Maanantaina (kyllä, hyvin uutta tietoa!) oltiin 2kk-neuvolassa. Sieltä tällaisia numeroita ja tietoja:
-Pituus 61cm
-Paino 5,4kg
-D-tipat vaihtui Rela-d -> Jekovit (vielä en ole kokeillut, kun on ollut paljon muutakin miksi itketään, ehkä ens viikolla)
-Cuplaton vaihtui Disflatyliin
-Otettiin rotavirus-rokote
-Korvikkeena Nan H.A. ja epäilty maitoallergiaa -> äidillä maidoton ruokavalio (vaikka en mä kyllä imetä kun kerran pari päivässä, et tuntuu välillä turhalta..)
Jatkuviin rintaraivareihin ei olla löydetty mitään ratkaisua. Epäilen myös refluksitautia, mutta ken tietää... Tänään oli aamulla lääkäriaika, että olisin päässyt keskustelemaan näistä asioista, mutta en muistanut mennä sinne! Väsymys tekee tehtävänsä.. Ajatus ei kulje, ja lauseiden muodostaminen on välillä vähän liian vaikeeta :D
No nyt se poika jo heräs unilta, täytyy mennä ruokkimaan pieni!
perjantai 19. lokakuuta 2012
tiistai 9. lokakuuta 2012
Imetyksestä
Meillä on käyty jo kuukauden uuvuttavaa taistelua imetyksen kanssa. Poika ei suostu syömään rinnasta ollenkaan, vaan huutaa ihan hulluna. Jo pelkkä kyljelleen asettaminen imetystyynyn päälle saa hänet huutamaan. Ollaan jouduttu lukemattomia kertoja antamaan koko ateria pullosta, kun ei tästä vaan tule mitään. Aluksi kuvittelin, että ei se mitään, jos imetys ei onnistu ja annetaan pojalle korviketta, vaan on tämä herättänyt niin paljon tunteita pintaan, etten olisi uskonut.
Todettakoon tähän, että ollaan löydetty jonkinlainen rytmi. Meillä mennään nukkumaan joskus 23 aikaan. Yöllä syödään melkein joka kerta puoli neljän-viiden aikaan, ja seuraavan kerran vasta puoli yhdeksän kieppeillä. Päivällä syödään kolmen tunnin välein, jos se auttaisi vatsavaivoihin (yleensä nälkä tulee juuri kolmen tunnin jälkeen, mutta välillä poika saattaa nukkua neljäkin tuntia, jolloin täytyy herätellä syömään). Kerta-annos on jotain 100-125ml.
Ihan aluksi ensimmäisen kiukkuviikon jälkeen soitin neuvolaan, ja pääsin näytille sinne. Saatiin ohjeet, että älä imetä edes yöllä sängyssä kyljellään, vaan ainoastaan istualtaan koska isommat vauvat (sillon ikää 1kk :D) ei välttis pidä kyljellään imettämisestä. Th tarkasti myös miten imetys sujuu. Tietenkään poika ei vetänyt hirveitä raivareita, vaan kaikki sujui hienosti. Kommenttia tuli, että imuote on ok. Sitten näillä eväillä lähdettiin kotio, ja luulin tilanteen parantuneen. Meni muutama päivä, kun samat raivokohtaukset alkoi, eikä mikään auttanut. Lopetettiin d-tipat ja annoin Cuplatonia. Luulen, että d-tippojen lopettaminen auttoi vähän, mutta Cuplatonista ei ole ollut ihan hirveästi apua.
Kun sitä antaa kokonaisia aterioita pullosta, ja pääsee säkällä imettämään kerran päivässä, alkaa se maidontuotantokin ehtyä. Aluksi ajattelin pumpata joka aterian rintapumppuun, kun pullosta herra kuitenkin onnistuu syömään. Kuitenkin tämä on ollut liian työlästä, kun maito pitää lämmittää vesihauteessa (kestää liian kauan) ja pumppua pitäisi steriloida ja koota kolmen tunnin välein, ei musta ole ollut siihen. Olen ajatellut imettämisen lopettamista, mutta en vain millään haluaisi. Tuntuu, että jos vielä sinnittelisin pari kuukautta, niin se riittäisi mulle. Yksin kotona näiden raivarien kanssa vaan on niin helvetin raskasta, enkä saa välillä mitään kontaktia poikaan.
Alkuun ajattelin, että poju ei suostu syömään rinnasta, koska ollaan annettu korviketta ja tuttia "liian helposti". Eräänä iltana kakka ei ollut tullut pojalta varmaan kolmeen päivään, vaikka yleensä tulee joka ilta. Taas yritettiin saada häntä rinnalle, eikä onnistuttu. Sitten tuli kakka, ja poika oli itse päivänsäde. Kokeiltiin saman tien imetystä uudelleen ja se meni niin hienosti! Tajusin, että tämän takana on suurimmaksi osaksi vatsanväänteet, ja olin todella helpottunut. Nykyään on niitä parempia päiviä, kun voin imettää koko päivän ennen yhtään rintaraivaria ja välillä tulee vastaan sellaisia, että on annettu koko päivä korviketta. Nyt vaan täytyy yrittää saada se kakka tulemaan säännöllisesti, ainakin silloin kun se alkaa haittaamaan imetystä. Ollaan kokeiltu kuumaa kylpyä, hierontaa, jalkojen pumppausta ja jopa kuumemittaria. Välillä auttaa, välillä ei. Mitä kikkoja voisi vielä kokeilla?
Pojan ollessa seitsemisen viikkoa vanha, aloimme nähdä ensimmäisiä oikeita hymyjä <3 Nykyään (nyt 8 vkoa) vauva hymyilee puheelle ja laululle, eikä meidän tarvitse houkutella sitä esiin. Kyllä sitä alkaa tuntumaan, että edes välillä on asiat hyvin, kun poika väläyttää ihanaa hymyään. ^_^
Todettakoon tähän, että ollaan löydetty jonkinlainen rytmi. Meillä mennään nukkumaan joskus 23 aikaan. Yöllä syödään melkein joka kerta puoli neljän-viiden aikaan, ja seuraavan kerran vasta puoli yhdeksän kieppeillä. Päivällä syödään kolmen tunnin välein, jos se auttaisi vatsavaivoihin (yleensä nälkä tulee juuri kolmen tunnin jälkeen, mutta välillä poika saattaa nukkua neljäkin tuntia, jolloin täytyy herätellä syömään). Kerta-annos on jotain 100-125ml.
Ihan aluksi ensimmäisen kiukkuviikon jälkeen soitin neuvolaan, ja pääsin näytille sinne. Saatiin ohjeet, että älä imetä edes yöllä sängyssä kyljellään, vaan ainoastaan istualtaan koska isommat vauvat (sillon ikää 1kk :D) ei välttis pidä kyljellään imettämisestä. Th tarkasti myös miten imetys sujuu. Tietenkään poika ei vetänyt hirveitä raivareita, vaan kaikki sujui hienosti. Kommenttia tuli, että imuote on ok. Sitten näillä eväillä lähdettiin kotio, ja luulin tilanteen parantuneen. Meni muutama päivä, kun samat raivokohtaukset alkoi, eikä mikään auttanut. Lopetettiin d-tipat ja annoin Cuplatonia. Luulen, että d-tippojen lopettaminen auttoi vähän, mutta Cuplatonista ei ole ollut ihan hirveästi apua.
Kun sitä antaa kokonaisia aterioita pullosta, ja pääsee säkällä imettämään kerran päivässä, alkaa se maidontuotantokin ehtyä. Aluksi ajattelin pumpata joka aterian rintapumppuun, kun pullosta herra kuitenkin onnistuu syömään. Kuitenkin tämä on ollut liian työlästä, kun maito pitää lämmittää vesihauteessa (kestää liian kauan) ja pumppua pitäisi steriloida ja koota kolmen tunnin välein, ei musta ole ollut siihen. Olen ajatellut imettämisen lopettamista, mutta en vain millään haluaisi. Tuntuu, että jos vielä sinnittelisin pari kuukautta, niin se riittäisi mulle. Yksin kotona näiden raivarien kanssa vaan on niin helvetin raskasta, enkä saa välillä mitään kontaktia poikaan.
Alkuun ajattelin, että poju ei suostu syömään rinnasta, koska ollaan annettu korviketta ja tuttia "liian helposti". Eräänä iltana kakka ei ollut tullut pojalta varmaan kolmeen päivään, vaikka yleensä tulee joka ilta. Taas yritettiin saada häntä rinnalle, eikä onnistuttu. Sitten tuli kakka, ja poika oli itse päivänsäde. Kokeiltiin saman tien imetystä uudelleen ja se meni niin hienosti! Tajusin, että tämän takana on suurimmaksi osaksi vatsanväänteet, ja olin todella helpottunut. Nykyään on niitä parempia päiviä, kun voin imettää koko päivän ennen yhtään rintaraivaria ja välillä tulee vastaan sellaisia, että on annettu koko päivä korviketta. Nyt vaan täytyy yrittää saada se kakka tulemaan säännöllisesti, ainakin silloin kun se alkaa haittaamaan imetystä. Ollaan kokeiltu kuumaa kylpyä, hierontaa, jalkojen pumppausta ja jopa kuumemittaria. Välillä auttaa, välillä ei. Mitä kikkoja voisi vielä kokeilla?
Pojan ollessa seitsemisen viikkoa vanha, aloimme nähdä ensimmäisiä oikeita hymyjä <3 Nykyään (nyt 8 vkoa) vauva hymyilee puheelle ja laululle, eikä meidän tarvitse houkutella sitä esiin. Kyllä sitä alkaa tuntumaan, että edes välillä on asiat hyvin, kun poika väläyttää ihanaa hymyään. ^_^
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)