Pahoinvointia on jatkunut jo 3kk. Yleensä se iskee heti kun mulle alkaa tulemaan pieninkin nälkä. Saattaa se silti tulla yllättävän voimakkaana roskista vaihtaessa, taikka syödessä. Vauvan potkuja nyt oon tuntenut jo iät ja ajat, mutta viime aikoina ne on alkaneet tuntua korkeammalla, ja eri kohdissa mahaa (vaikka eihän niitä oikeesti tunne alkuraskaudessa). Tunteet on pinnassa, kun katson Twilight-elokuvaa. Voisin itkeä onnesta tai surusta. Jos vessassa täytyy käydä tunnin välein, on se taas yksi merkki raskausoireista. Uusimpana ja ehkä hauskimpana mieleni oikkuna on harjoitussupistukset. Aina kun kokeilen vatsaa, niin se ei kuitenkaan kovetu niinkuin oikeasti kuuluisi.
...ja kymmentä raskaustestiä myöhemmin en vieläkään ole raskaana, ja oireet vain jatkuvat.
Tosiaan, oon holtittomasti tehnyt parin viikon välein testejä, että saisin ees jonkinlaisen mielenrauhan. En enää keksi, mistä muustakaan nää "oireet" tulis, kun mun pään sisältä. Onneks maha ei oo alkanut kasvaan, tai tulisin varmaan hulluks! Joko mä nyt lopetan tän testailun ja hyväksyn asian, tai tilaan äkkiä lisää raskaustestejä loppuneiden tilalle.
Niin toivottu pikkukakkonen jo olis, mut kai mä vaan rakastan sitä ajatusta olla raskaana taas. Kuitenkin mun mahan ulkopuolella oleva pikkuinen kasvaa joka päivä, ja siitä on tulossa oikee hurmuri! Ihana hammasrivi vilkkuu hymyillessä, ei vierasta ketään (paitsi imuria, bamixia ja hiustenkuivainta), nauraa käkättää ja syö pikkukiviä vaikka äiti kuinka kieltäis :D <3
Nyt mun täytyy hillitä itseni (ja luuloni) ja odottaa heinäkuuhun, että saadaan tietää pääseekö mies opiskelemaan vai ei. Sitten on isojen päätösten aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommentin käynnistäsi, kiitos!