perjantai 28. maaliskuuta 2014

Tutiton päivä no. 2

Noniin, ensimmäinen yö meni oikein hyvin. Mentiin sänkyyn puoli 9, ja poika nukahti jo ysiltä! Pientä tekoitkua oli välillä havaittavissa, ja valojen sammuttua poika pyöri meidän välissä levottomana. Sitten kun isi rupesi kuorsaamaan, simahti poikakin :D Uskomatonta, ajattelin. 

Mehän oltiin katkaistu tuteista päät pois aiemmin päivällä, ja laitoin tutteja pöydille pojan löydettäviksi. Pian hän jo toikin tutin mulle näytille ja koitti laittaa suuhun. Selitin hämmästyneelle pojalle, että tutit on mennyt rikki, heitetään roskiin. Ei hän niitä hirveästi näyttänyt kaipailevankaan. 

Yöllä heräsi siis kerran tunti nukahtamisesta, ja nukahti itse uudestaan pää meidän jalkopäähän päin. Parin tunnin päästä herättiin kauheeseen kolinaan, ja poika löytyi lattialta. Oli ilmeisesti pyörinyt niin paljon, että reuna oli tullut vastaan :( Tietenkin hän säikähti kamalasti, eikä suostunut enää meidän viereen nukkumaan. Purettiin jo pinnasänky, joten ainoa vaihtoehto oli mennä olohuoneen vuodesohvalle nukkumaan. Siinä loppuyö sujui oikein hyvin. 

Tänäänkin ollaan pientä tekoitkua väännetty, mutta ei mitään sen kummempaa. Katsotaan vielä pari yötä, ja juhlitaan sitten. 

torstai 27. maaliskuuta 2014

Tutiton päivä no. 1

Tänään se innolla ja kauhulla odotettu päivä koitti: Tänään ottaisimme pojalta tutin pois. Hyvästi rauhalliset yöt, tervetuloa katkonaiset ja itkuiset yöt. 

Mies lukee pojalle iltasatuja meidän perhepedissä, ja kohta menemme kaikki ensimmäistä kertaa yhdessä nukkumaan- vain tutti puuttuu. 

Teen tästä varmaan liian suuren numeron, varsinkin kun ensiksi suunnitelmissa oli jättää the Tutti pois jo 6kk iässä :D
Tulevana yönä emme luultavasti nuku ollenkaan, näin luulen. Mies on onneksi positiivisempi. 

Tulen myöhemmin kertomaan, miten meidän tuttiaddiktipoikamme on parannettu riippuvuudestaan. 

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Kp1 ja lohturuokaa oloa helpottamaan

Näin se vaan pyörähti uusi kierto käyntiin heti, kun olin edellisen postauksen tehnyt. Kp 28-29 välisenä yönä heräsin kaameisiin vatsakipuihin ja päättelin, että nyt ne on ne. Kirjattakoon täti punaisen saapuneen kp 29/1. 

Varmaan pidän näppini eroissa ovistesteistä vielä tässäkin kierrossa. 
En oo koskaan halunnut, että lapsella olis jouluna synttärit (mikä ajattelutapa, i know...), joten kai skipataan vielä tämä kierto ainakin (kuitenkin just sillon onnistaa..)... Eikä sitä koskaan tiedä, millon synnytys on, vaikka laskettu aika olis vuodelle 2015! 

Hirveästi on taas mennyt kaikkea herkkua, kun pitää saada parempi fiilis. Omareita, juustoja, suklaata, keksejä... Omnom. Tosin, vaaka näyttää tällä hetkellä 48kg et jotain oon tehnyt oikein? :D Keväällä olis naisten kymppi, se on nyt tavoitteena. 

Tästä sepustuksesta ei saa kohta mitään selvää, mutta pitää mainita, että vaikka poika ei puhukaan (äitini jopa sanoi, että mun pitäis opettaa paremmin!), joitain oikeita sanoja saattaa tulla ihan yllättäen! Mm. Lintu, keksi, tyttö, anna, anna äiti.. Ja omaa ja isin nimeä toistetaan kanssa. On se hieman hankalaa opettaa toista puhumaan, kun toistaminenkaan ei kiinnosta! Serkkupoika oppi puhumaan yksivuotiaana, joten kyllä meidän 1v 7kk pitäisi jotain jo osata sanoa! 
Ehkä vielä joskus...

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Pidennetty tauko



Terveiset Tokiosta!

Palattiin kyllä jo pari viikkoa sitten, mutta muuttuneesta rytmistä johtuen on ollut hankala löytää sitä aikaa kirjoittamiselle. 
Jos joku on kiinnostunut kuulemaan yksityiskohtaisemmin, miten meidän matka meni, voin kirjoitella siitä jotain :)

No mutta. Edelliset kuukautiset alkoivat jo kp 25, vaikka mulle se aikaisin alkamispäivä on 28. Tais kroppa tiedostaa, kuinka paljon jännitin kuukautiskipujen kourissa lentokoneessa matkustamista, ja päätti sitten kuin tilauksesta alkaa muutamaa päivää ennen matkaa. 

Ei tainnut tässäkään kierrossa tärpätä, talletuksia tehtiin vain kerran kp 14, joka olis ollut edellisistä kuukautisista laskettuna liian myöhäistä. Tiedä sitten. Nyt kp 28 ja ruskeaa vuotoa on tullut kolmatta päivää :(
Että en nyt ihan menis tätä yrityskierroksi laskemaan, taisi tulla kahden sijaan kolme kiertoa taukoa. 

No miten sitten henkinen puoli?
Tuntuu, että tauko on tehnyt hyvää. Oon unohtanut ovulaatio- ja raskaustestit muutamaksi kuukaudeksi, eikä nyt tunnu sellaista taakkaa harteilla, kuin aiemmin (alku aina hankalaa jne..). Raskautuminen ei ole pakkomielle, olen vähän hämmentynyt. En hirveästi haluaisi talvivauvaa (miten tästä ajatuksesta pääsisi pois?!), ja nyt tuntuu, että taukoa kannattaisi jatkaa muutama kuukausi lisää. Toisaalta, kohtahan tässä pääsisi jo tutkimuksiin, jos haluaisin. 

Hassua, että mies on nyt kamalan kiinnostunut toisesta beibistä. Joka ilta kysyy, tehdäänkö tyttövauva :D Oon onnistunut karkottamaan vauvakuumeen pahimman osan itsestäni, ja nyt se onkin miehessä, joka ei kuumeillut edes esikoista tehdessä!