Tutiton päivä no. 1

Tänään se innolla ja kauhulla odotettu päivä koitti: Tänään ottaisimme pojalta tutin pois. Hyvästi rauhalliset yöt, tervetuloa katkonaiset ja itkuiset yöt. 

Mies lukee pojalle iltasatuja meidän perhepedissä, ja kohta menemme kaikki ensimmäistä kertaa yhdessä nukkumaan- vain tutti puuttuu. 

Teen tästä varmaan liian suuren numeron, varsinkin kun ensiksi suunnitelmissa oli jättää the Tutti pois jo 6kk iässä :D

Tulevana yönä emme luultavasti nuku ollenkaan, näin luulen. Mies on onneksi positiivisempi. 

Tulen myöhemmin kertomaan, miten meidän tuttiaddiktipoikamme on parannettu riippuvuudestaan. 

Kp1 ja lohturuokaa oloa helpottamaan

Näin se vaan pyörähti uusi kierto käyntiin heti, kun olin edellisen postauksen tehnyt. Kp 28-29 välisenä yönä heräsin kaameisiin vatsakipuihin ja päättelin, että nyt ne on ne. Kirjattakoon täti punaisen saapuneen kp 29/1. 

Varmaan pidän näppini eroissa ovistesteistä vielä tässäkin kierrossa. 

En oo koskaan halunnut, että lapsella olis jouluna synttärit (mikä ajattelutapa, i know...), joten kai skipataan vielä tämä kierto ainakin (kuitenkin just sillon onnistaa..)... Eikä sitä koskaan tiedä, millon synnytys on, vaikka laskettu aika olis vuodelle 2015! 

Hirveästi on taas mennyt kaikkea herkkua, kun pitää saada parempi fiilis. Omareita, juustoja, suklaata, keksejä... Omnom. Tosin, vaaka näyttää tällä hetkellä 48kg et jotain oon tehnyt oikein? :D Keväällä olis naisten kymppi, se on nyt tavoitteena. 

Tästä sepustuksesta ei saa kohta mitään selvää, mutta pitää mainita, että vaikka poika ei puhukaan (äitini jopa sanoi, että mun pitäis opettaa paremmin!), joitain oikeita sanoja saattaa tulla ihan yllättäen! Mm. Lintu, keksi, tyttö, anna, anna äiti.. Ja omaa ja isin nimeä toistetaan kanssa. On se hieman hankalaa opettaa toista puhumaan, kun toistaminenkaan ei kiinnosta! Serkkupoika oppi puhumaan yksivuotiaana, joten kyllä meidän 1v 7kk pitäisi jotain jo osata sanoa! 

Ehkä vielä joskus...

Pidennetty tauko

Terveiset Tokiosta!

Palattiin kyllä jo pari viikkoa sitten, mutta muuttuneesta rytmistä johtuen on ollut hankala löytää sitä aikaa kirjoittamiselle. 

Jos joku on kiinnostunut kuulemaan yksityiskohtaisemmin, miten meidän matka meni, voin kirjoitella siitä jotain :)

No mutta. Edelliset kuukautiset alkoivat jo kp 25, vaikka mulle se aikaisin alkamispäivä on 28. Tais kroppa tiedostaa, kuinka paljon jännitin kuukautiskipujen kourissa lentokoneessa matkustamista, ja päätti sitten kuin tilauksesta alkaa muutamaa päivää ennen matkaa. 

Ei tainnut tässäkään kierrossa tärpätä, talletuksia tehtiin vain kerran kp 14, joka olis ollut edellisistä kuukautisista laskettuna liian myöhäistä. Tiedä sitten. Nyt kp 28 ja ruskeaa vuotoa on tullut kolmatta päivää :(

Että en nyt ihan menis tätä yrityskierroksi laskemaan, taisi tulla kahden sijaan kolme kiertoa taukoa. 

No miten sitten henkinen puoli?

Tuntuu, että tauko on tehnyt hyvää. Oon unohtanut ovulaatio- ja raskaustestit muutamaksi kuukaudeksi, eikä nyt tunnu sellaista taakkaa harteilla, kuin aiemmin (alku aina hankalaa jne..). Raskautuminen ei ole pakkomielle, olen vähän hämmentynyt. En hirveästi haluaisi talvivauvaa (miten tästä ajatuksesta pääsisi pois?!), ja nyt tuntuu, että taukoa kannattaisi jatkaa muutama kuukausi lisää. Toisaalta, kohtahan tässä pääsisi jo tutkimuksiin, jos haluaisin. 

Hassua, että mies on nyt kamalan kiinnostunut toisesta beibistä. Joka ilta kysyy, tehdäänkö tyttövauva :D Oon onnistunut karkottamaan vauvakuumeen pahimman osan itsestäni, ja nyt se onkin miehessä, joka ei kuumeillut edes esikoista tehdessä!

Matka lähestyy

Meidän koko perhe on ollut kipeänä. Siinä yksi syy, jonka takia en ole viitsinyt alkaa päivittämään blogia. Ollaan myös yritetty haalia kasaan tavaroita, joita tarvitaan ensi tiistaina alkavaa Japanin-matkaa varten (aikaa vievää hommaa). 

Yrityksestä. Kuten arvata saattaa, viime kierrosta ei tultu raskaaksi, eikä varmasti tästäkään. Siispä maanantaina odottelen taas täti punaista saapuvaksi. Juuri sopivasti seuraavana päivänä on kymmenen tunnin lento edessä... 

Yks juttu mikä mua hämää noissa japski-vessoissa on, et miten sellasessa reikä lattiassa-mallisessa käymälässä toimitaan kuukautisten aikana? Mua inhottaa koko ajatus jo etukäteen xD

Poikanen alkoi n. viikko sitten käyttää sanaa "anna". Se on kyllä pitänyt samanlaista hnng-ääntä jo vähän aikaa halutessaan, mut nyt se on "anna" tai "nna" :D 

On oppinut paljon, mm. vihdoin sen palikkaleikin, että mihin reikään minkäkin muotoinen palikka menee. Sitä ollaan kyllä leikitty jostain 7kk ikäisestä. 

Poika pitää myös maalauksesta, tai lähinnä siveltimen kastamisesta veteen ja siitä paperille. Ostettiin Prismasta huimalla kahdella eurolla 6kpl (?) siveltimiä, ja heti tuli samana iltana käyttöön :) 

Taisin joskus mainita, et poika pelkää imuria. Onneks nykyään tahtoo välillä jopa itse imuroida! Meidän 2v kummipoika pelkää edelleen imuria kuollakseen...

Ostettiin muuten tollanen Momma-merkkinen pillimuki matkaa varten. Siihen saa vetää päälle "lämpöpussin" joka estää nestettä jäähtymästä. Sai pullon sen avulla myös esim. vaunuihin kiinni. Ihan kelpo kapistus, mutta poika ei vielä tajunnut, miten siitä juodaan. Eipä kyllä tavallisista pilleistäkään juo vielä kunnolla. Ajattelin, että kun kerta matkan jälkeen laitetaan ensin tuttipullo pois, ja sitten tutit, niin tämä olis ihan hyvä vaihtoehto korvaamaan tuttipulloa. Katsotaan, katsotaan. 

Poika on muuten nukkumassa edelleen, vaikka kello on 10:13, ja mä heräsin jo tunti sitten. Välillä myös näin päin!

Tää saattaa jäädä viimeiseksi postaukseksi ennen matkaa, ellei nyt yhtäkkiä tule jotain erityistä mieleen. Palaillaan astialle sitten maaliskuussa!

Aikaistettu 1,5v neuvola

Tänään meillä oli muutamaa viikkoa aiemmin 1,5-v neuvola ja lääkäri. Viimeeksi uuden vuoden kieppeillä kävimme ottamassa a- ja b-hepatiittirokotukset. Taisi poika muistaa sen ikävän viime kerran, kun alkoi heti itkeä, kun vaatteita alettiin riisua :( 

Sitten se koko käynti olikin yhtä hysteeristä itkua, kun lääkäri teki erilaisia testejä. Kaikki oli kuitenkin kunnossa, ja saatiin me uudet mitatkin: 87,5cm ja 10,6kg! Täytyy alkaa kattelemaan niitä 92cm vaatteita pian jo varastoon tätä menoa...

Syy, miksi pyysimme aikaistamaan tätä neuvolakäyntiä oli että pääsisimme näyttämään pojan toista jalkaa lääkärille. Se kun alkoi kääntymään (kun oppi kävelemään) sisäänpäin. Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että asialle ei voi tehdä mitään, ja luultavasti se korjaantuu itsekseen.  

Emme muuten saaneet uutta aikaa, enkä nyt tiedä, koska seuraava neuvola pitäisi olla, ja pitääkö meidän soitella aikaa sitten lähempänä? :/ Miten teillä muilla on neuvoloita?

Erästä asiaa pitää vielä hehkuttaa, nimittäin poju teki ekat pissat pottaan! Ja vielä ihan vahingossa! Nimittäin, oltiin otettu vaippa hältä pois, että saisi vaippaihottumapylly hieman ilmakylpyä, menin vessanpöntölle, poika seurasi perässä, istui potalle, ja pissa tuli! Nyt tuntuu ihan tyhmältä, että oonkin kuvitellut pottailun olevan jotenkin vaikeeta :D Tosin ei ole pissaa tullut sen jälkeen pottaan, mutta aletaan sitä joskus Tokion-matkan jälkeen treenaamaan, kunhan saadaan ensin tuttipullo ja tutti pois... 

Millaisissa mitoissa muut taaperot siellä huitelevat? Tuntuu tämä pituuskasvu niin hurjalta...

Ei yritystä

Tänään on kp 16, ja kuten otsikkokin jo kertoo, me emme ole yrittäneet tässä kuussa tulla raskaaksi. Syitä tähän on muutama: ensinnäkin, kun en tähänkään asti ole tullut raskaaksi, niin en halua enää yrittää ennen meidän Japanin-matkaa. Viime kierroksella oli niin jäätävää se aamupahoinvoinnin määrä, että en halua ottaa sitä riskiä, että joutuisin olemaan pää pöntössä koko matkan ajan. 

Toiseksi, miehelle tuli huuliherpes, enkä näe kovin fiksuna harrastaa seksiä samaan aikaan sen kanssa. 

Osaksi myös fiilikset ovat vaihdelleet toisen lapsen odottamisesta: haluanko mä ihan oikeasti juuri nyt raskaaksi, kun poika on ihanassa (ja ei niin ihanassa) iässä, voisinko vielä hetken tyytyä tähän yhteen? 

Näitä tunteita on ollut nyt n. viikon ajan. Olen aika varma, että ensi viikolla fiilis on ihan toinen, mutta kyllä tämä on ihan hyvä ratkaisu tähän tilanteeseen. Katsotaan, mitkä ajatukset seuraavassa kierrossa on, ehkä jätetään sekin välistä. 

Näillä mennään. 

Punaista joulua!

Hyvää joulua kaikille! 

Täti Punainen tuli taas visiitille. Jouluaattoaamuna tein "varmuuden  (=alkomahoolin nauttimisen) vuoksi" raskaustestin kp 27. 

Olojakin oli ollut, enimmäkseen tissien arkuutta. Kp 28 joulupäivän aamuna ne kuitenkin alkoivat. Ei tullut meille toivotuinta joululahjaa niinkuin kaksi vuotta sitten tehdessäni positiivisen testin aattoaamuna. 

Meillä joulu meni hyvin, liialta stressiltäkin vältyttiin. Vietettiin joulu mun lokakuussa poisnukkuneen mummon talossa. 

Poika sai paljon lahjoja(lähinnä leluja) ja pääsi tekemään tuttavuutta elukoiden kanssa. 

Jouluruoka ei hälle kumma kyllä maistunut, suurinta herkkua oli kovat juustot, kuivakakku ja pulla :D Onneksi oli omat Piltit mukana, niin sai edes jotain "kunnon ruokaa". 

Joulusaunassakin poika viihtyi ammeessa sillä välin kuin äiti otti tätien kanssa löylyä. Kokeiltiin me vähän vihtoakin, mutta se tais olla vielä liian jännä juttu! 

Kiukuiltakaan ei kokonaan säästytty, ja yksi mun tädeistä suuttui mulle, koska en vienyt lattialle heittäytynyttä, parkuvaa lasta toiseen huoneeseen (!). Kyseessä oli siis tilanne, jossa poika tulistui, kun olin kieltänyt häntä koskemasta kynttilöihin. Sitten hän läpsi mua naamaan, ja kielsin siitäkin. Ei tarvittu muuta, ja poika heittäytyi sylistä maahan eikä mitkään rauhoittelut auttaneet, kun en saanut edes koskea poikaan.  Tällaista se on nykyään joka päivä, enkä voi tehdä yhtään mitään. Harmittaa molempia, äitiä ja poikaa. Muutenkin musta tuntuu, että en enää kelpaa mihinkään. 

Mies mittasi juuri pojalta 39 asteen lämmön, täytyykin mennä tästä laittamaan poikaa iltatoimille... Toivottavasti ei ole mitään pahaa...