Ajatuksia omasta kropasta

Varmaan joskus kirjoittelinkin tänne, etten varmaankaan aio laittaa kuvia mahastani synnytyksen jälkeen. Nyt kun siitä on kulunut 6 kuukautta, olen ehtinyt ajatella asiaa ja "tutustua" uudelleen omaan kroppaani. Oikeastaan olenkin aika tyytyväinen siihen! Vaikka mulla on aina ollut huono minäkuva ja pukuhuoneessa riisuutuminen on ollut kammottavaa jo teini-iästä lähtien, synnytyksen jälkeen en ole enää ajatellut samalla tavalla. Ei ne raskausarvet mitään hienoja koristeita ole, mutta ehkä tunnen, että nyt mun vatsanseutu saa näyttää siltä kun on, koska mulla on pieni lapsi. Kannan arpia ylpeydellä, enkä häpeile niitä. Tissitkin näyttää nykyään enää nahkarukkasilta, mutta ei se eikä mikään muukaan estä mua menemästä vauvauintiin bikinit päällä. Vielä vuosi sitten olisin harkinnut vakavasti moista :D

Raskauden aikana rasvasin masua öljyllä välttyäkseni suuremmilta arvilta. Näin kävikin, kunnes viimeisen kahden viikon aikana maha alkoi venyä ja paukkua ja kaikki arvet tuli yks kaks! Synnytyksen jälkeen olen lähinnä rasvaillut kaakaovoilla arpia, se kuulemma vaalentaa niitä. Siitä en kyllä tiedä, että auttaako tuo mitään, mutta ylläoleva voide tuoksuu ihanan kesäiseltä ja vastustamattomalta ja olenkin lähinnä sen takia käyttänyt sitä :D

Tässä maha sivusta. Se palautui pari viikkoa synnytyksestä, ja aloin jo silloin pitämään omia housuja. Mulla on ollut nuoresta asti tollanen pieni pömppö, johtuu siitä että rasva on kerääntynyt vanhan leikkausarven yläpuolelle (alakuvassa) enkä ole mikään urheilijatyyppi, niin siihen se on jäänyt :D

Ja viimeinen kuva... Raskausarpia on tullut eniten tuon vanhan arven ympärille, kun iho ei luonnollisestikaan kovin hyvin siitä kohtaa venynyt...

Vaikken olisi koskaan uskonut, on äidiksi tulo tuonut mulle helvetin paljon itseluottamusta, ja olen alkanut hyväksymään kroppani ja olemaan sinut sen kanssa. Tiedostan kyllä, ettei näky ole mikään kovin kaunis, mutta itseluottamusta nostattaa, kun mies jaksaa kehua, eikä inhoksu nykyistä ulkomuotoani.

Sanottakoot nyt vielä, että yhtään en ole treenannut, enkä laihduttanut, vaan vauvan kanssa puuhaillut kotona.  Ennen raskautta painoin ehkä 57-59kg, viimeisellä raskausviikolla 62kg, ja nykyään 55-56kg. Kun niitä raskauskiloja ei ehtinyt kauheasti tulemaan, niin oli helppo päästä takaisin omaan painoon :) Äh, laitan vielä masukuvan, jonka oon ottanut pari päivää ennen synnytystä (masua on jokseenkin ikävä, kumma juttu <3)

Että tällästä!
Miten te olette palautuneet synnytyksestä, ja onko ollut helppoa elää muuttuneen kropan kanssa?

6 hammasta, 6 kuukautta

Poika täyttää tänään 13. päivä 6kk. Ajattelin listata uusia juttuja, ja sellaisia, mitkä ovat muuttuneet.

Poju 6kk osaa:

-Tarttua varpaisiin ja viedä ne suuhun
-Kiljua "ei" epämieluisissa tilanteissa
-Nukahtaa pinnasänkyyn rituaalien jälkeen itsestään (paitsi nyt kun tehdään 4 hammasta kerralla... Tämäkin riippuu ihan päivästä)
-Viedä esineitä suuhun
-Seurata katseellaan
-Tuijottaa silmiin pitkiä aikoja
-Kääntyä selältä vatsalleen
-Liikkua lelun perään lattialla
-Liikkua peruuttamalla/pyörimällä itsensä ympäri
-Osaa nojata käsiin vatsallaan. Kädet ja pylly nousee vuorotellen lattiasta
-Pitää pulloa ja lusikkaa (jotenkuten :D)
-Osaa sanoa "äiti"
-Antaa vauhtia itselleen sitterissä

-Vaatii Soft kitty-laulun rauhoittuakseen sängyssä
-6 hammasta
-Menee yöunille n. klo 23 aikaan
-Ei pidä pukemisesta, tosin tykkää kun riisutaan :D
-Syö soseita ja puuroa
-Tykkää kutittamisesta ja "missä äiti?"-leikistä
-Ei tykkää olla yksin
-Vierastaa
-Pituus 71,5cm ja paino 7,3kg (5kk neuvolassa)
-Bodyn koko 74 ja housujen 68. Sukat kokoa 19/21
-Nukkuu mielellään vaunuissa ja autossa
-Pitää vauvauinnista
-On kiinnostunut aikuisten ruokailusta

Poju 0-3kk:

-Itki turvakaukalossa ja kaupassa
-Piti nukuttaa aina syliin josta siirrettiin sänkyyn
-Itki klo 18-01 joka ilta
-Nukahti heijaamalla koppaa harson ja tutin kanssa (+3kk)
-Söi huonosti rintaa (alk. n. 3vko) ja enemmän pullosta
-Äiti käytti joka päivä korvatulppia ekat 2kk (kerran huomasin vasta neuvolassa että mulla on korvatulpat edelleen päässä :D)
-Säikkyi ääniä (5kk asti)
-Möllötti ammeessa hoomoilasena
-Jokelsi enemmän
-Yöunille 00-02 välillä


Nyt kun vertailee tämänhetkistä tilannetta ja ekoja kuukausia vauvan kanssa, alkaa tää tuntumaan siltä, että pikkuhiljaa rupee vauvanhoito sujumaan. En haluais ihan heti uudestaan kokea samanlaisia ekoja kolmea kuukautta, mitä pojan kanssa oli. Silti ajattelen jatkuvasti pikkukakkosta, ja millaista elämä olisi kahden lapsen kanssa. Nää haaveet tuntuu aika tyhmiltä, kun poika on vasta puolivuotias.. Mutta silti. Kai tää on taas sellasta orastavaa vauvakuumetta, jossa kaikki mahdottomimmatkin haaveet tuntuu olevan mahdollisia..?

Noista poitsun hampaista vielä sen verran, että ne kaksi ensimmäistä tuli viikon erotuksella alas eteen (3kk iässä). Seuraavaksi huomasin ylhäälle tulevan kulmahampaan(5,5kk), ja parin päivän päästä toisen. Nyt kun kurkkasin taas suuhun (poika ei oikein anna sinne katsoa enkä siksi oo aiemmin huomannut hampaita), näin että toinen yläetuhammas on tullut ikenestä läpi, mutta toisen ien on vasta vetäytynyt.. Laitoin nyt silti että 6 hammasta :D Kun nämä 4 tunkee yhtäaikaa läpi, mahtaa pojalla olla kipua ja vaivaa niistä. Meillä on ollut viikon ajan flunssaa ja poikakin on tainnut saada siitä osansa. Välillä hengitys rohisee ja olen antanut keittosuolatippoja, että räkä lähtis pois. Aina välillä ei oikein tiedä, pitäisikö tähän ja tähän itkuun antaa nestemäistä panadolia vai ei. Ei ole oikein kokemusta, millainen poika on ilman niitä hammasvaivoja :D Sitten ollaan menty lottoamalla, annettu jos mikään ei oikein tunnu auttavan ja itku vaan jatkuu... Sitten kun annetaan panadolia jo kolmatta päivää putkeen, rupee miettimään että annankohan mä tätä ihan turhaa sille?

Meillä on huomenna asuntonäyttö! Käydään kurkkaamassa omakotitaloa lähellä keskustaa. Ollaan jo pitkään haaveiltu omasta kodista (varsinkin nyt kun asutaan ärsyttävässä kerrostalossa) jota laittaa... Nyt löytyi pikkasen yli budjetin oleva, vähän remonttia kaipaava talo, jossa on iso piha ja koulu samalla kadulla! Oon niin innoissani! :)

Äiti!

Facebook-päivitys parin viikon takaa: 

"Se tunne kun katsot telkkaria, syötät vauvaa ja se sylkee tuttipullon suusta ja sanoo "äiti" ♥"

Jep jep. Aivan yllättäen pikkuinen päättää hämmästyttää mut ihan täysin. Ilme oli kyllä ton kuultuani ihan " O_O NIIN MITÄ SÄ JUST SANOIT??!" Nyt pari viikkoa eteenpäin poika tapailee äitiä jo useammin, ehkä 6-8 kertaa päivässä :) Mies ei  miellä sitä jokeltelua äiti-sanaksi, mutta kyllä mun mielestä äi-i ja vastaavat lasketaan! Tämä facebook-päivityksen "äiti" oli kyllä ihan just, ei mikään sinne päin :)

Muita "saavutuksia" on mm.

-Uudenvuoden päivänä poika repi ekaa kertaa sukat pois jalasta sängyssä (ei kyllä onneksi vieläkään revi niitä joka päivä :D)

-Vuoden ensimmäisellä viikolla kierähti ekaa kertaa selältä vatsalleen n. 4,5kk iässä! Olin juuri tulossa suihkusta kun mies tuli huutamaan "Nyt se taitaa tehdä sen! Se kääntyy!" ja minä ihan paniikissa "Äää ota äkkiä videoo, mä tuun!!" Just ehdin nähdä ja videollekin tuli :P 
Tässä on vaan ärsyttävää se, että nyt pinnasängyssä kääntyillään ihan koko ajan mahalleen, ja leikkimatolla kans. Sitten se ei kuitenkaan oo kivaa olla mahalleen, joten mun täytyy heti kääntää poika takas, tai muuten saan kuulla palosireenin lailla kirkuvaa lasta :D

-Nyt ollaan myös nukahdettu paremmin uuteen pinnasänkyyn. Pari ekaa päivää oli ihan katastrofeja, mutta kyllä se sitten kolmantena päivänä alkoi jo sujua. Heti jos menee sinne huoneeseen sellaisilla fiiliksillä että mä en nyt vittu jaksa yhtään/ei se nukahda kuitenkaan, niin lapsi kyllä sen vaistoaa eikä todellakaan nukahda. Myös pesukoneen ääneen nukahdetaan helposti ja ollaan laitettu pinnasänkyyn pyyhkeitä reunoille, että siitä tulisi vähän pienempi ja "pesämaisempi"

-Muita "sanoja" mitä poika osaa: Äijä, ei, hyi, ällöö, nam. On se sellanen papukaija :)

-5kk-neuvolassa pituus 71,5cm(4kk:70,5cm) ja paino 7,3kg(4kk:6,9kg). Nyt on pituus alkanut vähän tasaantumaan, ei kasveta sitä kahta senttiä kuussa, thank god!

-Aloitettiin iltapalalla puuro, nimittäin riisipuuro. Nallen riisihiutaleista keittää kolmessa minuutissa puuroa, ja ainakin mä olen myös pakastanut sitä. Maistuu hyvin hedelmäsoseen kanssa :)

Oma "masennus" alkaa kai vihdoin vähän helpottaa, tuntuu että välillä jaksan tehdä kotitöitä ilman miehen avustusta, jos vaan poika antaa tehdä. Hirveä stressi on vieläkin päällä kun ajattelen pikkukakkosen alulle laittamista, uutta kämppää, töitä ja koko tätä vuotta. Mun täytyy oikeesti alkaa vähän rentoutumaan! Ystävän kanssa aiotaan juosta naisten kymppi Helsingissä toukokuussa (jos siitä treenaamisesta ny mitään tulee) ja olen alkanut tekemään pidempiä vaunulenkkejä vähän oman jaksamisen mukaan. Maaliskuussa aletaan enemmän treenaamaan, mutta aloittelen kevyesti kävelemällä. Ulkoilusta tulee parempi mieli, varsinkin, jos kävelee jossain hiljaisessa paikassa missä ei ole ketään muita, eikä kuulu muuta ääntä kuin omat askeleet ja vaunujen pyörien rapina aurinkoisena päivänä!

Neuvolasta kuultua ja vähän muutakin

Viimeviikolla oli 4kk-neuvola, jossa paino 6950g ja pituus 70,5cm. Nyyh taas on poika kasvanut, ja kaikki 68cm vaatteet ei meinaa mahtua T__T Nähtiin siinä odotushuoneessa lääkärille jonottaessa pari viikkoa nuorempi vauva, ja se oli oikeesti ihan mini! Mä vähän hämmästyin siinä vertaillessa, että meidän poikahan on oikeesti jättiläinen! Neuvolan täti siis oli kieltänyt meitä aloittamasta soseita ennen tätä käyntiä jostain kumman syystä. Mähän aloitin ne pojan täyttäessä 4kk, koska mun mielestä se kasvaa niin hurjaa vauhtia, että tarvii jo lisäravintoa, jos suolisto vaan kestää. Nyt terveydenhoitaja totesi: "Ja nyt olisi oikein hyvä aika aloittaa soseet." En viittinyt sanoa, että joo ihan kun en olisi tota jo tajunnut -_- Ei saatu mitään uutta tietoa, ja lähdettiin lääkärin tarkastukseen. Neuvolakortissa lukee:

"Pitkä ja hoikka. Tarkkaan seuraa, hieman juttelee tutkittaessakin. Tarttuu leluun, vie suuhun. Vatsalla hieno kyynärnoja, pään hallinta hyvää. Iho kunnossa. Varhaisheijastukset hävinneet. Sydämestä ja keuhkoista ausk ei poikkeavaa. Vatsa ok. (tässä jotain mistä en saa selvää) Lonkat ok. Silmät, korvat ja suu kunnossa. Kivekset paikoillaan."

Uudenvuoden päivänä poika löysi jalkansa ja repi ensimmäistä kertaa sukkia pois jaloista <3
Siivosin pojan vaatehyllyä ja sinne jäi 5 sopivat housut ja saman verran potkareita :D Bodyja sentään oli 10-15 kpl (joista suurin osa menee myös kohta pieneksi). Onneks me ostettiin sellainen bodyn jatkopala, että edes osa bodyista menee pidempään.

Soseista vielä sen verran, että aloitettiin perunalla. Sitä annettiin n. teelusikallinen päivässä viikon ajan. Sen jälkeen siirryttiin porkkanaan, jota parin päivän maistelun jälkeen annoinkin jo pari lusikkaa enemmän kun näytti maistuvan. Nyt ollaan maisteltu bataattia, ja tänään annan ensimmäistä kertaa päärynää. Kasvissose annetaan päivän toisella aterialla ja hedelmäsose niin, että kasvissoseen ja hedelmäsoseen välissä on yksi maitoateria. Tämän päärynäviikon ajan annan noita kolmea kasvissosetta vuorotellen, koska meille ei pian mahdu pakastimeen uusia soseita! :D Sitten päärynäviikon jälkeen maistellaan uutta kasvista (en ole ajatellut vielä mitä se olisi) ja hedelmäsose pysyy samana. Täytyy katsoa perunasoseen rakenne vielä uudestaan, kun musta näytti vähän siltä, että se olisi mennyt kokkareiseksi :( Voi olla, että heitän sen sitten roskiin.
Me ollaan tehty soseet tällaiseen jääpalamuottiin. Tähän mahtuu tosi paljon sosetta, varmaan puoli litraa. Meillä on varana yksi pieni muotti, jos tuohon ei mahdu kaikki, mutta en ole joutunut käyttämään sitä kertaakaan.

Päivällä poika on edelleen ärtyisä ja hermoheikko jos ei pääse vähän väliä höyhensaarille. Me ollaan taannuttu tässä nukutushommassa, kun aiemmin ei tarvinnut kun laulaa vähän ja pitää käsistä kiinni niin johan nukahti. Nyt kiljutaan hullun lailla heti kun pää menee tyynyyn, ja ainoo keino millä saadaan hänet nukahtamaan, on vauvakopan edestakaisin työntely. Tämmöinen takaisku johtuu osin siitä, että mies ei saanut poikaa nukkumaan samoin keinoin kuin minä, vaan työnteli sänkyä. Siihenhän poika sitten oppi, eikä muu enää kelpaa :( Pelottaa vaan mitä siitä tulee, kun ollaan juuri siirtymässä pinnasänkyyn, eikä sitä voi työnnellä.

Poika on muutenkin hirveän hankala temperamentiltaan, se ollaan saatu todistaa monen monet kerrat. Aina ruokaillessa täytyy olla aivan rauhallista, tai muuten ei pysty syömään. Jos joku sattuu yskäisemään, aivastamaan tai silittämään poskea kun hän syö, iskee armoton paniikkiraivokohtaus päälle. Sitten ei syödä enää ollenkaan, ja hyvä jos sylikään enää kelpaa rauhoittelemiseen. Tää ongelma on ollut aina pulloruokintaan siirtymisestä asti (enkä tiedä juontuiko tämä alunalkaen rintaraivareista vai miten on), mutta on korostunut viime viikkojen aikana. Yleensä yleisillä paikoilla syöminen teettää näitä raivareita eniten, mutta oli myös kerta, kun syötin poikaa ja mummi tuli hyvästelemään ja sipaisi pojan poskea "yllättäen". Siitäkös poika säikähti ja alkoi hirveä itku. Täytyy vaan toivoa, että tämä menee ohi ajan kanssa ja poika ei säiky enää niin paljon.

Musta tuntuu, että mulla on jonkinlainen masennus meneillään. Siivoaminen ei huvita, ja syön hirveitä määriä herkkuja joka päivä. Välillä en jaksa kuunnella ollenkaan vauvan itkua, ja kaikki on huonosti. Luulen, että tää johtuu tästä pimeästä vuodenajasta, nimittäin pari vuotta sitten mulla oli ihan sama tilanne. Masennuin niin, että meinasin lopettaa koulun kesken kun kaikki tuntui menevän huonosti. Viime talvena tätä ongelmaa ei ollut, kun tein positiivisen raskaustestin ja vaihdoimme paikkakuntaa, oli uusia mieluisia haasteita. Nyt ei huvita kertakaikkiaan mikään kotityö, ja tunnen syyllisyyttä kun miehen pitäisi tehdä kaikki. Vaikka ei sekään hirveästi ole jaksanut siivota 6-7 päiväisen työviikon jälkeen. Aiemmin jaksoin valittaa jälkien korjaamisesta tai roskien viemisestä, mutta nyt en valita mistään, annan vaan olla. Stressiä on vieläkin, on jatkunut jo kuukauden. Tulisipa pian kevät, että löytäisin taas ilon tehdä asioita, enkä vaan katsella telkkaria koko päivää. Sillä välin yritän hakea inspiraatiota Instagram-kuvista ja hyvää mieltä shoppailemalla.

Liebster- tunnustus

Kyseessä on Liebster-palkinto, jonka ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa. Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi tarkoittaa myös suosikkia.

Säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi haasteen sinulle.

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

3. Toivo, että ihmiset, kelle jätit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

 

 

Kiitos tunnustuksesta kuuluu Uuden Tulokkaan Päiväkirjaa pitävälle Daeph:lle! En olekaan aikaisemmin saanut blogipalkintoja :) Koska useimmat blogit ovat jo saaneet saman tunnustuksen, pistän sen nyt menemään vain parille.

Suosikkini ovat: 

Varjoista valoihin

47 palasta 

Tässä vielä muutama kysymys, joihin piti vastata:

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:

Iloinen poika

Perhe

Kosmetiikka

Vaatteet

Hyvä ruoka

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:

Astmalääkkeet

Hammasharja

Teetä

Silmälasit

Iphone

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:

Mä en ole lukenut kunnolla kirjoja sitten kouluaikojen, mutta..

Hans Välimäki: P.S.

Malla Rautaparran synnytyskirja

Twilight-saaga

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:

Oon kuunnellut tosi paljon japanilaista musiikkia, joten kaikki paitsi Kaija Koo on j-rockia

SID

Dir en grey

D

Buck Tick

Kaija Koo

Viisi materialistista joululahjatoivetta:

No jos vaikka ensi vuodeksi..?

Marimekkoa

Iittalaa (muumimukeja! ^_^)

Meikkejä

Vaatteita

Viisi lempiruokaasi:

Fetasalaatti

Sushi

Panang curry

Kreikkalaiset lihapullat

Kaikki mihin tulee juustoa :D

 

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:

Japani päästä päähän

Ranskan etelärannikko+Taizé

Hong Kong

Lontoo

New York

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

Itsepäinen

Pessimistinen

Tunnesyöppö

Itkupilli

Lyhyt

(olipas negatiivisia! :D)

Viisi asiaa, joista unelmoit:

Punainen talo ja perunamaa

Japaninmatka

Tyttölapsi (:D)

Oma yritys

Kestävä parisuhde

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

Mä oon näissä tosi huono!!

No..

Pessimisti ei pety!

Just relax!

Älä pingota Niiskuneiti.

Elä täysillä.

Älä tee tänään asioita, jotka voit tehdä huomenna. (tän mä oon oppinut mieheltä!)

Positiivinen raskaustesti

Siitä on vuosi aikaa, kun tein vihdoin positiivisen raskaustestin, jouluaattoaamuna.

Mulla oli ollut jo kaksi viikkoa raskausoireita, mm. pahoinvointia silloin tällöin, sekä tissit oli arat. Kuitenkin vasta kolmas raskaustesti näytti plussaa, kun kuukautiset oli myöhässä viikon. Ensimmäisen raskaustestin tein ennen kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, toisen kun niiden piti alkaa ja kolmannen viikkoa myöhemmin. En voinut uskoa tulosta, 10 kuukauden yritys oli vihdoin tuottanut tulosta! Jouluaatto meni sukulaisille kaiken maailman selityksiä keksiessä, miksi en maista sitä ja tätä alkoholia, mutta kukaan ei epäillyt mitään.

Ensimmäisellä raskauskolmanneksella voin joka päivä todella pahoin, ja aamupahoinvointiin käytin Sea band-rannekkeita. Myös alkuraskauden verinen vuoto järkytti meitä ja luulin jo moneen kertaan raskauden keskeytyneen. Kuitenkin kaikesta huolimatta meillä on nyt 4,5kk ikäinen poika, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta maailmassa.

Hyvää joulua kaikille <3

Mashu poteitoo!

..Sanoi japanilainen kun ravintolasta perunamuusia tilasi.
Meidän poika on nyt melkein viikon ajan maistellut perunaa. Th sanoi viimekäynnillä (kuukausi sitten) että ei alotettaisi soseita ennen seuraavaa käyntiä joka on joulun jälkeen. Mä olen kuitenkin odottanut soseiden maistattelua pari kuukautta, enkä siis voinut itselleni mitään, ja aloitettiin samana päivänä, kun poika täytti 4kk. Olen antanut vain teelusikallisen päivässä ja hyvin on pysynyt sisällä, vaikka ilme ei ole kovin tyytyväinen. En ole huomannut, että peruna olisi vaikuttanut kakan koostumukseen tai tehnyt lisää vatsavaivoja- vielä ainakaan. Seuraavaksi maistellaan sitten porkkanaa, bataattia, päärynää ja luumua. En vielä tiedä, missä järjestyksessä. Jos vatsa menee kovalle soseista, niin varmaan luumua kokeillaan, jos se auttaisi.
Mä oon kiinnostunut sormiruokailusta, ja ajattelinkin ainakin kokeilla sitä. Ajattelin ennen puolen vuoden ikää antaa vaikka porkkanatikkua käteen samalla kun ruokaillaan, että pääsee ihmettelemään ja opettelemaan miten se ruoka viedään suuhun.

Juuri ennen soseiden aloittamista poika sai hirveitä yliväsymyskohtauksia, jotka on nyt jatkunut joka päivä, jos en laita sitä nukkumaan joka syötön välissä. Tuntuu vähän siltä, että poika nukkuu tavallista enemmän, kun välillä on mennyt hyvin hereillä se 3-4h syöttöjen välissä. Päätin kirjata ylös jokaiset päikkärit ja vuorokaudessa poika nukkuu n. 14-15h joka ei ainakaan mun käsittääkseni ole liian vähän tuon ikäiselle. Ehkä se tuntuu paljolta, kun poika nukkuu päivällä vaan tunnin päikkäreitä kerralla. Yöllä nukutaan putkeen 6-7,5h. Kuitenkin mennään nukkumaan vasta 24-01 aikaan. Kerralla yhdellä syötöllä menee 150-180ml maitoa 3 tunnin välein ja päivän toisella aterialla se lusikallinen sosetta.

Mua on koko joulukuun stressannut hirveästi kaikki- jouluvalmistelut, miehen sukulaiset, siivous(tai se ettei siivota), toinen lapsi... Kaikki ajatukset pyörii joka päivä päässä ja mun kehoni reagoi siihen niin, että vatsa menee kuralle. Joka päivä. Nyt odotellaan, että joulu menee ohi, enkä välitä mistään joulusiivouksista, vaikka kuinka pitäisi tehdä. Sitten kun en enää stressaa niin paljon, jaksan ehkä tehdäkin jotain.

Edit:
Unohtui mainita, että kuukautisetkin alkoivat. Siitä on nyt 1kk kun lopetin imetyksen, ja pojan ollessa 4kk 1pvä menkat alkoi. Heti kipujen tullessa ajattelin vihaisesti "mun ei tarvitse kestää näitä kamalia synnytyskipuja hetkeäkään!!!" Ja menin kaapille hakemaan Buranaa :D Sen jälkeen olenkin pärjännyt hyvin ilman, mikä on ihme. Aikaisemmin kivut on olleet kovemmat, jopa niin että yleensä oksennan. Voi olla, että pojan läheisyys auttaa tähän, kun endorfiini vähentää kivun tunnetta..? Illalla en saanut unta ja muistelin kipujen kautta synnytystä. Kaikki on niin ristiriitaista, kun jo mietin toista lasta ja siitä tulee jonkinlaisia paineita ja odotuksia, varsinkin nyt kun menkat alko. Sit taas ajattelen synnytystä, ja vaikkei se mitään hirveetä ollutkaan, niin en mä nyt ihan heti lähtis uusimaankaan sitä, kun tietää, mihin on lähdössä mukaan. Miksen mä vaan voi olla ajattelematta tulevaisuutta ja elää hetkessä??