Näytetään tekstit, joissa on tunniste 5kk. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 5kk. Näytä kaikki tekstit

torstai 3. lokakuuta 2013

Meidän (epä)normaali päivä

Tänään on sattunut kaikenlaista, joten ajattelin, että olisi hauska kirjoittaa miten meidän (epänormaali)päivä on mennyt:

Klo 10:11
Herään, ja katson ensimmäiseksi kelloa. Sehän on jo kymmenen! Tais jäädä perhekahvila väliin tänään...
Klo 10:30
Tekstaan miehelle, että mitäs sitä nyt tekis, kun poika nukkuu edelleen? Samalla nousen ylös, ja hän herää. Menen laittamaan aamupalaa: spelttimannapuuroa ja pari lusikallista omenasosetta, plus 2,4dl korviketta (nykyään tavallinen maitokin saattaa mennä, mutta meiltä oli maito vähissä). 
Klo 11
Vielä juodaan maitoa sylissä tuttipullosta ja katsotaan Idolsia nauhalta, jonka jälkeen vaihdan pojan vaipan ja teen aamupesut. 
Klo 11:20
Kakkavaippa. 
Klo 11:30
Rupean tekemään itselleni aamupalaa, jonka aikana poika leikkii meidän eilen rikki menneellä mikrolla (toisin kuin roikkuisi jaloissa ja sotkisi keittiötä, niinkuin joka aamu). Syön kiitollisena aamupalan rauhassa(muutamaa vaativaa käskyä lukuunottamatta:mä haluun maistaa!), mikro kiinnostaa edelleen. 
Klo 11:48
Katson tv:tä, ja ajattelen, että kohta pitäisi itse alkaa pukeutumaan. Sohvan takaa kuuluu oven avaus ja mietin "eihän se voi saada parvekkeen ovea auki!" Samalla kun hyppään ylös sohvalta. Siellähän se epeli kurkisteli oven raosta ja huuteli ulos :D (ei siellä parvekkeella mikään putoamisvaara ole, mutta lattia on likainen pakokaasuista ja siellä on paljon ruukkuja ym rikkoutuvia esineitä, joten me ei poikaa sinne päästetä.)
12:04
Valmistelen leipomista varten keittiössä pienen hetken, ja kun menen tarkistamaan, mitä poika tekee, löydän hänet sohvalta tyytyväisenä istumassa mun tyhjän leipälautasen vierestä. Hän tarjoaa mulle iloisesti pientä juustonökärettä jonka löysi lautaselta :D Saman tien nostan pojan pois ja kiellän kiipeämästä protestien saattelemana(ei osaa vielä peruuttaa, vaan tulee yleensä pää edellä alas). 
Klo 12:30 
Vien pojan sänkyyn.  
Klo 13:30 
Poika ollut koko ajan hereillä, mutta rauhassa. Vaihdoin vaatteet, laitoin pesukoneen pyörimään. Nyt alkaa sängystä kuulumaan jo vaativaa itkustelua ja ajattelen että turhaa mä sitä laitan nukkumaan, kun kerta olis jo lounaan aika. 
13:35
Lounaaksi menee puolikas couscous-naudanliha-piltti ja n. 160ml korviketta. 


13:50
Leikkaan pojan kynnet sylissä, kun yks kaks poika änkee nyrkin suuhunsa ja oksentaa harson ja mun päälle. Käydään pesulla ja vien pojan sänkyyn. 
14:03
Pinniksestä ei enää kuulu ääntä, taisi nukahtaa. Nyt äiti aloittaa tiskikoneen täytön ja piimäkakun leipomisen sunnuntain juhliin. 
15:00
Pari älähdystä kaikuu keittiöön asti, mutta kun ehdin makkariin, poika on nukahtanut uudelleen. 
15:45
Jäbä heräilee, ja mies astuu ulko-ovesta samaan aikaan. 
Otan kakun uunista ja laitan pyykit kuivumaan. 
16:30 
Koko perhe on syönyt, ja lähdetään Prismaan palauttamaan mikroa ja ostamaan viikonlopun ruokia. Ulkotamineiden pukeminen ei onnistu ilman isin puhelimesta soivaa Psyn Gentleman-musavideota. 
19:00
Palataan kaupasta. Poika leikkii duploilla. 
19:30
Iltapalaksi lisää mannapuuroa ja omppusosetta. Maitoa 1,5dl. 
Mies lähtee vielä auttamaan sukulaista muutossa, ja minä rupean laittamaan poikaa iltapesuille. Kakkavaippa. Hampaiden pesulla kiukutellaan kovastikin. Unipussi puetaan lopuksi sylissä. Vetoketju onkin rikki. Kannan pojan makkariin. Sängyn yläpuolella hän ilmeisesti tajuaa, että ollaan menossa nukkumaan, ja rupeaa itkemään kovaäänisesti. Rauhoittuu kuitenkin kuin salamaniskusta kun saa tutin suuhun ja harson käteen. Sinne se pikkuinen jäi nukkumaan <3

Kaikenmaailman ulkoilut jäivät tänään väliin, kun nukuttiin liian pitkään. Myöskin yhdet päikkärit saattavat tarkoittaa kauhukohtauksia yöllä, se jää vielä nähtäväksi. 

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

6 hammasta, 6 kuukautta

Poika täyttää tänään 13. päivä 6kk. Ajattelin listata uusia juttuja, ja sellaisia, mitkä ovat muuttuneet.

Poju 6kk osaa:

-Tarttua varpaisiin ja viedä ne suuhun
-Kiljua "ei" epämieluisissa tilanteissa
-Nukahtaa pinnasänkyyn rituaalien jälkeen itsestään (paitsi nyt kun tehdään 4 hammasta kerralla... Tämäkin riippuu ihan päivästä)
-Viedä esineitä suuhun
-Seurata katseellaan
-Tuijottaa silmiin pitkiä aikoja
-Kääntyä selältä vatsalleen
-Liikkua lelun perään lattialla
-Liikkua peruuttamalla/pyörimällä itsensä ympäri
-Osaa nojata käsiin vatsallaan. Kädet ja pylly nousee vuorotellen lattiasta
-Pitää pulloa ja lusikkaa (jotenkuten :D)
-Osaa sanoa "äiti"
-Antaa vauhtia itselleen sitterissä

-Vaatii Soft kitty-laulun rauhoittuakseen sängyssä
-6 hammasta
-Menee yöunille n. klo 23 aikaan
-Ei pidä pukemisesta, tosin tykkää kun riisutaan :D
-Syö soseita ja puuroa
-Tykkää kutittamisesta ja "missä äiti?"-leikistä
-Ei tykkää olla yksin
-Vierastaa
-Pituus 71,5cm ja paino 7,3kg (5kk neuvolassa)
-Bodyn koko 74 ja housujen 68. Sukat kokoa 19/21
-Nukkuu mielellään vaunuissa ja autossa
-Pitää vauvauinnista
-On kiinnostunut aikuisten ruokailusta

Poju 0-3kk:

-Itki turvakaukalossa ja kaupassa
-Piti nukuttaa aina syliin josta siirrettiin sänkyyn
-Itki klo 18-01 joka ilta
-Nukahti heijaamalla koppaa harson ja tutin kanssa (+3kk)
-Söi huonosti rintaa (alk. n. 3vko) ja enemmän pullosta
-Äiti käytti joka päivä korvatulppia ekat 2kk (kerran huomasin vasta neuvolassa että mulla on korvatulpat edelleen päässä :D)
-Säikkyi ääniä (5kk asti)
-Möllötti ammeessa hoomoilasena
-Jokelsi enemmän
-Yöunille 00-02 välillä


Nyt kun vertailee tämänhetkistä tilannetta ja ekoja kuukausia vauvan kanssa, alkaa tää tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa rupee vauvanhoito sujumaan. En haluais ihan heti uudestaan kokea samanlaisia ekoja kolmea kuukautta, mitä pojan kanssa oli. Silti ajattelen jatkuvasti pikkukakkosta, ja millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa. Nää haaveet tuntuu aika tyhmiltä, kun poika on vasta puolivuotias.. Mutta silti. Kai tää on taas sellasta orastavaa vauvakuumetta, jossa kaikki mahdottomimmatkin haaveet tuntuu olevan mahdollisia..?

Noista poitsun hampaista vielä sen verran, että ne kaksi ensimmäistä tuli viikon erotuksella alas eteen (3kk iässä). Seuraavaksi huomasin ylhäälle tulevan kulmahampaan(5,5kk), ja parin päivän päästä toisen. Nyt kun kurkkasin taas suuhun (poika ei oikein anna sinne katsoa enkä siksi oo aiemmin huomannut hampaita), näin että toinen yläetuhammas on tullut ikenestä läpi, mutta toisen ien on vasta vetäytynyt.. Laitoin nyt silti että 6 hammasta :D Kun nämä 4 tunkee yhtäaikaa läpi, mahtaa pojalla olla kipua ja vaivaa niistä. Meillä on ollut viikon ajan flunssaa ja poikakin on tainnut saada siitä osansa. Välillä hengitys rohisee ja olen antanut keittosuolatippoja, että räkä lähtis pois. Aina välillä ei oikein tiedä, pitäisikö tähän ja tähän itkuun antaa nestemäistä panadolia vai ei. Ei ole oikein kokemusta, millainen poika on ilman niitä hammasvaivoja :D Sitten ollaan menty lottoamalla, annettu jos mikään ei oikein tunnu auttavan ja itku vaan jatkuu... Sitten kun annetaan panadolia jo kolmatta päivää putkeen, rupee miettimään että annankohan mä tätä ihan turhaa sille?

Meillä on huomenna asuntonäyttö! Käydään kurkkaamassa omakotitaloa lähellä keskustaa. Ollaan jo pitkään haaveiltu omasta kodista (varsinkin nyt kun asutaan ärsyttävässä kerrostalossa) jota laittaa... Nyt löytyi pikkasen yli budjetin oleva, vähän remonttia kaipaava talo, jossa on iso piha ja koulu samalla kadulla! Oon niin innoissani! :)


tiistai 29. tammikuuta 2013

Äiti!

Facebook-päivitys parin viikon takaa: 
"Se tunne kun katsot telkkaria, syötät vauvaa ja se sylkee tuttipullon suusta ja sanoo "äiti" ♥"

Jep jep. Aivan yllättäen pikkuinen päättää hämmästyttää mut ihan täysin. Ilme oli kyllä ton kuultuani ihan " O_O NIIN MITÄ SÄ JUST SANOIT??!" Nyt pari viikkoa eteenpäin poika tapailee äitiä jo useammin, ehkä 6-8 kertaa päivässä :) Mies ei  miellä sitä jokeltelua äiti-sanaksi, mutta kyllä mun mielestä äi-i ja vastaavat lasketaan! Tämä facebook-päivityksen "äiti" oli kyllä ihan just, ei mikään sinne päin :)

Muita "saavutuksia" on mm.
-Uudenvuoden päivänä poika repi ekaa kertaa sukat pois jalasta sängyssä (ei kyllä onneksi vieläkään revi niitä joka päivä :D)
-Vuoden ensimmäisellä viikolla kierähti ekaa kertaa selältä vatsalleen n. 4,5kk iässä! Olin juuri tulossa suihkusta kun mies tuli huutamaan "Nyt se taitaa tehdä sen! Se kääntyy!" ja minä ihan paniikissa "Äää ota äkkiä videoo, mä tuun!!" Just ehdin nähdä ja videollekin tuli :P 
Tässä on vaan ärsyttävää se, että nyt pinnasängyssä kääntyillään ihan koko ajan mahalleen, ja leikkimatolla kans. Sitten se ei kuitenkaan oo kivaa olla mahalleen, joten mun täytyy heti kääntää poika takas, tai muuten saan kuulla palosireenin lailla kirkuvaa lasta :D
-Nyt ollaan myös nukahdettu paremmin uuteen pinnasänkyyn. Pari ekaa päivää oli ihan katastrofeja, mutta kyllä se sitten kolmantena päivänä alkoi jo sujua. Heti jos menee sinne huoneeseen sellaisilla fiiliksillä että mä en nyt vittu jaksa yhtään/ei se nukahda kuitenkaan, niin lapsi kyllä sen vaistoaa eikä todellakaan nukahda. Myös pesukoneen ääneen nukahdetaan helposti ja ollaan laitettu pinnasänkyyn pyyhkeitä reunoille, että siitä tulisi vähän pienempi ja "pesämaisempi"
-Muita "sanoja" mitä poika osaa: Äijä, ei, hyi, ällöö, nam. On se sellanen papukaija :)
-5kk-neuvolassa pituus 71,5cm(4kk:70,5cm) ja paino 7,3kg(4kk:6,9kg). Nyt on pituus alkanut vähän tasaantumaan, ei kasveta sitä kahta senttiä kuussa, thank god!
-Aloitettiin iltapalalla puuro, nimittäin riisipuuro. Nallen riisihiutaleista keittää kolmessa minuutissa puuroa, ja ainakin mä olen myös pakastanut sitä. Maistuu hyvin hedelmäsoseen kanssa :)

Oma "masennus" alkaa kai vihdoin vähän helpottaa, tuntuu että välillä jaksan tehdä kotitöitä ilman miehen avustusta, jos vaan poika antaa tehdä. Hirveä stressi on vieläkin päällä kun ajattelen pikkukakkosen alulle laittamista, uutta kämppää, töitä ja koko tätä vuotta. Mun täytyy oikeesti alkaa vähän rentoutumaan! Ystävän kanssa aiotaan juosta naisten kymppi Helsingissä toukokuussa (jos siitä treenaamisesta ny mitään tulee) ja olen alkanut tekemään pidempiä vaunulenkkejä vähän oman jaksamisen mukaan. Maaliskuussa aletaan enemmän treenaamaan, mutta aloittelen kevyesti kävelemällä. Ulkoilusta tulee parempi mieli, varsinkin, jos kävelee jossain hiljaisessa paikassa missä ei ole ketään muita, eikä kuulu muuta ääntä kuin omat askeleet ja vaunujen pyörien rapina aurinkoisena päivänä!