Illalla päästiin miehen kanssa kaksin elokuviin, katsottiin Vuoden se kestää. Ei mikään kovin hyvä leffa, mutta siinä näytteli se nami Mentalist, Simon Baker, joten oli edes vähän silmänruokaa ;)

Kohta on meidän ensimmäinen hääpäivä, ja mulla ei oo rahaa leipoa mitään hienoa kakkua tai kolmen ruokalajin menua! :( Ja seuraavana viikonloppuna taas äitienpäivä. Taitaa lahjat ja herkut jäädä tänä vuonna saamatta kumpanakin päivänä :( Ei kai sillä muuten olis niin väliä, mutta kun kyseessä on eka hääpäivä ja eka oikea äitienpäivä, niin siks harmittaa... No, tuleehan niitä vielä tulevina vuosina.. :P

Vauvan ensimmäinen sairastuminen

Aprillipäivänä poika puklasi ruokalusikallisen verran jotain oranssia joka näytti musta ihan oksennukselta. Heti perään tuli ilmeisesti ripuli (tästä en oo ihan varma) vaippaan ja illalla oksennettiin jo vatsa tyhjäksi. Päivän aikana ei mennyt mitään ruokaa, ja oltiin jo ehditty luulla että ruokahaluttomuus johtuu pian läpi tulevasta hampaasta (8. hammas). Kuumetta ei ole ollut, ja vasta nyt alkaa ruokahalu olla taas kohdillaan.
Yritin antaa pojalle apteekista saatavaa Floridralia, joka siis sisältää elektrolyyttejä ja glukoosia, mutta eihän hän sitä suostunut juomaan. Puurot vaihdettiin velliin ja annettiin vain sileimpiä soseita. Kaikkea helposti sulavaa.
Pieniä maitopukluja tuli vielä vuorokausi sitten, ja välillä kakoo syödessään, muuten on iloinen ja touhukas oma itsensä :)
Tämä oli ensimmäinen kerta kun poika on kunnolla kipeenä. Nyt ikää on 7,5kk. Onneksi ei tullut alkutalvesta, kun me kaikki muut oltiin vatsataudissa. Ja nyttenkin taisi olla aika laimea tapaus tämä tartunta :)
Juuri kun ehdin toivoa, että tämä tauti ei meihin olisi tarttunut, niin mies tulee kotiin töistä ja alkaa voida pahoin... Toivottavasti edes minä pysyn terveenä, että jaksaisin hoitaa näitä kahta muuta...
Kävi mulla mielessä, että voishan nää oireet periaatteessa tulla jostain ruoka-aine allergiasta. Poika oli syönyt kaurapuuroa, omenaa ja avokadoa. Niistä pidän nyt varmuuden vuoksi parin viikon tauon. Mutta ehkä kyseessä oli vatsatauti, jos mieskin sairastaa...
Aikaisemmin luultiin, että pikkuinen olisi saanut jonkinmoisen flunssan 4-5kk ikäisenä ja silloin annettiin keittosuolatippoja nenään, mutta ei sekään tauti mennyt pahemmaksi ja selvittiin tukkoisella nenällä.

Nyt se ihanuus tuolla ottaa välillä karhukävelyasentoa ja välillä konttausasentoa.. Vielä ei osaa mennä eteenpäin, mutta laittaa välillä toisen jalan tai käden eteen ja sitten lysähtää lattialle <3

Miten opettaa peruuttava vauva liikkumaan eteenpäin?

No kaukosäätimellä tietenkin! :D
Mies keksi eilen laittaa kaukosäätimen puolen metrin päähän lattialle, ja poikanen lähti perään työntämällä käsillä eteenpäin :D Nyt osataan peruuttaa, pyöriä ympäri ja liikkua eteenpäin. Vielä kun mahalta selälle kääntyminen onnistuisi paremmin, niin ei meiltä molemmilta palaisi hermot koko ajan :/
Poika on alkanut myös ottaa "karhukävely"-asentoa paikoillaan, ja konttausasennosta toinen jalka menee koukkuun jalkapohja lattiaa vasten. En tiedä, yrittääkö se kierähtää siitä istumaan, mutta tällä hetkellä kääntyy vaan selälleen :D

Ruokailut menee vaan koko ajan huonompaan suuntaan... Luulin kaiken ensin johtuvan hampaista, mutta ei niitä ole vieläkään näkynyt lisää! Välillä poika kieltäytyy syömästä jo puolen pilttipurkin (joo näitä on meille ilmestynyt kun pakastimesta loppui tila :/) jälkeen, ja maitoakin menee vaan 20-30ml kerrallaan. Aikaisemmin kaikki ruoka meni alas, mutta nyt ainakin itse tehty omenasose, päärynä, mustikka ja puurot ei maistu :( Kokeiltiin tällä viikolla ekaa kertaa avokadoa, banaaniin sekoitettuna. Ensimmäinen lusikka tuli hirveän irvistyksen kanssa ulos, mutta sitten poika oikein hihkui innosta, onneksi.
Ollaan enemmän tehty lihasoseita itse, ja sekoitettu sitä kasvispilttien kanssa. Ja yleensä tarjoan välipalalla jotain tuoretta hedelmää, kuten banaania tai sitä avokadoa :D Jos ei ole mihinkään kiire, ollaan harjoiteltu sormiruokailua kurkun, maissinaksujen ja porkkanan kanssa.
Poika nukkuu edelleen paljon päivän aikana, ja jos iltapuuroa ennen on menty nukkumaan, ja sitten vielä herätty tankkaamaan ennen yöunia, on lusikasta syöminen ollut väsyneenä hankalaa. Nyt ostettiin ekaa kertaa vellejä niitä kertoja varten, kun poika haluaisi saman tien jatkaa uniaan eikä keskittyä syömiseen.
Olen myös harkinnut öljyjen lisäämistä soseisiin. Mua huolestuttaa, että miten toi poika oikein kasvaa, kun viime neuvolakerralla painoa ei ollut tullut juuri mitään lisää, mutta pituutta taas paljon.. Ja nyt ruokaa menee vähemmän ja vähemmän... Ja neuvolassa tosiaan sanottiin että ruokailut sujuu paremmin, niin ei sieltäkään kommeintoitu, että mitä kannattas tehdä. :(

Seuraaville viikoille ois luvassa ainakin aurinkolasien hankintaa ja turvaistuimen ostamista.

Nyt taidankin käydä laittamassa pojan päikkäreille ja valmistelemaan päivän ruokaa. Hyvää pääsiäistä kaikille!