Testing, testing

Nyyh, eipä ollut positiivinen raskaustesti. Tein sen kp 26, dpo 12. Vielä en ihan luota vedenpitävästi testiin, mutta eiköhän ne menkat muutaman päivän päästä ala. 

Eilen oli siitäkin kummallinen päivä, että tiputtelua tuli suhteellisen paljon. Jouduin vaihtamaan siteen housuihin ja ajattelin, että nytkö ne menkat sit alkaa kun kipujakin on ollut jo pari päivää.

No, tänään sitten housuihin tuli enää vain murto-osa aiemmasta määrästä, ja vielä rusehtavana. Tänään vihlaisi alavatsaa ensimmäistä kertaa kun kumarruin. Totta kai siitäkin pitää raskausoire tehdä. Muutenkin olo on todella väsynyt, oon nukkunut tän kierron aikana päikkäreitä (mitä en koskaan tee) ja mennyt kaksi tuntia normaalia aikaisemmin nukkumaan. 

Syy, miksi kiirehdin testin tekemiseen oli se, että mulla on perjantaina viisaudenhampaiden poisto/leikkaus ja sitä ei kai suositella raskaana oleville. Kuitenkin peruutus tulisi tehdä 24h ennen leikkausta, etteivät peri yli kolmen kympin peruutusmaksua. No, täytyy kai kysellä, millaista haittaa mahdolliselle sikiölle leikkauksesta olisi, tiedänpähän ainakin mihin ryhdyin jos kaks viivaa pärähtää ruutuun ens viikolla. 

Odotuksen odottamista vol. 2

Olen jo kuukausitolkulla pohtinut, miksi uusi vauvakuume tuli näin pian, vaikka mulla on jo yksi ihana pieni poika.

Pieni linturetkeläinen

Suurimpana syynä voisin veikata tarpeellisuuden tunteen puuttumista. Poika on alusta asti ollut enemmän kiintynyt mieheen, ja mä olen yleensä kuin ilmaa. Vasta kuluneen kuukauden aikana olen tuntenut itseni enemmän äidiksi, kuin aiemmin..! Nykyään äidin syli saattaakin kelvata lohduttajaksi, vaikka isi olisikin paikalla. 

Toinen syy on luultavasti se, että niin moni asia meni pojan kanssa perseelleen, että mulla on tarve tehdä "kaikki oikein"... Tutti, kestovaipat, ruokailu, mainitakseni muutaman asian...

Ja kaikkien järjettömien selitysten lisäksi ehkä kaikista pinnallisin syy: "mä toivon tyttölasta". Mitä järkeä on edes toivoa jompaa kumpaa sukupuolta, kun sitä ei voi millään päättää?!
Onneksi kuitenkin ollaan miehen kanssa molemmat samaa mieltä, että sisarusten ikäero olisi hyvä olla pieni.

Tjottailu ei ole oikein onnistunut, mä kyttään ovista kuin kuuta nousevaa, kirjaan ylös kaikki mahdolliset "raskausoireet" ja kulutan kahdesta kolmeen raskaustestiä kuukaudessa :'D Nyt on menossa yk 3 tai 4, kuinka sen nyt ottaa... Ostin foolihappoa, ja sitä olen syönyt nyt n. kahden kierron verran. Tällä hetkellä tädin odottelua, menossa on kp 25/30. Kyllä niin tekis mieli tehdä raskaustesti, kun tiputteluvuotokin on muuttunut ihan oudoksi tässä kierrossa..! Ensinnäkin, verinen valkovuoto yllätti mut jo kp 15, enkä ollut muistanut edes tikuttaa ovista! Seuraavana päivänä enää vain vähän vuotoa. Yleensä aina on ollut vielä kolmaskin vp, mutta ei tällä kertaa. Sitten taas kp 23 eli dpo 9 illalla tulee paperiin ihan pikkiriikkisen verta alavatsakipujen kera. Olikohan se kiinnittymisvuotoa?! Eikä tässä vielä kaikki... Tänään dpo 11 toissapäiväistä enemmän vuotoa, ja menkkakipuja. What?! Kun tähän vielä perään 2-3 päivää ennen oletettujen kuukautisten alkamispäivää tulis ne perus tiputtelut niin en kyllä tiedä onko oireita vai ei.. Jokatapauksessa, outoa oli se, että oviksen jälkeinen tiputtelu kesti vajaa kaksi päivää kolmen sijasta, ja nuo dpo 9 ja 11 oudot tuhrut, mitä ne meinaa?
Muita "oireita" on ollut iltaisin ja öisin ihan kamala vilu, oon tarkistanu joka ilta, ettei ole kuumetta :D Sitten se ainainen pahoinvointi.. Musta tuntuu, että oon kärsiny tästä vaivasta jo monta kuukautta... Olen myös ollut tosi väsynyt, mutta se varmaan johtuu pimenevistä illoista(ja miksei vilutus kylmistä säistä?)..

Näin muutama yö sitten unta, jossa katselin jonkun toisen tyttövauvaa. Sitten mulle tarjoutui mahdollisuus pitää tätä vierasta vastasyntynyttä sylissä. Vastasin vauvan äidille, että "ei kiitos, en varmaan pysty pitämään lasta sylissä ilman, että tulee itku, vaikka kuinka haluaisin." Niin se varmasti olisi oikeassakin elämässä. Onneksi raskausmahat alkaa pian verhoutumaan paksumpiin takkeihin, ja vauvat on vaunuissa piilossa, ettei mun tarvitse nähdä kumpaakaan.

Taidan repäistä viimeisen raskaustestin huomenaamulla, ja toitottaa itselleni, että ehkei se nyt niin haittaa, jos en vielä tule raskaaksi, eipähän tarvitse istua lentokoneessa pää pöntössä matkalla Japaniin, wohoo!

Odotuksen odottamista

Olen matkalla Helsinkiin viettämään pientä viikonloppulomaa pojasta. Tässä junassa istuessa ajattelin, että voisin vähän kirjata omaa kiertoani ylös, se kun on ollut hieman omituinen synnytyksen jälkeen tiputteluvuotoineen päivineen. 

Tämä on siis edellisen kierron puolivälistä eteenpäin:

18.9. Kp 13: Runsaampaa valkovuotoa ja illalla ovistikkuun haamuplussa. Vatsassa vähän menkkakipuja. 

19.9 kp 14: Pupuilun jälkeen illalla alaselkäkipuja, pahoinvointia ja menkkakipuja-ovis? Toisaalta tikussa vaan haamuplussa, vähän vahvempi kuin eilen. 

20.9. Kp 15: Kolmas ja runsain limapvä. Illalla alavatsa- ja alaselkäkipuja. Tikutus unohtui, mutta ovis oli varmaan tänään. 

21.9. Kp 16 dpo 0:limat loppui kuin seinään. Pätkittäin pitkin päivää ollut samoja kiputuntemuksia, illalla enemmän vasemmalla. Tikkuun jo selkeämpi haalea plussa(?!). Illalla myös peittojen heilutusta. 

22.9. Kp 17 dpo1: alavatsakipuja päivällä, myös veristä vuotoa tiputtelee. 

23.9. Kp 18 dpo2: todella vähän veristä vuotoa housuissa, paperissa vähän enemmän. Oik puolella vatsassa pari vihlaisua

24.9. Kp 19 dpo3: edellistä päivää vähemmän vuotoa, varmasti viimeinen tiputtelupäivä (3/3). Päivän tauko piinailusta ja jo mietin näyttäiskö testi plussaa? ^_^" Toiveet raskautumisesta on suuret, tuntuu et tässä kierrossa onnistuttiin. Kunpa en joutuis pettymään. 

1.10. Kp 26, dpo 10: Raskaustesti selvästi nega iltapissasta (miksi edes tein sen?!)

3.10. Kp 28 dpo 12: Ei mitään raskausoireita. Ehkä hiki on haissut vahvasti jos sitä nyt voi oireeksi laskea xD Tädin odottelua, toiveena vaan uus kierto ja yritystä. Klo 19 verensekaista kirkasta limaa paperissa. 

4.10. Kp 29 dpo 13 :Ruskeaa valkovuotoa illalla paperissa. Alaselkää jomottelee. Kai ne menkat sieltä huomenna tulee. 

5.10. Kp 1: Eihän tähän voi muuta sanoa kuin... Perkele. Kierron pituus oli 30pvää (vai kuuluuko nuo kaksi tiputtelupäivää laskea myös mukaan jolloin 1.kp oliskin 3.10.?)

Seuraava ovis: 21.10. (Vau.fi-laskurin mukaan)

9.10. Kp 5: vuoto vähentynyt nopeasti, muutenkin oli vain yksi runsaampi vuotopäivä. Raskaustesti (ei aamuvirtsasta) kp 3 olojen takia: oli pahoinvointia pari pvää, nukuin tuolissa (!) 2h päikkärit ja pissatti usein. Testi siis nega. Nyt vaan ovista odottelemaan!

10.10. Kp 6: vielä tihuttaa rusehtavaa. Voi voi näitä oloja: aamulla hirveä paha olo aamupalan jälkeen, iltapäivällä puolen tunnin päikkärit ja illalla alavatsakipuja. Harkitsen jo uuden testin tekemistä aamupissasta kun en voi uskoa etten ole raskaana! :(

Ja sama outo olo jatkuu.. Pahoinvointia on edelleen, mutta en raaski tehdä enää testiä kun niitä on enää kaapissa yksi. Sen säästän hätätilanteeseen!

Meidän (epä)normaali päivä

Tänään on sattunut kaikenlaista, joten ajattelin, että olisi hauska kirjoittaa miten meidän (epänormaali)päivä on mennyt:

Klo 10:11

Herään, ja katson ensimmäiseksi kelloa. Sehän on jo kymmenen! Tais jäädä perhekahvila väliin tänään...

Klo 10:30

Tekstaan miehelle, että mitäs sitä nyt tekis, kun poika nukkuu edelleen? Samalla nousen ylös, ja hän herää. Menen laittamaan aamupalaa: spelttimannapuuroa ja pari lusikallista omenasosetta, plus 2,4dl korviketta (nykyään tavallinen maitokin saattaa mennä, mutta meiltä oli maito vähissä). 

Klo 11

Vielä juodaan maitoa sylissä tuttipullosta ja katsotaan Idolsia nauhalta, jonka jälkeen vaihdan pojan vaipan ja teen aamupesut. 

Klo 11:20

Kakkavaippa. 

Klo 11:30

Rupean tekemään itselleni aamupalaa, jonka aikana poika leikkii meidän eilen rikki menneellä mikrolla (toisin kuin roikkuisi jaloissa ja sotkisi keittiötä, niinkuin joka aamu). Syön kiitollisena aamupalan rauhassa(muutamaa vaativaa käskyä lukuunottamatta:mä haluun maistaa!), mikro kiinnostaa edelleen. 

Klo 11:48

Katson tv:tä, ja ajattelen, että kohta pitäisi itse alkaa pukeutumaan. Sohvan takaa kuuluu oven avaus ja mietin "eihän se voi saada parvekkeen ovea auki!" Samalla kun hyppään ylös sohvalta. Siellähän se epeli kurkisteli oven raosta ja huuteli ulos :D (ei siellä parvekkeella mikään putoamisvaara ole, mutta lattia on likainen pakokaasuista ja siellä on paljon ruukkuja ym rikkoutuvia esineitä, joten me ei poikaa sinne päästetä.)

12:04

Valmistelen leipomista varten keittiössä pienen hetken, ja kun menen tarkistamaan, mitä poika tekee, löydän hänet sohvalta tyytyväisenä istumassa mun tyhjän leipälautasen vierestä. Hän tarjoaa mulle iloisesti pientä juustonökärettä jonka löysi lautaselta :D Saman tien nostan pojan pois ja kiellän kiipeämästä protestien saattelemana(ei osaa vielä peruuttaa, vaan tulee yleensä pää edellä alas). 

Klo 12:30 

Vien pojan sänkyyn.  

Klo 13:30 

Poika ollut koko ajan hereillä, mutta rauhassa. Vaihdoin vaatteet, laitoin pesukoneen pyörimään. Nyt alkaa sängystä kuulumaan jo vaativaa itkustelua ja ajattelen että turhaa mä sitä laitan nukkumaan, kun kerta olis jo lounaan aika. 

13:35

Lounaaksi menee puolikas couscous-naudanliha-piltti ja n. 160ml korviketta. 

13:50

Leikkaan pojan kynnet sylissä, kun yks kaks poika änkee nyrkin suuhunsa ja oksentaa harson ja mun päälle. Käydään pesulla ja vien pojan sänkyyn. 

14:03

Pinniksestä ei enää kuulu ääntä, taisi nukahtaa. Nyt äiti aloittaa tiskikoneen täytön ja piimäkakun leipomisen sunnuntain juhliin. 

15:00

Pari älähdystä kaikuu keittiöön asti, mutta kun ehdin makkariin, poika on nukahtanut uudelleen. 

15:45

Jäbä heräilee, ja mies astuu ulko-ovesta samaan aikaan. 

Otan kakun uunista ja laitan pyykit kuivumaan. 

16:30 

Koko perhe on syönyt, ja lähdetään Prismaan palauttamaan mikroa ja ostamaan viikonlopun ruokia. Ulkotamineiden pukeminen ei onnistu ilman isin puhelimesta soivaa Psyn Gentleman-musavideota. 

19:00

Palataan kaupasta. Poika leikkii duploilla. 

19:30

Iltapalaksi lisää mannapuuroa ja omppusosetta. Maitoa 1,5dl. 

Mies lähtee vielä auttamaan sukulaista muutossa, ja minä rupean laittamaan poikaa iltapesuille. Kakkavaippa. Hampaiden pesulla kiukutellaan kovastikin. Unipussi puetaan lopuksi sylissä. Vetoketju onkin rikki. Kannan pojan makkariin. Sängyn yläpuolella hän ilmeisesti tajuaa, että ollaan menossa nukkumaan, ja rupeaa itkemään kovaäänisesti. Rauhoittuu kuitenkin kuin salamaniskusta kun saa tutin suuhun ja harson käteen. Sinne se pikkuinen jäi nukkumaan <3

Kaikenmaailman ulkoilut jäivät tänään väliin, kun nukuttiin liian pitkään. Myöskin yhdet päikkärit saattavat tarkoittaa kauhukohtauksia yöllä, se jää vielä nähtäväksi. 

Uusia kuulumisia

Olen pyöritellyt päässäni asioita, joita voisin tänne kirjoittaa. Nyt tulee aika laidasta laitaan kuulumisia, koska en tiedä milloin taas seuraavan kerran tulee kirjoitettua. 

Ensiksi selvennän meidän hoitokuvioita, eli toisin kuin aiemmin kirjoitin aikeistani mennä töihin syksyllä, päätinkin jäädä kotiin pojan kanssa. Mies pääsi kouluun ansiosidonnaisella päivärahalla, ja me päätettiin että ihan pojan parasta on jäädä vielä kotiin. 

1-v neuvolassa mitat 83cm ja 9,8kg. Kuulemma se 10kg pitäis mennä yksivuotiaana rikki, mutta ei meitä painosta moitittu. 

Poika on aloittanut pottailun, mutta mitään ei ole vielä sinne asti tullut. Rauhallisesti jatketaan pojan ehdoilla. 

Tutista vieroittamista ei olla vieläkään aloitettu, syynä uudet hampaat. Niitä on nyt luultavasti (pitäisi tarkistaa) 15kpl kunhan nuo uusimmat puhkeaa kunnolla.

Tiedä sitten johtuuko nykyiset kiukuttelut hampaista vai omasta tahdosta, mutta nykyisin lähes aina on joku, joka kommentoi pojan kovaäänisyyttä/kiukuttelua julkisilla paikoilla. Alkaa pahoittelut ja hermot äidiltä loppumaan, kun aina löytyy joku jonka korvat ei kestä "pientä" huutoa -__-

Poika on siirtynyt kypsässä 1v 1kk iässä ottamaan yhä enemmän kävelyaskelia (ensiaskeleet 2pvää ennen 1-v synttäreitä). Pienet matkat äidiltä isille on kiva taittaa jalan, mutta jos pitää päästä kovaa, on parempi kontata. :D

Muita taitoja on heiluttaminen (1v1kk), päristäminen (1v), ja kiipeily (1v). 

Siinä ne tärkeimmät pojasta, nyt mun kuulumisia. 

Jotkut tietävätkin, että vauvakuumeilen ja pahasti. Kesä meni muiden ihania vauvamahoja kadehtien ja epävarmoissa mielentiloissa "saadaankohan me sitä ansiosidonnaista?", "onko talous kunnossa toista lasta varten?", "Tulisiko lapsille liian pienet ikäerot?" ja "suostuisikohan mies yrittämään toista tjottailun sijaan?" 

Oma kuukautiskiertoni on selkeytynyt synnytyksen jälkeen: kuukautiskivut ovat vähentyneet ja tunnistan ovulaation helposti. Uutta mulle on se, että dpo 1-3/4 seuraa joka kierrossa niukkaa veristä vuotoa ja menkkakipuja. Siinä missä ennen raskautta en edes tiennyt koska ovis oli, pystyn nykyään sanomaan sen ihan tunnepohjalta. 

Olen alkanut pitämään kirjaa kaikista oireista kierron aikana, että pystyn päättelemään mitkä oireet tulevat joka kierrossa, jos siitä olisi apua. 

Tällä hetkellä menossa dpo 1 ja piinailen jo valmiiksi, tärppäsikö(kauhea sana) vai ei. Laskeskelen jo seuraavaa ovisajankohtaa ja laskettua aikaa ^_^" olisi ihanaa olla viimeisillään raskaana taas ensi kesänä!

Yksivuotias

Nyt se on vaan niin että meidän pienestä vauvelista on kasvanut taapero! 

Tähän aikaan viimevuonna pohdin kuumeisesti, olisiko aivan nössöä lähteä jo sairaalaan, kun supistukset tuntuvat vasta menkkakivuilta ja mies raivosi vieressä että "turhaa tulin töistä kotiin, vielä saan mennä loppupäiväks takas..!"

Näihin aikoihin viime vuonna mä selasin sisustusblogia ja näytin miehelle mistä huonekaluista pidän ja pomppasin aina salamana ylös supistuksen tullessa. Ei muuten tullut edes mieleen kellottaa supistuksia, vaikka olin ladannut puhelimeen sitä varten oikein ohjelman. Autossa matkalla vasta tajusin, että täytyyhän mun nyt jotain kertoa sairaalan hoitohenkilökunnalle, että ne osaa arvioida missä mennään. Ehdin katsoa radion kellosta kaksi 6min välein tulevaa supistusta ennen kuin oltiin perillä. 

Muistan olleeni koko synnytyksen rauhallisin mielin, luotin siihen, että kaikki menee niinkuin pitää. Ainoat pienet paniikin hetket tuli silloin, kun pää syntyi, enkä uskaltanut ponnistaa, koska tunsin repivää kipua (niihin kohtiin tulikin pari tikkiä). Muuten kaikki meni hienosti, kympin poika sieltä syntyi. Näin jälkeenpäin muistellessa naurattaa, kun hänet nostettiin rinnalle, en osannut tehdä mitään vaikka poika huusi täyttä kurkkua. Kätilö joutui rauhoittelemaan poikaa, kun huomasi että makaan enkä ymmärrä tehdä mitään :D Olin vaan niin huojentunut ja puulla päähän lyöty kun sain vihdoinkin nähdä oman pienokaisen <3

Mulla oli pitkä lista asioista, joita suunnittelin; näin meillä toimitaan. Kumma kyllä, mikään ei ole mennyt niinkuin on ennalta suunniteltu :D En imettänyt puolivuotiaaksi, en vieroittanut tutista. Ei alusta asti nukutettu suoraan sänkyyn, vaan kannettiin joka ilta sylissä. En käyttänyt kestovaippoja heti laitokselta päästyäni, enkä oikeastaan koko vuoden aikana muutamaa satunnaiskokeilua lukuunottamatta (nyt ollaan tultu siihen tulokseen että turha niitä on yrittää väkisin pojalle tunkea kun jo ihan normivaipan vaihtaminenkin saa aikaan hirveän raivokohtauksen meidän pojalla). 

Meillä on nähty viimeaikoina niiin suurta omaa tahtoa, että en povaa kovin helppoa lähitulevaisuutta. Ruokailuiden kanssa on mennyt vaihtelevasti: lähes koko kesänä poika ei ole syönyt kunnolla, ja oli tässä melkein parin viikon nälkälakkokin, kun ei kelvannut edes 4kk-piltit, ei maito, ei mikään. Sen hirvityksen jälkeen on itseasiassa mennyt paremmin! Nykyään saattaa upota jopa 8kk-lihasose ja 2dl maitoa samalla aterialla! Täytyy yrittää pikku hiljaa totutella niihin karkeampiin ruokiin, mutta hampominen on saanut meillä aivan uusia ulottuvuuksia kun herra vääntää samaan aikaan viittä poski-/kulmahammasta samaan aikaan... Sillon ei paljon ruokaa mene eikä mikään huvita. 

Ottipa tuo kaksi ensiaskeltakin kaksi päivää sitten! Vielä ei onneksi juosta eteenpäin, ja kyykistymistä ilman tukea harjoitellaan kovasti. 

Huomenna neuvolassa saadaan kuulla taas painoa ja pituutta. 

Vauvakuume on kova, ja on jotenkin vaikea uskoa, että siitä on jo vuosi kun me saatiin lapsi. Ja toisaalta kaikkiin rutiineihin on jo niin tottunut, että voisin kuvitella että meillä on ollut lapsi jo paljon pidempään. 

Jos meille vielä perheenlisäystä suodaan, haluaisin tehdä asiat erilailla. En nyt tarkoita että mikään täydellinen mutsi pitäis olla, vaan että olosuhteiden pakosta ollaan jouduttu tekemään asiat ihan erilailla kuin aluksi kuviteltiin. 

Tätä kirjoittaessani poika tulee lähelle, kuiskaa ihan pienellä äänellä: "Äiti? Tutti." no, minähän haen tutin ja mietin sitä vieroittamista sitten kun aika on sopiva (eli kun hampominen vähän rauhoittuu).  

13.

Mies on pitänyt isäkuukautta tämän kuun, joten bloggaaminen on jäänyt taka-alalle. Ensinnäkin, olemme koko ajan menossa ja toiseksi, ei ole huvittanut alkaa rustailemaan tekstejä kun mies kurkkii olan yli mitä kirjoitan...

Mutta itse asiaan. Poika on paria viikkoa vaille yksivuotias, ja minä jo kovasti hankin synttäritarvikkeita ym. Tarkoitus olisi tehdä Angry birds-kakku, mutta en vielä tiedä, osaanko tehdä niitä tipuja :D

Muutaman kuukauden hampomistauon jälkeen löydettiin yksi uusi hammas, vasemmalta alhaalta kulmahammas. Viikko pari kuunneltiin sitä hirveää kitinää, kirkumista ja katteltiin huonosti nukuttuja öitä, kunnes tajuttiin kurkistaa suuhun uudestaan. Sinne oli tullut 4 uutta, joista jokaisesta näkyi pieni kulma! <3 vielä en osaa sanoa, onko ne kulma- vai poskihampaita, mut kyllä kivi putos sydämeltä kun tajusin että helvetilliset yöheräilyt onkin johtuneet uusista hampaista!

Uusia taitoja ei ole hirveästi tullut, poika seisoo nykyään vähän pidempiä aikoja ilman tukea, ja kävelyttäessä kävelee huoneesta toiseen. Mutta ei nouse itse seisomaan, eikä kävele ilman tukea :/ Odotin vain niin kovasti, että poika pääsisi kävelemään nurmikolla vielä tänä kesänä...

Mies pääsi opiskelemaan syksyllä ammattikorkeaan, ja päätettiin, että jos hänelle myönnetään ansiosidonnainen päiväraha, jään kotiin pojan kanssa vielä 1-2 vuodeksi. Sitten pääsen vielä syksyllä MLL:n taaperokerhoon pojan kanssa, ja ehkäpä pikkukakkosen haaveilu muuttuu jossain vaiheessa yrittämiseksi :)

Onpa haikeaa, heinäkuu on lopuillaan ja elokuu alkaa. Mihin se aika oikein menee??