Positiivinen raskaustesti

Siitä on vuosi aikaa, kun tein vihdoin positiivisen raskaustestin, jouluaattoaamuna.

Mulla oli ollut jo kaksi viikkoa raskausoireita, mm. pahoinvointia silloin tällöin, sekä tissit oli arat. Kuitenkin vasta kolmas raskaustesti näytti plussaa, kun kuukautiset oli myöhässä viikon. Ensimmäisen raskaustestin tein ennen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, toisen kun niiden piti alkaa ja kolmannen viikkoa myöhemmin. En voinut uskoa tulosta, 10 kuukauden yritys oli vihdoin tuottanut tulosta! Jouluaatto meni sukulaisille kaiken maailman selityksiä keksiessä, miksi en maista sitä ja tätä alkoholia, mutta kukaan ei epäillyt mitään.

Ensimmäisellä raskauskolmanneksella voin joka päivä todella pahoin, ja aamupahoinvointiin käytin Sea band-rannekkeita. Myös alkuraskauden verinen vuoto järkytti meitä ja luulin jo moneen kertaan raskauden keskeytyneen. Kuitenkin kaikesta huolimatta meillä on nyt 4,5kk ikäinen poika, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Hyvää joulua kaikille <3

Mashu poteitoo!

..Sanoi japanilainen kun ravintolasta perunamuusia tilasi.
Meidän poika on nyt melkein viikon ajan maistellut perunaa. Th sanoi viimekäynnillä (kuukausi sitten) että ei alotettaisi soseita ennen seuraavaa käyntiä joka on joulun jälkeen. Mä olen kuitenkin odottanut soseiden maistattelua pari kuukautta, enkä siis voinut itselleni mitään, ja aloitettiin samana päivänä, kun poika täytti 4kk. Olen antanut vain teelusikallisen päivässä ja hyvin on pysynyt sisällä, vaikka ilme ei ole kovin tyytyväinen. En ole huomannut, että peruna olisi vaikuttanut kakan koostumukseen tai tehnyt lisää vatsavaivoja- vielä ainakaan. Seuraavaksi maistellaan sitten porkkanaa, bataattia, päärynää ja luumua. En vielä tiedä, missä järjestyksessä. Jos vatsa menee kovalle soseista, niin varmaan luumua kokeillaan, jos se auttaisi.
Mä oon kiinnostunut sormiruokailusta, ja ajattelinkin ainakin kokeilla sitä. Ajattelin ennen puolen vuoden ikää antaa vaikka porkkanatikkua käteen samalla kun ruokaillaan, että pääsee ihmettelemään ja opettelemaan miten se ruoka viedään suuhun.

Juuri ennen soseiden aloittamista poika sai hirveitä yliväsymyskohtauksia, jotka on nyt jatkunut joka päivä, jos en laita sitä nukkumaan joka syötön välissä. Tuntuu vähän siltä, että poika nukkuu tavallista enemmän, kun välillä on mennyt hyvin hereillä se 3-4h syöttöjen välissä. Päätin kirjata ylös jokaiset päikkärit ja vuorokaudessa poika nukkuu n. 14-15h joka ei ainakaan mun käsittääkseni ole liian vähän tuon ikäiselle. Ehkä se tuntuu paljolta, kun poika nukkuu päivällä vaan tunnin päikkäreitä kerralla. Yöllä nukutaan putkeen 6-7,5h. Kuitenkin mennään nukkumaan vasta 24-01 aikaan. Kerralla yhdellä syötöllä menee 150-180ml maitoa 3 tunnin välein ja päivän toisella aterialla se lusikallinen sosetta.

Mua on koko joulukuun stressannut hirveästi kaikki- jouluvalmistelut, miehen sukulaiset, siivous(tai se ettei siivota), toinen lapsi... Kaikki ajatukset pyörii joka päivä päässä ja mun kehoni reagoi siihen niin, että vatsa menee kuralle. Joka päivä. Nyt odotellaan, että joulu menee ohi, enkä välitä mistään joulusiivouksista, vaikka kuinka pitäisi tehdä. Sitten kun en enää stressaa niin paljon, jaksan ehkä tehdäkin jotain.

Edit:
Unohtui mainita, että kuukautisetkin alkoivat. Siitä on nyt 1kk kun lopetin imetyksen, ja pojan ollessa 4kk 1pvä menkat alkoi. Heti kipujen tullessa ajattelin vihaisesti "mun ei tarvitse kestää näitä kamalia synnytyskipuja hetkeäkään!!!" Ja menin kaapille hakemaan Buranaa :D Sen jälkeen olenkin pärjännyt hyvin ilman, mikä on ihme. Aikaisemmin kivut on olleet kovemmat, jopa niin että yleensä oksennan. Voi olla, että pojan läheisyys auttaa tähän, kun endorfiini vähentää kivun tunnetta..? Illalla en saanut unta ja muistelin kipujen kautta synnytystä. Kaikki on niin ristiriitaista, kun jo mietin toista lasta ja siitä tulee jonkinlaisia paineita ja odotuksia, varsinkin nyt kun menkat alko. Sit taas ajattelen synnytystä, ja vaikkei se mitään hirveetä ollutkaan, niin en mä nyt ihan heti lähtis uusimaankaan sitä, kun tietää, mihin on lähdössä mukaan. Miksen mä vaan voi olla ajattelematta tulevaisuutta ja elää hetkessä??

Kaikki kiusaa mua!

Niin, on se vauvan elämä välillä rankkaa. Ensin 4 hammasta ilmoittelee tulostaan, ja sitten heti perään ilkeä neuvolantäti pistää parit rokotteet 3kk-neuvolassa. Viime viikko on siis ollut pelkkää itkua ja kitinää. No, ainakin rokotteista ollaan selvitty hienosti, eikä ole tullut mitään oireita, muuta kun pistospäivänä itkettiin pikkaisen enemmän kuin yleensä. Itse piikitys meni todella nopeasti ja poju oli tosi reipas. Monesti on ollut niin, että pojalle ei kelpaa äidin syli, eikä rauhoitu vaikka mitä tekisin. Se vähän pisti jännittämään, että mitenköhän saisin hänet tällä kertaa rauhalliseksi. Ei kuitenkaan tarvinnut tehdä muuta kuin kävellä huonetta hetken ympäri ja poika antoi jo pukea housut takaisin jalkaan! Puntari näytti 6,3kg ja pituutta oli 66cm. Ei ihmekään että jotkut 62cm vaatteet alkaa oleen pieniä :D Ja mä en oo vielä ees saanut niitä kaikkia kaappiin! Pojan täyttäessä 2kk, laitoin kaikki 56-senttiset vaatteet pois, ja nyt käytetään 62-68cm. Ainakin H&M:n bodyt on niin pieniä, että niistä menee ennemmin se 68. Seuraava neuvola-aika saatiin vasta joulun jälkeen, ja mua harmittaa, kun ei saatu lupaa aloittaa soseita sitä ennen, vaikka poika täyttää 4kk jo joulukuun puolessa välissä. Mä taidan odottaa vähän liian innolla niiden soseiden tekoa :D Johtuisikohan osaksi siitä, kun en enää imetä, niin täytyy kuitenkin jotain "omaa" ruokaa antaa, en tykkää kaupan tuotteista ollenkaan. Th kuitenkin sanoi, että voin tehdä soseita pakastimeen, mutta ei kannata pakastaa perunaa, koska se menee jotenkin kokkareiseksi tai jotain. Onko kukaan kuullut tällaisesta, sillä mä en ole ja haluaisin sitä perunaakin tehdä... Millä soseella aloitatte ja millon (ja onko kukaan ylipäätään vielä ajatellutkaan asiaa?)?

Pojalla on tullut kaksi hammasta alhaalle viikossa. Ylhäällä näkyy myös kaksi, mutta ehkä ne tulee sitten vähän myöhemmin. Käytiin alkuviikosta ostamassa kaksi purulelua, toinen kutinaan ja toinen viilentämään. Viilentämiseen tarkoitettu pienikokoinen silikoninen Emman purulelu on ollut pojan mieleen, ja sitä pureskellessa alkaa aina hymyilyttään. Välillä lämmin maito ei uppoa, ja poitsu on lopettanut aterian kesken. Silloin olen röyhtäyttänyt ja antanut tuota viilentävää purulelua, ja hetken päästä maitokin menee, kun se on vähän viilentynyt enemmän.

Olen ollut viime viikkoina niin väsynyt, etten ole jaksanut lähteä aamulla vauvajumppaan kertaakaan :( Se on jo kymmeneltä, ja mun pitäis vaunuilla sinne. 4-5 tunnin yöunilla ei ihan jaksa herätä seitsemän aikaan jumppaamaan :D Mutta kyllä mä vielä sinne menen! Motivaatio kuntoiluun on ehkä korkeimmalla ikinä- en edes pidä liikunnasta, mutta nyt tuntuu hyvältä yrittää liikkua enemmän. Herkkujakin valitettavasti menee törkeitä määriä ja pelkään että lihon ihan hirveästi! Mies jaksaa hokea, että olen kaunis, vaikka omassa mielessä kummittelee vasta vaalenemaan päin olevat raskausarvet ja likainen tukka ja ties mitä kaikkea. On hienoa tietää, että kaiken muutoksen jälkeen mä kelpaan silti tällaisena mun miehelle! :)

Poika 3kk

Nyrkki menee suuhun 2kk ikäisenä

Tällä viikolla poika täytti 3kk.
Mun kesti selvitä mahataudista(ei muuten Sea band-rannekkeet auttaneet tähän pahoinvointiin ollenkaan, vaikka odotusaikana veivät usein pahoinvoinnin pois!) viikko ja neljä päivää, jonka seurauksena maidon tulo on nyt ehtynyt. Harmittaa ihan hirveästi, mutta luulenpa että ei kannata enää yrittää jatkaa imetystä. Ei olla oikein keksitty, mitä varten poika saa hirveät raivokohtaukset aina, kun hänet lasketaan imetystyynyn päälle imetystä varten. Kuvittelin aluksi, että tämä johtui tutista ja tuttipullosta, sitten kävi mielessä maitoallergia, mutta välttämis-altistus-periaatteella ei saatu mitään selviä tuloksia. Lopetin maidottoman ruokavalion juuri ennen oksennustautia, ja kysyin neuvolasta, olisiko mahdollista että tässä itketään ihan vaan rintaraivareita. Saatiin neuvo, että vaihtakaa imetyspaikkaaja -asentoa, niin kyllä se siitä. Muutaman kerran kokeiltiin menneen viikon aikana ja aluksi se toimikin, mutta parin kerran jälkeen mikään asento tai paikka ei pitänyt raivareita poissa. Olen päätynyt siihen tulokseen, että nämä raivarit ei varmaan johdu myöskään koliikista, eikä mun kannata tuhlata voimiani kolmen tunnin välein siihen, että saataisiin raivoava poika huijattua syömään.

Ensimmäiset hymyt nähtiin jo siinä kahden kuukauden tienoilla, mutta tällä viikolla on poika alkanut myös nauramaan ja se jos jokin on hauskan kuuloista!

3kk-päivän aamuna

Nyt kun poika on hieman isompi, tuntuu erilaiset itkutkin hahmottuvan helpommin. Nälkäitkun tiedän, ja meillä muutenkin syödään tarkalleen 3h välein (yöllä n. 6h välein). Väsyitku on myös helppo arvata, sekä masukipuja itkevä vauva. Ollaan myös löydetty keinot nopeaan nukuttamiseen, joten tällä hetkellä menee aika hyvin, kun ei tarvitse väsyttää itseään imetyksen kanssa taistellen.

Olen ostanut itselleni loppuvuodeksi kuntosalikortin, ja siihen kuuluu myös jumpat päälle. Huomenna suuntaan siis pojan kanssa ensimmäistä kertaa vauvajumppaan! Niitä kokemuksia kirjoittelen myöhemmin...

Tällaista tällä kertaa. Toivottavasti jaksaisin vielä vähän useammin tulla päivittelemään blogia, niin ei tulisi tällaisia kilometripostauksia! :)

Ensimmäinen isänpäivä

Meillä sairastetaan mahatautia miehen ensimmäisenä isänpäivänä, enkä voi toteuttaa suunnittelemaani kolmen ruokalajin menua, enkä ehtinyt edes askartelemaan korttia ennen kuin tauti iski :(
Nyt vielä parannellaan, ja tulen myöhemmin kertomaan, miten meillä on mennyt.

2kk-neuvola

Maanantaina (kyllä, hyvin uutta tietoa!) oltiin 2kk-neuvolassa. Sieltä tällaisia numeroita ja tietoja:
-Pituus 61cm
-Paino 5,4kg
-D-tipat vaihtui Rela-d -> Jekovit (vielä en ole kokeillut, kun on ollut paljon muutakin miksi itketään, ehkä ens viikolla)
-Cuplaton vaihtui Disflatyliin
-Otettiin rotavirus-rokote
-Korvikkeena Nan H.A. ja epäilty maitoallergiaa -> äidillä maidoton ruokavalio (vaikka en mä kyllä imetä kun kerran pari päivässä, et tuntuu välillä turhalta..)

Jatkuviin rintaraivareihin ei olla löydetty mitään ratkaisua. Epäilen myös refluksitautia, mutta ken tietää... Tänään oli aamulla lääkäriaika, että olisin päässyt keskustelemaan näistä asioista, mutta en muistanut mennä sinne! Väsymys tekee tehtävänsä.. Ajatus ei kulje, ja lauseiden muodostaminen on välillä vähän liian vaikeeta :D

No nyt se poika jo heräs unilta, täytyy mennä ruokkimaan pieni!

Imetyksestä

Meillä on käyty jo kuukauden uuvuttavaa taistelua imetyksen kanssa. Poika ei suostu syömään rinnasta ollenkaan, vaan huutaa ihan hulluna. Jo pelkkä kyljelleen asettaminen imetystyynyn päälle saa hänet huutamaan. Ollaan jouduttu lukemattomia kertoja antamaan koko ateria pullosta, kun ei tästä vaan tule mitään. Aluksi kuvittelin, että ei se mitään, jos imetys ei onnistu ja annetaan pojalle korviketta, vaan on tämä herättänyt niin paljon tunteita pintaan, etten olisi uskonut.
Todettakoon tähän, että ollaan löydetty jonkinlainen rytmi. Meillä mennään nukkumaan joskus 23 aikaan. Yöllä syödään melkein joka kerta puoli neljän-viiden aikaan, ja seuraavan kerran vasta puoli yhdeksän kieppeillä. Päivällä syödään kolmen tunnin välein, jos se auttaisi vatsavaivoihin (yleensä nälkä tulee juuri kolmen tunnin jälkeen, mutta välillä poika saattaa nukkua neljäkin tuntia, jolloin täytyy herätellä syömään). Kerta-annos on jotain 100-125ml.

Ihan aluksi ensimmäisen kiukkuviikon jälkeen soitin neuvolaan, ja pääsin näytille sinne. Saatiin ohjeet, että älä imetä edes yöllä sängyssä kyljellään, vaan ainoastaan istualtaan koska isommat vauvat (sillon ikää 1kk :D) ei välttis pidä kyljellään imettämisestä. Th tarkasti myös miten imetys sujuu. Tietenkään poika ei vetänyt hirveitä raivareita, vaan kaikki sujui hienosti. Kommenttia tuli, että imuote on ok. Sitten näillä eväillä lähdettiin kotio, ja luulin tilanteen parantuneen. Meni muutama päivä, kun samat raivokohtaukset alkoi, eikä mikään auttanut. Lopetettiin d-tipat ja annoin Cuplatonia. Luulen, että d-tippojen lopettaminen auttoi vähän, mutta Cuplatonista ei ole ollut ihan hirveästi apua.

Kun sitä antaa kokonaisia aterioita pullosta, ja pääsee säkällä imettämään kerran päivässä, alkaa se maidontuotantokin ehtyä. Aluksi ajattelin pumpata joka aterian rintapumppuun, kun pullosta herra kuitenkin onnistuu syömään. Kuitenkin tämä on ollut liian työlästä, kun maito pitää lämmittää vesihauteessa (kestää liian kauan) ja pumppua pitäisi steriloida ja koota kolmen tunnin välein, ei musta ole ollut siihen. Olen ajatellut imettämisen lopettamista, mutta en vain millään haluaisi. Tuntuu, että jos vielä sinnittelisin pari kuukautta, niin se riittäisi mulle. Yksin kotona näiden raivarien kanssa vaan on niin helvetin raskasta, enkä saa välillä mitään kontaktia poikaan.
Alkuun ajattelin, että poju ei suostu syömään rinnasta, koska ollaan annettu korviketta ja tuttia "liian helposti". Eräänä iltana kakka ei ollut tullut pojalta varmaan kolmeen päivään, vaikka yleensä tulee joka ilta. Taas yritettiin saada häntä rinnalle, eikä onnistuttu. Sitten tuli kakka, ja poika oli itse päivänsäde. Kokeiltiin saman tien imetystä uudelleen ja se meni niin hienosti! Tajusin, että tämän takana on suurimmaksi osaksi vatsanväänteet, ja olin todella helpottunut. Nykyään on niitä parempia päiviä, kun voin imettää koko päivän ennen yhtään rintaraivaria ja välillä tulee vastaan sellaisia, että on annettu koko päivä korviketta. Nyt vaan täytyy yrittää saada se kakka tulemaan säännöllisesti, ainakin silloin kun se alkaa haittaamaan imetystä. Ollaan kokeiltu kuumaa kylpyä, hierontaa, jalkojen pumppausta ja jopa kuumemittaria. Välillä auttaa, välillä ei. Mitä kikkoja voisi vielä kokeilla?

Pojan ollessa seitsemisen viikkoa vanha, aloimme nähdä ensimmäisiä oikeita hymyjä <3 Nykyään (nyt 8 vkoa) vauva hymyilee puheelle ja laululle, eikä meidän tarvitse houkutella sitä esiin. Kyllä sitä alkaa tuntumaan, että edes välillä on asiat hyvin, kun poika väläyttää ihanaa hymyään. ^_^