Hyvää juhannusta!

Me pakkaillaan parhaillaan juhannuksen mökkilomaa varten ja hurautetaan huomenaamulla kohti Kirkkonummea. Kauan odotettu juhannus koittaa hyvän seuran ja ruuan merkeissä! Tätä on odotettu ^_^

Hyvää juhannusta kaikille! Stay safe!

Kymppikuinen neuvola

Käväistiin neuvolassa lähestulkoon kääntymässä- niin nopeasti meidät lähetettiin pois.
Ehdittiin kuitenkin jostain jutella, kerroin kuulumisia ja "saatiin lupa" aloittaa hapanmaitotuotteet. Me varmaan aloitetaan maustamattomalla jugurtilla, ja kun sitä on maisteltu, niin heinäkuussa ostan ensimmäiset suomalaiset mansikat! Mä oon ollut mansikan myyjä pari kesää, ja oon totaalinen mansikkafani! On ollu hirveen vaikeeta pidättäytyä noista ulkomaalaisista, mutta kohta onneks saa jo suomalaisia!
Mutta niin, mitattiin ja punnittiin poika: 79,7cm (77cm) ja 8980g (8200g). Suluissa 8kk-mitat. Edelleen se vaan kasvaa +2-käyrällä, niinkun on koko pienen elämänsä. Jotenkin siitä on niin ylpee, vaikka ärsyttää kyllä olla aina hankkimassa uusia vaatteita kun ei tiiä edes mitä kokoa ens syksynä käytetään!

10kk-pose (häviääkö tästä kaikki hohto jos kerron, että kuva on otettu hierontatuolissa? :D)

Meidän "pikku" pallero on tätä nykyään ihanan huumorintajuinen, iloinen ja touhukas. Ei vierasta ihmisiä, mutta raivoaa imurille, föönille tai bamixille kumma kyllä :D Silmät on ihanan siniset, ja ripset pitkät ja tummat (josta sain kommenttia "ootko nää menny värjäämään lapses ripset?" joltain mummolta...), oikee hurmuri! Isin poika muuten, mutta suostuu juomaan vaan äidin sylissä maidon tuttipullosta. Ehkä pitäis olla iloinen, että edes sylittely käy (mutta vaan sen hetken), kun en enää imetäkään.
Vielä meillä ei kävellä, muuta kun sohvan reunaa pitkin... Ei edes vaikka kävelyttäisin. Noustaan siis seisomaan ja kontataan hirveää vauhtia :) Tuntuu, että kun oon alkanut käyttään samoja fraaseja tietyissä jutuissa, poika alkaa jo ymmärtämään niitä. Esim. tulee luokse pyydettäessä (tunnistaa myös nimensä), laskeutuu alas jos roikkuu jossain kielletyssä jne... Jokelteleekin jo niin taitavasti (vauvauvau, tätätä, aijaijai), että välillä luulis että se puhuu jo ihan oikeasti!
Vaipanvaihto on edelleen saatanasta- kestovaipat on jäänyt ihan kokonaan, kun se vaippa vaan pitää saada sekunnissa päälle ja housut takas, ei tulis kuuloonkaan enää jos herra joutuis odottamaan kun äiti pähkäilee miten tämänkin keston vetäsee imuineen päivineen päälle... Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että myös pukeminen on nykyään mahdotonta. Osallistutaan yleensä molemmat tähän pukemis/vaipparumbaan, jos mies sattuu oleen kotona. Toinen pitää, toinen pukee ja sitä rataa :D Nykyään onkin helpompaa laittaa paita ja housut, kun aiemmin pidin bodyja ja jopa kietaisubodyja(mun lemppareita!). Enää laitan bodyn vaan viileämpinä päivinä selkää lämmittämään.

Kuva

Tähän loppuun voisin mainostaa, jos joku ei ole sattunut huomaamaan, että Linnanmäellä on tänä kesänä ilmainen sisäänpääsy ja 11 ilmaista laitetta! Me aiotaan mennä perinteitä kunnioittaen juhannuksena Lintsille, mutta vaan niihin ilmaisiin, mihin pojan kanssa pääsee :) Säästökuurilla ollaan koko kesä, joten täytyy ottaa kaikki ilo irti siitä mitä ilmaseks saa!
Enää pari viikkoa töitä, ja sitten miehellä alkaa isäkuukausi! Sitten meillä alkaa LOMA!

Pieni telttailija

Viime vuonna mietin, tulenkohan enää ensi kesänä takaisin näille ihanille hiekkarannoille telttailemaan? Ajattelin, että voiko pienen lapsen kanssa retkeillä, ja millaista se olisi ensimmäisen kanssa? Meneekö (kakka)vaipan vaihto liian vaikeaksi ilman puhdasta hanavettä, ja millä strategialla aiomme lämmittää vauvanruuat?

Huomenta!

Emme voineet vastustaa jokavuotista perinnettä, kun sääkartta lupaili hellettä. Päätimme lähteä kokeilemaan, mitä siitä tulisi, kun poika heräilee nykyään 0-1 kertaa yössä tutin takia, eikä enää muutenkaan ole niin hankala lapsi, kuin aluksi. Hyvää harjoitusta tulevia mökkivierailuita varten, ajattelimme.

Me ollaan pyritty siihen, että poika nukahtaisi itsekseen, eikä tarvitsisi aikuisen läsnäoloa. Sen takia otettiin mukaan mun vanhempien kotoa matkasänky, että pojan ei tarvitse hakea unta pyörimällä teltan lattiaa ympäri :D Mukaan lähti myös talvella vaunuissa käytetty makuupussi, pari termospullollista kiehuvaa vettä johon sekoittaa korvikejauhetta, lämmitysastia pilttipurkeille, kannellinen sosekulho, 5l vettä, hyttysverkko, sateenvarjo uv-suojalla, kosteuspyyhkeitä, hiekkaleluja, lämpimiä varavaatteita jne...
Kiehautimme lisää vettä edellisen loppuessa kaasupolttimella ja kattilalla. Vedellä lämmitettiin soseita ja valmistettiin korviketta. Janojuomaksi tarjottiin vettä, maitoa ja smoothieta. Oli niin kuuma, että pojalla tais mennä ruokahalu, ja keskityttiinkin antamaan paljon nesteitä.

Yöllä oli n. 13 astetta lämmintä, ja pojalla oli ihan sopivan lämmin, kun laitoimme hänelle merinovillabodyn, sukkahousut, villasukat, fleeceunipussin ja kevätpipon+makuupussin. Aamuaurinko lämmitti sen verran, että makuupussi piti avata ja pipo ottaa pois. Nukkumaan laittaminen ei ollut kaikista kätevintä, kun yritettiin jättää laps yksin telttaan, ja poistuttiin, alkoi hän melkein samantien itkemään :D Tais olla vähän outo paikka, ja se häiritsi nukahtamista. Niinpä mä sitten jäin telttaan selailemaan facebookia ihan hissukseen siksi aikaa, kun poika nukahti, ja hiivin hiljaa pois. Siinä tilanteessa mun läsnäolo riitti ja poika nukahti saman tien. Yöllä heräili pari kertaa, mutta omasta mielestäni yö meni ihan ok.

Hieno matkasänkyviritys ja taka-alalla meidän viiden hengen teltta.

Seuraavana päivänä päikkäreille ei meinattu nukahtaa ollenkaan. Normaalisti mennään 1-2h aamupalan jälkeen nukkumaan, niin nyt yritin laittaa sitä melkein 2h yhtäjaksoisesti nukkumaan. Tuotiin matkasänky teltasta puiden varjoon ja laitettiin hyttysverkko sängyn päälle, mutta mikään ei auttanut.. Nukkuihan tuo nyt lopulta n. 1,5h ja ne jäivätkin ainoiksi päikkäreiksi sinä päivänä. Paluumatkalla autossa nukkui sitten illalla koko matkan, n. 1,5h, jonka jälkeen annettiin kotona iltapala ja laitettiin poika nukkumaan.

Poika tykkäs leikkiä hiekkarannalla suojassa auringolta

No, miten reissu meni noin niinkuin kokonaisuudessaan?
Ensiksi huomauttaisin, että ei kannata lähteä pienellä varoitusajalla, että ehtii pakkaamaan kaiken oleellisen. Meillä kun meni pieni tovi miettiessä, miten ajattelimme laittaa pojan nukkumaan, tarvitsemmeko peiton vai makuupussin, mahtuuko vaunut mukaan jne.
Aina helpompaa on lähteä, kun on enemmän käsipareja mukana. Yksi voi antaa lapselle ruokaa, toinen sillävälin valmistaa aikuisten ruuan...
Kakkavaippoja kahdessa vuorokaudessa vaihdoimme ehkä ennätysmäärän, ja kannattaakin varata niitä harsoja, kosteuspyyhkeitä ja vaippoja tarpeeksi näitä vahinkoja varten.
Päiväunissa oli ehkä eniten haastetta tälle reissulle, koska sänky oli uusi, ja paikka myös. Onneksi otimme unirätin ja -lelun mukaan turvaa tuomaan! Ongelmaa olisi tietenkin helpottanut, jos olisimme ottaneet vaunut mukaan, mutta ne vaan ei yksinkertaisesti mahtuneet enää kaiken muun kaman lisäksi autoon! Ehkä olisi voinut harkita rintareppua, mutta en minä ainakaan jaksaisi kökkiä varjossa koko ajan kävellen 1,5h että poika nukkuu... Ja siirto sänkyyn kesken kaiken ei varmaankaan olisi onnistunut...
Ulkona ollessa täytyy miettiä, onko lapselle paikkaa varjossa, jossa voi leikkiä ja liikkua turvallisesti. Me käytimme lisäsuojaa tuomaan sateenvarjoa, jossa on uv-suoja. Poika ei suostunut pitämään aurinkolaseja, ja huivikin pysyi päässä vain hädin tuskin :D

Meidän reissu oli ihana, rentouttava ja tuntui, että akut latautui täysillä. Kuitenkin täytyy aina muistaa, että matkalla mennään lapsen ehtojen mukaan ja aikataulu kannattaa suunnitella myös siten.

Valeraskaana?

Pahoinvointia on jatkunut jo 3kk. Yleensä se iskee heti kun mulle alkaa tulemaan pieninkin nälkä. Saattaa se silti tulla yllättävän voimakkaana roskista vaihtaessa, taikka syödessä. Vauvan potkuja nyt oon tuntenut jo iät ja ajat, mutta viime aikoina ne on alkaneet tuntua korkeammalla, ja eri kohdissa mahaa (vaikka eihän niitä oikeesti tunne alkuraskaudessa). Tunteet on pinnassa, kun katson Twilight-elokuvaa. Voisin itkeä onnesta tai surusta. Jos vessassa täytyy käydä tunnin välein, on se taas yksi merkki raskausoireista. Uusimpana ja ehkä hauskimpana mieleni oikkuna on harjoitussupistukset. Aina kun kokeilen vatsaa, niin se ei kuitenkaan kovetu niinkuin oikeasti kuuluisi.

...ja kymmentä raskaustestiä myöhemmin en vieläkään ole raskaana, ja oireet vain jatkuvat.

Tosiaan, oon holtittomasti tehnyt parin viikon välein testejä, että saisin ees jonkinlaisen mielenrauhan. En enää keksi, mistä muustakaan nää "oireet" tulis, kun mun pään sisältä. Onneks maha ei oo alkanut kasvaan, tai tulisin varmaan hulluks! Joko mä nyt lopetan tän testailun ja hyväksyn asian, tai tilaan äkkiä lisää raskaustestejä loppuneiden tilalle.

Niin toivottu pikkukakkonen jo olis, mut kai mä vaan rakastan sitä ajatusta olla raskaana taas. Kuitenkin mun mahan ulkopuolella oleva pikkuinen kasvaa joka päivä, ja siitä on tulossa oikee hurmuri! Ihana hammasrivi vilkkuu hymyillessä, ei vierasta ketään (paitsi imuria, bamixia ja hiustenkuivainta), nauraa käkättää ja syö pikkukiviä vaikka äiti kuinka kieltäis :D <3

Nyt mun täytyy hillitä itseni (ja luuloni) ja odottaa heinäkuuhun, että saadaan tietää pääseekö mies opiskelemaan vai ei. Sitten on isojen päätösten aika.