En vieläkään ole parantunut flunssasta, ja huomenna pitäisi mennä töihin :(
Ab-kuuri ei ole vielä helpottanut oloa, ja keuhkotkin on tullut kipeiksi. Lisäksi siitä lääkkeestä tulee aina kauhean paha olo ja oksennus, jos otan sen tyhjään vatsaan, niinkun pitäisi :( Ja sitä pitää ottaa vielä kolme kertaa päivässä, jee. Onneksi Sea band-rannekkeet on auttanut tosi hyvin, ja vie pahoinvoinnilta pahimman terän pois.
Viime yön sain nukuttua hyvin. Heräsin vasta kun miehen kello soi kuudelta ja nukuin vielä yhteentoista :D Nyt kun ei ole kuumekaan noussut, niin en ole viitsinyt soittaa lääkäriin ja pyytää saikkua.. Mutta tietenkin huomenna töissä se tulee :D
Mies on alkanut silitellä jo vähän kasvavaa masua, ja tuntuu, että hän jo odottaa innoissaan vauvan tuloa :)
Muutaman kivan nimivaihtoehdonkin olemme keksineet, mutta ehkä niitä kannattaa miettiä enemmän sitten kun tietää sen sukupuolen (rakenneultra 16.4.).
Jahas, nyt on mies tehnyt valkosipulilla höystettyä ruokaa mulle, täytyy mennä syömään(vaikkakin makuaisti on jo lähtenyt kauan sitten :D)!
tiistai 28. helmikuuta 2012
lauantai 25. helmikuuta 2012
Flunssa iskee :(
Täällä käytiin taas keskiviikkona lääkärissä ja ultrassa, kun alkoi hirveä vuoto aamuyöstä. Tällä kertaa olin ihan varma, että nyt se on menoa. Sain varattua ajan yleislääkärille, joka sitten teki sisätutkimuksen ja totesi, että tällä hetkellä ei tule vuotoa. Kohtukin on jo miltei navan kohdalla. Olenkin ihmetellyt, kun on viimeaikoina tää maha ollut kauhee pömppis, ehkä johtuukin siitä :D Jokatapauksessa, lääkäri kirjoitti sunnuntaihin asti sairaslomaa, ja meidät lähetettiin ultraan. Siellä kätilö näki, että kohdun seinämässä on pieni verinen hyytymä, joka poistuu omia aikojaan. Se ei vaikuta vauvaan mitenkään, joten päätin sitten mennä takaisin töihin seuraavana päivänä. Onneksi tämä selvisi, muuten olisin taas ollut paniikissa, kun tää ei vaan lopu..
Nyt sitten tulin kipeeksi, kai mullakin on joku flunssa tulossa :/ Tavallisesti mulla on lauantait vapaina, mutta nyt parina lauantaina joudun meneen töihin. Tosi kiva, kun just nyt lepo ois ollut hyvä juttu ja töissäkin kaikki mua kipeempiä.
En saanut yöllä kunnolla nukuttua kun nenä oli ihan tukossa :( Yleensä mulle tulee heti keuhkokuume, jos on flunssa ja kuumetta, joten meen kohta hakeen apteekista antibioottikuurin. Sit ei ainakan toivottavasti tarvis sairaalareissua. Nyt on niin vaikeeta ennustaa, miten helposti se sit tulee mulle, niin parempi pelata varman päälle..
Häävalmistelutkin etenee hyvää vauhtia. Kävin ostamassa Helsingistä kutsukorttimateriaalit, ja pian on hääpukukin valmis. Sitten täytyy alkaa leipomaan tarjottavia ja askarrella kortit!
Kai tästä pitää lähtee apteekin kautta töihin, tänään kulutetaan paljon nenäliinoja..
Nyt sitten tulin kipeeksi, kai mullakin on joku flunssa tulossa :/ Tavallisesti mulla on lauantait vapaina, mutta nyt parina lauantaina joudun meneen töihin. Tosi kiva, kun just nyt lepo ois ollut hyvä juttu ja töissäkin kaikki mua kipeempiä.
En saanut yöllä kunnolla nukuttua kun nenä oli ihan tukossa :( Yleensä mulle tulee heti keuhkokuume, jos on flunssa ja kuumetta, joten meen kohta hakeen apteekista antibioottikuurin. Sit ei ainakan toivottavasti tarvis sairaalareissua. Nyt on niin vaikeeta ennustaa, miten helposti se sit tulee mulle, niin parempi pelata varman päälle..
Häävalmistelutkin etenee hyvää vauhtia. Kävin ostamassa Helsingistä kutsukorttimateriaalit, ja pian on hääpukukin valmis. Sitten täytyy alkaa leipomaan tarjottavia ja askarrella kortit!
Kai tästä pitää lähtee apteekin kautta töihin, tänään kulutetaan paljon nenäliinoja..
keskiviikko 15. helmikuuta 2012
Lääkäri ja np-ultra
Tiistaina oli keuhkopoliklinikkakäynti. Mulla on paha astma, joten sitä seurataan puolivuosittain, ja nyt ilmeisesti ainakin muutaman käynnin verran raskauden aikana.
Lääkäri oli oikein mukava, ja puhuttiinkin koko aika vain seuraavan kevään siitepölyongelmista (lisäksi elämää hankaloittamaan kauheat allergiat) ja miten raskauden kanssa täytyy käyttää lääkkeitä ym. Äitini tuli mukaan, ja samalla sain häneltä kyydin. On hyvä olla joku toinen siinä vieressä, kun ei koskaan tule ajatelleeksi kaikkea mitä pitäis kysyä!
Neuvolakäynnillähän mitattiin myös paino, jolloin sanoin, että on varmaan noussut 57kg:sta että kannattaa mitata uudestaan. Vaaka näytti vain 53kg :( Arvelin sen johtuvan oksentelusta, mutta nyt kun en enää Sea Band-rannekkeiden takia ole oksennellut, niin toinen vaihtoehto on ripuli. Se on nyt vaivannut koko odotusajan, ja näköjään laskee painoa, sillä lääkärissä se oli enää 51kg. Minusta se on huono juttu, kun olen valmistautunut siihen, että paino tulee nousemaan enkä edes ajatellut tätä mahdollisuutta. No, minulle sanottiin että vauva ottaa aina omansa, ja toivotaan että näin on! Jäämme seuraamaan tilannetta..
Synnytyksestä sen verran, että lääkäri arvioi spirometria-tulosten ja tämänhetkisen vointini perusteella normaalin alatiesynnytyksen olevan mahdollinen! Vielä 1½ vuotta sitten pohdin, onkohan meidän mitään järkeä yrittää lasta, pystyisinkö siihen kaikkeen astman kanssa. Sitten kun tulin raskaaksi, mietin, että voinko synnyttää normaalisti, vai täytyykö turvautua sektioon. Ennen raskautta olin sitä mieltä, että sektio olisi helppo homma ja sen haluaisin. Nyt kuitenkin olen lukenut muiden äitien kokemuksia, enkä missään nimessä halua ensimmäiseksi vaihtoehdoksi sektiota! :D Näin ollen on helpottavaa tietää, että jos tilani ei tästä raskauden edetessä huonone, normaali alatiesynnytys on mahdollinen. Jos meidän paikkakunnalla on mammajoogaa, haluaisin aloittaa jo ihan siitäkin syystä, että hengitystekniikat auttaa sitten synnytyksen jälkeenkin.
No sitten se niskapoimu-ultra. Lähdettiin töistä kesken kaiken ultraan, ja siellä kaikki oli ok. Mua alkoi varsinkin alussa ihan hirveesti naurattaan kun pikkuinen oli niin hassun näköinen! Koitin hillitä siinä itteeni kun kätilö kertoi meille missä mikäkin elin on :D Hieman tuli tippa linssiin, ainakin mulla :D En tiedä miehestä :D Kätilö oli todella mukava, ihan kun oma äiti olisi ollut siinä kertomassa! Hän mittasi kaikki nenänvarret, reisiluut ja niskaturvotuksen, joka oli muuten 0,9mm. Yhdessä veriseulan kanssa riski saada esim. Down-lapsi on 1:100 000.
Sydän löi hienosti, syke oli + ja samoin liikkeet. Pikkuinen vastasi viikkoja, eli 13+0 ja la ei muuttunut siitä 22.8.
Tässä vielä kuva kullanmurusta, siellä se heiluttelee! <3
Lääkäri oli oikein mukava, ja puhuttiinkin koko aika vain seuraavan kevään siitepölyongelmista (lisäksi elämää hankaloittamaan kauheat allergiat) ja miten raskauden kanssa täytyy käyttää lääkkeitä ym. Äitini tuli mukaan, ja samalla sain häneltä kyydin. On hyvä olla joku toinen siinä vieressä, kun ei koskaan tule ajatelleeksi kaikkea mitä pitäis kysyä!
Neuvolakäynnillähän mitattiin myös paino, jolloin sanoin, että on varmaan noussut 57kg:sta että kannattaa mitata uudestaan. Vaaka näytti vain 53kg :( Arvelin sen johtuvan oksentelusta, mutta nyt kun en enää Sea Band-rannekkeiden takia ole oksennellut, niin toinen vaihtoehto on ripuli. Se on nyt vaivannut koko odotusajan, ja näköjään laskee painoa, sillä lääkärissä se oli enää 51kg. Minusta se on huono juttu, kun olen valmistautunut siihen, että paino tulee nousemaan enkä edes ajatellut tätä mahdollisuutta. No, minulle sanottiin että vauva ottaa aina omansa, ja toivotaan että näin on! Jäämme seuraamaan tilannetta..
Synnytyksestä sen verran, että lääkäri arvioi spirometria-tulosten ja tämänhetkisen vointini perusteella normaalin alatiesynnytyksen olevan mahdollinen! Vielä 1½ vuotta sitten pohdin, onkohan meidän mitään järkeä yrittää lasta, pystyisinkö siihen kaikkeen astman kanssa. Sitten kun tulin raskaaksi, mietin, että voinko synnyttää normaalisti, vai täytyykö turvautua sektioon. Ennen raskautta olin sitä mieltä, että sektio olisi helppo homma ja sen haluaisin. Nyt kuitenkin olen lukenut muiden äitien kokemuksia, enkä missään nimessä halua ensimmäiseksi vaihtoehdoksi sektiota! :D Näin ollen on helpottavaa tietää, että jos tilani ei tästä raskauden edetessä huonone, normaali alatiesynnytys on mahdollinen. Jos meidän paikkakunnalla on mammajoogaa, haluaisin aloittaa jo ihan siitäkin syystä, että hengitystekniikat auttaa sitten synnytyksen jälkeenkin.
No sitten se niskapoimu-ultra. Lähdettiin töistä kesken kaiken ultraan, ja siellä kaikki oli ok. Mua alkoi varsinkin alussa ihan hirveesti naurattaan kun pikkuinen oli niin hassun näköinen! Koitin hillitä siinä itteeni kun kätilö kertoi meille missä mikäkin elin on :D Hieman tuli tippa linssiin, ainakin mulla :D En tiedä miehestä :D Kätilö oli todella mukava, ihan kun oma äiti olisi ollut siinä kertomassa! Hän mittasi kaikki nenänvarret, reisiluut ja niskaturvotuksen, joka oli muuten 0,9mm. Yhdessä veriseulan kanssa riski saada esim. Down-lapsi on 1:100 000.
Sydän löi hienosti, syke oli + ja samoin liikkeet. Pikkuinen vastasi viikkoja, eli 13+0 ja la ei muuttunut siitä 22.8.
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
12+4
Tällä viikolla siirryttiin toiselle kolmannekselle! Välillä aika tuntuu menevän niin hitaasti, välillä taas todella nopeasti :D
Varasin ajan niskapoimu-ultraan, se on ensi keskiviikkona. En saanut muuta aikaa, joten joudumme menemään sinne kesken työpäivän. Onneksi se kuitenkin sopi pomolle.
Viimeaikoina olen miettinyt, että mitä jos np-ultrassa kaikki ei ole hyvin, ja meille olisi suurella todennäköisyydellä tulossa esim. down-lapsi. Tällä hetkellä se herättää mussa niin ristiriitaisia tunteita, että en tiedä, miten siitä jatkettaisiin. Emme ole miehen kanssa kauheasti puhuneet asiasta, enkä ole varma, mitä hän ajattelee. Ennen raskautta olin ehdottomasti sitä mieltä, etten halua kehitysvammaista lasta, mutta nyt kun on raskaana, ajattelen vain, etten halua keskeyttää sitä kevyin perustein. Jos nyt vauvalta puuttuisi puolet aivoista, eikä olisi mahdollisuutta selvitä, tilanne olisi tietenkin toinen. Mutta palaillaan tähän asiaan sitten keskiviikon jälkeen, jos on tarvis.
Häitäkin olemme järjestelleet kovalla vauhdilla. Näyttää siltä, että teemme kaason kanssa yhdessä puvun mulle. Ihan hirveän iso mahan ei pitäisi vielä n. viikoilla 20 olla, mutta saan ainakin sellaisen puvun mistä pidän, eikä tarvitse stressata sopiiko kaupan puvut (:
Eilen kävimme katsomassa materiaaleja kutsukortteihin, ja nyt pitäisi vielä kokeilla, tuleeko hyvä lopputulos.
Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä katsomassa juhlapaikkaa ja varata kirkko!
Varasin ajan niskapoimu-ultraan, se on ensi keskiviikkona. En saanut muuta aikaa, joten joudumme menemään sinne kesken työpäivän. Onneksi se kuitenkin sopi pomolle.
Viimeaikoina olen miettinyt, että mitä jos np-ultrassa kaikki ei ole hyvin, ja meille olisi suurella todennäköisyydellä tulossa esim. down-lapsi. Tällä hetkellä se herättää mussa niin ristiriitaisia tunteita, että en tiedä, miten siitä jatkettaisiin. Emme ole miehen kanssa kauheasti puhuneet asiasta, enkä ole varma, mitä hän ajattelee. Ennen raskautta olin ehdottomasti sitä mieltä, etten halua kehitysvammaista lasta, mutta nyt kun on raskaana, ajattelen vain, etten halua keskeyttää sitä kevyin perustein. Jos nyt vauvalta puuttuisi puolet aivoista, eikä olisi mahdollisuutta selvitä, tilanne olisi tietenkin toinen. Mutta palaillaan tähän asiaan sitten keskiviikon jälkeen, jos on tarvis.
Häitäkin olemme järjestelleet kovalla vauhdilla. Näyttää siltä, että teemme kaason kanssa yhdessä puvun mulle. Ihan hirveän iso mahan ei pitäisi vielä n. viikoilla 20 olla, mutta saan ainakin sellaisen puvun mistä pidän, eikä tarvitse stressata sopiiko kaupan puvut (:
Eilen kävimme katsomassa materiaaleja kutsukortteihin, ja nyt pitäisi vielä kokeilla, tuleeko hyvä lopputulos.
Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä katsomassa juhlapaikkaa ja varata kirkko!
tiistai 7. helmikuuta 2012
Eka lääkäri
Eilen oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Tulin paikalle 15min aikaisemmin ja istuin odottamaan ensimmäiseen aulaan. Mieheni sisko soitteli ja kysyi, haluaisinko että hän tulee hetkeksi odottamaan kanssani. Hänellä oli puolen tunnin päästä hammaslääkäri samassa rakennuksessa, joten mikä ettei.
Kun aikani oli mennyt 20 minuuttia sitten, ihmettelin että mikä siellä kestää. Ajateltiin, että kyllä ne kohta kutsuu, on vaan myöhässä vähän. Sitten jäin jo yksikseni odottelemaan, eikä hälytyskellot alkanut soida, vaikka mun jälkeen tulleet perheet pääsi jo pois ja minä vaan istuin odottamassa :D Samalla kun soitin miehelleni että pitäisköhän jo tunnin odottelun jälkeen käydä kysymässä että mikä kestää, miehen sisko tuli takaisin hammaslääkäriltä ja mentiin yhdessä selvittämään asia.
Kävi ilmi, että tämä lääkäri oli huutanut ovelta nimeltä, mutta talossa oli kaksi odotushuonetta, eikä hän ollut käynyt tarkastamassa siellä missä minä olin odottanut. Selvä. No, onneksi se otti meidät heti sisään.
En ollut tullut ajatelleeksi, että mitä siellä lääkärin vastaanotolla oikein edes tehdään, joten en tiennyt mistä olisin puhunut. Lääkäri vaan tuijotti mua aina kun olin sanonu jotain, ja irvisti perään. Tuli ihan sellanen epämiellyttävä olo. Sitten aivan yhtäkkiä hän vaan töksäytti "ota housut pois". Oli kyllä tosi kovakourainen lääkäri. Ei aikaisemmin oo koskaan sisätutkimus sattunut noin paljoa, kuin mitä nyt!
Onneksi saatiin kuunnella sydänäänet, ja hyvinhän ne kuului. Se helpotti omaa epävarmaa oloa tosi paljon, kaiken tän vuotelun jälkeen kaikki onkin ok. Nyt kävin ostamassa hiivatulehdukseen lääkettä, että jos se vuotelu olis johtunut siitä.
Kuva täältä
Ostin tänään tällaisen Hello kitty-mobilen. Maksoi Suomalaisessa n. 5€ poistomyynnistä. Mies ei hirveästi tykännyt, mutta mä olen Hello kitty-fani, joten halusin ton ehdottomasti! :D
Seuraavaksi pitäisi varailla aikaa niskapoimu-ultraan.
Kun aikani oli mennyt 20 minuuttia sitten, ihmettelin että mikä siellä kestää. Ajateltiin, että kyllä ne kohta kutsuu, on vaan myöhässä vähän. Sitten jäin jo yksikseni odottelemaan, eikä hälytyskellot alkanut soida, vaikka mun jälkeen tulleet perheet pääsi jo pois ja minä vaan istuin odottamassa :D Samalla kun soitin miehelleni että pitäisköhän jo tunnin odottelun jälkeen käydä kysymässä että mikä kestää, miehen sisko tuli takaisin hammaslääkäriltä ja mentiin yhdessä selvittämään asia.
Kävi ilmi, että tämä lääkäri oli huutanut ovelta nimeltä, mutta talossa oli kaksi odotushuonetta, eikä hän ollut käynyt tarkastamassa siellä missä minä olin odottanut. Selvä. No, onneksi se otti meidät heti sisään.
En ollut tullut ajatelleeksi, että mitä siellä lääkärin vastaanotolla oikein edes tehdään, joten en tiennyt mistä olisin puhunut. Lääkäri vaan tuijotti mua aina kun olin sanonu jotain, ja irvisti perään. Tuli ihan sellanen epämiellyttävä olo. Sitten aivan yhtäkkiä hän vaan töksäytti "ota housut pois". Oli kyllä tosi kovakourainen lääkäri. Ei aikaisemmin oo koskaan sisätutkimus sattunut noin paljoa, kuin mitä nyt!
Onneksi saatiin kuunnella sydänäänet, ja hyvinhän ne kuului. Se helpotti omaa epävarmaa oloa tosi paljon, kaiken tän vuotelun jälkeen kaikki onkin ok. Nyt kävin ostamassa hiivatulehdukseen lääkettä, että jos se vuotelu olis johtunut siitä.
Kuva täältä
Ostin tänään tällaisen Hello kitty-mobilen. Maksoi Suomalaisessa n. 5€ poistomyynnistä. Mies ei hirveästi tykännyt, mutta mä olen Hello kitty-fani, joten halusin ton ehdottomasti! :D
Seuraavaksi pitäisi varailla aikaa niskapoimu-ultraan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)