6 hammasta, 6 kuukautta

Poika täyttää tänään 13. päivä 6kk. Ajattelin listata uusia juttuja, ja sellaisia, mitkä ovat muuttuneet.

Poju 6kk osaa:

-Tarttua varpaisiin ja viedä ne suuhun
-Kiljua "ei" epämieluisissa tilanteissa
-Nukahtaa pinnasänkyyn rituaalien jälkeen itsestään (paitsi nyt kun tehdään 4 hammasta kerralla... Tämäkin riippuu ihan päivästä)
-Viedä esineitä suuhun
-Seurata katseellaan
-Tuijottaa silmiin pitkiä aikoja
-Kääntyä selältä vatsalleen
-Liikkua lelun perään lattialla
-Liikkua peruuttamalla/pyörimällä itsensä ympäri
-Osaa nojata käsiin vatsallaan. Kädet ja pylly nousee vuorotellen lattiasta
-Pitää pulloa ja lusikkaa (jotenkuten :D)
-Osaa sanoa "äiti"
-Antaa vauhtia itselleen sitterissä

-Vaatii Soft kitty-laulun rauhoittuakseen sängyssä
-6 hammasta
-Menee yöunille n. klo 23 aikaan
-Ei pidä pukemisesta, tosin tykkää kun riisutaan :D
-Syö soseita ja puuroa
-Tykkää kutittamisesta ja "missä äiti?"-leikistä
-Ei tykkää olla yksin
-Vierastaa
-Pituus 71,5cm ja paino 7,3kg (5kk neuvolassa)
-Bodyn koko 74 ja housujen 68. Sukat kokoa 19/21
-Nukkuu mielellään vaunuissa ja autossa
-Pitää vauvauinnista
-On kiinnostunut aikuisten ruokailusta

Poju 0-3kk:

-Itki turvakaukalossa ja kaupassa
-Piti nukuttaa aina syliin josta siirrettiin sänkyyn
-Itki klo 18-01 joka ilta
-Nukahti heijaamalla koppaa harson ja tutin kanssa (+3kk)
-Söi huonosti rintaa (alk. n. 3vko) ja enemmän pullosta
-Äiti käytti joka päivä korvatulppia ekat 2kk (kerran huomasin vasta neuvolassa että mulla on korvatulpat edelleen päässä :D)
-Säikkyi ääniä (5kk asti)
-Möllötti ammeessa hoomoilasena
-Jokelsi enemmän
-Yöunille 00-02 välillä


Nyt kun vertailee tämänhetkistä tilannetta ja ekoja kuukausia vauvan kanssa, alkaa tää tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa rupee vauvanhoito sujumaan. En haluais ihan heti uudestaan kokea samanlaisia ekoja kolmea kuukautta, mitä pojan kanssa oli. Silti ajattelen jatkuvasti pikkukakkosta, ja millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa. Nää haaveet tuntuu aika tyhmiltä, kun poika on vasta puolivuotias.. Mutta silti. Kai tää on taas sellasta orastavaa vauvakuumetta, jossa kaikki mahdottomimmatkin haaveet tuntuu olevan mahdollisia..?

Noista poitsun hampaista vielä sen verran, että ne kaksi ensimmäistä tuli viikon erotuksella alas eteen (3kk iässä). Seuraavaksi huomasin ylhäälle tulevan kulmahampaan(5,5kk), ja parin päivän päästä toisen. Nyt kun kurkkasin taas suuhun (poika ei oikein anna sinne katsoa enkä siksi oo aiemmin huomannut hampaita), näin että toinen yläetuhammas on tullut ikenestä läpi, mutta toisen ien on vasta vetäytynyt.. Laitoin nyt silti että 6 hammasta :D Kun nämä 4 tunkee yhtäaikaa läpi, mahtaa pojalla olla kipua ja vaivaa niistä. Meillä on ollut viikon ajan flunssaa ja poikakin on tainnut saada siitä osansa. Välillä hengitys rohisee ja olen antanut keittosuolatippoja, että räkä lähtis pois. Aina välillä ei oikein tiedä, pitäisikö tähän ja tähän itkuun antaa nestemäistä panadolia vai ei. Ei ole oikein kokemusta, millainen poika on ilman niitä hammasvaivoja :D Sitten ollaan menty lottoamalla, annettu jos mikään ei oikein tunnu auttavan ja itku vaan jatkuu... Sitten kun annetaan panadolia jo kolmatta päivää putkeen, rupee miettimään että annankohan mä tätä ihan turhaa sille?

Meillä on huomenna asuntonäyttö! Käydään kurkkaamassa omakotitaloa lähellä keskustaa. Ollaan jo pitkään haaveiltu omasta kodista (varsinkin nyt kun asutaan ärsyttävässä kerrostalossa) jota laittaa... Nyt löytyi pikkasen yli budjetin oleva, vähän remonttia kaipaava talo, jossa on iso piha ja koulu samalla kadulla! Oon niin innoissani! :)

Positiivinen raskaustesti

Siitä on vuosi aikaa, kun tein vihdoin positiivisen raskaustestin, jouluaattoaamuna.

Mulla oli ollut jo kaksi viikkoa raskausoireita, mm. pahoinvointia silloin tällöin, sekä tissit oli arat. Kuitenkin vasta kolmas raskaustesti näytti plussaa, kun kuukautiset oli myöhässä viikon. Ensimmäisen raskaustestin tein ennen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, toisen kun niiden piti alkaa ja kolmannen viikkoa myöhemmin. En voinut uskoa tulosta, 10 kuukauden yritys oli vihdoin tuottanut tulosta! Jouluaatto meni sukulaisille kaiken maailman selityksiä keksiessä, miksi en maista sitä ja tätä alkoholia, mutta kukaan ei epäillyt mitään.

Ensimmäisellä raskauskolmanneksella voin joka päivä todella pahoin, ja aamupahoinvointiin käytin Sea band-rannekkeita. Myös alkuraskauden verinen vuoto järkytti meitä ja luulin jo moneen kertaan raskauden keskeytyneen. Kuitenkin kaikesta huolimatta meillä on nyt 4,5kk ikäinen poika, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Hyvää joulua kaikille <3

Synnytyskertomus

Täällä ollaan välillä niin kiinni vauvassa, että ei ehdi edes ajatella koneen avaamista.. Tai jos on aikaa, niin ei ensimmäisenä tule mieleen, että päivittäisinpä blogia :D Nyt kuitenkin poika nukkuu, ja mä voisin muistella, miten se synnytys taas menikään...

Perjantaina kävin näytillä äitipolilla verisen vuodon takia, mutta se oli kuulemma normaalia. Tarkastuksessa kohdunkaula oli jo hyvin lyhentynyt, ja niinpä avittaakseni vauvan laskeutumista, kävelin paljon koko viikonloppuna.
Sitten maanantaiaamuna kello seitsemältä heräsin, kun vatsa meni sekaisin. Samaan aikaan alkoi menkkamaiset supistukset. Siinä sitten istuin pöntöllä kun vatsa kramppasi. Tätä kesti muutama tunti, niin kauan kun suoli oli tyhjentynyt kokonaan (mulle hyvin tyypillistä... ajattelinkin, että mä en ainakaan mitään peräruiskeita tarvitse synnyttämään lähtiessä, kun vatsa menee kuitenkin sekaisin...). Kyselin äitipolilta, että voiskohan tämä nyt olla synnytyssupistelua vai mitä? Sieltä sanottiin, että mitä luultavimmin, ja saa tulla koska vaan näytille, jos tulee huono olo tms. Soittelin miehelle kasin jälkeen, että saattaa olla, että nämä on nyt niitä supistuksia. Mies on töissä toisessa kaupungissa, ja pikku hiljaa alkoi tuntua siltä, että ehkä hänen olisi hyvä tulla kotiin, varmuuden vuoksi. Istuin aamun koneella blogeja lueskellen ja kynsiä lakkaillen. Supistukset oli mulle aivan normaaleja menkkakipuja, ei mitään pahoja. Niitä tuli aika harvakseltaan, ja ne kesti suht vähän aikaa, joten oli oikein hyvin kestettävissä. Pikku hiljaa mua alkoi myös oksettaa supistuksen tullessa, ja siitä tunnin sisään päätin, että ehkä on parempi lähteä sairaalaan, jos oikeesti alkaa sattua enemmän ja oksennus tulee (myös hyvin tyypillistä mulle.. Melkein joka kuukautisten aikaan kipu on niin kovaa, että se saa mut oksentamaan..). Niinpä siis yhden jälkeen lähdettiin sairaalaan. Ilma oli ihanan aurinkoinen ja lämmin, kun ajoimme sairaalalle. Tällä kertaa automatkan aikana ei itkettänyt eikä jännittänyt ollenkaan.
Pääsin heti käyrille, ja makuuasennossa oli tosi paha olla, kun uusi supistus tuli. Aikaisemmin olin kestänyt ne ihan hyvin, kun vaan pääsin seisomaan, mutta eihän siinä tilanteessa päässyt, tietenkään... Seuraavaksi vanhempi naiskätilö teki sisätutkimuksen. Ajattelin, että varmaan oon jotain 2cm auki ja lähdetään kohta kotiin, mutta olin jo 4-5cm auki! Siitä sitten vaatteita vaihtamaan ja synnytyssaliin. Kerroin toiveistani, että haluan olla ilman kipulääkkeitä, jos vaan mahdollista. Tai ainakaan en halua heti ensimmäisenä epiduraalia. Ja jos vaan olisi mahdollista, haluaisin heti ammeeseen. Siispä pääsimme ammehuoneeseen. Juuri kun olin menossa ammeeseen, lapsivettä alkoi tihuttaa. Sain kuitenkin luvan mennä kylpyyn. Mies laittoi mun cd:n soimaan (Laitan tähän biisin muistoksi itselleni :) Aina, kun kuulen jonkun laulun tuolta cd:ltä, tulee ensimmäisenä synnytys mieleen :)), ja me pelattiin Trivial Pursuitia aikaa tappaaksemme. Ammeessa supistukset ei tuntuneet yhtään! Välillä piti vähän asentoa muutella tai hengittää syvään, mutta muuten olin oikein positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvin kivut lähti.







En enää muista tarkkaan, olinko ammeessa tunnin vai kaksi, mutta jotain siltä väliltä. Nousin pois, kun kätilö halusi tehdä uuden sisätutkimuksen. Kello oli siis jotain kolmen ja neljän välissä, ja olin 7cm auki. Kätilö avitti loputkin lapsivedet ulos, ja samalla hetkellä ne kovat supparit vasta alkoikin! Kun olin tähän asti ollut ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, supistukset oli tosi kovia. Ne tuntui kuitenkin vain alavatsassa, ja säteili hieman selkään. Olin odottanut koko kropan valtaavaa polttavaa kipua, mutta en tuntenut sellaista koko synnytyksen aikana! :O Halusin kuitenkin jotain kipulääkettä, ja kätilö ehdotti kohdunkaulanpuudutusta. Sen laitto ehkä hieman nipisteli, mutta ei silti sattunut paljoa. Sain vielä lisäksi spinaalipuudutteen selkään. Mun mielestä kohdunkaulanpuudutus sattui enemmän näistä kahdesta. Kumpikaan ei heti auttanut, ja kestin supistukset paremmin seisaaltaan. Roikuin miehen kaulassa ja hän antoi mehua, koska mulla oli koko ajan kauhee jano :D Supistukset oli tässä vaiheessa tosi lyhyitä, mutta tujakoita. Onneksi tämän kovempaa kipua mun ei tarvinnut tuntea loppusynnytyksen aikana, kun puudutteet alkoi toimia. Spinaalin sivuvaikutuksena jalat alkoi tärisemään ihan hervottomasti. Makasin aika kauan sängyssä, kun tuntui, että jalat oli voimattomat. Kätilö tyhjensi rakon katetrilla. Pian sain alkaa kevyesti ponnistamaan supistuksen aikana. Mies painoi peukalon ja etusormen välissä olevaa akupistettä, ja minä ponnistelin. Kipu helpotti mukavasti näin.
Enää en ole kellonajoista kovin selvillä, mutta siinä kuuden aikaan suunnilleen kätilö ehdotti, että nousisin vähäksi aikaa pystyyn, että vauva laskeutuisi enemmän ja syntyisi ennen kuin puudutteet lakkaavat. Kokeilin muutaman kerran kevyesti ponnistaa kyykyssä, kun mies piteli kainaloista. En voinut kauaa seisoa, kun jalat oli niin voimattoman tuntuiset, että mieluummin makaisin sängyssä.
Papereihin oli kirjattu ponnistusvaiheen alkaneeksi puoli seitsemältä. En vaan aluksi tajunnut, että nyt saan luvan ponnistaa kunnolla, vaan yhä edelleen ponnistelin kevyesti ja säästelin voimia. Sitten jossain vaiheessa tajusin, että hei, nyt pitäis kai jo ponnistaa oikeesti, ja sit ryhdyttiin tositoimiin :D Vauvan jalat oli ikävästi mun kyljissä, kun ponnistin puoli-istuvassa, ja kokeiltiin välillä kyljellään. Lopulta halusin takaisin puoli-istuvaan asentoon, kun kyljellään ei ollut yhtään sen parempi (ja minä kun nimenomaan en halunnut synnyttää puoli-istuvassa.. noh, pääsin kuitenkin kokeilemaan muitakin asentoja..). Taisin tässä vaiheessa saada oksitosiiniakin vauhdittamaan supistuksia. En tuntenut mitään kipua, vaan ponnistin lähinnä silloin, kun tunsin enemmän painetta. Loppua kohden supistukset oli niin lyhyitä ja niitä tuli tosi tiuhaan, että multa meinas vähän happi loppua kesken. Olis tehnyt mieli pitää minuutin hengähdystauko välissä, mutta ei onnistunut :D Pään syntyessä taisi paikat hieman revetä, ja pari tikkiä ommeltiin emättimeen ja välilihaan. Kun muu vartalo syntyi, tuntui ihan siltä, kun joku olis lyöny mua mahaan ja siitä olis lähteny ilmat pihalle, oli epämukavan tuntuista. Puolen tunnin ponnistusvaiheen jälkeen meille syntyi ihana poika klo 19:00! Hän sai pisteitä kokonaiset 10/10.
Jälkeiset syntyi oksitosiinitipan kanssa kymmenen minuuttia myöhemmin, ja synnytyksen koko kestoksi kirjattiin 12h 10min. Sain pojan heti rinnalle, ja se huusi ihan koko ajan. Olin tosi hämilläni, enkä osannut rauhoitella häntä ollenkaan :D Itkin vain onnesta ja helpotuksesta. Odotusaikana olin kuvitellut, millainen meidän lapsi olisi, ja suureksi ilokseni voin sanoa, että hän näyttää paljolti siltä, mitä olin kuvitellut :D Paljon tukkaa, ja mun nenä <3
Kun yritin imettää ensimmäistä kertaa, poika ei saanut otetta ilman rintakumia. Aika hyvin se siitä lähti kumin kanssa, ja imuotekin on ollut hyvä.
Joimme onnittelukaakaot ja -lasit salissa, ja kymmenen jälkeen pääsin vuodeosastolle. Olin sen verran väsynyt, että annoin pojan vauvalaan yöksi. Aluksi oli tosi hankalaa käydä vessassa, kun tuntui, etten osannut enää pissata! Yö meni koko ajan vessassa ravatessa, ja sain vasta aamulla rakon kunnolla tyhjentymään. En ollut kuullutkaan moisesta, joten en osannut varautua tällaiseen ollenkaan!

Kaikenkaikkiaan synnytyksestä jäi aivan ihana muisto! Olen ehkä hieman pessimistinen, ja olin ennalta varautunut kolme vuorokautta kestävään synnytykseen, ja miljoona kertaa menkkakipuja kovempaan kipuun. Kumpikaan ei toteutunut, ja voisin jopa väittää, että olisin kestänyt vielä vähän kovempaakin kipua. Luulin, että tällaisia synnytyskertomuksia ei oikeasti ole olemassakaan, näin helppoa se ei voi olla. Onneksi kuitenkin olin väärässä :)

Pieni herra muutti taloon

Blogihiljaisuuteen on ollut syynsä... Meille nimittäin syntyi poika raskausviikolla 38+5, 13.8. klo 19:00!
Painoa oli 3360g ja pituutta 51cm. Täyden kympin poika ;)
Tämä äiti on aika väsynyt jatkuvista yöheräämisistä, kun vielä haetaan itkun syytä ja kaikki on uutta. Niinpä kirjoittelenkin synnytyksestä joskus, kun on aikaa, ja jaksan. Sen verran voin kertoa, että kaikki meni todella hienosti, ja mulle jäi (ihme kyllä) todella positiivinen muisto synnytyksestä :)