Pieni telttailija

Viime vuonna mietin, tulenkohan enää ensi kesänä takaisin näille ihanille hiekkarannoille telttailemaan? Ajattelin, että voiko pienen lapsen kanssa retkeillä, ja millaista se olisi ensimmäisen kanssa? Meneekö (kakka)vaipan vaihto liian vaikeaksi ilman puhdasta hanavettä, ja millä strategialla aiomme lämmittää vauvanruuat?

Huomenta!

Emme voineet vastustaa jokavuotista perinnettä, kun sääkartta lupaili hellettä. Päätimme lähteä kokeilemaan, mitä siitä tulisi, kun poika heräilee nykyään 0-1 kertaa yössä tutin takia, eikä enää muutenkaan ole niin hankala lapsi, kuin aluksi. Hyvää harjoitusta tulevia mökkivierailuita varten, ajattelimme.

Me ollaan pyritty siihen, että poika nukahtaisi itsekseen, eikä tarvitsisi aikuisen läsnäoloa. Sen takia otettiin mukaan mun vanhempien kotoa matkasänky, että pojan ei tarvitse hakea unta pyörimällä teltan lattiaa ympäri :D Mukaan lähti myös talvella vaunuissa käytetty makuupussi, pari termospullollista kiehuvaa vettä johon sekoittaa korvikejauhetta, lämmitysastia pilttipurkeille, kannellinen sosekulho, 5l vettä, hyttysverkko, sateenvarjo uv-suojalla, kosteuspyyhkeitä, hiekkaleluja, lämpimiä varavaatteita jne...
Kiehautimme lisää vettä edellisen loppuessa kaasupolttimella ja kattilalla. Vedellä lämmitettiin soseita ja valmistettiin korviketta. Janojuomaksi tarjottiin vettä, maitoa ja smoothieta. Oli niin kuuma, että pojalla tais mennä ruokahalu, ja keskityttiinkin antamaan paljon nesteitä.

Yöllä oli n. 13 astetta lämmintä, ja pojalla oli ihan sopivan lämmin, kun laitoimme hänelle merinovillabodyn, sukkahousut, villasukat, fleeceunipussin ja kevätpipon+makuupussin. Aamuaurinko lämmitti sen verran, että makuupussi piti avata ja pipo ottaa pois. Nukkumaan laittaminen ei ollut kaikista kätevintä, kun yritettiin jättää laps yksin telttaan, ja poistuttiin, alkoi hän melkein samantien itkemään :D Tais olla vähän outo paikka, ja se häiritsi nukahtamista. Niinpä mä sitten jäin telttaan selailemaan facebookia ihan hissukseen siksi aikaa, kun poika nukahti, ja hiivin hiljaa pois. Siinä tilanteessa mun läsnäolo riitti ja poika nukahti saman tien. Yöllä heräili pari kertaa, mutta omasta mielestäni yö meni ihan ok.

Hieno matkasänkyviritys ja taka-alalla meidän viiden hengen teltta.

Seuraavana päivänä päikkäreille ei meinattu nukahtaa ollenkaan. Normaalisti mennään 1-2h aamupalan jälkeen nukkumaan, niin nyt yritin laittaa sitä melkein 2h yhtäjaksoisesti nukkumaan. Tuotiin matkasänky teltasta puiden varjoon ja laitettiin hyttysverkko sängyn päälle, mutta mikään ei auttanut.. Nukkuihan tuo nyt lopulta n. 1,5h ja ne jäivätkin ainoiksi päikkäreiksi sinä päivänä. Paluumatkalla autossa nukkui sitten illalla koko matkan, n. 1,5h, jonka jälkeen annettiin kotona iltapala ja laitettiin poika nukkumaan.

Poika tykkäs leikkiä hiekkarannalla suojassa auringolta

No, miten reissu meni noin niinkuin kokonaisuudessaan?
Ensiksi huomauttaisin, että ei kannata lähteä pienellä varoitusajalla, että ehtii pakkaamaan kaiken oleellisen. Meillä kun meni pieni tovi miettiessä, miten ajattelimme laittaa pojan nukkumaan, tarvitsemmeko peiton vai makuupussin, mahtuuko vaunut mukaan jne.
Aina helpompaa on lähteä, kun on enemmän käsipareja mukana. Yksi voi antaa lapselle ruokaa, toinen sillävälin valmistaa aikuisten ruuan...
Kakkavaippoja kahdessa vuorokaudessa vaihdoimme ehkä ennätysmäärän, ja kannattaakin varata niitä harsoja, kosteuspyyhkeitä ja vaippoja tarpeeksi näitä vahinkoja varten.
Päiväunissa oli ehkä eniten haastetta tälle reissulle, koska sänky oli uusi, ja paikka myös. Onneksi otimme unirätin ja -lelun mukaan turvaa tuomaan! Ongelmaa olisi tietenkin helpottanut, jos olisimme ottaneet vaunut mukaan, mutta ne vaan ei yksinkertaisesti mahtuneet enää kaiken muun kaman lisäksi autoon! Ehkä olisi voinut harkita rintareppua, mutta en minä ainakaan jaksaisi kökkiä varjossa koko ajan kävellen 1,5h että poika nukkuu... Ja siirto sänkyyn kesken kaiken ei varmaankaan olisi onnistunut...
Ulkona ollessa täytyy miettiä, onko lapselle paikkaa varjossa, jossa voi leikkiä ja liikkua turvallisesti. Me käytimme lisäsuojaa tuomaan sateenvarjoa, jossa on uv-suoja. Poika ei suostunut pitämään aurinkolaseja, ja huivikin pysyi päässä vain hädin tuskin :D

Meidän reissu oli ihana, rentouttava ja tuntui, että akut latautui täysillä. Kuitenkin täytyy aina muistaa, että matkalla mennään lapsen ehtojen mukaan ja aikataulu kannattaa suunnitella myös siten.