Neuvolasta kuultua ja vähän muutakin

Viimeviikolla oli 4kk-neuvola, jossa paino 6950g ja pituus 70,5cm. Nyyh taas on poika kasvanut, ja kaikki 68cm vaatteet ei meinaa mahtua T__T Nähtiin siinä odotushuoneessa lääkärille jonottaessa pari viikkoa nuorempi vauva, ja se oli oikeesti ihan mini! Mä vähän hämmästyin siinä vertaillessa, että meidän poikahan on oikeesti jättiläinen! Neuvolan täti siis oli kieltänyt meitä aloittamasta soseita ennen tätä käyntiä jostain kumman syystä. Mähän aloitin ne pojan täyttäessä 4kk, koska mun mielestä se kasvaa niin hurjaa vauhtia, että tarvii jo lisäravintoa, jos suolisto vaan kestää. Nyt terveydenhoitaja totesi: "Ja nyt olisi oikein hyvä aika aloittaa soseet." En viittinyt sanoa, että joo ihan kun en olisi tota jo tajunnut -_- Ei saatu mitään uutta tietoa, ja lähdettiin lääkärin tarkastukseen. Neuvolakortissa lukee:

"Pitkä ja hoikka. Tarkkaan seuraa, hieman juttelee tutkittaessakin. Tarttuu leluun, vie suuhun. Vatsalla hieno kyynärnoja, pään hallinta hyvää. Iho kunnossa. Varhaisheijastukset hävinneet. Sydämestä ja keuhkoista ausk ei poikkeavaa. Vatsa ok. (tässä jotain mistä en saa selvää) Lonkat ok. Silmät, korvat ja suu kunnossa. Kivekset paikoillaan."

Uudenvuoden päivänä poika löysi jalkansa ja repi ensimmäistä kertaa sukkia pois jaloista <3
Siivosin pojan vaatehyllyä ja sinne jäi 5 sopivat housut ja saman verran potkareita :D Bodyja sentään oli 10-15 kpl (joista suurin osa menee myös kohta pieneksi). Onneks me ostettiin sellainen bodyn jatkopala, että edes osa bodyista menee pidempään.

Soseista vielä sen verran, että aloitettiin perunalla. Sitä annettiin n. teelusikallinen päivässä viikon ajan. Sen jälkeen siirryttiin porkkanaan, jota parin päivän maistelun jälkeen annoinkin jo pari lusikkaa enemmän kun näytti maistuvan. Nyt ollaan maisteltu bataattia, ja tänään annan ensimmäistä kertaa päärynää. Kasvissose annetaan päivän toisella aterialla ja hedelmäsose niin, että kasvissoseen ja hedelmäsoseen välissä on yksi maitoateria. Tämän päärynäviikon ajan annan noita kolmea kasvissosetta vuorotellen, koska meille ei pian mahdu pakastimeen uusia soseita! :D Sitten päärynäviikon jälkeen maistellaan uutta kasvista (en ole ajatellut vielä mitä se olisi) ja hedelmäsose pysyy samana. Täytyy katsoa perunasoseen rakenne vielä uudestaan, kun musta näytti vähän siltä, että se olisi mennyt kokkareiseksi :( Voi olla, että heitän sen sitten roskiin.
Me ollaan tehty soseet tällaiseen jääpalamuottiin. Tähän mahtuu tosi paljon sosetta, varmaan puoli litraa. Meillä on varana yksi pieni muotti, jos tuohon ei mahdu kaikki, mutta en ole joutunut käyttämään sitä kertaakaan.

Päivällä poika on edelleen ärtyisä ja hermoheikko jos ei pääse vähän väliä höyhensaarille. Me ollaan taannuttu tässä nukutushommassa, kun aiemmin ei tarvinnut kun laulaa vähän ja pitää käsistä kiinni niin johan nukahti. Nyt kiljutaan hullun lailla heti kun pää menee tyynyyn, ja ainoo keino millä saadaan hänet nukahtamaan, on vauvakopan edestakaisin työntely. Tämmöinen takaisku johtuu osin siitä, että mies ei saanut poikaa nukkumaan samoin keinoin kuin minä, vaan työnteli sänkyä. Siihenhän poika sitten oppi, eikä muu enää kelpaa :( Pelottaa vaan mitä siitä tulee, kun ollaan juuri siirtymässä pinnasänkyyn, eikä sitä voi työnnellä.

Poika on muutenkin hirveän hankala temperamentiltaan, se ollaan saatu todistaa monen monet kerrat. Aina ruokaillessa täytyy olla aivan rauhallista, tai muuten ei pysty syömään. Jos joku sattuu yskäisemään, aivastamaan tai silittämään poskea kun hän syö, iskee armoton paniikkiraivokohtaus päälle. Sitten ei syödä enää ollenkaan, ja hyvä jos sylikään enää kelpaa rauhoittelemiseen. Tää ongelma on ollut aina pulloruokintaan siirtymisestä asti (enkä tiedä juontuiko tämä alunalkaen rintaraivareista vai miten on), mutta on korostunut viime viikkojen aikana. Yleensä yleisillä paikoilla syöminen teettää näitä raivareita eniten, mutta oli myös kerta, kun syötin poikaa ja mummi tuli hyvästelemään ja sipaisi pojan poskea "yllättäen". Siitäkös poika säikähti ja alkoi hirveä itku. Täytyy vaan toivoa, että tämä menee ohi ajan kanssa ja poika ei säiky enää niin paljon.

Musta tuntuu, että mulla on jonkinlainen masennus meneillään. Siivoaminen ei huvita, ja syön hirveitä määriä herkkuja joka päivä. Välillä en jaksa kuunnella ollenkaan vauvan itkua, ja kaikki on huonosti. Luulen, että tää johtuu tästä pimeästä vuodenajasta, nimittäin pari vuotta sitten mulla oli ihan sama tilanne. Masennuin niin, että meinasin lopettaa koulun kesken kun kaikki tuntui menevän huonosti. Viime talvena tätä ongelmaa ei ollut, kun tein positiivisen raskaustestin ja vaihdoimme paikkakuntaa, oli uusia mieluisia haasteita. Nyt ei huvita kertakaikkiaan mikään kotityö, ja tunnen syyllisyyttä kun miehen pitäisi tehdä kaikki. Vaikka ei sekään hirveästi ole jaksanut siivota 6-7 päiväisen työviikon jälkeen. Aiemmin jaksoin valittaa jälkien korjaamisesta tai roskien viemisestä, mutta nyt en valita mistään, annan vaan olla. Stressiä on vieläkin, on jatkunut jo kuukauden. Tulisipa pian kevät, että löytäisin taas ilon tehdä asioita, enkä vaan katsella telkkaria koko päivää. Sillä välin yritän hakea inspiraatiota Instagram-kuvista ja hyvää mieltä shoppailemalla.