Juteltiin ruokailusta, unista ja uhmasta.
Pojalla on ollut aina hirveän vahva oma tahto, ja saatiinkin ohjeiksi, että pitää pitää se oma periaate jokaisessa käskyssä tms. Olihan se tuttu juttu jo entuudestaan, mutta nyt pidetään siitä entistä enemmän kiinni, kun jopa neuvolantädin mielestä uhmaa vahvasti eikä edes heittänyt mitään kohtausta siellä.
Muoks: Pituus olikin neuvolakortissa 98,8cm 95,5cm(jonka itse muistin) sijaan!! Ja paino 12,3kg, josta siirrymmekin seuraavaan huolenaiheeseen, nimittäin ruoka. Saatiin aika kk päähän uudestaan neuvolaan, johon asti noudatamme uutta kellon tarkkaa lukujärjestystä koko päivän ajan.
Neuvolatäti sitten tarkastaa, onko ruoka alkanut maistumaan uudella tavalla, vai tarvitseeko meidät lähettää ruokaterapeutin puheille.
Joka aterialla tarjotaan ensin ruoka, lisänä saa nokkamukista vettä. Ruuan jälkeen vain 1,5dl maitoa (norm 2,5-3dl/ateria) mukista/nokkamukista. Maitoa ei saa antaa, jos ruoka ei ole mennyt. Sitten vasta seuraavalla aterialla taas kolmen tunnin päästä uusi ruoka.
Jos nyt totta puhutaan, en usko, että tarkat kellonajat tai maidon tarjoamattomuus saisi poikaa syömään, mutta kokeillaan nyt kuukausi näin. Aion myös panostaa tuorekasviksiin ja -hedelmiin, jos ne alkais tekemään kauppaansa. Yritän panostaa kotiruokaan pilttipurkkien sijaan. Ei vain ole hajuakaan, mistä sitä lähtisi uusia makuja kokeilemaan, ehkä sitä japanilaista, kun kerta sitä hän välillä syö (kumma kyllä..).
Kysyin myös, onko normaalia, kun ei vielä kunnolla tuota puhetta. Hän sanoi pitävänsä tätäkin silmällä, ja ehkä sitten myöhemmin puheterapeutille.
Pelkkää terapeuttia koko lähitulevaisuus! Tuntuu, ettei tässä mitään osata tehdä oikein, edes lasta kasvattaa... Ja kerroin, että on meillä toinen lapsi teon alla, mut ei ole kuulunut. Mua neuvottiin ottaan yhteyttä terveyskeskukseen, ja yleislääkäri tekee lähetteen sairaalaan, jos tarvitsemme myöhemmin lisähoitoja (joihin ei kyllä ole tällä hetkellä varaa, parempi ois vaan toimia, luget!!). Vaikka en mä mistään keinohedelmöityksistä vielä unelmoi, sen verran olen vielä järjissäni, ja yhdestä lapsesta on sentään jotain lohtua.
23-vuotiaalla on vielä onneksi aikaa lisääntyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän kommentin käynnistäsi, kiitos!