Puolivälissä

Nyt se 20+0 paukkuu täälläkin! Sen kunniaksi voisin julkaista pari kuvaa, jos vaikka se tyydyttäisi ihmisiä, jotka ovat joka päivä kyselemässä "MAHA, MAHA, ONKO SE KASVANUT?!?"
Ylempi kuva siis viikolta 16+0 ja alempi nyt tänään 20+0. Ja kun en omista mitään kuvanmuokkausohjelmaa, jolla osaisin muokata nämä kaksi kuvaa yhteen, saatika sitten laittaa niitä tähän blogitekstiin vierekkäin, saatte pällistellä kuvia allekkain :D

 No eipä vielä kovin moni tajuaisi tosta mahasta että oon raskaana, mutta on se kasvanut.. vähän. Saan kyllä vieläkin joka kerta kuulla, kuinka pieni maha on, kun kerron jollekulle randomille, että oon raskaana.
"Mm-m, puolivälissä ollaan"
"AI JAA, onpas kyllä pieni maha"
Joo, kiitos. Olen katsonut viimeiset 2 viikkoa joka päivä peiliin miettien, onko se pieni, sopiva, tai että onko kaikki kunnossa. Pientä vainoharhaisuutta peliin, ja paskamutsifiilikset ovat saman tien täällä.
"Entä jos en syökään tarpeeksi, eikä lapsi saa kaikkea tarvitsemaansa, eikä siis kasva??"
"Entä jos syön liian epäterveellisesti ja meille tulee sokerivauva??"
Ja tätä rataa.
Rakenneultra on viikoilla 21+5 ja eiköhän siellä sitten selviä, onko vauva "oikeen" kokoinen. Tota ultraa on kyllä odotettu kuin kuuta nousevaa jo kuukauden verran, miksi se on meillä noin myöhään?? >:(

Huomaa kyllä, että kaikki muutkin odottaa ultraa, ehkä vielä enemmän kun minä ja mies. Saatiin kummitytöltä palmusunnuntaina virpomisvitsa, joka oli koristeltu vaaleanpunaisilla ja -sinisillä höyhenillä -___- ja koristelu-apuna oli toiminut miehen äiti! Anoppiin meinaa kyllä mennä välillä hermot, kun se ihan aina jaksaa muistuttaa, että poikahan sieltä on tulossa. No, 50-50 mahdollisuudet (eikä ole, sanoi mies. Suomessa syntyy enemmän poikia, kuin tyttöjä, daa) että on aika suuret mahdollisuudet olla oikeessa. Mutta viime kerralla, kun nähtiin, anoppi sanoikin että "kun sulla on noin pieni maha, niin ehkä se onkin tyttö!" WTF?! Päätä jo.. :D Kohta ei kerrota kenellekään kumpi tulee! Jos tää vatsanseudun kommentointi alkaa jo tässä vaiheessa ärsyttään, niin entäs sitten myöhemmillä viikoilla? :D


Olin eilen kaupungilla tekemässä häähankintoja, kun yhtäkkiä alkoi alavatsaan koskemaan. Tuli ihan sellainen tunne, että menkat alkais. Jouduin vähän herätteleen itteeni, ettei ne nyt oikein voi alkaa, vaan tää on jotain muuta.. Ihan ensimmäisten viikkojen aikana oli tuntunut samanlaista, mutta en ollut oikein varma, onko enää tässä vaiheessa hyvä tuntea näin. Ensin mietin, että täytyy odottaa jossain istuen että mies tulee töistä ja hakee mut kotiin, mutta päätin kuitenkin kävellä rauhallisesti. Kotona join lasin mehua ja menin sänkyyn makaamaan. Kolmen tunnin yhtäjaksoisen kivun jälkeen se pikku hiljaa helpotti, ja uskalsin olla normaalisti. Ei kai kyse ollut supistuksista, kun kipu ei ollut siksakkimaista, vaan oli kokoajan samanlaista, eikä helpottanut välissä?
Nyt aion kuitenkin ottaa rauhallisesti, ettei vaan kipuilu tule takaisin! :D