Mashu poteitoo!

..Sanoi japanilainen kun ravintolasta perunamuusia tilasi.
Meidän poika on nyt melkein viikon ajan maistellut perunaa. Th sanoi viimekäynnillä (kuukausi sitten) että ei alotettaisi soseita ennen seuraavaa käyntiä joka on joulun jälkeen. Mä olen kuitenkin odottanut soseiden maistattelua pari kuukautta, enkä siis voinut itselleni mitään, ja aloitettiin samana päivänä, kun poika täytti 4kk. Olen antanut vain teelusikallisen päivässä ja hyvin on pysynyt sisällä, vaikka ilme ei ole kovin tyytyväinen. En ole huomannut, että peruna olisi vaikuttanut kakan koostumukseen tai tehnyt lisää vatsavaivoja- vielä ainakaan. Seuraavaksi maistellaan sitten porkkanaa, bataattia, päärynää ja luumua. En vielä tiedä, missä järjestyksessä. Jos vatsa menee kovalle soseista, niin varmaan luumua kokeillaan, jos se auttaisi.
Mä oon kiinnostunut sormiruokailusta, ja ajattelinkin ainakin kokeilla sitä. Ajattelin ennen puolen vuoden ikää antaa vaikka porkkanatikkua käteen samalla kun ruokaillaan, että pääsee ihmettelemään ja opettelemaan miten se ruoka viedään suuhun.

Juuri ennen soseiden aloittamista poika sai hirveitä yliväsymyskohtauksia, jotka on nyt jatkunut joka päivä, jos en laita sitä nukkumaan joka syötön välissä. Tuntuu vähän siltä, että poika nukkuu tavallista enemmän, kun välillä on mennyt hyvin hereillä se 3-4h syöttöjen välissä. Päätin kirjata ylös jokaiset päikkärit ja vuorokaudessa poika nukkuu n. 14-15h joka ei ainakaan mun käsittääkseni ole liian vähän tuon ikäiselle. Ehkä se tuntuu paljolta, kun poika nukkuu päivällä vaan tunnin päikkäreitä kerralla. Yöllä nukutaan putkeen 6-7,5h. Kuitenkin mennään nukkumaan vasta 24-01 aikaan. Kerralla yhdellä syötöllä menee 150-180ml maitoa 3 tunnin välein ja päivän toisella aterialla se lusikallinen sosetta.

Mua on koko joulukuun stressannut hirveästi kaikki- jouluvalmistelut, miehen sukulaiset, siivous(tai se ettei siivota), toinen lapsi... Kaikki ajatukset pyörii joka päivä päässä ja mun kehoni reagoi siihen niin, että vatsa menee kuralle. Joka päivä. Nyt odotellaan, että joulu menee ohi, enkä välitä mistään joulusiivouksista, vaikka kuinka pitäisi tehdä. Sitten kun en enää stressaa niin paljon, jaksan ehkä tehdäkin jotain.

Edit:
Unohtui mainita, että kuukautisetkin alkoivat. Siitä on nyt 1kk kun lopetin imetyksen, ja pojan ollessa 4kk 1pvä menkat alkoi. Heti kipujen tullessa ajattelin vihaisesti "mun ei tarvitse kestää näitä kamalia synnytyskipuja hetkeäkään!!!" Ja menin kaapille hakemaan Buranaa :D Sen jälkeen olenkin pärjännyt hyvin ilman, mikä on ihme. Aikaisemmin kivut on olleet kovemmat, jopa niin että yleensä oksennan. Voi olla, että pojan läheisyys auttaa tähän, kun endorfiini vähentää kivun tunnetta..? Illalla en saanut unta ja muistelin kipujen kautta synnytystä. Kaikki on niin ristiriitaista, kun jo mietin toista lasta ja siitä tulee jonkinlaisia paineita ja odotuksia, varsinkin nyt kun menkat alko. Sit taas ajattelen synnytystä, ja vaikkei se mitään hirveetä ollutkaan, niin en mä nyt ihan heti lähtis uusimaankaan sitä, kun tietää, mihin on lähdössä mukaan. Miksen mä vaan voi olla ajattelematta tulevaisuutta ja elää hetkessä??