Pieni herra muutti taloon

Blogihiljaisuuteen on ollut syynsä... Meille nimittäin syntyi poika raskausviikolla 38+5, 13.8. klo 19:00!
Painoa oli 3360g ja pituutta 51cm. Täyden kympin poika ;)
Tämä äiti on aika väsynyt jatkuvista yöheräämisistä, kun vielä haetaan itkun syytä ja kaikki on uutta. Niinpä kirjoittelenkin synnytyksestä joskus, kun on aikaa, ja jaksan. Sen verran voin kertoa, että kaikki meni todella hienosti, ja mulle jäi (ihme kyllä) todella positiivinen muisto synnytyksestä :)

Vielä kerran äitipolille..

Toivoin kuukausi sitten, että palaisin seuraavan kerran äitipolille sitten kun synnytys käynnistyy, mutta toisin kävi.
Eilen aamulla vessakäynnin yhteydessä huomasin paljon veristä limaa. Voihan se olla vähän verisempi limatulppakin, ajattelin, mutta soitin sairaalaan. Tuli vaan niin elävästi mieleen ne alkuraskauden verenvuodot, että en viitsinyt vähätellä asiaa.
Lääkäri ultrasi ensin mahan päältä, ja katsoi, ettei istukassa ole vikaa. Sen jälkeen hän katsoi vielä alakautta, ettei mitään hematoomaa ole, joka löydettiin raskauden alussa. Kaikki oli kunnossa, ja hän sanoi, että vuoto taitaa olla ihan normaalia. Pojan painoarvioksi saimme 3100-3200g. Kohdunkaulaa oli jäljellä enää 1cm ja olin sormelle väljästi auki (mitä se "väljästi" tässä sitten tarkoittaakaan..). Arvelinkin, että tässä ollaan edetty, koska viimepäivinä on ollut ikävää menkkajomotusta selän ja vatsan puolella.
Loppupäivästä ei enää tullut verta, mutta tänä aamuna taas tuli. Ota tästä nyt sitten selvää, onko merkki lähestyvästä synnytyksestä, ja onko normaalia vai ei? Mun iphonen pregnancy tracker tiesi kertoa lähestyvän synnytyksen merkeiksi lapsiveden menon, mutta myös ripulin ja pahoinvoinnin. Lievää pahoinvointia on kyllä ollut jo viikon päivät, ei muuta.

Olo on aika kurja, jos joutuu vaan istumaan koko päivän. Tänäänkin olen kävellyt ensin kolme tuntia kaupungilla, ja sitten vielä illalla tehtiin miehen kanssa kahden tunnin lenkki. Eteneminen on hidasta, mutta pystyasennossa liitoskivut ei vaivaa, ja olo on paljon parempi. Heti, kun menen makaamaan, kivut alkaa heti, ja asentoakin on hankala vaihtaa.
Supistukset on muuttaneet muotoaan kurkkua kuristavista miedompiin. Niitä tulee enemmän juuri kävellessä, ja silloin yleensä tekee mieli pysähtyä, koska kävely tuntuu epämukavalta, vaikkei supistukset tee yhtään kipeää.

Näillä mennään ja kovasti jo odotan, että pääsis näkemään pikkuisen :)


Cinnamonroll girl ja kulta 38+3 <3

Sellainen kivempi neuvolakäynti

Tulin äsken neuvolasta, ja voin sanoa, että tällä kertaa lähdin sieltä oikein hyvillä mielin! Viime kerralla homma hoitui vartissa, ja lähdin vähän tympääntyneenä pois. Nyt vakiterkalla oli sijainen, ja me juteltiin koko tunti! Toki mulla oli tällä kerralla paljon myös kysyttävää, mutta tämä terveydenhoitaja kertoi paljon synnytyksestä,  vaikken niin hirveästi kysellytkään. Tällaisten keskustelujen jälkeen musta tuntuu, että olen paljon valmiimpi tulevaan synnytykseen. Saan kerättyä paljon henkisesti voimia, ja tunnen, että pystyn siihen.
Jos nyt vielä perään joitain mittaustuloksia:
Paino: 62,5kg (+800g/vk)
RR: 127/86
U-Prot: -
U-Gluk: -
Sf-mitta: 34
Sykkeet: +130
Liikkeet: ++
Samalla, kun th etsi sydänääniä, hän sanoi, että masu on kyllä pelkkää vauvaa, kun päältä päin kokeilee :D Kyselin sitten, olisiko poju jo mahdollisesti laskeutunut, ja hän sanoi, että kyllä tuntuu kiinnittyneen.
Viime päivinä on usko ollut koetuksella, että koskakohan tää synnytys käynnistyy, mutta nyt sain taas vähän toivoa, että ehkä ihan pian :) Näiden liitoskipujen kanssa ei ole ollut helppoa liikuskella, kun jokaisella askeleella vihlaisee. Nyt niitä kestää edes vähän paremmin, kun tietää, että loppu häämöttää :) On muuten hassua, miten nää kaksi viimeistä viikkoa tuntuu ihan mahdottoman pitkiltä, että odotus ei pääty koskaan...

Nyt mä lähden kiduttamaan itseäni kirpputorille, jos vaikka sieltä löytyis harsoja tai muuta kestovaippamateriaalia :)


Cinnamonroll girl ja kultamuru 38+1

Pieni shokki

Laitoin meille eilen illalla ruuaksi linssipihvejä ja riisiä. Heti, kun olin syönyt ruuan loppuun, tunsin polttavaa tunnetta leuan ihossa. Polttelu levisi ylähuuleen, käsivarsiin, kynsien alle ja silmiin. En saanut piilareitakaan pois, kun se linssin siirtäminen alkoi aina polttamaan silmämunaa :O Googlettelin allergiaoireita, ja silmiin pisti anafylaktisen shokin samankaltaiset oireet. Rupesin heti tietenkin kuullostelemaan, että vinkuuko henki tai turpoaako kurkku tms. Kun en vielä kolmen tunnin jälkeenkään saanut piilareita pois, vaikka kaikki muut polttelut oli lähteneet, soitin sairaanhoitaja-äidilleni ja kerroin tilanteen. Hän neuvoi ottamaan kortisonia (jota mulla thank god oli varastossa!), antihistamiinia ja laittamaan silmätippoja silmiin. Sain kuin sainkin linssit pois, mutta en pystynyt pitämään hetkeen silmiä auki, kun poltti niin kovasti. Kerroin miehelle kaikki oireet (jos joudutaan sairaalaan), laitettiin adrenaliinipiikki ja astmalääke sängyn viereen ja mentiin nukkumaan. Pientä hengenahdistusta tuli, ja otin yön aikana kolmisen kertaa astmalääkettä, että sain nukuttua. Piikkiä tai sairaalareissua ei tarvittu, mutta kyllä säikähdin!
Tänään tehtiin äidin kanssa herkkukurkkuja, ja minä tietenkin kokkina pilkoin kaikki aineet, mm. piparjuuren. Pitelin niitä paloja käsissäni, kun jaoin ne purkkeihin, kun yhtäkkiä sormien välistä alkoi ihoa kirvelemään. Ajattelin, että hitto, taasko joku allerginen reaktio?! Käsien pesulla siitä selvittiin... Mutta söin vielä lohta ja perunoita äidillä, ja taas alkoi kynsien alle polttelemaan. Äiti oli maustanut lohta jollain mausteseoksella, jossa oli natriumglutamaattia ja chiliä. Ne oli ainoat samat aineet, mitä myös mun ruokaan olin laittanut edellisenä päivänä. Jäi sitten loppu lohi lautaselle ja minä harmittelin, että onkohan tässä nyt jotain ristiallergioita ja lisääköhän tää loppuraskaus jotenkin mun allergiaherkkyyttä? Tästä lähin en kyllä lähde ilman adrenaliinipiikkiä minnekään! Hankalinta tästä on hahmottaa, mikä aine sen yliherkkyyden aiheutti, kun olen syönyt noita kaikkia mahdollisia pitkin raskautta... Vaikuttaako tässä nyt taustalla mun paha heinäallergia? Pitää kysyä neuvolasta torstaina.

Nyt on kuitenkin kaikki taas hyvin, ja vauvakin on liikkunut normaalisti :)


Cinnamonroll girl ja pikkuinen 37+6

16 days to go!

Olen lukenut viimepäivinä useiden kanssabloggaajien vauvauutisista. Laskettuun aikaan on enää päälle kaksi viikkoa! Haluaisin jo hirveästi nähdä meidän pienokaisen :) Kenties tästä johtuen olen ollut tänään oikein super-herkässä tilassa, ja pidätellyt kyyneleitä aina, kun telkusta tulee jotain vauvaohjelmaa. Oli se sitten tuore isä, joka kuvailee vauvan hoitoa jatkuvaksi Ikean tv-tason kokoamiseksi, taikka ohjelma lasten ravitsemuksesta, kyynel meinaa joka tapauksessa vierähtää poskelle.

Aamupäivällä kävin tekemässä 40 minuutin lenkin ulkoilmassa. Tunsin kävellessä painetta ala-vatsassa, että jos se vauva olisi jo laskeutunut enemmän? :) Ainakaan vessareissuja ei tarvitse tehdä enää joka tunti yöllä, vaan saattaa mennä hyvin jopa 4-5 tuntia! Tekee hyvää, kun saan unen päästä kiinni joka yö vasta kahdelta, että pystyn edes nukkumaan vähän pidempiä pätkiä kerrallaan (aiemmin vessaan sai juosta jopa tunnin välein koko yön). Noh, joka tapauksessa, heti, kun tulin kotiin ja otin Anitan baby beltin pois päältä, alkoi liitoskivut taas vaivata :( Tätä tää on varmaan koko loppu odotuksen ajan...
En kuitenkaan aio jäädä sohvan pohjalle makaamaan, päin vastoin! Yritän siivota ja tehdä niin paljon kuin jaksan, niin ehkä painovoima tekee ennen pitkään tehtävänsä ja vauva kiinnittyy ja synnytys lähtee käyntiin!


Cinnamonroll girl & beibi 37+5

Liitoskipuja! :(

Oon kävellyt loppuviikon aikana tavallista enemmän, ja nyt viikonlopun aikana ensimmäiset liitoskivut on alkaneet tuntua! :( Onneksi ei vielä mitään kovin pahaa kipua, mutta jos tämä tästä on vain pahenemaan päin, niin sitten toivotan kyllä beibin tervetulleeksi maailmaan vaikka jo huomenna! :D Neuvolan tädin mukaan ei luultavasti mennä lasketun ajan yli, kun kuitenkin kohdunsuu on pehmennyt ja sormelle auki. Tosin kuukausi sitten tehdyissä tutkimuksissa kaula ei ollut vielä lähtenyt lyhenemään, niin en kyllä tiedä, kuinka lähellä h-hetki on...

Tällä(kin) viikolla olen saanut taas kuulla puolitutuilta masun koosta. "Eikö sen pitäisi jo olla isompi??!" Tulee jokaisen suusta. Ja joka ikinen on ihmetellyt, miten lähellä laskettu aika on, eikä maha näytä siltä yhtään. Oma äitini on ollut muutaman kerran mukana, kun joku, joka ei vielä ole mahaa nähnyt, kommentoi sitä, ja äiti kyllä puolustaa mua ihan kympillä :) Sanoo vaan topakasti takaisin että "ei kato oo tullut yhtään ylimääräsiä kiloja! Niin!" Se saa kyllä kaikki kommentoijat hiljenemään, ja on tosi kiva, että äiti ei tyydy vaan nyökyttelemään, niinkuin minä teen :D

Päällä H&M:n Mamapaita

Kuvat on räpsäisty tänään. Mun mielestä masu on isomman näköinen tolleen vähän enemmän edestä päin katsottuna :)
Ja raskausarpiakin on tullut! Pari pientä molempiin kylkiin noiden vanhojen arpien jatkoksi, ja sitten ton vanhan leikkausarven ympärille ja navan yläpuolelle. Navan yläpuolella olevia arpia kutittaa joka päivä. Oon levittänyt Weledan raskausöljyn lisäksi pitkin päivää kaakaovoita tai mitä nyt ikinä sattuu käsillä olemaan, aina kun kutittaa.

Eilen tuli hirveän flunssainen olo nenään. Sama olo on jatkunut tänään, ja käväisin apteekissa hakemassa uuden nenäsumutteen, jos tää vaikka johtuis tuosta heinäallergiasta? Oon pitänyt koivun kukinnan jälkeen taukoa sumutteesta, ja syönyt pelkästään antihistamiinia. Nyt kuitenkin tuntuu taas, että oireita alkaa tulla, mutta täytyy toki seurailla, että onko tää flunssaa vai allergiaa. Niiden välinen raja tuntuu välillä olevan tosi pieni ja hankala hahmottaa, kumpi on kyseessä.


Cinnamonroll girl ja poju 37+4

37+1

Tiistaina kävin neuvolassa, joka oli taas sellainen vartin kääntyminen paikan päällä. Mittailtiin vaan ne perusjutut, joista voisin mainita sf-mitan olevan tällä viikolla 33 (kahtena edellisenä mittauskertana 32, ja terkka sanoi, että se tarkoittaa sitä, että vauva on laskeutunut jonkun verran), ja painoa on tullut lisää 1,3 kiloa, hui! Tai ei ehkä muuten mikään hui, mutta jotenkin tuntuu että viikon sisällä yli kilo lisää on vähän liikaa :D Pitäis kai jättää ne jätskit ja suklaat vähän vähemmälle.. En oikeestaan ees pystynyt joulun jälkeen syömään suklaata, mutta nyt kylmä maitosuklaa uppoo ehkä vähän liiankin hyvin :D

Keskiviikkona kävin keuhkopolilla vielä ennen synnytystä, eikä sieltäkään oikein jäänyt mitään käteen! Kuvittelin, että saisin jotain vinkkejä koskien tulevaa synnytystä, mutta vanha mieslääkäri vain kyseli, että oonko ajatellut synnyttää alakautta ja that's it. Sain mä sentään uudet reseptit, kun hukkasin vanhat kesäkuun sairaalareissun yhteydessä. Niin, ja uuden ajan muutaman kuukauden päähän. Onpa kivaa maksaa melkein kolme kymppiä tollasesta, kun ei oikeasti olis ihan hirveästi rahaa, ja sit tosta käynnistä ei edes ollut mitään hyötyä...!

Viimeisten päivien aikana on supistukset alkaneet tuntua vähän erilailla (onkohan vadelmalehtiteen juomisella vaikutusta?). Vieläkin kivuttomia, mutta välillä tulee tosi tiukka supistus, jonka aikana mulle tulee ihan hiki otsalle, plus kurkkua alkaa kuristamaan (vähän vaikea selittää..). Oon kuitenkin saanut ton epämiellyttävän tunteen lähtemään, kun hengittelen "syvää hyvää hengitystä" eli pallealla nenänkautta sisään ja suun kautta ulos. Sitä ilmeisesti suositellaan myös synnytyksessä avautumisvaiheen kivunlievityksenä. Lainasin kirjastosta Malla Rautaparran Kantamisen kausi-kirjan, jossa on myös hyviä hengitystekniikoita, joita voi käyttää avautumisvaiheessa. Sanoin miehelle, että ottaa vaikka ton kirjan sit mukaan ja lukee mulle sieltä ohjeita :D Jos nää supistukset on samanlaisia synnytyksen käynnistyessä, näen kyllä tarpeelliseksi harjoitella jo etukäteen näitä hengitystekniikoita.

Nyt vaan täytyy kuullostella kroppaa ja arvailla, koska se synnytys sitten oikeasti käynnistyy! Sillä välin voisin mennä äidin ja kummipojan kanssa kävelylle :D